Oletko ’lakannut keräämästä itsellesi aarteita maan päälle’?
”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” – Matt. 6:19.
1. a) Mikä liikemiesten pyrkimyksenä on nykyään? b) Miksi näiden ’herätettyjen halujen’ täyttäminen ei tuo tyydytystä?
MAAILMASSA on tällä haavaa ylen runsaasti tavaroita ja rikkauksia. Rahalla ostettavien tavaroiden moninaisuudella ei ole loppua eikä rajaa. Koska kauppamaailma on selvillä tästä, sen pyrkimyksenä on nykyään suurten voittojen saaminen itselleen eikä ihmisten perustarpeitten tyydyttäminen. Niinpä liikemiehet sijoittavatkin suuria summia mainostamiseen, mainostamiseen, mainostamiseen. Mitä tarkoitusta varten? Herättääkseen sinussa halun, halun ostaa heidän tuotteitaan, jotta he voisivat hyötyä sinusta. Kun olet astunut sille tielle, että et ainoastaan tyydytä todellisia tarpeitasi, vaan myös pyrit tyydyttämään näitä herätettyjä haluja, niin huomaat olevasi loputtomalla tiellä, joka vie suurimman osan ajastasi, voimastasi, huomiostasi ja kiinnostuksestasi antamatta sinulle lopultakaan sitä tyydytystä, jota haluat. Miten todet ovatkaan viisaan miehen Salomon sanat, kun hän kirjoitti: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.” – Saarn. 5:9.
2, 3. a) Minkä oivallisen neuvon Jeesus antoi maallisen aarteen suhteen? b) Miten sekä ”jäännös” että ”muut lampaat” voivat hyötyä tästä neuvosta?
2 Suurempi Salomo, Jeesus Kristus, osoitti vuorisaarnassaan, että ne, jotka etsivät Jumalan messiaanisen valtakunnan siunauksia, ahertavat paljon tärkeämmän aarteen hyväksi. Kuinka ajankohtaisen sopiva onkaan näin ollen nykyään hänen opetuslapsilleen antamansa neuvo: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta”! – Matt. 6:19, 20.
3 Kuinka erinomainen neuvo tämä onkaan niille Herran Jeesuksen Kristuksen voideltujen opetuslasten jäännökseen kuuluville, joilla on toive saada ”kuihtumaton perintö” henkitaivaissa! (1. Piet. 1:4; Ef. 1:18) Onhan heidän nimittäin ajan mittaan, maallisen elämänuransa lopussa, jätettävä KAIKKI aineelliset omaisuutensa taakseen. He eivät voi viedä niitä mukanaan taivaaseen. Samalla tavalla on ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” laita, jolla on toive varjeltua elossa juuri edessä olevassa ”suuressa ahdistuksessa” elääkseen ikuisesti paratiisimaassa. (Ilm. 7:9–14; Matt. 24:21, 22; Ps. 37:29) Jehova Jumala ei ole luvannut näille ”muille lampaille” varjelevansa kaikkia heidän aineellisia omaisuuksiaan täällä maan päällä tuon ”suuren ahdistuksen” läpi käytettäväksi sen jälkeen.
HISTORIALLISIA ESIMERKKEJÄ
4. Miten Pietari osoittaa Jehovan kykenevän pelastamaan, ja mitä me opimme Nooan esimerkistä?
4 Meillä ei ole varmastikaan syytä epäillä Jehovan kykyä varjella ja pelastaa. Tämä voima on näytetty monissa tilaisuuksissa ja monin tavoin menneisyydessä. Apostoli Pietari muistuttaa meitä tästä ja vakuuttaa meille, että ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta”. (2. Piet. 2:9) Hän esittää tässä yhteydessä meille eräitä sattuvia esimerkkejä, kuten sen, että Jehova ei ”pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa, mutta varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle”. (2. Piet. 2:5) Jumalan sana on säilyttänyt selvänä ja täsmällisenä tämän kertomuksen meille ulottuessaan taaksepäin neljätuhatta vuotta siihen aikaan, jolloin Jehova pelasti uskollisen patriarkan Nooan ja hänen perheensä maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen läpi arkissa, jonka rakentaminen Jumalan antamien ohjeitten mukaan suotiin hänelle. (1. Moos. 6:14–16) Mutta meidän on kuitenkin pantava merkille, ettei siinä mainita mitään siitä, että Jumala olisi varjellut Nooan ja hänen perheensä kodin, kiinteän olinpaikan, maan päällä. Nämä maalliset aineelliset omaisuudet huuhtoutuivat epäilemättä pois, kun ”puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.” – 1. Moos. 7:11, 12.
5. Miten Lootin pelastus tähdentää edelleen tätä kohtaa?
5 Pietari puhuu sitten Aabrahamin veljenpojan Lootin ajasta. Kun Jumala saattoi Sodoman ja Gomorran jumalattomat, moraalittomat kaupungit tuliseen loppuun, niin hän ”vapautti vanhurskaan Lootin, jota lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstauteen vaivasi suuresti – sillä se, mitä tuo vanhurskas mies näki ja kuuli asuessaan heidän keskuudessaan päivästä päivään, piinasi hänen vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa takia”. (2. Piet. 2:7, 8) Me huomaamme tässäkin, että kun Loot pakeni vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa, niin heidän ei kerrota vieneen aineellisia omaisuuksiaan mukanaan. He eivät voineet tehdä sitä. Enkelin neuvo heille kuului: ”Pakene henkesi tähden.” Mutta Lootin vaimo piti epäilemättä yhä mielessään taakseen jätetyn aineellisen omaisuuden kaipuun. Hän ei totellut enkelin ohjeita, vaan katsoi taakseen, minkä vuoksi hänestä tuli suolapatsas. – 1. Moos. 19:17, 23–26.
6. Mitkä ohjeet annettiin kristityiksi tulleille juutalaisille Jerusalemin suhteen?
6 Samalla tavalla oli kristityiksi tulleitten juutalaisten toteltava Herran Jeesuksen Kristuksen neuvoa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, kun Rooman legioonat olivat tilapäisesti piirittäneet Jerusalemin pyhää kaupunkia roomalaisen kenraalin Cestius Galluksen johdolla. Heidän oli jätettävä irtain ja kiinteä omaisuutensa Jerusalemiin ja Juudeaan ja ’paettava’ Juudean provinssin ulkopuolella olevaan vuoristoon, ja siten he jättivät itse asiassa kaiken taakseen. Niiden, jotka olivat siihen aikaan tämän alueen ulkopuolella, ei pitänyt tulla sisäpuolelle vaatimaan itselleen mitään aineellista, mitä heillä oli saattanut siellä olla. – Luuk. 21:20–24.
7, 8. Ketkä kaksi miestä saivat vuonna 607 eaa. Jehovalta erikoissiunauksen ja miten?
7 Kun palaamme kauemmas taaksepäin historiassa, niin havaitsemme samankaltaisen tilanteen. Jumalan sana osoittaa, että vuonna 607 eaa. oli kaksi miestä, jotka Jehova Jumala nimenomaan mainitsi ja jotka tulivat saamaan häneltä erikoissiunauksen siihen aikaan, jolloin Babylonian sotajoukot hävittäisivät Jerusalemin pyhän kaupungin. Toinen näistä miehistä oli Ebed-Melek-niminen etiopialainen. Hän oli se, joka puhui Jerusalemissa olevalle kuningas Sidkialle profeetta Jeremian puolesta, jotta kuningas olisi pelastanut Jeremian, joka oli kuolemanvaarassa kaivossa. (Jer. 38:6–13) Puhuen palkasta, joka Ebed-Melekin piti saada huomaavaisuudestaan Jehovan palvelijaa kohtaan, Jehova sanoi hänelle: ”Minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra.” – Jer. 39:18.
8 Toinen Jehovan mainitsema mies oli Baaruk, profeetta Jeremian uskollinen kirjuri. Hänellä oli suurenmoinen etu kirjoittaa Jeremian sanelun mukaan ne kaksi kirjakääröä, jotka julistivat profeetallisen sanoman Jerusalemin tuomiosta. Baaruk valitti väsymystä ensimmäisen kirjakäärön kirjoittamisen aikana, jonka käärön Joojakim myöhemmin poltti pala palalta. Jehova varoitti Baarukia: ”Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä.” Hänelle luvattiin kuitenkin hänen uskollisuutensa tähden varjelus ja turva, ei ainoastaan tämän Jerusalemin kauhean piirityksen ajaksi vaan myöhemminkin, kun kapinalliset pakolaiset pakottivat hänet ja Jeremian lähtemään Egyptiin kanssaan. (Jer. 36:4–32; 43:4–7) Mutta huomaa, mikä tämä varjelus oli oleva: ”Sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinulle minä annan henkesi saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin.” (Jer. 45:1–5) Siis niin Baarukille kuin Ebed-Melekillekään ei luvattu enempää kuin heidän ”henkensä”, heidän pelkkä elämänsä Jerusalemin kaupungin piirityksen ja hävityksen aikana.
KYSYMYKSIÄ JOITA VOIMME TEHDÄ ITSELLEMME
9. Mitä kysymyksiä meidän tulee harkita vakavasti ottaen huomioon ajan, jossa elämme?
9 Kun tarkastelemme näitä erinomaisia esimerkkejä ja ymmärrämme nyt, että ”kaiken loppu on tullut lähelle” (1. Piet. 4:7), että me elämme paljon vakavampaa aikakautta, jolloin paljon suurempi hävitys uhkaa, niin se panee meidät kysymään vakavasti itseltämme: Onko meidän järkevää uhrata paljon aikaa ja vaivaa saadaksemme erikoiskoulutusta johonkin ammattiin tässä maailmallisessa asiainjärjestelmässä, jotta voisimme lisätä tulojamme? Onko meidän järkevää haluta lisää maallista omaisuutta yli todellisten tarpeittemme, jotta voisimme elää miellyttävämmissä oloissa tulevan elämämme täällä maan päällä ja elellä mukavammin ja ylellisemmin lyhyenä jäljellä olevana aikana ennen ”suurta ahdistusta”? Emmekö näe, että on jotakin paljon tärkeämpää ja arvokkaampaa, mistä meidän on nyt oltava huolissamme? Eikö meillä ole uskoa, että jos panemme Suuren Varjelijamme ensi sijalle elämässämme, niin Hän pitää huolen meistä tulevina päivinä? Nämä ovat kysymyksiä, joita jokaisen meistä täytyy henkilökohtaisesti harkita. Elämämme riippuu siitä!
10. Miksi meidän tulee olla kiinnostuneita Jeesuksen sanoista, jotka Luukkaan 17:26–30 esittää?
10 Kuinka tarpeellista onkaan, että pidämme selvästi mielessämme Jeesuksen profeetalliset sanat, koska elämme sukupolvessa, jossa on niin monia asioita, jotka voivat viedä aikamme, kiinnostuksemme ja huomiomme! Hänhän sanoi: ”Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan myös Ihmisen Pojan päivinä: ihmiset söivät, he joivat, miehiä meni naimisiin, naisia naitettiin siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki. Samoin, niin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se tuhosi heidät kaikki. Samalla tavoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:26–30) Kun sinulla on tämä ennakkotieto, niin mitä havaitset itsestäsi? Oletko uppoutumassa kokonaan jokapäiväisen elämän asioihin? Niissäkö sinun aarteesi on, niissäkö sinun sydämesi on? (2. Piet. 3:17; Matt. 6:21) Miten sopivaa sen tähden onkaan, että Jeesus Kristus on neuvonut kaikkia opetuslapsiaan – meitäkin nykyään, jotka elämme tämän asiainjärjestelmän lopussa – keräämään itselleen aarteita taivaaseen! Mikä siunaus meille, jos teemme niin!
11, 12. a) Mitä ’aarteitten kerääminen taivaaseen’ merkitsee? b) Miten se on mahdollista?
11 Mutta sinä saatat kysyä: Mitä tämä aarteitten kerääminen taivaaseen merkitsee? Miten se oikeastaan voi tapahtua? Se merkitsee tätä: Me yritämme saavuttaa hyvän aseman Luojamme, Jehova Jumalan, edessä ja säilyttää sen. Se merkitsee sellaisen elämäntavan noudattamista, että on ”rikas Jumalalle”. (Luuk. 12:21) Yksilön suorittamat ”hyvät teot” ovat kuin Luojan luo taivaaseen talletettu rikkaus, joka takaa hänelle ikuista hyötyä, jota ei kuolemakaan voi ottaa pois. (Hepr. 10:24; Jaak. 3:13; Joh. 11:25) Tämä asema pysyy, kun me olemme jatkuvasti lujia uskossa ja uskollisia Jumalallemme Jehovalle ja teemme Jumalan tahdon. – Room. 11:20; 2. Kor. 1:24.
12 Jeesus tähdensi jatkuvasti näitä taivaallisia aarteita ja antoi meille mallin. (1. Piet. 2:21; Hepr. 10:5–10) Annettuaan opetuslapsilleen neuvoja maallisista aarteista hän kehotti heitä: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matt. 6:33) Kerätäksemme näitä taivaallisia aarteita meidän on siis äärimmäisen tärkeätä elää elämämme ja toimia nyt niin, että saamme taivaassa olevan Isämme, Jehova Jumalan, hyväksynnän. – Ps. 5:13; Sananl. 12:2; Joh. 6:27.
13, 14. Kuka Sakkeus oli, ja mikä huomiota herättävä muutos tapahtui hänen elämässään?
13 Meillä on ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla esimerkki miehestä, joka teki näin, joka luopui täällä maan päällä olevista aarteistaan voidakseen omistautua messiaanisen valtakunnan eduille. Kuka hän oli? Hän oli erittäin rikas mies nimeltä Sakkeus, veronkantajien päämies, joka asui Jerikon kaupungissa. Aivan Jordanin länsipuolella Jerikon ympärillä oleva alue on tähän päivään asti ollut hyvin hedelmällistä ja tuottoisaa. Sieltä saatiin epäilemättä vanhalla ajalla huomattavat verotulot. Sakkeus käytti monien senaikaisten veronkantajien tavalla virassaan kyseenalaisia menettelytapoja hankkiessaan osan huomattavasta rikkaudestaan. – Luuk. 19:2, 8.
14 Jeesus tuli Jerikoon vuoden 33 keväällä juuri ennen Jerusalemiin menoaan ja kuolemaansa. Koska Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen mutta oli pienikokoinen eikä kyennyt näkemään ihmisjoukon yli, niin hän juoksi edelle ja sai edullisen aseman kiipeämällä puuhun. Tämä kiinnitti ilmeisesti Jeesuksen huomion, ja hän kutsui hänet alas ja ilmoitti hänelle, että hän vierailisi hänen luonaan Jerikossa ollessaan. Tämä järkytti kaupunkilaisia, jotka valittivat: ”Syntisen miehen luo hän meni majoittumaan.” (Luuk. 19:3–7) Jeesuksen seurassa olemisella oli kuitenkin huomiota herättävä vaikutus Sakkeukseen. Kun hän kuunteli Jeesusta, niin hän nähtävästi rupesi ymmärtämään tosi aarretta, sillä hän huudahti: ”Katso! Puolet omaisuudestani, Herra, minä annan köyhille, ja jos olen joltakulta kiristänyt jotakin väärällä syytöksellä, sen minä palautan nelinkertaisena.” Niin, hän ilmaisi haluavansa luopua varallisuudestaan ja tulla Herran Jeesuksen Kristuksen uskolliseksi seuraajaksi. Miten suurenmoista iloa Sakkeuksen onkaan täytynyt kokea, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Tänä päivänä on pelastus tullut tälle talolle, koska hänkin on Aabrahamin poika”! – Luuk. 19:8, 9.
NYKYISIÄ ESIMERKKEJÄ
15. Mikä nykyinen esimerkki meillä on taivaallisten aarteitten panemisesta ensi sijalle elämässä?
15 Samoin mekin nykyään panemme iloiten merkille nykyaikaisia esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat nähneet sopivaksi kiinnittää huomionsa Valtakunnan asioihin ja kääntää selkänsä suuremman varallisuuden keräämiselle täällä maan päällä. Yksi tällainen esimerkki on sen veljen antama, jonka elämäkerta oli kerrottu vuoden 1968 toukokuun 15. päivän Vartiotornissa (engl.), veljen, joka oli erittäin menestyvä liikemies. Hänen luonnonlahjansa auttoivat häntä menestymään hyvin kiinteistöalalla, rakennusten ostamisessa, myymisessä ja hoitamisessa. Eräät liiketoverit, jotka tunsivat hyvin hänen terävä-älyisyytensä liikealalla, tulivat kerran hänen luokseen esittämään houkuttelevan tuntuista tarjousta liikeyrityksestä. Mikä se oli? Se oli tarjous, josta hän olisi voinut saada itselleen miljoona dollaria voittoa yhdessä ainoassa vuodessa! Mitä hän teki? Hän käänsi sille selkänsä! Miksi? Koska hänen olisi pitänyt omistaa intensiivisesti koko aikansa niin pitkäksi aikaa liikeasioihin. Hän sanoikin: ”Minä en voi luopua suurenmoisesta edustani palvella Jehovaa täällä edes vuodeksikaan, en, en KAIKESTA maailman rahastakaan. Veljieni palveleminen täällä Washingtonissa on minulle kallisarvoisempaa, koska tiedän täällä saavani Jehovan siunauksen. Voisin epäilemättä ansaita miljoona dollaria, mutta millainen olisinkaan hengellisesti tai edes ruumiillisesti vietettyäni vuoden sellaista elämää?” Tekisitkö sinä samanlaisen ratkaisun, jos tällainen viekoitteleva tarjous asetettaisiin eteesi?
16. Mitä toista esimerkkiä voimme arvostaa nykyään? Miksi?
16 Tarkastelkaamme myös toista esimerkkiä hiukan aikaisemmalta ajalta, sellaisen miehen esimerkkiä, joka täytti kaksikymmentä vuotta 1870-luvulla Alleghenyn piirikunnassa Pennsylvaniassa. Hän oli isänsä kanssa liikealalla ja johti useita haaramyymälöitä käsittävää miesten vaatetusliikettä, ja hän oli tulossa miljonääriksi. Tämä tapahtui ennen kuin John D. Rockefeller pani alulle öljy-yhtiönsä, mikä johti hänen tulemiseensa monimiljonääriksi. Mutta mitä tämä nuori mies Alleghenystä teki? Hän näki paremmaksi tutkia Raamattua, ottaa selvää siitä, mitä se opetti ja mikä sen sanoma oli nykyajalle. Vuonna 1879 hän näki tarpeelliseksi julkaista uuden uskonnollisen lehden nimellä Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut (nykyään Vartiotorni). Myöhemmin hänestä tuli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäinen presidentti. Hänen nimensä oli Charles Taze Russell, ja hän sijoitti koko omaisuutensa Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Niin, kuinka erinomaisia esimerkkejä meillä onkaan menneisyydessä ja nykyisyydessä Valtakunnan etujen asettamisesta ensi sijalle elämässä! Teetkö sinä näin viisaita ratkaisuja kerätäksesi itsellesi aarteita taivaaseen?
17, 18. a) Miten meidän on mahdollista joutua hengellisesti ryöstetyiksi ennen kuin huomaammekaan sitä? b) Mikä Jeesuksen menettely auttaa meitä arvioimaan tämän maailman rikkauksien todellisen arvon?
17 Entä jos joku tarjoaisi sinulle 10 000 markkaa, jos luopuisit uskostasi Jehovaan ja edustasi palvella häntä? Ottaisitko sen vastaan? Entä 100 000 tai 1 000 000 markkaa? ”Sellaistahan ei voi ajatella”, sinä sanot. ”Mikään summa maailmassa ei saisi minua tekemään sitä!” Kuinka monet ovatkaan kuitenkin ottaneet suurempia vastuita, kenties lisätyötä tai vain ”muutaman” illan työn viikossa tai viikonloppuisin saadakseen ”hiukan lisätuloja” tai jotakin, mitä he kovasti haluavat? Tämä estää heitä tietysti käymästä säännöllisiksi ajoitetuissa seurakunnan kokouksissa ja hyötymästä niissä saatavasta erinomaisesta seurasta. Se ehkäisee myös heidän saarnaamistoimintaansa sekä vaikuttaa Jumalan hengen toimintaan heidän elämässään. Ennen kuin he huomaavatkaan, he ovat joutuneet hengellisesti ryöstetyiksi ja kadottaneet rakkautensa ja arvostuksensa Jehovaa ja hänen järjestöään kohtaan. He ovat kyllä aineellisesti rikkaampia, mutta sitä köyhempiä hengellisesti. Mikä hinta maksettavaksi ”pienestä lisätulosta” tai jostakin lisäomaisuudesta, ja olihan heidän myös työskenneltävä kovasti kaiken lisäksi!
18 Kun Panettelija vei Jeesuksen korkealle vuorelle ja näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston sekä sanoi niiden kaikkien oleva hänen, jos vain ”lankeat maahan ja teet palvontateon minulle”, niin Jeesus sanoi: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’” (Matt. 4:8–10) Arvostakaamme me samalla tavalla taivaallisen aarteen arvoa ja tehkäämme ratkaisuja, jotka tuottavat kunniaa Jehovalle ja saavat hänen hyväksymyksensä.
TAIVAALLISEN AARTEEN ARVO
19. Millä tavalla on viisasta noudattaa Jeesuksen neuvoa aineellisten omaisuuksien suhteen?
19 Arvostakaamme aina aineellisia omaisuuksia koskevien Jeesuksen sanojen viisautta. Hän sanoi, että ne turmeltuvat; ja on olemassa aina vaara, että ne menetetään, että ne tuhoutuvat tai että ne varastetaan. Mitä enemmän joku omistaa, sitä enemmän hänellä on siitä huolta. Kuinka usein tämä onkaan tarpeeton taakka! Liian suuren huomion kiinnittäminen näihin aineellisiin omaisuuksiin voi aikaansaada myös ”todellisen elämän” menettämisen. (1. Tim. 6:19) Meillä on esimerkki tästä ensimmäiseltä vuosisadalta.
20–22. a) Minkä neuvon Jeesus antoi eräälle rikkaalle nuorelle hallitusmiehelle, ja minkä tuo nuori mies osoitti olevan ensi sijalla elämässään? b) Jos tämä nuori hallitusmies eli vuoteen 70 asti, niin mitä hänelle luultavasti tapahtui?
20 Jeesus oli noin vuonna 33 matkalla halki Perean provinssin Jordanin itärannalla. Hänen luokseen tuli juosten mies, rikas nuori hallitusmies, ja kysyi: ”Opettaja, mitä hyvää minun täytyy tehdä saadakseni ikuisen elämän?” (Matt. 19:16) Jeesus sanoi hänelle, mitä piti tehdä, ja neuvoi, ettei hän antaisi aineellisen omaisuutensa maan päällä estää itseään saamasta ikuista aarretta taivaassa. Jeesus sanoi: ”Mene, myy mitä omistat ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa, ja tule minun seuraajakseni.” (Matt. 19:21) Koska hän oli Lain alainen, niin hänen velvollisuutensa oli auttaa puutteenalaisia israelilaisia. (3. Moos. 25:35; 5. Moos. 15:7–11; Jes. 58:6, 7; Hes. 18:5, 7–9) Mutta arvostiko hän tätä Jeesuksen neuvoa? Ei! (Matt. 19:22) Mitä tälle nuorelle miehelle sitten tapahtui? Jatkoiko hän yhä edelleen elämäänsä menestyksellisesti tullen yhä varakkaammaksi? Jos hän eli vielä 37 vuotta vuoteen 70, niin hän joutui kokemaan suuria muutoksia.
21 Kuten sanottiin, hän asui siinä provinssissa, mihin suurin osa kristityiksi tulleista juutalaisista pakeni vuonna 66 pelastaakseen henkensä Jerusalemin hävityksestä, joka oli aivan lähellä. Roomalaiset sotilaat eivät katsoneet velvollisuudekseen hyökätä Perean provinssiin kukistamaan siellä juutalaisten kapinaa. Mutta miten kävi tämän rikkaan nuoren hallitusmiehen, joka asui tuossa provinssissa kaikkine maallisine omaisuuksineen? Hän oli hyvin tunnollinen Mooseksen lain noudattaja. (Matt. 19:20) Jos tämä tunnollinen Lain pitäjä selvisi hengissä vuoteen 70 asti, niin hän luultavasti meni Jordanin yli länsipuolelle ja Juudean provinssiin sekä ylös Jerusalemin kaupunkiin viettämään vuotuista pääsiäistä Jumalalle. – 5. Moos. 16:1, 2.
22 Ollessaan silloin kaupungissa hän saattoi joutua Rooman legioonien loukkuun, jotka ympäröivät Pyhän paikan. Näin ollen hän saattoi joko tuhoutua Jerusalemin hävityksessä tai varjeltua hengissä ja joutua roomalaisten sotilaitten vangiksi ja orjaksi jonnekin Rooman valtakunnan alueelle. Joka tapauksessa hänen oli jätettävä kaikki taakseen täällä maan päällä, mutta ei Jeesuksen Kristuksen tähden, ei yhtenä hänen seuraajistaan. Miten tyhmästi tuo nuori mies menettelikään! Kuinka me kukin tarvitsemmekaan ansiota, hyvää asemaa Jumalan luona ylhäällä taivaissa! Ja meidän ansiomme eli asemamme hänen edessään on mitä arvokkain ja kestää ikuisesti.
23. Millä tavalla voidaan nähdä Sananlaskujen 23:4, 5:een sisältyvä viisaus?
23 Tämän maailman hallitukset eivät voi taata, etteivät aineelliset omaisuutemme menetä arvoaan ajan mittaan joko taloudellisena lamakautena, inflaatiossa, rahan arvon muutoksissa tai tuhoisassa pörssiromahduksessa. Jumalan sana vakuuttaa meille Sananlaskujen 23:4, 5:ssä: ”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä [Oletko pannut silmäsi katsahtamaan siihen, kun se ei ole mitään, UM]; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.”
24. Mikä valaisee maallisiin aarteisiin luottamisen mielettömyyttä?
24 Kuinka totta tämä onkaan, kun tarkastelemme taloudellisia olosuhteita tämänkin sukupolven aikana! ”Saksassa tarvittiin vuoden 1923 lopussa 1 200 400 000 000 paperimarkkaa sen ostamiseen, mikä voitiin ostaa 35 markalla vain paria vuotta aikaisemmin, ja Unkarissa tarvittiin 1,4 kvintiljoonaa pengöä vuonna 1946 sen ostamiseen, mikä voitiin saada vain yhdellä pengöllä vuonna 1938. (Yksi kvintiljoona on 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000.)” (Ks. Houghton Mifflinin kirjaa Money and Economic Activity.) Elinkustannukset nousivat Uruguayssa Etelä-Amerikassa eräänä äskeisenä vuonna noin 500 prosenttia ja naapurimaassa Chilessä 375 prosenttia. Jos me keräämme aarteita taivaaseen, niin on varmaa, että ne eivät joudu kokemaan moisia arvonmuutoksia, halpene ja lopulta tule arvottomiksi. – Luuk. 12:33.
25, 26. a) Mitä menettelytapaa meidän tulee noudattaa ajan huomioon ottaen? b) Millainen tulevaisuus on niillä, jotka keräävät ”aarteita taivaaseen”?
25 Meidän kannattaa siis nyt noudattaa Herran Jeesuksen Kristuksen neuvoa ja uppoutua kaikkien aikojen tärkeimpään työhön: saarnaamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, sen sijaan että uppoutuisimme hankkimaan itsellemme lisärikkauksia. (Matt. 28:19, 20; Apt. 1:8) Muistakaamme, että mikään määrä aineellisia rikkauksia ei vie meitä tulossa olevan ”suuren ahdistuksen” läpi. On aivan niin kuin on kirjoitettu Sananlaskujen 11:4: ssä: ”Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.”
26 Päättäkäämme katsoa kohti taivasta ja panna Jumalan valtakunta ja sen asia ensi sijalle elämässämme. Jos teemme näin, niin varmistamme itsellemme lukemattomia siunauksia, sanoin kuvaamattomia siunauksia, sekä aineellisia että hengellisiä, nyt ja Harmagedonin jälkeen myös ikuisen elämän Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. Se on sellaista, mitä koko maailman rahalla ei voi ostaa. Haluatko sinä sitä? Jos haluat, niin tiedä, että ikuinen elämä, rauha ja onnellisuus Kristuksen valtakunnan alaisessa Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä ovat kaikkien niiden palkka, jotka lakkaavat nyt keräämästä itselleen aarteita maan päälle. – Jes. 9:6; 1. Tim. 6:17–19.