Viisaaseen vaellukseen auttajat

 1. Miten valvojien täytyy toteuttaa Jesajan 58:1:sessä olevaa käskyä, ja miten Matteuksen 18:15 esittää meille menettelytavan?

HENGELLISTEN valvojien täytyy valvoa tarkasti, miten heidän huollossaan olevat seurakunnat vaeltavat eli käyttäytyvät. Ei riitä, että toteutetaan Jesajan 58:1:sen käsky vain kristikunnalle: ”Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin [Israelin] huoneelle heidän syntinsä.” Teokraattisten valvojien ei tule kiinnittää huomiotaan ainoastaan kristikunnan vihollisjärjestössä vallitsevaan syntisyyteen. Heidän täytyy olla puolueettomia, tasapainoisia ja oikeudenmukaisia periaatteen sovelluttamisessa. Heidän täytyy näin ollen kiinnittää huomio kaikkiin rikkomuksiin ja synteihin niissä seurakunnissakin, joiden valvonta on heidän huolenaan. Jos valvoja havaitsee jonkin rikkomuksen tai saa ilmoituksen jonkun jäsenen seurakuntaa kohtaan tekemästä rikkomuksesta, niin valvojalla on silloin jotain rikkojaa vastaan, sillä se, mikä vaikuttaa seurakuntaan, vaikuttaa häneenkin. Hänen täytyy tutkia asia ja ryhtyä toimenpiteisiin sen suhteen Matteuksen 18:15:nnessä olevan hengessä: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.”

 2. Mitä seurakunnanpalvelijalla on tässä tapauksessa oikeus ja velvollisuus tehdä, ja mikä on tämän menettelyn päätarkoitus?

² Seurakunnanpalvelijalla on yhdessä seurakunnan palveluskomitean toisten veljien kanssa näin ollen oikeus ja velvollisuus kutsua rikkoja tai rikkoneelta näyttävä, jotta päästäisiin todellisesti ymmärtämään, mitä on tapahtunut. Hänen täytyy viipymättä ottaa selville rikkoneelta näyttäneen syyllisyys tai syyttömyys ja löytää kaikki erottamisen perusteet, jos sellaisia on todella olemassa. Tämän päätarkoitus on pitää Jumalan lammasten näkyvä järjestö puhtaana ja suojassa syntisyyden leviämiseltä. Rikkojan takaisin saaminen on toisarvoinen asia. – 5. Moos. 13:12–18.

 3. Kun jotakuta syytettyä veljeä kutsutaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä ajan arveluttavuuden takia?

³ Toisaalta saatetaan jotakuta seurakunnan jäsentä syyttää käyttäytymisestä, minkä vuoksi hänet olisi erotettava. Kun hänet kutsutaan puolueettomaan, vilpittömään kuulusteluun syyttävien todistajien eteen, niin hänen ei pidä julistautua syyttömäksi eikä kieltäytyä saapumasta. Syytetyn on hartaasti etsittävä sovitusta häiriintyneitten veljiensä kanssa. Silloin ei ole aika puolustella itseään oman mielipiteensä mukaan, vaan etsiä yksimielisyyttä järjestön kanssa selvittämällä kaikki väärinymmärrykset tai korjaamalla asiat. Syytetty ei saa olla uppiniskainen omavanhurskaudessaan, niin kuin lujasti linnoitettu kaupunki. ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.” (Sananl. 18:19) Jos joku hiemankin havaitsee, että veljillä on jotain häntä vastaan, niin sen pitäisi saada hänet kiiruhtamaan oikaisemaan asian, varsinkin jos hän tosiaan osoittautuu synnin tekijäksi asiassa.

 4, 5. a) Mitä Jeesus sanoi tämän suhteen vuorisaarnassaan? b) Mitä tuo Jeesuksen lausunto merkitsi, ja mitä kuka tahansa sen sivuuttava tekee?

⁴ Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä.” – Matt. 5:23–25.

⁵ Vasta kun on tehty kaikki mahdollinen oikeuden täyttämiseksi ja vääryyden oikaisemiseksi täällä maan päällä lähimmäisen kanssa, vasta sitten on asianomainen oikeassa tilassa uhratakseen uhrin Jumalalle ja saadakseen hyväksymyksen häneltä. Tämän mukaisesti on kirjoitettu: ”Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.” (Sananl. 15:8; 21:27) Älköön kukaan pettäkö itseään jättäen tämän huomioonottamatta!

 6. Mitä rauhaa etsivän veljen tulee olla halukas tekemään syytettynä, ja miksi hänen ei pidä olla itseään puolusteleva ja vastustava?

⁶ Innossaan säilyttää tai saattaa ennalleen oikeat suhteet veljiinsä ja Jumalaansa antautuneen kristityn pitäisi haluta ja olla taipuvainen kuuntelemaan sitä valitusta, mikä esitetään häntä vastaan, saadakseen selville, onko hän tosiaan itse väärässä. Jo sen, että hän on saanut veljensä loukkaantumaan jonkin verran, pitäisi saada hänet hyvin huolestuneeksi. Sen pitäisi panna hänet haluamaan oikaista väärinymmärrykset tai selvittämään asiat. Hänen ei pitäisi kiihtyä närkästyneesti ja tokaista: ”Jos he eivät pidä siitä, mitä minä teen, niin miksi minun pitäisi olla siitä huolissani? Minä tiedän, että olen viaton ja etten tee väärin. Jos haluavat aiheuttaa sillä pahaa, niin se osoittaa heidän väärän sydämentilansa. Minä vähät välitän siitä, mitä he ajattelevat.” Tällainen vastustava peräänantamaton, itseänsä puolustava asenne ei edistä rauhaa ja sopusointua seurakunnassa. On tyhmää yrittää vastata asiaan, ennen kuin on kuullut henkilökohtaisesti sen tunteakseen toisen mielipiteen. Sananlaskujen 18:13 varoittaa meitä sanoen: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.”

ITSENSÄ PUOLUSTELEMINEN EI OLE HYVÄ

 7. Miksi hänen ensiksi asiasta antamansa esitys ei riitä, ja mitä hänen tulee tehdä toisille, jotka ovat häiriintyneet hänen tähtensä?

⁷ Henkilöstä saattaa tuntua, että hän on syytön. Hänen omasta puolestaan esittämästään asiasta päätellen hänen tapauksensa saattaa tukea vahvasti häntä osoittaen hänet syyttömäksi. Mutta hänen oma esityksensä on vain toinen puoli asiasta. Kun ne, jotka valittavat häntä vastaan, tulevat todistamaan ja esittävät oman puolensa asiassa, niin kenties hän havaitsee, ettei hän olekaan niin viaton eli virheetön, kuin hän luuli. Sananlaskujen 18:17 sanoo: ”Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa [viaton omasta mielestään], mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.” Hänen toverinsa, joka tulee ja todistaa häntä vastaan, antaa hänelle aihetta tutkia itseään melkoisesti ja saa hänet levottomaksi ja kaikkea muuta kuin varmaksi asemastaan. Häntä autetaan ainakin näkemään, miksi hän ei näytä niin viattomalta ja puhtaalta toisista. Hänen pitäisi havaita, missä vika piilee, onko se ehkä hänessä itsessään. Hänen pitäisi ainakin pyrkiä kaikin voiminensa selvittämään toisten väärinymmärrys, jos he ovat käsittäneet asiat väärin. Hänen olisi arvostettava toisten rehellisten veljien asennetta ja pyydettävä anteeksi, missä hän on aiheuttanut loukkausta, vaikkapa se loukkaus johtuisi ainoastaan siitä, että hän on ollut tahditon tai epähieno, sen sijaan että hän olisi todellisesti tehnyt syntiä.

 8. Kuka ennen kaikkea voi löytää jotain väärää hänessä, ja mitä hänen näin ollen tulisi rukoilla pysyäkseen oikeissa suhteissa?

⁸ Vaikka kukaan maan päällä ei voisikaan löytää hänestä vääryyttä, niin Jehova Jumala taivaassa voi havaita sitä yllin kyllin. Sananlaskujen 20:9 sanoo: ”Kuka voi sanoa: ’Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni’?” Tietäen syntisyytensä syntymästään lähtien ja taipuvaisuutensa tekemään sitä kristityn pitäisi nöyrtyä ja olla halukas oikaistavaksi rukoillen psalmistan kanssa: ”Erehdykset – kuka voi havaita? Julista minut viattomaksi julkeisiin synteihin. Pidätä palvelijasi myös julkeista teoista, älä anna niiden vallita minua. Siinä tapauksessa minä olen täydellinen, ja minä olen säilynyt viattomana paljosta rikkomuksesta. Tulkoot minun suuni sanat ja minun sydämeni mietiskely mieluisiksi sinun edessäsi, Jehova, minun Kallioni ja Lunastajani.” (Ps. 19:12–14, Um) Tämä auttaa ihmistä pysymään oikeassa suhteessa Jumalaan.

 9. Miksi Elihu tunsi vihansa leimahtavan Jobia vastaan, ja mitä ei siis syytetyn tule tehdä kääntääkseen huomion pois itsestään?

⁹ Muista, että nuori mies Elihu tunsi vihan leimahtavan kärsivällistä Jobia kohtaan, ”koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana”. (Job 32:2) Job oli viaton, ja kuitenkin oli väärin, että hän ajatteli ja puhui ikään kuin Jehova Jumala olisi ollut suoranaisesti vastuussa niistä kärsimyksistä, mitkä olivat kohdanneet Jobia, ikään kuin Hän olisi aiheuttanut onnettomuutta niin vanhurskaille kuin epävanhurskaillekin. (Job 9:22, 30–35; 27:1–6; 30:19–23; 19:6–22; 6:4; 7:19–21) Kun joku on mahdollisen erottamisen edessä, niin hänellä ei ole aihetta syyttää takaisin eli tehdä vastasyytöksiä eli syyttää toisia, niin kuin Jumalan kieltävät kommunistit tekevät, kääntääkseen huomion itsestään muiden hairahduksiin ja väärintekoihin ja osoittaakseen siten toisten olevan yhtä pahoja kuin hekin ja ansaitsevan myös tuomion.

10. Kenen eteen meidät täysimmässä merkityksessä tuodaan, kun meidät otetaan tutkittavaksi, ja mitä meidän pitäisi tehdä vastauksen saamiseksi pääkysymykseen?

¹⁰ Meitä ei saateta ainoastaan seurakunnan palveluskomitean eteen, kun olemme tutkittavina jostakin vääryydestä. Meidän salaiset virheemme ovat hyvin tunnettuja Jumalalle, vaikka eivät olisikaan seurakunnan palveluskomitealle. Jumala voi tuomita täsmällisesti meidän salaiset virheemme, ja hän saattaa ne tuomiolle omana aikanaan. (Saarn. 12:14; 1. Kor. 4:4, 5) Pääasiallinen kysymys, mihin meidän täytyy vastata, on siis: voinko minä puhdistaa itseni Jumalan edessä? Voidaksemme varmistautua siitä, että me saatamme tehdä sen, meidän on välttämättä tutkittava itseämme Jumalan Sanan valonheittimen avulla, sillä hänen Sanansa ”on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” – Hepr. 4:12, 13.

11. Keitä muitakin tämä koskee kuin yksilöitä, ja miten tämä valaistiin Serajan pojan Aakanin tapauksessa?

¹¹ Koska tämä pitää paikkansa yksilöistä, niin se on myöskin totta yksilöitten muodostamasta ryhmästä, seurakunnasta tai järjestöstä. Palauta mieleen israelilainen Aakan, Serahin poika, joka liittyi hyökkäämään Jerikon kaupungin kimppuun, kun Jehova Jumala oli ihmeen avulla pannut kaupungin muurit luhistumaan maahan. Kaikki kaupungista löytyvä arvokas piti pyhittää Jehova Jumalalle, sillä Jeriko oli hänelle Kaananin maan esikoinen. Mutta Aakan ryösti Jumalalta anastamalla itselleen osan kaupungista saadusta saaliista, nimittäin hyvältä näyttävän vaipan, mikä oli peräisin Sinearin maasta, kaksisataa shekeliä hopeaa ja viidenkymmenen shekelin painoisen kultalevyn. Aakan kätki nämä varastetut tavarat maahan telttansa alle ajatellen, että kukaan hänen perheensä ulkopuolella oleva ei tiennyt asiasta ja että hän oli selviytynyt rankaisematta. Mutta Jumala oli nähnyt salassa, kuinka Aakan oli tehnyt syntiä ja tullut siten saastaiseksi. Niin kauan kuin hän ja hänen perheensä jäivät rankaisematta Israelin keskelle, Israelin kansa ei voinut menestyä Kanaanin Luvatun maan valloittamisessa. Jumala saattoi sen tähden Aakanin joutumaan ilmi ja poisti hänet kivityttämällä hänet kuoliaaksi. Sen jälkeen edistyi Israelin seurakunta Jumalan tahdon mukaan. – Joos. 7:1–8:2.

12. Kenet Jumala voi siis poistaa keskuudestamme nytkin, ja miksi meidän tulee näin ollen käyttää hengellistä haarniskaamme ja uskon kilpeämme?

¹² Samoin voi Jumala nytkin pyhien enkeliensä välityksellä saada selville salaisesti syntiä tekevät Aakanit meidän keskuudessamme. Oi, etteivät ketkään meistä olisi tällaisia Aakaneita! Meidän on siitä syystä valvottava sydäntämme ja munaskuitamme. ”Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut [eli syvimmät mielenliikunnot] ja sydämen.” (Jer. 11:20) Meillä täytyy olla vanhurskauden haarniska, ja meidän on oltava taitavia uskon kilven käyttämisessä varjellaksemme sydämemme ja syvimmät mielenliikuntomme puhtaina, tahrattomina ja oikeina. – Ef. 6:14, 16.

13. Mitä rohkeutta täytyy valvojien osoittaa Naatanin tavalla, mutta mistä heidän täytyy ensin olla varmoja?

¹³ Valvojien on oltava rohkeita kuin Naatan, ei heikkoja nuhtelussa niin kuin ylimmäinen pappi Eeli. Heidän täytyy profeetta Naatanin tavalla sovelluttaa Jumalan Sanaa siihen seurakunnan jäseneen, jossa on vika, ja heidän täytyy sanoa hänelle pelottomasti: ”Sinä olet se mies.” (2. Sam. 12:7) Mutta heidän täytyy olla varmoja siitä, että täydelliset tosiseikat johtavat heidät oikeaan päätökseen ja että Jumalan Sana tukee heitä, niin että he eivät toimi mistään henkilökohtaisista vaikuttimista.

14. Miten komiteoiden tulee käyttää erottamisen pelottavaa valtaa, ja mikä Jeesuksen varoitus niiden on muistettava tässä suhteessa?

¹⁴ Seurakunnan palveluskomiteoilla on pelottava valta, kun niiden tehtävänä on niskoittelevien ja järjestyksenvastaisten ainesten erottaminen seurakunnasta. Niiden on käytettävä tätä valtaa varovasti, ei ainoastaan välttääkseen joutumasta laillisiin vaikeuksiin maan oikeusistuinten kanssa, vaan myöskin ollakseen tekemättä syntiä käyttämällä tätä erottamisvaltaa väärin tai loukkaavasti. Sitä ei tule käyttää koskaan kaunan purkamiseksi jotakuta seurakunnan jäsentä kohtaan tai jotta päästäisiin eroon jostakusta, josta joku palveluskomitean jäsen tai he kaikki eivät pidä tai joka on ärsytyksen tai kateuden aiheena ja jonka raivaamista pois tieltä pidetään sen tähden parhaana. Jotta varjelluttaisiin vääriltä vaikuttimilta, niin kristityn on hyvä muistaa Jeesuksen varoitus: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” – Matt. 7:1, 2.

JUORUAJIEN JA PANETTELIJOITTEN KÄSITTELY

15. Miten komitea voi ilman vääriä vaikuttimia joutua tuomion alaiseksi erottamistapauksessa?

¹⁵ Vaikka seurakunnan palveluskomitea estääkin kaikki väärät vaikuttimet puoleltaan ja toimii täysin vilpittömästi, niin se saattaa silti joutua tuomituksi sen takia, ettei se sovelluta oikein Raamatun periaatteita asiassa, missä komitea päättää erottaa. Tämä voi sattua sellaisessa tapauksessa, mikä koskee jotain muuta kuin aviorikosta tai haureutta. Ottakaamme esimerkiksi juoruaminen. Komitea ei ehkä tee erotusta juoruamisen ja panettelun välillä.

16. Mikä ero on juorun, häväistyksen ja panettelun välillä?

¹⁶ Panettelu saattaa olla juoruamista, mutta kaikki juoruaminen ei ole panettelua. Juoru määritellään turhanaikaiseksi henkilökohtaiseksi jutteluksi, toisin sanoen, erityisesti toisten ihmisten asioitten turhaksi juttelemiseksi. Se on kevyttä rupattelua eli puhetta, uutisten levittelemistä. Siitä voi tulla häväistysjuttu, kun se muuttuu perusteettomaksi huhuksi tai yleiseksi puheeksi, mikä vahingoittaa toisen mainetta. Häväistys on tavallisesti enemmän tai vähemmän ilkeätä, koska se sanotaan pahasta tahdosta haluten loukata sitä, josta tai jota vastaan puhutaan. Juoru saattaa olla yksinkertaisesti kevyttä, tuttavallista puhetta tai kirjoitusta eikä lainkaan panettelevaa. Se muuttuu panetteluksi, kun siitä tulee toista häpäisevä, kun se tulee toista koskevaksi ilkeämieliseksi, vääräksi ja herjaavaksi esitykseksi tai kertomukseksi tai vihjaukseksi, minkä tarkoitus on vahingoittaa hänen mainettaan. Oikeusistuinten laeissa panettelu eli kunnianloukkaus on pikemminkin suullisesti lausuttua kuin kirjoitettua tai muuten esitettyä herjausta.

17. Mitä Paavali sanoi Timoteukselle juoruamisesta?

¹⁷ Apostoli Paavali puhui juoruajien käsittelystä. Hän kirjoitti Timoteukselle valvojana ja antoi seuraavat ohjeet nuoremmista leskistä, jotka olivat vielä naimaikäisiä ja joita ei pitänyt panna seurakunnalta aineellista apua saavien luetteloon: ”Mutta nuoret lesket hylkää; sillä kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta, tahtovat he mennä naimisiin, ja ovat tuomion alaisia, koska ovat ensimmäisen uskonsa hyljänneet. He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi [phlyaroi]a ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa. Jos jollakin uskovaisella naisella on leskiä, niin pitäköön niistä huolen, älköönkä seurakuntaa rasitettako, että se voisi pitää huolen oikeista leskistä.” – 1. Tim. 5:11–16.

18. Miksi oli oikein, että Paavali puhui leskistä, ja miten nuoremmat lesket tekivät toimettomuutensa hengellisesti kiusalliseksi?

¹⁸ Oli uskonnollisesti oikein, että apostoli Paavali käsitteli leskien asiaa, sillä hänen opetuslapsitoverinsa Jaakob kirjoitti: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27) Mutta apostoli Paavali oli tehnyt havaintoja nuoremmista leskistä, että heidän työnpuutteensa oli hengellisesti vahingollista heille. Kun he olivat toimettomia ilman talousvelvollisuuksia tai ilman Jehovan palvelusta kentällä, niin he olivat taipuvaisia menemään taloihin, ei saarnaamaan eli viemään todistusta ovelta ovelle, vaan puhumaan turhia, juoruamaan siinä määrin, että sekaantuivat toisten ihmisten asioihin ja puhuivat sellaista, mitä heidän ei olisi pitänyt.

19. Mitä Paavali neuvoi Timoteukselle nuoremmista leskistä, ja mikä hänen tarkoituksensa oli laskiessaan erityisen vastuun vanhemmille naisille?

¹⁹ Mitä apostoli Paavali neuvoi valvoja Timoteukselle heidän suhteensa? Käskikö hän Timoteusta erottamaan heidät? Ei! Hän suositteli, että heille annettaisiin vakava vastuu heidän pitämisekseen hyödyllisessä toiminnassa, vieläpä kehottaen heitä menemään naimisiinkin ja kasvattamaan omia lapsia, jotta he saisivat seurakuntaan kohdistumaan suotuisaa huomiota, sen sijaan että antaisivat kristillisyyden vastustajille aihetta herjata Kristuksen alaisuudessa olevaa Jehovan järjestöä. Vanhempien naisten tuli myöskin antaa nuoremmille leskille ja toisille naisille hyvä esimerkki: ”Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita [diáboloi], ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.” (Tiit. 2:3–5) Tällaiset oikaisutoimenpiteet, mitkä apostoli neuvoi, pitivät nuoremmat naiset seurakunnan piirissä, kiitettävällä tavalla hyvissä töissä askarrellen ja palvellen avuksi seurakunnalle sekä pitäen korkealla sen hengellisen tason rauhassa ja yksimielisyydessä.

20. Mitä apostoli Johannes kirjoitti opetuslapsi Gaiukselle Diotrefeksestä?

²⁰ Apostoli Johanneksen oli käsiteltävä eräs kielen väärinkäyttöä koskeva tapaus, mikä ei ollut pelkästään juorua, vaan panettelua. Se oli Diotrefeksen tapaus. Hän kuului samaan kristilliseen seurakuntaan kuin Gaius, muuan rakastettu opetuslapsi, jota Johannes todellisesti rakasti. Hän sanoi tässä tapauksessa: ”Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa [phlyareîn]b; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.” – 3. Joh. 9, 10.

21. Miksi Diotrefeksen lavertelu oli panettelua, ja miksi hän itse ansaitsi tulla heitetyksi pois?

²¹ Diotrefes laverteli eli juoruili apostoli Johanneksesta hänen selkänsä takana, mutta hän teki siten ”pahoilla sanoilla”. Hän panetteli siten Johannesta. Hän ansaitsi tästä syystä sen, että apostoli tarttui asiaan. Siksi Johannes sanoikin, että jos hän itse tulee siihen seurakuntaan, niin hän palauttaa muistiin, mitä Diotrefes teki, ja sitä oli seuraava asianmukainen toimenpide Diotrefestä vastaan. Tällä pahalla lavertelijalla ei ollut oikeutta eikä valtuutta toimeenpanna erottamisia omaan laskuunsa ja heittää vieraanvaraisia veljiä pois seurakunnasta. Puhuessaan panettelevasti apostoli Johanneksesta Diotrefes ”halveksi herrautta, herjasi henkiolentoja”. (Juud. 8) Diotrefes itse ansaitsi tulla heitetyksi pois.

22. Oliko Saatana Perkele Eedenissä syypää pelkästään juoruamiseen, ja miksi hänet nimitettiin Perkeleeksi?

²² Muista, että Saatana Perkele ei ollut Eedenin puutarhassa syypää pelkästään juoruamiseen. Hän teki Eevalle ohjaavan kysymyksen tiedon saamiseksi ja selitti sitten hänen vastauksensa näin: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4, 5) Tuo pirullinen esitys ei ollut juorua. Se oli, mitä Jeesus sanoi sen olevan: panettelua, valhe, ilkeämielisesti tarkoitettu vahingoittamaan Jehova Jumalan mainetta eli nimeä ja aikaansaamaan kapinan Häntä vastaan sekä aiheuttamaan epäluottamusta ja eripuraisuutta Hänen järjestössään. Jeesus sanoi niille, jotka jäljittelivät Saatana Perkelettä: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8:44) Älkäämme tehkö erehdystä: tuota uskotonta ei nimitetty Perkeleeksi (Diábolos), mikä merkitsee ”Panettelijaa”, juoruamisen, vaan panettelun takia. Ilkeämielinen valhe Jehova Jumalasta pilasi Jumalan maineen Eevan mielessä ja paljasti, että tämä henkipoika oli kapinoinut kaikkeuden Yksinvaltiasta vastaan ja piti erottaa Jehovan pyhästä yleisjärjestöstä, joten hänet hylättiin olemasta enää Jumalan poika.

23. Mitä komitean tulee ensiksi päättää puheen suhteen, ja miksi sen tulee tuoda kaksi tai useampia todistajia?

²³ Pitäköön tästä syystä Jehovan antautuneen kansan jokaisen seurakunnan palveluskomitea tarkkaa huolta siitä, että se ryhtyy ripeisiin toimenpiteisiin juoruamista vastaan. Ratkaiskoon se ensiksi juorun luonteen ja laadun. Jos se on kevyttä, mitätöntä uutisten levittelyä, mihin sisältyy henkilöitä, niin ei erottamiseen ja siten painostuksen osoitukseen ole raamatullista aihetta. Mutta jos se muodostuu panetteluksi, minkä ilkeä tarkoitus on vahingoittaa toisen mainetta ja asemaa, niin on aika ottaa asia neuvoteltavaksi ja ratkaista, onko oikein ja Raamatun mukaista erottaa tuo panettelijalta näyttävä ja siten suojella seurakuntaa. Tarvitaan kaksi tai useampia todistajia panettelun todenperäisyyden toteamiseksi ja palveluskomitean suojelemiseksi.

24. Miten komitean tulee olla Jeremian kaltainen ollessaan huolellinen erotusasiassa?

²⁴ Palveluskomitean ei tule käyttää erottamisvaltaansa vaarallisesti. Sen on kartettava joutumasta tuomion alaisuuteen tässä asiassa. Kuningas Daavid sanoi profeetallisesti: ”Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; . . . Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.” (Ps. 101:5, 8) Meidän opetukseksemme panettelijoitten suhteen on kirjoitettu: ”Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.” (Sananl. 20:19; 11:13) Palveluskomitean on tehtävä jyrkkä ero pelkän juoruamisen ja panettelun välillä. Sen tulee olla tässä suhteessa kuin metallin tutkija, kuten profeetta Jeremia oli: ”Että oppisit tuntemaan ja koettelisit heidän vaelluksensa. Kaikki he ovat pääniskureita, liikkuvat panettelijoina; he ovat vaskea ja rautaa, ovat kelvottomia kaikki tyynni. . . . Hylkyhopeaksi heitä sanotaan, sillä Herra on heidät hyljännyt.” – Jer. 6:27–30; 9:4–8.

25. Miksi komitea tekee hyvin tutkiessaan panettelua, mutta mistä syystä sillä ei ole raamatullista oikeutusta erottaa?

²⁵ Panettelijat voivat aiheuttaa joko hengellisen tai ruumiillisen kuoleman, mistä syystä annetaan varoitus: ”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:16) Tästä syystä tekee palveluskomitea hyvin tutkiessaan panettelua. Mutta sillä ei ole Raamatun valtuutta erottaa pelkän juoruamisen takia, mikä on kevyttä, mitätöntä, pinnallista, inhimillisen kiinnostuksen aiheuttamaa, mutta ei ilkeätä eikä väärin syyttävää.

26. Mihin toimenpiteeseen erotettu voi ryhtyä, ja mitä eräitten tuomioitten peruuttaminen todistaa?

²⁶ Erottamisesta voivat vedota ne erotetut, jotka uskovat itsepintaisesti komitean ylittäneen oikeuksiaan. Brooklynissä olevalle Seuralle on lähetetty vetoomuksia ja joitakuita erottamisia on peruutettu. Tämä todistaa, että komiteat ovat olleet liian innokkaita erottamaan. Joko niillä ei ole ollut tarvittavia todistajia pätevine todistuksineen, tai sitten ne ovat suurennelleet väärinteon kaikista mittasuhteistaan ja ovat erottaneet painostaen ja epäraamatullisin perustein. Erottaminen on pääasiassa sitä varten, että seurakunta estettäisiin tulemasta vähäisen hapatuksen hapattamaksi. (1. Kor. 5:6–8, 13) Mutta muistakaa, että kysymyksessä on erotetun henkilön iankaikkinen elämä!

27. Koska sielut ovat kysymyksessä, niin miten komitean tulee osoittaa harkintaa erottamisasiassa?

²⁷ Niin, sielut, kalliit elämät ovat käsiteltävinä. Tämä tekee asiasta erittäin juhlallisen ja vakavan. Älkää kompastuttako viatonta veljeä ansaitsemattomalla erottamisella. Tutkikaa sydämiänne ja vaikuttimianne sekä Jumalan Sanaa. Älkää olko onnellisia erottamisesta, niin että käyttäisitte kauhistuttavaa valtaa vain osoittaaksenne voivanne käyttää sitä ja yrittäen pelotella uhkaamalla käyttää siltä, jollei –! Orjien isäntiä neuvottiin olemaan uhkailematta kristittyjä orjiaan. Rakkaus kuvaillaan ominaisuutena, mikä ”ei muistele kärsimäänsä pahaa”. (Ef. 6:9; 1. Kor. 13:4, 5) Meidän täytyy siis jatkuvasti kärsiä toinen toistamme ”rakkaudessa . . . pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”. (Ef. 4:2, 3) Vaeltakoot näin ollen komiteat harkiten tässä asiassa!

28. a) Millaisessa vaelluksessa on meidän viisautemme ja pelastuksemme? b) Miten me voimme ostaa sopivaa aikaa, ja minkä vallitsevan tosiasian kanssa tämä on sopusoinnussa?

²⁸ Meidän viisautemme ja pelastuksemme on siinä, että me ”pidämme tarkoin silmällä”, miten vaellamme, ei välttääksemme erottamista, vaan miellyttääksemme ja kirkastaaksemme Jumalaa ja saattaaksemme kunniaan hänen kaikkeuden kuninkuutensa. Sen nykyisen valtaisan tosiasian, että Jumalan valtakunta hallitsee ja että sen tähden vanhan maailman loppu on lähellä, tämän tosiseikan pitäisi olla vallitsevana elämässämme. Vaikka nämä päivät ovat jumalattomat, niin ne tarjoavat meille tilaisuuden ostaa sopivaa aikaa itsellemme. Miten? Siten, että emme tuhlaa enää aikaa sellaiseen hyödyttömään ja epäviisaaseen vaellukseen, jollaista tuomitut maailman ihmiset noudattavat, vaan että vaellamme viisaasti sen mukaan, minkä havaitsemme olevan Jehovan tahto. Siinä tapauksessa me huomaamme olevamme sopusoinnussa Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan kanssa, ja me saavutamme elämän onnessa hänen uusien taivaittensa ja uuden maansa vanhurskaassa asiaintilassa.

”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: . . . puhtaudessa, . . . Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa.” – 2. Kor. 6:3, 6, 7.

[Alaviitteet]