”Sinun sanasi on totuus”
’Onnellisia ovat hengellisestä tarpeestaan tietoiset’
EPÄILEMÄTTÄ Jeesuksen parhaiten tunnettuja sanontoja on hänen vuorisaarnassaan. Toimittaja David Lawrence huomautti niistä sattuvasti: ”Emme ole koskaan keksineet parempaa kaavaa ihmisen käyttäytymiselle kuin vuorisaarna on.” (U.S. News & World Report, 4.1.1971) On sopivasti sanottu, ettei mitään muuta osaa Raamatusta ole niin suuresti ylistetty ja kuitenkin niin vähän noudatettu.
Vuorisaarna alkaa yhdeksällä niin kutsutulla ”autuaaksijulistuksella”. Miksi niin kutsutulla? Sen vuoksi, että noiden yhdeksän lausunnon alussa oleva ”autuaaksi” käännetty kreikkalainen sana on makários, joka on käännetty ”onnelliseksi” monissa nykyaikaisissa käännöksissä. (Esim. Today’s English Version, Rotherhamin Emphasised Bible ja englanninkielinen Uuden maailman käännös.) Jeesus siis julisti vuorisaarnansa alussa yhdeksän ”onnellisuutta”. Ne ovat erittäin merkityksellisiä ja niitä tulee asianmukaisesti pohtia, jotta ymmärtäisi niiden täyden merkityksen. – Matt. 5:3–12.
On tärkeää havaita, että Jeesus osoitti nuo onnellisuudet pääasiassa opetuslapsilleen, niille, jotka olivat ’ottaneet kidutuspaalunsa’ ja seurasivat häntä. (Matt. 16:24, Um) ”Kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä.” Näyttää kuitenkin siltä, että paljon muitakin liittyi kuuntelemaan puhetta, sillä me luemme, että se, mitä he kuulivat, teki heihin syvän vaikutuksen. – Matt. 5:1, 2; 7:28, 29.
Ensimmäinen noista onnellisuuksista kuuluu kirjaimellisesti: ”Onnellisia hengen suhteen köyhät.” Tässä käytetty ”köyhiä” tarkoittava kreikkalainen sana on erittäin merkityksellinen. Kreikan kielessä on kaksi ’köyhää’ merkitsevää sanaa. Toinen on penikhrós. Se viittaa niihin, jotka eivät ole rikkaita, vaan joiden on raadettava saadakseen elantonsa. Toinen sana on ptokhós. Se viittaa sellaiseen, joka on surkean köyhä, puutteenalainen, kerjäläinen. Tämä on Jeesuksen ensimmäisessä onnelliseksi julistuksessa käytetty sana. Sellainen on hyvin tietoinen köyhyydestään. Tämän vuoksi Uuden maailman käännöksen (vuosien 1950 ja 1963 painosten) alaviitteessä sanotaan ”ne, jotka ovat hengen kerjäläisiä”. Today’s English Version sanoo: ”Onnellisia ovat ne, jotka tietävät olevansa hengellisesti köyhiä.” Uuden maailman käännös kääntää Jeesuksen sanat siksi erittäin sopivasti: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.”
Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että sellaiset ovat onnellisia? Tässä käytetty kreikkalainen sana makários ei merkitse pelkästään huolettomana, iloisena olemista, kuten silloin, kun jollakulla on hauskaa. Se sisältää pikemminkin ajatuksen suuresta hyvinvoinnista, sillä sekä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen sanotaan olevan ’onnellisia’. – 1. Tim. 1:11; 6:15; Um.
Niiden, joista Jeesus puhui onnellisina, voitaisiin sanoa olevan onnellisia kolmella tavalla tai kolmessa suhteessa. He nauttivat paraikaa jossain määrin onnellisuudesta. He ovat myös onnellisia siitä, että heillä on onnellinen tulevaisuudennäkymä, onnellinen toivo. Ja lopulta he tulevat tuntemaan ylintä ja täydellistä onnellisuutta.
Miten joku osoittaa, että hän on ’hengen kerjäläinen’, että hän on ’tietoinen hengellisestä tarpeestaan’, ja miksi hänen voidaan sanoa olevan sen perusteella onnellinen? Hän voi osoittaa sen usealla tavalla. Yksi on osoittaa jatkuvaa luottamusta Jehova Jumalaan, kuten Jeesus kehottikin: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa yhä uudelleen, niin teille avataan.” Sellaiset pyytävät muun muassa Jumalan pyhää henkeä. Jeesus sanoi, että hänen taivaallinen Isänsä oli halukkaampi antamaan pyhää henkeään sitä Häneltä pyytäville kuin maalliset vanhemmat ovat antamaan hyviä lahjoja lapsilleen. Pyhän hengen saavat voidaan varmasti julistaa onnellisiksi jo nyt. – Matt. 7:7, Um; Luuk. 11:13.
Sellainen, joka on ’hengen kerjäläinen’, ei ole materialistinen, sillä materialisti on tietoinen vain aineellisista tarpeistaan ja haluistaan. Sellainen henkilö, johon Jeesus viittasi, sitä vastoin tunnustaa, ettei ”ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. (Matt. 4:4) Siksi hän ostaa aikaa muilta asioilta, kuten rentoutumiselta, tutkiakseen Jumalan sanaa. Tieto, usko ja toivo, jota hän saa Jumalan sanan tutkimisensa kautta, tekee hänet todella onnelliseksi. Hän tuntee Jeremian tavoin, joka sanoi: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo.” (Jer. 15:16) Hän osoittaa olevansa tietoinen hengellisestä tarpeestaan myös siten, että on kristittyjen tovereidensa seurassa seurakunnan kokouksissa, jotta hän tulisi rohkaistuksi ja vuorostaan rohkaisisi toisia sekä osaltaan kehottaisi toisia rakkauteen ja hyviin töihin, mikä kaikki edistää onnellisuutta. – Hepr. 10:23–25.
Toisaalta hengellisestä tarpeestaan tietoinen on hyvin selvillä synneistään ja puutteistaan. Hänellä on herkkä omatunto. Hän ymmärtää, että Jeesus kuoli ’maailman syntien’ edestä ja siksi hän osoittaa uskoa tuohon lunastusvaraukseen ja rukoilee Jumalaa antamaan hänelle anteeksi Kristuksen uhrin perusteella. (Joh. 1:29; Matt. 20:28; 1. Joh. 1:9) Hänellä on siksi sellaisen onnellisuutta, josta psalmista Daavid kirjoitti: ”Autuas [onnellinen, Um] se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!” – Ps. 32:1.
Lisäksi sellainen, joka on tietoinen hengellisestä tarpeestaan, tuntee voimakasta halua tai tarvetta kertoa toisille oppimistaan hyvistä hengellisistä asioista. Sen vuoksi hän etsii tilaisuuksia tehdä niin ja ostaa aikaa maallisista toiminnoistaan tuota tarkoitusta varten. Lohduttavan hyvän uutisen vieminen toisille lisää varmasti hänen onnellisuuttaan, sillä ”antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa”. – Apt. 20:35, Um; Ef. 5:15, 16.
Meidän täytyy tarkastella Luuk. 6:20:ssä olevaa Luukkaan tulkintaa Jeesuksen sanoista tämän Matt. 5:3:ssa olevien Jeesuksen sanojen ymmärryksen valossa: ”Autuaita [onnellisia, Um] olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.” Ilmeisesti ’köyhyys’ on tietoisuutta hengellisestä tarpeesta. Ilmeisesti Luukas tiivisti tuon onnellisuuden sanamuotoa samoin kuin hän supisti niiden määrää ja luetteli vain neljä yhdeksästä. – Luuk. 6:20–23.
Koska Jeesus puhui pääasiassa seuraajilleen, hän saattoi sanoa heistä, että ”heidän on taivasten valtakunta”. Heille Jeesus sanoi edelleen: ”Minä menen [Isäni luo] valmistamaan teille sijaa . . . että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Tuollaisen tulevaisuudenodotteen eli toivon omaaminen on tosiaan yksi onnellisuuden aihe heille. Ja kun tämä toivo toteutuu, he ovat äärimmäisen onnellisia. Toiset raamatunkohdat osoittavat, että heidän lukumääränsä rajoittuu 144000:een. – Joh. 14:2, 3; Ilm. 14:1, 3.
Onko onnellisuus, josta Jeesus puhui, rajoitettu tuohon pieneen joukkoon? Ei todellakaan, sillä sen periaate soveltuu lukemattomiin muihin. Nykyään on ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, joka myös on tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja joka nauttii sen aikaansaamasta onnellisuudesta. (Ilm. 7:9; Joh. 10:16) Siihen kuuluvillakin on toivo, tulevaisuudenodote, joka tekee heidät nyt onnellisiksi, toivo saada asua Jumalan valtakunnan maallisessa valtapiirissä. Silloin heidänkin onnellisuutensa on täydellinen. – Matt. 25:34.