Kunnioita toisten omaisuutta
”MIKSI rikollisuus on nykyään maailmanlaajuinen kulkutauti?” Tämän kysymyksen esitti U.S. News & World Report -lehti pääkirjoituksessaan 1. toukokuuta 1972. Yhdysvalloissa vuonna 1971 tehtyjen noin 6 miljoonan väkivaltarikoksen lisäksi ryöstöt ja murtovarkaudet lisääntyivät 10 prosenttia vuodesta 1970. Suomen suurimmissa kaupungeissa varkaudet lisääntyivät vuoden 1972 lopulla noin 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tämänkaltainen rikollisuus osoittaa ilmeistä kunnioituksen vähentymistä toisten omistusoikeutta kohtaan.
Nämä ovat todellakin ennustettuja ”viimeisiä päiviä”, jolloin ”laittomuus pääsee valtaan” ja jolloin me kohtaamme ”vaikeita aikoja”. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin kaikkien hyvää tarkoittavien ihmisten tarvitsee kiinnittää huomiota siihen, että he kunnioittavat toisten omistusoikeutta. Tämän laiminlyöminen voisi helposti johtaa heidät ’joukon mukana tekemään pahaa’. Raamattu varoittaa siitä. – Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1; 2. Moos. 23:2.
Ilmoitettujen varkaustapausten lisäksi sattuu valtava määrä pikkuvarkauksia, jotka eivät koskaan tule poliisiviranomaisten tietoon. Niitä esiintyy sekä työpaikoilla että erilaisissa tiloissa, joita suuret ihmismäärät käyttävät yhteisesti. On hyvä kysyä itseltämme: ”Olenko minä syyllistynyt sellaiseen?” Jos jokin näyttää haluttavalta mutta kuuluu toiselle ihmiselle tai yrityksen johdolle, tunnetko kiusausta ottaa se, jos uskot, ettei tekoasi huomata? Etsitkö teollesi järkeviä puolusteluja sanomalla itsellesi, että ansaitsisit saada enemmän palkkaa tai että työnantajasi saa suuret voitot aherruksestasi?
Vandalismia
Toinen todiste vakavasta ja laajalle levinneestä kunnioituksen puutteesta toisten omistusoikeutta kohtaan on omaisuuden tahallinen hävittäminen. Sitä sanotaan vandalismiksi vandaaleiksi kutsutun germaanikansan mukaan, joka ryösteli Roomaa varhain 5. vuosisadalla. Nykyajan vandaalit tuhoavat omaisuutta yli 100 miljoonan dollarin (noin 400 milj. mk:n) arvosta vuodessa pelkästään Yhdysvalloissa; New Yorkin kaupungin linja-autojen ja maanalaisen hävitysvimmaiset ihmiset aiheuttavat vuodessa 2,6 miljoonan dollarin (10 milj. mk:n) vahingot. Nuorten yleistä vandalismia on rikkoa koulujen ja junanvaunujen ikkunoita sekä autojen tuulilaseja ja takaikkunoita. Pelkästään Long Islandin rautatiellä (New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa) rikotaan vuosittain enemmän ikkunalaseja kuin koko Ranskan rautateillä.
Vandalismia harjoittavat yleensä nuoret. Sen tuhot ovat ilmeisiä erityisesti yleisissä puistoissa. Niissä nuoret kaatavat kumoon juomavesilaitteita, rikkovat käymälöitä ja likaavat vesiä. He hävittävät varoitus- ym. merkkejä, mikä on aiheuttanut monen lomanviettäjän kuoleman. Kauniilla, 280 hehtaarin suuruisella metsäisellä luonnonsuojelualueella New Yorkin kaupungin lähellä nuoret vahingoittavat laitteita ja rakennuksia vuosittain 100000 dollarin (noin 400000 mk:n) arvosta. Lisäksi he aiheuttavat arvaamatonta vahinkoa hävittämällä puita, pensaita ja muuta kasvielämää, rikkomalla joutsenten munia ja hakkaamalla kaniininpoikasia kuoliaaksi. Miten räikeän kunnioituksen puutteen julkista omaisuutta kohtaan sellaiset teot paljastavatkaan! Eräs Cornellin yliopiston professori, joka oli sangen närkästynyt vahingosta, jonka ihmiset aiheuttivat sellaisissa virkistyspuistoissa, kirjoitti: ”Ihmiset ovat – sikoja. . . . Eivät varmastikaan kaikki ihmiset, mutta enemmistö kuuluu siihen luokkaan.”
Samanlainen mielenlaatu on syynä ”raapusteluun”. Sillä tarkoitetaan nimien, iskulauseitten, hävyttömyyksien ja karkeuksien epähienoa kirjoittelemista käymälöiden ja alikäytävien seiniin ja autoihin – sekä sisä- että ulkopuolelle – samoin kuin jalkakäytäviin, portaikkoihin, julkisiin rakennuksiin, muistomerkkeihin ja puistojen kallioihin. Philadelphiassa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa raapustelujen poistaminen tulee maksamaan 4 miljoonaa dollaria (16 milj. mk) vuodessa. New Yorkin kaupungissa maanalaisen käytävien raapustelu on saavuttanut ”epidemia-asteen”. Monien kuukausien pohdinnan jälkeen New Yorkin kaupunginvaltuutetut hyväksyivät lopulta säädöksen, joka määrää rangaistukset sellaisesta omaisuuden turmelemisesta.
Huomion kiinnittäminen asiaan
Ei ole ollenkaan luultavaa, että lukijamme ovat niitä, jotka tekevät murtovarkauksia tai ryöstöjä, eikä ole myöskään luultavaa, että heillä on taipumusta vandalismiin tai raapusteluun. Mutta siitä huolimatta kaikkien tarvitsee silti varoa, etteivät he ajattelemattomuuttaan tai huomaavaisuuden puutteesta havaitse syyllistyneensä toisten omistusoikeuden halveksuntaan. Miten sellaista voisi tapahtua?
Erään puiston työntekijä mainitsi, että ihmisten ajattelemattomuudessaan tekemät pienet mutta vahingolliset teot ovat vakavimpia niiden lukuisuuden tähden. Totteletko sellaisia kilpiä kuin ”Läpikulku kielletty” ja ”Älä astu nurmikolle”? Ihmiset, joiden pitäisi olla kypsiä ajatuksiltaan ja teoiltaan, ovat tulleet taipuvaisiksi puolustelemaan itseään silloin, kun puiston sääntöjen rikkomisesta on heille välitöntä hyötyä. Niinpä he saattavat heittää roskia maahan tai syödä eväitään ruohikolla, vaikka se on kiellettyä. Itse asiassa he joko ovat ajattelemattomia tai kuvittelevat harhaan johdetun omahyväisyyden vallassa olevansa kyseisen säännön yläpuolella.
Sinun on hyvä kiinnittää huomiota toisten omistusoikeuteen silloinkin, kun olet vieraana hotellissa. Käsitteletkö huonekaluja ja liinavaatteita yhtä varoen, kuin jos ne olisivat omassa kodissasi? Sinun pitäisi. Erään Brooklynin suurimpiin kuuluvan hotellin johtaja valitti syvästi, ettei hän voinut sisustaa huoneita halunsa mukaan laatukalustein, koska vieraat käsittelivät niitä niin huonosti.
Sama neuvo soveltuu silloin, kun olet vieraana ystäväsi tai sukulaisesi kodissa. Isäntäsi saattaa olla avokätisellä päällä ja tarjota koko talon käyttöösi, mutta sinun olisi parasta olla tavallista huolellisempi sen suhteen, mitä ympärilläsi on. Muuten saattaisit olla huolimaton ja tärvellä jotakin, jolla ei ole vain rahallista vaan myös tunnearvoa, ja se voisi saattaa sinut tukalaan asemaan ja koitua isäntäsi vahingoksi. Jos sinulle sattuisi vahinko, osoita kunnioituksesi isäntäsi omaisuutta kohtaan ilmaisemalla moraalista rohkeutta, niin että mainitset vahingosta ja esität pahoittelusi. Älä anna isäntäsi huomata sitä vasta lähtösi jälkeen.
Keräätkö matkamuistoja?
Jos keräät matkamuistoja, tämä harrasteesi voi saada sinut myös ajattelemattomasti ilmaisemaan epäkunnioitusta toisten omistusoikeutta kohtaan. Ryhmä amerikkalaisia matkailijoita söi päivällistä Lyons Corner Housessa Lontoossa. Joku seurueeseen kuuluvista kiinnostui pienestä teelusikasta, joka kuului pöytähopeisiin, ja niinpä hän kysyi tarjoilijalta, voisiko hän ostaa yhden niistä matkamuistoksi. He olivat Lontoossa viimeistä iltaa, ja liikkeet myivät niitä vain tusinoittain, hän selitti. Tarjoilija vastasi leveällä lontoolaismurteellaan: ”No, jos sattuisitte pudottamaan yhden taskuunne, hyvä herra, kukaan ei tietäisi tai välittäisi.” Matkailija teki juuri niin. Tuossa tilanteessa tarjoilija kunnioitti työnantajansa omaisuutta yhtä vähän kuin matkailijakin.
Useimmat matkamuistoja keräävät turistit eivät välitä edes kysyä. Eivät ainakaan monet niistä, jotka ovat käyneet Washingtonissa (D.C.) sijaitsevassa uudessa John F. Kennedyn esittävien taiteiden keskuksessa, joka kongressitalon jälkeen on kaupungin suosituin turistinähtävyys. Kerrotaan, että turistit ovat vieneet käytännöllisesti katsoen kaiken ”’ulottuvilla olevan ja irrotettavan’ . . . Kaikki alkuperäiset tuhkakupit ja suolan- ja pippurinsirottimet ovat kadonneet keskuksen kolmesta ravintolasta samoin kuin . . . lahjaksi tulleet posliini-, lasi- ja hopeaesineet sekä lautasliinat. Matkamuistojen metsästäjät . . . leikkasivat paloja matoista ja verhoista – ja anastivat jopa tyylikkäistä Waterfordkattokruunuista prismoja, joista jokainen maksaa 86 dollaria (340 mk).” Ja mitä he jättävät jälkeensä? Savukkeitten polttamia reikiä mattoihin, likööri-, purukumi- ja karamellitahroja. Kunnioittavatko nämä matkamuistojen metsästäjät toisten omistusoikeutta? Eivät! – Newsweek, 13.12.1971.
Kun lainaat
Kunnioituksesi (tai kunnioituksen puutteesi) toisten omistusoikeutta kohtaan paljastuu myös lainaamistavoistasi. Osoitat vakavaa kunnioituksen puutetta, jos ”lainaat” jotakin kysymättä omistajalta – vain koska satut tuntemaan hänet hyvin, koska aiot käyttää sitä vain lyhyen aikaa tai koska hän ei ehkä ole paikalla sillä kertaa. Vaikka aiotkin palauttaa sen, se ei ole sinun, eikä sen omistaja ole antanut sinulle lupaa ottaa sitä. Muista aina, että lainaamallesi tavaralle voi sattua jotakin: kirja voi kadota tai likaantua ja kone tai työkalu voi mennä rikki.
Kunnioitus toisten omaisuutta kohtaan edellyttää lisäksi, että viivyttelemättä palautamme lainaamamme sovittuna aikana. Sinun ei koskaan pitäisi pakottaa omistajaa pyytämään sitä sinulta. Kunnioitus lainattua tavaraa kohtaan edellyttää myös sitä, että sinun ei pidä vuorostasi lainata sitä toiselle. Miksi ei? Koska se ei kuulu sinulle, ja siksi sinulla ei ole oikeutta lainata sitä toiselle. Omistaja olisi sitä paitsi saattanut empiä lainata sitä tuolle toiselle. Ja entä jos omistaja tulisikin luoksesi, koska hän tarvitsee tavaransa takaisin, ja saisi tietää, että se on jollakulla toisella? On myös tärkeätä osoittaa kunnioitusta palauttamalla tavara yhtä hyvässä kunnossa, ellei paremmassa, kuin se oli lainatessasi sen.
Mikä auttaa kaikkia parantamaan kunnioitustaan toisten omistusoikeutta kohtaan? Pyhän Raamatun säännöllinen lukeminen. Se ei tuomitse ainoastaan toisille kuuluvien tavaroiden ottamista salaa – suoraan sanoen, varastamista – vaan se tuomitsee jopa niiden haluamisen, niiden ahnehtimisen. – 2. Moos. 20:15, 17; Ef. 4:28; Kol. 3:5.
Jumalan sana ei anna meille vain kieltoja vaan myös myönteisiä käskyjä. Emme koskaan pysty parantelemaan ”kultaista sääntöä”, jonka yksin Jeesus julisti sen myönteisessä muodossa: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” Kohdalleen osuvat myös hänen apostolinsa Paavalin sanat: ”Rakkaus . . . ei etsi omaansa [ei tähyile omia etujaan, Um].” ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” Näiden kehotusten noudattaminen vakavissaan auttaa meitä vastustamaan maailman itsekästä taipumusta ja kunnioittamaan kaikkina aikoina toisten omistusoikeutta. – Matt. 7:12; 1. Kor. 13:4, 5; 10:24.