Vuorisaarna: ”Menkää sisään kapeasta portista”
KANNUSTETTUAAN kuulijoitaan rukoilemaan hartaasti apua Jumalan tahdon tekemiseksi Jeesus julisti: ”Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” – Matt. 7:13, 14.
Entisaikoina kaupunkeihin pääsi vain porttien kautta kulkevia ajoteitä pitkin. Raamattu vertaa usein ihmisten elämäntapaa tiehen tai polkuun. (Sananl. 4:18, 19) Jumalan Pojan mukaan ”tuhoon” eli Jumalan suosion ulkopuolella tapahtuvaan kuolemaan johtava tie on ”leveä ja avara”. Se sallii ihmisten elää aivan niin kuin he haluavat tekemättä muutoksia mukautuakseen raamatullisiin käyttäytymismittapuihin. ”Monet” ovat valinneet tämän ’helpon elämän’ avaran tien.
Toisaalta Raamattu vertaa Jumalan messiaanista valtakuntaa kaupunkiin, johon päästään ”kapeasta” portista ja ”ahdasta” tietä. (Ks. Hepr. 11:10; 13:14.) Tällä ikuiseen ’elämään vievällä tiellä’ kulkevien ihmisten täytyy kurittaa sydäntään kehittämään oikeita vaikuttimia. Heidän täytyy harjoittaa itsehillintää kaikilla inhimillisen käyttäytymisen alueilla; ja toisinaan tosi palvonnan ”tie” vaatii väkivaltaisen vainon kestämistä. (Apt. 9:2; 19:9, 23; 22:4) Koska useimmat ihmiset elävät mieluummin ilman uhrautuvaa vaivannäköä ja itsehillintää, he eivät etsi Jumalaa miellyttävää elämäntapaa. Niinpä ”harvat ovat ne, jotka löytävät” kapean portin ja ahtaan tien, joka vie elämään. – Vrt. Matt. 7:8; Luuk. 13:24.
Seuraavaksi Jeesus varoitti ihmisiä, jotka haluaisivat pysyä elämään johtavalla tiellä: ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” – Matt. 7:15.
”Väärillä profeetoilla” Jeesus tarkoitti uskonnollisia opettajia, jotka väittävät valheellisesti edustavansa Jumalaa. Nämä pettäjät esiintyisivät ”lampaiden vaatteissa”. Näyttelemällä ulkokultaisesti lempeyttä, nöyryyttä ja muita lampaankaltaisia ominaisuuksia he yrittäisivät antaa sellaisen vaikutelman, että he ovat osa Jumalan palvojien ”laumasta”. (Ks. Ps. 78:52; 80:2; 100:3.) Sisältä väärät profeetat olisivat kuitenkin ”saaliinhimoisia susia”, ts. erittäin ahnaita ja kärkkäitä saalistamaan toisia henkilökohtaisen tyydytyksen saamiseksi.
Jumalan Poika mainitsi, että väärät profeetat ”tulevat luoksenne”, ts. sen lauman ulkopuolelta, jonka hän, ”hyvä paimen”, kokoaisi. (Joh. 10:11) Sen sijaan että tällaiset pettäjät olisivat uhka kaukaisessa tulevaisuudessa, he olivat olemassa jo silloin. Ilmeisesti Jeesuksella oli mielessä varsinkin fariseukset, jotka väärin väittivät olevansa Jumalan edustajia. He olivat ”istuutuneet Mooseksen istuimelle” väittämällä olevansa Jumalan lain virallisia tulkitsijoita. (Matt. 23:2) Mutta fariseukset olivat ulkokultailijoita, jotka todellisuudessa estivät ihmisiä löytämästä kapeaa porttia ja ahdasta tietä, joka vie elämään. (Matt. 23:13–15; Luuk. 6:39) Jeesuksen eräässä myöhemmässä tilaisuudessa lausumat sanat petollisista ”lampaiden vaatteista” ovat valaisevat:
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te muistutatte valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta! Sillä tavoin tekin tosin ulkonaisesti näytätte ihmisistä vanhurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.”a – Matt. 23:27, 28.
Miten joku voitaisiin todeta ’sudeksi lampaiden vaatteissa’? Jeesus esitti perusohjeen ja valaisevan esimerkin: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen huono puu tuottaa pahaa hedelmää; hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” – Matt. 7:16–19.
Jokainen hedelmää tekevä puu tai kasvi tuottaa omaa hedelmälajiaan. Kaikki kasvit eivät tuota sellaista hedelmää, jota ihmiset voivat syödä. Olisi ajan tuhlausta etsiä orjantappuroista ja ohdakkeista viinirypäleitten ja viikunoitten kaltaisia syötäviä hedelmiä. Ihmisille syötäviksi kelpaavien hedelmien täytyy olla peräisin sekä terveestä että oikealaatuisesta puusta. Jos puu jatkuvasti tuottaisi ”pahaa hedelmää”, niin se olisi varma merkki siitä, että puu itsessään on tullut ”huonoksi”. Sellainen huono puu ’kaadettaisiin’ ja käytettäisiin orjantappuroiden ja rikkaruohojen kanssa polttoaineeksi. – Vrt. Ps. 58:10; Saarn. 7:7; Jes. 44:14–16; Matt. 6:30; 13:30.
Kun Jeesuksen kuulijoilla oli tuoreena mielessä tämä esimerkki maatalouden alalta, hän toisti perusperiaatteen: ”Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt. 7:20) Kuvaannollisessa merkityksessä noihin ”hedelmiin” sisältyisi se, mitä väärät profeetat sanoisivat opettaessaan. Tästä Jeesus lisäsi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” – Luuk. 6:45.
Hedelmiin, jotka paljastaisivat väärien profeettojen tosi luonteen, sisältyisi myös heidän yleinen käytöksensä. (Vrt. Mark. 7:21–23.) Ihminen ei voi kätkeä todellista sydämentilaansa loputtomasti. Lopulta hänen sanansa ja tekonsa paljastavat, millainen hän on.
[Alaviitteet]
a Fariseuksista väärinä profeettoina David Hill kirjoittaa lehdessä Biblica (1976, 57. vsk.): ”Josephus tietää fariseuksista, joilla oli ennakkotietoa tapahtumista ja jotka käyttivät lahjaansa poliittisiin tarkoituksiin (Ant. XVII 41–45), ja toisaalla hän puhuu eräästä Pollionista ja hänen opetuslapsestaan Samaiasista, jotka profetoivat (Ant. XIV 172–176; XV 3, 370). Mutta tärkeämpi kuin Josephuksen niukat ja ehkä sekavat tiedot on se seikka, että fariseukset ryhmänä katsoivat olevansa suuren profeetallisen perinteen jatkajia: he saivat perinteen suuren neuvoston miehiltä, jotka saivat sen viimeiseltä profeettojen sarjassa olleelta. Ja asiantuntevina Raamatun tulkitsijoina fariseukset olivat mukana toiminnassa, joka heidän aikanaan oli mahdollisimman lähellä varhaisimman ajan profeettojen kautta välitettyä ilmoitusta. . . . Heidän seuraajinaan heistä voitiin sanoa, että ’jos he eivät ole profeettoja, he ovat kuitenkin profeettojen poikia’ (sanottiin Hillelille [rabbille, joka eli Jeesuksen aikoihin]). Täysin sopusoinnussa tämän kanssa on Jeesuksen lausunto fariseuksista, jotka rakentavat profeettojen hautoja ja koristavat vanhurskaitten muistomerkkejä (Matt. 23:29). Ei ole sen tähden mahdotonta, että fariseukset Jeesuksen aikana väittivät ansaitsevansa profeetan roolin ja vallan (ellei nimeä).”