”Sinun sanasi on totuus”
Kaikki, mitä kutsutaan ”kristilliseksi”, ei ole Jumalan hyväksymää
MONET ihmiset väittävät olevansa kristittyjä. Mutta vaikka he tukisivat väitettään näennäisellä ennustamisella ja voimallisten tekojen suorittamisella, tuo väite ei itsessään anna ihmiselle hyväksyttyä asemaa Jumalan edessä. Jeesus Kristus tunnustaa opetuslapsikseen ainoastaan ne, jotka tekevät hänen Isänsä tahdon. Hän sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut.’” – Matt. 7:21–23.
Jeesuksen sanat painottavat, miten tarpeellista sen, joka etsii Jumalan hyväksymystä, on mukautua Jumalan menettelytapoihin palvonta-asioissa. Ei ihminen vaan Jumala päättää, mikä on hyväksyttävää pyhää palvelusta. ”Jumala on Henki”, Jeesus sanoi, ”ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24, Um) Jumalan tosi palvoja ei ole riippuvainen näkyvistä esineistä eikä maantieteellisistä paikoista. Hän ei palvo esineiden välityksellä, jotka hän voi nähdä tai joita hän voi koskettaa, vaan ”hengessä”. Hänen palvontansa on sopusoinnussa Jumalan totuuden kanssa.
On kuitenkin monia, jotka kutsuvat itseään kristityiksi ja jotka käyttävät kuvia palvonnan näkyvinä apuvälineinä. He väittävät, että he eivät palvo kuvaa, vaan kuvan edustamaa persoonaa. He väittävät, että sellainen palvonta on epäsuoraa, ”suhteellista” eikä ole sen tähden epäjumalanpalvontaa. Mutta hyväksyykö Jumala tällaisen palvonnan?
Jumalan muinaiselle liittokansalle, israelilaisille, annettiin seuraava käsky: ”Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari – sillä te ette sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa – ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa.” (5. Moos. 4:15, 16) Näin ollen israelilaisia nimenomaan kiellettiin tekemästä Jumalasta kuvaa. Itse asiassa mikä tahansa kuva esittäisi väistämättä Luojan väärin, sillä kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt häntä.
Kristillisen kirkon eli seurakunnan perustaminen ei muuttanut tätä tosiseikkaa. Minään ihmisen historian aikana ihmisillä ei ole ollut parempaa käsitystä siitä, miltä Jumala näyttää, kuin oli israelilaisillakaan. Siitä huolimatta kuvia, jotka esittävät Jumalan ihmisen kaltaisena, on jatkuvasti tehty kristikunnan uskonnollisia rakennuksia varten. Mutta miten Jumala voisi hyväksyä sellaisten kuvien teon, kun hän kielsi israelilaisia tekemästä niitä?
Saatetaan tietenkin väittää, että Jeesuksesta ja Mariasta voidaan tehdä kuvia, koska he elivät ihmisinä maan päällä. Mutta nykyajan ihmiset eivät tiedä, miltä Jeesus tai Maria näyttivät. Sen tähden mitkään heistä tehdyt kuvat eivät voisi koskaan esittää heitä oikein. Marian ja Jeesuksen kuvat ovat kaikki tavattoman erilaisia esimerkiksi kasvonpiirteiltään. Toisinaan nämä piirteet muistuttavat sen maan ihmisten piirteitä, jossa kuvat tehdään. Kuvan palvoja uskoo, että kuva esittää Mariaa tai Jeesusta pelkästään siksi, että hänelle on sanottu niin.
Näin ollen voidaan nähdä, että kuvaan liittyy eräänlaista pyhyyttä pelkästään sen ansiosta, että sen otaksutaan esittävän tiettyä henkilöä. Mutta on vielä eräs huomion arvoinen seikka. Samasta henkilöstä on usein monia kuvia, ja kuitenkaan niihin kaikkiin ei suhtauduta samalla tavalla. Tiettyjen kuvien luo tehdään pyhiinvaellusmatkoja, ja jopa väitetään, että näiden nimenomaisten kuvien yhteydessä on tapahtunut ihmeitä. Uskotaan esimerkiksi, että jos joku rukoilee tietyn Marian-kuvan edessä, hänen rukoukseensa vastataan paremmin kuin jos hän rukoilisi jonkin toisen Marian-kuvan edessä. Miksi pitäisi olla näin, jos kerran kunnioitetaan Mariaa eikä kuvaa? Eikö tämä osoita, että on kyseessä enemmän kuin suhteellinen palvonta, että kuvilla itsellään uskotaan olevan todellista voimaa?
Miten Jehova Jumala voisi hyväksyä sellaista kuvainpalvontaa? Vaikka se olisikin vain suhteellista palvontaa, tekisikö se sen oikeaksi? Raamattu osoittaa, että meidän tulee palvoa yksin Jumalaa. Ei ole mitään raamatullista perustetta uskoa, että on olemassa palvonnan eri asteita. Vastustaessaan Saatanan kiusausta Jeesus Kristus esitti: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” (Matt. 4:10) Kun apostoli Johannes lankesi maahan palvoakseen sen enkelin edessä, jonka välityksellä hän oli saanut ilmestyksen, enkeli sanoi: ”Varo, ettet sitä tee; . . . kumarra ja rukoile Jumalaa.” – Ilm. 19:10.
Jos enkeleille voitaisiin antaa alempiasteista palvontaa, ei olisi ollut mitään syytä, miksi enkelin olisi pitänyt varoittaa Johannesta siitä, mitä hän teki. Koska oli sopimatonta, että Johannes olisi kumartanut enkelin edessä palvomistarkoituksessa, olisi ilmeisesti myös väärin, että kukaan kumartaisi enkelin tai kenenkään muunkaan kuvaa. Kaikenlainen kuvainpalvonta on vastoin sitä, mitä Raamattu sanoo tosi palvonnasta. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” (2. Kor. 5:7) Ihmiset, jotka käyttävät kuvia, vaeltavat varmasti ”näkemisessä”. He käyttävät ikäänkuin kainalosauvaa. Pitämällä kiinni kuvien käytöstä palvonnassaan he ilmaisevat uskon puutetta. Miksi Jumalan pitäisi sen tähden hyväksyä heidät, kun he suutelevat, kumartavat ja polttavat suitsuketta kuvien edessä? Raamattu julistaa ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen [Jumalalle].” – Hepr. 11:6.
Jumala ei paheksu ainoastaan kristikunnan kuvien valmistusta ja käyttöä, vaan myös sen pyhimmät juhlapäivät liittyvät tapoihin, joiden juuret ovat väärässä uskonnossa. Esimerkiksi pääsiäinen, vaikka sen otaksutaan olevan Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen muistojuhla, paljastaa ei-kristillisen alkuperänsä englannin- ja saksankielisissä nimissään ’Easter’ ja ’Ostern’. The Catholic Encyclopedia for School and Home (Koulun ja kodin katolinen tietosanakirja) sanoo: ”Sana ’Easter’ tulee sanoista Eostre tai Ostara, nimestä, jonka muinaiset germaaniheimot antoivat sille ajalle vuotta, jolloin nouseva kevätaurinko mursi talvisen kuoleman; jolloin luonto syntyi uudelleen. Sana alkoi merkitä pakanagermaaneille kevätajan ’elämän juhlaa’.” Sekä muna että jänis, jotka liittyvät niin huomattavalla tavalla pääsiäisen viettoon, ovat tunnetusti olleet muinaisia hedelmällisyyden vertauskuvia. Monet kristikuntaan kuuluvat koristelevat ’pääsiäismunia’ aivan samoin, kuin auringonpalvojat koristelivat niitä vuosisatoja sitten.
Joulukuun 25. päivän valitsemisesta joulun vieton ajankohdaksi edellä lainattu tietosanakirja sanoo: ”Se oli päivä, joka pakanallisessa Roomassa oli omistettu auringonjumalan juhlalle ja jota oli kutsuttu Voittamattoman auringon syntymäpäiväksi.” Joulutavoista luemme: ”Lahjojen antaminen, joulupölkky ja misteli ovat muinaisten roomalaisten, germaanien ja kelttien uskomuksien kristillisiksi muunnettuja toisintoja.” Niiden juuret ovat pakanuudessa.
Miten Jumala voisi hyväksyä tapoja, jotka ovat väärään palvontaan liittyvien seikkojen mukaelmia? Hänen sanansa Raamattu osoittaa, ettei hän hyväksy niitä. Kristityille esitetään kysymys: ”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?” – 2. Kor. 6:14.