Valitse nyt elääksesi sitten

 1. Miten sinä valitset sen elämän ja millä ehdoilla?

MITEN sinä valitset elämän tuossa uudessa maailmassa? Nostamalla kätesi, huutamalla: ’Hyvä!’, sanomalla: ’Herra, haluaisin elää silloin’? Ei, vaan sinä valitset sen elämän samalla tavalla kuin nykyisenkin. Ja miten sinä osoitat haluavasi elää nyt? Hengittämällä, juomalla, syömällä, nukkumalla ja tekemällä työtä. Aivan niin, mutta yleisemmin sanoen sinä ilmaiset sen valitsemallasi toimintatavalla. Ja ole hyvä ja huomaa, että se on toimintaa, mitä sinä et määrää etkä päätä, vaan pikemmin ruumiin määräysten mukaista toimintaa. Ruumis asettaa ehtonsa, pakoittaa sinut täyttämään vaatimuksensa. Niin on uuden maailman elämän valitsemisenkin laita. Se ei tapahdu pelkästään sanomalla, että sinä haluat elää silloin, vaan sinä teet valinnan omaksumallasi toimintatavalla. Eikä toimintaa määrää jälleen tässäkään henkilö itse, vaan Jehova Jumala perustaa tuon uuden maailman ja antaa ihmisille elämän siinä. Hän antaa sen omilla ehdoillaan, ja meidän täytyy täyttää hänen vaatimuksensa. Jos kieltäydytään toimimasta nyt hänen vaatimuksensa mukaan, niin se merkitsee kuoleman valitsemista iankaikkisen elämän asemesta, aivan yhtä varmasti kuin kieltäytyminen hengittämästä ruumiin vaatiessa sitä merkitsisi kuolemaa nyt aineelliselle elimistöllemme.

 2. Mitä eräät väittävät, ja mikä keskustelu on tähän sopiva?

² Jotkut uskovat, että kun he tekevät, mitä pitävät oikeana, niin se riittää, ja että jos he tekevät hyvää lähimmäisilleen, niin he saavat Jumalan hyväksymyksen ja iankaikkisen elämän. Mutta meidän täytyy antaa Jumalan puhua tässä tärkeässä asiassa, emmekä me saa jättää lopullisia ratkaisuja riippumaan erehtyvistä ihmisluomuksista. Jeesuksen keskustelu rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa on tätä seikkaa valaiseva: ”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt [jatkuvasti].’ Hän sanoi hänelle: ’Mitkä?’ Jeesus sanoi: ’Nämä: ”Älä tapa”, ”Älä tee huorin”, ”Älä varasta”, ”Älä sano väärää todistusta”, ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” ja: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”’. Nuorukainen sanoi hänelle: ’Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua’. Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” – Matt. 19:16–22.

 3. Mitä muuta täytyy tehdä ollakseen täydellinen iankaikkisen elämän saamiseksi, kuin että käyttäytyy puhtaasti ja suorittaa hyväntekeväisyystöitä?

³ Tämä nuori mies teki varmasti paljon hyvää. Hän eli puhdasta elämää, ei tehnyt murhia eikä aviorikoksia eikä varkauksia. Hän ei ollut valehtelija, hän kunnioitti isäänsä ja äitiänsä, ja osoittaessaan samaa rakkautta lähimmäistään kuin itseäänkin kohtaan hänen on täytynyt toimia hyväntekeväisyystyössä. Hänen maineensa on täytynyt olla ylevä siinä yhteiskunnassa. Mutta Jeesus sanoi kuitenkin kaikesta huolimatta hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen”, tarkoittaen ilmeisesti sitä, että vaikka hän saikin kunnian kaikesta puhtaasta henkilökohtaisesta käytöksestään ja hyväntekeväisyystyöstään, niin hän ei ollut sittenkään täydellinen, mitä tulee iankaikkista elämää edellyttäviin Jehovan vaatimuksiin. Hän oli epätäydellinen. Hänen täytyi vapauttaa itsensä liiasta omaisuudestaan, minkä hoitaminen vei niin paljon hänen aikaansa ja voimaansa. Hänen täytyi ravistautua irti kaikista noista liikevelvoituksista ja huolista vapauttaakseen itsensä siihen todelliseen tärkeään toimintaan, mitä vaaditaan niiltä, jotka haluavat olla täydellisiä siinä määrin, että täyttävät iankaikkisen elämän saamiselle asetetut vaatimukset. Hänen täytyi olla Kristuksen Jeesuksen seuraaja. Se merkitsee sitä, että hänen piti tutkia Jumalan Sanaa, varmistautua Jumalan tahdosta, pyhittäytyä tekemään se tahto, toteuttaa uskollisesti tuo pyhittäytyminen seuraten Jeesusta hänen askeleissaan, saarnaten Valtakunnan evankeliumia niinkuin hänen Esimerkkinsä ja kristittyjen Malli teki. – 1. Piet. 2:21.

 4. Minkä eräät väittävät riittävän, mutta mikä täytyy kumminkin asettaa sen edelle?

⁴ Monet ihmiset väittävät, että me olemme täyttäneet Jehovan vaatimukset, jos me rakastamme lähimmäistämme niinkuin itseämme, mikä merkitsee epäitsekästä hyvän tekemistä lähimmäisillemme. Mutta ettei tämä pidä paikkaansa, sen osoittavat edelleen seuraavat sanat: ”Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Niin monet ihmiset eivät huomaa tässä, että lähimmäisen rakastaminen tulee viimeisenä tässä vaatimusluettelossa. Ensimmäisenä esitetään rakkaus Jehovaan, ja sitä täytyy osoittaa koko sydämestä, koko sielusta, koko voimasta ja koko mielestä, jakamatta tai pidättämättä mitään. Miten tätä varauksetonta rakkautta tulee osoittaa? ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.” Jos me teemme tämän ensiksi ja rakastamme lähimmäistämme toiseksi, niin me täytämme Jumalan vaatimukset, sillä Jeesus sanoi kuuliaisista: ”Tee se [jatkuvasti], niin saat elää.” – Luuk. 10:27, 28; 1. Joh. 5:3.

 5. Mitä oman tahdon noudattaminen tässä asiassa merkitsee todellisuudessa? Miksi?

⁵ Henkilö, joka väittää, että Jumalan vaatimukset täytetään tekemällä hyvää kunkin omantunnon mukaan, rauhoittaa vain omaatuntoaan tyynnyttääkseen sitä kulkiessaan itsekästä tietään. Mutta se on enemmän kuin omantunnon rauhoittamista, ja sen mainitseminen, mitä se sen lisäksi on, on kaukana tyynnyttämisestä. Suoraan sanoen usko, että hyvän tekeminen oman näkemyksen mukaan riittää, ei ole vähempää kuin törkeää epäjumalanpalvelusta! Tämä ilmenee selvästi siitä tapauksesta, jossa Israelin kuningas Saul ryhtyi noudattamaan eräässä asiassa omaa tahtoaan Jehovan tahdon sijasta ja jossa Samuel sanoi hänelle: ”Itsepäisyys on [kuin] syntiä ja epäjumalan palvelusta.” (1. Sam. 15:23, Da) Sama asenne otetaan Kolossalaiskirjeen 3:5:nnessä ja Efesolaiskirjeen 5:5:nnessä, joissa osoitetaan, että omien halujen ahne tyydyttäminen on epäjumalanpalvelemista. Itsepäinen omasta tahdostaan kiinnipitäminen, oman tahdon korottaminen Jumalan tahdon yläpuolelle, sen oppaaksi tekeminen Jumalan tahdon asemesta, merkitsee oman tahdon epäjumaloimista mitä naurettavimmalla ja kuolemaatuottavimmalla tavalla. ”Kavahtakaa epäjumalia”, joihin tämäkin joutava ja itserakas oma tahto kuuluu. (1. Joh. 5:21) Hyvän tekeminen lähimmäisillemme sen mukaan, mitä me pidämme oikeana, ei ole siis Jehovan uudessa maailmassa saatavan elämän oikea valitsemistapa, vaan merkitsee joutumista verhotun epäjumalanpalvelemisen ovelaan ansaan, minkä Saatana asettaa ja minkä inhimillinen turhamaisuus ja itserakkaus laukaisee.

MINKÄ USKONNON SEURAAMINEN TAHANSA EI RIITÄ

 6. Mitä toiset väittävät, ja mitä he siten tehdessään epäjumaloivat, ja missä he epäonnistuvat?

⁶ Mutta joku sanoo nyt: ’Minä en epäjumaloi omaa tahtoani, minä en noudata omaa tahtoani palvonta-asioissa. Minä kuulun erääseen tunnustusta saavaan kirkkojärjestöön ja noudatan, mitä se järjestö opettaa, ja mukautan elämäni sen määräyksiin. Minä ajattelen, että jos ihminen noudattaa vilpittömästi mitä tahansa monista uskonnoista, niin Jehova Jumala hyväksyy hänet.’ Onko tällainen asenne oikea? Jos tuo uskontojärjestö ei opeta eikä toimi Raamatussa kerrotun Jumalan tahdon mukaisesti, vaan toimii jonkin oman uskontunnustuksensa perusteella, niin miten se eroaa siitä, että joku noudattaa omaa tahtoaan? Se on yhä epäjumalanpalvelusta, vaikka henkilö epäjumaloi tällä kertaa järjestöä itsensä sijasta. Antakaamme jälleen Jumalan puhua tästä tärkeästä kysymyksestä, niinkuin hän puhuu Poikansa kautta: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’ pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” Jeesus jatkoi todisteluaan osoittaen, että ne, jotka kuulivat hänen opetuksensa ja toimivat sen mukaan, olivat sellaisen miehen kaltaisia, joka rakentaa talonsa kalliolle, niin että se kestää kaikkein ankarimmatkin myrskyt, jotavastoin ne, jotka eivät tee siten, olivat sen miehen kaltaisia, joka rakensi hiekalle ja jonka talo luhistui rajuilmassa. – Matt. 7:21–27.

 7. Mikä ei riitä iankaikkisen elämän etsimisessä?

⁷ Jos ihminen rakentaa väärille perustuksille, niin hänen työnsä ei kestä. Jos uskonnollinen huone rakennetaan perimätiedon ja uskontunnustuksen lentohiekalle eikä Jumalan Sanan kiinteälle pohjalle, niin sen luhistuminen on suuri ja tuhoisa Harmagedonin myrskyssä. Ei riitä, että ihminen tai järjestö ottaa Jumalan tai Kristuksen nimen huulilleen. Hyväntekeväisyystöitten tai uskonnollisten muotomenojen suorittaminen Jumalan nimessä ei auta. Jonkin uskontojärjestön määräämien muodollisuuksien ja menojen suorittaminen ei tuota Jumalan hyväksymystä. Ei sellainen ulkonaisesti huulilla palvova eikä muotomenoja suorittava voita iankaikkista elämää, vaan, kuten Jeesus sanoi, se, joka tekee Jumalan tahdon. Jollei tuo uskonnollinen järjestö opeta Jumalan tahtoa, ei noudata sitä tarkalleen, niin sen kannattajat menevät samalla tavalla harhaan, miten vilpittömästi he sitten mukautunevatkin järjestön tahtoon. Heidän vastalauseensa, että he suorittivat paljon tekoja Kristuksen nimessä, saa hänet vain vastaamaan: ”Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” Jumalan tahto on Jumalan kannalta katsoen laillinen; vastakkaiset ihmisten tai järjestöjen tahdot ovat laittomia Jumalan silmissä.

 8. Mitä tapahtuu väärille ja hedelmättömille uskontojärjestöille ja niiden sokeille kannattajille?

⁸ Huomaa mitä on kerrottu Matteuksen 15:12–14: ”Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: ’Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.’” Fariseukset olivat erään senaikaisen tunnustusta nauttivan uskontojärjestön johtajia, ja on otaksuttava, että jotkut heistä ja heidän seuraajistaan olivat vilpittömiä; koska muutamat heistä uskoivat Kristukseen. (Apt. 6:7; 15:5) He eivät riippuneet kiinni fariseusten lahkossa pitäen ainoana vaatimuksena sitä, että on jonkin uskonnollisen järjestön yhteydessä. He hylkäsivät tuon järjestön, kun he saivat tietää sen olevan väärä ja käsittivät, ettei se ollut Jumalan istuttama ja että se oli tuleva revityksi juurineen pois ja tuhotuksi ja että sen yhteydessä olevat sokeat johtajat niinkuin sokeat seuraajatkin menevät sen mukana tuhon kuoppaan. Jos nämä uskonnolliset istutukset eli järjestöt eivät tuota hedelmää Jehovan kunniaksi hänen tahtonsa ja vaatimustensa mukaisesti, niin ne karsitaan maahan asti eikä niistä jätetä juurta eikä oksaa. – Matt. 3:10.

 9. Mikä osoittaa uuden uskonnon aloittamisen vakavuuden?

⁹ Kuka voi aloittaa uuden uskonnon vastoin Jumalan kirjoitettua tahtoa ja Sanaa? ”Vaikka me tai taivaan enkeli julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta, kuin mitä me julistimme teille hyvänä uutisena, niin olkoon hän kirottu”, kirjoitti henkeytetty apostoli Paavali. (Gal. 1:8, Um) Jos taivaasta tullut korkea ja mahtava enkelikään ei voi aloittaa uutta evankeliumia olematta kirottu, niin ei totisesti maan päällä oleva ihminenkään voi tehdä sitä välttyen kiroukselta. Kuka tahansa, joka julistaa evankeliumina eli hyvänä uutisena jotakin siitä eroavaa, mitä on kerrottu Jehovan Sanassa, on kirottu Jumalan silmissä, olkoonpa hän vilpitön selityksissään tai ei. Vilpittömyys ei tee väärää oikeaksi.

VILPITTÖMYYS EI RIITÄ

10. Mikä todistaa, että vilpittömyys ja into eivät yksin riitä?

¹⁰ Osoittaen selvästi, että vilpittömyys eli into sellaisessa uskontojärjestössä, mikä ei noudata Jumalan Sanaa, on riittämätön, Roomalaiskirjeen 10:2, 3 (Um) sanoo: ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaisesti, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät perustaa omansa, niin he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” Noilla ihmisillä oli intoa, ja heidän on täytynyt olla vilpittömiä, mutta he eivät toimineet Jumalan Sanan täsmällisen tuntemuksen mukaisesti. He eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta ja yrittivät perustaa oman vanhurskautensa. He eivät alistuneet Jumalan ja hänen Sanansa vanhurskauteen pitäen uppiniskaisuudessaan ja ylpeydessään omia uskonnollisia ajatuksiaan oikeina ja koettaen innokkaasti todistaa ne sellaisiksi.

11. Miten Roomalaisille 10:2, 3 soveltuu nykyisiin vääriin uskontoihin, ja mihin äärimmäisyyteen ne saattavat mennä?

¹¹ Näin on monien väärien uskontojen laita nykyään. Niiden kannattajilla on uskontunnustuksensa ja opinkappaleensa, he poimivat raamatunkohtia irti oikeasta yhteydestään tukeakseen niitä ja työntävät syrjään kaikki niitä vastustavat raamatunpaikat. He ponnistelevat innokkaasti eteenpäin vahvistaakseen omat uskomuksensa vanhurskaiksi sallimatta Jumalan Sanan esittää viimeisen sanansa asiassa ja kuuntelematta tätä Sanaa kokonaisuudessaan, valiten sen sijaan sen, mikä soveltuu heidän tarkoituksiinsa, ja vääristellen sen, mikä ei sovellu, sen sijaan että he muovaisivat uskonsa Raamatussa olevan vääristelemättömän, puhtaan totuuden sanan mukaiseksi. Tällaisilta puuttuu nöyryyttä ja oppivaisuutta. He ovat ylpeitä, he ovat uppiniskaisia, he kieltäytyvät myöntämästä sitä, mikä on väärin. Pitäen itsepintaisesti kiinni omasta tahdostaan uskonnollisessa vakaumuksessaan he tekevät itsestään epäjumalanpalvelijoita Jumalan säännön mukaan. He voivat mennä siihen äärimmäisyyteen, että tappavat jonkun Jehovan tosi todistajan ajatellen vilpittömästi palvelevansa siten tehdessään Jumalaa. ”On tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle. Mutta he tekevät näitä, koska eivät ole tulleet tuntemaan Isää eikä minua”, sanoi Kristus Jeesus. Mutta heidän vilpittömyytensä ei tee murhaa oikeaksi. – Joh. 16:2, 3, Um.

12. Miksi Raamattu on nyt niin välttämätön?

¹² Jos vilpittömyys olisi ratkaiseva tekijä, niin miksi Jumala olisi varannut lainkaan Raamattua? Hänhän voisi katsoa sydämeen ja tuomita vilpittömyyden tai vilpillisyyden perusteella ja siis pelastaa tai tuhota sen mukaan. (1. Sam. 16:7) Täsmällinen tieto on välttämätön, ja sen puute on vienyt tuhoon Jehovan palvelijoiksi tunnustautuvia: ”Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on [tietoa] vailla. Koska sinä olet hyljännyt [tiedon], hylkään minä sinut.” (Hoos. 4:6) Jehova Jumala varasi sentähden Raamatun ohjaamaan meidän askeleitamme: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105; Jer. 10:23) Se ei ole mikään tarpeeton varaus, mikä voidaan syrjäyttää henkilökohtaisten mielipiteitten tai yksilön tahdon tai lahkon uskontunnustusten tieltä. Koko kristikunnan uskontojärjestöt eivät ole pelkästään samaan pelastumispaikkaan johtavia eri teitä. Tuhoon johtava tie on kyllin leveä sisältääkseen satojen erilaisten lahkojen ja palvontamuotojen monet mutkittelevat reitit, jotavastoin elämän tie on niin kaita ja ahdas, ettei se salli mitään poikkeusta Raamatun opastavista määräyksistä: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” – Matt. 7:13, 14.

13. Mikä on kristityn tiekartta, ja vain mihin monet väärät uskonnolliset tiet sopivat?

¹³ Nuo monet erilaiset uskonnon tiet eivät johda samaan paikkaan sen enempää kuin monet eri autotietkään. Jeesuksen edelläolevat sanat osoittavat, että uskonnollisten teitten suuri enemmistö johtaa umpikujaan. Raamattu on kristityn tiekartta, ja se viittaa sekä elämään johtavalle kaidalle tielle että tuhoon johtavalle lavealle tielle. Monet eri uskontojärjestelmät ovat koettaneet asettaa Raamatun yläpuolelle omat uskonnolliset tiensä, mitkä on rakennettu muotomenoista ja uskontunnustuksista. Tuhoon johtava lavea tie on kyllin tilava sisältääkseen kaikki nämä väärät uskonnolliset tiet, mutta yksikään niistä ei vedä vertoja elämään johtavalle kaidalle ja ahtaalle tielle. Perinnäisten ja uskontunnustuksellisten polkujen lisääminen voi saada otaksutun pelastuksen tien näyttämään lavealta ja helpolta ja kiehtovalta. Mutta se päättyy kuolemaan.

14. Mikä kuvaus annetaan ja millaisten kysymysten yhteydessä?

¹⁴ Tarkastelehan tätä kuvausta. Sinä saatat olla autollasi matkalla mielessäsi jokin päämäärä. Sinulla on tiekartta, mutta sinä et ole viitsinyt katsoa sitä. Joku on sanonut sinulle, mitä tietä on mentävä. Sinä luotat häneen ehdottomasti, vilpittömästi uskoen, että hänen neuvomansa tie on oikea. Mutta otaksukaamme, että se ei olekaan. Jos sinä kuljet tuota väärää tietä uskoen vilpittömästi sen vievän sinut sinne, mihin sinä haluat mennä, niin paneeko sinun pelkkä vilpittömyytesi tien päättymään sinun haluamassasi päämäärässä? Jos olet väärällä tiellä etkä tiedä sitä, niin olisitko kiitollinen, jos joku toinen ohjaisi sinut oikeaan? Vai olisitko sinä vihainen? Ajattelisitko sinä, että tuo ihminen on suvaitsematon? Luulisitko sinä hänen osoittavan vihaa sitä kohtaan, joka opasti sinut alkujaan väärään? Uskoisitko sinä häneen, jos hän voisi näyttää sinulle, missä sinä olet väärässä, vetoamalla sinun omaan tiekarttaasi? Vai estäisikö ylpeys ja uppiniskaisuus sinua tunnustamasta erehdystäsi ja ajaisiko se sinua itsepintaisesti edelleen sitä väärää tietä? Tuskinpa sinä olisit niin naurettava.

15. Miten tämä kuvaus soveltuu moniin väärillä uskonnollisilla teillä vaeltaviin osoittaen heidät naurettaviksi ja Jumalan tiekartan unohtaneiksi?

¹⁵ Mutta monet vääriä uskonnollisia teitä kulkevat ihmiset ovat kuitenkin juuri näin naurettavia. Jumalan tiekartta, Raamattu, ei opasta heitä. He noudattavat omia ajatuksiaan tai jonkun pappismiehen tai jonkin uskontojärjestön ohjeita uskoen vilpittömästi saapuvansa taivaaseen siten tehdessään. Sano heille, että he ovat väärällä tiellä, niin olet kiihkoilija, kaikkitietävä, suvaitsemattomuuden kylväjä. Ota heidän oma Raamattunsa. Lue heille: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” He pitävät kumminkin kiinni siitä lahkolaispolusta, että sielu on kuolematon. Lue heille: ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. . . . Kuolleet eivät tiedä mitään.” He takertuvat kumminkin yhä tiukemmin uskonsuuntansa ohjeeseen, että kuolleet ovat tietoisia. Lue heille: ”Synnin palkka on kuolema.” He marssivat sittenkin horjumatta sitä uskontunnustuspolkua, että synnin palkka on iankaikkinen vaiva. Lue heille: ”Maa pysyy iäti.” He pitävät sittenkin kiinni pappinsa opetuksesta, että maa poltetaan. Osoita kärsivällisesti tosi palvonnan tie Raamatun tiekartasta, näytä henkeytetty varoitus, että perimätiedot ja väärien uskonnollisten johtajien opit himmentävät ja tekevät tyhjäksi tämän tien, ja kuitenkin he kieltäytyvät hievahtamastakaan väärältä tieltä, ja heidän kasvava vihansa ja uppiniskaisuutensa ja ylpeytensä paiskaa heidän mielensä oven kiinni. Ovatko he vilpittömiä? Kenties. Mutta heidän sokeitten oppaittensa sokea seuraaminen vie heidät tuhon kuoppaan eikä heidän haluamaansa päämäärään. – Ps. 146:4; Saarn. 1:4; 9:5; Hes. 18:4; Matt. 15:1–9; Room. 6:23.

16. Mitkä raamatunpaikat osoittavat pelkän vilpittömyyden riittämättömäksi?

¹⁶ On lukuisia raamatunpaikkoja, mitkä vahvistavat sen totuuden, että vilpittömyys yksin ei riitä. ”Mitä ihminen luulee oikeaksi menettelyksi, se saattaa päättyä kuolemaan johtavalla tiellä. Joka menee väärään, hänen täytyy kantaa seuraukset.” (Sananl. 14:12, 14, Mo) Oikeaksi luultu tie voi siitä huolimatta johtaa kuolemaan, eikä pelkästään sen ajatteleminen, että se on oikea, auta ketään pelastumaan väärän menettelyn seurauksista. ”Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.” (Sananl. 12:15) Jumalan Sana on terveen neuvonnan tyhjentymätön lähde, ja maan päällä olevat Jehovan tosi palvelijat ottavat siitä vaarin ja julistavat sitä, ja viisaat kuulevat sen ja mukautuvat siihen, mutta tyhmät menevät itserakkaasti eteenpäin omalla itsepäisellä tiellään. ”Joka tulee viisaaksi, on itsensä ystävä; . . . Mies ajattelee monta suunnitelmaa, mutta Iankaikkisen päätös on määräävä.” (Sananl. 19:8, 21, Mo) Meidän täytyy tulla siis viisaiksi itseämme kohtaan, jos aiomme olla itsemme ystäviä, emmekä me saa antaa omien ajatustemme ja suunnitelmiemme olla ristiriidassa Jumalan kanssa. Me voimme suunnitella asioita jollakin tavalla, mutta meidän suunnitelmamme eivät sido Jehovaa. Hänen päätöksensä on antaa elämä niille, jotka tottelevat häntä, ei sellaisille, jotka tottelevat itseään; ja juuri hänen päätöksensä tässä pelastusasiassa on määräävä. ”Miehen tiet ovat aina oikeat hänen omissa silmissään, mutta Iankaikkinen antaa päätöksen hänen elämästään.” (Sananl. 21:2, Mo) Ihmisen vilpittömyys hänen omilla teillään ei ole ratkaiseva elämäksi eikä kuolemaksi, vaan Jehovan tahto asiassa ratkaisee päätöksen. Kaikki maailman vilpittömyys ei muuta ihmisten ja väärien uskontojen umpikujia iankaikkiseen elämään Jehovan uuteen maailmaan johtaviksi kulkuteiksi!

MITEN ELÄMÄ VALITAAN

17. Mistä lähteestä ihmiset saavat tietää oikean tien, ja onko kaikilla siihen aikaa?

¹⁷ Miten meidän on otettava selville se toimintatapa, mikä johtaa meidät oikealle tielle, mikä osoittaa meidän valinneen elämän uudessa maailmassa? Ei ole kysymys siitä, mitä joku katolinen pappi sanoo tai mitä joku protestanttinen saarnaaja sanoo tai mitä juutalainen rabbiini sanoo, eikä siitäkään, mitä joku Jehovan todistaja sanoo. Kysymys ei ole siitäkään, mitä joku maailman hallitsija sanoo tai mitä sinä luet sanomalehdistä tai kuulet radiosta tai näet televisiosta – millä mitkään näistä propagandakanavista pommittavat mieltämme. Ei siitä, mitä ihmiset sanovat, vaan siitä, mitä Jehova Jumala sanoo Sanassaan. Anna Jumalan saada sananvuoro! Anna hänen puhua puolestaan! Anna hänen äänensä kuulua hänen Sanansa kautta! Tutki Raamattua! Jotkut puolustautuvat heikosti sanoen: ”Minulla on liian kiire”. Mutta miten paljon aikaa nämä ihmiset kuluttavat sanomalehtien lukemiseen? Radion kuuntelemiseen? Television katselemiseen? Romaanien lukemiseen? Elokuvien katselemiseen? Tai huvitusten etsimiseen muilla tavoin? Heillä on kehno käsitys asiain arvoista. Ihminen opiskelee seitsemän tai kahdeksan vuotta Amerikassa valmistuakseen kirurgiksi, mutta pysähtyy seitsemän tai kahdeksan minuutin tutkisteluun tullakseen Jehovan palvelijaksi. Hän on pelkkänä silmänä näkemään suuripalkkaisen ammatin tuloihin johtavat tienviitat, mutta sokea niille Raamatun tienviitoille, mitkä viittovat iankaikkiseen elämään. Hän on pelkkänä korvana, kun raha puhuu, mutta kuuro, kun Jumalan Sana puhuu. Maan monista miljoonista löytyy kuitenkin satoja tuhansia sellaisia, jotka ottavat aikaa kuunnellakseen ja oppiakseen ja saadakseen oikeuden elää.

18. Minkä menettelytavan nöyrät havaitsevat johtavan elämään uudessa maailmassa?

¹⁸ Kun nämä nöyrät ihmiset tutkivat, niin he saavat tietää, että Kristuksen valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo. He lukevat, millaisten olosuhteitten piti vallita maan päällä silloin, kun tämä näkymätön valtakunta perustetaan taivaissa, ja katselevat ympärilleen sekä huomaavat, että nyt on sen aika, Saatanan maailman viimeiset päivät ja Jehovan uuden maailman alkupäivät. He oppivat edelleen, että heidän tulee saarnata tätä hyvää uutista toisille kaduilla, ovelta ovelle, kodeissa, yleisissä esitelmissä, todistaen siten rakkautensa Jumalaan tottelemalla hänen käskyjään. Jeesus teki siten; hänen seuraajiensa täytyy myös tehdä niin. (Matt. 24:14; Luuk. 8:1; 13:26; Apt. 5:42; 17:17; 20:20) Tämä uskollinen menettely aiheuttaa vainoa, mutta loppuun asti kestäminen tuottaa elämän uudessa maailmassa. – Matt. 5:10–12; 24:9–13; 2. Tim. 3:12; 4:2.

19. Ketkä eivät halua elää uudessa maailmassa?

¹⁹ Kaikki ihmiset eivät kestä uuden maailman elämää edeltävää vainoa. Onpa myönnettävä, että kaikki ihmiset eivät halua edes elämää tuossa uudessa maailmassa. Jos heidän ajatuksensa nautinnosta merkitsee savun imemistä keuhkoihinsa tai huumausaineen vetämistä sieraimiinsa tai alkoholin kaatamista kurkkuunsa aivan kuin se olisi vettä tai voimakkaan ravinnon ahmimista vatsaansa, kunnes he eivät voi niellä enää palaakaan, niin he eivät pidä tuosta uudesta maailmasta. Jos he himoitsevat aina lähimmäisensä vaimoa tai etsivät eroa omastaan tai haluavat varastaa jotakin lähimmäiseltään tai ampua jonkun tykillä tai käristää ihmisiä liekinheittimillä tai räjähdyttää naisia ja lapsia kappaleiksi pommeilla, niin he eivät pidä tuosta uudesta maailmasta. Jos he haluavat nähdä, miten paljon aineellista rikkautta he voivat kasata toisten kustannuksella tai miten paljon luomusten ihailua he voivat hankkia olemalla pöyhkeitä pappismiehiä tai kuinka monta miestä he voivat komentaa tai surmata mahtailevina sotilashenkilöinä, niin he eivät pidä lainkaan uudesta maailmasta. Siellä ei ole mitään tuollaista toimintaa.

20. Ketkä haluavat sitten elämää?

²⁰ Mutta jos sinä toisaalta haluat tehdä maan alamaiseksi, muuttaa sen pelloiksi, jotka antavat ravintoa, puistoiksi, jotka tarjoavat kauneutta, panna autiomaat kukkimaan, nähdä orjantappuroitten ja ohdakkeitten väistyvän mänty- ja myrttipuitten tieltä, varata asianmukaisesti joitakin alueita tiheästä viidakosta tai majesteettisesta vuoristosta monien eläinten asumukseksi ja Luojan äänettömiksi ylistäjiksi, niin silloin sinä pidät uudesta maailmasta. Jos sinä tahdot mielelläsi vallita eläimiä, ei pyssyin ja piiskoin eikä rautaristikoin, vaan rakkaudella ja keskinäisellä luottamuksella; jos sinä kaipaat aikaa, jolloin karhu ja vasikka makaavat yhdessä, leopardi ja vohla syövät yhdessä, jolloin jalopeura syö olkia kuin härkä, ja jos haluat nähdä sen päivän, jolloin kaikki nämä eläimet seuraavat säyseästi pikku lapsen opastusta, niin sinä pidät uudesta maailmasta. Jos sinun sydämesi kaipaa kipeästi sitä aikaa, jolloin miekat taotaan auranvantaiksi ja keihäät puutarhaveitsiksi, jolloin ei ole sotakouluja, ei opetella sotaa, ei tehdä pommeja eikä ole sodan lietsojia, niin sinä kiität Jumalaa tästä uudesta maailmasta, missä tämä muutos tapahtuu. Jos sinä toivot aikaa, jolloin sortava poliittinen hallinto häviää eikä liike-elämän ahneutta ole, jolloin ihmiset rakentavat omat talonsa ja asuvat niissä ja asuvat rauhassa oman viini- ja viikunapuunsa alla, jolloin maa kajahtelee lasten onnellisista huudoista ja väreilee lintujen innostavista lauluista ja jolloin ilma on virkistävä kukkaistuoksuineen, niin sinun sydämesi sykkii uudelle maailmalle. Jos sydämellinen toiveesi on nähdä se päivä, jolloin rammat hyppäävät kuin peura, kuulla mykkäin kielen laulavan, huomata sokeitten silmien avautuvan, havaita kuurojen korvien aukenevan, todeta huokauksen ja itkun väistyvän hymyn tieltä ja kyynelten ja murehtimisen katoavan naurun edestä ja tuskan ja kuoleman kaikkoavan terveyden ja iankaikkisen elämän edestä, niin ei ole mitään, minkä sinä sallisit silloin olla esteenä tuon siunatun uuden maailman saavuttamiseen vievällä tielläsi, maailman, missä sellaiset olosuhteet ovat ikuisesti vallalla. – Jes. 2:4; 11:6–9; 35:1–10; 55:13; 65:17–25; Ilm. 21:1, 4.

21. Mitä meidän tulee olla halukkaita tekemään, ja mitä meidän tulee nyt ymmärtää?

²¹ Me käytämme nyt suurimman osan 24-tuntisesta vuorokaudesta pitääksemme itsemme hengissä. Me kulutamme kahdeksan tuntia nukkumiseen. Toiset kahdeksan me käytämme työhön saadaksemme aineellisen toimeentulomme ja elatuksemme pysyäksemme tässä elämässä, mikä on täynnä tuskaa ja pettymystä. Miten kauan me työskentelemme päästäksemme uuden maailman elämään? Kahdeksan tuntiako päivässä? Onko uusi elämä kolme kertaa niin arvokas kuin vanha, niin että se ansaitsee kaksikymmentäneljä tuntia työtä sen saavuttamiseksi? Se ei ole kolme kertaa eikä sata kertaa parempi eikä tuhatkaan kertaa parempi. Se on niin paljon parempi, että se uhmaa kaikkia vertailuja tähän nykyiseen elämään. Meidän tulee pyhittää kaikki, mitään pidättämättä, sen menettelyn tavoittelemiseen, mikä tuottaa meille sen. Meidän tulee ymmärtää, että meitä ei saata uuden maailman elämän tielle hyvän vilpitön tekeminen sellaisena, kuin me näemme sen, eikä minkään palvontamuodon vilpitön noudattaminen sellaisena, kuin jokin puhdasoppinen uskonnollinen järjestö sen näkee, vaan meidän täytyy nähdä, että Jumalan Sanassa, Raamatussa, esitetyn Jumalan tahdon vilpitön tekeminen saattaa meidät sille tielle. Meidän tulee oivaltaa, että kaikki ihmiset varmistavat ikuisen kohtalonsa tänä tuomiopäivänä, jolloin Kristus-Kuningas jakaa kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset niinkuin paimen erottelee lampaat vuohista. He valitsevat joko elämän tai kuoleman sillä perusteella, mitä he tekevät, tai sillä perusteella, mitä he eivät tee. (Matt. 25:31–46) Nyt on valitsemisaika. Valitsetko sinä elämän vai kuoleman? Minkä vastauksen sinun menettelytapasi antaa?