Suurin kukistuminen
”KOPEUS käy kukistumisen edellä”, sanoo muinainen Raamatun sananlasku. (Sananl. 16:18) Enkelitkään eivät ole olleet poikkeus tästä totuudesta. Ovathan henkiluomukset, jotka ennen olivat luottamus- ja suosionasemassa Jumalan luona, nyt alhaisia ja turmeltuneita persoonia. Alennuksen kärsineitten älyllisten luomusten joukossa heidän kukistumisensa on ollut totisesti suuri.
Se, että kopeus eli ylpeys liittyi tämän demonijoukon päämiehen kukistumiseen, ilmenee siitä raamatullisesta syystä, jonka takia aloittelijoita ei nimitetä valvojiksi kristilliseen seurakuntaan. Tämä syy on: ”Jottei hän [äsken kääntynyt] pöyhistyisi ylpeydestä ja joutuisi Panettelijalle langetettuun tuomioon.” (1. Tim. 3:6) Saatana ei tietenkään ollut aloittelija. Kuinka paljon suurempi vaara onkaan näin ollen ruokkia äsken kääntyneen miehen ylpeyttä uskomalla hänelle raskas vastuu!
Sillä henkipersoonalla, joka teki itsestään Jumalan vastustajan (Saatanan) ja Panettelijan, oli ennen lankeemustaan etu olla itse Elämänantajansa luona. Hänellä oli tilaisuus tulla tuntemaan Luojansa mitä läheisimmin ja kehittää yhä suurempaa rakkautta häntä kohtaan. Hänellä oli hyvä syy tehdä siten, sillä hänhän sai rakkaudelliselta Tekijältään kaiken, mitä hänellä oli.
Mutta Saatana salli ylpeyden päästä vallitsevaksi voimaksi elämässään. Hän menetteli hyvin samalla lailla kuin ”Tyyron kuningas”. Tämä ”kuningas” eli Tyyron hallitsijasuku oli aikoinaan mitä parhaimmissa väleissä Israelin valtakunnan kanssa Daavidin ja hänen poikansa Salomon päivinä. Mutta Tyyron hallitsijoista tuli myöhemmin pettureita. Hesekielin kirjaan kirjoitettu itkuvirsi kuvailee tätä seuraavasti: ”Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. . . . Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. . . . Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi.” – Hes. 28:12–17.
Samoin kuin petollinen ”Tyyron kuningas”, Saatanakin alkoi ajatella itsestään liikaa. Hän kuvitteli ilmeisesti olevansa ensimmäisten ihmisten ja lopulta koko ihmissuvun herra. Saavuttaakseen tavoitteensa hän uhrasi asemansa Jumalan puhtaana, täydellisenä poikana ja tuli valehtelijaksi ja panettelijaksi.
Vastustaja salasi itsekkäät kunnianhimoiset pyrkimyksensä ihmissuvun valvontavallan saavuttamiseksi esiintymällä Eevalle hyväntekijänä. Hän kuvaili käärmeen välityksellä tottelemattomuuden Jumalaa kohtaan hyötymiskeinoksi. Sen sijaan, että Eeva olisi nöyrästi neuvotellut asiasta miehensä kanssa, hän ylpeästi vaati riippumattomuutta ja rikkoi Jumalan lakia vastaan. Sitten hän suostutteli Aadamin liittymään kapinoimaan Jehova Jumalaa vastaan. (1. Moos. 3:1–6) Seurauksena oli, että sekä Aadam että Eeva joutuivat kuolemantuomion alaisiksi, ja niin kuolema levisi kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Kun Aadam oli menettänyt täydellisen ihmiselämän, niin hän ei voinut siirtää sitä jälkeläisilleen. – Room. 5:12.
Koska Saatana pani tämän tuhoisan tapahtumasarjan alkuun, niin hänestä tuli myös murhaaja. Jeesus Kristus, joka oli ollut näiden kehitysvaiheitten silminnäkijä ennen ihmiseksi tuloaan, voi sen tähden sanoa Panettelijasta: ”Hän oli tappaja alusta asti.” – Joh. 8:44.
Vaikka Aadamille ja Eevalle ja niin ollen koko ihmisperheelle koitui kauhea onnettomuus, niin Saatana ei luopunut juonittelustaan. Hän käytti mielettömän ylpeyden ajamana vaikutusvaltaansa myös Jumalan enkelipoikien keskuudessa. Saatanan tavoin jotkut heistä myöntyivät luonnottomiin haluihin ja ylpeyteen ja lähtivät tahallaan niiden asianmukaisten rajojen ulkopuolelle, jotka Luoja oli heille asettanut. He lähtivät taivaissa olevista asemistaan, aineellistuivat liharuumiisiin ja ryhtyivät aviosuhteisiin maan päällä olevien naisten kanssa. Nooan ajan vedenpaisumus lopetti väkivaltaisesti nuo suhteet ja pakotti tottelemattomat enkelit muuttumaan aineettomiksi. – 1. Moos. 6:1–7.
Kristitty opetuslapsi Juudas kuvailee, mitä sen jälkeen tapahtui: ”Ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet alkuperäistä asemaansa, vaan hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa, [Jumala] on säilyttänyt iankaikkisin kahlein sakeassa pimeydessä suuren päivän tuomiota varten.” (Juud. 6) Heidät karkotettiin Saatana Panettelijan kanssa Jumalan uskollisten poikien perheestä, ja he menettivät luottamusasemansa taivaissa. He ovat hylkiöinä alennuksen ja pimeyden tilassa, eristettyinä kaikesta jumalallisesta valistuksesta. He odottavat heitä vastaan langetetun Jumalan tuomion toimeenpanoa ja ”vapisevat” tulevan tyhjäksi tekemisensä odotteessa. – Jaak. 2:19.
Apostoli Pietari puhui näistä tottelemattomista enkeleistä ”vankilassa olevina henkinä”, mikä ilmaisee heidän joutuneen jonkinlaiseen pidätykseen. (1. Piet. 3:19) Koska ei Raamatussa eikä muuallakaan kerrota heidän elämästään jälleen miehinä maan päällä, niin pidätys, jonka alaisiksi he joutuivat, ilmeisesti teki heille mahdottomaksi pukeutua enää koskaan lihaan ja elää aviomiehinä naisten kanssa.
Demonit eivät ole alennetussa tilassaan tulleet vähemmän turmeltuneiksi. He ovat päinvastoin rappeuttaneet itseään jatkuvasti suorittamalla julmia tekoja ihmisiä vastaan.
Tämä ilmeni hyvin demonien riivaamissa ihmisissä Jeesuksen maallisen palveluksen päivinä. Silloin oli esimerkiksi mies, jonka demonit olivat saattaneet mielipuoleksi. Hänen tapanaan oli oleskelupaikassaan muistohaudoilla vaellella alastomana ja huudella päivät ja yöt sekä viillellä itseään kivillä. Tämä demonien riivaama mies ja hänen toverinsa olivat niin raivoisia, että ihmiset pelkäsivät kulkea sen alueen ohitse, missä he asustivat. Yritykset sitoa hänet ketjuin ja jalkakahlein osoittautuivat hyödyttömiksi. Demonit nauttivat nähtävästi täysin siemauksin nähdessään tämän miehen kokevan tällaista kärsimystä. – Matt. 8:28; Mark. 5:2–5; Luuk. 8:27.
Kun Jeesus sitten käski demoneja hellittämään otteensa näistä kahdesta miehestä, niin demonit pyysivät lupaa sikalauman valtaamiseen ehkä aikoen saada siitä jotain luonnotonta sadistista nautintoa. Demonit valtasivat noin kaksituhatta sikaa ja ajoivat ne kuolemaan Galileanmereen. – Matt. 8:30–32; Mark. 5:11–13.
Saatanan ja demonien tapaus osoittaa painokkaasti, että ylpeydelle perään antaminen johtaa kauheaan kukistumiseen. On vaikeata uskoa näiden turmeltuneiden, valehtelevien henkiluomusten kuuluneen aiemmin Jumalan täydellisten poikien joukkoon. Tämän pitäisi tähdentää meille epätäydellisille ihmisille, miten tarpeellista on taistella ylpeyttä vastaan, jottemme itse kärsisi valtavaa romahdusta ikuiseksi tuhoksemme.