’Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin’
1–3. a) Mikä kysymys Matteuksen 10:28:nnessa olevien sanojen puhujasta on sopiva? b) Mitä leeviläispapin käskettiin tehdä taistelutoimintaan kokoontuneille juutalaisille sotilaille?
”ÄLKÄÄKÄ peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”a
2 Puhujalla on täytynyt olla jokin voimakas syy näiden sanojen lausumiseen. Puhuiko hän sotilaille, jotka olivat taistelujärjestyksessä varusteineen ja valmiit marssimaan vihollista vastaan asein, jotka pystyivät tappamaan ihmisruumiin? Joitakin vuosisatoja aikaisemmin, kun puhujan kansa oli kokoontunut taistelutoimintaan, puhui leeviläispappi, joka oli määrätty tähän sotilaalliseen velvollisuuteen, joukoille sanoin, jotka herättivät rohkeutta. Hän noudatti määräyksiä, mitkä oli kirjoittanut profeetta Mooses, joka kirjoitti ne 15. vuosisadalla eKr.
3 ”Jos lähdet sotaan vihollistasi vastaan ja näet hevosia ja sotavaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, niin älä pelkää heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, hän, joka johdatti sinut Egyptin maasta. Kun olette ryhtymässä taisteluun, astukoon pappi esiin puhumaan kansalle ja sanokoon heille: ’Kuule, Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää peljätkö älkääkä hätääntykö, älkää säikähtykö heitä; sillä Herra, teidän Jumalanne, käy teidän kanssanne, sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton.’” – 5. Moos. 20:1–4.
4. Kuka lausui Matteuksen 10:28:nnen sanat, keille ja missä tilaisuudessa?
4 Jeesus Kristus ei ollut leeviläispappi. Kun hän lausui Matteuksen 10:28:nnessa kerrotut sanat, niin hän ei puhunut juutalaisille sotilaille, jotka voivat tulla tapetuiksi yrittäessään tappaa vihollisiaan. Ei, Jeesus Kristus toi uuden opin, sillä kun hänen oma henkensä oli vaarassa, niin hän sanoi: ”Kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:52) Niitä rauhaisia miehiä, joita Jeesus Kristus käski olemaan pelkäämättä niitä, jotka tappavat ruumiin, oli kaksitoista. He olivat hänen kaksitoista erikoisopetuslastaan, jotka hän nimitti apostoleiksi ja jotka eivät olleet missään armeijassa. Heidän ruumiinsa olivat kyllä kuolemanvaarassa, mutta eivät vihollissotajoukon uhkaamina taistelutoiminnassa. Heidät lähetettiin rauhaisaan tehtävään, sellaiseen, minkä takia heidän ei tarvinnut joutua tapetuiksi. Jeesus Kristus sanoi kuitenkin vähän aikaisemmin puhuessaan näille samoille kahdelletoista apostolille:
5. Mitä Jeesus oli sanonut Matteuksen 10:28:nnessa olevien sanojensa mukaisesti puhuessaan vähän aikaisemmin apostoleilleen?
5 ”Minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. . . . Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” – Matt. 10:16–23.
6, 7. a) Miten Jeesuksen apostoleille antamat ohjeet osoittivat, ettei heidän pitänyt lähteä väkivaltaiseen valloitukseen ja ryöstämiseen? b) Mille seurauksille alttiiksi heidän piti jättää epäystävälliset, ja miten Jeesus antoi tästä vihjeen Matteuksen 10:15:nnessä?
6 Olivatko noiden kahdentoista apostolin työvälineet sotilaallisia? Pitikö heidän hyökätä väkivalloin koteihin ja ryöstää ne? Ei, sillä Jeesus Kristus sanoi heille: ”Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkää sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut. Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin. Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” (Matt. 10:9–14) Heidän ei pitänyt siis mennä ihmisten luo niin kuin ristiretkeläisarmeija tulen ja miekan voimalla. Heidän ei pitänyt ryhtyä sotilaalliseen toimintaan keitään, ei epäystävällisiäkään kohtaan. Vain pudistamalla tomun sannikkaihin verhotuista jaloistaan heidän piti osoittaa, että he jättivät vastaanottamattoman talon tai kaupungin alttiiksi niille seurauksille, jotka kohtasivat niitä korkeammasta lähteestä, taivaasta.
7 Jeesus antoi vihjeen näistä seurauksista lisätessään: ”Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” – Matt. 10:15.
MIKSI VIHOLLISET HALUSIVAT TAPPAA RUUMIIN
8. Minkä on täytynyt olla syynä heidän joutumiseensa kaikkien kansojen vihan kohteiksi, niin että ihmiset halusivat tappaa heidät?
8 Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit toimivat näin rauhaisalla tavalla, niin miksi he joutuivat kaikkien ihmisten vihan kohteiksi siinä määrin, että ihmiset halusivat tappaakin apostolit? Syynä tähän on täytynyt olla se sanoma, mitä Jeesus Kristus lähetti apostolinsa saarnaamaan. Matteuksen 10:5–8 ilmoittaa meille, mikä tämä sanoma oli: ”Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.’” Heidän sanomanaan tuli olla, että taivasten valtakunta, Jumalan valtakunta, oli tullut lähelle.
9. Miten apostolien piti osoittaa Valtakunnan läheisyys ja millä perusteella, ja mistä täytyy Valtakunnan sanoman näin ollen olla vastuussa?
9 ”Israelin huoneen lampaat” olivat rukoilleet ja odottaneet tätä valtakuntaa. Se tosiasia, että se oli tullut lähelle, piti todistaa ihmeellisillä teoilla, joita nämä Valtakunnasta saarnaavat suorittivat parantaen sairaita, herättäen kuolleita elämään, puhdistaen ihmisiä spitaalista ja vapauttaen niitä, jotka olivat paholaisten riivaamia. Kaikki tämä piti suorittaa ilmaiseksi, eikä kolehtilautasta tai -haavia saanut kuljettaa ympäri. Jumalan valtakunnan sanoman on näin ollen täytynyt olla se, mikä herätti ihmisten vihan ja vastustuksen, aina väkivaltaisuuteen saakka.
10. Miten apostolien piti julistaa sanomaa, ja mitä sen jatkuva tekeminen vaati heiltä?
10 Apostolien ei tullut pelätä sen saarnaamista, mitä Jeesus käski heitä saarnaamaan, vaikka he voivatkin olla varmoja siitä, että ihmiset vastustivat heidän sanomaansa. Heidän piti julistaa sanomaa mahdollisimman laajalti. Jeesus sanoi heille: ”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:26–28) Apostoleilta vaadittiin siis pelkäämättömyyttä ihmisiä kohtaan, jotta he olisivat voineet saarnata jatkuvasti Jumalan valtakunnan sanomaa.
11. Miten apostolit osoittivat tarvittavaa pelottomuutta ja millaisin seurauksin?
11 Apostolit osoittivat sitten tarpeellista pelottomuutta. Luukkaan 9:6 sanoo: ”Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.” Kenenkään ei kerrota yrittäneen tappaa heitä tällä erityisellä saarnaamisretkellä. Luukkaan 9:10 ilmoittaa: ”Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia.” He pääsivät siis kaikki takaisin turvassa.
12. Miten paljon Valtakunnan saarnaaminen maksoi Jeesukselle toista vuotta myöhemmin, keiden käsissä ja mistä syytettynä?
12 Mutta vähemmän kuin kaksi vuotta myöhemmin eli vuonna 33 maksoi Jumalan valtakunnan saarnaaminen Jeesukselle Kristukselle hänen oman henkensä. Miehet, jotka tapattivat hänen ruumiinsa, olivat Jerusalemin kaupungin, Israelin pääkaupungin, uskonnollisia johtajia. Kun he luovuttivat Jeesuksen Jerusalemissa asuvalle roomalaiselle maaherralle, he syyttivät Jeesusta opettajaksi sanoen: ”Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudassa, Galileasta alkaen tänne asti.” He painostivat roomalaista maaherraa naulaamaan Jeesuksen paaluun kuolemaan Jerusalemin ulkopuolella. Mutta roomalainen maaherra panetti Jeesuksen pään yläpuolelle kirjoituksen, missä sanottiin: ”Tämä on juutalaisten kuningas.” (Luuk. 23:1–6, 38) Roomalainen maaherra ei tiennyt, että taivasten Jumala oli voidellut Jeesuksen Kristuksen koko ihmiskunnan eikä ainoastaan juutalaisten kuninkaaksi.
13. Millaista kohtelua Jeesus ilmoitti opetuslastensa saavan, ja saivatko hänen opetuslapsensa sellaista kohtelua Raamatun kertomuksen mukaan?
13 Jos Jeesus kärsi siten Jumalan valtakunnan saarnaamisen takia, niin mitä voivat hänen opetuslapsensa odottaa? Juuri ennen kuin hän käski heitä olemaan pelkäämättä niitä, jotka tappavat ruumiin, hän sanoi heille: ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi [Saatana Perkeleen eräs nimi], kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” (Matt. 10:24, 25) Hän antoi täten apostoliensa ymmärtää, että heidän täytyi odottaa saavansa samankaltaista kohtelua kuin hän itsekin oli saanut Jumalan valtakunnan saarnaamisen johdosta. Sellaista kohtelua he saivatkin, eivätkä ainoastaan omalta kansaltaan, juutalaisilta, vaan myös ei-juutalaisilta eli pakanoilta. Apostoli Jaakob, apostoli Johanneksen veli, surmattiin Jerusalemin Kuninkaan Herodes Agrippa I:n teloitusmiekalla. Kuningas suunnitteli apostoli Pietarinkin tappamista samalla tavalla, mutta Jumalan enkeli teki tyhjäksi hänen suunnitelmansa. – Apt. 12:1–11.
14, 15. a) Mitä seurakuntaa vainottiin erityisesti tällä tavalla, ja kuka sen jäsenistä osoittautui huomattavaksi marttyyriksi? b) Mitä eräs juutalainen, joka omaksui vastuun hänen kuolemastaan, sanoi myöhemmin kristittyjen vainoamisestaan?
14 Ei ainoastaan apostoleita vainottu tällä tavalla, vaan myös muita Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja varsinkin Jerusalemin seurakuntaa. Huomattavin näiden marttyyrien joukossa oli opetuslapsi Stefanus, jonka juutalaiset kivittivät kuoliaaksi. Yksi niistä, jotka ottivat vastuun Stefanuksen kuolemasta, oli Saulus Tarsolainen, juutalainen fariseus. Kun hän vuosia myöhemmin astui kuningas Herodes Agrippa II:n eteen, niin hän sanoi viitaten vainoamismenetelmiinsä:
15 ”Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.” – Apt. 26:1–11.
16. Minkä työn tekemisen tähden tämä kääntynyt juutalainen fariseus kärsi itse vainoa, ja millä tavalla hän suoritti paljon tätä työtä?
16 Tämä juutalainen fariseus kääntyi itse ihmeen kautta Jeesuksen Kristuksen seurakunnan jäseneksi. Hän tuli tunnetuksi apostoli Paavalina. (Apt. 9:1–25) Sitten hän alkoi itse kärsiä vainoa Jumalan valtakunnan saarnaamisen takia Aasian ja Euroopan kaupungeissa. Hän suoritti paljon tätä saarnaamista talosta taloon, niin kuin hän sanoi eräässä tilaisuudessa Efeson kaupungin asukkaille Vähässä-Aasiassa: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. . . . Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.” – Apt. 20:17–25.
17. Mitä Paavali teki vankilassa ollessaan Valtakunnan saarnaamisen suhteen, ja mistä hänen viimeinen kirjeensä on kirjoitettu?
17 Vähän jälkeenpäin apostoli Paavali vangittiin, mutta vankeus ei pelottanut häntä saarnaamasta Jumalan valtakuntaa. Ensimmäisen vankeutensa aikana Roomassa hän ”otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä”. (Apt. 28:30, 31) Apostoli Paavali kirjoitti viimeisen kirjeensä ilmeisesti ollessaan toisen kerran vankeudessa Roomassa, jolloin ruumiin tappajien piti teloittaa hänet. – 2. Tim. 4:16–18.
18, 19. a) Mikä auttoi epäilemättä noita varhaisia opetuslapsia olemaan pelottomia väkivaltaisen kuoleman uhatessa, ja keitä muita oli tarkoitus auttaa samalla tavalla? b) Mitä edeltänähden ja -kertoen meidän ajastamme Jeesus näki tällaisen avun olevan tarpeen nyt?
18 Nuo Jeesuksen Kristuksen uskolliset seuraajat tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten eivät sekaantuneet maailman politiikkaan. He saarnasivat kiistattomasti Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Jeesuksen sanojen muistaminen auttoi heitä olemaan pelottomia väkivaltaisen kuoleman uhatessa. Hänen sanansa eivät ole lakanneet olemasta arvokkaita nykyään. Hän tarkoitti, että Valtakunnan saarnaajien tulee muistaa ne nytkin, sillä hän näki ennalta meidän päivämme ajaksi, jolloin Jumalan valtakunnalle piti antaa valta taivaissa. Jeesus Kristus oli suurin kaikista maan päällä olleista Jumalan profeetoista, sillä ei yksikään muu profeetta esittänyt niin täsmällisiä ennustuksia meidän huomattavasta ajastamme kuin Jeesus Kristus. Hän näki ja kertoi ennalta esimerkiksi meidän aikamme suurimman rynnistyksen, minkä hänen uskolliset seuraajansa konsanaan suorittaisivat: Jumalan perustetun valtakunnan saarnaamisen.
19 Edeltäkertoen sen tämän maailman asiainjärjestelmän loppua koskevassa ennustuksessaan Jeesus sanoi: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden . . . Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:9–14) Onko tämä ennustus toteutunut? On.
20, 21. a) Milloin tätä sanomaa alettiin saarnata, mutta minkä järjestöjen ei pitänyt saarnata sitä? b) Mitä tämä sanoma ei ole puoltanut, ja minkä paljastuksen se on päinvastoin tehnyt?
20 Nykyään saarnataan Jumalan valtakunnan sanomaa kaikissa kansoissa samoin kuin apostoli Paavali itsekin saarnasi ”sekä julkisesti että huone huoneelta”. Historiallisten tietojen mukaan tätä sanomaa alettiin saarnata vuonna 1919, heti ensimmäisen maailmansodan loppua seuranneena vuonna. Kristikunnan kirkot eivät saarnanneet tätä sanomaa, sillä kristikunnan kansat olivat päätaistelijoina maailmansodassa maan hallinnosta ja olivat yhä kiinnostuneita maan hallitsemisesta. Sanoma ei puoltanut Kansainliittoa, mikä silloin esitettiin ja mitä Amerikan Yhdysvaltain monet uskonnolliset papit kutsuivat vuonna 1919 ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. Tätä Kansainliittoa on seurannut nykyinen Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö, mutta tämä uusi kansainvälinen rauhan ja turvallisuuden järjestely ei ole osoittautunut ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä” enempää kuin nykyään kuolleena oleva Kansainliittokaan.
21 Jumalalta vuodesta 1919 lähtien kaikunut sanoma on paljastanut sekä Kansainliiton että Yhdistyneet Kansakunnat pelkiksi Jumalan valtakunnan ihmistekoisiksi korvikkeiksi ja siis petoksiksi!
22. Miten Jeesuksen ennustama sanoma erosi siitä, mikä puoltaa ihmistekoisia korvikkeita, ja miten vuotta 1914 korostettiin?
22 Oikea Valtakunnan sanoma, se, minkä Jeesus Kristus ennusti Matteuksen 24:14:nnessä, on erilainen. Se on ilmoittanut kaikille kansoille, että Jumalan valtakunta koko maan hallitsemiseksi perustettiin taivaissa ”pakanain aikojen” lopussa vuonna 1914. (Luuk. 21:24) Vuonna 1914 saavutettiin niiden 2 520 vuoden loppu, joiden aikana Jehova Jumala oli sallinut pakana- (ei-juutalaisten) kansojen tallata Hänen oikeuttaan hallita maata sen valtakunnan voimalla, joka on Jerusalemin kuninkaan Daavidin messiaanisen Jälkeläisen käsissä. Ne 2 520 vuotta, joiden kuluessa ei ole ollut Daavidin valtakuntaa maan päällä, alkoivat vuonna 607 eKr., jolloin babylonialaiset hävittivät maallisen Jerusalemin ja kukistivat kuningas Daavidin sukuhaaran kuninkaallisen valtaistuimen, jota ei pitänyt pystytettämän enää milloinkaan maan päälle Jerusalemiin. Vuonna 1914 tuli näin ollen aika perustaa Jumalan valtakunta uudelleen, mutta ei maan päällä, vaan taivaissa, kuningas Daavidin luvatun Jälkeläisen, nimittäin Jeesuksen Kristuksen, johtoon. – Hes. 21:24–27.
23. a) Mitä voidaan sanoa Valtakunnan perustamisen näkyvistä todisteista, jotka Jeesus ennusti, ja minkä varoituksen sanoma on antanut kansoille? b) Mikä vaikutus tällä on ollut Valtakunnan saarnaajiin?
23 Jeesus Kristus itse oli ennustanut meitä varten nykyään näkyvät todisteet merkeiksi, joista tiedämme, että Jumalan Daavidin-valtakunta oli perustettu näkymättömissä taivaissa. Nämä merkit ovat tulleet näkyviin vuodesta 1914 lähtien, jona vuonna ensimmäinen maailmansota puhkesi ja aloitti maailmanlaajuisen väkivallankauden, mitä on jatkunut tähän asti ja mikä vain pahenee. Jumalan valtakunnan sanoma on siitä pitäen varoittanut kaikkia maan kansoja ja hallituksia siitä, että jos ne jättävät jatkuvasti huomioon ottamatta Jumalan perustetun valtakunnan ja kieltäytyvät luovuttamasta kansallista yliherruuttaan sille, niin se koituu niiden perusteelliseksi tuhoksi ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa’ paikassa, jota hepreaksi kutsutaan Harmagedoniksi. (Matt. 24:7–14) Ei ole näin ollen outoa, että tämän nimenomaisen Valtakunnan sanoman saarnaajat ovat joutuneet ”kaikkien kansojen vihattaviksi”, niin kuin Jeesus Kristus ennusti Matteuksen 24:9:nnessä. Nykyinen historia on merkinnyt muistiin näiden Valtakunnan saarnaajien paljon vainoamisen kaikissa kansoissa.
”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ HEITÄ”
24. Miksi Valtakunnan hyvää uutista on saarnattu jatkuvasti vainosta huolimatta, ja mikä erikoissanoma julkaistiin vuonna 1933 ja keitä varten erityisesti?
24 Jos Valtakunnan saarnaajat olisivat antaneet perään niiden miesten pelkäämiselle, jotka voivat tappaa ruumiin, ”tätä valtakunnan evankeliumia” ei olisi saarnattu jatkuvasti ankarissa vainoissa. Tämä lehti, Vartiotorni, julkaisi 31 vuotta sitten eli vuonna 1933 englanniksi marraskuun 1. päivän (suomeksi vuonna 1934 tammikuun 1. päivän) numerossaan kirjoituksen ”Älkää pelätkö heitä”. Siinä käsiteltiin erityisesti Matteuksen 10:26–28 samalla tavalla kuin tässä lehden artikkelissa, mitä luet. Se kirjoitettiin niitä varten, jotka olivat joutumassa erityiseen vaaraan siihen aikaan, nimittäin ”jäännöstä”, ”temppeliluokkaa”, varten, mikä ilmenee siitä, että jäännös mainitaan toistuvasti kirjoituksessa sen toisesta kappaleesta aina viimeiseen eli 42. kappaleeseen asti. (Ilm. 12:17) Siinä ei mainita lainkaan ”muita lampaita”, jotka hyvä Paimen Jeesus Kristus kokoaa lammastarhaansa ja joilla on toive saada iankaikkinen elämä maan päällä paratiisiolosuhteissa. (Joh. 10:16) Tämä pelottomuuskirjoitus oli hyvin ajoitettu vielä maan päällä olevaa ”jäännöstä” ts. niitä uskollisia seuraajia varten, joista tehdään Jeesuksen Kristuksen kuningastovereita hänen taivaallisessa valtakunnassaan. – Room. 8:16, 17.
25, 26. a) Millaiseksi roomalaiskatolinen pappisvalta julisti sen vuoden, jolloin mainittu kirjoitus ensiksi julkaistiin? b) Miksi tuo vuosi oli kuitenkin kriitillinen?
25 Vuosi 1933 oli kriitillinen vuosi. Vatikaanivaltion paavi oli tosin Roomassa julistanut sen vuoden pyhäksi vuodeksi Jeesuksen Kristuksen ruumiin täsmälleen 1 900 vuotta aikaisemmin tapahtuneen tappamisen muistoksi. Roomalaiskatolinen pappisvalta ilmaisi siten toiveen, että ’uskonnon hyökyaalto nousisi ja pyyhkäisisi kansat rauhaan ja hyvinvointiin’. Kuitenkin tuli Saksassa Adolf Hitleristä, natsijohtajasta, kansleri, ja Saksan valtiopäivät äänestivät hänet diktaattoriksi 23. maaliskuuta. Italiassa oli Benito Mussolinista jo tullut diktaattori, joka pani sen kansan niskoille fascistihallituksen, ja hän oli tehnyt Rooman paavin kanssa sopimuksen, jonka mukaan paavista tuli Vatikaanivaltion yksinvaltias.
26 Japani oli silloin niiden sotaherrojen tiukassa otteessa, joilla oli imperialistisia pyrkimyksiä, ja se yritti päästä akseliosakkaaksi natsi-Saksan ja fascistisen Italian kanssa. Japanin keisari ilmoitti 27. maaliskuuta eroavansa Kansainliitosta loukkaantuneena siihen. Maailmantila johti täten, ei kansainväliseen ”rauhaan ja hyvinvointiin”, vaan toisen maailmansodan puhkeamiseen ja Kansainliiton kuoliniskuun. Kaiken tämän poliittisen kehityksen ohella toimi katolinen aktio ”demokraattisissakin” maissa yhdessä Euroopan roomalaiskatolisten diktaattoreitten kanssa.
27. Keiden uskoa ja rohkeutta tuo kirjoitus ”Älkää pelätkö heitä” vahvisti, ja mitä he kokivat jälkeenpäin?
27 Vartiotornin kirjoitus ”Älkää pelätkö heitä” vahvisti Valtakunnan saarnaajien uskoa ja rohkeutta, varsinkin Jehovan todistajia natsi-Saksassa ja maissa, jotka joutuivat Saksan Kolmannen valtakunnan yliherruuden alaisuuteen. Heitä vastaan hyökkäsi Saksan diktatuuri ensimmäisenä. Heidät heitettiin vankiloihin ja kauheisiin keskitysleireihin, koska he kieltäytyivät hylkäämästä Jumalan valtakuntaa ja palvomasta natsivaltiota. Jehovan todistajat alkoivat kuitenkin tuntea kaikkialla maailmassa – ”demokraattistenkaan maiden” tekemättä poikkeusta – lisääntyvää vainoa ja vastustusta, koska he jatkoivat pelottomasti Jumalan valtakunnan saarnaamista.
28. Kuinka monet Valtakunnan saarnaajat olivat kohdanneet kuolemansa toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945, ja mille he eivät olleet antaneet perään?
28 Toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945 ja natsi- ja fascistidiktatuurien sekä Japanin imperialististen sotaherrojen kukistuessa nousi niiden Jumalan valtakunnan saarnaajien luku, jotka olivat kohdanneet kuolemansa niiden käsissä, ”jotka tappavat ruumiin”, tuhansiin. Natsi-Saksassa tuli niistä kymmenestätuhannesta Jehovan todistajasta, jotka oli pantu vankiloihin ja keskitysleireihin, ainoastaan kahdeksantuhatta pois elossa. He eivät olleet antaneet perään pelkkien ihmisten pelolle.
29. Mikä tilanne on nykyään Valtakunnan saarnaajien edessä, niin että heitä tarvitsee muistuttaa Matteuksen 10:28:nnesta?
29 Nykyään, 31 vuotta sen jälkeen kun tuo suuresti tarpeellinen kirjoitus ”Älkää pelätkö heitä” julkaistiin Vartiotorni-lehden palstoilla, on edessämme pahempi tilanne. Yhdistyneiden Kansakuntien toiminta ei ole kyennyt perustamaan maailmaan sitä järkkymätöntä rauhaa ja turvallisuutta, mitä toivotaan. Kolmannen maailmansodan pelko vetypommeineen ja muine pirullisine välineineen ahdistaa kaikkia kansoja. Natsi-fascistidiktatuurit ovat menneet, mutta toiset diktatuurit, poliittinen kommunismi mukaan luettuna, kukoistavat, ja itsekkään kansalliskiihkon tarttuva kuume leviää kuin rutto. Kansallisen riippumattomuuden ja poliittisen valtion palvonta leviää ja saa uusia ilmenemismuotoja. Kansojen marssi Harmagedoniin Jumalan taivaallisen valtakunnan ylimmyyttä vastustaen kiihtyy pikavauhdilla. Jumalan valtakunnan kannattajille ja saarnaajille täytyy teroittaa Matteuksen 10:28:nnessa olevia, Jeesuksen apostoleilleen esittämiä sanoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
30. Mitkä Ilmestyskirjan uskoa ja kestävyyttä vaativat kohdat soveltuvat siis nykyaikaan, ja keitä muita paitsi näissä kohdissa mainittuja se koskee?
30 Meidän aikanamme, jolloin yritetään pakottaa koko ihmiskunta palvomaan kuvaannollista maailman politiikan ”petoa” ja sen kuvaa, Yhdistyneitä Kansakuntia, soveltuvat Ilmestyskirjan 13:10:nnen sanat: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko”, sekä Ilmestyskirjan 14:12:nnen sanat: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Sitä paitsi ei asia koske nyt ainoastaan näiden ”pyhien” ”jäännöstä”. Heihin on liittynyt ”muiden lampaitten” lisääntyvä ”suuri joukko”, joka on halunnut vapaaehtoisesti osallistua Valtakunnan saarnaamiseen. Asioitten kehittyminen kansainvälisellä näyttämöllä vaatii tältä ”muiden lampaitten” suurelta joukolta uskoa ja kestävyyttä, jotta se pitäisi kiinni kristillisestä nuhteettomuudesta. ”Muut lampaat” eivät voi tehdä sitä, jos he pelkäävät samalla ihmisiä, jotka tappavat.
[Alaviitteet]
a Lainattu Matteuksen kirjan 10. luvusta, jakeesta 28.