Varovaisia kuin käärmeet susien joukossa

”Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle, osoittautukaa sentähden varovaisiksi kuin käärmeet ja kuitenkin viattomiksi kuin kyyhkyset. Olkaa varuillanne ihmisten suhteen.” – Matt. 10:16, 17, Um; Luuk. 10:3.

 1. Kehen täytyy susien uhkaaman lampaan turvautua ja miksi?

LAMPAALLA on susien joukossa hyvin vähän omaa voimaa suojella itseään joutumasta syödyksi. Lampaan täytyy senvuoksi luottaa siihen, että sen paimen varjelee sitä susilta. Se haluaa tyydyttää paimenensa hyviä tarkoituksia eikä joutua raatelevien susien saaliiksi. Siksi se tottelee paimenen ääntä.

 2. Mihin eläimeen Jeesus vertasi tosi seuraajiaan, ja keistä hän varoitti heitä?

² Monet johtavat ihmiset, joiden pitäisi olla lampaan kaltaisia, koska he väittävät olevansa kristittyjä, osoittavat susimaisuutta. Jos joku väittää olevansa kristitty, niin hän on ulkokullattu, jos hän on todellisuudessa susi lampaan nahassa, naamioitunut käyttääkseen hyväkseen lammasmaisia ihmisiä. Jeesus Kristus vertasi tosi seuraajiaan lampaisiin ja itseään paimeneen, joka suojelee heitä ahnailta susilta. Hän varjelee heidät tyydyttämään hänen hyviä tarkoituksiaan, ja heidän täytyy totella hänen ääntään saadakseen nauttia hänen suojeluksestaan, huolenpidostaan ja palveluksestaan. Hän sanoi kahdelletoista erikoisedustajalleen, kahdelletoista apostolilleen: ”Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” Ja hän sanoi seitsemällekymmenelle muulle noiden apostolien ohella samalla tavalla: ”Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.” – Matt. 10:16, Um; Luuk. 10:3.

 3. Mitä sanomaa heidät lähetettiin saarnaamaan ja keiden julmurien armoille se asettaa heidät kumminkin näennäisesti?

³ Jeesus lähetti heidät saarnaamaan hyvää uutista, mihin sellaisten ihmisten olisi pitänyt tarttua, jotka olivat tympeytyneet ihmisten hallituksiin: ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” ”Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’.” (Matt. 10:7; Luuk. 10:8, 9) Mutta kun heidät lähetettiin saarnaamaan tällaista suurenmoista sanomaa, niin se pani heidät näennäisesti julmien susien armoille. Ketkä olivat sitten näitä susia?

 4. Ketkä olivat silloin mainitut ”sudet”?

⁴ Susi eli susimainen ihminen ei ole ainoastaan lampaitten, vaan myöskin heidän Oikean Paimenensa vihollinen. Susi ei kokoa lampaita paimenen kanssa, vaan hajoittaa heitä, hän ei ole Oikean Paimenen Jeesuksen puolella, vaan häntä vastaan. (Luuk. 11:23) Susi ei usko kristittyjen lauman yksimielisyyteen, vaan hajoittaa heidät saadakseen heidät kiinni yksitellen ja syödäkseen heidät ahneutensa tyydytykseksi. Koska Jeesus lähetti silloin Valtakunnan saarnaajat yksistään Juudan kansan keskuuteen, niin nämä sudet olivat löydettävissä niiden juutalaisten joukosta, jotka väittivät olevansa Jumalan kansaa, uskonnollisinta kansaa koko maan päällä. He olivat uskonnollisia susia, jotka saalistivat ”Israelin huoneen kadonneita lampaita”. – Matt. 10:6.

 5. Millä varoituksella Jeesus osoitti susiin kuuluvan uskonnollisia henkilöitä, ja mitä nämä tekivät lampaille ennen vuotta 70 jKr.?

⁵ Jeesus osoitti seuraavilla sanoillaan, jotka hän puhui lähettämilleen, että hänen päivänsä susiin kuuluivat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista vastustavat ja hänen lammasmaisia seuraajiaan vainoavat uskonnolliset henkilöt: ”Olkaa varuillanne ihmisten suhteen, sillä he luovuttavat teitä paikallisiin oikeusistuimiin ja ruoskivat teitä synagoogissaan. Vedetäänpä teitä maaherrain ja kuninkaittenkin eteen minun tähteni todistukseksi heille ja kansoille. Kun he vainoavat teitä yhdessä kaupungissa, niin paetkaa toiseen; . . . Älkääkä ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää pikemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” (Matt. 10:17, 18, 23, 28, Um) Kun Jeesukselle sanottiin, että kuningas Herodes Antipas halusi tappaa hänet, niin hän sanoi häntä ”ketuksi”. (Luuk. 13:31, 32) Ennenkuin Jerusalem hävitettiin v. 70 (jKr.), niin sudet hyökkäsivät Jeesuksen lampaitten kimppuun, tappoivat heistä monta ja hajoittivat heidät suuressa vainossa. Mutta minne lampaat hajaantuivatkin, siellä he saarnasivat Jumalan sanomaa. Vaino auttoi näin ollen hyvän uutisen leviämistä, sen sijaan että se olisi tukahduttanut sitä. Lampaat tiesivät, miten tuli kohdata susilaumojen hyökkäykset. – Apt. 8:1–5.

 6. Miksi Matteuksen 10:16:nnessa olevat Jeesuksen sanat sisältävät nyt koko maailman?

⁶ Jeesuksen sanat: ”Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle”, käsittävät nykyään myöskin kaiken Israelin maan ulkopuolella olevan maan. Vuodesta 1914 lähtien, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi, on tämä Jeesuksen lammasmaisille seuraajilleen antama käsky soveltunut: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Jumalan valtakunta, taivasten valtakunta, on lähestynyt nyt täydellisemmin kuin silloin, kun Jeesus lähetti kaksitoista apostoliaan saarnaamaan, sillä Jehova Jumala otti v. 1914 suuren valtansa ja asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle hallitsemaan kuninkaana hänen vihollistensa keskellä, ja siten Jumalan valtakunta nousi valtaan taivaissa. Maan päällä raivosi sota kansojen kesken maailmanhallinnosta, ja näkymättömissä taivaissakin raivosi sota, mutta vastasyntynyt valtakunta voitti, ja Saatana Perkele ja hänen paholaisensa singottiin maan päälle odottamaan maailmansa täydellistä loppua Harmagedonin taistelussa. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä v. 1918 tuli aika saarnata tätä hyvää uutista vastasyntyneestä valtakunnasta kaikkialla, missä on asuttua maata. Jeesukselle Kristukselle, joka oli asetettu valtaansa valtaistuimelle, kävi nyt välttämättömäksi toimia oman ennustuksensa mukaan ja lähettää tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia. Hänen oli jälleen lähetettävä uskolliset seuraajansa kuin lampaat susien keskuuteen. Pahimmat sudet ja useimmat sudet ovat osoittautuneet olevansa kristikunnan uskonnollisessa maassa. Se on osoittautunut susien luolaksi Jumalan valtakunnan lammasmaisille saarnaajille. Kysy niiltä, jotka ovat ainoita tämän vastasyntyneen valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia, Jehovan todistajilta. He tietävät. Sinäkin tiedät heidän susien keskuudessa saamistaan kokemuksista.

MILLÄ TAVALLA KÄÄRMEITTEN KALTAISIA

 7. Miten Valtakunnan saarnaajat varjeltuvat susien joukossa ja pysyvät silti lammasmaisina?

⁷ Miten Valtakunnan saarnaajat varjeltuvat susien keskellä ja pysyvät silti lammasmaisina, vaarattomina ja tottelevaisina Paimenensa äänelle? Meidän Paimenemme on sanonut meille, miten se käy. Varoitettuaan etukäteen opetuslapsiaan kaikkialla ympärillä olevista susista hän sanoi: ”Osoittautukaa sentähden varovaisiksi kuin käärmeet ja kuitenkin viattomiksi kuin kyyhkyset. Olkaa varuillanne ihmisten suhteen.” (Matt. 10:16, 17, Um) ”Teidän täytyy olla siis varovaisia kuin käärmeet.” (R. Knox) ”Osoittautukaa sentähden yhtä oveliksi [valppaiksi] kuin käärmeet.” – L’Ecole Biblique de Jérusalem, ranskal.

 8. a) Miten käärme menetteli Eedenissä ja miksi? b) Mikä kysymys herää sen johdosta?

⁸ Kuusituhatta vuotta sitten Eedenissä olleen käärmeen ei tarvinnut taistella raatelevaa sutta vastaan. Se huomasi viattoman, pahaa-aavistamattoman naisen tarkkailevan itseään. Kertomus kuuluu: ”Mutta käärme osoittautui varovaisimmaksi kaikista kedon villieläimistä, mitkä Jehova Jumala oli tehnyt. Niin se alkoi sanoa vaimolle: ’Onko tosiaan siten, että Jumala olisi sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?’” (1. Moos. 3:1, Um) Käärmeen ei tarvinnut suojautua sudelta. Se ei peräytynyt sentähden varovaisesti, vaan tyrkytti huomaavaisuuttaan naiselle, Eevalle. Miksi? Pettääkseen. Apostoli Paavali sanoo: ”Käärme kavaluudellaan petti Eevan.” ”Nainen petettiin perusteellisesti, ja hän joutui rikkomukseen.” (2. Kor. 11:3; 1. Tim. 2:14, Um) Perkele ohjaili kulissien takana käärmettä sen petollisissa toimenpiteissä ja sanoissa pannen sen menettelemään ovelasti vahingoittamistarkoituksessa. Sen valhe sai ihmisen tottelemattomaksi. Seurauksena oli kuolema ihmiskunnalle. Voimmeko me käyttää tällaista oveluutta susia vastaan ollessamme varovaisia?

SALLIIKO VAROVAISUUS SALAAMISTA?

 9. Ketkä me havaitsemme Heprealaisissa Kirjoituksissa varovaisuuden esimerkeiksi, ja minkä kysymyksen me teemme heistä?

⁹ Me löydämme muinaisista Heprealaisista Kirjoituksista monta esimerkkiä, joissa Jehovan palvelijat käyttivät varovaisuutta – mm. Aabraham, Saara, Iisak, Daavid ja Joonatan. Häpäisivätkö he itseään valehtelijoina tehdessään siten? Tutkikaamme heidän toimintojensa taustaa.

10. Minkä kokemuksen Aabraham sai Egyptin faraon kanssa Sarain tähden?

¹⁰ Aabraham ei palannut Kaldean Uuriin – hän oli lähtenyt Uurista ainaiseksi Jumalan käskystä – vaan meni Egyptiin pelastuakseen Palestiinassa vallitsevasta ankarasta nälänhädästä. Aabraham on saattanut kuulla tuosta tapauksesta, mikä on löydetty nyt kerrottuna papyruksella ja missä eräs Egyptin farao lähetti ruhtinaittensa vaikutuksesta aseistettuja joukkoja ja otti toisen miehen kauniin vaimon omaan haaremiinsa. Aabraham käski lähellä Egyptiä Saraita kätkemään sen, että hän oli Aabrahamin vaimo: ”He tappavat minut varmasti, mutta sinut he säilyttävät elossa. Sano, että olet minun sisareni, jotta minun kävisi hyvin sinun takiasi, niin minun sieluni elää varmasti sinun tähtesi.” Farao otti Sarain tehdäkseen hänestä vaimonsa, mutta Jehova ahdisti faraota ja hänen huonekuntaansa vitsauksella kiinnittäen hänen huomionsa siihen, että Sarai oli Aabrahamin vaimo. Niin farao palautti hänet, mutta valitti Aabrahamille, ettei hänelle ollut kerrottu koko totuutta, mikä olisi voinut ehkäistä tämän. – 1. Moos. 12:10–20, Um.

11, 12. Minkä kokemuksen Aabraham sai Gerarin kuninkaan Abimelekin kanssa Saaran tähden?

¹¹ Aabraham oli vuosia myöhemmin filistealaisten maassa Gerarissa. ”Ja Aabraham toisti vaimostaan Saarasta: ’Hän on minun sisareni.’” Miksi? Aabraham selitti myöhemmin Abimelekille, Gerarin kuninkaalle, joka oli ottanut Saaran: ”Se johtui siitä, että minä sanoin itsekseni: ’Epäilemättä ei tässä paikassa ole lainkaan Jumalan pelkoa, ja he tappavat varmasti minut vaimoni tähden.’ Ja, sitäpaitsi, hän on tosiaan minun sisareni, minun isäni tytär, vaikkakaan ei minun äitini tytär, ja hänestä tuli minun vaimoni. Ja tapahtui, että kun Jumala pani minut vaeltamaan isäni huoneesta, niin minä sanoin hänelle: ’Tämä on sinun laupeutesi, mitä sinä osoittanet minua kohtaan: Sano minusta joka paikassa, mihin tulemme: ”Hän on minun veljeni.”’” Saara odotti hyvin todennäköisesti tähän aikaan ainoaa poikaansa Iisakia. Kaikkivaltias Jumala toimi ehkäistäkseen Abimelekiä saastuttamasta Saaraa varoittamalla häntä unessa sanoen: ”Mutta palauta nyt sen miehen vaimo, sillä hän on profeetta, ja hän rukoilee sinun puolestasi. Elä siis edelleen.” Palauttaessaan Saaran kuningas Abimelek antoi Aabrahamille tuhat hopeasekeliä ja sanoi Saaralle: ”Tässä on sinulle silmäverho kaikkia varten, jotka ovat kanssasi, ja jokaisen edessä, ja sinä olet puhdistettu häpeästä.” Jumala paransi Aabrahamin rukouksen johdosta Abimelekin ja hänen vaimonsa ja orjatyttönsä, niin että heidän kohtunsa avautuivat jälleen synnyttämään lapsia. – 1. Moos. 20:1–18, Um.

¹² Jos me sanomme Aabrahamia näiden kahden edellämainitun tapahtuman johdosta valehtelijaksi ja vilpistelijäksi, niin meidän on kysyttävä: Käyttikö Jehova Jumala valehtelijaa ja uskotonta pelkuria rukoilemaan häntä parantamaan Abimelekin, joka oli toiminut viattomuudessaan? Jotta voisimme ymmärtää Jumalan menettelyn profeettaansa Aabrahamia kohtaan, niin meidän ei tule ajatella pelkästään Jumalan uskollisuutta Aabrahamin kanssa tekemäänsä liittoa kohtaan, vaan myöskin sikäläisiä olosuhteita.

13. Millä alueella Aabraham oli, ja millaiset suhteet hän halusi säilyttää sen asukkaitten kanssa?

¹³ Aabraham oli sekä Egyptissä että Palestiinassa vihollisalueella, ja hänen piti noudattaa varovaisuutta. Hän halusi elää toteuttaakseen Jumalan päätöksen häneen nähden. Hän näki hyväksi toimia taidollisesti niihin nähden, jotka saattoivat kiihoittua vahingoittamaan häntä tai tappamaan hänet Jehovan palveluksessa. Hän olisi voinut ryhtyä sotaan heidän kanssaan. Olihan hän kerran ajanut pakoon 318 huonekuntaansa kuuluvan orjan kanssa neljän Mesopotamiasta tulleen kuninkaan sotajoukot, jotka hyökkäsivät Palestiinaan ja veivät mennessään hänen veljenpoikansa Lootin ja tämän huonekunnan. Mutta Aabraham halusi säilyttää rauhaisat suhteet niiden maiden asukkaisiin, joissa hän oleskeli. Hän ei halunnut ryhtyä sotimaan heidän kanssaan vaimostaan.

14. Mitkä kaksi tapausta osoittavat, että naisia käytettiin tilanteen pelastamiseksi noina muinaisina päivinä, ja mitä Saara oli sentähden halukas tekemään Aabrahamin elämän varjelemiseksi?

¹⁴ Naiset olivat kuin käyttökelpoista omaisuutta noina päivinä, ennenkuin Jehova teki lakiliittonsa Aabrahamin jälkeläisten kanssa välittäjän Mooseksen kautta. Muista, miten Loot tarjosi meluavalle sodomalaiselle roskajoukolle kahta naimaikäistä tai kihlattua tytärtään heidän himoihinsa suojellakseen niiden kahden miehen elämän, jotka olivat hänen vierainaan hänen talossaan. (1. Moos. 19:1–8) Muista, miten gibealainen vanha mies tarjosi neitsyttytärtään ja vieraansa jalkavaimoa samanlaiselle benjaminilaisroskajoukolle suojellakseen sitä uskonnollista leeviläistä, jota hän piti luonaan. Leeviläinen itse otti lopulta jalkavaimonsa, jota hän oli viemässä takaisin kotiinsa, ja pani hänet talon ulkopuolelle roskaväen armoille ja vaimon kuolemaksi. (Tuom. 19:1–3, 10–28) Niin Aabrahamkin esitti Saaran sisarenaan ehkäistäkseen väkivaltaisen riidan vaimostaan. Saara tunnusti Aabrahamin herrakseen ja suostui tähän järjestelyyn halukkaana ottamaan siitä johtuvat seuraukset. Hän oli halukas suorittamaan oman osansa sen Jehovan profeetan hengen varjelemiseksi, jonka kanssa Jehova oli tehnyt liittonsa. Aabraham piti tätä vaimonsa laupeuden ilmaisuna häntä kohtaan, ja Saara katseli sitä samalla tavalla. – 1. Piet. 3:5, 6.

15. Minkä kuvauksen me saatamme nähdä Aabrahamin taidollisessa menettelyssä ja miksi?

¹⁵ Mutta kriitikot eivät katsele sitä tällä tavalla. He pitävät Aabrahamia kokonaan valehtelevana, vilpillisenä, heikkona pelkurina eikä varovaisena strategina vihollismaassa, mikä oli täynnä susia. Koska Jumala näki hyväksi pitää Aabraham liitossaan ja suojella Saara saastuttamattomana miehelleen, niin emmekö me voi nähdä tässä taidollisessa menettelyssä kuvausta? Aabrahamia on käytetty toisaalla kuvaamaan Jehova Jumalaa ja Saaraa on käytetty kuvaamaan Jehovan taivaallista vaimojärjestöä, joka synnyttää luvatun Siemenen, Kristuksen. Me voimme näin ollen nähdä Aabrahamin käytöksestä, miten Jehova on vuosisatojen aikana näyttänyt hylänneen järjestövaimonsa tai kätkeneen, että sillä on vaimon suhde häneen. Hän pidätti siltä luvatun Siemenen niin kauan, ja hän sallii myös niiden maan päällä olevien, jotka ovat tämän vaimon hengellisiä lapsia, kärsiä ihmisten ja paholaisten taholta näennäisesti ilman Jumalan suojelusta. Kaikki tämä on tehnyt viholliseen väärän vaikutuksen, ja se on luullut olevansa vapaa saastuttamaan Jehovan vaimojärjestön edustajia. Mutta Jehova on Kristusta koskevan liittonsa täyttämiseksi suojellut heitä heidän koettelevissa tilanteissaan ja on vapauttanut heidät heidän nuhteettomuudessaan. – Gal. 4:21–31; Jes. 54:5–8.

16. Miten Iisak noudatti isänsä esimerkkiä tässä, ja mitä Jehova ilmaisi tämän jälkeen?

¹⁶ Iisak puhui isänsä Aabrahamin esimerkkiä noudattaen samalla tavalla vaimostaan Rebekasta sisarenaan saman Gerarin kaupungin miehille. Rebekan oikean suhteen Iisakiin havaitsi kuningas Abimelek, joka sanoi silloin Iisakille: ”Vähän vielä, niin varmasti joku kansasta olisi elänyt yhdessä sinun vaimosi kanssa, ja sinä olisit saattanut meidät syyllisiksi!” Kuningas Abimelekin olisi pitänyt lisätä: ”Jos Jehova olisi sallinut sen!” Rauhaisa Iisak selitti sotajuonensa sanoen: ”Minä sanoin sen [että hän on minun sisareni] pelosta, että minun pitäisi kuolla hänen tähtensä.” Tuon kuningas Abimelekin kanssa käydyn Rebekasta johtuneen ottelun jälkeen Jehova siunasi edelleen Iisakia siinä määrin, että filistealaiset rupesivat kadehtimaan häntä. – 1. Moos. 26:1–11, Um.

17. Mitä Aabraham ja Iisak eivät tehneet, vaikka heillä olikin pelko, ja miten Jehova menetteli heidän suhteensa?

¹⁷ Me voimme katsella Iisakin asiain käsittelyä vaimonsa Rebekan suhteen samalta näkökannalta kuin Aabrahamin menettelyä Saaran kanssa. Aabraham ja Iisak ovat saattaneet pelätä, mutta he eivät tehneet pelossa jumalatonta liittoa pakanakuningasten kanssa itsesuojelukseksi. Me emme voi sen tähden soveltaa heihin tätä purevaa nuhdetta, mikä on Jesajan 57:11–13 (Ts): ”Ketä sinä kauhistuit ja pelkäsit, niin että valehtelit [käyttäydyit petturin tavoin, Ak] etkä muistanut minua, et omistanut minulle ajatustakaan? Enkö minä ole ollut hiljaa, jopa pitkän ajan, ja niin sinä et pelkää minua? Minä kerron sinun [oma-]vanhurskaudestasi ja teoistasi, mutta ne eivät auta sinua. Kun sinä huudat, niin vapauttakoot sinun epäjumaliesi kokoelma sinut!” Jehova vapautti aina Aabrahamin ja Iisakin, koska he karttoivat maailmaa.

18. Miksi Raahab tuomitaan yleensä petturina?

¹⁸ Jerikolainen majatalonpitäjä, portto Raahab, joutuu yleensä tuomituksi pettäjänä. Hän otti Israelin läheisestä leiristä tulleet kaksi vakoilijaa taloonsa, koska hän pelkäsi heidän Jumalaansa Jehovaa. Kun Jerikon kuningas lähetti miehiä ja vaati Raahabia tuomaan esiin ne kaksi vakoilijaa, niin olisiko hänen pitänyt johdattaa kuninkaan viranomaiset talon katolle ja pyyhkäistä sivuun miesten päälle riveihin pannut pellavanvarret ja paljastaa siten heidän kätköpaikkansa ja luovuttaa heidät kärsimään vakoilijoitten kohtalon? Olisiko se ilmaissut luottamusta siihen, että heidän Jumalansa suojelee heitä? Olisiko se miellyttänyt Jehovaa ja osoittanut Raahabin uskoneen häneen ja hyväksyneen hänen asiansa? Eikö kuninkaan vaatimuksen hylkääminen ja hänen viranomaistensa kääntäminen pois väärään suuntaan vaatinut Jehovaan uskomisesta lähtevää voimaa? Raahab sanoi: ”Miehet kyllä tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. Ja kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, niin miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte heidät.” Valehteliko hän silloin moraalittomasti?

19. Miten me tiedämme, valehteliko Raahab silloin moraalittomasti?

¹⁹ Muista, että silloin oli sota. Viholliset eivät ansainneet saada tietää totuutta Jehovan palvelijoitten vahingoksi tai vaarantamiseksi. Sota-aikaan on sopivaa harhaannuttaa susimainen vihollinen. Kun kuninkaan väärään ohjatut miehet olivat menneet hyödyttömään takaa-ajoon, niin Raahab auttoi nuo kaksi vakoilijaa pakenemaan kaupungin muurien ylitse. Jumalan Sana kiittää hänen toimintaansa hänen uskonsa käytännöllisenä todistuksena: ”Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?” Näin säilyi Raahabin ja hänen sukulaistensa henki, kun Jerikon muurit sortuivat maahan ja kaikki muut kaupungin asukkaat pyyhkäistiin pois. – Joos. 2:1–24; 6:17–23; Jaak. 2:25.

20. Miten Daavid ja hänen vaimonsa Miikal sekä hänen lankonsa Joonatan noudattivat varovaisuutta kuningas Sauliin nähden ja miksi?

²⁰ Daavid, filistealaisen jättiläisen Goljatin surmaaja, oli varovainen kuin käärme susimaisen kuninkaan Saulin ja toisten suhteen. Daavid vetäytyi pois kateellisen, murhanhimoisen kuninkaan Saulin luota vaaran hetkellä yrittämättä kertaakaan iskeä takaisin Saulin vahingoksi. Kun Daavidin ystävät näkivät, että Saul oli julistanut sodan viatonta Daavidia vastaan, niin he osoittivat taidollisuutta suojellakseen häntä. Saulin tytär Miikal auttoi miestään Daavidia pakenemaan ikkunasta. Hän pidätti Saulin upseerit sanomalla: ”Hän on sairas.” Hän pani Daavidin sijasta veistoksen hänen vuoteeseensa, ja kun vuode kuvineen kannettiin kuningas Saulin luo ja Miikalin teko Daavidin pelastumiseksi paljastui, niin Miikal sanoi närkästyneelle isälleen: ”Hän itse sanoi minulle: ’Lähetä minut pois! Miksi minun pitäisi surmata sinut?’” Kuningas Saul sanoi sitä petolliseksi juoneksi. Todellisuudessa se oli sotataitoa viattoman suojelemiseksi. Miikalin veli Joonatan, joka rakasti Daavidia, osoitti myös taidollisuutta eksyttääkseen mielipuolisesti kateellisen isänsä pois Daavidin jäljiltä. – 1. Sam. 19:9–17; 20:17–42.

21. Miten Daavid suojeli ylimmäistä pappia Ahimelekiä, ettei hänen tarvinnut tuntea olevansa velvollinen mihinkään kuningas Saulia kohtaan, ja miten Dooeg palkittiin siksi, että hän toimi Daavidin ilmiantajana?

²¹ Daavid tuli paetessaan ylimmäisen papin Ahimelekin luo Noobiin. Kun Daavidilta kysyttiin, miksi hän tuli yksin, niin hän salasi liikkeitään sanoen: ”Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: ’Älköön kukaan saako tietää mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut’.” (1. Sam. 21:1, 2) Tämä suojeli ylimmäistä pappia, niin ettei hänen tarvinnut tuntea olevansa pakoitettu pettämään Daavidin olinpaikkaa kuningas Saulille. Edomilainen Dooeg, Saulin paimenten päämies, oli siellä siihen aikaan. Kun hän ilmoitti sen Saulille, niin Saul palkitsi Dooegin määräämällä hänet tappamaan ylimmäisen papin ja hänen 84 alipappiaan. Jumala palkitsi Dooegin eri tavalla. Hän henkeytti Daavidin sepittämään Psalmin 52 tuota ilkeämielistä edomilaista ilmiantajaa vastaan, kuten tämän psalmin päällekirjoitus osoittaa. – 1. Sam. 21:1–7; 22:6–19.

22. Miten Daavid noudatti varovaisuutta Gatin kuningasta Aakista kohtaan, ja aiheuttiko se hänelle itsesyytöksen tunnetta?

²² Daavid etsi suojaa filistealaisten maasta Gatin kuninkaan Aakiin luota. Kun filistealaiset saivat selville, kuka hän oli, ja esittivät kuninkaalle, että Daavid oli uhka turvallisuudelle, niin hän pelästyi susia. ”Niin hän salasi tervejärkisyytensä heidän silmissään ja alkoi näytellä mielenvikaista heidän käsissään ja teki jatkuvasti ristinmerkkejä portin oviin sekä antoi sylkensä juosta parralleen.” (Um) Kuningas Aakis kieltäytyi pitämästä häntä lähettyvillään ja salli hänen mennä hengissä vaarattomana tylsämielisenä. Daavid saattoi päästä täten elossa Adullamin luolaan. Vaikka Daavidin teeskennelty mielipuolisuus kuningas Aakiin edessä auttoikin suuresti häntä pelastumaan, niin hän henkeytyi kuitenkin kirjoittamaan Psalmin 34 ja kiittämään Jehovaa siitä, että Hän siunasi hänen sotajuonensa ja vapautti hänet kuningas Aakiin käsistä. Daavid sanoo jakeissa 13 ja 14: ”Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta.” Psalmi 34 ei ilmaise Daavidin tehneen millään lailla syntiä ja vääryyttä antaessaan kuningas Aakiille tuon väärän vaikutelman aikaansaadakseen pelastumisensa. (1. Sam. 21:8–22:1) Daavid palasi myöhemmin erilaisissa olosuhteissa, ja kuningas Aakis määräsi hänet asumaan Siklagissa. Daavid käytti jälleen sotataitoa tätä kansansa Israelin vihollista kohtaan ja salasi todelliset liikkeensä häneltä. Aakis ei sentähden ahdistanut Daavidia eikä hänen miehiään. – 1. Sam. 27:2–28:2; 29:3–11.

23, 24. a) Miten Daavid neuvoi Huusaita ollessaan Absalomia paossa, ja miten Jehova suhtautui tähän? b) Miten eräs nainen osoittautui samanlaiseksi kuin Raahab Daavidin kahta tiedonantajaa kohtaan?

²³ Daavidista tuli aikanaan Israelin kuningas Jerusalemiin. Kun hänen poikansa Absalom kapinoi häntä vastaan anastaakseen valtaistuimen, niin Daavidin luotetuin neuvonantaja Ahitofel kääntyi petturina häntä vastaan ja yhtyi salaliittoon. Paetessaan Jerusalemista Daavid sai kuulla Ahitofelin petturuudesta. ”Silloin sanoi Daavid: ’Herra [Jehova], käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi’.” Miten Daavid toimi tämän rukouksen mukaisesti? Kun arkilainen Huusai halusi paeta Daavidin kanssa, niin hän lähetti hänet takaisin Jerusalemiin sanoen: ”Jos palaat kaupunkiin [Jerusalemiin] ja sanot Absalomille: ’Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsi palvelija, mutta nyt tahdon alla sinun palvelijasi’, niin voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.” Opettiko Daavid Huusaita valehtelemaan? Huusai palasi ja vakuutti tulevansa Absalomin palvelijaksi. Kun oli valittava Ahitofelin ja Huusain neuvon välillä, niin Absalom ja hänen miehensä seurasivat mieluummin Huusain ohjeita. Pettyneenä Ahitofel meni kotiin ja hirttäytyi niinkuin Juudas. Huusain neuvo salli Daavidin paeta turvaan ja valmistautua taisteluun saadakseen valtaistuimensa takaisin. Jehova siunasi Huusain sotajuonen Daavidin omien ohjeitten mukaisesti ja teki tyhjäksi Ahitofelin neuvon vastaukseksi Daavidin rukoukseen.

²⁴ Kun havaittiin kahden miehen vievän sanaa Huusailta Daavidille autiomaahan, niin eräs nainen osoittautui siellä Raahabin kaltaiseksi. Nuo miehet kätkeytyivät hänen miehensä pihalla olevaan kaivoon. Vaimo levitti peiton kaivon suulle ja kokosi murskattuja jyviä sille. Kun Absalomin palvelijat tulivat ja kysyivät noita kahta sanansaattajaa, niin vaimo vastasi heille: ’Tuosta he menivät vesilätäkön yli’.” Kun Absalomin palvelijat olivat poissa turhassa takaa-ajossa, niin nuo kaksi miestä tulivat pois kaivosta ja lähtivät Daavidin luo. Koko tämä sotajuoni saattoi vihollisen hämilleen, mutta se vaikutti Daavidin menestykseksi taistelussa Absalomia vastaan ja Daavidin ennallistamiseksi Israelin valtaistuimelle. – 2. Sam. 15:31–34; 16:16–19; 17:18–23.

JEHOVAN PROFEETTOJEN TAIDOLLINEN MENETTELY

25, 26. a) Mikä kysymys herää ”totuuden Jumalan” profeettojen suhteen? b) Miten Jehova puhdisti Elisan siitä syytöksestä, että hän on valehtelija ja sokeain kirottu eksyttäjä?

²⁵ Daavid rukoili tosi tunnustuksessa: ”Sinä olet lunastanut minut, Jehova, sinä totuuden Jumala.” (Ps. 31:5, As) Koska Jehova on totuuden Jumala, niin voimmeko me löytää valheita hänen profeettojensa suusta? Ottakaamme hänen profeettansa Elisan tapaus. Koska Elisa paljasti toistamiseen Israelin kuninkaalle Syyrian sotajoukkojen väijytyksen, niin Syyrian raivostunut kuningas lähetti suuren sotajoukon ja piiritti Dootanin kaupungin ottaakseen Elisan vangiksi. Kun sotajoukko alkoi hyökätä kaupunkiin, niin Elisa rukoili Jehovaa: ”Sokaise tämä väki.” Jehova vastasi. ”Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.”

²⁶ Muuttuiko Elisa nyt valehtelijaksi noille sokeille syyrialaisille ja saattoiko hän itsensä tämän kirouksen alaiseksi: ”Kirottu olkoon se, joka vie sokean harhaan tieltä”? (5. Moos. 27:18) Me luemme nimittäin, että ”Elisa sanoi heille: ’Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.’ Ja hän vei heidät Samariaan.” Sen sijaan että hän olisi antautunut heille sinä miehenä, jota he etsivät Dootanista, hän johdattikin heidät pois Dootanista Samariaan Israelin kuninkaan luo. Mutta hän ei tehnyt tätä heidän vahingokseen, vaan kirkastaakseen Jehovan voimaa, ylimmyyttä ja armoa kaikkien syyrialaisten edessä. Me luemme: ”Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: ’Herra [Jehova], avaa näiden silmät, että he näkisivät’. Silloin Herra [Jehova] avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.” He näkivät, että heidät oli johdettu harhaan heidän silmiensä ollessa selko selällään ja että sen oli tehnyt juuri se mies, jota he olivat etsineet. Heidän täytyi olla hyvin säikähtäneitä sekä hämillään. Mutta Elisa näytti, ettei hän tarkoittanut heille mitään vahinkoa. Hän esti Israelin kuninkaan lyömästä heitä ja pani hänet valmistamaan pidot heille kooten siten tulisia hiiliä heidän päänsä päälle. Sitten hän lähetti heidät vahingoittumattomina takaisin Syyriaan. Sen sijaan että Elisa olisi tehnyt itsestään moraalisesti valehtelijan, hän käytti sotajuonta kääntääkseen syyrialaiset pois heidän väärästä tarkoituksestaan, ja Jehova Jumala oli yhteistoiminnassa Elisan kanssa tässä sotaliikkeessä. Jehova puhdistaa täten Elisan syytökseltä: ”Valehtelija!” – 2. Kun. 6:8–23.

27. Miten eräs varhaisempi profeetta menetteli siten, että hän näytti pettävän ja valehtelevan kuningas Ahabille, kun tämä laski Benhadadin menemään?

²⁷ Meillä on myöskin erään varhaisemman profeetan tapaus. Jehova oli auttanut oman nimensä tähden Israelin kuningasta Ahabia saamaan toisen voiton syyrialaisista sekä ottamaan itsensä kuningas Benhadadin vangiksi. Kuningas Ahab laski Benhadadin menemään tehden sen lisäksi vielä liiton eli sopimuksen hänen kanssaan, mikä ei miellyttänyt Jehovaa, joka oli luovuttanut vihollisen Benhadadin hänen käsiinsä tämän kuolemaksi. Silloin pyysi Jehovan profeetta erästä miestä lyömään ja haavoittamaan häntä. Miten tämä profeetta ilmaisi nyt Ahabille hänen syntinsä ja sen seuraukset? Me luemme: ”Niin profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen.” Oliko tämä verho harhaannuttava petos viattomalle, pahaa-aavistamattomalle miehelle? Mutta tämä verho ei ollut kaikki. Sillä kun kuningas meni ohitse, niin profeetta huusi ja sanoi kuninkaalle: ”Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua; ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen minun luokseni ja sanoi: ’Vartioitse tätä miestä. Jos hän katoaa, menee sinun henkesi hänen hengestään, tahi sinä maksat talentin hopeata.’ Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten ei miestä enää ollut.”

28. Miksi tämä profeettojen oppilas joutuu Raamatun historiaan strategina eikä valehtelijana?

²⁸ Oliko tässä lainkaan totuutta? Sinä sanot sitä valheeksi. Miksi Jehovan profeetta lausui sitten sen? Se oli todellisuudessa kuvaus siitä, mitä kuningas Ahab oli tehnyt, eli se sisälsi saman periaatteen, profeetta ei vain tehnyt Ahabista rikkojaa kuvauksessa, vaan teki sen itsestään. Ahab voi näin ollen vapaasti lausua puolueettoman tuomion tämän tapaista menettelyä koskevan periaatteen mukaan, koska hänen tuomionsa kohdistui toiseen mieheen, jota ei tunnettu profeetaksi. Profeetta sanoi sentähden sellaista, mitä kriitikot sanovat valheeksi. Mutta se sai jumalattoman kuningas Ahabin lausumaan puolueettoman tuomion: ”Israelin kuningas sanoi hänelle: ’Tuomiosi on siis se; sinä olet itse julistanut sen’.” Mutta Israelin kuningas oli todellisuudessa lausunut tuomion itselleen, hän oli tehnyt päätöksen itseään vastaan, sillä profeetta paljasti nyt itsensä ja sanoi Ahabille: ”Näin sanoo Herra [Jehova]: Koska sinä päästit käsistäsi menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee sinun henkesi hänen hengestänsä ja sinun kansasi hänen kansastaan.” (1. Kun. 20:35–42) Tämä profeetanoppilas on päässyt Raamatun historiaan strategina, ei valehtelijana, ja hänen Ahabia vastaan lausumansa ennustus toteutui hänen puhdistuksekseen.

29, 30. a) Miten kuningas Ahab aiheutti itselleen toisen kuolemanjulistuksen lisäpiirteineen, ja miten valheet johtivat hänen kuolonmarssiinsa ja yhdistivät Jehovan asiaan? b) Millä näyllä Miika osoitti Ahabin profeetat valehtelijoiksi?

²⁹ Kuningas Ahab meni kotiin tuomittuna kuoleman ansainneeksi oman tuomionsa mukaan. Hän anasti myöhemmin Naabotin viinitarhan murhattuaan tämän miehen väärien todistajien tähden kuningatar Iisebelin määräyksestä. Tämä saattoi Jehovan lausumaan jälleen kuolemantuomion Ahabille. Lisäksi piti halveksittujen koirien nuoleskella hänen kuninkaallista vertaan, koirien piti syödä hänen kuningattarensa, ja koko hänen huonekuntansa piti joutua haaskojen tavoin koirien ja lintujen syömiksi. (1. Kun. 21:20–24) Tuli aika, jolloin Ahabin oli kärsittävä tuomionsa toimeenpano, ja valheet näyttelivät tärkeää osaa tuossa kuolonmarssissa ja yhdistivät Jumalankin mukaan. Miten? Ahab sai Juudan kuninkaan Joosafatin liittymään kanssaan sotaan Gileadin Raamotia vastaan, joka oli silloin syyrialaisten hallussa. Nähdäkseen tulevaisuuteen kuningas Ahab kysyi uskonnollisesti vääriltä profeetoiltaan, joita oli noin neljäsataa. He ennustivat suotuisasti sanoen: ”Mene, niin Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.” He yhdistivät täten Jehovan valehtelemiseensa. Kun kuningas Joosafat pyysi jotakuta tunnettua Jehovan profeettaa, niin kuningas Ahab tuotti vihatun profeetta Miikan heidän eteensä. Kun Miika matki ivallisesti Ahabin valehtelevia profeettoja, niin Ahab vannotti häntä sanomaan totuuden. Miika sanoi sen nähden edeltäpäin, että Ahabin sotajoukot hajoitetaan kuin paimenettomat lampaat. Osoittaakseen sitten valehtelijat Miika lisäsi:

³⁰ ”Kuule Jehovan sana: Minä näen totisesti Jehovan istuvan valtaistuimellaan ja koko taivaitten sotajoukon seisovan hänen luonaan hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Ja Jehova sanoi: ’Kuka viekottelee Ahabin, että hän menisi ja kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Ja tämä alkoi sanoa sitä, kun taas tuo sanoi tätä. Lopulta tuli eräs henki ja seisoi Jehovan edessä ja sanoi: ’Minä itse viekottelen hänet.’ Jehova sanoi siihen hänelle: ’Millä tavalla?’ Hän sanoi tähän: ’Minä lähden, ja minä tulen totisesti petolliseksi hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suussa.’ Niin [Jehova] sanoi: ’Sinä viekottelet hänet ja lisäksi, sinä selviydyt voittajana. Mene ja tee sillä tavalla.’ Ja nyt on Jehova pannut petollisen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun, mutta Jehova itse on puhunut onnettomuutta sinusta.”

31. Miten osoitettiin, että Sidkia oli väärässä ja että Jehova oli puhunut Miikan kautta?

³¹ Väärä profeetta Sidkia löi tämän tähden Miikaa poskelle lausuen huomautuksen, joka merkitsi sitä, että hänellä, eikä Miikalla, oli Jehovan henki tai että Jehovan henki oli puhunut totta hänen kauttaan, mutta valehteleva henki oli mennyt Miikaan. Jotta oikeuden pöytäkirjat säilyisivät oikeina, niin Miika sanoi, että Sidkia näkisi jonain päivänä, oliko se totta. Kun kuningas Ahab lähetti Miikan vankilaan vedelle ja leivälle, kunnes hän palaisi voittajana, niin Miika sanoi: ”Jos sinä lainkaan palaat rauhassa, niin Jehova ei ole puhunut minun kanssani.” (1. Kun. 22:1–28, Um) Kun Ahab kuoli valepuvustaan huolimatta taistelussa Gileadin Raamotissa, niin koirat nuoleskelivat hänen vertaan hänen vaunuistaan, mikä todistaa, että Miikan kautta oli puhunut Jehova eikä petollinen henki.

32. Miksi eräs Jehovan henkiluomuksista lupautui vapaaehtoisesti pettämään kuningas Ahabin, ja oliko hän vastuussa Ahabin profeettojen valehtelemisesta?

³² Mutta miten eräs Jehovan henkiluomuksista oli tullut valehtelevaksi eli petolliseksi hengeksi ja miten totuuden Jumala voi valtuuttaa hänet tulemaan ”valheen hengeksi kaikkien hänen [Ahabin] profeettainsa suuhun”? Tällä tavalla: Ahab halusi, että valehtelevat profeetat rohkaisisivat häntä toimintasuunnitelmassa, mikä merkitsi itsemurhaa. Hän osoitti tämän vangitessaan Miikan, koska tämä kertoi epämieluisen totuuden. Ahab halusi kuulla valheita omaksi kuolemakseen, ja siksi Jehova suostui siihen, että Ahab sai kuulla silloin valheita, koska hänet oli tuomittu kuolemaan ja hänen tuomionsa toimeenpanoaika oli käsillä. Jehova ei sekaantunut asiaan käyttämällä henkeään Ahabin profeettoihin pannakseen heidät kertomaan totuutta niinkuin silloin, kun eräs hänen enkeleistään muutti profeetta Bileamin kirouksen siunaukseksi Israelille. Eräs Jehovan henkiluomuksista näki valheen voitollepääsyn tarpeellisuuden Ahabin saamiseksi toimimaan omaksi tuhokseen siten, että valehtelijoita olisi paljoa enemmän tottapuhuvan Miikan rinnalla. Jehova Jumalan lähettämällä henkiluomuksella on valta panna luomus puhumaan, mykkä eläinkin, niinkuin Bileamin aasi. Hän tarjoutui siis käyttämään voimaansa, jotta Ahabin profeetat puhuisivat, vain puhuisivat, antaen heidän puhua omasta sydämestään, mitä he halusivat puhua miellyttääkseen sitä, joka ylläpiti heitä, kuningastaan. Tuo henkiluomus eli enkeli oli siis vastuussa vain heidän puhumisestaan eikä heidän valheistaan.

33. Miksi Jehova valtuutti tuon henkiluomuksen pettämään Ahabin, ja miten hän vapautui valheista?

³³ Jehova myöntyi siihen, että enkeli teki näin, koska Hän halusi osoittaa, että on kohtalokasta luottaa valehteleviin profeettoihin, ja myöskin koska oli tullut aika panna hänen Ahabille lausumansa kuolemantuomio täytäntöön. Hän tiesi, että Ahab halusi antaa valheen pettää itseään, varsinkin kun valehtelijoita oli niin monta. Jehova sanoi sentähden tuolle henkiluomukselle, että hänen voimansa vaikutus Ahabin profeettoihin avaisi heille tien kuolemantuottavan valheen lausumiseen ja saisi voiton Jehovan profeetan Miikan luotettavasta varoituksesta. Niin kävikin, ja Ahab vuodatti verensä teloitetun rikollisen tavalla koirien nuoltavaksi, ja Jehova, totuuden Jumala, oli valheista vapaa. – 1. Kun. 22:29–38; 2. Aikak. 18:1–34.

34. Miksi meidän ei tarvitse katsoa muinaiseen menneisyyteen nähdäksemme tämänlaisen Jumalan vaikutuksen toiminnassa, ja miksi kansat ovat menossa tuhoon hirvittävän suurin joukoin?

³⁴ Onko meidän käännyttävä muinaiseen menneisyyteen nähdäksemme tämänlaisen Jumalan vaikutuksen toiminnassa? Ei. Me näemme Jehovan menettelevän tämän saman toimintasäännön mukaan nykyäänkin, tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, toteuttaakseen oman varoittavan ennustuksensa. Hänen apostoli Paavalin kautta kirjoittamansa ennustus kuuluu: ”Tuo laittoman tulo Saatanan toiminnan kautta tapahtuu kaiken voiman ja luuloteltujen merkkien ja ihmeitten yhteydessä sekä kaikenlaisen jumalattoman petoksen yhteydessä niille, jotka tulevat tuhoutumaan, koska he kieltäytyivät rakastamasta totuutta ja pelastumaan siten. Jumala lähettää sentähden heille voimallisen eksytyksen saattaakseen heidät uskomaan sen, mikä on väärin, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät uskoneet totuutta, vaan jotka olivat mielistyneet epävanhurskauteen.” (2. Tess. 2:9–12, Ts) Tämän maailman ihmiset ovat nyt Harmagedonin edessä ja joutumaisillaan tuhoutumaan siinä hirvittävän suurissa joukoissa. Miksi? Siksikö, että heillä ei ole totuutta saatavissa? Ei, sillä Jehovan todistajat saarnaavat hyvää uutista hänen voittoisasta valtakunnastaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. Se johtuu todellisuudessa siitä, että ihmiset kieltäytyvät rakastamasta totuutta ja pelastumasta siten tuhoutumasta Harmagedonissa, niinkuin ovat todistaneet ne vuohet, joiden aikana Jehovan todistajat ovat julistaneet tätä Valtakuntaa yhä useammissa maissa. He pitävät parempana sitä jumalatonta petosta, mikä on seurannut Saatanan toimintaa siitä lähtien, kun hänet heitettiin pois taivaasta, ja he haluavat mieluummin petosta, koska he ovat ”mielistyneet epävanhurskauteen”.

35. Miksi Jehova ei ole ”voimallisen eksytyksen” eli ”eksytystoiminnan” alkuunpanija?

³⁵ Lainaamamme raamatunkäännös sanoo: ”Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen saattaakseen heidät uskomaan sen, mikä on väärin.” Onko meidän siis ymmärrettävä siten, että Jumala panee alulle tuon voimallisen eksytyksen saadakseen heidät uskomaan vääryyden? Ei, hän ei ole minkään valheen lähde. Hänen Sanansa sanoo hänen ennustuksistaan ja liitostaan: ”Jumala ei ole ihminen, että hän puhuisi valheita, eikä ihmiskuntaan kuuluva lapsi, että hän olisi pahoillaan. Onko hän itse sanonut sen eikä tee sitä, ja onko hän puhunut eikä toteuta sitä?” ”Israelin Ylhäinen ei petä.” (4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29, Um) Jehova ei ole siis ”voimallisen eksytyksen” eli ”eksytystoiminnan” alkuunpanija.

36. Miten Jehova lähettää sen sitten heille joutumatta vastuuseen heidän tuhoutumisestaan?

³⁶ Miten hän sitten ”lähettää” sen heille? Siten, että hän ei estä sitä, vaan sallii sen kohdata heitä, niinkuin hän teki kuningas Ahabillekin. Heprealainen verbi, mikä merkitsee Raamatussa ”lähettämistä”, käännetään monta kertaa sanoilla ”antaa mennä”, kuten siinä, kun Jehova sanoi faraolle: ”Lähetä minun kansani pois.” (Um; Yg); tai: ”Anna minun kansani mennä.” (Ak; As; Ts; 2. Moos. 5:1; 7:16; 8:1, 20; 9:1, 13; 10:3) Uuden maailman käännös puhdistaa näin ollen Jehova Jumalan syyttömäksi kääntäessään 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:11:nnen: ”Siitä syystä Jumala sallii eksytystoiminnan kohdata heitä, jotta he rupeaisivat uskomaan valheita.” Jumala ei pane heitä uskomaan valhetta enempää kuin hän panee sitä alullekaan, vaan hän antaa sen kohdata heidät, koska he pitävät mieluummin eksytyksestä toiminnassa. Hän sallii siis heidän käyttää omaa vapaata tahtoaan ja joutua vastuuseen omasta tuhostaan Harmagedonissa. Mutta hän antaa heille ensin armossa täyden varoituksen todistajiensa kautta. Ne, jotka ’ottavat vastaan rakkauden totuuteen, voidaksensa pelastua’, kuulevat varoituksen.

ÄLÄ ’VALEHTELE TOTUUTTA VASTAAN’

37. Miksi Jeesus oli sopusoinnussa Jehovan hengen kanssa opettaessaan opetuslapsiaan olemaan varovaisia kuin käärmeet susien joukossa?

³⁷ Kun otamme huomioon edelläolevat raamatulliset esimerkit, niin Jeesus oli sopusoinnussa Jehova Jumalan hengen kanssa opettaessaan apostoleitaan, kun hän lähetti heidät kuin lampaat susien joukkoon: ”Osoittautukaa varovaisiksi kuin käärmeet ja kuitenkin viattomiksi kuin kyyhkyset.” Koska epäkristilliset sudet julistavat sodan lampaita vastaan ja haluavat tehdä itsestään ’todellisuudessa Jumalaa vastaan taistelevia’, niin on vaarattomille ”lampaille” sopivaa käyttää sotataitoa susia vastaan Jumalan työn hyväksi. Ketään, jota vastaan tätä taidollista menettelyä käytetään, ei vahingoiteta epävanhurskaasti sen tähden, ja taas ”lampaat” tai ne edut, jotka ansaitsevat varjelun, saavat suojelun. Jumala ei velvoita meitä osoittamaan lammasten typeryyttä ja toimimaan taistelevan vihollisemme hyväksi. Meidän tulee kohdata Käärmeen siemen, ”kyykäärmeitten sikiöt”, käärmeitten varovaisuudella. Koska me näemme vaaran edeltäpäin, niin meidän tulee kätkeytyä susilta, jotka saalistavat Jehovan laumaa. ”Teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, . . . Valvokaa sentähden”, sanoo Paavali. (Apt. 20:28–31) ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy.” – Sananl. 22:3.

38. Jos susimaiset viholliset tekevät vääriä johtopäätöksiä meidän tekemistämme liikkeistä, niin miksi lampaat ovat silti viattomia ja vaarattomia?

³⁸ Meidän on sopivaa kätkeä järjestelymme sen työn hyväksi, mitä Jumala käskee meitä tekemään. Jos susimaiset viholliset tekevät vääriä johtopäätöksiä liikkeistämme, jotka me teemme heidän voittamisekseen, niin vaarattomat lampaat eivät ole tehneet heille mitään vahinkoa, koska he ovat niin viattomia menettelyissään kuin kyyhkyset. Toiminta ei lähde valehtelijan vihasta. ”Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa.” – Sananl. 10:18; 26:28.

39. Mitä sellaisia tapauksia esitetään tässä lyhyesti, joita ei voida sanoa valehtelijan eikä petturin teoiksi?

³⁹ Me emme voi tuomita valehtelijaksi ja petturiksi sitä Jehovan todistajaa, joka aikoi mennä yli rajan kerran natsi-Saksassa ja joka otti raamatullista kirjallisuutta mukaansa vapautensa uhalla. Tuo sisar pani kirjallisuuden lastenvaunuihin pienokaisensa jalkoihin ja peitti sen pesemättömillä lapsenvaatteilla. Kun natsivirkailija tarkasti hänen vaunujaan, kaivoi kätensä syvälle ja kosketti sillä märkiä, likaisia vaatteita, niin hän vetäisi äkkiä kätensä pois inhoten. Hän laski sisaren menemään rajan yli, ja hänen mukanaan meni kirjallisuus monien sorrettujen, julmasti Hitlerin hallinnon alaisuudessa kohdeltujen lampaitten ravinnoksi. Eräs todistaja taas työskenteli talosta taloon mukanaan kori kirjallisuutta. Viholliset ilmoittivat hänet poliisille naisena, jolla on määrätynvärinen pusero. Hän otti sentähden nurkan takana esiin toisenvärisen puseron ja vaihtoi sen ylleen ja meni sitten takaisin pitkin samaa katua sekä häntä etsivän viranomaisen ohitse, eikä häntä tunnettu. Muuan veli tuomittiin kivilouhimoon, mistä kenenkään ei tiedetty tulleen pois elossa. Koska hän oli muusikko, niin hänet säästettiin tappavasta louhimistyöstä, mutta hän ei huolehtinut vain omasta elämästään. Vaarantaen oman etunsa leirin upseerin käyttämänä soittajana hän vei salaa ruoka-annoksia aliravituille veljilleen, jotka oli tuomittu selkäätaittavaan louhintatyöhön, ja sai pidetyksi heidät hengissä. Kun vapautus tuli lopulta, niin ei ainoastaan hän, vaan myöskin ne, joita hän oli ruokkinut natsisäädösten vastaisesti, tulivat hänen kanssaan esiin tuosta tuhon paikasta.

40. Miksi lampaitten sortajien taidollinen voittaminen ei merkitse sitä, ettei keisarille anneta keisarille kuuluvaa?

⁴⁰ Jehovan todistajain historia on ollut tähän päivään asti alati täynnä uusia tällaisia tapahtumia, joissa he ovat olleet susia ovelampia noudattaen asianmukaista varovaisuutta vaaran uhatessa, samalla kun he toimivat hyvässä, rakkaudellisessa työssä Jumalan tahdon ja käskyn mukaan. Tällainen lammasten sortajien taidollinen voittaminen ei merkitse tämän käskyn laiminlyömistä: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on”, vaan se on rohkea, viisas tapa antaa ensin ”Jumalalle, mikä Jumalan on”. (Matt. 22:21) Jos susimainen vihollinen ajaa Jehovan kansan maan alle niinkuin Daavidin, jonka Saul ajoi Adullamin luolaan ja muihin luoliin, niin heidän maanalainen palvontansa ei ole silloin petosta eikä valehtelua, koska sitä ei suoriteta maan päällä susien ahneitten silmien edessä. (2. Sam. 23:13; 1. Sam. 22:1; 24:3–10; 1. Kun. 18:4, 13) Ulkokultaisuus ja petos on niiden susien puolella, jotka tekevät avoimesti Jumalan huoneesta ”ryövärien luolan”. – Mark. 11:15–17.

41. Keiden joukossa ei tällaista käärmeen varovaisuutta tarvitse noudattaa, ja miten Paavali osoittaa tämän?

⁴¹ Käärmeen varovaisuutta tulee noudattaa ainoastaan lammasten ollessa susien joukossa tai kosketuksissa heihin. Jeesus ei neuvonut tätä Jehova kansan seurakunnan keskuudessa, sillä nämä ovat kaikki lampaita. Se on sentähden yhtä hyvin ohje nykyiselle hengelliselle Israelille, kuin se oli muinaiselle luonnolliselle Israelillekin: ”Te ette saa varastaa ettekä te saa pettää ettekä te saa valehdella kukaan toverilleen. Ettekä te saa vannoa minun nimessäni valhetta, niin että te häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Jehova.” (3. Moos. 19:11, 12, Um) Näinä päivinä, vuodesta 1919 lähtien, jolloin Jehova on ennallistanut hengellisen Israelin jäännöksen ja heidän antautuneet toverinsa puhtaaseen palvontaansa, ovat hänen profeetalliset ohjeensa: ”Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkää rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra [Jehova].” (Sak. 8:3, 16, 17) Apostoli Paavali itse soveltaa nämä sanat pyhitettyihin kristittyihin, ”Jumalan Israeliin”. – Ef. 4:25; Gal. 6:16.

42. Tarvitseeko meidän teeskennellä veljiemme edessä kätkeäksemme sopivan käytöksemme, ja miten Paavali osoittaa, onko näin?

⁴² Koska meille ei ole tarpeellista voittaa veljiämme neuvokkuudessa eikä käyttää sotataitoa lammasmaisiin veljiimme nähden johdattaaksemme heitä pois jäljiltä, niin meidän ei tarvitse teeskennelläkään peittääksemme sopivaa käytöstämme. Pietari (Keefas) teeskenteli kerran Syyrian Antiokian veljien edessä. Yksityisesti hän eli samoin kuin kuka tahansa ei-juutalainen kristitty, mutta julkisuudessa hän toimi kuin kristitty, joka ’noudatti juutalaisten tapoja’ peläten, että Jerusalemista tulleet kristityt vierailijat arvostelisivat häntä. Apostoli Paavali nuhteli häntä siitä, että hän ei toiminut totuuden mukaisesti, vaan menetteli ulkonaisesti tukien väärää oppia ja tapaa. – Gal. 2:11–14.

43. Kenelle me emme rohkene valehdella, ja miten tämä ilmeni Ananiaksen ja Safiiran tapauksessa?

⁴³ Meillä ei ole mitään väärää kätkettävää susimaisilta vihollisilta, mutta jos on jotain väärää, niin me emme voi kätkeä sitä Jehovalta. Me emme rohkene valehdella hänelle. Ananias ja hänen vaimonsa Safiira yrittivät valehdella Jumalalle siksi, että he halusivat näyttää ylen anteliailta apostolien ja muiden Jerusalemin seurakuntalaisten edessä. Pietari kysyi Ananiakselta: ”Miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä . . .? . . . Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Pietarissa oleva pyhä henki terästi hänen huomiokykynsä näkemään, että Ananias yritti valehdella Jumalalle, ja henki tappoi heti Ananiaksen. Kun hän kaatui kuolleena maahan ja häntä vietiin pois, niin hänen vaimonsa tuli sisään ja pani Pietarissa olevan hengen koetukselle koettamalla jatkaa teeskentelyä. Pietari kysyi: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran [Jehovan] Henkeä?” Hän kaatui heti kuolleena maahan. – Apt. 5:1–10.

44. Miten Aakan yritti toimia valheellisesti, ja miten kuningas Saulin yritys valehdella Jumalalle paljastui?

⁴⁴ Samalla tavalla yritti Aakan Jerikon kukistuessa menetellä valheellisesti israelilaisveljiensä edessä ja koetella Jumalan hengen selvillesaamisvoimia. Vastoin Jumalan jyrkkiä määräyksiä hän otti jotain kirotun Jerikon kaupungin kielletystä saaliista ja kätki sen telttansa alla olevaan maahan. Tuo petollinen teko ei jäänyt Jehovalta huomaamatta, ja hänen henkensä paljasti Aakanin ahneeksi häiriön aiheuttajaksi Israelille. Hänet ja hänen huonekuntansa kivitettiin kuoliaiksi asianmukaiseksi rangaistukseksi. (Joos. 7:1, 10–26) Kuningas Saul yritti myöhemmin valehdella Jumalalle ja hänen profeetta Samuelissa olevalle hengelleen. Ennenkuin Saul teki raportin Samuelille, niin Jehova ilmoitti hänelle Saulin tottelemattomuuden, koska hän ei vihkinyt Amalekia kokonaan tuhoon. Saul yritti antaa uskonnollisen sävyn sille, että hän säilytti parhaan osan saaliista ja jätti itsensä kuningas Agagin henkiin, mutta Samuel paljasti kapinallisen, julkean ulkokultaisuuden sanoen: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” (1. Sam. 15:22) Valehteleminen Jumalalle ei menesty milloinkaan.

45. Miten me voimme valehdella Jumalan Sanaa vastaan ja saattaa hänet valehtelijan valoon, ja mitä siitä seuraa itsellemme?

⁴⁵ Me emme uskalla valehdella Jumalan Sanaa vastaan lisäten siihen tai ottaen siitä pois, lukien siihen kuuluvaksi, mitä se ei sano, ja kieltäen, sivuuttaen tai tehden tyhjäksi sen, mitä se todellisuudessa sanoo. ”Jokainen Jumalan sana on koeteltu; . . . Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, jottei hän nuhtelisi sinua ja jottei sinua havaittaisi valehtelijaksi.” (Sananl. 30:5, 6, As) Me emme saa puhua valheita hänen nimessään, sillä se panee Jumalan valehtelijan asemaan. ”Havaittakoon Jumala totiseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi. (Room. 3:4, Um) Väärät profeetat ennustivat Jeremian päivänä valheita Jehovan nimessä ja valehtelivat vastoin hänen päätöstään ennustaen hänen nimessään sellaista, mitä hän ei ollut ennaltasanonut. Jehova oli sentähden heitä vastaan. Hän toimeenpani tuomion heitä vastaan Jerusalemin hävityksessä v. 607 eKr. (Jer. 23:25; 27:15) Heidän kaltaisensa nykyiset uskonnolliset valehtelijat eivät voi välttää samanlaista tuomiota, vaan saavat samanlaisen lopun Harmagedonissa.

46. Miksi me emme saa vannoa väärin Jehovan nimessä, ja miten me osoitamme, ettemme rakasta väärää valaa?

⁴⁶ Älä vanno koskaan väärin Jehovan nimessä. Jehova sanoo, että hän on temppelissään ”nopea todistaja . . . väärinvannojia vastaan”. (Mal. 3:5, As) Älä vanno koskaan valaa hänen nimessään ja kerro sitten valheita vannoneena todistajana. Vala ei velvoittanut Jerikon Raahabia kertomaan Jehovan nimessä tosiasioita kuninkaan virkamiehille, joten hän ei ollut väärinvannoja eikä väärä todistaja. ”Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.” (Sananl. 14:5) Uskollinen todistaja ei rakasta väärää valaa. Hän kertoo sentähden totuuden, niinkuin hän on vannonut tekevänsäkin. Mitä hän puhuu, se on totta. Jos hän puhuu lainkaan, niin hän kertoo totuuden. Hän esittää totuuden siinä määrin, kuin hän haluaa puhua. Jos hän kieltäytyy omantunnon syistä kertomasta kaikkea, niin hän on halukas kärsimään seuraukset, jos hänet tuomitaan rangaistuksen ansainneeksi. Hän kieltäytyy kertomasta kaikkea, mutta ei pelastuakseen rangaistuksesta, vaan kohdaten rangaistuksen omantunnon syistä. Jeesuskin oli ääneti Pilatuksen edessä ja kieltäytyi vastaamasta, vaikka tiesi Pilatuksen vallan. – Joh. 19:8–11.

47. Mitä merkitsee, jos lupaa valallisesti tehdä jotain eikä sitten teekään sitä, ja miten Siimei, joka kerran kiroili Daavidia, valaisi tämän seurauksia?

⁴⁷ Älä tee koskaan valaa jotain varten osoittautuen sitten uskottomaksi sitä kohtaan jättäen tekemättä, mitä vannot tekeväsi. Se merkitsee uskottomaksi osoittautumista ”Jehovan valaa” kohtaan. Se merkitsee ”väärin vannomista liittojen tekemisessä”. (Hoos. 10:4, As; Ts) Siimei, joka kirosi kuningas Daavidia, vannoi Jehovan nimessä Salomolle, ettei hän liiku Jerusalemin ulkopuolelle elämänsä loppuun asti. Kun hän osoittautui valheelliseksi valaansa kohtaan lähtemällä Jerusalemista saadakseen takaisin kaksi paennutta orjaa, niin kuningas Salomo sanoi hänelle hänen palattuaan: ”Miksi sinä et sitten pitänyt Jehovan valaa ja sitä käskyä, minkä minä juhlallisesti annoin sinulle?” Koska Siimei osoittautui petolliseksi Jehovan valaa kohtaan, niin hän kuoli, ja hänen verensä tuli hänen oman päänsä päälle. (1. Kun. 2:36–46, Um) Niin myös Sidkia, Jerusalemin viimeinen kuningas Daavidin suvusta, menetteli valheellisesti Jehovan valaa kohtaan.

48. Miten kuningas Sidkia toimi valheellisesti Jehovan valaa vastaan, ja miten hän tunsi Jehovan vihaavan vääriä valoja ja väärinvannojia?

⁴⁸ Kuningas Sidkia vannoi tämän valan Jehovan nimessä Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin edessä vakuuttaakseen, että hän on kuuliaisesti alamainen babylonialaiselle yliherralleen. Pidettyään kahdeksan vuotta tämän liiton hän odotti Egyptiltä apua ja kapinoi Nebukadnessaria vastaan halveksien siten ”Jehovan valaa” ja ilmaisten, että mitään ei voida taata Jehovan nimen kautta. ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra [Jehova]: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän halpana piti, ja liittoni, jonka hän rikkoi, minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle.” (Hes. 17:13, 16–21; 2. Aikak. 36:13) Sidkia tunsi, miten Jehova vihasi vääriä valoja ja väärinvannojia, kun hänen kaupunkinsa kukistui, hänen poikansa tapettiin hänen silmiensä edessä ja hänen omat silmänsä sokaistiin sen jälkeen ja hänet vietiin vankina kuolemaan Babyloniin.

49. Miten Israelin kansa sekä Siimei ja Sidkia ovat varoittava esimerkki meille, ja mitä kahta Jumalan ja Kuninkaan käskyä me olemme vannoneet tottelevamme?

⁴⁹ Israelin kansa oli (uskollista jäännöstä lukuunottamatta) suuressa mittakaavassa esimerkki petolliseksi osoittautumisesta ”Jehovan valaa” kohtaan, valalliseen liittoon astumisesta hänen kanssaan ja sen liiton kapinallisesta täyttämättä jättämisestä. (Dan. 9:11; Hes. 16:59; 5. Moos. 29:12–14) Israelin kansa ja Siimei ja Sidkia ovat varoittavia esimerkkejä meille, että me emme suhtautuisi kevytmielisesti ”Jehovan valaamme” antautuessamme hänelle Kristuksen kautta ja jättäen sitten täyttämättä antautumistamme uskollisesti ollen täysin tottelevaisia hänen tahdolleen. Hänen käskystä meille kuuluu: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova.” (Jes. 43:10, 12, As) Hänen Kuninkaansa Jeesus Kristus on hallinnut vuodesta 1914 jKr. lähtien, ja Kuninkaan käsky meille on: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille.” (Matt. 24:14, Um) Me olemme vannoneet Jehovan nimessä tottelevamme näitä käskyjä. Henkeytetyn viisaan miehen sana meille kuuluu näin: ”Ota vaari kuninkaan käskystä, varsinkin Jumalan kautta vannotun valan tähden.” (Saarn. 8:2) Me tahdomme tehdä näin päättäväisinä.

50. Mitä me siis teemme susiin ja Jumalaan ja hänen lampaisiinsa nähden?

⁵⁰ Kun me toteutamme Kuninkaamme ohjeita, mitkä koskevat saarnaamista kentällä, niin me noudatamme hänen neuvoaan ja olemme ”varovaisia kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset” susien joukossa. Me tahdomme olla vilpittömiä Jumalan päätöstä kohtaan julistaen sitä ja toimien sopusoinnussa sen kanssa. Me haluamme olla vilpittömiä hänen Sanaansa kohtaan julistaen sitä puhtaana ja ollen saarnaamatta mitään väärää hänen nimessään. Me tahdomme olla vilpittömiä hänen henkeään kohtaan emmekä pane sitä koskaan koetukselle väärällä, ulkokultaisella käyttäytymisellämme hänen järjestössään, vaan antaen hänen henkensä saattaa meidät käyttäytymään totuudenmukaisesti kaikkien hänen lampaittensa edessä. Me puhumme heille totuutta heidän rakennuksekseen ja suojeluksekseen pettämättä heitä milloinkaan susien hampaisiin. Me haluamme lampaina susien joukossa saarnata Paimenemme huolenpidossa, kunnes kaikki sudet on hävitetty ja kaikki hänen lampaansa ovat turvallisesti hänen uuden maailmansa vihreillä laitumilla ja tyynten vetten äärellä.