Rohkea kestävyys Jumalan palveluksessa
1, 2. Miten voimme hyötyä Raamatussa esitetyistä uskon miesten elämäkerroista?
SEN lisäksi, että Raamattu antaa meille rohkeutta ilmoittamalla Jumalan suuruutta ja tutustuttamalla meidät hänen tahtoonsa, on vielä eräs tapa, millä se rohkaisee meitä tekemään Jumalan tahdon. Mikä se on? Se on kertomus uskon miesten elämästä. Täten Raamattu ei ainoastaan esitä meille, mitä Jumala vaatii niiltä, jotka ovat hänen palvelijoitaan, vaan tarjoaa myös tosi elämästä esimerkkejä siitä, millä tavalla Jumalaa pelkäävät henkilöt ovat saavuttaneet hänen mielisuosionsa. Me voimme nähdä, mitä he tekivät, kun he joutuivat samanlaisiin tilanteisiin kuin me, ja miten Jehova siunasi heitä. Tällä tavalla saamme rohkeutta toimia Jumalan palveluksessa pelottomasti, pidättelemättä.
2 Apostoli Paavali viittasi tähän rohkaisulähteeseen kirjoittaessaan: ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2) Kun me siis luemme Raamatusta esikristillisten aikojen suuren todistajapilven sekä Jeesuksen Kristuksen ja varhaiskristittyjen elämästä, niin hyötykäämme henkilökohtaisesti heidän esimerkistään ja elpykäämme ponnistelemaan rohkeasti eteenpäin edessämme olevassa kilvassa.
3. Keitä Jehova käyttää palvelijoinaan?
3 Kuitenkin on paljon niitä, jotka pidättyvät sen sijaan, että lähtisivät kilpaan, kun näkevät Jumalan palvelemisen edun avautuvan eteensä. Ehkä he tuntevat olevansa arvottomia; he saattavat tuntea, etteivät ole päteviä; he voivat pelätä, etteivät pysty elämään niin kuin Jumala vaatii. Jos sinä olet tällaisessa tilanteessa, niin katso niitä, joiden vaelluksen Jumala on säilyttänyt Raamatussa opetukseksesi. Keitä Jumala valitsi palvelemaan häntä? ”Katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:26–29) Jumala ei käytä niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään, vaan niitä, jotka odottavat häneltä ohjausta. Hän ei suosi niitä, jotka luottavat itseensä, vaan niitä, jotka uskovat häneen. Häntä ei miellytä se, joka tekee paremmin kuin kukaan muu, vaan se, joka pitää silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneena kristittyjen veljiensä edistymistä. Jehovaa palvelevat ovat niitä, jotka rakastavat häntä kylliksi halutakseen tehdä hänen tahtonsa. – Ps. 25:4, 5, 9, 12; Fil. 2:4.
4. Mainitse esimerkkejä, mitkä osoittavat, minkä kaltaiset henkilöt ovat palvelleet Jehovaa ja saaneet hänen hyväksyntänsä.
4 Mooses oli sellainen mies. Vaikka hänellä oli puhevika ja hän oli kahdeksankymmenen vanha, kun hänet kutsuttiin palvelukseen, niin hän noudatti kutsua. (2. Moos. 4:10–12; 7:7) Vaikka Gideon oli ’kaikkein vähäisin isänsä perheessä’, niin hän oli halukas palvelemaan, ja Jehova tuki häntä. (Tuom. 6:15, 16) Aamos oli vain karjapaimen ja sykomoripuiden viikunoitten poimija, mutta hänestä tuli Jumalan profeetta. (Aam. 7:14, 15, Um) Sitten olivat Pietari ja Andreas, Jaakob ja Johannes, Galileasta kotoisin olevat kalastajat. He olivat ”koulunkäymättömiä ja oppimattomia” miehiä, mutta Jeesus valitsi heidät apostoleikseen. (Matt. 4:18–22; Apt. 4:13) Muutamat harvat, kuten Paavali, olivat saaneet huomattavan koulutuksen. Mutta toisilla oli epämiellyttävä menneisyys, koska he olivat osallistuneet rikollisuuteen ja kevytmieliseen elämään. Mutta kun he antautuivat Jumalalle palvellakseen häntä, niin olivatpa he olleet maailmallisesti viisaita tai pahantapaisia, he jättivät taakseen ne asiat ja tarttuivat uuteen elämään Jumalan palveluksessa. – Fil. 3:4–8; 1. Kor. 6:9–11.
5. Minkä ajatusten pitäisi auttaa saamaan oikea näkemys Jehovan palvelukseen osallistumisesta?
5 Tärkeätä ei ole se, millainen sinä olit ennen kuin tulit tuntemaan Jumalan tahdon, vaan millainen sinä olet nyt. Onko sinulla luja usko Jehova Jumalaan ja hänen Sanaansa? Rakastatko sinä häntä koko sydämestäsi? Kaipaatko sinä elämää hänen vanhurskaassa uudessa maailmassaan? (Hepr. 11:6; Mark. 12:29, 30; 2. Piet. 3:13, 14) Jos näin on, ei ole syytä vetäytyä pois. Älä jätä Jumalan palvelemista sen tähden, että inhimilliseltä kannalta katsoen sinusta näyttää, että sinä saatat epäonnistua. Ota päinvastoin huomioon, miksi Jehova käyttää meitä ihmisiä kaikista heikkouksistamme huolimatta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa”, kirjoittaa apostoli Paavali, ”että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7) Noudata siis rohkeasti, Jumalaan luottaen, uskomme Täydellistäjän, Jeesuksen, esimerkkiä antamalla kastaa itsesi kuvaukseksi antautumisestasi Jehova Jumalalle ja osallistumalla saarnaamistyöhön, minkä Jumala on antanut palvelijoittensa tehtäväksi.
JUMALAN VALTAKUNNAN SAARNAAJAT
6. Mihin toimintaan Jeesus valmensi kaikkia seuraajikseen tulleita?
6 Tämä on velvoitus, mikä on jokaisen sellaisen hartioilla, joka ottaa vastaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden. Miten voimakkaasti tämä painetaankaan mieleemme tutkiessamme evankeliumien kertomuksia Kristuksen elämästä! ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”, Jeesus kehotti. ”Seuraa minua”, hän sanoi. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni.” Ja mitä näiden hänen seuraajiensa piti sitten tehdä? Heidän piti osallistua siihen työhön, mitä Jeesus itsekin teki: saarnata sanoen: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:19; 9:9; 11:28, 29; 4:17) He oppivat hänestä hänen opetuslapsinaan ja tulivat pian riittävän kokeneiksi evankeliuminpalveluksessa, niin että heidät voitiin lähettää kentälle ilman apua. Hän lähetti ensin ne kaksitoista neuvoen: ”Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 10:5, 7) Myöhemmin hän määräsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät samanlaisin valtuuksin. – Luuk. 10:1–11.
7. a) Miten tärkeä saarnaaminen oli Jeesuksen elämässä? b) Miten hänen opetuslapsensa rupesivat näin ollen katselemaan tätä työtä?
7 Jeesus oli niin syventynyt saarnaamistyöhönsä, että hän sanoi myöhemmin maaherra Pilatukselle, että syy hänen syntymiseensä, tarkoitus, mitä varten hän oli tullut maailmaan, oli ’totuudesta todistaminen’. (Joh. 18:37) Ymmärrettävästi ne, jotka olivat hänen opetuslapsiaan, tunsivat yhtä vaativana sen, siinä määrin, että kun viranomaiset määräsivät lopettamaan saarnaamisen, niin he vastasivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:19, 20) He tiesivät hyvin, kuinka Jeesus vähän ennen kuin hän jätti heidät oli sanonut: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” Ja hänen heille ennen taivaaseen kohoamistaan lausumansa viimeiset sanat olivat: ”Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Matt. 28:19, 20; Apt. 1:8) Heille oli päivänselvää, että Jeesuksen seuraajana oleminen merkitsi saarnaajana olemista.
8. Mitä apostoli Paavali sanoi kristityn saarnaamisvastuusta kirjoittaessaan korinttolaisille?
8 Apostoli Paavali tunsi kaikilla Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraajilla olevan velvoituksen niin voimakkaasti, että hän kirjoitti Korintossa oleville kristityille tovereilleen: ”Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu.” (1. Kor. 9:16, 17) Jokaisen meistä pitäisi tuntea sama vastuun paino. Tässä suhteessa meidän tulee tehdä niin kuin Paavali kehotti noita Korinton kristittyjä: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1) Jos pidämme silmämme tiukasti kiinnitettyinä Jeesukseen ja niihin, jotka olivat hänen esimerkkinsä uskollisia seuraajia, niin tunnemme hyvän uutisen saarnaamisen yhtä välttämättömäksi kuin hekin.
ROHKEA KESTÄVYYS TYÖSSÄ
9. Miten tärkeä kestävyys on evankeliuminpalveluksessa?
9 Jeesus pysyi työssään, kunnes voi raportoida Isälleen: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” (Joh. 17:4) Tämä tulee olla kaikkien hänen seuraajiensa päätös. Vaaditaan kestävyyttä. Ei riitä, että on omannut uskoa tai että on osallistunut saarnaamistyöhön. ”Te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 10:36) Kuinka tyhmää olisikaan menettää näkemys totuudesta ja luisua takaisin vanhan maailman poluille, niin kuin sika menee takaisin rypemään rapakkoon! ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” – Gal. 6:9.
10. Miten kristityn evankeliuminpalvelijan tulee ajatella, kun hänen alueellaan olevat ihmiset eivät halua kuunnella hyvää uutista?
10 On totta, ettei jokainen kuuntele, kun saarnaat hyvää uutista. Monissa paikoissa saattaa hyvän uutisen saarnaaja kulkea talosta taloon tuntikausia voimatta muuta kuin esittää sanomaa hyvin lyhyesti. Ihmiset eivät ehkä ota hänen heille tarjoamaansa raamatullista kirjallisuutta, ja hän saattaa masentua. Mutta jos hän on tunnollisesti valmistanut esityksensä ja yrittää vakavasti herättää ihmisten kiinnostuksen Jumalan sanaan, niin onko hänellä mitään syytä päätellä, että hänen palvelustyönsä on hedelmätöntä? Ei. ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.” (Matt. 10:24) Eihän jokainen kuunnellut Jeesustakaan. Hänen kotikaupunkinsa ihmiset eivät uskoneet häneen. Kun hän meni gadaralaisten alueelle, niin ihmiset eivät ottaneet häntä tervetulleena vastaan, vaan ”pyysivät . . . häntä menemään pois heidän alueeltaan”. Jerusalemissa hänen syytettiin olevan riivattu. (Matt. 8:34; Luuk. 4:16, 28, 29; Joh. 8:52) Toiset Jumalan palvelijat ovat saaneet samanlaisen vastaanoton.
11. Kun Samuel ja Nooa saarnasivat, niin miten sanoma otettiin vastaan?
11 Samuel oli Jumalan profeettana Israelissa, ja ihmiset, joille hän suoritti evankeliuminpalvelusta, olivat niitä, jotka Jumala oli erottanut erikoiseksi omaisuudekseen, mutta hekään eivät kuunnelleet aina. Samuel ei suhtautunut välinpitämättömästi tilanteeseen. Kun ihmiset jättivät huomioon ottamatta hänen hyvät neuvonsa ja vaativat kuningasta, niin hän tunsi nähtävästi itse epäonnistuneensa, mutta Jehova oikaisi häntä sanoen: ”Sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.” (1. Sam. 8:7) Nooan saarnaamismääräys oli vieläkin vaikeampi. Ihminen oli poikennut niin kauas siitä, mikä on oikein, että Raamattu sanoo, ”että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, [ja] niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä”. (1. Moos. 6:5, 6) He eivät olleet halukkaita kuuntelemaan Nooan varoitusta. Kun hän oli saarnannut 40–50 vuotta, yksikään muu kuin hänen oma huonekuntansa ei ollut ottanut sitä varteen. Ainoastaan hän ja hänen vaimonsa, sekä hänen kolme poikaansa vaimoineen menivät arkkiin. Muut ”eivät välittäneet”. (Matt. 24:39, Um) Oliko hän epäonnistunut saarnaajana? Ei lainkaan! Häntähän kiitetään ”vanhurskauden saarnaajana”, jonka Jumala varjeli silloin kun hän hävitti sen jumalattoman maailman. Hän osoitti kestävyyttä. – 2. Piet. 2:5.
12. Millaisissa olosuhteissa Mooses saarnasi, ja miksi hän jatkoi sitä?
12 Pidä myös mielessäsi Mooses ja se alue, mihin hänet oli määrätty saarnaamaan. Kerran toisensa jälkeen Jehova lähetti Mooseksen faaraon luo julistamaan tuomioitaan. Nämä toistuvat käynnit kuninkaalliseen palatsiin eivät johtuneet suinkaan siitä, että faarao olisi osoittanut hyvää tahtoa; niitä ei aiheuttanut mikään sellainen oire, että faarao saattaisi liittyä palvomaan Jehovaa. Ne tehtiin päinvastoin vastustuksesta huolimatta, mutta totellen Jehovaa, hänen tuomioittensa tunnetuksi tekemiseksi ja hänen nimensä julistamiseksi. ”Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], kun minä ojennan käteni Egyptin yli ja vien pois israelilaiset heidän keskeltänsä”, Jehova sanoi. (2. Moos. 7:5) Senkaltaisissa olosuhteissa saarnaaminen vaati rohkeutta.
13. Mitä Jeremia koki palveluksessaan, ja miten voimme hyötyä hänen kokemuksistaan?
13 Jeremiakin koki vaikeuksia palveluksessaan. Jumala ei sanonut hänelle: ’Jeremia, minulla on sinulle hyvää aluetta työskenneltäväksi.’ Ei, vaan hän sanoi: ’Kun saarnaat näille Jerusalemin ihmisille, niin he taistelevat sinua vastaan.’ Ja juuri niin kävi. Kun Jeremia varoitti heitä, että Jehova aikoo toimeenpanna hävityksen kansalle sen luopumuksen vuoksi, niin he nauroivat ja pilkkasivat ja pistelivät. Kun hän kerran saarnasi temppelin lähistöllä, niin eräs sen johtohenkilöistä kiivastui siitä, mitä hän sanoi, ja löi häntä ja panetti hänet sitten jalkapuuhun. Hallitusmiehet heitättivät hänet useita kertoja vankilaan. Kerran Jeremia tuli niin epätoivoiseksi sen johdosta, että hän sanoi: ’Minä en aio enää puhua Jumalasta.’ Mutta hän toipui siitä. (Jer. 1:19; 20:1, 2, 9) Kuitenkin hän raportoi kahdenkymmenen kolmen vuoden kuluttua, ettei sillä alueella oleva kansa ollut vieläkään kovin vastaanottavaista. ”Kaksikymmentä kolme vuotta . . . minä olen teille puhunut varhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet.” (Jer. 25:3) Kaikesta siitä huolimatta Jeremia oli yhä työssä saarnaten rohkeasti neljänkymmenen vuoden jälkeen. Hän pysyi paikassaan aina siihen aikaan asti, jolloin Jehova toteutti sen, mitä hän oli lähettänyt Jeremian saarnaamaan. Tämänkaltaiset rohkeuden esimerkit kannustavat meitä ”juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”.
ROHKEUS PETTYMYKSESTÄ HUOLIMATTA
14. Mitä pettymystä tuottavia kokemuksia saamme usein tehdessämme uusintakäyntejä ihmisten luo, jotka ovat ensin halukkaita kuuntelemaan hyvää uutista, ja miksi?
14 Sinä kohtaat niiden joukossa, joille puhut Jumalasta ja hänen valtakunnastaan, joitakuita, jotka kuuntelevat, mutta monet heistä tuottavat myös pettymyksen, ja se on hyvä tietää. Sinä tulet tapaamaan ihmisiä, jotka kuuntelevat, kun ensin tapaat heidät, mutta jotka eivät osoita lainkaan kiinnostusta, kun palaat uudelleen. Jeesus vertasi tätä tilannetta siemeneen, mikä putosi tienviereen ja minkä linnut nokkivat pois, ennen kuin se voi juurtua. Perkele on käyttänyt tällaisissa tapauksissa niitä, jotka ilmaisevat hänen henkensä kaltaista henkeä ja väärinesittävät Jumalan sanaa ja tuhoavat kiinnostuksen, mitä on saattanut olla. Älä masennu. – Matt. 13:3, 4, 19.
15. Miksi toiset, jotka iloitsevat jonkin aikaa siitä, mitä saavat oppia, myöhemmin lakkaavat tutkimasta Jehovan todistajain kanssa?
15 Toiset tekevät enemmän kuin vain kuuntelevat, kun käyt heidän luonaan; he ottavat sanan iloiten vastaan, ja sinusta tuntuu hyvältä, kun olet saanut puhua heille. Saattavatpa he lausua sinut tervetulleeksi palatessasi muutamia kertoja. Kuitenkin jotkut heistä ovat kuin kasvit, mitkä juurtuvat nopeasti ohuessa multakerroksessa, mutta joiden juuret eivät ulotu syvälle. Kun heidän sukulaisensa ja muut toverinsa kohdistavat heihin pilkkansa, niin se on enemmän kuin he haluavat kestää. He saattavat tietää, että heidän Raamatusta kuulemansa asiat ovat totuutta, ja he ovat melkein anteeksi pyytäviä sanoessaan sinulle, että heistä on parempi lakata tutkimasta Raamattua kanssasi. Mutta koska ihmispelko hallitsee heitä ja heiltä puuttuu rakkautta Jumalaan, mikä panisi heidät tottelemaan hänen käskyjään, niin he jäävät pois. – Mark. 4:5, 6, 16, 17.
16. Mikä muu tukahduttaa sanan ihmisten elämästä?
16 Eräs ryhmä voi orjantappuroiden sekaan pudonneen siemenen tavoin antaa sanan alkaa kasvaa, mutta he ovat siinä määrin muiden asioitten raskauttamia, pulmien, jotka tuottavat heille huolta ja joiden he tuntevat vaativan heidän huomiotaan – pitkien tuntien maallisessa työssä, vieraitten huvittamisen ja virkistyksen etsimisen – että heillä ei yksinkertaisesti ole aikaa. He saattavat olla miellyttäviä, he voivat sanoa toivovansa, että voisivat istuutua kuuntelemaan, mutta he eivät vain mielestään voi varata siihen aikaa. – Luuk. 8:7, 14.
17. Miten meidän tulee suhtautua tällaisiin kokemuksiin?
17 Annatko sinä tällaisten kokemusten tehdä itsesi alakuloiseksi ja masentuneeksi? Vältä sitä ennakkotietämyksellä varustautuneena. Pitämällä kiinni totuudesta ja ’kantamalla hedelmää kestävyydessä’ osoita sinä päinvastoin, että Jumalan sana on kohdallasi vastaanotettu aitoon, hyvään sydämeen. Osoita jatkuvalla innokkaalla palveluksessa pysymiselläsi, että et ole sellainen, joka kuihtuu vainon uhatessa tai joka hylkää Jumalan uuden maailman toiveet vanhan maailman aineellisten etujen takia. Osoita, että sinulla on rohkeutta tehdä jatkuvasti Jumalan tahto. – Luuk. 8:8, 15; 2. Tim. 4:10, 11.
18. Mitä tulee tehdä, kun toiset, joihin joku on luottanut, tuottavat hänelle pettymyksen?
18 Se, jolla on tasapainoinen näkemys näistä asioista, vahvistuu kohtaamaan toisetkin pulmat. Hän ei anna henkilökohtaisten pulmien hävittää rohkeuttaan. Toisinaan tosin toverit, kristillisessä seurakunnassakin olevat, tekevät sellaista, mikä voi tuottaa pettymystä. He koettavat tehdä sitä, mikä on oikein, mutta eivät ole täydellisiä. Eiväthän ketkään meistä ole. Mitä meidän tulee tehdä silloin kun toiset tuottavat meille pettymyksiä? Meidän on tutkittava Kristuksen Jeesuksen, uskomme Päämiehen, asettamaa esimerkkiä.
19, 20. Minkä kokemuksen Jeesus sai tässä suhteessa, ja millaisen esimerkin hän antoi, mistä me voimme hyötyä?
19 Hän meni ihmiselämänsä viimeisenä yönä Getsemanen puutarhaan opetuslapsineen rukoilemaan. Ennen pitkää tuli sinne roskaväkeä miekkoineen ja seipäineen ja pidätti hänet. Opetuslapset jäivät paikalle kyllin pitkäksi ajaksi nähdäkseen, mitä tapahtui, mutta sitten, niin kuin kertomus sanoo, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat”. (Matt. 26:56) Myöhemmin sinä yönä sanoi muuan palvelustyttö ylimmäisen papin pihalla nähdessään Pietarin, että tämän täytyi olla yksi Jeesuksen seuraajista. Mutta Pietari singahdutti takaisin: ”Nainen, en tunne häntä.” Kolme kertaa se tapahtui, ja kaikki siinä pihassa, missä Jeesus näki hänet kukon kieuttua. (Luuk. 22:55–61) Mutta Jeesus ei horjunut. Hän ei antanut seuralaistensa hairahdusten järkyttää itseään Jumalalle osoittamassaan uskollisuudessa. Hän käänsi katseensa taivaassa olevaan Isäänsä ja turvasi häneen.
20 Kun Jeesus sitten herätettiin kolmantena päivänä kuolleista, niin, jos hän olisi tahtonut, hänellä olisi ollut tilaisuus tehdä tili niiden kanssa, jotka olivat tuottaneet hänelle pettymyksen, mutta mitä hän teki? Hän ei nuhdellut heitä siitä, mitä he olivat tehneet. Hän ei sanonut: ’Älkää puhuko enää koskaan minulle sen jälkeen, mitä teitte tässä eräänä yönä. Välimme ovat poikki!’ Eikä hän kohdellut heitä kylmästi ja kieltäytynyt puhumasta heille. Päinvastoin, hän tutki heidän kanssaan ja rukoili heidän kanssaan sekä auttoi heitä tulemaan vahvoiksi, jotta he eivät enää horjuisi, vaan osoittautuisivat rohkeiksi Jumalan palvelijoiksi. Hän oli enemmän huolissaan heidän uskollisuudestaan kuin omista tunteistaan. Mikä ihmeellinen esimerkki seurattavaksemme! – Luuk. 24:44–50.
”TAISTELLEN RINTA RINNAN USKON PUOLESTA”
21. Miten meidän tulee suhtautua Jehovan kansan seurakunnan yhteydessä olemiseen?
21 Kukaan, joka haluaa osoittautua uskolliseksi Jumalan palveluksessa, ei voi antaa tunteittensa loukkaantua eikä materialististen pyrkimysten eikä vainon erottaa itseään Jehovan kansan seurakunnasta. Joka ainoa tosi kristitty tarvitsee tätä vahvistavaa hengellistä seuraa. Seurakunnan säännöllisissä kokouksissa varustaudutaan palvelemaan Jumalaa. Siellä usko vahvistuu, niin että voi rohkeasti kestää Jumalan tahdon tekemisessä. Jumalan palvelijoiden tulee nyt ajatella näistä asioista samalla tavalla kuin varhaiskristityt, jotka eivät olleet halukkaita ainoastaan kärsimään epämukavuutta, vaan myös kohtaamaan vaaroja kokoontuakseen uskovien tovereittensa kanssa. Silloinkaan kun heitä vainottiin kiihkeästi, kun kuningas Herodes oli tappanut Jaakobin ja piti Pietaria vankilassa, toiset eivät laimentuneet pelon takia käymästä kokouksissa. Vaikka he noudattivat asianmukaista varovaisuutta kokoontuen suljettujen ovien takana, niin he tulivat yhteen rukoilemaan ja vahvistamaan toisiaan. He tiesivät tarvitsevansa niitä kokouksia pysyäkseen hengellisesti elossa ja saadakseen rohkeutta todistuksen jatkuvaan antamiseen niin kuin Jeesus oli neuvonut heitä. (Apt. 12:1–5, 12–17) Tarve on aivan yhtä suuri nytkin. Jokaisen tosi kristityn tulee pitää suuressa arvossa etua kokoontua yhteen saamaan opetusta Jumalan sanasta, niin kuin veljet Trooaassa tekivät, jotka Paavalin lyhyesti vieraillessa heidän luonaan jäivät kuuntelemaan mitä sanottiin, vaikka Paavali puhui koko yön eikä kokous päättynyt ennen kuin päivän sarastaessa. (Apt. 20:7–11) Kun sinulla on tilaisuus kokoontua Jehovan kansan seurakunnan kanssa, niin käytä sitä täysin hyväksesi. Kannustakoon sinua siinä Daavidin esimerkki, hänen, joka oli yksi Jehovan esikristillisten todistajien suuresta pilvestä ja joka sanoi: ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ’Menkäämme Herran huoneeseen’.” – Ps. 122:1.
22. Millä keinoilla Jehova auttaa meitä olemaan rohkeita, ja millainen tulee päätöksemme olla?
22 Kuinka ihmeellistä rohkaisua onkaan niiden saatavissa, jotka rakastavat Jumalaa tehden hänen tahtonsa! Jehova kannustaa Raamatussa varaamiensa uskollisten palvelijoittensa elämäkerroilla ihmeellisesti kaikkia vanhurskautta rakastavia tarttumaan tilaisuuteen saarnata Jumalan valtakuntaa ja kiinnittämään toisten huomion ’uusiin taivaisiin ja uuteen maahan, joissa vanhurskaus asuu’. (2. Piet. 3:13) Varaamalla heille tilaisuuksia kokoontua yhteen ja saarnata yhdessä todistajatovereitten kanssa hän auttaa heitä tulemaan vahvoiksi ja pysymään lujina uskossa. Sanansa kautta hän kehottaa heitä pysymään hänen palveluksessaan, ponnistelemaan tarmokkaasti siinä, ’ostamaan sopivaa aikaa, koska päivät ovat pahat’. (Ef. 5:15–17, Um) Hän tarjoaa heille tilaisuuden lähestyä häntä rukouksessa, ja hän tukee heitä hengellään. Jos käytätte säännöllisesti hyväksenne näitä varauksia, niin teillä on täysi syy olla rohkeita, te kykenette seisomaan ”lujina samassa hengessä, taistellen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja missään suhteessa vastustajianne pelästymättä. Juuri tämä on todistus tuhosta heille, mutta pelastuksesta teille; ja tämä ilmoitus on Jumalalta”. – Fil. 1:27, 28, Um.
[Kuva s. 554]
Kerran toisensa jälkeen Jehova lähetti Mooseksen faaraon luo