7. luku
Mitä voidaan odottaa niiltä jotka ovat tuomareina tuhat vuotta
1. Mikä niille annettiin, jotka istuivat Johanneksen näkemillä valtaistuimilla?
KERTOESSAAN saamastaan ennakkonäystä siitä tuhatvuotisesta ajanjaksosta, joka saa pian aikaan lähes uskomattomia ihmeitä, henkeytetty apostoli Johannes kirjoitti: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta.” – Ilm. 20:4.
2. Miksi tässä esiin tuotu ajatus ”tuomiosta” on taipuvainen himmentämään muutoin valoisaa kuvaa?
2 ”Valtaistuimille” istuutui niitä, joille annettiin tuomiovalta! Onko tämä toiveita antava, lohduttava tulevaisuudennäkymä, vai heittääkö se tumman varjon muuten valoisan kuvan ylle tulevasta kaikkien aikojen tuhatvuotiskaudesta? Miten apostoli Johannes itse suhtautui sellaiseen tulevaisuudennäkymään? Miten meidän tulisi suhtautua siihen nykyään? Emmekö ole syvästi pettyneitä nykyiseen oikeusjärjestelmään, jopa kristikunnassa? Meidän aikanamme paremmin kuin koskaan aikaisemmin ovat käyneet toteen Psalmin 82:5:n ennustuksen sanat tuomareina toimivista miehistä, jotka ovat kuin ”jumalia” mutta jotka ovat käyttäneet virkaansa väärin: ”Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.” Tai, kuten eräs roomalaiskatolinen raamatunkäännös esittää tämän raamatunkohdan: ”Tietämättöminä ja mielettöminä he jatkavat sokeasti ja jäytävät maallisen yhteiskunnan perustaa.” – The Jerusalem Bible.
3, 4. a) Kun otamme huomioon sen, mitä Johannes näki vähän aikaisemmin, niin mitä noiden valtaistuinten näkemisen pitäisi kuitenkin saada meidät tuntemaan? b) Miksi on sopivaa odottaa noilta ”valtaistuimilta” parempaa oikeudenhoitoa väärin tuomitulle ihmiskunnalle?
3 Ihmiskunta haluaa nykyään huojennusta! Ja onneksi se, mitä apostoli Johannes näki noista tuomion ”valtaistuimista”, oli sellaista, mikä tuo meille suurta mielen huojennusta eikä herätä synkkiä aavistuksia. Palauttakaamme mieleen, että Johannes oli nähnyt ennalta profeetallisessa näyssä sodan taivaallisen kuningasten Kuninkaan sekä ”maan kuninkaitten”, heidän ”sotajoukkonsa” ja maailmanlaajuisen poliittisen järjestön välillä. Kaikki nuo kuninkaat ja heidän maalliset kannattajansa kukistuivat ja tuhoutuivat siinä. Näin valtaistuimet, joilta poliittiset hallitsijat tuomitsivat, jäivät tyhjiksi. Välittömästi tämän jälkeen apostoli Johannes näki Jumalan enkelin laskeutuvan maan läheisyyteen ja sitovan Saatanan ja hänen demoninsa kahleilla ja heittävän ne syvyyteen Jumalan sinetöimään vankeuteen tuhanneksi vuodeksi. – Ilm. 19:11–20:3.
4 Sellainen Saatanan valvoman asiainjärjestelmän tuho vaati varmasti ihmiskunnan tuomareitten vaihtamista. Erityisesti niin on asian laita nyt, kun ihmiskunnan taivaallinen valvonta oli siirtynyt voittoisan kuningasten Kuninkaan käsiin, sillä häntä kutsutaan ”Uskolliseksi ja Totiseksi, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa”. (Ilm. 19:11–16) Sopivasti tulevat siis esiin uudet tuomintavaltaistuimet. Minkään muun kuin paremman tuomariston ei voitaisi odottaa istuvan noille uusille tuomintavaltaistuimille, jotka Jumalan käskyvalta asettaa taivaisiin. Väärin hallittu, väärin tuomittu ihmiskunta voisi siitä lähtien odottaa osakseen parempaa oikeudenhoitoa.
5, 6. Keitä noilla ”valtaistuimilla” istuvat tuomarit tulevat olemaan, sen mukaan mitä Jeesus sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen ennen kavaltamistaan?
5 Keitä tähän ihmiskunnan uuteen tuomaristoon kuuluu? Jeesuksen Kristuksen sanat näitä tulevia tuomareita edustavalle ryhmälle osoittavat, keitä tuohon taivaalliseen tuomaristoon kuuluu.
6 Kavaltamisensa ja pidättämisensä sekä Jerusalemin korkeimman oikeusistuimen suorittaman epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yönä Jeesus sanoi jäljellä oleville uskollisille apostoleilleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Nuo uskolliset apostolit olivat ensimmäisiä niistä 144000:sta, jotka Jeesus Kristus ottaa liittoon taivaallisesta valtakunnasta, johon kuuluvat myös sen tuomintavaltaistuimet. (Matt. 19:27, 28) Näiden 144000 tuomaritoverin yläpuolella on tietenkin Johtava Tuomari, Jeesus Kristus.
7. Miten asuttu maa tuomitaan Jumalan määräaikana, sen mukaan mitä Paavali sanoi Areiopagin tuomioistuimelle Ateenassa?
7 Tässä yhteydessä tulee mieleen se, mitä apostoli Paavali sanoi jouduttuaan vedetyksi Ateenan Areiopagin oikeusistuimen eteen noin vuonna 51. Selittäessään tapaustaan näille tuomareille, jotka näyttivät ’suuresti kunnioittavan jumalia’, Paavali sanoi lopuksi: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:22–31) Asutun maan tuomitseminen tulee siis tapahtumaan ”vanhurskaudessa”, ja tärkein tuomari, jonka kautta Jumala tuomitsee, on hänen ylösnoussut Poikansa Jeesus Kristus.
8, 9. a) Miten tämä Tuomariksi asetettu kykenee tuomitsemaan ihmiskuntaa tavalla, jolla kukaan ihmistuomari ei ole tuominnut? b) Miten Jeesus pitää huolen siitä, että jokainen tuomitaan, kuten ilmenee hänen sanoistaan, jotka Joh. 5:27–30 esittää?
8 Apostoli Paavali mainitsi nimeltä sen, joka on asetettu tuomitsemaan, kirjoittaessaan viimeisen kirjeensä lähetystyöntekijätoverilleen Timoteukselle. Hän sanoi siinä: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta.” (2. Tim. 4:1) Tämä Jumalan asettama Tuomari tulee toimimaan tuomintavirassa tavalla, jolla kukaan maan päällä ollut ihmistuomari ei ole koskaan toiminut eikä voi toimia; hän tulee tuomitsemaan muitakin kuin vain eläviä ihmisiä. Hän tuomitsee myös kuolleet ihmiset. Kukaan pelkkä ihmisten asettama ihmistuomari ei voisi kutsua kuolleita takaisin tuomitakseen heidät. Mutta tämä Jumalan asettama Tuomari voi tehdä sen. Ja nämä kuolleet ihmiset tulevat saamaan tämän tuhatvuotiskauden tuomion, vaikka heidät täytyy tuoda takaisin kuolleista, jotta he voisivat saada tämän tuomion, johon heillä samoin kuin ”elävillä” on oikeus Kristuksen uhrikuoleman kautta. Huomaa Jeesuksen sanat:
9 ”Niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” – Joh. 5:21–23, 27–30.
10. a) Mistä Tuomari vapauttaa kuolleet kyseisen tuomion tähden? b) Millainen teko johti vapautukseen, ja mikä kysymys näin ollen herää ylösnousemuksen tarkoituksesta?
10 Ajattelehan sitä! Tämä Tuomari, joka maan päällä ollessaan tunnettiin ihmisen Poikana, tulee kirkastamaan tuhatvuotisen tuomarinkautensa vapauttamalla kaikki muistohaudoissa olevat kuolleet. Tuhatvuotinen tuomiopäivä tulee olemaan ylösnousemuksen päivä kaikille muistohaudoissa oleville, joiden puolesta ihmisen Poika kuoli täydellisenä ihmisuhrina. Tämä merkitsee koko lunastettua ihmiskuntaa, paitsi niitä 144000 tuomaritoveria, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”, taivaallisessa ylösnousemuksessa. (Ilm. 20:4–6) Olisiko meidän nyt ajateltava, että tätä rakkaudellista tekoa, haudattujen kuolleitten vapauttamista, tätä maallista ylösnousemusta, tullaan käyttämään ylösnousseitten vahingoksi? Suoritetaanko rakkaudellinen teko sen vahingoksi, jolle tuo teko suoritetaan? Tarkoitamme tätä: Tätä ylösnousemusta eivät saa ainoastaan ne, joita pidetään vanhurskaina, vaan myös ne, joita kutsutaan heihin verrattuina ”vääriksi”. ”On oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” (Apt. 24:15) Me emme pelkää vanhurskasten puolesta, mutta miten on väärien laita?
11. a) Mikä kysymys herää ”väärien” ylösnousemuksen tarkoituksesta? b) Miten sen kuolevan pahantekijän tapaus, joka oli myötätuntoinen Jeesukselle, vaikuttaa asiaan?
11 Osoitetaanko ”väärille” ansaitsematonta hyvyyttä herättämällä heidät kuolleista vain siksi, että he joutuvat kovan, tylyn tuomarin eteen, joka toistaa kaikki heidän menneet vääryytensä heidän korvainsa kuullen ja siten osoittaa heille, miksi hän tuomitsee heidät nyt rangaistukseksi täydellisesti tuhottaviksi kaikesta olemassaolosta? Mitä käytännöllistä hyötyä ylösnousemuksesta olisi näille ”väärille”, jos se olisi heidän ylösnousemuksensa tarkoitus? Onko se sen ’pahantekijän’ ylösnousemuksen tarkoitus, joka riippui teloituspaalussa Golgatalla Jeesuksen Kristuksen vieressä ja joka sanoi hänelle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”? Se, että hän sanoi nuo myötätuntoiset sanat Jeesukselle, ei muuttanut häntä pahantekijästä pyhimykseksi, vai muuttiko? Jeesuksen lohduttava vastaus hänelle ei merkinnyt sitä, että pahantekijä julistettiin vanhurskaaksi eli vapaaksi syyllisyydestä uskon kautta jo tuolloin, 42 päivää ennen kuin kuolleista herätetty Jeesus nousi taivaallisen Isänsä läsnäoloon esittämään ihmisuhrinsa ansion. (Luuk. 23:39–43) Mies kuoli silti tuomittuna pahantekijänä, ja hänet täytyy lukea ”vääriin”, jotka on määrä herättää kuolleista.
ESIKRISTILLISTEN AIKOJEN TUOMARIT
12. Miksi ”vanhurskaat” samoin kuin ”väärät” tarvitsevat enemmän kuin vapautusta muistohaudoista ylösnousemuksen välityksellä?
12 Mitä kuolleitten ylösnousemus merkitsee niille, joita kutsutaan ”vanhurskaaksi”, samoin kuin niille, joita kutsutaan ”vääriksi”? He ovat kaikki kuolleet, koska olivat perineet synnin ja sen rangaistuksen kuoleman tottelemattomalta Aadamilta ja Eevalta. Niinpä he kaikki kuolivat omistamatta mitään omaa vanhurskauttaan. (Room. 5:12; 3:23) Kun he näin ollen tulevat takaisin ylösnousemuksessa muuttumattomina persoonallisilta luonteenpiirteiltään, eivät edes ”vanhurskaat” ole inhimillisesti täydellisiä eli vapaita epätäydellisyydestä ja syntisyydestä. Tämä piti paikkansa niistä miehistä ja naisista, jotka profeetat Elia ja Elisa ja Herra Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa herättivät kuolleista takaisin elämään maan päälle. (Hepr. 11:35) Tämän tähden sekä ”vanhurskaat” että ”väärät” tarvitsevat enemmän kuin vain vapautusta muistohaudoista saamalla ylösnousemuksen kuolleista. Myös ”vanhurskaat” tarvitsevat vapautusta syntisyydestä ja inhimillisestä epätäydellisyydestä. Siksi taivaallinen Tuomari Jeesus Kristus ei voi julistaa heitä heti todella viattomiksi, täydellisiksi, vapaiksi tuomittavasta syntisyydestä eikä antaa jo heidän ylösnousemuspäivänään päätöstä, jonka mukaan he ovat arvollisia elämään ikuisesti maan päällä.
13. a) Miksi Jumala määrää Jeesuksen Kristuksen tuhanneksi vuodeksi ihmiskunnan Tuomariksi? b) Mitä ”Tuomarien kirja” osoittaa siitä, mitä Jumalan tuhatvuotiskauden Tuomarilta voidaan odottaa?
13 Jos tuomarintehtävien hoitaminen rajoittuisi vain päätösten julistamiseen sinä päivänä, jona ylösnousseet ”vanhurskaat” ja ”väärät” ilmaantuvat hänen eteensä, niin miksi hänet on asetettu palvelemaan tuomarina ihmiskunnan hyväksi tuhat vuotta? Niin pitkä ajanjakso on asetettu sen työn tähden, joka täytyy tehdä, eikä vain päätösten ja rangaistusten julistamista varten. Raamatussa ne, jotka Jumala herätti esikristillisten aikojen tuomareiksi valitulle kansalleen, tekivät enemmän kuin vain ratkoivat yksilöitten välisiä riitoja tai tekivät ja panivat toimeen tuomiopäätöksiä. Nuo Jumalan asettamat ”tuomarit” olivat hänen valitun kansansa vapauttajia. Raamatussa on kirja, jonka nimi on ”Tuomarien kirja”. Se on todella jännittävä kirja! Voimme lukea siitä niiden miesten rohkeista uroteoista, jotka Jumala, ”kaiken maan tuomari”, herätti vapauttamaan sorretun kansansa. Tervehditty oli se tuomiopäivä, joka alkoi, kun Jumala herätti tuomarin tuomitsemaan hänen ahdingossa olevaa kansaansa!
14. Mainitse lyhyesti, mitä tuomareista Eehud ja Baarak kerrotaan.
14 Luemme Eehudista, joka aloitti tuomarinkautensa tappamalla aivan yksin epätavallisen lihavan mooabilaisen kuninkaan Eglonin tämän omassa kokoussalissa ja sen jälkeen pakeni, järjesti israelilaiset ja johti heidät sitten voittoon mooabilaisista sortajista. Luemme Baarakista, joka ilmaisi sen, että hänet oli valittu kansansa tuomariksi, kukistamalla Kanaanin kuninkaan Jaabinin mahtavat, pelottavat sotavoimat, joihin kuului 900 sotavaunua, joiden pyöriin oli kiinnitetty rautaviikatteet.
15. Mitä kerrotaan samaten Gideonista ja Jeftasta?
15 Sitten oli Gideon, vaatimaton mies, joka vain kolmensadan Jehovaan luottavan miehen kanssa ajoi pakosalle midianilaiset ja idän miehet, jotka olivat lukemattomien heinäsirkkojen tavoin tulvineet Israelin maahan. Yön hiljaisuudessa Gideon ja hänen kolmesataa toveriaan osittain piirittivät nukkuvan vihollisleirin, rikkoivat samanaikaisesti saviruukkunsa, nostivat ylös paljastuneet soihtunsa, puhalsivat torviinsa ja huusivat: ”Herran [Jehovan, Um] ja Gideonin miekka!” Äkkiherätyksen saanut leiri joutui pakokauhun valtaan ja pakeni sotilaitten surmatessa toisiaan, ja Gideon ja hänen kolmesataa toveriaan ajoivat takaa eloon jääneitä. Monta vuotta myöhemmin Luvatussa maassa syntyi toinen kriisi, ja Jehova herätti Jeftan, hyljeksityn miehen, vastustamaan röyhkeitä ammonilaisia. Jeftan into Jumalan asian puolesta oli niin palava, että hän omasta halustaan vannoi uhraavansa Jumalalle minkä tahansa, joka tuli häntä vastaan hänen palatessaan kotiin, jos hän saisi voiton. Kun hän voiton huumaamana kohtasi ensimmäiseksi ainoan lapsensa, tyttärensä, hän osoitti antaumuksensa Jumalalle uhraamalla hänet Jumalan palvelukseen.
16, 17. a) Miten Simson palveli Israelin tuomarina? b) Mitä henkeytetty kirjoittaja sanoo tuomareista, kuten Hepr. 11:32–34 esittää?
16 Kukapa ei olisi kuullut Simsonista, miehestä, jonka syntymä ennustettiin hänen vanhemmilleen ja joka osoittautui ruumiillisesti voimakkaimmaksi mieheksi, mikä koskaan on ollut maan päällä! Aivan yksin hän vapautti kansansa Israelin sortavista filistealaisista, mutta kuolemansa päivänä, ollessaan filistealaisten sokeana vankina, hän aiheutti Gassassa Filisteassa olevan Daagonin temppelin sortumisen yli kolmentuhannen juhlijan päälle ja surmasi näin ollen kuolinpäivänään enemmän filistealaisia kuin hän oli surmannut elinaikanaan.
17 Henkeytetty kristitty kirjoittaja sisällyttää nämä tuomarit niiden miesten joukkoon, joilla oli voittoisa usko Jumalaan, sanoessaan, kuten Hepr. 11:32–34 esittää: ”Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.”
18, 19. a) Ketkä olivat vastuussa kärsimyksistä, jotka kohtasivat israelilaisia heidän asetuttuaan Luvattuun maahan? b) Miksi oli välttämätöntä herättää heille tuomari toisensa jälkeen?
18 Noiden tuomareitten aikojen israelilaiset olivat tietenkin itse vastuussa kärsimyksistään vihollisen käsissä, koska he luopuivat Jehovan, elävän Jumalan, tosi palvonnasta. Mutta kun he palasivat hänen luokseen vilpittömän katuvina ja häntä palvoen, Hän osoitti heille suosiota. Tuom. 2:16–19 kertookin siitä:
19 ”Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjäinsä käsistä. Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin. Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajainsa ja vaivaajainsa käsissä. Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa.”
KUOLEMATTOMAT TAIVAALLISET TUOMARIT
20. a) Miksi ihmiskuntaa ei tuhannen vuoden aikana jätetä oman onnensa nojaan yhä uudelleen kuten Israelin tuomarien aikana? b) Miksi myös ahdistuksessa elossa säilynyt ”suuri joukko” tarvitsee lisävapautusta?
20 Mutta tuomarit, jotka tämä sama Jehova Jumala herättää, nimittäin Jeesus Kristus ja hänen 144000 tuomaritoveriaan, eivät kuole pois ja jätä maan asukkaita oman onnensa nojaan, vaikkakin Saatana ja hänen demoninsa on poistettu maan läheisyydestä, koska ne on heitetty syvyyteen. Koska heillä on ”katoamattoman elämän voima”, he kaikki palvelevat jatkuvasti koko tuhatvuotisen tuomintakauden ajan. He eivät pelkästään istu valtaistuimilla ja anna päätöksiä ja säädöksiä, vaan he toimivat vapauttajina niiden uskollisten tuomareitten tavoin, jotka saivat Jehovan hyväksynnän muinaisina aikoina. Myös ne ”elävät”, jotka säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa” Jumalan suojeluksessa ja ovat elossa edelleen senkin jälkeen, kun Saatana ja hänen demoninsa on heitetty syvyyteen, tulevat yhä tarvitsemaan lisävapautusta. Sen vanhurskaan aseman tähden, joka heillä on Jumalan edessä, heidät säilytetään elossa maan päällä tuhatvuotiseen tuomiopäivään, mutta he tarvitsevat vapautusta vielä jostakin muusta. Mistä? Syntisyydestään, epätäydellisyydestään, heikkoudestaan ja siitä, että he ovat kuoleman alaisia, jotka ominaisuudet ovat säilyneet heillä tämän asiainjärjestelmän tuhon läpi ja Saatanan ja hänen demoniensa syvyyteen heittämisen läpi.
21, 22. a) Miksi kuolleet ihmiset tarvitsevat kuolleista herättyään lisävapautusta? b) Mistä syystä jotkut, kuten Job ja Daavid, luetaan ”vanhurskaiksi” heidän herättyään kuolleista?
21 Samoin on niiden ”kuolleitten” laita, jotka tarvitsee palauttaa muistohaudoista: luetaanpa heidät ”vanhurskaisiin” tai ”vääriin” heidän herätessään kuoleman unesta, heidät kaikki tarvitsee vapauttaa syntisyydestä, puutteista, vioista, inhimillisistä heikkouksista ja kuoleman alaisuudesta. Se, että jotkut luetaan ”vanhurskaiksi”, ei merkitse sitä, että he ovat inhimillisesti ja moraalisesti täydellisiä lihassa. Se, että he ovat vanhurskaita Jumalan silmissä, merkitsee kuitenkin, että he ovat nuhteettomia miehiä ja naisia Jumalaa kohtaan, kuten kärsivällinen Job Uusin maasta oli. (Job 2:3, 9; 27:5; Jaak. 5:11; Hes. 14:14, 20) Tai kuten Jerusalemin kuningas Daavid oli, joka ei pelännyt joutua Jumalansa tuomitsemaksi, sillä Psalmissa 26:1–3, 11 Daavid sanoi:
22 ”Auta minut oikeuteeni, Herra [tuomitse minut, Jehova, Um], sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan. Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni. Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi. Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.”
23, 24. a) Millaisen ylösnousemuksen tähden nuo esikristillisen ajan nuhteettomat ihmiset kieltäytyivät sovittelemasta jumalattomien kanssa b) Mitä Hepr. 11:35–40 sanoo sellaisista?
23 Toisia esikristillisten aikojen ihmisiä, jotka kuolivat nuhteettomina ja kieltäytyivät osoittautumasta uskottomiksi Jehova Jumalaa kohtaan tekemällä kompromisseja eli sovittelemalla jumalattomien kanssa, olivat ne miehet ja naiset, jotka mainitaan nimeltä tai joista puhutaan kristityiksi tulleille heprealaisille lähetetyn kirjeen 11. luvussa. He odottivat ylösnousemusta elämään paremmissa maallisissa olosuhteissa, paremman hallituksen alaisuudessa, jossa he voisivat elää ikuisesti täydellisessä rauhassa ja onnellisuudessa ja nuhteettomina elävää Jumalaa kohtaan. Hepr. 11:35–40 kertoo tästä:
24 ”On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle –; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.”
25, 26. a) Miksi nuo ”vanhurskaat” eivät pelkää tuomiopäivää, kun heidät on herätetty kuolleista? b) Miksi kuolleista herätetyillä ”väärillä” on ylimääräinen rasitus verrattuina ”vanhurskaisiin”?
25 Koska nämä ”vanhurskaat” kuolivat nuhteettomina Jumalaa kohtaan, heidät herätetään nuhteettomina Jumalaa kohtaan, vaikkakaan heitä ei herätetä inhimillisesti täydellisinä ja käytökseltään virheettöminä. He eivät pelkää suurta tuhatvuotista tuomiopäivää, johon heidät on saatettu ylösnousemuksen kautta. Heidän nuhteettomuutensa, jonka he kehittivät ennen kuolemaansa ja joka heillä on, kun heidät herätetään kuolleista, antaa heille edullisen aseman ”vääriin” verrattuina edistymisessä todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen täysin vapaiksi syntisyydestä. Heillä on ikään kuin etumatkaa ”vääriin” nähden siihen suuntaan pyrkimisessä.
26 Tämän tueksi on kirjoitettu: ”Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.” Myös: ”Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.” (Sananl. 19:1; 20:7) Toisaalta ”väärien” edistyminen tulee olemaan paljon vaikeampaa, koska he kuolemaansa asti kehittivät syntisiä taipumuksia ja huonoja tapoja ja pahoja haluja. Nämä tulevat olemaan ylimääräisiä rasituksia, haittoja ja esteitä, jotka työskentelevät heitä vastaan kilpajuoksussa iankaikkisen elämän voittamiseksi synnittömässä inhimillisessä täydellisyydessä paratiisimaassa. Lisäksi monet näistä ”vääristä” eivät tässä elämässä käyttäneet hyödykseen hengellisiä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotka olivat saatavissa mutta joista he eivät välittäneet, joita he halveksivat, väheksyivät tai vastustivat. Heillä on siten voitettavanaan arvostamaton, itsepäinen asenne. Heidän edistymisensä on sen tähden tuskallista. Jeesus Kristus mainitsi esimerkkejä tällaisista tapauksista, kun hän sanoi Korasinin, Beetsaidan ja Kapernaumin katumattomille kaupungeille:
27. Miten Jeesus valaisi edellä käsiteltyä Korasinin, Beetsaidan ja Kapernaumin tapauksilla?
27 ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” – Matt. 11:20–24.
28, 29. a) Miksi muinaiset niiniveläiset ja etelän kuningatar tulevat tuomitsemaan Jeesuksen päivien juutalaisen sukupolven? b) Miten asiat saatetaan tuomiopäivänä tasapainoon nykyään edullisessa asemassa olevien ja uskonnollisesti epäedullisessa asemassa olevien välillä?
28 Puhuessaan juutalaisten sukupolvelle, joka turmeli suhteensa Jumalaan maailmallisuudella ja perusti uskonsa näkyviin merkkeihin, Jeesus sanoi: ”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:38–42.
29 Millaisia yllätyksiä näin ollen tuleekaan monille omavanhurskaille uskonnon harjoittajille, itsekylläisille, itseensä tyytyväisille muodollisille uskonnon harjoittajille, jotka olivat varmoja siitä, että he olivat vanhurskaampia kuin ne, joita he kutsuivat pakanoiksi! He tulevat havaitsemaan, että he olivat uskonnollisia ulkokultailijoita, kun taas pakanat, joita he halveksivat, olivat vilpittömämpiä, helpommin opetettavissa, arvostavampia ja vähemmän moitittavia tietämättömyytensä tähden. Siten uskonnollisesti vähemmän suosittujen ihmisten vilpittömyys ja asenne tuomitsee edullisessa asemassa olleet ihmiset, jotka laiminlöivät tilaisuutensa välinpitämättömyydessään tai tahallisesti. Asiat saatetaan siten oikeudenmukaiseen tasapainoon nykyisen ajan edullisessa asemassa olevien ihmisten ja epäedullisessa asemassa olevien ihmisten välillä.
TUOMIOPÄIVÄN EDUT
30, 31. a) Tarvitseeko kaikille ihmisille toistaa heidän entinen tilansa tuomiopäivänä, ennen kuin he näkevät, ovatko he syyttömiä vai syyllisiä’ b) Mitä Lain alaisilla juutalaisilla osoitettiin havainnollisesti koko ihmiskunnasta?
30 Room. 3:22, 23:ssa olevan lausunnon totuudellisuutta ei ole kieltäminen: ”Ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Näin ollen ”elävät ja kuolleet” tarvitsevat tuomiopäivänä taivaallisten tuomarien avulla, jotka Jehova Jumala herättää, kipeästi vapautusta kaikista synnin, moraalisen heikkouden ja ruumiillisen epätäydellisyyden jäljistä, jotka heillä on, kun heidät saatetaan tuomiopäivään. Kaikki todisteet ja todistukset puhuvat ihmiskuntaa vastaan, kuten Room. 3:23:ssa ja muissa raamatunkohdissa selvästi esitetään, eikä sitä tarvitse kerrata tuomiolla olevien edessä sen toteamiseksi, ovatko he syyttömiä vai syyllisiä. Luonnollisten juutalaisten epäonnistumisella Jumalan Mooseksen kautta antaman lain pitämisessä osoitettiin, ettei yksikään ihmiskunnan osa, eivät edes suositut juutalaiset itse, voisi pitää Jumalan lakia täydellisesti. Siten tämän Lain alaisten juutalaisten avulla suoritetun käytännöllisen havaintoesityksen välityksellä jokaisen ihmisen suu tukittiin puolustamasta omistajaansa ja koko ihmismaailma todistettiin syylliseksi Jumalan edessä. On aivan niin kuin apostoli Paavali kirjoitti kauan sitten:
31 ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” – Room. 3:19.
32. a) Mitä voitaisiin sanoa siitä, saavatko ihmiset ”toisen tilaisuuden” tuomiopäivänä? b) Kenestä sitten riippuu, tulevatko he elämään paratiisimaassa vai eivät, ja miksi?
32 Koska ihmiskunta on syntynyt syntisenä ja kuolemaan tuomittuna, sillä ei ole koskaan ollut ”tilaisuutta”. Se ei voisi koskaan julistaa itseään vapaaksi syyllisyydestä ehdottoman täydellisen Jumalan edessä suorittamalla täydellisiä vanhurskauden tekoja ja vapauttamalla itsensä syntisyydestä. Tuomiopäivä ei siis suo ihmiskunnalle ns. ”toista tilaisuutta”. Sen sijaan se suo ihmiskunnalle sen ensimmäisen todellisen tilaisuuden ikuisen elämän saamiseksi inhimillisessä täydellisyydessä ja ehdottomassa viattomuudessa maallisessa paratiisissa. Tuomiopäivä suo ihmiskuntaan kuuluville Kristuksen täydellisen ihmisuhrin heille lahjoittaman tilaisuuden tulla puhdistetuksi synnistä ja kohotetuksi täyteen ”Jumalan kirkkauteen”, josta he nyt jäävät vajaiksi. Tämän tosiasian valossa siitä, mitä ”elävät ja kuolleet” tekevät tuomiopäivänä, riippuu, saavatko he omistaa paratiisimaan ikuisesti vai eivät. Heidän menneisyytensä on jo valmis ja muuttamaton, ja sillä on joko hyvä tai huono vaikutus heihin. Tuomiopäivä sallii heidän todistaa sydämensä vilpittömän halun vapautua, päästä eroon synnistä ikuisiksi ajoiksi. Taivaalliset tuomarit ovat virassaan auttaakseen heitä antamalla opetusta ja ohjausta.
33. Miten Ilm. 20:11–15 kuvaa tuomiopäivän tilaisuuden vertauskuvallisella kielellä?
33 Tämän tuomiopäivän suoman tilaisuuden kuvaa meille Ilm. 20:11–15 vertauskuvallisella kielellä seuraavasti: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat [kirjakääröjä, Um] avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela [haades, Um] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”
34. a) Sisältyvätkö siinä kuvattuun ylösnousemukseen ne, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”? b) Mistä asioista silloin avattavat ”kirjakääröt” eivät sisällä muistiinpanoja ja miksi eivät?
34 Tähän vertauskuvaan eivät sisälly ne, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” ja joista jo Ilm. 20:4–6 sanoi, etteivät he ole vaarassa joutua ”toiseen kuolemaan”. Tämä kuva viittaa niihin, jotka saavat ylösnousemuksen olemassaoloon maan päälle ja jotka julistetaan arvollisiksi iankaikkiseen elämään vasta tuhannen vuoden lopussa, jolloin he pystyvät osoittamaan täydellisesti hankkimansa vanhurskauden inhimillisessä täydellisyydessä. ”Kirjakääröt”, jotka avataan ja joihin kirjoitettujen asioitten mukaan he saavat joko suotuisan tai langettavan tuomion, eivät ole kirjakääröjä, jotka sisältäisivät kertomuksen kaikista heidän tässä nykyisessä elämässä nykyisen asiainjärjestelmän alaisuudessa tekemistään menneistä epätäydellisistä, syntisistä teoista. Taivaallisten tuomareitten ei tarvitse käyttää tuhatta vuotta käydäkseen läpi ihmisten menneen elämän kertomuksia ja ratkaistakseen kunkin herätetyn yksilön syyllisyyden tai syyttömyyden. He eivät ole niin tietämättömiä tai valistumattomia ihmiskunnan menneisyyden suhteen. Tuomarit eivät katsele ihmiskunnan menneisyyttä vaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Ihmiskunta tarvitsee ohjausta tulevaisuutta varten!
35, 36. a) Mitä nuo ”kirjakääröt” sitten kuvaavat, ja ketkä tulevat tietämään niiden sisällön? b) Miksi kukaan maan päällä ei voi puolustella itseään sillä, että hän ei tiedä?
35 Niinpä nuo ”kirjakääröt”, jotka avataan, ovat uusi kokoelma ohjeita, käskyjä ja määräyksiä, jotka Jumalan puolesta ihmiskunnan hyväksi toimivat tuomarit antavat. Näin koko ihmiskunnalle ilmoitetaan avattujen ”kirjakääröjen” sisältö, jotta se saisi tietää mittapuut, joiden mukaan se tuomitaan, ja sen, miten sen odotetaan tulevaisuudessa käyttäytyvän ja työskentelevän. Ihmiskuntaa ei jätetä tietämättömäksi, ja jokaisella on velvollisuus tuntea lain sisältö tuomion kirjakääröjen mukaan. Maan näkymättömässä läheisyydessä ei ole Saatanaa eikä hänen demoneitaan sokaisemassa ihmisiä, johtamassa heitä harhaan, vääristelemässä julkaistuja lakeja ja ohjeita. Ei todellakaan, sillä nuo vanhat ”taivaat” ovat paenneet sen Jumalan kasvojen edestä, joka asetti ajan tälle tuomiopäivälle. Niinpä ei ole myöskään noitatohtoreita, ei henkimeedioita tai selvänäkijöitä, ei astrologeja horoskooppeineen, ei aakkoslautojen ja muiden demonisten välineitten myyntiä. On vain ”uudet taivaat”, ja niistä sataa vanhurskautta. Luemme siitä:
36 ”Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.” – Jes. 45:8.
MAALLISET ”RUHTINAAT”
37. a) Miten taivaalliset tuomarit välittävät ”kirjakääröjen” sisällön ihmiskunnalle? b) Miten ihmiskunta tulee tietämään, milloin Jumalan lakeja ja säädöksiä pannaan täytäntöön?
37 Sitä, miten näkymättömät taivaalliset tuomarit välittävät avattujen ”kirjakääröjen” sisällön maan asukkaille, ei nimenomaan mainita meille Raamatussa. Mutta Jumalan taivaallisella valtakunnalla tulee olemaan suoranaisia edustajia maan päällä. Heidän läsnäolonsa ihmiskunnan keskuudessa on oleva muodollinen todiste siitä, että ”uusi maa” ja sen uusi ihmisyhteiskunta ovat syntyneet. Vanha ”maa”, jota Saatana näkymättömänä hallitsi, on paennut pois Jumalan kasvojen edestä, eikä sille ole löytynyt muuta paikkaa kuin tuho. Tuomioistuimet, lakimiehet, asianajajat ja oikeuslaitos ovat menneet; Jumalan laki on nyt se laki, johon ihmisten tulee perehtyä hyvin ja jonka mukaan tuomitaan ja jota sovelletaan. Ja kun Valtakunnan maalliset edustajat toimivat, ihmiset tietävät ja ymmärtävät selvästi, että he panevat täytäntöön Jumalan lakia ja säädöksiä.
38. Onko taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus riippuvainen maallisten esi-isiensä maineikkuudesta, vai onko hänellä sitä omasta takaa?
38 Raamatun ennustuksissa on viittauksia tähän tuhatvuotisen tuomiopäivän järjestelyyn. Otahan esimerkiksi Psalmi 45, joka kertoo runokielellä Jumalan voidellusta Kuninkaasta Jeesuksesta Messiaasta eli Kristuksesta. Kerrottuaan profeetallisesti Jeesuksen Kristuksen ja hänen morsiamen kaltaisen seurakuntansa taivaallisesta avioliitosta ja niistä, jotka palvelevat morsianluokkaa, psalmissa sanotaan: ”He astuvat kuninkaan palatsiin. Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” (Ps. 45:16, 17) Taivaallisella Kuninkaalla Jeesuksella Kristuksella on tietenkin ollut maineikkaita esi-isiä, joiden luettelon Raamatun kertomus esittää, olivatpa he palvelleet kuningas Daavidin maallisella valtaistuimella Jerusalemissa tai eivät. Mutta taivaallisen Kuninkaan maineikkuus ei ole riippuvainen heistä. Jeesuksella Kristuksella tulee olemaan oma maineikkuutensa, vaikkakin hän maan päällä, täydellisenä ihmisenä ollessaan kieltäytyi istuutumasta millekään aineelliselle valtaistuimelle Jerusalemissa tai muualla.
39. Miten Kuningas Jeesus Kristus voittaa jopa kuningas Daavidin maineikkuudessa alueen suhteen?
39 Taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus ylittää jopa Daavidin kuuluisuudessa, kunniassa ja maineikkuudessa. Hän ulottaa valtakuntansa kauas kaiken sen alueen rajojen ulkopuolelle, jonka kuningas Daavid valloitti omana aikanaan Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaisesti. (1. Moos. 15:17–21) Niin, se ulottuu sinne, missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän, ympäri tämän kiertotähden, ”kaiken maan”. Salomosta, joka oli profeetallinen esikuva Kuninkaasta Jeesuksesta Kristuksesta, on kirjoitettu: ”Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.” – Ps. 72:1, 2, 8.
40. Mikä pulma näyttää heräävän ruhtinaspoikien suhteen siksi, että Jeesus oli maan päällä lapseton, ja siksi, että hän on kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen?
40 Näyttääkö nyt kuitenkin heräävän pulma? Tämä Kuningas, joka on suurempi ja viisaampi kuin kuningas Daavidin poika Salomo, ei mennyt avioliittoon ollessaan täällä maan päällä täydellisenä miehenä, jolla oli kupeissaan lisääntymisvoima täydellisen ihmisperheen tuottamiseksi. Miten sitten voi täyttyä ennustus, jossa sanotaan: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan”? Lisäksi taivaallinen Jeesus Kristus on kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen, ja omaamansa ”katoamattoman elämän voiman” ansiosta hän hallitsee ilman seuraajia, tarvitsematta poikaa hallitsemaan jälkeensä. Enkeli Gabriel sanoikin Marialle tämän tulevasta Pojasta Jeesuksesta: ”Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” – Luuk. 1:32, 33.
41, 42. a) Miksi 144000 perijätoveria eivät ole maan päälle asetettavia ”poikia”? b) Miten taivaallisella Jeesuksella Kristuksella tulee olemaan maallisia ”poikia”, ja minkä profeetallisen arvonimen täyttymykseksi?
41 Me tiedämme, että Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoveria eivät ole hänen hengellisiä poikiaan, vaan he ovat Jumalan poikia, ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:17) Keitä sitten nämä ovat, joista sanotaan, että he ovat ’sinun poikiasi, jotka asetetaan ruhtinaiksi kaikkeen maahan’? He eivät ilmeisestikään ole Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen taivaallisia poikia. Heidän täytyy olla maallisia poikia, jotka siksi, että he ovat maan päällä, voidaan asettaa ruhtinaiksi ”kaikkeen maahan”. He ovat Hänen poikiaan kuolleista saatavan ylösnousemuksen kautta, ja he ovat erityisesti ”vanhurskaita”, jotka kuolivat. Jes. 9:5, 6:n ennustuksen mukaan Jeesukselle luvattu arvonimi Iankaikkinen isä ei ole mikään sisällyksetön kunnianimi. Hän on todellakin oleva ylösnousseen ihmisperheen isä. Hän on ”viimeinen Aadam”, josta tuli ”eläväksitekevä henki”. (1. Kor. 15:45, 47) Ensimmäinen ihminen Aadam myi kaikki ihmisjälkeläisensä synnin ja kuoleman alaisuuteen, mutta ”toinen ihminen”, joka on ”taivaasta”, antoi täydellisen ihmiselämänsä ostaakseen heidät takaisin sellaisesta Aadamilta saadusta perinnöstä. Niinpä luemme:
42 ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.” (1. Tim. 2:5, 6) ”Hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi [vähän enkeleitä alhaisemmaksi, Um], Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.” – Hepr. 2:9.
43. a) Miten Kuninkaasta tulee isä ”suurelle joukolle” ahdistuksessa säilyneitä, jotka eivät tarvitse ylösnousemusta? b) Miten hänen isyydestään ihmiskunnan suhteen tulee ikuinen?
43 Uhraamalla itsensä Jumalan tahdon mukaan Jeesus Kristus sai oikeuden antaa elämän kuolevalle ihmissuvulle ja tulla täten sen isäksi. Hän välittää elämän sekä ”vanhurskaille” että ”väärille” ”kuolleille” kutsumalla heidät pois muistohaudoistaan tai vesihaudoistaan ja kohottamalla kaikki halukkaat sitten täydelliseen ihmiselämään. Kristus kohottaa myös ne ”vanhurskaat” ”elävät”, jotka jäävät eloon ”suuressa ahdistuksessa” hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa, ”yltäkylläisyydessä” elämisen tasolle loistavan täydellisinä ihmisluomuksina. (Joh. 10:10; 2. Tim. 4:1; Apt. 24:15) Hän on suorittava kaiken tämän tuhannen vuoden loppuun mennessä. Mutta tämä hänen maallisten lastensa yltäkylläinen elämä voi jatkua ikuisesti, ja on oleva sellaisia, jotka säilyttämällä täydellisinä nuhteettomuuden osoittavat ansaitsevansa ikuisen elämän. Nämä tulevat olemaan hänen ikuisia lapsiaan, ja hän on oleva kirjaimellisesti heidän Iankaikkinen isänsä.
44, 45. a) Miten Kuninkaalla on hallituskautensa alussa riittävästi ruhtinaita maan päällä, ja miksi kaikki virkaan asetetut ovat arvoltaan ”ruhtinaita”? b) Onko kuitenkin kuninkaallinen polveutuminen välttämätön, jotta toisten päämiestä voitaisiin kutsua ruhtinaaksi (sar)?
44 Tuhatvuotisen hallituskautensa alussa maineikas Kuningas Jeesus Kristus alkaa ottaa sopivia henkilöitä maallisten lastensa keskuudesta ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan”. Osan näistä ”ruhtinaista” hän saa niistä ”elävistä”, jotka ovat jääneet eloon ”suuressa ahdistuksessa” ja Saatanan ja hänen demoneittensa syvyyteen heittämisessä. Lisää hän saa niistä ”kuolleista”, jotka ovat ”vanhurskaita” ja jotka herätetään kuoleman unesta, niin että hän voi asettaa riittävästi ”ruhtinaita kaikkeen maahan”. Ps. 45:17 näyttää merkitsevän sitä, että näihin ”ruhtinaisiin” kuuluu ”vanhurskaita” miehiä hänen ylösnousseitten ”isiensä” keskuudesta. Nämä olivat kerran hänen esi-isiään, mutta nyt heistä tulee hänen ”poikiaan” ylösnousemuksen kautta. Koska nämä virkaan asetetut ovat taivaallisen Kuninkaan poikia, he ovat arvoltaan ”ruhtinaita”.
45 On kuitenkin merkille pantavaa, että Psalmissa 45:17 esiintyvä ’ruhtinaita’ merkitsevä heprealainen sana on sarím. Ei jokainen, jota muinaisten israelilaisten keskuudessa kutsuttiin nimellä ”sar”, ollut kuninkaallista sukujuurta. Heidän keskuudessaan tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja jopa kymmenen miehen päämiestä kutsuttiin nimellä ”sar”. Jopa ylimmäistä kuninkaallista juomanlaskijaa ja ylimmäistä kuninkaallista leipuria voitiin kutsua nimellä ”sar”. – 2. Moos. 18:21, 25; 5. Moos. 1:15; 20:9; 1. Sam. 8:12; 1. Moos. 40:2. Vrt. 1. Moos. 23:5, 6.
46, 47. a) Täytyykö kaikkien nimitettyjen olla Kuninkaan kuninkaallisia tai patriarkaalisia esi-isiä, ja millaisia miehiä heidän täytyy olla? b) Keiden eduista heidän täytyy todellisuudessa olla kiinnostuneita, kuten Jes. 32:1, 2:ssa kuvaillaan?
46 Kaikkien niiden, jotka asetetaan ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan”, ei tarvitse olla ihmisen Jeesuksen Kristuksen kuninkaallisia tai patriarkaalisia esi-isiä. Heidän tulee ensisijaisesti olla nuhteettomia miehiä, ”kelvollisia [kykeneviä, Um] miehiä”, ”viisaita ja tunnettuja [kokeneita, Um] miehiä”, samanlaisia, joita profeetta Mooses asetti tuomareiksi ja joista luemme: ”Mooses valitsi kelvollisia [kykeneviä, Um] miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi [sarím]. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse.” (2. Moos. 18:25, 26; 5. Moos. 1:15) Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen asettamat maalliset ruhtinaat ovat varmasti kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista ja vaikeuksien ratkaisemisesta rauhaisasti ja sovinnollisesti. He ovat rohkeita ja suojelevat sitä, mikä on oikein, kuten Jes. 32:1, 2:ssa kuvaillut ruhtinaat:
47 ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat [sarím] vallitsevat oikeuden mukaan. Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.”
48, 49. a) Mistä rikollisten uskomuksesta, jota nykyiset oikeusprosessit ruokkivat, rikollisuuden lisääntyminen johtuu? b) Kenelle sen mukaan, mitä Saarn. 8:11–13 sanoo, käy hyvin – sille, joka suorittaa jatkuvasti rikoksia, vai kenelle?
48 Noina taivaallisen Rauhanruhtinaan [Sar] päivinä oikeuden jakaminen ja rikkojien tilille vetäminen ei ole hidas, pitkäveteinen tapahtumasarja, kuten silloin kun tuomareita ja muita virkamiehiä ei ole riittävästi tutkimassa kaikkien rikkojien asiaa kunnolla. Pitkä aika – usein jopa vuosia – joka kuluu, ennen kuin väärintekijät joutuvat oikeuteen ja vääryydet oikaistaan ja oikeus saatetaan voimaan, on rohkaissut rikollisia, jotka ovat alkaneet uskoa voivansa päästä kokonaan ilman rangaistusta. Rikollisuus on lisääntynyt valtavasti tämän 20. vuosisadan jälkipuoliskolla, mutta jo yhdennellätoista vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua viisas henkeytetty kirjailija, joka teki tarkkoja huomioita, kirjoitti:
49 ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa, koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa” – ajattelehan sitä! Mutta henkeytetty kirjoittaja jatkaa: ”. . . ja elää kauan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät, mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa.” – Saarn. 8:11–13.
50. a) Mistä ihmiskunnan yläpuolella olevasta oikeuden nykyinen hidas jakaminen johtuu? b) Miten ”uusi maa” vastaa ”uusien taivaitten” ohjaukseen vanhurskauden suhteen?
50 Se, miksi nykyään väärintekijät saatetaan tuomioistuimen eteen niin pitkän ajan kuluttua tai miksi heitä ei koskaan saateta vastaamaan teoistaan, johtuu siitä, että me elämme ’vanhassa maassa’ ’vanhojen taivaitten’ alaisuudessa ja Saatana ja hänen ’pahuuden henkiolentonsa taivaan avaruuksissa’ valvovat ihmisyhteiskuntaa. Vanhan turmeltuneen ihmisyhteiskunnan tuho ja Saatanan ja hänen demoneittensa syvyyteen heittäminen poistaa kaikki esteet oikeuden tieltä Rauhanruhtinaan [Sar] ja hänen 144000 tuomaritoverinsa tuhatvuotisen tuomarinkauden aikana. Kun vanhurskautta sataa ja tiukkuu ”uusista taivaista”, ”uuden maan” ihmismaaperä osoittaa vastakaikua ja tulee vastaavasti hedelmälliseksi. Jehova ennusti tämän sanoessaan: ”Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.” – Jes. 45:8.
51. Mitä aikakautta meidän sielumme ikävöitsee niin kuin Jesajankin?
51 Emmekö kaipaakin sellaista vanhurskauden ja oikeuden aikakautta? Sellaisena aikana vanhurskaan ihmisen polku ei ole niin hankalakulkuinen kuin nykyään, vaan tasoitettu. Profeetta Jesaja, joka katsoi eteenpäin maalliseen ylösnousemukseen, kirjoitti henkeytettynä tuon toivottavan aikakauden odotuksessa: ”Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon [suosion, Um], ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.” – Jes. 26:7–10.
52, 53. a) Keiden on vaikeata oppia vanhurskautta edes oikeuden maassa Jumalan suosion alaisuudessa? b) Mikä apostoli Pietarin esittämä periaate tuntuu soveltuvan heidän tapaukseensa?
52 Tuhatvuotinen ”oikeuden maa”, jossa ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja jossa oikeudenmukaisuus vallitsee ihmisten keskuudessa, on oleva paikka, missä osoitetaan suurta suosiota koko synnynnäisesti epätäydelliselle ihmiskunnalle. Jotkut ihmisperheen jäsenet ovat vajonneet toisia syvemmälle synnilliseen rappeutuneisuuteen ja ovat paatuneet epäoikeudenmukaisessa persoonallisuudessa, koska heitä ei ole pitkään aikaan vaadittu tilille. He ovat totunnaisesti taipuvaisia vääryyteen. On helppo nähdä, miten senkaltaisten jumalattomien olisi vaikeata oppia vanhurskautta ja rehtiyttä, vaikka kaikkialla heidän ympärillään on oikeudenmukaisuutta ja vaikka Jumala osoittaa heille suosiota Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Kaikesta heille tarjotusta avusta huolimatta he ovat taipuvaisia tekemään väärin. He eivät halua tunnustaa Jehovan korkeaa asemaa oikeudenmukaisena Lainantajana eivätkä sitä, että Hänen elämiselle asettamansa mittapuut ovat oikeita. Apostoli Pietarin esittämä periaate tuntuu soveltuvan heihin:
53 ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille [hyvälle uutiselle, Um] kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’” – 1. Piet. 4:17, 18.
54. Tarvitseeko niitä, jotka vastaanottavat Jumalan suosion turhaan ja jättävät ottamatta huomioon sen tarkoituksen, säilyttää tuomiopäivän loppuun? Esitä syy vastaukseesi.
54 Ihmisiä, jotka vastaanottavat Jumalan ”suosion” ”oikeuden maassa” turhaan ja jättävät ottamatta huomioon sen rakkaudellisen tarkoituksen ja jotka osoittautuvat parantumattomiksi, ei tarvitse välttämättä säilyttää tuhannen vuoden loppuun, ennen kuin heidät teloitetaan sopimattomina elämään ikuisesti maan päällä ennallistetussa paratiisissa. Se, jonka Jumala on asettanut tuomitsemaan asuttua maata vanhurskaudessa, voi teloittaa heidät olematta epäoikeudenmukainen sellaisille, jotka osoittautuvat parantumattomiksi. He eivät saa nimiään kirjoitetuiksi ”elämän kirjaan”, ja niinpä he eivät sovellu muuhun kuin ”tulisen järven” vertauskuvaamaan ”toiseen kuolemaan”, joka saa aikaan täydellisen tuhon. (Ilm. 20:14, 15) Miten viisasta ja järkevää siksi onkaan olla nyt kuuliainen ”Jumalan hyvälle uutiselle” ja kehittää vanhurskaudenrakkautta pitäen silmällä tuota tulevaa tuomiopäivää!