Oletko valmis elämään Jumalan uudessa järjestyksessä?
1–3. a) Minkä kunnioittavaa pelkoa herättävän kokemuksen Israel sai Punaisellamerellä? b) Muuttiko se israelilaiset? Mistä tiedämme sen?
AJATELKAAMME taaksepäin aikaa, jolloin muinainen Israel lähti Egyptistä. Saavuttuaan Punaisenmeren länsirannalle israelilaiset havaitsivat olevansa satimessa, koska faaraon sotajoukot lähestyivät heitä takaa. He puhkesivat napisemaan ja valittamaan: ’Miksi tämä Mooses on tuonut meidät erämaahan surmattaviksi vaimoinemme ja lapsinemme?’ He osoittivat uskon puutetta Jumalan ohjausta kohtaan. Jehova neuvoi kuitenkin Moosesta ojentamaan sauvansa meren yli, ja sitten Jumala pani meren avautumaan, niin että muodostui tie sen läpi itärannalle. Kysymyksessä saattoi olla noin kolme miljoonaa henkeä, ja, kuten kirja Aid to Bible Understanding (Raamatun ymmärtämisen opas) sanoo sivulla 546:
”Koska Israel kulki meren poikki yhtenä yönä, niin tuskin voitaisiin otaksua, että vedet olisivat jakautuneet kapeaksi solaksi. Päinvastoin, sen on täytynyt olla mailin (1,6 kilometrin) tai muutamien mailien levyinen. Vaikka marssimuodostelma olisikin ollut melko tiivis, niin sellainen ryhmä kaikkine mukanaan olevine vaunuineen, matkatavaroineen ja karjoineen tarvitsi melko tiuhoihinkin riveihin järjestettynä ehkä kolmen neliömailin (7,7 neliökilometrin) suuruisen alan. . . . Moisen rivistön pääsemisen merenpohjalle ja vaeltamisen sen yli on täytynyt viedä useita tunteja.”
2 Miten valtava kokemus onkaan ollut marssia siten meren poikki toiselle puolelle ja sinne päästyä kääntyä ja nähdä vesien syöksyvän takaisin ja hukuttavan faaraon sotajoukot kuin ansaan pyydystetyt rotat! Totisesti kunnioittavaa pelkoa herättävää, sykähdyttävää! Mutta muuttiko se israelilaiset? Olivatko he Punaisenmeren itärannalla erilaisia ihmisiä kuin he olivat olleet länsirannalla?
3 Lue kertomus, niin näet, että kuukauden kuluessa he olivat taas ryhtyneet valittamaan ja nurisemaan – nyt ei ollut kylliksi vettä. Tällä ja seuraavilla kerroilla nuristessaan he eivät kohottaneet kasvojaan taivasta kohti ja valittaneet suoraan Jumalaa vastaan. Ei, he valittivat hänen käyttämäänsä näkyvää ihmisvälikappaletta vastaan. Heidän uskon puutteensa jatkui. – 2. Moos. 15:22–24; 16:1, 2.
4–6. a) Mikä ratkaisee, onko ihmetöillä tai muilla kunnioittavaa pelkoa herättävillä kokemuksilla pysyvä vaikutus ihmiseen vai ei? b) Miten Luuk. 17:11–19 valaisee tätä?
4 Se, onko jollakin Jumalan mahtavalla teolla vain hetkellinen vaikutus vai muuttaako se todella ihmisen, riippuu siitä, koskettaako se asianomaisen ihmisen sydäntä vai ei. Tämä piti paikkansa niistä ihmetöistä, jotka Jumalan profeetat ja hänen oma Poikansa suorittivat. Kuka ei ole kuullut spitaalista, tuosta pelätystä sairaudesta, joka iskee eri osiin ruumista – sormiin, varpaisiin, korviin, nenään, huuliin? Ne kuluvat vähitellen pois. Oletahan, että näin tapahtuisi sinulle ja että näkisit ruumiisi ja kasvojesi hitaasti turmeltuvan. Mutta entä sitten, jos joku parantaisi sinut, saattaisi ruumiisi ja kasvosi jälleen terveeksi, niin että tuosta kokemuksesta tulisi kuin ohi mennyt painajainen? Miltä sinusta tuntuisi? Mitä sanoisit?
5 Luuk. 17:11–19 kertoo, että Jeesus kohtasi kymmenen spitaalista ollessaan menossa kylästä toiseen. Kuten laki sääti, nämä miehet seisoivat matkan päässä ja huusivat: ”Jeesus, mestari, armahda meitä!” Hän armahti heitä, käski heitä menemään ilmoittautumaan papeille lain mukaan. Kaikki kymmenen parantuivat matkalla. Mitä he tekivät silloin?
6 Ainoastaan yksi palasi Jeesuksen luo lausumaan kiitokset, ja hän oli samarialainen. Entä ne muut yhdeksän? He jatkoivat epäilemättä matkaansa iloiten. He olivat saaneet, mitä olivat halunneet. Ja mitä se oli? Ruumiillinen terveys.
7. Osoittaako ruumiillisen terveyden voimakas haluaminen, että me valmistaudumme elämään Jumalan uudessa järjestyksessä?
7 Ketä näistä me muistutamme? Meille on luonnollista odottaa ruumiillista terveyttä, jonka Jumalan uusi järjestys tuo. (Ilm. 21:3, 4) Mutta kuinka monta ihmistä sinä sitten tunnet, jotka eivät haluaisi täydellistä terveyttä, vapautta kivuista ja tuskista, tai jotka eivät haluaisi säilyttää tai saada takaisin nuoruuden tarmoa? Ilmeisesti suuri enemmistö maan päällä nykyään haluaisi. Miten näin ollen pelkkä ruumiillisen terveyden halu voisi olla tunnusomainen tekijä, joka leimaisi meidät valmistautuneiksi elämään Jumalan uudessa järjestyksessä? Täytyy olla jotakin enemmän kuin tämä. Täytyy olla oikea vaikutin sen täydellisen terveyden haluamiselle, jonka Jumalan uusi järjestys tarjoaa.
8. a) Miten se yksi spitaalinen, joka palasi Jeesuksen luo, valaisi oikeaa asennetta? b) Mitä meidän tulee aina yrittää tehdä, kun luemme Raamatun lupauksia uuden järjestyksen siunauksista?
8 Meidän on oltava sen yhden miehen kaltaisia, joka kääntyi ja palasi Jeesuksen luo tuntien epäilemättä sydämensä olevan pakahtumaisillaan hänen rinnassaan ja ehkä kyynelten virratessa pitkin hänen kasvojaan. Miten hän erosi niistä toisista? Ero oli siinä, että Jumalan Kristuksen Jeesuksen välityksellä osoittama huomaavaisuus tavoitti hänen sydämensä. Hän näki parantumisessaan todistuksen siitä, miten suurenmoinen Jumala Jehova on, ja hänet täytti halu ylistää häntä. Hänellä oli oikea asenne, hänellä oli hengellistä arvostusta. Meidänkin pitäisi harkitessamme jokaista niistä suurista siunauksista, joita uusi järjestys tarjoaa, ymmärtää tarpeelliseksi ajatella, mitä ne kertovat meille Jumalastamme. Silloin ne rakentavat meissä lisääntyvää arvostusta häntä kohtaan ja kehittävät voimakkaan halun – ei vain saada täydellinen terveys ja loputon elämä sinänsä – vaan saada nämä siunaukset voidaksemme palvella suurenmoista Luojaamme ja kyetäksemme osoittamaan rakkautta myös lähimmäisiämme kohtaan.
JUMALA EI MUUTA PERSOONALLISUUKSIA IHMEEN AVULLA
9. a) Miksei edes ylösnousemus kuolleista itsessään muuta ihmisiä taipuvaisiksi vanhurskauteen? b) Miten Matt. 21:31, 32 osoittaa, miksi Tyyron, Siidonin ja Sodoman asukkaat voivat edistyä paremmin Jumalan uudessa järjestyksessä kuin niiden kaupunkien asukkaat, joita Jeesus nuhteli?
9 Ei ylösnousemus kuolleistakaan – itsessään – muuta ihmisiä. Me tiedämme tämän siitä, että Jeesus sanoi eräitten Israelin kaupunkien ihmisille: ”Tyyron ja Siidonin [ja Sodoman maan] on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.” (Matt. 11:20–24) Miksi? Koska nuo muinaisen Tyyron, Siidonin ja Sodoman asukkaat eivät olleet saaneet sitä hyötyä saarnaamisesta, opetuksesta ja voimatekojen suorittamisesta, jonka nämä ensimmäisen vuosisadan juutalaiset saivat Jumalan Pojan kautta. Jeesus sanoi siis, että kun sellaisten kaupunkien kuin Kapernaumin, Korasinin ja Beetsaidan asukkaat palaavat ylösnousemuksessa hänen tuhatvuotishallituksensa aikana, niin he palaavat samanlaisina ylpeinä, uppiniskaisina persoonallisuuksina, jollaisiksi he silloin osoittautuivat. Vaikka Tyyron, Siidonin ja Sodoman väestö oli selvästi epävanhurskasta, niin se ei ollut ilmaissut sellaisia piirteitä, joten se tulisi olemaan paremmassa asemassa ottamaan vastaan totuutta ja opetusta Jumalan vanhurskaista periaatteista. – Vrt. Matt. 21:31, 32.
10. Minkä ’tervemielisyys’ sanoo olevan päätekijä iankaikkisen elämän saamisellemme uudessa järjestyksessä?
10 Kun olemme ”tervemielisiä”, niin emme siis luota minkään valtavan tapahtuman, niinkään suuren kuin edessä olevan ”suuren ahdistuksen”, aiheuttavan meissä mitään taianomaista muutosta, joka takaisi menestymisemme Jumalan uudessa järjestyksessä. Ja me ymmärrämme, että loppujen lopuksi se, saammeko me iankaikkisen elämän, ei tule riippumaan pelkästään tiettyjen ihmisten tai tietyn järjestön yhteydessä olemisesta. Se riippuu loppujen lopuksi siitä, millaisia me olemme persoonina, millaiset persoonalliset ominaisuutemme ovat.
11, 12. a) Valaise, miten nykyiset vakavat hengelliset heikkoudet voivat estää Jumalan uuteen järjestykseen hengissä säilyneitä edistymästä täydellisyyteen, jollei niitä korjata. b) Kuka kantaa syyn, jos joku ei elä silloin avattavien ”kirjojen” sisällön mukaisesti?
11 Meidän on siis oltava aivan vakavasti ja täysin järkevinä rehellisiä itsemme arvioimisessa, niin ettemme vähättele tai peittele vääriä tapoja tai asenteita, jotka paljastavat vakavan hengellisen heikkouden. Jollakulla miehellä saattaa olla esimerkiksi ’vilkuilevat silmät’. Hän ei ole ehkä haureuden harjoittaja eikä avionrikkoja kirjaimellisessa merkityksessä, mutta hänen kiinnostuksensa vastakkaista sukupuolta kohtaan on ylenmääräinen; hänen silmänsä kiertävät toisesta toiseen. Jos tällaisella todella on syvää kunnioitusta herättävä kokemus varjeltua ”suuressa ahdistuksessa”, niin hänen silmänsä saattavat jonkin aikaa katsoa ’suoraan eteenpäin’. Mutta jollei hän ole todella sydämestään himokkaita taipumuksia vastaan, niin hänen silmänsä voivat alkaa jälleen pian vilkuilla, niin, vaikka hän onkin uudessa järjestyksessä. Sama pitää paikkansa ihmisestä, joka sallii itsensä tulla liian riippuvaiseksi väkijuomista. Vaikkei hän olekaan juoppo, niin se, että hän on liiaksi kiinnostunut väkijuomista eikä korjaa asiaa, voi aiheuttaa hänelle pulmia myöhemmin, jos hän mahdollisesti varjeltuu uuteen järjestykseen. Väkijuomateollisuuden puuttuminen ei estä sitä enempää kuin se esti Nooaakaan nauttimasta näitä juomia liikaa eräässä tilaisuudessa maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen. – 1. Moos. 9:20, 21.
12 Samoin on toistenkin vaarallisten tottumusten tai luonteenpiirteitten laita. Taipumukset itsekkääseen kunnianhimoon, kerskumiseen, kateuteen, juoruamiseen, silkkaan laiskuuteen tai alistumattomuus johtoon – on paljon sellaista, mikä voi aiheuttaa pulmia meille, jollemme opi saamaan sitä valvontaan. Se voi hidastaa edistymistämme täydellisyyteen tai estää sen niiden tuhannen vuoden aikana, jotka Kristus Jeesus ja hänen taivaalliset perijätoverinsa palvelevat pappeina Valtakunnan maallisten alamaisten parannukseksi. (Gal. 5:19–21; Ilm. 5:10; 22:1, 2) Jos kuka tahansa meistä ei osoittaudu kelvolliseksi elämään, koska ei elä silloisten Jumalan ”kirjojen” sisällyksen mukaan, niin emme voi syyttää ketään – emme nykyistä pahaa maailmaa emmekä Saatanaa ja hänen demonejaan – vaan ainoastaan itseämme.
VALPPAUS RUKOUKSEN SUHTEEN
13. Mitä sisältyy ’valppauteen rukousten suhteen’?
13 Voimme helposti nähdä, miksi apostoli Pietari kannusti olemaan ”valppaat rukousten suhteen”, sen jälkeen kun hän oli kehottanut olemaan ”tervemieliset” ottaen huomioon ”kaiken lopun” läheisyyden. (1. Piet. 4:7, Um) Vaikka rukoukset totunnaisiin aikoihin, kuten aterioilla, aamulla noustessa ja illalla makuulle mentäessä, ovat varmasti paikallaan, niin onko se ’valppautta rukousten suhteen’? Pikemminkin me haluamme ’etsiä Jehovan kasvoja’ pitkin päivää emmekä rukoilla ainoastaan äänellämme tai huulillamme vaan sydämellämme. (Ps. 27:8, 9) Me haluamme tajuta herkästi tarvitsevamme hänen apuaan ja kääntyä hänen puoleensa saadaksemme ohjausta ja voimaa, milloin hyvänsä tunnemme jotakin heikkenemistä uskossamme tai taipumusta ajelehtia pois Jehovan vanhurskaista periaatteista.
14, 15. a) Minkä suhteen säilyttäminen hyvässä tilassa ansaitsee suurimman valppauden? b) Millainen rukous ilmaisee valmiuden elämään uudessa järjestyksessä?
14 Olemmeko me valppaita toiminnoissamme toisten kanssa, tarkkaavaisia, jottemme antaisi aihetta loukkaantumiseen, välttääksemme vaaran tai huolehtiessamme liikeasioittemme menestymisestä? Kuinka paljon suurempi pitäisi valppautemme ja vireytemme olla hyvien suhteitten säilyttämiseksi Jehova Jumalan kanssa ja käyttääksemme hyväksemme hänen täyttä apuaan ja ohjaustaan! Me tarvitsemme nyt kipeästi rukousta. Sen tarve ei lakkaa vain siksi, että pääsemme tulevaan uuteen järjestykseen.
15 Kun puhumme Jumalalle, niin voimme osoittaa, ettemme ole itsetyytyväisiä emmekä pidä rukoilemista tavanomaisena, vaan päinvastoin avaamme sydämemme hänelle, kerromme hänelle pulmistamme, ponnisteluistamme edistyäksemme ja ehkä pettymyksistämmekin itsemme suhteen ja etsimme hänen apuaan ja ansaitsematonta hyvyyttään pyytäen häntä osoittamaan meille sääliä. Sillä, että olemme valppaita rukoilemaan ja tajuamme rukouksen tarpeen nykyään, on varmasti suuri merkitys varustautumisessamme silloiseen elämään. Sydämestä lähtevä rukous on todistus syvästä uskosta.
TEOKRAATTISEN JOHTOASEMAN KUNNIOITTAMINEN
16, 17. a) Miten me tiedämme, että johtoasemaa koskeva periaate on voimassa Jumalan uudessa järjestyksessä maallisten hengissä säilyneitten joukossa? b) Mitä kysymyksiä tämä herättää valmiudestamme elämään silloin?
16 Sellainen usko edistää suuresti menestystämme Jumalan uudessa järjestyksessä. Niihin asioihin, jotka me tiedämme elämästä silloin, kuuluu se, että johtoasema on voimassa. Kuningas Daavid tunnusti: ”Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi.” (1. Aikak. 29:11) Jehova on suvereenisuutensa oikeudenmukaisessa käytössä tehnyt johtoasemasta yhden jumalallisen järjestelyn perusperiaatteista. Haluammeko me kunnioittaa tällaista johtoasemaa uudessa järjestyksessä, pitäköötpä johtoasemaa sitten voimassa yksilöt, kuten kuningas Jeesus Kristus, tai yksityiset perheenpäät tai sellaiset ihmisryhmät, jotka on velvoitettu antamaan ohjeita tai tekemään ratkaisuja ja langettamaan tuomioita Jumalan asettaman Kuninkaan alaisuudessa? Kunnioitammeko me sitä nyt?
17 Kristus Jeesus toteuttaa tuhatvuotishallituksen aikana täysin osansa kaikkien alamaistensa ”johtajana ja käskijänä”. (Jes. 55:4, Um) Hänen hallituksensa tulee ”keisarin” hallitusten sijaan ja on toimiva hallitus, jonka ohjaus maan asioissa tuntuu monin tavoin. Tulemmeko me halukkaasti noudattamaan Kuninkaan käskyjä? Edistyminen täydellisyyteen ja itse elämäkin riippuu siitä.
18. Mitkä sellaiset vastakkaiset tilanteet syntyivät Sinearin lakeudella ja ennallistetussa Jerusalemissa, jotka valaisevat johtoaseman vaikutusta ihmisten elinoloihin?
18 Jehova Jumala antoi Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen elossa säilyneille ohjeen levittäytyä ja täyttää maa. Kun monet Sinearin lakeudelle kokoontuneet tekivät toisenlaisen ratkaisun ja päättivät keskittyä suureen kaupunkiin, niin Jehova pani pakolla suvereenin tahtonsa toteutumaan sekoittaen heidän kielensä ja siten ”hajotti heidät yli kaiken maan”. (1. Moos. 9:1; 11:1–9) Kun useita vuosisatoja myöhemmin palanneet juutalaiset pakkosiirtolaiset rakensivat uudelleen Jerusalemin, niin Nehemian kertomukset osoittavat kaupungissa päinvastoin olleen liian vähän asukkaita, joten heitettiin arpaa ja ilmeisesti yksi perheen päämies jokaisesta kymmenestä valittiin muuttamaan perheineen kaupunkiin. Nähtävästi vielä toisetkin tekivät samoin vapaaehtoisesti, ja kansa siunasi heitä sen johdosta. Kaikki valitut eivät ehkä erityisemmin pitäneet ajatuksesta muuttaa Jerusalemiin, mutta se, että he noudattivat sitä, todisti heillä olevan uskoa ja kiinnostusta saada ”pyhä kaupunki” kykeneväksi toimimaan tehokkaasti. – Neh. 7:4; 11:1, 2.
19, 20. a) Mitä kysymyksiä tämä herättää meille miettiessämme elämää Jumalan uudessa järjestyksessä? b) Miten voimme osoittautua valmistautuneiksi nyt kysymyksen ollessa sellaisista uuden järjestyksen elämän näkökohdista?
19 Entä sitten, jos sinua ohjattaisiin uudessa järjestyksessä muuttamaan toiselle alueelle, ehkäpä etäiseenkin paikkaan ja tekemään siitä kotisi? Noudattaisitko kehotusta? Entä jos sinua pyydettäisiin muuttamaan väekkäämmälle alueelle, yhteiskuntaan, jolla suoritettaisiin jotakin Valtakunnan hallituksen erikoistyötä, joka vaatisi ryhmäponnistelua ja yhteistoimintaa? Tai entä jos sinulle annettaisiin tilaisuus tehdä vapaaehtoisesti sellainen muutto? Mitä tekisit? Antaisitko henkilökohtaisen mieltymyksen hallita itseäsi ja ajattelisitko, että onnellisuutesi liittyy erottamattomasti johonkin itse valitsemaasi maantieteelliseen alueeseen tai ympäristöön?
20 Me voimme nyt osoittaa tietyssä määrässä oikean mielenlaatumme halukkuudellamme mukautua ainakin jollakin tavalla samanlaatuisiin tilaisuuksiin tai ehdotuksiin. Suostummeko me halukkaasti sellaisiinkin pieniin seikkoihin kuin pyyntöihin olla yhteistoiminnassa tiettyjen istuinten täyttämiseksi kokouspaikassa tai konventissa? Olemmeko hyvän uutisen saarnaamistyössä vastahakoisia palvelemaan tietyillä paikallisilla alueilla? Kun olosuhteet ja henkilökohtaiset velvollisuudet tai tehtävät sallivat, niin tarjoudummeko vapaaehtoisesti palvelemaan siellä, missä on suurempi tarve, vaikka se merkitsee ikään kuin ’juurien repimistä irti’ ja kenties eräitten henkilökohtaisten mukavuuksien ja mielitekojen uhraamista? Miten paljon osoitamme uskoa ja vilpitöntä kiinnostusta ”uuden Jerusalemin”, Kristuksen Jeesuksen johdossa olevan Jumalan valtakunnan hallituksen, etuja kohtaan?
KUNNIOITTAVA ASENNE EPÄTÄYDELLISYYKSISTÄ HUOLIMATTA
21. Miten se, että Jumala käyttää ihmisedustajia, vaatii aitoa uskoa meiltä?
21 Tämän ohella meidän täytyy ymmärtää, että tarvitaan uskoa Jehova Jumalan ja hänen Poikansa kykyyn käyttää ihmisedustajia hallitsemisessa. Joku voisi ehkä suhtautua auliisti ohjeisiin tai määräyksiin, jotka esittäisi joku enkeli tai välittäisi jokin voimakas, jopa jyrisevä ääni taivaasta. Mutta entä jos jokin määräys tulee taivaallisen hallituksen ihmisedustajan kautta? Eikö se vaadikin enemmän uskoa?
22, 23. a) Missä määrin inhimillinen epätäydellisyys vaikuttaa näiden maallisten edustajien palvelukseen, ja miten se saattaa vaikuttaa meihin? b) Häviävätkö arvostelukykyä koskevat epätäydellisyydet, erehdykset ja hairahdukset heti ”suuren ahdistuksen” jälkeen? c) Mitä kysymyksiä tämä herättää?
22 Nykyisin toimivat vanhimmistot paikallisissa kristillisissä seurakunnissa, ja vanhinten hallitseva elin palvelee seurakuntaa maailmanlaajuisesti. Ne, jotka muodostavat nyt nämä elimet, ovat kaikki epätäydellisiä ihmisiä, mutta he kykenevät Jumalan pyhän hengen avulla palvelemaan Hänen tahtoansa ja tarkoitustansa hyvin. Onko meidän vaikea kunnioittaa tällaisia tai olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan, koska me tiedämme, etteivät he ole täydellisiä? Miten sitten on uuden järjestyksen alkukaudella?
23 Vaikka Jumalan uusi järjestys toisikin alussa suuren ilon, niin epätäydellisyys ei häviä kuitenkaan ensimmäisenä päivänä, viikkona, kuukautena, vuotena eikä ensimmäisenä vuosikymmenenäkään ”suuren ahdistuksen” ja Saatanan syvyyteen heittämisen jälkeen. Jos näin olisi, niin miksi pitäisi varata tuhat vuotta täydellisyyden ennallistamiseksi kokonaan ja ihmiskunnan sovittamiseksi täysin Jumalan kanssa? Entä jos jokin niiden epätäydellisyys, joille on uskottu vastuu Valtakunnan hallituksen edustajina, vaikuttaisi haitallisesti johonkuhun meistä, ehkä johtaisi johonkin tekoon tai järjestelyyn, joka meidän mielestämme ei olisi niin kuin sen pitäisi olla ja aiheuttaisi meille jonkin verran sellaista, mikä olisi epämieluista tai epätyydyttävää? Tulemmeko me kärsimättömiksi ja kiihdymmekö, jollei asioita oikaista heti paikalla? Onko meillä kiusaus ’ottaa asiat omiin käsiimme’ ja yrittää oikaista se, minkä uskomme tarvitsevan oikaisua? Miten me suhtaudumme nykyään samanlaisiin olosuhteisiin valmistautuessamme elämään Jumalan uudessa järjestyksessä?
24, 25. a) Miksi Ussa kuoli Jumalan käsissä? b) Millaisia vaikuttimia hänellä saattoi olla, ja millaisen asenteen se ilmaisi?
24 Meillä on oppaanamme esimerkki siinä tapauksessa, jolloin Daavid yritti tuoda liiton arkin Jerusalemiin. Sen sijaan että arkki olisi kuljetettu tankojen varassa Leevin sukuun kuuluvien kehatilaisten olkapäillä (lain mukaan), se asetettiin vaunuihin. Eräässä kohdassa vaunuja vetävät ”härät kompastuivat” ja muuan Ussa-niminen mies ojensi kätensä ja tarttui arkkiin. Mikä oli seuraus? Jehova Jumala ”löi hänet siinä hänen hairahduksensa [epäkunnioittavan tekonsa, Um] tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen”. (2. Sam. 6:1–7) Missä oli vika?
25 Jumalan laki kielsi nimenomaan keitään muita kuin valtuutettuja pappisedustajia koskemasta pyhään arkkiin kuoleman uhalla. Laki oli julkisesti tunnettu, ja koska Ussa oli epäilemättä leeviläinen (vaikkei pappi), niin hänen olisi pitänyt tietää paremmin kuin toisten Jumalan nimenomainen käsky. Hän suvaitsi rikkoa sen käskyn ehkä otaksuen, että olosuhteet oikeuttivat sen. Hän on saattanut ajatella, että jollei hän toimi arkin tukemiseksi, niin se kaatuu varmasti. Jos näin oli, niin häneltä puuttui usko Jumalan voimaan huolehtia asioista sillä tavalla, ettei kenenkään hänen palvelijoistaan tarvitse olla tottelematta hänen nimenomaisia käskyjään. Hän on toisaalta saattanut ajatella, että hänellä olisi tilaisuus tehdä itsestään ’sankari’, joka saisi pysyvän maineen ’Ussana, miehenä, joka esti pyhää arkkia kaatumasta’. Miten tahansa olikin, hän osoitti kunnioituksen puutetta.
26. Minkä tärkeän opetuksen me saamme tästä, opetuksen, joka suojelee elämän etujamme uudessa järjestyksessä?
26 Epäraamatulliset teot ja menettelyt, julkeus ja anastus eivät ole koskaan oikeutettuja. Kun Jumalan uudessa järjestyksessä on niin monia iloitsemisen aiheita, niin ei silloin alussa vallitsevien minkäänlaisten inhimillistä epätäydellisyyttä ilmaisevien olosuhteitten tule saada meitä kiivastumaan eikä puhumaan eikä toimimaan harkitsemattomasti. Meidän on ’pysyttävä järkevinä kaikessa’ ja ymmärrettävä, että periaate ”asian loppu on parempi kuin sen alku” pitää paikkansa myös Jumalan Pojan tuhatvuotishallituksen aikana, ”ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen . . . sillä viha majautuu tyhmäin poveen”. – 2. Tim. 4:5, Um; Saarn. 7:9, 10.
27, 28. Kun jokin asia näyttää tarvitsevan korjausta tai oikaisua, niin mikä on oikea menettelytapa, johon voidaan ryhtyä Jumalan suosion ja siunauksen varmistamiseksi?
27 Jos meitä ei ole valtuutettu toimimaan jossakin asiassa, niin me voimme ilmoittaa niille, jotka on valtuutettu. Sen sijaan että me sen jälkeen kärsimättömästi yrittäisimme itse ’tukea arkkia’, me voimme silloin osoittaa luottamusta siihen, että Jumala ohjaa asioita, varmoina siitä, että hän aikanaan antaa tulosten olla vain hyvät. Ps. 4:5 (Um) neuvoo: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne vuoteellanne ja pysykää hiljaa.” – Vrt. Ps. 63:7–9.
28 Me voimme näin ollen valmistautua Jumalan uuteen järjestykseen nyt osoittamalla kunnioitusta niitä järjestelyjä kohtaan, jotka hänen Poikansa toteuttaa kristillisessä seurakunnassa, varmoina siitä, että Jehova Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta eivät koskaan jää tietämättä eivätkä huomaamatta asiat, jotka tarvitsevat parannusta tai korjaamista.
[Kuva s. 406]
Merkitseekö ruumiillisen terveyden haluaminen sitä, että henkilö on valmis elämään Jumalan uudessa järjestyksessä? Kymmenen spitaalista halusi Jeesuksen parantavan heidät, mutta ainoastaan yhdellä oli sydän, joka sai hänet antamaan kunnian Jumalalle. Millainen on sinun sydämesi?