hävitetään; totisesti laidun otetaan heiltä pois.” (Jer. 50:45, LXX, Bagsterin käännös) Niin, babylonialaiset olivat kuin lampaita kuvaannollisen Jordanin leijonan edessä ja raastettuja tuhoon. Heidän pääkaupunkinsa, joka näytti niin kestävältä, oli lopulta autioituva. Maa, erityisesti kaldealaisten maa, vapisi Babylonin kukistumisen suunnattomasta jymystä – haavoittuneena parantumattomasti, kuten seuraavat kirjoitukset osoittavat. Babylonin hämmästyksen ja ahdistuksen huuto kuului kaikissa kansoissa, joita se hallitsi kolmantena maailmanvaltana – se oli tuskallinen tulos sen Jumalaa kohtaan osoittamasta julkeudesta.

26. Millaisena varoituksena meille tulisi Babylonin surullisen ja häpeällisen kohtalon olla?

²⁶ Tämän tulisi olla varoituksena kaikille, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita, että he varoisivat seuraamasta johtajiaan missään julkeissa menettelyissä ja turvaamasta ihmisten sanoihin ja heidän perimätietoihinsa, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa tai esittävät tai ilmaisevat epäuskoa sen suhteen. Sen pitäisi saada myös meidät toteamaan, miten tuhoisaa on turvata ihmisten kerskuntaan – olkootpa he sitten filosofeja, tiedemiehiä tai pappeja –, siihen mitä ihminen pystyy tekemään tämän nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän ylläpitämiseksi, jota hallitsee Suuren Babylonin suuri väärän uskonnon mahti. Me arvostamme, mitä viisas Sananlaskujen kirjoittaja esitti:

27. Mikä Sananlaskujen lausunto painuu tämän ohella syvästi mieleemme?

²⁷ ”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” – Sananl. 11:2.

Lukijain kysymyksiä

● Koska Juud. 7 osoittaa, että Sodoma ja Gomorra ”ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta”, niin eikö tämä estä noiden kaupunkien asukkaita saamasta ylösnousemusta? – A. C., USA.

Jos luetaan vain tämä jae ottamatta huomioon, mitä muu osa Raamattua sanoo asiasta, voitaisiin tehdä tällainen johtopäätös. Mutta muut raamatunpaikat esittävät lisäseikkoja, joita ei voida jättää huomioon ottamatta, jos aiomme päästä paikkansa pitävään johtopäätökseen.

Esimerkiksi Matt. 11:23:ssa on kirjoitettu: ”Jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet [Kapernaumissa], olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.” Tämä ei ilmeisestikään merkitse sitä, että samat henkilöt, jotka elivät Sodomassa sen hävityksen aikana, olisivat säilyneet hengissä yli 1 900 vuotta siihen aikaan asti, jolloin Jeesus lausui nuo sanat, vaan että kaupunki olisi säilynyt asuttuna paikkana.

Seuraava jae viittaa sitten tuomiopäivään sanoen: ”Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” (Matt. 11:24) Samoin on Matt. 10:15:ssä kerrottu Jeesuksen sanat: ”Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin”, missä kansa hylkäisi Jeesuksen opetuslasten tuoman sanoman. Jotta ”Sodoman ja Gomorran maan [olisi] helpompi” olla kuin muiden, niin tuon maan entisten asukkaiden täytyisi olla paikkeilla tuomiopäivänä. Kirjaimellista maata ei tuomita. Ilm. 20. luku osoittaa, että kuolleista herätetyt ihmiset tulevat seisomaan ”valtaistuimen edessä”. Eikä heille langeteta tuomiota ryhmänä joidenkin maitten entisinä asukkaina, vaan heidät tuomitaan ”kukin tekojensa mukaan” tuomioaikana. Siinä maassa asuneet yksilöt herätetään siis ilmeisesti kuolleista. – Ilm. 20:12, 13.

Mikä kärsi sitten ”iankaikkisen tulen rangaistuksen”? Vaikka noiden kaupunkien asukkaat tuhoutuivat varmasti, niin ilmeisesti ei ihmisiä tuhottu iankaikkisesti, vaan itse kaupungit. Niitä ei ole rakennettu uudelleen tähän päivään mennessä. J. Penrose Harland kirjoitti merkittävästi: ”On osoitettu, että Sodoma, Gomorra, Adma ja Seboim sijaitsivat epäilemättä alueella, minkä nyt Kuolleen meren eteläosan vedet peittävät.” – The Biblical Archaeologist Reader (1961, s. 59; ks. myös Jes. 13:19, 20.)