(Jer. 51:57, As) Kaikkien ihmisten, jotka ovat antaneet elämänsä Jehova Jumalan palvelukseen, täytyy ymmärtää, että kristittynä oleminen on vakava asia, ja Mooses lausui: ”Sinä et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.” (2. Moos. 20:7, Um) Kenenkään ei tule ajatella, että koska hän on antautunut Jehova Jumalalle ja hänet on kastettu vedessä, niin Jumala on nyt velvollinen tekemään kaiken hänen hyväkseen. Jumala suorittaa varmasti oman osansa sopimuksesta siunaten ja huolehtien, mutta orjan, joka sanoo omistavansa yksinomaisen antaumuksensa Jehova Jumalalle, täytyy myös suorittaa oma osansa tässä järjestelyssä. Hänen täytyy osoittaa, että hän on Yksinvaltiaan Hallitsijan orja ja lisäksi tottelevainen orja. Ihmisen elämä riippuu hänen todellisesta, aidosta palvonnastaan, ja ’Isä odottaa sellaista palvontaa’, sillä hän on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”.

”Minun taakkani on keveä”

 1. Miten kristikunnan kannattajat ajattelevat ihmisestä tulevan Jeesuksen askeleissa seuraajan?

USEIMMAT ihmiset maailmassa valitsevat vähimmän vastusta aiheuttavan menettelytavan ja kulkevat suuren enemmistön tietä, mikä johtaa syntiin ja lopulta kuolemaan ja tyhjäksitekemiseen. Jotkut ajattelevat, että kristittynä oleminen on hyvin vaikea tehtävä ja suurempi, kuin minkä he voivat kestää tässä jumalattomassa maailmassa. Monilla ei ole mitään sitä vastaan, että he ovat kristikunnan niin sanottuja ”kristittyjä”, koska he voivat siellä noudattaa kaikkia nautinnonhaluja ja harjoittaa lihan himoja, mitkä kristikunta hyväksyy, ja he tuntevat tekevänsä oikein. Mutta sellaisena tosi kristittynä oleminen, joka vaeltaa Kristuksen Jeesuksen askeleissa, on useimpien ihmisten mielestä vaikeaa. Mutta miten me voimme saada sopusointuun tämän otaksutusti vaikean kristittynä olemisen Kristuksen Jeesuksen lausunnon kanssa, kun hän sanoi: ”Minun taakkani on keveä”? Katsokaamme, mitä Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” – Matt. 11:28–30, Um.

 2, 3. a) Mitä Jehova vaatii hänelle antautuneilta palvelijoilta? b) Miten Jeesus itse mukautui tähän vaatimukseen ja järjesti niin, että toisilla on mahdollisuus tehdä samoin?

² Mitä Jehova Jumala vaatii meitä kristittyinä tekemään? Kun tutkimme Raamattua, niin huomaamme, että ensimmäinen tehtävä on voittoisan Valtakunnan sanoman saarnaaminen kautta maailman todistukseksi kaikille kansoille. Kaikki ihmiset kykenevät puhumaan jotain kieltä ja ilmaisemaan tunteensa ja ajatuksensa. Ja jos jollakulla on tosi syvä tunne, että hän haluaa antautua Jehova Jumalalle, ja jos hänellä on Jehovan mieli, mikä on ilmaistu hänen Sanassaan, niin hän saarnaa hyvää uutista toisille. Tämä ei ole itsessään totisesti mikään vaikea tehtävä. Jeesus kehoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat uurastaneet ja raataneet Perkeleen järjestössä ja tehneet itsestään sen orjia, jättämään raskautetun tilansa ja tulemaan hänen luokseen virvoittumaan. Jeesus ei pyydä sinua ottamaan iestä kantaaksesi ja tekemään koko työtä yksin. Sanat ”ottakaa minun ikeeni” on käännetty alahuomautukseen näin: ”Astukaa minun ikeeni alle minun kanssani.” Toisin sanoen: vetäkää samaa taakkaa ja tehkää samaa, mitä Jeesuskin teki ollessaan maan päällä. Hänelle määrätty työ oli saarnaaminen Israelin kadonneille lampaille ja heidän johtamisensa Jumalan valtakunnan siunausten alaisuuteen. Ei ainoastaan Jeesus itse suorittanut tätä saarnaamista, vaan hän myöskin lähetti opetuslapsensa kyliin saarnaamaan hyvää uutista Valtakunnasta. Hän halusi heidän oppivan hänen jalkojensa juuressa Jehovan päätöksiä ja kertovan niitä sitten toisille joka tilaisuudessa.

³ Kun luemme neljästä evankeliumista Kristuksen elämästä, niin huomaamme, että Kristus oli lempeämielinen henkilö, nöyrä sydämeltään, ja kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, saivat virvoituksen sielulleen. Kun sairaat oli parannettu, niin he halusivat innokkaasti kertoa, mitä oli tapahtunut, eikä hän antanut läheisimmille seuraajilleen muuta vastuuta kuin saarnaamisen, puhumisen toisille ja lohdutuksen tuomisen heille. Hän käski heitä menemään taloista taloon, kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, maasta maahan. Ja tämä suuri laajennustyö, meneminen ei-juutalaisten luo maasta toiseen, alkoi seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Jeesus alkoi saarnata. Sanoman piti ennen kaikkea mennä juutalaisille, jotta heille olisi annettu täydellinen tilaisuus kuulla Jumalan sanomaa. Ja tämä sanoma esitettiin mahdollisimman yksinkertaisella tavalla, käyttäen pelkästään puhumisohjelmaa. Tämä ies oli totisesti suotuisa. Se ei ollut kenellekään asetettu raskas taakka.

 4. Mistä aiheutuu vaikeus olla kristitty saarnaaja?

⁴ Miten sitten on niin vaikeaa olla kristitty? Saarnaaminen ei ole suinkaan vaikeata. Vaikeata on se vastustus, minkä Perkele nostattaa niitä lempeämielisiä ja nöyräsydämisiä kohtaan, jotka suorittavat sitä työtä, minkä Jeesus oli määrännyt kristittyjen tehtäväksi. Jeesus varoitti meitä, että vastustus tulisi olemaan kiihkeä, mutta se työ, minkä hän antoi kristittyjen tehtäväksi, oli oleva helppo. Se ei ollut oleva raskas taakka, ei enemmän, kuin minkä he kykenevät kantamaan. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat puhtaat sydämeltään, koska he saavat nähdä Jumalan. Onnellisia ovat rauhaisat, koska heitä sanotaan ’Jumalan lapsiksi’. Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. Onnellisia olette te, kun ihmiset soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat valheellisesti kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun tähteni. Riemuitkaa ja hyppikää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa, sillä samalla tavalla he vainosivat profeettoja ennen teitä.” – Matt. 5:8–12, Um.