Huomaavaisuus alhaisia kohtaan

Ketkä ovat alhaisia? Miten heitä kohtaan voidaan osoittaa huomaavaisuutta?

YLHÄISET asiat kiinnittävät ihmisen huomiota ja tekevät syvän vaikutuksen hänen mieleensä. Tästä syystä hän on valinnut korkeat paikat sankareittensa ja jumaliensa muistomerkeille. Hallitsijoilleen hän on pystyttänyt valtaistuimia. Ylhäinen tekee syvän vaikutuksen ihmiseen, mutta alhainen vetää puoleensa Jumalaa. ”Ylhäisen hän tuntee ainoastaan kaukaa.” (Ps. 138:6, Um) Jeesus Kristus sanoi: ”Mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” (Luuk. 16:15) Siksi Raamattu esittää viisaan kehotuksen: ”Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.” ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin”. – Sananl. 16:19; Room. 12:16.

Osoittamalla huomaavaisuutta alhaisia kohtaan Tekijämme Jumala on antanut meille esimerkin, ja se koituu meille aidoksi onneksi, jos jäljittelemme häntä. Hän sanoo syyksi siihen, miksi hän asuu särkynyt- ja nöyrähenkisten luona, ”että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”. (Jes. 57:15) Hänen huomaavaisuutensa on avointa huolehtimista heidän hyvinvoinnistaan. Siksi meidänkin pitäisi olla huomaavaisia alhaisia kohtaan.

Jumala on ollut jalomielinen alhaisten tukemisessa. Hän varaa heille elvyttävän henkensä ja vahvistaa heidän sydäntään Sanansa pettämättömillä lupauksilla. Hän on lunastanut heidät ainosyntyisen Poikansa kalliilla verellä avaten siten heille tien iankaikkisen elämän saamiseen. Tällainen huomaavaisuus puhuu itse puolestaan meille. – 1. Joh. 4:7–16.

Keitä nämä alhaiset ovat? He eivät ole välttämättä maailman köyhiä, sillä eivät kaikki maailman köyhät ole alhaisia. Usein maailman köyhät ovat hyvin omahyväisiä ja ylpeitä luomuksia. Jumala itse ilmaisee alhaisen, joka ansaitsee taivaan huomaavaisuuden, sanoen: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto [ja joka vapisee, Um] minun sanani edessä.” (Jes. 66:2) Tällainen alhaisuus ei siis tarkoita alemmuutta. Se merkitsee tietoisuutta pienuudestaan Jumalan edessä. Alhainen tuntee Jehova Jumalan ja vapisee hänen Sanansa edessä.

Todellisen alhaisuuden nähdään näin ollen johtuvan monista eri seikoista. Ensiksikin sen juuret ovat kiitollisuudessa. Se, joka tuntee Jumalan majesteetin, ihmettelee, miksi Jumala olisi lainkaan huomaavainen häntä kohtaan. ”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” (Ps. 8:5) Jumalan alentuvaisuus nöyryyttää ajattelevaa ihmistä. Alhaisuus on myös juurtunut kunnioitukseen. Miten syntinen ihminen voi juljeta lähestyä itse Luojaa? Jumala on kuitenkin tehnyt tämän mahdolliseksi. Tietoisena synnynnäisestä puutteellisuudestaan ihminen seisoo katuvana Tekijänsä edessä. Alhaisuuden tunne aiheutuu myös syntien anteeksiannon tietoisuudesta. Alhaiset tunnustavat syntinsä lapsenomaisen yksinkertaisesti ja omaksuvat iloiten ja toiveikkaina suodun anteeksiannon. Jumalan sanasta Raamatusta he saavat tietää Jumalan anteeksiannosta. He vapisevat ajatellessaan Jehovan rakkautta ja jalomielisyyttä. Mitä kuoleva ihminen voi pyytää enemmän kuin että hänen syntinsä annettaisiin anteeksi? Oikea tieto Jumalasta pakottaa hänet vaatimattomaksi, nöyräksi ja alhaiseksi. Sellainen alhaisuus miellyttää Jumalaa, sillä se ilmaisee ihmisen sellaiseksi, jollainen hän on: Luojastaan riippuvaiseksi luomukseksi.

IHMISEN ESIKUVA

Alhaisuuden ylevin esimerkki ihmisten keskuudessa oli epäilemättä ihminen Jeesus Kristus. Hän oli Jumalan Poika ja kuitenkin kumartui pesemään opetuslastensa jalat. (Joh. 13:1–17) Jeesus oli alhainen siinä, ettei hävennyt tehdä orjan työtä. Hän oli alhainen, koska arvosti suhdettaan Isäänsä Jehovaan. Hän sanoi kerran: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” (Joh. 5:19, 30) Eräässä toisessa tilaisuudessa, kun Jeesus kehotti ihmisiä tulemaan luokseen, hän sanoi itsestään: ”Tulkaa minun tyköni, . . . sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.” (Matt. 11:28, 29) Me opimme Jeesuksesta, että tosi alhaisuus toisiamme kohtaan johtuu lopulta siitä, että olemme alhaisia Jumalan edessä.

Kuten Jehova ei torju luotaan alhaisia, niin ei Jeesuskaan torjunut eikä meidänkään pitäisi. Syntisiä vedetään Jumalan luo rukouksessa, koska hän on lähestyttävissä ja saavutettavissa. Hänellä, joka johtaa kaikkeutta, ei ole liian kiire alhaisimpienkaan ollessa kysymyksessä. He purkavat rukouksessa sydämensä hänelle, ja hän kuuntelee. Hänen kaikkivoipaisuutensa ja viisautensa eivät pelota heitä, koska Jumala ei käytä väärin voimaansa eikä komeile heidän edessään älyllään. He lepäävät lohdullisesti hänen rakkautensa lämmössä. (Jes. 55:8, 9) Jeesus jäljitteli tätä Isänsä ihmeellistä esimerkkiä. Vaikka Jeesus oli täydellinen, niin alhaisista ihmisistä ei koskaan tuntunut, että Jeesus olisi ollut liian paljon heidän yläpuolellaan, eivätkä he pelänneet hänen valtaansa. Ihmiset jopa toivat lapsiaan hänen luokseen, jotta hän olisi siunannut heitä. (Mark. 10:13–16) Halveksitut, prostituoidut, veronkokoojat, vaikeuksissa olevat ja sairastuneet kokoontuivat laumoittain hänen luokseen. Hänellä oli aikaa heille. Kun ihmiset paheksuivat sitä, että Jeesus seurusteli sellaisten kanssa, niin hän vastasi: ”Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:13) Meidän kaikkien on hyvä harkita näiden sanojen ja annetun esimerkin merkitystä. Tulevatko syntiset hakemaan sinulta apua? Etsivätkö he sinua saadakseen lohdutusta? Se on hyvä ohje oman alhaisuutensa määrän tutkimiseksi.

Jeesuksen apostoli Paavali osoitti, ettei Jumala suosi ylhäisiä edustajinaan maan päällä. ”Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista” kutsuttu, Paavali kirjoitti, vaan Jumala valitsi sen, mikä on hulluutta, heikkoa, ”mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, . . . joka ei mitään ole, . . . ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:26–31) On ymmärrettävää näin ollen, että monet näistä valituista alhaisista ovat ihmisiä, joiden menneisyys on kyseenalainen, joilla on tuskin mitään koulutusta ja joiden persoonallisuus voi olla kaikkea muuta kuin sivistynyt. Kuitenkin Jumala on valinnut heidät ja näyttänyt heille totuuden ja elämän pyhät salaisuutensa.

Oli esimerkiksi Sakkeus. Hän oli pieni mies, joka kiipesi puuhun saadakseen nähdä vilahdukselta Jeesuksen. Häntä pidettiin yhteiskunnassa kauheana syntisenä. Jeesusko tulisi hänen kotiinsa? Mahdotonta ajatellakaan! Hän oli arvoton niin suureen kunniaan. Mutta mitä Jeesus teki? Hän kutsui itse itsensä Sakkeuksen taloon. Kertomus sanoo: ”[Sakkeus] otti hänet iloiten vastaan.” Niin liikuttunut Sakkeus oli Jeesuksen vierailusta, että hän astui esiin ja sanoi: ”’Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin’. Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, . . . sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’.” (Luuk. 19:1–10) Kuinka riemuissaan Sakkeus olikaan, kun Jeesus teki aloitteen! Useinkin on vahvan otettava ensi askel. Alhaiset tuntevat olevansa liian arvottomia kutsumaan huomattavia henkilöitä koteihinsa, mutta olisivat ikuisesti kiitollisia, jos nämä kutsuisivat itse itsensä. Sellaiset vierailut ovat unohtumattomia siunauksia ja rohkaisu alhaisille.

JOTKUT ANSAITSEVAT ERITYISTÄ HUOMIOTA

Joillakuilla alhaisilla on taipumusta vetäytyä syrjään. He tulevat sisäänpäin kääntyneiksi. Nämä elävät usein kuoreensa vetäytyneinä. He tarvitsevat apua. Profeetta Elia kävi erään alhaisen lesken luona Sarpatissa. (1. Kun. 17:8–24) Hänen käyntinsä osoittautui siunaukseksi leskelle. Leskinaiset ja -miehet vaipuvat usein yksinäisyyteen. Vierailu voisi auttaa muuttamaan tilanteen.

Vanhuudessa mieli useinkin tylsistyy ja mielikuvitus tulee hillittömäksi. Vanhemmat ihmiset tuntevat jääneensä jälkeen. Nuoret voivat osoittaa heille huomaavaisuutta ottamalla heidät mukaansa joihinkin toimiinsa. Mikään ei ole niin elvyttävää kuin odottamaton koputus oveen, nuori vierailulle tulija. Osoittamalla vanhemmille henkilöille vähän huomaavaisuutta voit auttaa heitä tuntemaan itsensä suosituiksi ja hyödyllisiksi eikä hyödyttömiksi taakoiksi. – Matt. 15:4–6; 2. Moos. 20:12.

Aseta itsellesi yksinkertainen mutta järjestelmällinen ohjelma parantaaksesi suhdettasi fyysisesti vaikeuksissa oleviin ja niihin, joilla on vähän tämän maailman omaisuutta tai joilla saattaa olla henkilökohtaisia pulmia. Mitä voit tehdä? Laadi aikataulu itsellesi ja sovi sellaisten kanssa käydäksesi heidän luonaan. Kun valmistetaan erikoispäivällinen, niin yleensä kestitään huomattavia vieraita. Miksi et kutsuisi alhaisiakin, jotka saattaisivat iloita sellaisesta seurasta? Niitä, jotka ovat korkeissa asemissa elämässä, juhlitaan alituisesti ja heille jaellaan runsaasti lahjoja. Mutta Jeesus sanoi näin: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, . . . Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle [takaisin, Um]; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” (Luuk. 14:12–14) Osoita tätä huolehtivaa huomaavaisuutta, kun seuraavalla kerralla valmistat pidot.

Nämä alhaiset ovat yleensä tietoisia heikkouksistaan. Heille on epäilemättä muistutettu niistä kymmeniä kertoja. He tarvitsevat sen tähden rohkaisua, huomaavaisuutta, rakkautta. He tietävät, että heidän pitäisi olla parempia seuraihmisiä, keskustella vapaammin, mutta joiltakuilta se vie aikaa. Sinä voit rakastaa heitä ja antaa heidän rakastaa sinua ja perhettäsi. Sinä voit auttaa heitä tekemään jotain kannustamalla, kutsumalla heitä työskentelemään kanssasi kristillisissä konventeissa tai evankeliuminpalveluksessa. Voit auttaa heitä pysymään kosketuksissa muiden kanssa vierailemalla heidän luonaan ja viemällä jonkun mukanasikin.

Nämä ponnistelut eivät mene hukkaan. Raamattu sanoo: ”Onnellinen on jokainen, joka menettelee huomaavaisesti alhaista kohtaan; onnettomuuden päivänä Jehova varaa hänelle pelastuksen.” (Ps. 41:2, Um) Onnellisuus tulee varmasti, eikä se ole mikään vähäinen palkinto. Nämä alhaiset muistavat varmasti sinua rukouksissaan, mikä itsessään on sanomaton siunaus. Mutta lisäksi Jehova lupaa suojeluksen niille, jotka osoittavat huomaavaisuutta hänen alhaisiaan kohtaan. Mikä muu ponnistelu olisi paremmin sen vaivan arvoinen?