Osoittautukaamme Kristuksen tosi opetuslapsiksi
”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” – Joh. 15:8.
1. Mikä on opetuslapsi, ja mikä näin ollen tekee jostakusta Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen?
OPETUSLAPSI on ”opetettu”, ”oppija”. Jeesuksen Kristuksen opetuslapset ovat näin ollen niitä, jotka ovat omaksuneet hänen opetuksensa ja elävät sen esimerkin mukaisesti, jonka hän antoi maan päällä ollessaan. Jos me siis aiomme olla Jumalan Pojan tosi opetuslapsia, niin meidän on hyvä tarkastella hänen maanpäällistä toimintaansa saadaksemme selville, mitä meiltä vaaditaan.
2. Mikä oli Jeesuksen Kristuksen päätavoite, kuten Raamatusta ilmenee?
2 Jeesuksen koko elämänkulku keskittyi palveluksen ympärille. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh. 4:34) ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” (Matt. 20:28) Mitä hän oikein tarkoitti näillä lausunnoilla?
3. Miten Jeesuksen keskustelu erään samarialaisen naisen kanssa osoittaa, että hänen ”ruokansa” oli hänen Isänsä tahdon tekeminen?
3 Jeesus oli väsynyt, nälkäinen ja janoinen istuutuessaan Jaakobin lähteelle lähelle samarialaista Sykarin kaupunkia. Mutta kun eräs samarialainen nainen tuli ammentamaan vettä, niin hän käytti tilaisuutta hyvän tekemiseen. Hän unohti väsymyksensä ja nälkänsä ja sai iloa ja voimaa Isänsä työn tekemisestä auttaessaan tätä naista saamaan tietoa otollisesta palvonnasta. (Joh. 4:6–34) Jeesuksellehan oli hänen Isänsä tahdon tekeminen kuin ruokaa. Se ylläpiti häntä. Hänen päämääränsä elämässä oli toisten auttaminen hengellisesti. Hänen omat aineelliset tarpeensa olivat toisella sijalla. Jeesus eli täysin sopusoinnussa sen kehotuksen kanssa, jonka hän antoi muille: ”Älkää . . . koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:31–33.
4. Miten meidän on ymmärrettävä Jeesuksen sanat, että hän ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”?
4 Se, että Jeesus tuli palvelemaan, ei merkitse sitä, että hän olisi kieltäytynyt kaikesta häneen kohdistuvasta henkilökohtaisesta palveluksesta. Näin ei voi olla, sillä Raamattu kertoo naisista, jotka ’palvelivat häntä’. (Matt. 27:55) Näiden naisten suorittamaan palvelukseen saattoi kuulua ruoan laittamista ja vaatteiden tekemistä, korjaamista ja pesemistä. Mutta heidän palvelemisensa oli kuitenkin ehdottomasti vapaaehtoista. Jeesus Kristus ei tullut maan päälle ”palveltavaksi” siinä merkityksessä, että hän olisi yrittänyt saada toiset palvelemaan häntä. Hän itse suoritti verrattomasti suurimman osan palvelemisesta. Hänhän paransi sairaita, rampoja ja epämuodostuneita, palautti näön sokeille, avasi mykkien suun ja kuurojen korvat sekä vapautti monet demonien vallasta. Vastaanottavaisille hänen Jumalan totuuden julistuksensa tuotti lohdutusta, hengellistä parannusta ja vapautuksen hengellisestä vankeudesta. Jeesus Kristus täytti uskollisesti voitelunsa tarkoituksen, joka oli esitetty Jesajan 61:1:ssä: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta.”
5. Miten Jeesus suhtautui siihen, kun ihmisjoukot häiritsivät hänen omaa rauhaansa?
5 Erittäin huomattava oli Jeesuksen hellä sääli niitä kohtaan, joita hän palveli tällä tavalla. Silloinkaan kun ihmisjoukot häiritsivät hänen omaa rauhaansa, hän ei kohdellut niitä töykeästi, ärtyneesti tai muuten epämiellyttävällä tavalla. Hänen suhtautumistavastaan luemme: ”Hänen tuli heitä sääli, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän alkoi opettaa heille monia asioita.” (Mark. 6:34) ”Hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja rupesi puhumaan heille Jumalan valtakunnasta, ja hän paransi ne, jotka parannusta tarvitsivat.” – Luuk. 9:11.
6. Miten Jeesus täytti Jesajan 42:3:n sanat?
6 Jeesus Kristus ei halveksinut milloinkaan köyhiä ja ahdistettuja. Se, miten hän kohteli sorrettuja, oli Jesajan 42:3:n (UM) sanojen toteutumista: ”Runneltua ruokoa hän ei muserra, ja kytevää lampunsydäntä hän ei sammuta.” (Matt. 12:20) Ahdistetut olivat kuin runneltuja ruokoja ja kuin lampunsydämiä, jotka olivat sammumaisillaan lampuissa olevan öljyn puutteeseen. Ymmärtäen heidän säälittävän tilansa Jeesus ei pahentanut sitä kohtelemalla heitä ankarasti. Hän osoitti päinvastoin heille huomaavaisuutta valamalla heihin uutta voimaa ja toivoa.
7. Mikä todistaa Jeesuksen olleen todella ”nöyrä sydämeltä”?
7 Vaikka Jeesus Kristus oli Herra, niin hän ei omaksunut ylemmyydentuntoista asennetta niihin nähden, joita hän palveli. Hän käyttäytyi sillä tavalla, että hänen täydellisyytensä ei saanut toisia tuntemaan itseään alhaisiksi ja huonommiksi, niin että heitä olisi nolottanut hänen läsnä ollessaan. Jeesus oli täysin erilainen kuin ne, joilla on huomattavia kykyjä mutta jotka usein nopeasti tuohtuvat ja suhtautuvat kärsimättömästi sellaisiin, joilla on rajoituksia. Vaikka Jumalan Pojan opetuslapset olivat toisinaan ajattelemattomia ja unohtavaisia, niin hän ei koskaan ollut liian ankara heitä kohtaan. Koska hän oli ”nöyrä sydämeltä”, niin hän alentui opettamaan ihmisiä, joita halveksittiin tietämättöminä. – Matt. 11:28–30; Joh. 7:47–49.
8. Millä tavalla Jeesus suhtautui jatkuvasti maanmiehiinsä heidän vastaanottamattomuudestaan ja vastustuksestaan huolimatta?
8 Jeesuksen monien maanmiesten vastaanottamattomuus ja vastustuskaan ei heikentänyt hänen kiinnostustaan heitä kohtaan. Hän halusi auttaa heitä kaikkia. Kohdistaen sanansa Jerusalemille hän sanoi: ”Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet.” (Matt. 23:37) Kun Jeesus sitten ajatteli sitä kauhistavaa hävitystä, mikä kaupunkia oli kohtaava, niin hän itki. Häntä suretti, kun hän tiesi, että kaikki se kärsimys, joka oli kohtaava ihmisiä Rooman sotajoukkojen käsissä, olisi voitu välttää, jos he vain olisivat katuneet ja ottaneet hänet vastaan Jumalan lähettämänä voideltuna palvelijana, Messiaana. – Luuk. 19:41–44.
9. Mikä oli Jeesuksen rakkauden suurin ilmaus?
9 Jeesus antoi totisesti täydellisen esimerkin siitä, mitä toisten hyväksi palveleminen merkitsee. Millaista lämpöä, millaista huomaavaisuutta, millaista rakkautta hän osoittikaan! Rakkautensa suurimpana ilmauksena hän lopuksi antoi sielunsa eli elämänsä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Siksi hän saattoikin sanoa opetuslapsilleen etukäteen: ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.” – Joh. 15:13, 14.
EPÄTÄYDELLISET IHMISET VOIVAT TEHDÄ NIIN
10. Miksi voimme olla varmat siitä, että Jeesuksen täydellisen esimerkin jäljitteleminen on mahdollista?
10 Mutta voivatko epätäydelliset ihmiset jäljitellä Jeesuksen Kristuksen täydellistä esimerkkiä? Se on tosiaan mahdollista. Apostoli Paavali teki siten, ja niin tekivät monet muutkin Jeesuksen uskolliset opetuslapset. Paavali kehotti Korintossa olevia kristittyjä: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” – 1. Kor. 11:1.
11. Miten apostoli Paavali suhtautui epäuskoisiin maanmiehiinsä?
11 Apostoli Paavali oli Jeesuksen Kristuksen tavoin aidosti kiinnostunut ihmisistä, ja hän rakasti heitä. Hänen maanmiestensä epäusko tuotti hänelle erityisesti tuskaa. Apostoli kirjoitti roomalaisille lähettämässään kirjeessä: ”Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele, koska omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä, että minulla on suuri murhe ja lakkaamaton tuska sydämessäni. Sillä toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin kirottuna Kristuksesta veljieni hyväksi, sukulaisteni lihan mukaan.” – Room. 9:1–3.
12. Miksi Paavalin suuri huoli juutalaisista oli erityisen merkillepantavaa?
12 Sen takia, mitä Paavali saarnasi, hänen maanmiehensä pitivät häntä luopiona, sellaisena jolla ei ollut rakkautta heitä kohtaan. Kuitenkaan ei mikään olisi voinut olla kauempana totuudesta. Hänen pyhän hengen valistama omatuntonsa todisti hänen suuresta rakkaudestaan heitä kohtaan. Hän oli halukas tekemään kaiken mahdollisen auttaakseen maanmiehiään saamaan pelastuksen. Tämä on erittäin merkillepantavaa, kun otamme huomioon, että he olivat suureksi osaksi vastuussa siitä kärsimyksestä, mitä hän sai kokea. Apostoli sanoi korinttolaisille lähettämässään kirjeessä: ”Juutalaisilta sain viisi kertaa yhtä vaille neljäkymmentä lyöntiä, kolme kertaa minua piestiin raipoilla, kerran minua kivitettiin.” – 2. Kor. 11:24, 25.
13. Missä määrin Paavali oli halukas auttamaan juutalaisia veljiään?
13 Panehan kuitenkin merkille, missä määrin Paavali sanoi olevansa halukas auttamaan heitä: ”Toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin kirottuna Kristuksesta veljieni hyväksi.” (Room. 9:3) Apostoli sanoi näin ollen olevansa halukas omaksumaan sen kirouksen, joka lepäsi hänen epäuskoisten maanmiestensä yllä siksi, että he eivät käyttäneet hyväkseen Jumalan pelastuskeinoa taivaallisen elämän saamiseksi. (Vrt. Gal. 3:13.) Hänen sanansa paljastavat hänen epäitsekkään rakkautensa syvyyden. Paavali oli halukas tekemään kaiken voitavansa juutalaisten auttamiseksi.
14. Miten meidän pitäisi haluta toimia sellaisten hyväksi, jotka ovat välinpitämättömiä tai jotka vastustavat ”hyvää uutista”? Miksi?
14 Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meidänkin nykyään pitäisi olla samalla tavoin kiinnostuneita epäuskoisista. Meidän ei pitäisi sallia heidän vastustuksensa tai välinpitämättömyytensä herättää sisimmässämme pahansuopuuden tunteita. Hehän ovat sen ihmisperheen jäseniä, jonka puolesta Kristus kuoli. (Room. 5:6–8) Ja Jehovan tahto on, että heille annetaan jatkuvasti tilaisuus päästä katumukseen niin kauan kuin he elävät tai siihen aikaan saakka, jolloin hän hävittää kaiken epävanhurskauden. (2. Piet. 3:9) Kun ymmärrämme tämän sydämestämme, niin se saa meidät ajattelemaan huolellisesti ja rukoillen, mitä voisimme tehdä auttaaksemme toisia hengellisesti. Silloin noudatamme Jeesuksen kehotusta: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” – Matt. 5:44.
15. Mikä osoittaa, että elämämme nyt Kristuksen opetuslapsina on paras elämäntapa?
15 Meidän olisi myös hyvä ajatella, mitä ”hyvä uutinen” on merkinnyt meille henkilökohtaisesti. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen on varmasti paras elämäntapa. Me säästymme voimiemme käyttämisestä turhiin ponnisteluihin maailman järjestelmien ylläpitämiseksi, jotka on tuomittu epäonnistumaan. Me varjellumme sekaantumasta maailman moraalittomuuteen ja laittomuuteen. Me emme koe sen tähden sellaista sydänsurua ja tuskaa, joka on seuraus Jumalan käskyjen rikkomisesta. (Kol. 3:5–10, 12–14) Nykyisten etujen lisäksi meillä on suurenmoinen toivo saada ikuinen elämä vanhurskaissa olosuhteissa. (2. Piet. 3:13) Miten erinomaista olisikaan, jos useampia ihmisiä voitaisiin auttaa saamaan tämä toivo Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina!
16. Miksi on tärkeätä, että ihmisillä on tilaisuus tulla tuntemaan totuus niin pian kuin mahdollista?
16 Ihmiset tarvitsevat ”hyvää uutista” tänään. Huomenna voisi olla liian myöhäistä. Yhtenä syynä tähän on se, että ihminen voisi turmella elämänsä siksi, että hän ei tunne ”hyvää uutista”. Yksi moraalittomuusteko, voimakas vihanpurkaus, huumeitten väärinkäyttö tms. voi koitua vahingoksi, jota on mahdoton korjata. Sitä paitsi se päivä ja hetki, jolloin Jehova Jumala toimii jumalatonta maailmaa vastaan, on tuntematon. (Matt. 24:36–44) Me haluamme sen tähden käyttää jäljellä olevan ajan viisaasti yrittäen auttaa toisia saamaan pelastuksen. (Apt. 18:6) Meillä tulisi olla sama ajatus kuin apostoli Paavalilla: ”Voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” – 1. Kor. 9:16.
EI VAIN SUULLISTA JULISTAMISTA
17. Mitä muuta kuin saarnaamista tarvitaan, jotta osoittautuisimme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi?
17 Mutta osoittautumisemme Kristuksen opetuslapsiksi ei rajoitu ainoastaan ”hyvän uutisen” julistamiseen. Siihen sisältyy sellaisten ihmisten avuksi tuleminen, jotka ovat todella tarpeessa, ja heidän kohtelemisensa ystävällisesti riippumatta siitä, miten he ovat saattaneet menetellä meitä kohtaan. (Room. 12:17–20) Mutta samoin kuin oman perheen tarpeista huolehtiminen on tärkeämpää kuin vieraitten tarpeista huolehtiminen, myös vastuu toisista uskovista on tärkeämpi kuin epäuskoisiin kohdistuvat velvoitukset. (1. Tim. 5:8) Raamatun neuvo kuuluu: ”Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” – Gal. 6:10.
18. a) Mikä vastuu meillä on hengellisistä veljistämme, jotka ovat jonkin aineellisen tarpeessa? b) Milloin kristityllä ei ole velvollisuutta antaa aineellista apua jollekulle sen tarpeessa olevalle?
18 On monia tilaisuuksia tehdä hyvää toisia uskovia kohtaan. Tapaturma, luonnonmullistus tai jokin muu onnettomuus voi saattaa jotkut heistä puutteenalaiseen tilaan. Meidän pitäisi Jeesusta Kristusta jäljitellen ehdottomasti haluta tehdä kaikki voitavamme hengellisten veljiemme auttamiseksi. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta. Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:16–18) Tietenkin jos joku on vastuuntunnoton, laiska ja haluton ottamaan saatavissa olevaa työtä, jota hän pystyy tekemään, niin kristityllä ei ole velvollisuutta auttaa häntä taloudellisesti. Raamatullinen sääntö on: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” – 2. Tess. 3:10.
19. Kuinka voisimme auttaa toisia uskovia hengellisesti sen mukaan, mitä apostoli Paavali kirjoitti?
19 Paljon useammin toisilla uskovilla on hengellisiä tarpeita. 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14:n mukaan kaikilla seurakuntalaisilla on velvollisuus tehdä voitavansa hengellisen avun antamiseksi. Mehän luemme: ”Neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” Jotkut voivat laiminlyödä kristillisiä velvollisuuksiaan, joten heitä tarvitsee neuvoa vakavasti. Esimerkiksi vanhempien naisten tarvitsee ehkä palauttaa ”nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia”. (Tiit. 2:4, 5) Ne, jotka ovat masentuneita tai alakuloisia pulmien tai koettelemusten takia, tarvitsevat rohkaisua. Eivätköhän he rakentuisi sen kuulemisesta, mitkä raamatulliset ajatukset ovat antaneet sinulle voimaa? Eikö heitä vahvistaisi varmuus siitä, että sinä olet kiinnostunut heistä? Ehkä jollakulla on heikko omatunto. Siksi niiden, joilla on vahva omatunto, tulisi kantaa veljiensä heikkoutta rajoittamalla oikeuksiensa käyttämistä. (Room. 15:1–3) Koska kaikki seurakuntalaiset ovat epätäydellisiä, niin meidän täytyy olla halukkaita kestämään toistemme vikoja rakkaudessa ja antamaan auliisti toisillemme sydämestämme anteeksi. (Kol. 3:13) Kun autamme toisiamme näillä tavoin, niin se vahvistaa varmasti rakkauden siteitä.
20. a) Mikä todellisuudessa ilmaisee meidät Kristuksen opetuslapsiksi? b) Mitä seuraa siitä, että annamme itseltämme toisten hyväksi?
20 Me osoittaudumme Kristuksen opetuslapsiksi ilmaisemalla uhrautuvaa rakkautta uskovia ja epäuskoisia kohtaan. (Joh. 13:34, 35) Tämä merkitsee voimamme, aikamme, aineellisten varojemme ja – niin – koko olemuksemme kuluttamista yrittäessämme edistää toisten hengellistä hyvinvointia. Kun annamme näin itsellämme, emme tunne köyhtyvämme. Meidän onnellisuutemme sen sijaan lisääntyy jatkuvasti, sillä ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Apt. 20:35) Syventäkäämme sen tähden jatkuvasti iloamme jäljittelemällä Jeesusta Kristusta yhä suuremmassa määrässä osoittautuen aina hänen uskollisiksi opetuslapsikseen.