Lähestyvä tuhatvuotinen rauha

”He . . . hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” – Ilm. 20:6.

 1. Kumpaa ihmiset pitävät parempana, planetaarista rauhaa kuussa vai rauhaa täällä maan päällä, ja miksi?

KUN kolme astronauttia kiersi ihmistekoisessa avaruusaluksessaan kymmenen kertaa kuun ympäri joulun aikaan vuonna 1968, he havaitsivat runsaan sadan kilometrin päässä olevan kuun hyvin rauhalliseksi paikaksi. Kun he palasivat turvallisesti takaisin tänne maan päälle, niin he tulivat jälleen maailmaan, missä sodat raivosivat ja ihmiset ilmaisivat pelkäävänsä kovasti kolmannen maailmansodan, ydinsodan, puhkeamista. Siitä huolimatta he olivat ylen onnellisia päästessään takaisin levottomaan maahan. Ja miksi he eivät olisi olleet? Kukapa haluaisi mennä kuuhun nauttimaan planetaarisesta rauhasta? Tavalliset ihmiset kaipaavat maailmanrauhaa täällä maan päällä, minne me kuulumme. Tämä heidän sydämensä toive ei jää täyttymättä, sillä juuri täällä maan päällä he tulevat nauttimaan tuhatvuotisesta rauhasta, joka alkaa varsin pian. Entäpä jos sinäkin saisit elää ja nähdä sen alkavan? Jos saisit, niin ajattelisit varmaan olevasi erittäin suosittu.

2, 3. a) Miksi ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa maailman hallitusmiesten kykyyn lujittaa pysyvää maailmanrauhaa? b) Mitä on sanottava väestön räjähdysmäisestä kasvusta, ja miten se vaikuttaa rauhaan?

² Nykyinen maailmantilanne saa sinut epäilemättä kysymään: ”Kuka aloittaa tämän tuhatvuotisen rauhan ja ylläpitää sitä?” Kaiken sen jälkeen, mitä maailman ihmiset ovat paljastaneet itsestään rauhan tekijöinä ja säilyttäjinä, sinä olet todennäköisesti menettänyt luottamuksesi siihen, että he pystyisivät toteuttamaan niin valtavan suuren muutoksen. Vaikeudet pysyvän rauhan aikaansaamiseksi näyttävät sinusta ihmisille ylivoimaisilta. Sinä olet tietoinen maan ihmisväestön räjähdysmäisestä kasvusta ja kukaties olet lukenut sanomalehdestä kokosivun ilmoituksen, jonka otsikko kuului: ”Väestöpommi uhkaa maailmanrauhaa”, jonka kaltaisia ilmoituksia julkaisee tavan takaa amerikkalainen ”Räjähdysmäisen väestönkasvun hillitsemisyhdistys”. (New York Times, 9.2.1969) Tai olet voinut huomata hätkähdyttävän otsikon ”Britti näkee maanpäällisen helvetin”, ja sen alta olet lukenut Englannin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan lordi Ritchie-Calderin lausunnon, jonka hän esitti Lontoossa 23.11.1968 ja jossa hän mm. sanoi:

³ ”Minua kauhistuttaa aina, kun kuulen ihmisten omahyväisesti puhuvan räjähdysmäisestä väestönkasvusta ikään kuin se kuuluisi tulevaisuuteen tai maailmanlaajuisesta nälästä ikään kuin se olisi uhkaamassa, kun sadat miljoonat voivat todistaa sen olevan jo todellisuutta – vannoa sen henkeään haukkoen. . . . Haluaisin pelastaa ihmishenkiä maanpäällisestä helvetistä enkä tämänjälkeisestä helvetistä.” – New York Times, 24.11.1968.

 4. Minkä Huxley osoitti maailman vakavimmaksi ongelmaksi, ja mikä kysymys vie nyt mielenrauhan?

⁴ Tämä vain vahvistaa sen, mitä Julian Huxley, Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön entinen pääjohtaja, sanoi samassa kaupungissa neljätoista vuotta aikaisemmin (7.9.1954) maailmanhallitusparlamentaarikkojen konferenssissa siitä, että ”maailman vakavin ongelma oli väestönkasvu, joka uhkaa ohittaa ravinnontuotannon”. (New York Times, 8.9.1954) Ajatteleva ihminen kysyy siksi: millainen on väestö- ja ravintotilanne neljäntoista vuoden kuluttua tästä päivästä laskien? Se, mitä voimme järkevästi odottaa, ei suo meille mielenrauhaa.

 5. Miksei pienten sotien päättyminen muuta kokonaiskuvaa, ja mikä herättää levottomuutta kaukoidässä?

⁵ Sellaisten vähäisempien sotien kuin Vietnamin ja lähi-idän sodan päättyminen ei voisi muuttaa kokonaiskuvaa. Kahden suuren poliittisen valtaryhmittymän välinen vihamielisyys jäisi silti jäljelle. Tarkastellessaan ”kansakunnan tilaa” New York Times (6.12.1968, sivu 96, kappaleet 4 ja 5) sanoi: ”. . . vaikka kylmä sota on suuresti muuttunut, se on kaikkea muuta kuin ohi. Sen vaarat eivät ole vähentyneet. Jos mitkään, niin ne ovat lisääntymässä.” Siinä ilmaistiin pelko, että kansojen neuvostoblokin jatkuva hajoaminen voi pakottaa venäläiset uusiin ja epätoivoisiin toimenpiteisiin. Tämä muistuttaa meitä siitä, että Neuvostoliiton lähinaapuri, kommunistinen Kiina, on suuri ongelma sille ja suurelle osalle muuta maailmaa. Sen suunnaton väkiluku on pelottava, ja levottomuutta herättää myös se, että se kuuluu ydinvaltoihin ja kykenee ampumaan kauko-ohjuksia. Jos kommunistisella Kiinalla on jatkuvasti menestystä ohjusalalla ja se alkaa varastoida aseitaan vuonna 1972 ja jatkaa sitä, niin se ”pystyy noin vuonna 1975 valmistamaan 15–20 mannertenvälistä ballistista ohjusta”. – New York Times, 3.2.1969.

6, 7. Kuka tarjoutui 20.1.1969 ratkaisemaan maailmanrauhan ongelmia ja millaisin sanoin?

⁶ Ongelmat, jotka olisi ratkaistava ihmiskeinoin maailmanrauhan saavuttamiseksi, ovat todella pelottavat, ja kuitenkin on miehiä, jotka tarjoutuvat selvittämään näitä ongelmia. Yksi heistä on Amerikan Yhdysvaltain 37. presidentti. Virkaanasettamisensa jälkeen pitämässään puheessa tammikuun 20. päivänä 1969 hän sanoi:

⁷ ”Olen tänään vannonut Jumalan ja maanmiesteni edessä pitäväni voimassa ja puolustavani Yhdysvaltain perustuslakia. Tuohon valaan lisään nyt tämän pyhän lupauksen: pyhitän virkani, voimani ja kaiken käytettävissäni olevan viisauden rauhan asian hyväksi. . . . Suurin kunnia, minkä historia voi antaa, on rauhantekijän arvonimi. Tämä kunnia kutsuu nyt Amerikkaa – tilaisuus auttaa maailmaa vihdoinkin pois sekasorron laaksosta sille rauhan ylevälle maaperälle, josta ihminen on uneksinut sivistyksen sarastuksesta lähtien. Jos me onnistumme, niin tulevat sukupolvet sanovat meistä nyt elävistä, että me ymmärsimme etsikkoaikamme, että me autoimme maailmaa tulemaan turvalliseksi ihmiskunnalle. . . . Kohtalomme ei tarjoa meille epätoivon kalkkia vaan mahdollisuuksien maljan. Tarttukaamme siihen, ei pelon vallassa vaan iloiten, ja me ’maan ratsastajat’, menkäämme eteenpäin lujina uskossamme, vankkumattomina aikomuksissamme, varuillamme vaaroja vastaan mutta ammentaen voimaa luottamuksestamme Jumalan tahtoon ja ihmisen lupaukseen.” – New York Times, 21.1.1969.

 8. Mikä Kristuksen autuaaksijulistus saattoi olla vasta virkavalan tehneen presidentin mielessä, mutta mikä Raamatun ennustus oli varmasti hänen mielessään?

⁸ Mahdollisesti presidentillä oli mielessään sen miehen kuuluisat sanat, jonka seuraaja hän väittää olevansa, sanat, jotka Jeesuksen elämäkerran kirjoittaja Matteus Leevi on merkinnyt muistiin: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt. 5:9) Ainakin presidentti ajatteli erästä muinaista ennustusta kahdeksannelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Mistä me voimme sen tietää? Siitä, että kun hän vannoi oikea käsi kohotettuna, hänen vasen kätensä lepäsi kahden päällekkäisen perheraamatun päällä, joita hänen puolisonsa piti hänen edessään ja jotka oli avattu Jesajan ennustuksen 2. luvun ja 4. jakeen kohdalta, jossa sanotaan: ”Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (New York Times, 20.1.1969, etusivu, viimeinen palsta) Hänen vasen kätensä ei levännyt tämän raamatunkohdan päällä sattumalta vaan tarkoituksellisesti. Tuossa raamatunjakeessa ilmaistiin ”Jumalan tahto” yli kahden vuosituhannen takaa, ja nyt presidentti lisäsi siihen ”ihmisen lupauksen”.

RIIPPUVAINENKO POLIITTISISTA HALLITSIJOISTA?

 9. Onko tämän Raamatun ennustuksen toteutuminen riippuvainen jostain ehdosta, ja miten on näin ollen sodattoman maailman laita?

⁹ On varmaa, että jos nämä Jesajan 2. luvun 4. jakeen profeetalliset sanat ilmaisevat kaikkivaltiaan Jumalan tahdon, ne toteutuvat vastaansanomattomasti, ja jonakin päivänä on oleva maailmanrauha. Onko näiden profeetallisten sanojen lopullinen täyttymys kuitenkin ehdollinen? Riippuuko niiden toteutuminen ”ihmisen lupauksesta”? Riippuuko niiden toteutuminen kansojen ja ihmisten poliittisten hallitsijoitten ”lupauksesta”? Jos se riippuisi, niin tulisiko maan päälle koskaan sodatonta maailmaa?

10, 11. a) Miten maailman ihmiset ajattelevat aikaansaavansa sellaisen maailmantilan kuin Jumala tahtoo? b) Miten Jumala vertaa heidän tapaansa omaansa?

¹⁰ Maailman huomattavat, vaikutusvaltaiset miehet voivat nähdä sen lopullisen maailmantilan, jonka Jumala on päättänyt. Uskonnollisen tunteen vallassa he voivat aivan vilpittömästi luvata käyttää poliittisen virkansa, voimansa ja kaiken käytettävissään olevan viisauden toimiakseen sen maailmantilan hyväksi, minkä Jumala on päättänyt. Mutta entäpä jos nuo miehet lupausta antaessaan ajattelevatkin työskennellä sen hyväksi omalla tavallaan tämän maailman viisauden mukaan eivätkä Jumalan tavalla hänen viisautensa mukaan, joka on esitetty hänen kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa? Onko meillä syytä uskoa, että Jumala siunaa heidän yrityksensä, jotta he voisivat täyttää ”lupauksensa” itse valitsemallaan tavalla? Vai voisiko olla niin, että tuollaiset ”lupauksen” miehet työskentelevät todellisuudessa ”Jumalan tahtoa” vastaan? Onko ihmisen tähänastinen tapa pysyvän maailmanrauhan aikaansaamiseksi ollut Jumalan tapa? Jumalan siunauksen ilmeinen puuttuminen ihmisen sen suuntaisilta yrityksiltä tähän saakka vastaa kieltävästi. Mutta saman profeetan Jesajan kautta Jumala itse vastaa tähän tärkeään kysymykseen sanoen:

¹¹ ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teiden ajatuksianne. Sillä . . . niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:8–11.

12, 13. a) Mikä oli ihmisen keino ensimmäisen maailmansodan jälkeen toisen maailmansodan ehkäisemiseksi? b) Miten Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto hyväksyi tämän keinon Jumalan tahdoksi?

¹² Jumalan puhuttu ja kirjoitettu sana ei koskaan jää täyttymättä. Mutta miten on käynyt poliittisessa vallassa olevien miesten ”lupauksen” sanalle? Kun ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918, niin sellaiset miehet halusivat estää uuden maailmanpalon syttymisen. Millä tavalla rauhansopimusta valmistelevat poliitikot päättivät estää sen? Liittämällä rauhansopimukseen niin sanotun Kansainliiton sopimuksen. Kun rauhansopimus astui voimaan, niin astui Kansainliittokin. Sitä kannattavat miehet lupasivat suuria sen nimessä. Kansainliitto näytti olevan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, koska kristikunnan papisto kannatti sitä liittoa. Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto julisti ikään kuin Jumalan puhemiehenä:

¹³ ”Tämä liitto ei ole pelkkä poliittinen välikappale, se on pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä. . . . Kirkko voi antaa hyvän tahdon hengen, jota ilman mikään Kansainliitto ei voi kestää. . . . Kansainliiton juuret ovat evankeliumissa. Niin kuin evankeliumin, niin senkin tarkoitusperänä on ’rauha maassa, hyvä tahto ihmisiä kohtaan’.” – Federal Couneil Bulletin, II osa, n:o 1, tammikuu 1919, s. 12–14.

14. a) Mikä todisti kirkkojen olleen väärässä Kansainliiton suhteen? b) Miten uskonnoitsijat nyt suhtautuvat Yhdistyneisiin Kansakuntiin, ja onko tämä mikään tae sen kestävyydestä?

¹⁴ Ilmeisesti nuo kristikunnan kirkot erehtyivät, sillä Kansainliitto ei kestänyt. Juuri se seikka, jonka estämiseksi ihmisviisaus oli muodostanut sen, teki siitä lopun, nimittäin toinen maailmansota. Kansainliiton omaisuus siirtyi Yhdistyneille Kansakunnille, maailmanrauhan järjestölle, joka syntyi 24. lokakuuta 1945. Tälläkin kerralla tämä kansainvälinen maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestö näytti olevan sopusoinnussa ”Jumalan tahdon” kanssa, koska kristikunnan papisto hurskaasti kannatti sitä. Vieläpä Vatikaanivaltion paavitkin ovat kannattaneet sitä, ja paavi Paavali VI piti henkilökohtaisesti puheen sille eräässä tilaisuudessa sen New Yorkin päämajassa. Tällä hetkellä siihen kuuluu 126 jäsenmaata, mm. se kansa, joka äsken asetti virkaansa 37. presidenttinsä. Uusi presidentti on ilmaissut täyttävänsä ”ihmisen lupauksen” työskentelemällä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa yhdessä muiden, vaikka pienempien, kansainvälisten liittolaisten kanssa. Kristikunnan papiston siunaus ei ole kuitenkaan sen parempi tae Yhdistyneiden Kansakuntien säilymisestä kuin se oli Kansainliitonkaan menestymisestä.

15. Onko olemassa perusteita sille, että historia antaisi Kansainliitolle ja Yhdistyneille Kansakunnille arvonimen Rauhantekijä, ja täyttääkö YK sen aukion seinämään kaiverrettua Raamatun ennustusta?

¹⁵ Historia ei voi antaa Kansainliitolle sitä kunniaa, että se tunnettaisiin Rauhantekijänä. Historialla ei ole mitään perusteita kunnioittaa Yhdistyneitä Kansakuntiakaan Rauhantekijänä. Vaikka Yhdistyneet Kansakunnat puhuu suuria sanoja rauhasta ja neuvottelee rauhan palauttamiseksi tai sen säilyttämiseksi eri puolilla maapalloa, niin sen jäsenkansat valmistautuvat sotaan. Sen turvallisuusneuvoston voimakkaimmat jäsenet ovat myös koko ihmiskunnan historian voimakkaimmin aseistautuneita kansoja. Maailmanrauha nykyisellään on kauhun rauhaa, rauhaa, joka säilyy vain ydinsotaa, bakteriologista ja radiologista sotaa kohtaan tunnettavan kauhean pelon takia. Sellainen sota merkitsee nykyisen sivistyksen tuhoa. Missä sitten on niiden sanojen täyttymys, jotka on kaiverrettu näkyvälle paikalle eräälle 42. kadun seinälle Yhdistyneiden Kansakuntien aukion laitaan keskelle New Yorkin kaupunkia? Mitkä sanat? Nämä: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”

RIIPPUMATON ”IHMISEN LUPAUKSESTA”

16. Mitä Jes. 2:4:ssä ennustettua valmistelevaa vaatimusta ne kansat, jotka olettavat olevansa rauhantekijöitä, eivät täytä?

¹⁶ Riippumatta siitä, mitä henkeyttämättömien ihmisten kirjoittama ihmiskunnan historia tekee kunnioittaakseen ihmisiä ja kansoja arvonimillä, Jumala itse ei ole päättänyt antaa ”suurinta kunniaa”, Rauhantekijän arvonimeä, kenellekään tämän 20. vuosisadan viimeisen puoliskon poliitikolle. Tämä Hänen kädestään saatava kunnia ei nyt kutsu ketään Yhdistyneiden Kansakuntien jäsentä tai sen ulkopuolella olevaa kansaa. Yksikään maailman maista ja kansoista ei ota vastaan Jumalan suusta sitä, minkä pitäisi Jes. 2:4:n ennustuksen mukaan edeltää miekkojen takomista vantaiksi ja keihäitten vesureiksi ja kansojen lakkaamista opettelemasta sotimaan. Tämän ennustuksen alku kuuluu näin: ”Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille.”

17, 18. a) Mikä rinnakkaisennustus toistaa tämän vaatimuksen? b) Miten kansat menettelevät tämän vaatimuksen suhteen, ja mitä arvonimeä jumalallinen historia ei anna niille?

¹⁷ Eräs yhtä vanha ennustus, joka on rinnakkainen Jes. 2:4:n kanssa, nimittäin Miika 4:3:n ennustus, kuuluu: ”Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettelu sotimaan.”

¹⁸ Kansat eivät salli Herran Jumalan tuomita itseään. Ne alistavat ongelmansa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle tai turvallisuusneuvostolle tai sen Kansainväliselle tuomioistuimelle, joka sijaitsee Haagissa Hollannissa. Ne eivät noudata niitä tuomioita, jotka on ilmaistu Jumalan kirjoitetussa sanassa, Pyhässä Raamatussa. Kansat, vieläpä ”väkevät pakanakansat”, jotka ovat ”kaukaisissa maissa” profeettojen Jesajan ja Miikan kotiseutuun katsoen, eivät ota Herralta Jumalalta vastaan oikeutta, joka on hänen kirjoitetussa Sanassaan tai jota hänen puhetorvensa lainaavat tuosta kirjoitetusta Sanasta. Jos ne hyväksyisivät hänen tuomionsa ja oikeutensa ja noudattaisivat niitä, ne takoisivat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi eivätkä nostaisi sodan miekkaa toisiaan vastaan eivätkä enää opettelisi sotimaan. Jokainen kuitenkin tietää, että ne eivät toimi siten. Siis huolimatta ”ihmisen lupauksesta” pysyvää maailmanrauhaa ei voida odottaa kansoilta, yhtymiltä sen paremmin kuin yksityisiltäkään. Yksikään poliittinen hallitsija tai kansa ei kumminkaan tee aloitetta eikä ole se, jota jumalallinen historia tulee suuresti kunnioittamaan Rauhantekijän nimellä.

19. Onko Jes. 2:4 riippuvainen ”ihmisen lupauksesta”, ja mistä tosiasiasta voivat rauhaa kaipaavat ihmiset saada lohtua?

¹⁹ Aseista riisunutta, rauhaisaa elämäntapaa opettelevaa maailmaa ei voida odottaa ”ihmisen lupauksesta”, joka noudattaa ihmisen tietä ja viisautta eikä Jumalan tietä ja viisautta, joka on sitä yhtä paljon ylempänä kuin taivas on maata. Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Luoja, ei ole riippuvainen ”ihmisen lupauksesta”. Hänen tulevaisuutta koskeva ennustuksensa ei riipu siitä. Hänen Jes. 2:4:ssä oleva sanansa on ehdoton ennustus. Vaikka nykyiset ihmiset ja väkevät kansat laativat suunnitelmia ja toimivat sitä vastaan, niin tämä suurenmoinen ennustus toteutuu. Jumala pitää siitä huolen, ja kuka ihminen, mikä kansa tai mikä väkevä pakanakansa voi menestyksellisesti vastustaa Häntä? Lohduttautukoot kaikki, jotka kaipaavat Jumalan sanassa ennustettua ikuista maailmanrauhaa, tällä varmalla tosiasialla.

20, 21. a) Miksei Jumala ole muuttunut ilmaistun päätöksensä ollessa kysymyksessä? b) Millä Jes. 9:5, 6:n sanoilla Jehova ennusti Rauhantekijänsä?

²⁰ Jumala ei muutu ilmaistujen päätöstensä ollessa kysymyksessä. Hänellä on nyt lähes kahdentuhannen vuoden ajan ollut voitelemansa eli vihkimänsä Rauhantekijä koko ihmiskuntaa varten. Jumala ennusti profeetta Jesajan kautta maan asukkaitten aseistariisumisen ja sen, että he eivät enää opettele sotimaan. Saman profeetan kautta Jumala ennusti tästä Rauhantekijästä. Me olemme jo tarkastelleet Jes. 2:4:ää. Katso nyt Jes. 9:5, 6:ta ja lue siitä tämän Rauhantekijän syntymästä ja toiminnasta:

²¹ ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.”

22. Miten tämä ennustus ilmaisee sen, jolta meidän täytyy odottaa tuhatvuotista rauhan hallitusta?

²² Tässä ovat jälleen nuo profeetalliset sanat: ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton.” Noissa sanoissa on ilmaistu Jumalan järkkymätön lupaus ikuisen rauhan päättymättömästä hallituksesta. Kysymyksessä on kuningas Daavidin sukuhaarasta syntyneen lapsen hallitus, pojan, jonka nimi oli oleva ”Rauhanruhtinas”. Hänen elämänsä on oleva yhtä pitkä kuin hänen rauhaisa hallituksensakin – päättymätön, kuolematon. Sen vahvistaa hänen toinen nimensä ”Iankaikkinen isä”. Näin hänestä tulee kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen, ja jumalallinen ennustus sanookin rauhallisen, loputtoman hallituksen lepäävän ”Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti”. Meidän täytyy odottaa tätä kuningas Daavidin Pysyvän Perillisen ja Rauhanruhtinaan hallitusta toteuttamaan lähestyvää tuhatvuotista rauhaa. Häntä Herra Jumala kunnioittaa Rauhantekijän nimellä eikä tämän 20. vuosisadan ketään poliitikkoa tai mitään kansaa.

23. Miksi meidän ei tule menettää uskoamme tämän Jesajan ennustuksen toteutumiseen, vaikka se esitettiinkin niin kauan sitten?

²³ On totta, että yli kaksi ja puoli vuosituhatta on kulunut siitä, kun Jumalan profeetta Jesaja lausui ja kirjoitti tuon ennustuksen, ja nyt me olemme tulleet aikaan, jolloin kansat koettavat torjua maailmansotaa, josta tulisi suurin ja pahin koko ihmiskunnan historiassa. Meidän ei kuitenkaan tule menettää uskoamme Jesajan ennustuksen toteutumiseen Rauhantekijästä ja iankaikkisesta rauhasta maan päällä. Herran Sebaotin kiivaus on tämän ennustuksen takana, jonka hän itse henkeytti pyhän henkensä välityksellä. Ennustus päättyy sanoihin: ”Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” Hänen intonsa eli kiivautensa ei ole jäähtynyt tähän päivään mennessä tämän ennustuksen suhteen, sillä hänen oma nimensä ja kunniansa liittyvät siihen. Hän ei ole koskaan valehdellut missään muussakaan asiassa eikä hän osoittaudu valehtelijaksi tämänkään ennustuksen suhteen. Hän on ”Jumala, joka ei valhettele”. – Tiit. 1:2; Hepr. 6:18.

KUNINGAS SALOMOA SUUREMPI

24. Mitä historia osoittaa sen suhteen, osoittautuiko kukaan Jerusalemin kuninkaista Jesajan ajasta eteenpäin luvatuksi Rauhanruhtinaaksi?

²⁴ Jumalan puhetorvi, profeetta Jesaja, jatkoi ennustamista jerusalemilaisen kuningas Hiskian aikaan saakka, mutta Hiskia ei osoittautunut luvatuksi ”lapseksi” eli ”pojaksi”, jota piti kunnioittaa Rauhantekijän, Rauhanruhtinaan, nimellä. Eivät nekään seitsemän kuningasta, jotka seurasivat Hiskiaa ”Daavidin valtaistuimella” Jerusalemissa aina viimeiseen kuninkaaseen, Sidkiaan, asti, osoittautuneet luvatuksi Rauhanruhtinaaksi. Todellisuudessa kuningas Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena pakanallisen Babylonian sotajoukot hävittivät Jerusalemin pyhän kaupungin ja sen temppelin, jonka varhaisempi kuningas Salomo oli rakentanut, ja voitettu kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen kaukaiseen Babyloniin. Vasta 70 vuotta myöhemmin vapautetut pakkosiirtolaiset alkoivat rakentaa uudelleen Jerusalemin kaupunkia ja Jumalan palvontatemppeliä.

25. Milloin ja missä Jesajan ennustus alkoi täyttyä ”lapsen”, ”pojan”, Daavidin Pysyvän Perillisen, syntyessä?

²⁵ Oliko siis ”Herran Sebaotin kiivaus” tuottanut pettymyksen ja jäähtynyt? Kaukana siitä. Huolimatta tästä Jesajan ennustuksen näennäisestä epäonnistumisesta Jumalan kiivaus oli yhtä tulinen kuin koskaan ennustuksen toteutumisen puolesta. ”Daavidin valtaistuinta” ei enää koskaan perustettu Jerusalemiin, mutta se ei ollutkaan enää tärkeää. Kuningas Daavidin kuninkaallista sukuhaaraa ei ollut hävitetty, vaan se jatkui, ja 535 vuotta sen jälkeen, kun Jerusalemia oli alettu jälleenrakentaa, Jesajan ennustus alkoi täyttyä, kun luvattu ”lapsi”, ”poika”, josta oli tuleva kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen, syntyi. Tämä tapahtui toisena vuonna ennen ajanlaskumme alkua, ts. vuonna 2 eaa. Se tapahtui kuningas Daavidin syntymäkaupungissa, Juudan Beetlehemissä, Miikan ennustuksen (5:1) täyttymykseksi.

26, 27. Keistä Jumala teki Luukkaan mukaan todistajia tämän lapsen syntymäyönä?

²⁶ Jotta kiivas Herra Sebaot olisi voinut todistaa, että tämä muinainen ennustus oli toteutunut, hänellä täytyi olla todistajia, jotka näkivät luvatun Rauhanruhtinaan syntymän. Ensin hän teki enkeleistä lapsen syntymän todistajia. Sitten hän teki beetlehemiläisistä paimenista tapauksen todistajia. Varhaissyksyisenä yönä vuonna 2 eaa. Herran Jumalan enkeli ilmestyi noille paimenille, jotka olivat vartioimassa lampaitaan eräällä kedolla lähellä Beetlehemiä. Eräs tähän syntymään liittyvien tapahtumien tutkija, Luukas-niminen lääkäri, joka ei tosin ollut itse avustamassa synnytystä, kertoo: ”Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus [messias, Mo], Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’ Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’” – Luuk. 2:8–14.

²⁷ Lääkäri Luukas kertoo meille, että paimenet menivät ja löysivät vastasyntyneen lapsen ja siten heistä tuli ”messiaan, Herran,” syntymän silminnäkijöitä taivaan enkelien kanssa. Lääkäri Luukas lopettaa sanoen: ”Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.” – Luuk. 2:15–20.

28. Keistä tuli 40 päivää myöhemmin lapsen syntymän todistajia?

²⁸ Neljäkymmentä päivää myöhemmin jumalaapelkäävä mies Simeon ja sitten naisprofeetta Hanna näkivät ja tunsivat lapsen, kun hänet tuotiin Jerusalemin temppeliin. Siten heistäkin tuli Jesajan Rauhanruhtinasta koskevan ennustuksen täyttymyksen todistajia. – Luuk. 2:22–38.

29. Millä nimellä ja arvonimillä häntä kutsuttiin, ja mitä hänen nimensä merkitsee?

²⁹ Enkeli käytti lapsesta nimitystä ”messias, Herra”. Tuon ajan kreikkaa puhuvat juutalaiset olisivat sanoneet ”Kristus, Herra”, sillä ”messias” ja ”Kristus” merkitsevät samaa, nimittäin ’voideltua’, ts. Jumalan voitelemaa. Jumalan hänen neitsytäidilleen antamien ohjeitten mukaan hänelle annettiin nimi Ješua, mutta kreikkaa puhuvat juutalaiset, kuten lääkäri Luukas, sanoivat häntä Jeesukseksi. Arvonimineen häntä sanottiin siis Ješua Messiaaksi eli Jeesukseksi Kristukseksi. (Luuk. 1:26–33; Matt. 1:1, 20–25) Koska hän oli kuningas Daavidin jälkeläinen, häntä sanottiin myös ”Daavidin pojaksi”. Miksi hänelle annettiin persoonanimi Jeesus? Eräs Raamatun sanakirja (tri William Smith, Dictionary of the Bible, v:n 1894 painos, sivu 1346) sanoo, että nimi Jesua eli Jeesus merkitsee ’Jehovan apua’ tai ’Pelastajaa’. Tämä on yhtäpitävä sen kanssa, mitä Jumalan enkeli ilmoitti hänen kasvatusisälleen puuseppä Joosefille Nasaretissa: ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava [pelastava, Um] kansansa heidän synneistänsä.” – Matt. 1:18–25.

30. a) Miksei kuningas Salomo ollut se, joka oli aloittava tuhatvuotisen rauhan hallituksen? b) Kenestä hän oli uskollisena ollessaan esikuva?

³⁰ Hänen kuninkaallisiin esi-isiinsä kuului vanhan ajan viisain mies, kuningas Salomo, Daavidin poika. Hänen nimensä merkitsee ’rauhaisaa’ tai ’rauhaa’. Oli varsin sopivaa, että hän hallitsi Jerusalemissa, mikä nimi merkitsee ’kaksinkertaisen rauhan omistamista’. Huolimatta näistä nimiyhdistelmistä Salomon hallitus ei aloittanut tuhatvuotista rauhaa. Korkeintaan se toi tullessaan 40-vuotisen rauhan. Vaikka hän aloitti niin viisaasti Jerusalemin kuninkaana, niin vanhoilla päivillään hän kääntyi pahuuteen. Hän alkoi sortaa Israelin kansaa. Hän taipui monien vierasmaalaisten vaimojensa painostukseen ja yhtyi heidän kanssaan palvomaan muita jumalia kuin Jehova Jumalaa. Siten hän menetti rauhansa ainoan elävän ja tosi Jumalan kanssa, joka ilmaisi närkästyksensä repäisemällä kymmenen Israelin kahdestatoista sukukunnasta pois Salomon seuraajien valtakunnasta. (1. Kun. 11:7–12:24; Neh. 13:26, 27) Salomo oli kuitenkin uskollinen Jehovalle Jumalana yli puolet 40-vuotisesta hallitusajastaan, ja silloin hän kirjoitti kolme Pyhän Raamatun kirjaa ja häntä käytettiin profeetallisena esikuvana tosi Messiaasta eli Kristuksesta.

31. a) Miksi Jeesus saattoi sanoa olevansa ”enempi kuin Salomo”? b) Miksei hän saanut Daavidin valtaistuinta maan päällä?

³¹ Toisin kuin Salomo Jeesus Kristus ei täydellisenä ihmisenä maan päällä koskaan osoittautunut uskottomaksi Jumalalle. Hän kantoi arvollisesti nimeä Ješua eli Jeesus, mikä merkitsee ’Jehovan apu’ tai ’Jehovan pelastus’. Hänen esi-isänsä Salomo oli voideltu pyhällä öljyllä koko Israelin kuninkaaksi, mutta Jeesus voideltiin pyhällä hengellä, joka laskeutui taivaasta silloin, kun hänet kastettiin Jordanin veteen, ja Johannes Kastaja kuuli Jumalan äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:13–17) Jeesuksesta tuli siten Jumalan Voideltu eli Kristus ylevämmässä merkityksessä kuin Salomo. Ilman itsekkyyttä ja liioittelematta Jeesus saattoi sanoa olevansa ”enempi kuin Salomo”. (Matt. 12:42) Uskollisuutensa ansiosta hän säilytti oikeutensa ”Daavidin valtaistuimeen” eli koko Israelin kuninkaalliseen hallitusvaltaan, jota tuo valtaistuin vertauskuvasi. Jumala ei kuitenkaan koskaan antanut voidellulle Jeesukselle ”Daavidin valtaistuinta” täällä maan päällä. (Luuk. 1:32, 33) Jumala koetteli ensin Jeesuksen uskollisuuden perusteellisesti sallien hänen kuolla täydellisenä ihmisuhrina teloituspaalussa, jotta Jeesus olisi siten pelastava ”kansansa heidän synneistänsä”. – Matt. 1:21.

32. a) Mikä ilmaisee, säilyttikö Jeesus rauhansa Jumalan kanssa aina siihen yöhön asti, jona hänet petettiin? b) Miksei Jeesus ottanut vastaan kuninkuutta Saatanalta eikä ihmiseltä?

³² Voideltu Jeesus säilytti rauhansa Jehova Jumalan kanssa aina maallisen elämänsä loppuun saakka. Vähän ennen kuin hänet kavallettiin ja luovutettiin teloittajien käsiin, hän sanoi kahdentoista apostolinsa yhdelletoista uskolliselle: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27) Kun rauhallinen Jeesus muutamia tunteja myöhemmin seisoi kuulustelevan tuomarin, roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen, edessä, niin hän sanoi tälle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; . . . minun kuninkuuteni ei ole täältä.” Jeesus ei pyytänyt Pontius Pilatusta kiinnittämään hänen päänsä päälle teloituspaaluun kirjoitusta: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” (Joh. 18:36; 19:16–22) Jeesus kieltäytyi vastaanottamasta kuninkuutta Saatanan tai ihmisen kädestä. Hän kuoli teloituspaalussa odottaen, että hänen Jumalansa Jehova antaisi hänelle ”Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen”, jonka Pysyvä Perillinen hän oli. (Matt. 4:8–11; Luuk. 1:32, 33; Joh. 6:14, 15) Hän kuoli uskollisena ja kuuliaisena sille sanomalle, jota hän oli saarnannut, nimittäin: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” – Mark. 1:14, 15; Matt. 4:12–17.

33. Miksi Jeesus Kristus toisin kuin Salomo nyt elää, ja miten hän voi varata tuhatvuotisen rauhan?

³³ Tänään, melkein 3 000 vuotta myöhemmin, uskoton Salomo nukkuu yhä kuolemanunta isiensä kanssa. (1. Kun. 11:41–43) Tänään, yli 1 900 vuoden päässä siitä, kun Jeesus Kristus kuoli uhrina teloituspaalussa Jerusalemin muurien ulkopuolella, Jeesus elää! Hänen kuolemansa kolmantena päivänä kaikkivaltias Jumala Jehova herätti hänet kuolleista elämään hengellisenä Poikanaan taivaassa ja puki hänet kuolemattomuuteen ja katoamattomuuteen. Kun Jeesus Kristus näyttäytyi opetuslapsilleen kuolleista noustuaan neljänkymmenen päivän aikana ennen taivaaseen nousemistaan, yli 500 todistajaa näki hänet omin silmin ylösnousseeksi. (Apt. 1:1–5; 2:22–36; 1. Kor. 15:3–9) Koska hän nyt elää ikuisesti, hänestä voi todella tulla ”Iankaikkinen isä” kuolevalle ihmismaailmalle. Hänen rauhallisella hallituksellaan, josta ihmiskunta saa nauttia, ei tarvitse olla loppua, ja se onkin ”loppumaton”. (Jes. 9:5, 6) Hän on se taivaallinen Hallitsija, joka voi varata sodan raastamalle ihmiskunnalle tuhatvuotisen rauhan. Yhdistyneet Kansakunnat ei voi sitä tehdä!

TUHATVUOTINEN RAUHA LÄHESTYY

34. a) Miksi tämä näyttää olevan sopivin aikakausi hänen aloittaa rauhaisa hallituksensa? b) Kuka varsinkin täytyy ensin poistaa tieltä ja miksi?

³⁴ Milloin sitten Rauhanruhtinas aloittaa loputtoman rauhan hallituksensa? Vanhurskasmieliset ihmiset kaipaavat tänä aikana sellaista hallitusta. Eikö jo maailmantilanne osoita tämän olevan sellainen ajanjakso, jolloin Jehova Jumalalle olisi mitä sopivinta aloittaa sellainen hallitus hänen Jes. 9:5, 6:ssa ilmaisemansa järkkymättömän lupauksen mukaan? Ilmeisesti. Sitä ennen on kuitenkin rauhan ehkäisijät raivattava pois tieltä. Suurin ehkäisijä on sellainen, jota ei Yhdistyneet Kansakunnat eikä mikään yksityinen maa eikä kansa hallitse, sillä hän on yli-inhimillinen. Hän tarjosi Jeesukselle Kristukselle kaikkia tämän maailman valtakuntia, jos hän kääntyisi pois Jehova Jumalan palvonnasta ja palvoisi sen sijaan suurta Kiusaajaa. Tämä suurin rauhan ehkäisijä on nimeltään Saatana. Hän on riivaaja- eli demonijoukkojen päämies. (Matt. 4:8–11; 12:24–28) Jeesus Kristus sanoi häntä myös ”tämän maailman ruhtinaaksi”, kun taas kristitty apostoli Paavali kutsui häntä ”tämän maailman jumalaksi”. Apostoli Johannes sanoo: ”Koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” – Joh. 12:31; 14:30; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19.

35. a) Minkä profeetallisen arvonimen mukaisesti Kristus voi poistaa Saatanan vallasta? b) Ketkä osoittautuvat maan päällä rauhan esteiksi, ja milloin ja miten Kristuksen täytyy poistaa heidät tieltä?

³⁵ Tarvitaan enemmän kuin kaikki ihmiset yhteensä tämän suurimman rauhanehkäisijän poistamiseksi ihmiskuntaa hallitsemasta. Sen tekee taivaallinen Jeesus Kristus, sillä yksi hänen monista nimistään on ”Väkevä Jumala”. Hän tekee sen hävitettyään ensin näkyvät rauhan ehkäisijät täältä maan päältä. (Ilm. 19:11–20:3) Tämä vaatii häntä olemaan ensin Soturi-Kuningas, joka hallitsee maallisten vihollistensa keskellä ja lopulta kukistaa heidät täysin, kuten kuningas Daavid ennusti Psalmissa 110:1–6. Hänen on ollut pakko tehdä tämä, sillä ”pakanain aikojen” päätyttyä vuonna 1914 tämän maailman kansat ja valtakunnat ovat kieltäytyneet luovuttamasta rauhallisesti maallista kuninkuuttaan hänelle. Kristikuntakaan ei ole sitä tehnyt. (Luuk. 21:24; Ps. 2:1–6) Tähän vuoteen mennessä, yli puoli vuosisataa myöhemmin, kansat ovat kieltäytyneet tekemästä sitä. Mitä se merkitsee lähiaikoina koko ihmiskunnalle? ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” puhkeamista maailmantilanteessa, jota sanotaan Harmagedoniksi. (Ilm. 16:14, 16, Um) Tuo sota poistaa kaikki rauhaa ehkäisevät ihmiset.

36. Mikä ajanjakso alkaa näiden rauhanesteitten poistamisen jälkeen, ja miten Amerikan presidentti muistutti meitä siitä virkaanastujaispuheessaan?

³⁶ Kun kaikki maailmanrauhaa vastustavat ihmiset ja demonit on poistettu, Rauhanruhtinas alkaa hallita koko maata. Jumalan tälle määräämä aika lähestyy samoin kuin tuhatvuotinen rauha. Tämä tuhat vuotta eli vuosituhat muistuttaa meitä eräästä seikasta, joka esitettiin edellä mainitussa Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuheessa 20.1.1969. Hän esitti käsityksensä lähestyvistä tapahtumista, jotka kiinnostavat amerikkalaisia ja koko kristikuntaa. Puheensa kahdeksannessa kappaleessa vasta valan tehnyt presidentti sanoi: ”Kahdeksan vuoden kuluttua Amerikka viettää 200-vuotisjuhliaan kansakuntana. Ja useimpien tällä hetkellä elävien elinaikana ihmiskunta juhlii suurta uutta vuotta, joka tulee vain kerran tuhannessa vuodessa – kolmannen vuosituhannen alkua.” Presidentti viittasi tässä vuoteen 2001.a

37. Mistä tuhatvuotiskaudesta ovat Jumalaa pelkäävät Raamatun tutkijat kiinnostuneempia, ja mistä lähtien tätä tuhatvuotiskautta aletaan laskea?

³⁷ Presidentin seuraavat sanat osoittavat hänen odottavan, että Yhdysvallat on olemassa kolmannen vuosituhannen ensimmäisenä vuonna. Jumalaa pelkääville Pyhän Raamatun tutkijoille, Raamatun, joka käsittää sekä muinaiset Heprealaiset kirjoitukset että Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset, on kuitenkin olemassa tärkeämpi vuosituhat, joka vaatii heidän huomiotaan. Se on seitsemäs vuosituhat! Ei, ei seitsemäs vuosituhat laskettuna vuodesta 1 jKr., vaan seitsemäs vuosituhat ihmisen olemassaolosta täällä maan päällä, seitsemäs vuosituhat siitä, kun Jumala loi täydellisen miehen ja naisen Eedenin puutarhaan. Tämä lasketaan tavallisesti anno mundi -kalenterin eli ”maailman vuosi” -kalenterin mukaan, jolloin maailmalla tarkoitetaan ihmiskuntaa.

38. a) Minä vuonna laskee puhdasoppinen juutalainen kalenteri Amerikan presidentin virkaanasetuksen tapahtuneen? b) Milloin ihmisen olemassaolon kuusi vuosituhatta päättyvät Ussherin ajanlaskun mukaan?

³⁸ Onko tällä seikalla mitään merkitystä ajatellen tuhatvuotisen rauhan lähentymistä? Ilmeisesti on. Juutalaisten kalenterin mukaan Yhdysvaltain uusi presidentti piti virkaanastujaispuheensa viidennen kuukauden alussa maailman vuonna 5729 eli 5729 a.m., mikä vuosiluku perustuu pelkästään muinaisille Heprealaisille kirjoituksille. Niiden ajanmittaajien mukaan, jotka ottavat huomioon myös henkeytetyt Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset, juutalainen kalenteri on yli kaksisataa vuotta jäljessä. Joissakin katolisissa ja protestanttisissa Pyhän Raamatun painoksissa on julkaistu vuosilukuja, jotka perustuvat kuuluisan irlantilaisen anglikaanisen prelaatin arkkipiispa James Ussherin (1581–1656), ajanlaskuun. Ussherin mukaan ihmisen luominen tapahtui vuonna 4004 eaa. Tämän laskutavan mukaan 6 000 vuotta eli kuusi vuosituhatta ihmisen olemassaolon alusta päättyisi syksyllä 1996, minkä jälkeen ihmisen olemassaolon seitsemäs vuosituhat alkaisi.

39. Milloin nämä kuusi vuosituhatta päättyisivät viimeisten Raamatun ajanlaskututkimusten mukaan?

³⁹ Myöhemmin Pyhän Raamatun vilpittömät tutkijat ovat tarkistaneet uudelleen sen ajanlaskun. Heidän laskujensa mukaan ihmiskunnan maanpäällisen olemassaolon kuudes vuosituhat päättyy 1970-luvun puolivälissä. Näin ollen seitsemäs vuosituhat siitä, kun Jehova Jumala loi ihmisen, alkaisi ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut.b

40. Minkä sapattia koskevan lain Jumala antoi valitulle kansalleen sen muistoksi, että hän lepäsi seitsemäntenä luomispäivänä?

⁴⁰ Sen lisäksi, että nykyinen maailman tila viittaa pikaisesti lähestyviin maailmanlaajuisiin muutoksiin, ihmisen maanpäällisen olemassaolon seitsemännen vuosituhannen alku edellyttää, että sodan raastama ihmiskunta saa kokea onnellisen muutoksen. Pyhän Raamatun kahden ensimmäisen luvun mukaan mies ja nainen luotiin kuudennen luomispäivän lopussa. Me elämme nyt seitsemättä luomispäivää, ja tänä seitsemäntenä päivänä Jehova Jumala on levännyt maallisesta luomistyöstä. Rinnakkaisesti sen kanssa, että Jumala lepäsi seitsemäntenä luomispäivänään, hän antoi profeetalleen Moosekselle kymmenen käskyä ja määräsi neljännessä käskyssä valitun kansansa lepäämään viikon seitsemäntenä päivänä. (2. Moos. 20:8–11) Tuo päivä oli siis viikoittainen sapatinpäivä, jolloin ihmisten piti levätä askareistaan.

41. a) Mihin suurempaan sapattiin Jeesus viittasi eteenpäin eräänä sapatinpäivänä? b) Mitä Kristuksen hallituksen tuhat vuotta vastaavat Jumalan ajanlaskutavan mukaan?

⁴¹ Herra Jeesus Kristus, tuleva Rauhanruhtinas, viittasi eteenpäin suurempaan sapatinpäivään. Kun hän oli eräänä viikkosapattina joutunut arvostelun kohteeksi, niin hän viittasi eteenpäin tähän ja sanoi: ”Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Matt. 12:1–8) Hän viittasi rauhalliseen tuhatvuotishallitukseensa. Jehova Jumala mittaa ihmistapahtumia tuhannen vuoden mitan mukaan. Hän henkeytti profeetta Mooseksen kirjoittamaan Ps. 90:4:ään: ”Tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse.” Hän henkeytti myös kristityn apostoli Pietarin kirjoittamaan: ”Yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” (2. Piet. 3:8) Apostoli Johannes näki profeetallisessa näyssä Saatanan ja hänen demoniensa sitomisen ja heittämisen kuiluun tuhanneksi vuodeksi, joiden aikana Jeesus Kristus hallitsee voittoisien opetuslastensa kanssa koko ihmiskuntaa. (Ilm. 5:9, 10; 20:1–7) Siis sen mukaan, miten Jumala katselee aikaa, tuo hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuhat vuotta vastaa vain ”yhtä päivää”.

42. a) Missä ajanjaksossa Jeesuksen tuhatvuotishallituksen pitäisi olla, jotta hän olisi ”sapatin herra”? b) Miksi niiden kuudentuhannen vuoden päättyminen, joiden aikana Saatana on orjuuttanut ihmistä, olisi sopiva aika sapattilevon alkaa?

⁴² Jotta Herra Jeesus Kristus voisi olla ”sapatin herra”, hänen tuhatvuotishallituksensa pitää olla seitsemäntenä tuhatvuotisjaksojen sarjassa. (Matt. 12:8) Se olisi siten sapattihallitus. Koska Saatana on jo ihmiskunnan olemassaolon varhaisesta alusta saakka ollut irti, niin ihmiskunta on joutunut raatamaan ankarassa orjuudessa. Maa täyttyi väkivallalla ennen Nooan päivien maailmanlaajuista vedenpaisumusta, ja sama vanha maa on täyttynyt vieläkin suuremmalla väkivallalla nykyään. Hänen kuusituhatta vuotta kestänyt ihmisten jumalaton riistonsa ja orjuuttamisensa päättyy pian, sen sukupolven elämän aikana, joka on todistanut maailmantapahtumat pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuodesta 1914 tähän päivään saakka Jeesuksen profeetallisten sanojen mukaan, jotka ovat Matt. 24:34:ssä. Eikö siis ihmiskunnan kuusituhatvuotisen tuskallisen orjuuden päättyminen Saatanan alaisuudessa olisi sopiva hetki Jehova Jumalalle aloittaa tuhatvuotinen sapatti kaikille ihmisluomuksilleen? Varmasti olisi. Ja hänen kuninkaansa Jeesus Kristus on oleva tuon sapatin Herra.

43. a) Millainen päivä oli muinainen viikkosapattipäivä toimintaan katsoen? b) Onko Kristus tai ovatko hänen alamaisensa maan päällä toimettomia sapattihallituksen aikana?

⁴³ Kun Jumalan valittu kansa oli muinoin profeetta Mooseksen kautta annettujen kymmenen käskyn alaisuudessa, niin viikkosapatti oli rauhaisa päivä. Toimiakseen samalla tavalla kuin Jumala, joka pidättyi maallisesta työstä seitsemäntenä luomispäivänään, hänen kansansa täytyi Jumalan antaman käskyn mukaan pidättyä aikaisempien kuuden päivän kovasta työstä, kuten heidän kotieläintensäkin. (2. Moos. 20:1–11) Samalla tavalla Kristuksen tuhatvuotinen sapattihallitus on oleva rauhallista aikaa tälle maalle ja sen asukkaille. Se on oleva levon aikaa aikaisempien kuuden vuosituhannen sodankäynnistä ja väkivallasta. Miekat, jotka vertauskuvaavat murhanhimoista sodankäyntiä, taotaan vantaiksi ja keihäät vesureiksi viiniköynnöksiä varten. Elämä ei muodostu tylsäksi rauhallisen tuhatvuotissapatin aikana. Siitä ei tule joutilaisuuden aikaa. Sapatin Herra, kuningas Jeesus Kristus, ei ole oleva joutilas, eikä hän salli maallisten alamaistensa olla joutilaina.

44. a) Miksi Jeesus suoritti maan päällä niin monet ihmetyönsä viikkosapattina? b) Miten tämä on sopusoinnussa Hepr. 10:1:ssä olevan Paavalin lausunnon kanssa?

⁴⁴ Mistä johtui, että kun Jeesus Kristus oli maan päällä kymmenen käskyn alaisena juutalaisena, hän teki niin monta ihmetöistään viikkosapattina, parantaen sairaita ja rampoja? Se ei tapahtunut vain siksi, että hän osoitti sapattinakin olevan lupa tehdä hyvää. Sen tarkoituksena oli myös esikuvata, miten hän sapattihallituksensa aikana vapauttaa ihmiskunnan Saatanan ja hänen demoniensa orjuudesta ja lunastaa heidät ensimmäisiltä ihmisvanhemmilta, Aadamilta ja Eevalta, perityn synnin ja epätäydellisyyden kuolettavista seurauksista. Sodat ja väkivalta ovat kuluneiden kuudentuhannen vuoden aikana vieneet miljoonat ihmiset ennenaikaiseen kuolemaan ja hautaan; mutta sapatin Herra, Jeesus Kristus, herättää miljardit kuolleet ihmiset haudoista, kuten hän ennusti tekevänsä. (Joh. 5:28, 29) Kun hänen totuudellinen apostolinsa Paavali kirjoitti, että Jumalan sapattilaki oli ”tulevan hyvän varjo”, niin kysymyksessä ei ollut pelkkä kaunis fraasi. – Hepr. 10:1; Kol. 2:16, 17.

VANTAAT JA VESURIT PARATIISIA VARTEN

45. a) Miten Jehovan todistajat ovat jo mukautuneet Jes. 2:4:ään? b) Miten tämä ennustuksen piirre soveltuu edelleen Harmagedonin ja Saatanan syvyyteen heittämisen jälkeen?

⁴⁵ Jo nyt, tänä sodan uhkaamana aikana, Jehovan kristityt todistajat ovat noudattaneet Jes. 2:4:n ennustusta ja takoneet miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Harmagedonin yleissodan ja Saatanan ja hänen demoniensa sitomisen ja syvyyteen heittämisen jälkeen tämä ennustus soveltuu edelleen. Miksi? Jotta ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” säilyneet ihmiset käyttäisivät vantaitaan ja vesureitaan sodan runteleman maan muuttamiseen siksi ihanaksi paratiisiksi, joksi Jehova Jumala alun perin käski ihmisen valmistaa sen. (1. Moos. 1:26–28; 2:8–14) Jumalan sana ei palaa tyhjänä, täyttymättömänä takaisin. Ei, vaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana koko maa muutetaan iankaikkiseksi paratiisiksi, joka on täynnä vapautettuja ja täydellisiksi tulleita ihmisiä. Seitsemäntenä sapattituhatvuotiskautena sapatin Kuningas ja Herra tekee tyhjäksi suurimman rauhanhäiritsijän, Saatanan, kaikki työt. – Luuk. 23:43.

46. Mitä muinaisen sapattilain rikkojien kohtelu esikuvasi niihin nähden, jotka yrittävät häiritä tuhatvuotissapatin aikana ja lopussa?

⁴⁶ Kun kymmenen käskyä olivat voimassa Jumalan muinaisen valitun kansan keskuudessa, niin kaikki sapatinrikkojat surmattiin, ja samalla tavalla ne, jotka eivät ole kuuliaisia tulevan tuhatvuotissapatin Herralle ja häiritsevät sen rauhaa, surmataan. (4. Moos. 15:32–36; 2. Moos. 31:13–17) Sen jälkeen kun Saatana demoneineen on päästetty vapaaksi syvyydestä ja ne koettavat vielä kerran häiritä maapallomme rauhaa, ne hävitetään, ja niiden kanssa kaikki, jotka koettavat tehdä tästä maapallosta taistelukentän, sotanäyttämön. (Ilm. 20:7–10, 15) Ne, jotka säilyttävät rauhan Jumalan kanssa, jäävät paratiisimaahan sen ikuisina huolenpitäjinä.

47. Miten kauan maallinen rauha kestää Ps. 72:7:n mukaan Suuremman Salomon ollessa kysymyksessä?

⁴⁷ Silloin ei ole tarpeellista nousta kuurakettiin rauhalliseen planeettaan pääsemiseksi, sillä silloin täyttyy suurempaa Salomoa, Jeesusta Kristusta, Kuningasta, koskeva rukous, joka on kirjoitettu Ps. 72:7:ään: ”Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.” Tuo rauha ei lakkaa olemasta koskaan enempää kuin kuukaan. Maanpäällinen rauha, joka alkaa Messiaan tuhatvuotisen sapatin aikaan ja joka silloin vakiintuu, on kestävä ikuisesti.

48. Ketkä valmistautuvat nyt tuohon rauhaisaan tuhatvuotiskauteen, ja ketkä kutsutaan liittymään heidän kanssaan tekemään samoin?

⁴⁸ Jehovan kristityt todistajat valmistautuvat nykyään iloiten lähestyvää tuhatvuotista rauhaa varten. Kaikkia, jotka kaipaavat ennustettua maanpäällistä ’rauhaa ihmisten kesken, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto’, kutsutaan sydämellisesti valmistautumaan heidän kanssaan tuota siunattua tuhatvuotista rauhaa varten.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 535]

Tämän kirjoituksen sisältämä ajankohtainen ja sydäntälämmittävä sanoma esitettiin yhteensä 840 572 kuulijalle Euroopan ja Pohjois-Amerikan suurimmissa kaupungeissa heinä- ja elokuussa tänä vuonna.

[Kokosivun kuva s. 533]