”Sinun sanasi on totuus”
Miksei Jeesus Kristus halunnut julkisuutta
IHMISET, jotka ovat kiinnostuneita saamaan kuuluisuutta ja huomattavan aseman, ponnistelevat saadakseen julkista tunnustusta. He yrittävät ’myydä itseään’ ja luoda yleisen suosion aallon, jolla he voivat ratsastaa saadakseen valtaa. Jeesus Kristus ei kuitenkaan etsinyt tilaisuutta huomiota herättävän julkisuuden hankkimiseksi. Hän paheksui sitä. Hänen valtakuntansa ei ollut osa maailmasta, eikä hän sen vuoksi tarvinnut maailman tunnustusta.
Me luemme toistuvasti, että Jeesus ihmeparannuksiaan suorittaessaan kielsi parannettuja kertomasta kenellekään asiasta. (Matt. 9:30; Mark. 1:44; 7:36) Hän neuvoi myös opetuslapsiaan olemaan tekemättä tunnetuksi, että hän oli Kristus. – Matt. 16:20.
Jeesuksen velipuolet eivät voineet mitenkään ymmärtää, miksi hän harjoitti toimintaansa näennäisen huomaamattomasti Galileassa. Sen vuoksi he sanoivat hänelle lehtimajanjuhlan vieton tienoilla vuonna 32: ”Mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapsesi näkisivät sinun tekosi, joita sinä teet; sillä ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Koska sinä näitä tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle.” (Joh. 7:3, 4) Sellainen suositus todisti heidän uskon puutteestaan. Jos he olisivat uskoneet, että Jeesus oli Jumalan Poika, he eivät suinkaan olisi rohjenneet suositella, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. He olisivat yrittäneet ymmärtää, miksi Jeesus suoritti palvelustaan ilman huomiota herättävää julkista komeilua.
Lähes 800 vuotta aikaisemmin Jehova Jumala paljasti profeettansa Jesajan kautta, miksi Messias paheksuisi äänekästä julkisuutta. Ennustus, joka on Jes. 42:1, 2:ssa, kuuluu apostoli Matteuksen Jeesukseen Kristukseen soveltamana: ”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.” (Matt. 12:15–19) Se, että Jeesus kielsi toisia mainostamasta hänen ihmetöitään, siis todellisuudessa vahvisti sen, että hän oli luvattu Messias.
Myös muita tekijöitä näyttää liittyneen asiaan. Jeesus ilmeisesti halusi toisten päättelevän luotettavista todisteista, että hän oli Kristus, sen sijaan että hän olisi etsinyt kuuluisuutta ja saanut ihmiset tekemään johtopäätöksiä suurta huomiota herättävien ilmoitusten perusteella. Sen vuoksi hän ei tehnyt messiaanisuudestaan julkista kiistakysymystä, vaan antoi tekojensa puhua puolestaan. Esimerkiksi eräässä tilaisuudessa juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.” Jeesus vastasi: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.” (Joh. 10:24–26) Niillä, jotka osoittautuivat Jeesuksen ”lampaiksi”, oli todella riittävästi todisteita sen ratkaisemiseksi, oliko hän Kristus.
Tietysti Jeesus kertoi kaivolla Sykarin lähellä tapaamalleen samarialaiselle naiselle, että hän oli Kristus. Mutta tämä tapahtui sen jälkeen kun nainen oli tunnistanut hänet profeetaksi ja ilmaissut uskovansa Messiaan tulemiseen. (Joh. 4:19–26) Myöhemmin tämä nainen sanoi kaupunkinsa miehille: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?” – Joh. 4:29.
Sen tähden monet samarialaiset uskoivat Jeesukseen. Mutta tulisi panna merkille, etteivät he uskoneet pelkästään tuon naisen todistuksen perusteella. He päätyivät omaan johtopäätökseensä sen perusteella, mitä he henkilökohtaisesti kuulivat Jeesuksen sanovan. Raamatun kertomus sanoo: ”He sanoivat naiselle: ’Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja’.” – Joh. 4:39–42.
Vaikka Jeesus tavallisesti kielsi yksilöitä kertomasta hänen ihmetöistään ja siitä, että hän oli Kristus, Raamatussa on mainittu yksi huomattava poikkeus. Tämä koski kahden demonien riivaaman miehen parantamista gadaralaisten alueella. Jeesus salli demonien, jotka hän karkotti noista miehistä, vallata sikalauman. Niinpä koko noin 2000 sikaa käsittävä lauma syöksyi jyrkänteen yli ja hukkui Galileanmereen. Tämä järkytti paikallisia asukkaita niin, että he pyysivät hartaasti Jeesusta lähtemään alueelta. (Matt. 8:28–34; Mark. 5:11–17) Kun Jeesus oli lähtemäisillään veneellä, yksi miehistä, joka oli ollut ”riivattuna . . . pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta [Jeesus] ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: ’Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut’.” – Mark. 5:18, 19.
Vaikka kyseessä oli poikkeus, entiselle henkien riivaamalle annetut ohjeet ilmeisesti sopivat hyvin Jeesuksen tarkoitukseen. Parannettu mies voi todistaa ihmisten keskuudessa, joiden kanssa Jumalan Pojalla olisi ollut vain vähäinen mahdollisuus olla kanssakäymisessä, varsinkin kun Jeesusta pyydettiin lähtemään alueelta. Miehen läsnäolo olisi todisteena Jeesuksen kyvystä tehdä hyvää ja kumoaisi kaikki epäsuotuisat huhut, joita saattoi kiertää sikalauman katoamisen vuoksi.
Kun Jeesus nousi taivaaseen, yksilöiden ei enää ollut mahdollista kuulla hänen sanojaan eikä nähdä hänen töitään henkilökohtaisesti. Kun nyt kaikki todisteet olivat koossa, tuli aika antaa rohkeaa julkista todistusta siitä, että Jeesus oli Kristus. Juuri ennen taivaaseen nousuaan Jeesus itse oli sanonut seuraajilleen: ’’Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8) Tekemällä nämä todistajat kykeneviksi suorittamaan voimallisia tekoja ja puhumaan vierailla kielillä, joita he eivät koskaan olleet oppineet, Jehova Jumala itse vahvisti heidän totuudellisuutensa. – Hepr. 2:3, 4.
Lopulta Jeesuksen maallisen palveluksen tapahtumat ja paljon siitä, mitä hän puhui, merkittiin muistiin. Sopusoinnussa sen lain periaatteen kanssa, että jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan suulla, Jehova Jumala huomaavaisesti piti huolen siitä, että hänen Poikansa maanpäällisestä toiminnasta kirjoitettiin neljä erillistä kertomusta. (5. Moos. 19:15) Näin ollen kenenkään ei nykyään tarvitse perustaa uskoaan suullisiin perinteisiin, pelkkään vuosisatoja kulkeutuneeseen kuulopuheeseen. Tutkimalla Raamatussa olevia Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoja jokainen voi itse päätellä, todistavatko siellä esitetyt todisteet, että Jeesus on todella Kristus.
Ilmeisesti Jeesuksen ohjeet, jotka kielsivät kertomasta hänen henkilöllisyydestään ja ihmetöistään, olivat tilapäisiä. Ollessaan tapahtumapaikalla Jeesus halusi ihmisten uskovan hänen olevan Messias sen vuoksi, mitä he henkilökohtaisesti näkivät ja kuulivat, kuten hänen apostolinsa ja opetuslapsensa uskoivat. Mikä tärkeintä, se, että Jeesus karttoi huomiota herättävää julkisuutta, täytti ennustuksen ja oli itsessään todiste hänen messiaanisuudestaan.