Miksi kaikkivaltias Jumala nauraa kansoille
”Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.” – Ps. 2:4.
1. Mistä Jumalalla on nyt aika nauttia, ja mitä kysymyksiä herää meidän suhteemme tässä yhteydessä?
TEKEEKÖ sydämellinen nauru sinulle hyvää? Kyky nauraa on yksi niistä lukemattomista seikoista, jotka erottavat ihmisen maaeläimistä, linnuista ja kaloista. Ihminen luotiin sellaiseksi, että hän voi monessa asiassa jäljitellä Luojaansa, ja yksi niistä on nauru. Nyt on Jumalan aika nauraa. Nauraako hän sinulle? Vai nauratko sinä hänen kanssansa? Mistä voit tietää, miten asia on? Mikä huvittaa Jumalaa, Luojaasi, ja saa hänet nauramaan? Mitä se merkitsisi, jos Jumala nauraisi meille? Sen sijaan että Luojamme nauraisi meille, me voimme nyt yhtyä hänen kanssaan sydämelliseen nauruun ja unohtaa ne huolet, jotka maailmantilanteella on taipumus herättää. Miten?
2, 3. Miksi maailmantilanne ja tulevaisuudennäkymät eivät naurata kansoja?
2 Yksikään maailman kansoista ei pidä nykyistä maailmantilannetta ja tulevaisuudennäkymiä naurun asiana. Nauraisitko sinä, voisitko sinä ylipäänsä nauraa, kun taloudellinen menestys (tai mitä siitä on jäljellä) on jatkuvasti uhanalaisena ja epävarmaa, koska sen perustukset horjuvat? kun valtion budjetti ja kansallisvelka lisääntyvät? kun yhä useammat kansat ovat kykenemättömiä tulemaan toimeen keskenään niin kuin suuri, yksimielinen perhe? kun kansaryhmät epäilevät toisiaan, kilpailevat keskenään, varustautuvat sotaan toisiaan vastaan, sortavat ja hämäävät toisiaan, vakoilevat toisiaan ja etuilevat toistensa kustannuksella? kun kansojen tyytymättömyys lisääntyy ja leviää siinä määrin, että hallitusten on vaikea ylläpitää järjestystä? kun yksityisten virkamiesten rehellisyyteen ei voida luottaa sen enempää kuin valtionkaan virkamiesten ja heidän alaistensa uskollisuuteen? kun kunnioittava suhtautuminen lailliseen virkavaltaan on häviämässä ja väkivaltaan turvautuminen yleistyy ja rikosten määrä kasvaa?
3 Onko todellakin naurunaihe, kun taistelu köyhyyttä vastaan käy valtioille yhä vaikeammaksi? kun lihallisen sodankäynnin keinot tulevat yhä julmemmiksi? kun ydinsodan alkamisen estää vain pelko, että takaisin maksetaan samalla mitalla ja sivistys tuhoutuu ja maapallon väestö hävitetään tyystin? kun uskonnot eivät kykene enää estämään ihmisiä harjoittamasta vääryyttä? Ei, asiallisesti ajatellen nämä seikat eivät ole mikään naurunaihe.
4. Ketkä ovat johtaneet kansat tähän tilanteeseen, ja miksi se kaikki on ollut niin tarpeetonta?
4 Ovatpa ihmiset täysiä materialisteja tai eivät, heidän kaikkien on myönnettävä, että kansat ovat itse syypäät tähän tilanteeseen. Ihmiskunnan historia todistaa sen. Ja kuitenkin se kaikki on ollut niin kovin tarpeetonta. Miksi niin? Koska tilanteen korjaamiseksi on olemassa suunnitelma, jota on tarjottu kansoille, mutta ne ovat kieltäytyneet hyväksymästä sitä ja turvautumasta ainoaan ratkaisuun. Tilanne olisi huvittava, ellei se olisi niin vakava.
5. Miksi kansat eivät ole näissä olosuhteissa menetelleet viisaasti?
5 Kansojen menettelytapa ei ole ollut viisas. Ne luulevat voivansa itse ratkaista ongelmansa. Ainakaan ne eivät etsi ratkaisua taivaasta. Ne turvautuvat omien viisaitten miestensä, valtiomiesten ja diplomaattien, viisauteen. Mihin se on johtanut ne vuoteen 1969 mennessä? Itsetuhon partaalle, ei ainoastaan sodan asein vaan myös muilla voimallisilla tavoilla. Ne eivät halua kääntyä takaisin. Ne ovat liian ylpeitä, liian itsevarmoja, liian huolissaan omasta kansallisuudestaan ja suvereenisuudestaan, liian ”kokeneita” ja ”realistisia” etsiäkseen tarpeellista apua sellaisesta lähteestä, mikä ei ole näkyvää ja aineellista. Ne katsovat luotuihin eivätkä itse Luojaan. Mikä osoittaa nykyaikana kansojen uskovan Luojaan? Luojasta ei välitetä, vaikka hän on ylläpitänyt suurenmoista järjestystä koko kaikkeudessa meidän hyödyksemme, jotka asumme täällä maan pinnalla. Verrattuna koko kaikkeuteen maapallomme, joka on osa siitä, on mitättömän pieni. Ei ole siksi järkevää ajatella, että meidän maapallomme muodostaisi hänelle voittamattoman ongelman.
6. Saavatko kansat tulevaisuudessa äkillisen uskonpuuskan Luojaan, ja mitä on kuitenkin järkevää uskoa hänestä?
6 Koska materiaa, ainetta, käsittelevä tiede on kansojen jumala tänä tiedon aikakautena, niin niiltä puuttuu usko näkymättömään kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jos niiltä puuttuu usko Häneen nyt, niin miten voisimme odottaa niiltä äkillistä uskonpuuskaa lähitulevaisuudessa, kun pahin on edessä ja niiden on pakko tunnustaa sekä oma avuttomuutensa että nykytieteen avuttomuus? Ja kuitenkin on täysin johdonmukaista uskoa, että maan ja sen pinnalla asuvan ihmisen Luojalla on parannuskeino ihmisen vaikeuksiin, riittävä parannuskeino, vieläpä ainoa parannuskeino. Kansoilla on ollut ainakin 1 900 vuoden ajan mahdollisuus oppia tietämään, että Luojalla, tosi Jumalalla, on kipeästi kaivattu parannuskeino käytettävissään.
7. Miksi Jumalan ja ihmisen välillä ei tässä tapauksessa voi tulla kysymykseen mikään rinnakkaiselo, niin että kumpikin tekisi oman tahtonsa rinta rinnan?
7 Kun kansat kuitenkin itsepäisesti kieltäytyvät hyväksymästä Jumalan varausta, niin mitä me voisimme normaalisti odottaa sen merkitsevän? Ei sen vähempää kuin että kansat vastustavat Jumalaa, Luojaa, taistelevat Häntä vastaan ja niitä keinoja vastaan, jotka hän on varannut ihmiskunnan pelastamiseksi. Tämä on sopusoinnussa sen säännön kanssa, minkä eräs viisas mies, jonka kristikunta väittää olleen ”Jumalan Poika”, esitti yli 1 900 vuotta sitten: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Jos ihminen pitää omia suunnitelmiaan parempina ja valitsee ne ja hylkää Jumalan järjestelyn, niin miten hän voi tehdä Jumalan tahdon ja työskennellä rauhallisesti Jumalan kanssa? Se on mahdotonta. Tässä tapauksessa pelkkä rinnakkaiselo ei ole mahdollinen, niin että Jumala ja ihminen tekisivät kumpikin oman tahtonsa rinta rinnan. Jumalan tahto vaikuttaa kaikkiin ihmisiin poikkeuksetta. Miten siis itsekäs ihminen voisi tehdä mitään muuta kuin toimia Jumalasta erossa, eri tavalla kuin hän ja itse asiassa taistella häntä vastaan? Hän korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle Jumalaa viisaammaksi ja kyvykkäämmäksi, joka tietää paremmin kuin Jumala, mikä on hänen omien etujensa mukaista. Ihmiskunnan historia ja kokemus todistavat, että asia on näin.
8. Millainen ihmisen maallinen historia on verrattuna Jumalan henkeytettyyn historiaan, Pyhään Raamattuun?
8 Tämän maailman henkeyttämättömät ihmiset ovat kirjoittaneet ihmiskunnan maallisen historian. He eivät mainitse, että Jumala on kirjoituttanut täsmällisen historian henkeyttämiensä miesten välityksellä varoittaakseen siten ihmiskuntaa. Tällainen historia, jonka Jumala on henkeyttänyt ja hänen palveluksessaan olevat uskolliset miehet ovat kirjoittaneet, on todella olemassa, ja se sisältyy Pyhään Raamattuun. Raamattu on ihmisen historia, joka selostaa Jumalan kanssakäymistä ihmisen kanssa noin 1 900 vuotta sitten päättyneeseen ajankohtaan saakka. Lisäksi se ennustaa, miten Jumala menettelee ihmisen kanssa siitä eteenpäin tähän päivään saakka ja edelleen tuhat vuotta tulevaisuuteen. Ihmisille on todella mitä tärkeintä tietää, mitä Jumala, Luoja, on tehnyt ihmiskunnan historian tuhansina vuosina. Hänen kirjoitettu Sanansa, Raamattu, esittää nimenomaan tämän, kun taas maallinen historia vaikenee siitä ylistäessään ihmistä eikä Jumalaa.
9. Mihin merkittävään tosiasiaan perustuu Raamatun suunnaton tärkeys, ja miten voimme olla joutumatta naurunalaisiksi Jumalan silmissä?
9 Raamattu paljastaa meille, että Jumala, Luoja, on ollut tekemisissä yksityisten ihmisten, yksityisten perheitten ja kokonaisten kansojen kanssa. Se ei ole pelkkää menneisyyden historiaa, kuollutta historiaa, joka on lahonnut haudassaan jo 1 900 vuotta. Päinvastoin, Raamattu on alusta alkaen ollut eteenpäin katsova kirja, sillä se on myös ainoalaatuinen jumalallisen ennustuksen kirja. Sen lisäksi, että Raamattu esittää suoranaisia ennustuksia tulevaisuudesta, monet sen kertomuksista on merkitty muistiin, koska ne ovat profeetallisia näytelmiä tulevista tapahtumista, joihin sisältyvät myös meidän aikamme tapahtumat. Pyhän Raamatun suunnaton merkitys perustuu juuri tähän ihmeelliseen seikkaan. Se on ainoa kirja, jota me emme rohkene syrjäyttää tai jättää huomioon ottamatta tänä aikana. Me emme aio syrjäyttää sitä tässäkään, vaikka kansat ovat syrjäyttäneet sen ja joutuneet hämmennyksiin. Kun emme jätä huomioon ottamatta profeetallista, henkeytettyä Raamattua, vaan sen sijaan kuuntelemme sitä, niin me emme tee itseämme naurunalaisiksi Jumalan silmissä. Jumala ei naura meille, niin kuin hän nyt nauraa maailman kansoille.
KAIKKIVALTIAS JUMALA ON NAURANUT MENNEINÄ AIKOINA
10. Kun Jumala nauroi makeasti kansoille 1 900 vuotta sitten, mikä kaupunki oli huomattava tekijä maailman asioissa, ja missä osassa maata jotkut ihmiset ajattelivat muutosten ajan olleen käsillä?
10 Kaikkivaltias Jumala nauroi 1 900 vuotta sitten makeasti sen ajan kansoille. Se tapahtui silloin, kun ihminen ryhtyi suurimpaan taisteluun Jumalaa vastaan koko siihenastisen historiansa aikana. Koska sillä on profeetallista merkitystä juuri meidän ajallemme, katsokaamme Raamatun kertomusta tuosta tapahtumasta ja verratkaamme sitä sitten tämän vuosisadan historian tapahtumainkulkuun. Rooman kaupunki oli silloin, ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, tärkeitten uutisten aiheena, kuten meidän päivinämmekin. Rooman keskustassa ei silloin ollut Vatikaanivaltiota, mistä hallitaan roomalaiskatolista maailmanmahtia. Rooman valtakunnan pakanahallitsija oli yhä uskonnollisten piirien pontifex maximus eli ylimmäinen pappi, ja tänä nimenomaisena aikana tätä papillista tehtävää hoiti keisari Tiberius, keisari Augustuksen seuraaja tämän kuoltua elokuun 19. päivänä vuonna 14. Muutoksen aika oli käsillä. Niin ajatteli ainakin pieni ihmisryhmä tietyssä Rooman valtakunnan itäisessä provinssissa, valtakunnan, joka silloin ympäröi Välimerta. Muutos tapahtui – ja sen vaikutukset ovat ulottuneet tähän päivään asti.
11. Missä ja kenen toimesta alettiin silloin julistaa uutta hallitusta?
11 Siellä lähi-idän erämaassa kuultiin ääni, joka julisti uutta hallitusta. Se oli erämaan miehen ääni. Hänen nimellään oli ystävällinen merkitys, sillä se tarkoitti ’Jah on armollinen’. (Luuk. 1:59–80) Tämä erämaan mies, Johannes, alkoi julistaa uutta hallitusta keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena eli keväällä vuonna 29. (Luuk. 3:1, 2) Johannes oli papin poika, mutta hänestä ei kerrota, että hän olisi koskaan palvellut pappina isänsä tavoin Jerusalemin temppelissä, roomalaisen provinssin Juudean uskonnollisessa pääkaupungissa. Johanneksen Jumalalla, armollisella Jahilla eli Jehovalla, oli tärkeämpi tehtävä hänelle kuin palvelu maallisessa, aineellisessa temppelissä. Jehova Jumala oli tarkoituksellisesti herättänyt Johanneksen toimimaan uuden hallituksen hallitsijan airuena ja edelläkävijänä. Niinpä Johannes astui julkiselle näyttämölle Jumalan määräämänä aikana ja alkoi julistaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2) Koska kysymyksessä oli ”taivasten” valtakunta, niin sen piti olla vanhurskas hallitus, mitä ihmiset tarvitsivat silloin yhtä kipeästi kuin mekin nyt.
12. Minkä kysymyksen ihmiset tekevät ”taivasten” hallituksesta, mutta mitä Johannes Kastaja tarkoitti ”taivasten valtakunnalla”?
12 ”Mutta miten taivaat voivat hallita?” kysyvät aikamme kovaksikeitetyt materialistiset ihmiset. Jos he lukisivat Raamattua, niin he huomaisivat kohta, miten ”taivaat” ovat menneisyydessä ilmaisseet käsityksensä maailmaa mullistavalla tavalla ja tulevat tekemään sen jälleen lähitulevaisuudessa. Se, että ihminen on ampunut 15 tonnin painoisia raketteja avaruuteen, ei anna hänelle mitään valtaa tai yliotetta niiden ”taivasten” suhteen, joista Johannes puhui. Kun ihminen nykyään ajattelee taivaita, niin hän ei ota Jumalaa huomioon, mutta kun Johannes henkeytettynä käytti sanaa ”taivaat”, niin hän tarkoitti kaikkivaltiasta Jumalaa. ”Taivasten valtakunta”, jota hän julisti, on ”Jumalan valtakunta”. Siksi tuon valtakunnan täytyy olla hyvä, vanhurskas, täydellinen hallitus. Siksi ihmisiä täytyi valmistaa tuon hallituksen tuloa varten. Tämän vuoksi kaikkivaltias Jumala lähetti Johanneksen kastamaan eli upottamaan katuvia ihmisiä kirjaimellisesti veteen sen vertauskuvaksi, että he ovat katuneet kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan tekemiään syntejä. – Matt. 3:4–6; Mark. 1:4–15.
13. Miten Babylonian kuningas Nebukadnessar pakotettiin käsittämään, että ”taivasten” hallitus oli todellinen ja henkilökohtaisesti johdettu?
13 Johanneksen julistama ”taivasten valtakunta” ei totisesti ollut mikään kuviteltu hallitus, vaan se oli yhtä todellinen ja aktiivinen ja henkilökohtaisesti johdettu kuin mikä tahansa nykyinen poliittinen hallitus Lontoossa, Pariisissa, Moskovassa, Pekingissä, Washingtonissa, Roomassa tai missä tahansa maapallolla. Nykyiset kovan linjan poliittiset hallitsijat eivät ehkä tunnusta tätä tosiasiaa, mutta heidän on pakko tunnustaa se ennen pitkää. He eivät ole yli-ihmisiä sen enempää kuin oli Nebukadnessar, Babylonian hallitsija Eufratvirran rannalla seitsemännellä ja kuudennella vuosisadalla eaa. Kuitenkin tämä Babylonian valtakunnan mahtava hallitsija alennettiin kedon eläimen tasolle seitsemäksi vuodeksi, jotta – kuten profeetta Daniel sanoi hänelle – ”tulet tuntemaan, että valta on taivaan”. Tässä ”taivas” tarkoitti Korkeinta, sillä vähän ennen kuin Nebukadnessaria lyötiin eläimellisellä hulluudella, hänelle ilmoitettiin taivaasta, että hän on oleva tässä eläimenkaltaisessa tilassa seitsemän vuotta, ”kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo”. Ihmeellisen toipumisensa jälkeen Nebukadnessar tunnusti tämän. – Dan. 4:22–34.
14, 15. Vangittiinko Johannes siksi, että hän saarnasi ”taivasten valtakuntaa”, ja kuka jatkoi hänen saarnaamistyötään myöhemmin?
14 Johannes suhtautui aivan yhtä realistisesti asioihin kuin poliittiset hallitsijat nykyään. Hän ei johtanut ihmisiä harhaan esittämällä heille mieluisaa mutta toteutettavaksi mahdotonta unelmaa. Noin vuotta myöhemmin kuin hän oli aloittanut julistuksensa ja kastamisensa, Herodes Antipas, Galilean neljännysruhtinas, pani hänet vankilaan mutta ei siksi, että hän saarnasi ”taivasten valtakuntaa”. Se tapahtui siksi, että hän vaati tätä hallitsijaa noudattamaan oikeaa moraalia, koska hän väitti olevansa Johanneksen Jumalan, Jehovan, lain alainen. (Matt. 14:1–5) Sen ajan kovapintaiset poliittiset hallitsijat eivät ajatelleet, että sellainen valtakunta, joka oli ”taivaasta” eli ”Jumalasta”, puuttuisi heidän näkyvän maallisen valtakuntansa asioihin. Tämä vangitseminen lopetti kuitenkin Johanneksen julkisen Jumalan valtakunnan julistamisen. Mutta hänen vangitsemisensa jälkeen tätä Valtakunnan julistamista jatkoi mies, jonka hän oli kastanut Jordanin virrassa noin kuusi kuukautta ennen vangitsemistaan. Tämä mies oli puuseppä Galilean Nasaretista, hänen nimensä oli Jeesus, ja hän oli Joosefin kasvattipoika. Me luemme tästä Jeesuksesta:
15 ”Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan. Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin . . . Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” – Matt. 4:12–17; Mark. 1:14, 15.
NE TEKEVÄT ITSENSÄ NAURETTAVIKSI
16, 17. a) Kun neljännysruhtinas Herodes Antipas sai Jeesuksen käsiinsä, niin kenet hän todellisuudessa teki naurettavaksi ja miksi? b) Miten Johannes Kastaja todisti, että tämä oli Jumalan Poika?
16 Noin kolme vuotta myöhemmin neljännysruhtinas Herodes Antipas ja hänen sotilasvartiostonsa tekivät pilkkaa Jeesuksesta, jota syytettiin siitä, että hän yritti tehdä itsestään kuninkaan syrjäyttäen keisari Tiberiuksen. (Luuk. 23:8–12) Tämä oli vain osatodistus siitä, että kansat alkoivat tehdä itseään naurettaviksi. Kun kansat alkavat pitää hauskaa ja pilailla Jumalan Pojan kustannuksella, niin ne saattavat todellisuudessa itsensä naurunalaisiksi. Niin tapahtui niiden ilveillessä Jeesuksen kustannuksella. Siihen aikaan kun Johannes Kastaja kastoi Jeesus Nasaretilaisen, hän näki taivaallisen todistuksen siitä, että tämä Jeesus oli Jumalan Poika. Johannes todisti myöhemmin kansalle:
17 ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” – Joh. 1:32–34.
18. a) Miksi Jeesuksen ei tarvinnut toimeenpanna mitään poliittista rynnistystä? b) Miten hänen vihollisensa koettivat sekoittaa hänet politiikkaan keisarin verotuksen ollessa kysymyksessä?
18 Todistaakseen tästä Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen ja sanoi kuulijoilleen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Jeesus, Jumalan Poika, voideltiin Jumalan pyhällä hengellä tulevaksi ”taivasten valtakunnan” kuninkaaksi. Hänet voideltiin tuolla Jumalan hengellä julistamaan ”taivasten valtakuntaa” kansalle ja siten lohduttamaan ja opastamaan sitä. Sen hän tekikin. (Luuk. 4:16–21; 8:1; Apt. 10:38) Hän ei osallistunut mihinkään poliittiseen rynnistykseen kulkien maata ristiin rastiin kalastaakseen itselleen ääniä. Hänen ei tarvinnut tehdä sitä, sillä hänen taivaallinen Isänsä, Jehova Jumala, oli jo valinnut ja voidellut hänet Jumalan taivaallisen messiaanisen valtakunnan kuninkaaksi. Ne monet uskonnolliset viholliset, joita hän sai itselleen, koettivat sekoittaa hänet maailmalliseen politiikkaan ainakin kerran kysyessään häneltä, onko oikein, että Jumalan lain alaiset juutalaiset maksavat veroa keisarille, jonka valtaa he paheksuivat. Jeesus teki taitavasti lopun kaikesta kapinallisesta puheesta vastaamalla: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:15–22) Jeesus itse teki niin kuin hän kehotti toisiakin tekemään. Hän maksoi henkirahan keisarille, koska se kuului hänelle. Hän ei ollut kapinallinen.
19. a) Miten juutalaiset ilmaisivat suhteensa ”taivasten valtakuntaan”, kun Jeesus oli opettanut ja saarnannut kolme vuotta? b) Miten Jeesus osoitti, ettei hän ollut kapinallinen lähettäessään aktiiviset seuraajansa kentälle?
19 Suosiko Jeesuksen oma kansa hänen saarnaamaansa ”taivasten valtakuntaa”? Ei, lukuun ottamatta suhteellisen pientä jäännöstä. Kymmenettuhannet juutalaiset ja juutalaiset käännynnäiset kuulivat häntä, mutta suhteellisen harvat uskoivat, että hän oli kauan sitten luvattu Messias, Kristus eli Voideltu. Kun hän oli opettanut ja saarnannut kolme vuotta, ihmiset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.” Jeesus antoi heidän kuitenkin tehdä omat johtopäätöksensä ja jätti sen heidän uskonsa varaan. Siihen aikaan he olivat valmiit kivittämään hänet. (Joh. 10:22–31) Niiden keskuudesta, jotka uskoivat häneen ja seurasivat häntä pitäen häntä Messiaana eli Kristuksena, hän kuitenkin valitsi kaksitoista apostolia. Valmennettuaan heitä hän lähetti heidätkin saarnaamaan: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 10:1–7) Myöhemmin hän lähetti seitsemänkymmentä muuta julistamaan samaa sanomaa. (Luuk. 9:1–6; 10:1–11) Yhteensä 82 Jumalan valtakunnan saarnaajaa – mutta ei mikään kumouksellinen sissijoukko, joka olisi aseistautunut miekoin, keihäin, jousin ja nuolin. Miten omituista! Voitaisiinko itsenäinen hallitus perustaa ja asettaa hallitsemaan Israelin kansaa saarnaamalla? Siinä on jo riittävästi naurunaihetta meille.
20. Mistä me tiedämme, nauroivatko uskonnolliset johtajat Lasaruksen ylösnousemuksen jälkeen ja sen jälkeen, kun Jeesus oli ratsastanut riemusaatossa Jerusalemiin?
20 Yhteen aikaan se ei kuitenkaan vaikuttanut naurettavalta, nimittäin kolme vuotta kestäneen saarnaamisen jälkeen. Silloin oli varhaiskevät vuonna 33, eikä keisarillisen Rooman hallitus, jonka alaisuudessa juutalaiset olivat, ollut siihen mennessä millään tavalla puuttunut Jeesuksen Kristuksen ja hänen Valtakunnan saarnaajiensa toimintaan. Jerusalemin uskonnolliset johtajat olivat kuitenkin alkaneet pelätä häntä. Vähän ennen tuon vuoden pääsiäistä Jeesus Kristus oli suorittanut yhden merkillisimmistä ihmeteoistaan – herättänyt kuolleista miehen, joka oli ollut kuolleena ja haudattuna neljä päivää. Tämä oli herättänyt suurta kiihtymystä, ja uskonnolliset johtajat sanoivat toisilleen: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” (Joh. 11:1–48) Niisankuun 9. päivänä eli viisi päivää ennen pääsiäistä Jeesus ratsasti kuitenkin kuin kruunajaistilaisuudessa Jerusalemiin riemuitsevien kansanjoukkojen huutaessa: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!” Koska Jeesus sai näin hämmästyttävää kansansuosiota osakseen Israelin messiaanisena kuninkaana, niin uskonnolliset fariseukset huolestuivat yhä enemmän ja sanoivat toisilleen: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään.” – Joh. 12:10–19.
21, 22. a) Miten uskonnolliset johtajat vetivät Rooman hallituksen Jeesuksen oikeudenkäyntiin ja teloitukseen? b) Miten Herodes Antipas käsitteli Jeesuksen tapausta, kun sen johdosta vedottiin häneen?
21 Niinpä nämä uskonnolliset johtajat koettivat saada jotain aikaan surmauttamalla Jeesuksen, Messiaan, seuraavana pääsiäispäivänä, niisankuun 14:ntenä. Saadakseen hänet tuomituksi kuolemaan he ottivat uskonnon piiristä syytteen häntä vastaan ja sovelsivat sen politiikan piiriin. Sillä tavalla he saivat vedetyiksi keisarillisen Rooman Palestiinan-hallituksen poliittiset edustajat mukaan. Tuomittuaan hänet itse ensin uskonnollisista syistä he toivat hänet Juudean provinssin roomalaisen maaherran eteen. Millä perusteella? Syytettynä poliittisesta kapinan lietsomisesta. Kuulustellessaan syytettyä Jeesusta roomalainen maaherra Pontius Pilatus sanoi hänelle: ”Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?” (Joh. 18:12–35) Oikeudenkäynnin aikana Pontius Pilatus sai tietää Jeesuksen olevan Galilean provinssista, joka siihen aikaan kuului Herodes Antipaan, Johannes Kastajan murhaajan, valvontaan. Haluten päästä koko jutusta Pontius Pilatus lähetti Jeesuksen Herodeksen tutkittavaksi, joka oli silloin Jerusalemissa.
22 Koska Herodes Antipas luuli Jeesusta ylösnousseeksi Johannes Kastajaksi, niin häntä kiinnosti tämän tapaaminen. Hän toivoi, että Jeesus viihdyttäisi häntä muutamalla ihmeellä. Jeesus kieltäytyi noudattamasta toivomusta tai tekemästä tai puhumasta mitään puolustaakseen itseään. Syyttäkööt papit ja kirjanoppineet häntä, kuten halusivat. Niinpä Herodes otti tämän pilan kannalta. Raamatun kertomus sanoo: ”Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.” – Luuk. 23:1–12.
23. Miten Jeesus joutui sitten roomalaisten sotilaitten pilkattavaksi?
23 Myöhemmin kun Pontius Pilatus myöntyi uskonnolliseen painostukseen ja luovutti Jeesuksen roomalaisille sotilailleen tapettavaksi teloituspaalussa, Jehova Jumalan Messias eli Kristus sai osakseen vielä enemmän pilkkaa ja ilvehtimistä. ”Silloin”, kuten Matt. 27:27–31 kertoo meille, ”maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: ’Terve, juutalaisten kuningas!’ Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.”
24. Miten uskonnolliset johtajat pilkkasivat paaluunnaulittua Jeesusta?
24 Jeesuksen riippuessa paalussa ohikulkijat herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään hänelle ja ivasivat häntä. ”Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ’Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ”Minä olen Jumalan Poika”.’” – Matt. 27:39–43.
25. Mihin varotoimiin uskonnolliset johtajat ryhtyivät haudatun Jeesuksen suhteen, ja saattoivatko he sitten nauraa riemusta?
25 Siten Jeesus, Messias ja Jumalan Poika, kuoli naurunalaisena. Päivää myöhemmin kun hän oli kuollut ja haudattu läheiseen kalliohautaan, ylipapit ja fariseukset ilmaisivat halveksuntansa ja myös päätöksensä ehkäistä Jeesuksen ruumiin mahdollinen katoaminen haudasta, kun he sanoivat Pontius Pilatukselle: ”Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Roomalainen maaherra toimi jälleen heidän toivomuksensa mukaan ja määräsi haudan sinetöitäväksi ja vartioston haudalle. (Matt. 27:62–66) Uskonnolliset johtajat saattoivat nyt nauraa riemusta!