Toinen osa

 1. Mikä Gehenna oli Jeesuksen aikaan, ja millaisen rangaistuksen vertauskuvana sitä käytettiin?

GEHENNA eli Hinnomin laakso mainitaan kaksitoista kertaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Jeesuksen Kristuksen ollessa maan päällä se oli tulinen paikka, ja koska se oli Jerusalemin muurien ulkopuolella, se oli maan päällä. Siitä tuli vertauskuva kaikkein pahimmasta rangaistuksesta, mikä ihmistä voi kohdata. Jeesus sanoi esim. Matt. 5:22:ssa vuorisaarnassaan: ”Jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut [Gehennan] tulen.” Jeesus luokittelee täten Gehennan tulen kolmanneksi ja pahimmaksi. Miksi? Koska se, joka sanoi toista halveksittavaksi hulluksi ja joka tuomittiin tuliseen Gehennaan, toimitetaan kuolemaan hautaamatta. Hänen ruumiinsa palaa tuhkaksi Gehennan tulessa, eikä tuhkaa koskaan koota säilytettäväksi uurnassa. Hänet kuvattiin siis sellaiseksi, joka ei mennyt Haadekseen.

 2, 3. Mitä Matt. 5:29, 30 osoittaa syntisen ruumiista?

² Muutamia jakeita myöhemmin samassa vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, että syntisen ruumis heitetään Gehennan krematorioon. Matt. 5:29, 30:ssä Jeesus sanoo:

³ ”Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään [Gehennaan]. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi [ei: kiduta sitä]; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee [Gehennaan].”

 4. Missä merkityksessä Jeesus käytti siinä Gehennaa, ja miten tämä ilmenee?

⁴ Tästä puheesta näemme Jeesuksen käyttäneen kuvaannollisella tavalla muinaista Gehennaa, joka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella. Jeesus ei tarkoittanut sitä, että hänen seuraajiensa pitäisi reväistä pois kirjaimellinen silmä tai hakata poikki kirjaimellinen oikea käsi. Jeesus puhui sen sijaan jostain kallisarvoisesta, mikä saattaa meidät tekemään syntiä oikealla silmällä tai oikealla kädellä. Koska silmästä ja oikeasta kädestä puhuttiin kuvaannollisesti, niin johdonmukaisesti Gehennastakin on pitänyt puhua kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti.

 5. Minkä vastakohdaksi Jeesus asettaa Matt. 18:8, 9:ssä sen, että joku heitetään kuvaannolliseen Gehennaan?

⁵ Pane merkille, miten Jeesus asettaa Gehennaan heitetyksi tulemisen elämään pääsyn vastakohdaksi. Tämä osoittaa, että kuvaannollinen Gehenna on paikka, missä ei ole lainkaan elämää. Matt. 18:8, 9:ssä Jeesus sanoi: ”Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi [ei: kiduta sitä]; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään [Gehennan] tuleen.” Tässä Gehennan tulessa palaa kuvaannollisesti puhuen ”iankaikkinen tuli”.

 6, 7. a) Paitsi tulta, mitä muitakin tuhoavia aineita oli Gehennassa Jerusalemin ulkopuolella? b) Miten Jeesus osoitti tämän Mark. 9:43–48:ssa?

⁶ Jeesus muistuttaa meille, että Jerusalemin ulkopuolella olevassa Gehennassa oli myös matoja eli toukkia, muttei tietenkään tulessa, vaan lähellä tulta olevassa mätänevässä aineessa. Nämä eivät ole luonnollisestikaan maan matoja, jotka matelevat läpi mullan ja syövät hautoihin kaivettuja ihmisruumiita. Ne ovat sellaisten matojen kaltaisia, joihin kuningas Herodes Agrippa I kuoli seuraavien Apt. 12:23:n sanojen mukaan: ”Heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.” Käyttäen tätä samaa kreikkalaista sanaa (skólex) Jeesus sanoi:

⁷ ”Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut [Gehennaan], sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään [Gehennaan]. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään [Gehennaan], jossa heidän matonsa [skólex] ei kuole eikä tuli sammu.” – Mark. 9:43–48; Jes. 66:24.

 8. Millaiseksi paikaksi Gehenna näin ollen kuvattiin, ja miten eräs tietosanakirja puhuu Gehennasta?

⁸ Jollei Jerusalemin ulkopuolella olevaan Gehennaan pudotettu kuollut ruumis joutunut tuleen, mihin oli sekoitettu rikkiä, niin se siis kului loppuun joka tapauksessa. Miten? Kärpästen mätäneviin ruumiisiin laskemista munista syntyneitten toukkien syömänä. Gehenna oli näin ollen täydellisen hävityksen eli loppuun kulutuksen paikka, mihin heitettiin niiden ihmisten kuolleet ruumiit, joiden katsottiin olevan arvottomia tulemaan haudatuiksi merkittyyn hautaan tai muistohautaan. M’Clintockin ja Strongin tietosanakirjan (Cyclopædia) 3. osa sanoo sivulla 764 Gehennasta:

Näiden iljetysten johdosta Joosia saastutti laakson (2. Kun. 23:10); sen jälkeen siitä tuli kaupungin yleinen kaatopaikka, mihin heitettiin rikollisten kuolleet ruumiit ja eläinten raadot sekä kaikenlainen muu saasta, ja myöhempien ja hiukan kyseenalaisten tietolähteitten mukaan palava osa kulutettiin tulella loppuun. Rotkon syvyyden ja kapeuden takia ja ehkä sen alituisesti palavan tulen vuoksi sekä siksi, että se oli kaikenlaisen mätänevän sekä kaiken pyhää kaupunkia saastuttavan kokoamispaikka, siitä tuli myöhemmin sen iankaikkisen rangaistuksen vertauskuva, ”missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu” ja mihin talmudilaiset sijoittivat helvetin suun: ”Hinnomin laaksossa on kaksi palmupuuta, joiden välistä savu kohoaa . . . ja se on Gehennan ovi.”a

MITÄ SE VERTAUSKUVAA

 9. a) Mitä Jeesus sanoi Gehennasta Matt. 10:28:ssa ja Luuk. 12:4, 5:ssä? b) Mikä on seurauksena, kun Jumala tuhoaa sekä ruumiin että sielun?

⁹ Mitä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi Gehennasta, sanokootpa mitkä lähdetiedot siitä mitä hyvänsä? Mikä oli sen ihmisen kohtalo, jonka kaikkivaltias Jumala tuomitsi kuvaannolliseen Gehennaan? Jeesus vastasi selvästi, kun hän lähetti kaksitoista apostoliaan lähetystyöhön ja sanoi: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [tuhota Gehennassa, Um].” (Matt. 10:28) Eräässä toisessa tilaisuudessa Jeesus sanoi tuhansien joukolle: ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä [Gehennaan]. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4, 5) Kun kaikkivaltias Jumala tuhoaa sekä ihmisluomuksen ruumiin että sielun, niin mitä jää jäljelle? Se merkitsee täydellistä tuhoa, ja koska tämä tuho on iankaikkinen, niin sellainen ihmisruumiin ja -sielun tuhoaminen on ikuinen rangaistus. Siitä tuhosta ei ole ylösnousemusta.

10. Mitä on ymmärrettävä kuvaannollisen Gehennan ”tulella” ”iankaikkisena tulena”?

¹⁰ Jeesus käytti siten Gehennaa kuvaamaan täydellistä, loputonta tuhoa, niin kuin tuli tuhoaa. Koska tämä tuho on iankaikkinen, niin kuvaannollisen Gehennan tulen sanotaan olevan ”iankaikkinen tuli”. Se merkitsee sitä, että tällainen Gehenna on aina olemassa, se ei luovuta koskaan pois siellä olevia, sitä ei tyhjennetä milloinkaan, pyyhkäistä koskaan pois niin kuin aadamilainen kuolema ja Haades. (Ilm. 20:13) Kuvaannollisesti puhuen vertauksellinen Gehenna palaa aina ja on aina käytettävissä kaikkien niiden tuhoamiseksi, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan läpi ikuisen ajan, koko iankaikkisuuden.

11. Miksi kuvaannollisesta Gehennasta ei ole ylösnousemusta?

¹¹ Koska kuvaannollinen Gehenna on iankaikkisen tuhon paikka, niin Jeesus esitti aivan oikein Gehennaan menevän henkilön elämään menevän henkilön vastakohtana. Jos joku menee siis kuvaannolliseen Gehennaan, missä Jumala tuhoaa sekä ruumiin että sielun, niin miten sellainen voi saada ylösnousemuksen ja tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään Jumalan taivaalliseen valtakuntaan tai tänne maan päälle Jumalan valtakunnan alaisuudessa ennallistettuun paratiisiin? Kuvaannollisesta Gehennasta ei ole ylösnousemusta.

12, 13. a) Miten paljon hillitön kieli voi sytyttää tuleen ja minkä saastuttaa? b) Mitä se voi aiheuttaa Gehennan tavoin?

¹² Koska tulinen Gehenna on tuhoava, niin opetuslapsi Jaakob yhdistää sen hillitsemättömään ihmisen kieleen seuraavin sanoin: ”[Samoin kuin pieni tuli voi sytyttää palamaan suuren metsämaan] myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen [Gehennasta].” – Jaak. 3:6.

¹³ Näin ollen koko ihmiskunnan eikä ainoastaan jonkun yksityisen henkilön on varjeltava kieltään, sillä koko maailma on syntynyt epävanhurskaudessa. Kieli voi kieleltä toiselle leviävällä asianlevityksellään sytyttää liekkiin kokonaisen ihmismaailman ja kiihottaa sen epävanhurskauteen. Se ei saastuta ainoastaan suuta, missä se liikkuu, vaan koko ihmisruumiin, niin että jos jollakulla on kaunis ruumis mutta hillitsemätön kieli, niin se vähentää viehättävän ruumiin kaunista vaikutelmaa. Näin on erityisesti Jumalan edessä, koska, kuten Jeesus sanoo, meidät julistetaan vanhurskaiksi sanoistamme ja meidät tuomitaan sanoistamme. (Matt. 12:37) Kieli voi Gehennan tavalla aiheuttaa tuhon, mikä ei ole korjattavissa.

14. Kun kieli on syttynyt Gehennasta, niin minkä tuomion se voi aiheuttaa ihmiselle?

¹⁴ Ihmisen koko elämän kulkuun voivat vaikuttaa tuliset sanat, jotka saastuttavat puhujan ruumiin sytyttäen sen tuhoisaan toimintaan. Jaak. 3:8 sanookin sattuvasti: ”Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.” Kun kieli ”syttyy Gehennasta”, niin se voi aikaansaada sen, että Jumala tuomitsee sen käyttäjän kuvaannolliseen Gehennaan, koska se ilmaisee pahaa sydämentilaa. – Katso Ps. 5:10; Room. 3:13.

”MAA, JOSTA EI OLE PALUUTA”

15. a) Miten se, mitä Gehenna esittää, on kuvattu Ilmestyskirjassa? b) Miten taivaasta tullut tuli ja tulikivi vaikutti Sodomaan ja Gomorraan?

¹⁵ Raamatun viimeisessä kirjassa, Johannekselle annetussa ilmestyksessä, sanaa ”Gehenna” ei esiinny. Mutta se, mitä Gehenna esittää, on kuvattu siellä ”tulisella järvellä, joka tulikiveä palaa”, tai ”tuli- ja tulikivijärvellä”, ”tulisella järvellä”, ”järvellä, joka tulta ja tulikiveä palaa”. (Ilm. 19:20; 20:10, 14, 15; 21:8) Me tiedämme, millainen vaikutus tulella, johon on sekoitettu tulikiveä eli rikkiä, on tulenarkoihin aineisiin. Aabrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin päivistä kertoo 1. Moos. 19:24, että ”Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta”. Jeesus sanoo, miten se vaikutti Sodomaan ja Gomorraan: ”Sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki”. – Luuk. 17:29.

16. a) Miten Sodoman tapauksessa järvi liittyi tuleen ja rikkiin? b) Mikä oli ihmisten päälle satavan tulen ja rikin tilapäinen vaikutus ja loppuvaikutus?

¹⁶ Sodoma sijaitsi sitä paitsi lähellä Kuollutta merta eli Suolamerta. Se on suuri sisäjärvi, missä ei mikään elä, mikä seikka vahvistaa lisäksi käsityksemme täydellisestä kuolleisuudesta, minkä se kirjaimellinen tuli ja tulikivi aiheutti, jota satoi sen alueen kaupunkeihin. Samoin on Ilmestyskirjassakin tappava järvi yhdistetty tuleen ja rikkiin (tulikiveen). Ihmiset, joiden päälle tulta ja rikkiä satoi, ovat voineet kitua niin kauan kuin he olivat tietoisuudentilassa, mutta tulen ja rikin lopullinen yhteisvaikutus oli tuhoisa heille.b Tämä vaivan edeltämä tuho on ajatus, mikä ilmenee Ilm. 14:10, 11:stä ja myös Ps. 11:5, 6:sta, missä tuli ja tulikivi mainitaan yhdessä ilmeisesti kuvaannollisessa merkityksessä.

17. Mitä sataa Maagogin Googin sotajoukon päälle, ja mikä vaikutus sillä on?

¹⁷ Niihin tuhoaviin voimiin, mitkä Jumala vuodattaa Maagogin maan Googin sotajoukon päälle sen hyökätessä Jehovan ennallistetun kansan kimppuun, sisältyy ”tuli ja tulikivi” Hes. 38:22:ssa. Vaikka nämä ainekset voivat vaivata ja kiduttaa Googin sotajoukkoa jonkin aikaa, niin ne lopulta tuhoavat vihollisarmeijan, tappaen sen tyystin. Että näin käy, osoitetaan seuraavassa luvussa, Hes. 39:11–20:ssä, missä kuvaillaan, kuinka Maagogin Googin sotajoukon kuolleet ruumiit hävitetään viimeistä luuta myöten.

18. Miten Ilm. 20:14:ssä osoitetaan ero Haadeksen eli Šeolin ja tuli- ja tulikivijärven välillä?

¹⁸ Kaikesta edellä olevasta käy kiistattoman selvästi ilmi, että Haades eli Šeol on eri asia kuin Gehenna ja ”järvi, joka tulta ja tulikiveä palaa”. Miten Ilm. 20:14 voisi muuten sanoa: ”Kuolema ja [Haades] heitettiin tuliseen järveen”? Tämä jae osoittaa myös ”tulisen järven” merkityksen sanoessaan: ”Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.”

19. a) Luovuttaako ”toinen kuolema” (”tulinen järvi”) sinne heitetyt? b) Mistä Gehenna eli tuli- ja tulikivijärvi on siis vertauskuva?

¹⁹ Siten kuolema, joka levisi kaikkiin ihmisiin Aadamista syntymisen perusteella, pannaan kuolemaan ”toisessa kuolemassa”. Kuolema tuhotaan ”toisessa kuolemassa” eikä sitä vaivata siellä ikuisesti. Eikä Haadestakaan vaivata iankaikkisesti ”toisessa kuolemassa”, vaan se tuhotaan iäksi tuossa kuvaannollisessa ”tulisessa järvessä”. Tämä ”tulinen järvi” eli ”toinen kuolema” ei luovuta koskaan ”kuolemaa ja Haadesta” (Um), jotka heitetään siihen. Siksi Gehenna eli järvi, joka tulta ja tulikiveä palaa, on Raamatun kuvaus iankaikkisesta ja ehdottomasta tuhosta, mistä ei ole ylösnousemusta. Siitä syystä ylösnousseet henkilöt, jotka peritty kuolema ja Haades on luovuttanut pois, voidaan myöhemmin heittää tuliseen järveen ja he voivat kokea ”toisen kuoleman”, koska heidän nimiään ei kirjoiteta elämän kirjaan. – Ilm. 20:15.

20. a) Mihin ”peto” ja ”väärä profeetta” heitetään, miten ja miten pitkäksi ajaksi? b) Mitä sillä kuvataan?

²⁰ Ilm. 19:20:n mukaan kuvaannollinen ”peto” ja ”väärä profeetta” heitetään ”tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”, tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Tämä tapahtuu juuri ennen kuin Perkele, Saatana, ja hänen paholaisensa sidotaan ja heitetään syvyyteen Kristuksen hallituksen tuhanneksi vuodeksi. Niiden tuhannen vuoden lopussa ovat kuvaannollinen ”peto” ja ”väärä profeetta” yhä siinä kuvaannollisessa ”tuli- ja tulikivijärvessä”, eikä niitä vapauteta sieltä silloinkaan, kun Saatana ja hänen paholaisensa päästetään syvyydestä harhaannuttamaan ihmiskuntaa. Kuvaannollista ”petoa” ja ”väärää profeettaa” ei vapauteta milloinkaan siitä tuhopaikasta, ”toisesta kuolemasta”, vaan ne ovat yhä siellä, kun niihin liittyvät kaikki ne, jotka myöhemmin heitetään ”tuliseen järveen”. (Ilm. 20:10, 15) Tulevassa ”suuren päivän sodassa” Harmagedonissa hävitetään siis kuvaannollinen ”peto” ja ”väärä profeetta” ainiaaksi ilman mitään ylösnousemustoivoa.

21. a) Mihin Saatana Perkele heitetään, kun hänet on lyhyeksi ajaksi vapautettu syvyydestä, ja miten Hepr. 2:14 täyttyy siten lopullisesti? b) Miten hänen iankaikkisen rangaistuksensa tila on kuvattu Matt. 25:41:ssä?

²¹ Saatana ja hänen paholaisensa päästetään irti syvyydestä, kun Kristus on menestyksellisesti hallinnut tuhat vuotta lunastettua ihmiskuntaa. Siten tuo syvyys itse asiassa lakkaa olemasta, kun se tyhjennetään heistä. He yrittävät pienenä vapaa-aikanaan harhaannuttaa tuhoon niin monta Jumalan valtakunnan maallista alamaista kuin voivat. Sen jälkeen heidät heitetään ”toiseen kuolemaan”, missä ”peto” ja ”väärä profeetta” ovat olleet koko tämän ajan. (Ilm. 20:1–3, 7–10) Tällä tavalla Jehova Jumala toteuttaa loistoisan päätöksensä itsensä uhranneen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, ”että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen”. (Hepr. 2:14) Tätä iankaikkisen tuhon rangaistusta kuvataan ”sillä iankaikkisella tulella, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen” ja johon myös maan kirotut vuohenkaltaiset ihmiset lähetetään Harmagedonissa Matt. 25:31–33, 41, 46:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan.

EIVÄT ANSAITSE YLÖSNOUSEMUSTA

22, 23. a) Millä sanoilla Jeesus varoitti juutalaisia uskonnollisia johtajia, mutta millaisin tuloksin? b) Miten Stefanuksen Jerusalemin sanhedrinille lausumat sanat osoittivat, olivatko nuo tuomarit ottaneet varteen Jeesuksen varoituksen?

²² Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, ollessaan ihmisenä maan päällä, Jeesus Kristus varoitti sen sukupolven juutalaisia vaarasta joutua Gehennalla kuvattuun iankaikkiseen tuhoon. Hän sanoi juutalaisten ulkokultaisille uskonnollisille johtajille, että he tekivät käännyttämistään pakanoista Gehennan lapsia, kahta vertaa pahempia, kuin he itse olivat. Hän sanoi ulkokultaisia juutalaisia kirjanoppineita ja fariseuksia käärmeiksi ja kyykäärmeiden sikiöiksi osoittaen heidät siten Saatana Perkeleen, ”alkuperäisen Käärmeen” (Um), lapsiksi. Sitten hän kysyi, kuinka he voisivat päästä Gehennan tuomiota pakoon, kun he tahallisesti vastustivat edelleen Jumalan valtakuntaa ja sen valtakunnan saarnaajia. (Matt. 23:13–15, 29–36) He jatkoivat ”isänsä Perkeleen” valheellisia murhanhimoisia tekoja. (Joh. 8:44, Um) Ja juuri ennen kuin he tappoivat ”Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”, hän sanoi juutalaisille tuomareille oikeussalissa:

²³ ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.” – Apt. 6:5; 7:51–60.

24. a) Mihin katumattomat juutalaiset uskonnolliset johtajat menivät kuollessaan, ja millainen ylösnousemusmahdollisuus heillä on? b) Ketkä menivät sinne heidän kanssaan Matt. 15:12–14:n mukaan?

²⁴ Ketkään niistä juutalaisista uskonnollisista johtajista, jotka eivät katuneet tällaista pyhän hengen ja Jumalan messiaanisen valtakunnan vastustamista eivätkä Valtakunnan saarnaajien vainoamista, eivät päässeet Gehennan tuomiota pakoon. Kun he kuolivat, he menivät Gehennaan. Tästä syystä heillä ei ole ylösnousemusta maan päälle Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Heitä on saatettu kunnioittaa juhlallisin hautausmenoin, mutta he eivät menneet Haadekseen eli Šeoliin. He kärsivät Jumalalta Gehennan tuomion. He olivat ”sokeita taluttajia”, ja ne uskonnollisesti sokaistuneet juutalaiset ja käännynnäiset, jotka seurasivat näitä ulkokultaisia sokeita oppaita tällä tiellä, päätyivät heidän kanssaan Gehennaan. Sekä oppaat että opastettavat ”kuoppaan lankeavat”, sanoi Jeesus Matt. 15:12–14:ssä. He menevät ”toiseen kuolemaan”, eikä Kristuksen uhri varaa heille ylösnousemusta kuolleista. Hän ei kuollut Gehennaan menevien puolesta. – Matt. 23:16, 17, 19, 24, 26.

25, 26. a) Mikä kysymys herää koko juutalaisen sukupolven suhteen, joka eli hajallaan senaikaisessa maailmassa? b) Keiden tuomitsemaksi se sukupolvi joutuu Matt. 12:39–42:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan?

²⁵ Entä mitä on sanottava siitä juutalaisten sukupolvesta kokonaisuudessaan, joka eli hajallaan silloisessa tunnetussa maailmassa kristillisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla? Koska heistä ei tullut taivaallisen toivon omaavia kristittyjä, niin joutuivatko he kaikki juutalaisen yhteiskunnan vastuun alaisiksi, mikä tuomitsi heidät Gehennaan heidän kuollessaan, ja tekikö se heistä kaikista arvottomia saamaan ylösnousemusta? Auttaakseen meitä saamaan oikean vastauksen Jeesus vertasi sitä juutalaisten sukupolvea toisiin ja viittasi profeetta Joonaan ja Saban kuningattareen sanoen:

²⁶ ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat [anastesontai] tuomiolle [krisis] yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:39–42; Luuk. 11:29–32.

27. Jotta Assyrian niiniveläiset voisivat nousta tuomiolle, mikä heidän on saatava toisten raamatunkohtien mukaisesti?

²⁷ Jotta ”Niiniven miehet” voisivat nousta eli tulla esiin tuomiolle todistajiksi, heidät täytyy herättää kuolleista. Niinive oli muinaisen Assyrian kuninkaallinen pääkaupunki. Me muistamme, että Hes. 32:21, 22 ilmoittaa, että ”Assur kaikkine joukkoinensa” on Šeolissa eli Haadeksessa. ”Niitten haudat ovat hänen ympärillänsä.” Koska Haades eli Šeol luovuttaa kaikki siellä olevat kuolleet tuomiopäivänä (Ilm. 20:11–15), niin voimme ymmärtää, että se merkitsee kuolleitten niiniveläisten ylösnousemista hautapaikoistaan maan päälle Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon aikana.

28. Voisivatko niiniveläiset toteuttaa tällaisen tuominnan, jollei sitä juutalaissukupolvea herätetä kuolleista, ja miten he tuomitsevat nämä?

²⁸ Kun tutkimme Jeesuksen kielenkäyttöä, niin huomaamme hänen sanoneen, että Niiniven miehet nousevat tuomiolle ”yhdessä tämän sukupolven kanssa”, ei tätä sukupolvea vastaan. Tämä osoittaa, ettei kaikkia sen Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivien sukupolven juutalaisia tuomittu Gehennan tuomiolla heidän kuollessaan. He menivät Jumalan armon alaisina Haadekseen eli Šeoliin siitä huolimatta, että he eivät kuolleet kristittyinä käännynnäisinä. Heidät herätetään samoin kuin assyrialaiset ja niiniveläisetkin seisomaan rinnan tuomiolla ”suuren, valkean valtaistuimen” eteen. Silloin nuo kauan sitten Joonan aikana 8. vuosisadalla ennen kristillistä ajanlaskuamme eläneet niiniveläiset tuomitsevat pelkällä aikaisemmalla käytöksellään Jeesuksen ajan juutalaiset. Miksi? Koska Assyrian niiniveläiset katuivat Jehovan profeetan Joonan saarnan johdosta, vaikkei heistä tullutkaan juutalaisia käännynnäisiä, jota vastoin juutalaiset eivät katuneet Jeesuksen Kristuksen saarnan johdosta, vaikka hän oli paljon suurempi ja tärkeämpi kuin Joona.

29. a) Merkitseekö niiniveläisten suorittama tuominta juutalaisten tuomitsemista Gehennaan? b) Miten todetaan, ovatko he tulleet ylösnousemuksessa epäsuotuisalle tuomiolle vai eivät?

²⁹ Niiniveläiset tuomitsevat siten sen sukupolven juutalaiset heidän epäuskonsa ja kovasydämisyytensä takia, mutta eivät tuomitse heitä Gehennaan. Vain taivaallinen Tuomari Jehova Jumala ja hänen Sijaisensa Jeesus Kristus voivat tehdä sen. Sillä, mitä sen tuomitun sukupolven juutalaiset tekevät maan päällä Kristuksen tuhatvuotishallituksen jäljellä olevina vuosina, he osoittavat jommankumman kahdesta seikasta. Minkä? Ansaitsevatko he Gehennan eli ”tulisen järven”, ”toisen kuoleman”, tuomion vai sen, että heidän nimensä kirjoitetaan ”elämän kirjaan”. Heidän on siten todistettava, tulivatko he Haadeksesta eli Šeolissa elämän ylösnousemukseen vai epäsuotuisan tuomion ylösnousemukseen. – Joh. 5:28, 29.

30. a) Keiden muidenkin taholta tuomio kohtaa sitä juutalaista sukupolvea? b) Mikä Saban kuningattaren on sitä varten saatava?

³⁰ Samanlainen tuomio Jeesuksen ajan juutalaisille tulee toiseltakin suunnalta kuin Assyrian Niiniven miesten taholta, nimittäin ”etelän kuningattarelta”. Hän oli Saban kuningatar 1. Kun. 10:1–10:n ja 2. Aikak. 9:1–9:n mukaan. Hänen maansa Saba eli sabalaisten maa sijaitsi yli 1 600 km etelään Jerusalemista Lounais-Arabiassa, luultavasti nykyään Jemeninä tunnetun alueen itäosassa. Hänen maataan enempää kuin kansaansakaan ei mainita Hes. 31. ja 32. luvussa niiden kansojen joukossa, joiden kuolleitten sanotaan olevan Šeolissa eli Haadeksessa, mutta hänen maansa oli mainitulla yleisellä maa-alueella. Tämä etelän eli Saban kuningatar ”on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa [ei sitä vastaan]”. Se vaatii hänen ylösnousemustaan, eikä ole järkevää ajatella, että hän olisi kansastaan ainoa, joka nousee tuomiolle ”suuren, valkean valtaistuimen” eteen Kristuksen hallituksen tuhatvuotiskautena. Etelän kuningatar on kansoineen toisten Hesekielin nimeämien tavalla Šeolissa eli Haadeksessa, joten hän saa ylösnousemuksen.

31. a) Miksi etelän kuningattaren käytös tuomitsi Jeesuksen ajan juutalaisen sukupolven? b) Miten tämän pitäisi vaikuttaa siihen tuomiopäivänä?

³¹ Ylösnousseen kansansa keskuudessa erityisesti tämä kuningatar tuomitsee Jeesuksen ajan juutalaisen sukupolven sillä, miten hän käyttäytyi tuhat vuotta ennen Jeesuksen aikaa. Hän tuli koko tuon matkan senaikaisin kulkuvälinein kuulemaan kuningas Salomon viisautta ja katsomaan hänen töitään Jerusalemiin, ja seurauksena oli, että hän tunnusti kiitollisena kuningas Salomon Jumalan. Mutta Jeesus Kristus oli paljon suurempi ja tärkeämpi kuin kuningas Salomo, eikä suurin osa Jeesuksen ajan juutalaisten sukupolvesta kuitenkaan halunnut kuulla hänen taivaallista viisauttaan. Heidän ja etelän kuningattaren ero nöyryyttää sen tähden heitä lisää Kristuksen hallituksen tuomiopäivänä. Tämän pitäisi auttaa heitä olemaan tottelevaisia Suuremman Salomon tuhatvuotisvaltakuntaa kohtaan.

32. Mikä kysymys herää kuningas Salomon itsensä suhteen, ja miten 1. Kun. 11:43 ja 2. Aikak. 9:31 valaisevat asiaa?

³² Saban kuningatarta suositaan herättämällä hänet Šeolista eli Haadeksesta, mutta miten käy kuningas Salomon, jonka luona hän vieraili? Hänen isänsä Daavid mainitaan Hepr. 11:32:ssa Jehovan hyväksyttyjen muinaisten todistajien joukossa, mutta Salomoa, muinaisaikain viisainta kuningasta ja kolmen Raamatun kirjan kirjoittajaa ei siinä mainita. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Saban kuningatar kävi Salomon luona, tämä antoi myöten satojen vaimojensa ja sivuvaimojensa vaikutukselle ja lankesi pakanaepäjumalien tyhmään palvontaan. (1. Kun. 11:1–8; Neh. 13:25, 26; Room. 1:25) Kuitenkin sekä 1. Kun. 11:43 että 2. Aikak. 9:31 sanoo, että ”Salomo meni lepoon isiensä tykö ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin”. Koska siis Salomo meni lepoon kuolemaan isiensä, Daavidinkin, tykö, niin se sijoittaa hänet Šeoliin eli Haadekseen, joten on odotettavissa, että hänet tuodaan esiin sieltä Suuremman Salomon valtakunnan alaisuudessa. – Vrt. 5. Moos. 31:16; 2. Sam. 7:12; 1. Kun. 1:21; 2. Kun. 20:21.

[Alaviitteet]

”GEHENNA, kreikkalainen sana, joka on käännetty helvetiksi tavallisessa käännöksessä, esiintyy 12 kertaa. Se on kreikkalainen tapa kirjoittaa ne heprealaiset sanat, mitkä on käännetty ’Hinnomin laaksoksi’. Tätä laaksoa kutsuttiin myös nimellä Tophet, inho, iljetys. Tähän paikkaan heitettiin kaikenlainen saasta ynnä eläinten raadot ja sellaisten rikollisten hautaamattomat ruumiit, jotka oli teloitettu. Jatkuvaa tulta ylläpidettiin niiden hävittämiseksi. . . . Gehenna vertauskuvaa siis esiintyessään Uudessa Testamentissa kuolemaa ja perinpohjaista hävitystä, mutta ei merkitse missään kohdassa iankaikkisen vaivan paikkaa.

Sanan HINNOM kohdalla M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo:

”Me saamme tietää Josephukselta, että juutalaisten ja roomalaisten välinen viimeinen kauhea taistelu tapahtui täällä (War, VI, 8, 5), ja tänne näyttää myös heitetyn kuolleet ruumiit kaupungista piirityksen jälkeen (V, 12, 7). . . . Useimmat selittäjät seuraavat Buxtorfia, Lightfootia ja toisia vakuuttaessaan, että alituista tulta ylläpidettiin rikollisten ruumiiden, eläinraatojen ja kaiken palavan hävittämiseksi, mutta tämän ajatuksen tueksi tavallisesti esitetyt todistukset yhteensä eivät näytä riittäviltä. . . .” – 4. osa (v:n 1891 painos), s. 266.

Tri Wilton Krogman, antropologian professori Pennsylvanian yliopistossa Philadelphiassa, on sanonut katselleensa ruumiin polttamista krematoriossa 1 100 asteen kuumuudessa yli 8 tuntia. Se paloi parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kaiken ollessa valvonnan alaisena, mutta tämän ajan kuluttua hän havaitsi, että lähes kaikki luut olivat vielä tallella ja tunnistettavissa ihmisen luiksi. Luut olivat tosin kalsinoituneet, mutta ne eivät olleet muuttuneet tuhkaksi. Vasta yli 1 600 asteen kuumuudessa hän näki luiden sulavan, valuvan ja osaksi haihtuvan. – Ks. Allan W. Eckertin kirjoitusta ”Hämäännyttävä palava kuolema” lehdestä ”True The Man’s Magazine”, toukok. 1964, s. 33, 105–112.