10. luku

Voisiko kysymyksessä olla mestarillinen petos?

IHMISET ovat vuosisatojen mittaan nähneet outoja tapauksia. Kivet, vesilasit ja muut esineet ovat liitäneet halki ilman ikään kuin näkymättömien käsien ohjaamina. Puhetta, koputuksia ja muita ääniä on kuultu ilman mitään ilmeistä syytä tai aihetta. On ilmaantunut varjomaisia hahmoja, jotka ovat yhtäkkiä hävinneet. Joskus sellaisista tapauksista on ollut niin vahvat todisteet, että niitä tuskin on voitu epäillä.

Monet ihmiset pitävät tämänlaatuisia ilmiöitä todisteena siitä, että kuolema ei lopeta tietoista olemassaoloa. Jotkut uskovat vainajien henkien koettavan jollakin tavalla kiinnittää elävien huomion puoleensa ja puhua heidän kanssaan.

Voidaan kuitenkin kysyä: Jos nämä ovat todella kuolleita omaisia, jotka koettavat asettua yhteyteen elävien kanssa, niin miksi niiden esiintyminen yleensä pelottaa huomioitsijoita? Mitä sellaisten ilmiöiden takana oikein on?

Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema lopettaa kaiken tietoisen olemassaolon. (Saarn. 9:5) On siis ilmeistä, että muut voimat aiheuttavat ne ilmiöt, joiden usein uskotaan johtuvan kuolleitten hengistä. Mitä ne voimat voivat sitten olla? Voisivatko ne olla älyllisiä? Jos voivat, niin saattaisivatko ne olla syyllisiä ihmiskunnan mestarilliseen pettämiseen?

Me emme varmastikaan halua tulla petetyiksi. Petoksen uhriksi joutuminen merkitsisi meille menetystä ja voisi jopa saattaa meidät vakavaan vaaraan. Siksi meillä on riittävästi syytä tutkia saatavissa olevia todisteita ja harkita niitä varmistautuaksemme siitä, että emme ole joutuneet mestarillisen petoksen uhreiksi. Meidän pitäisi olla halukkaita siirtymään taaksepäin ihmiskunnan historiassa niin kauas kuin mahdollista saadaksemme tietää totuuden tästä asiasta.

Raamattu tekee tämän meille mahdolliseksi. Se vie meidät taaksepäin siihen aikaan, jolloin ensimmäinen ihmispari tuli olemassaoloon. 1. Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa Raamattu kertoo keskustelusta, joka voi kuulostaa monista uskomattomalta nykyään. Se ei kuitenkaan ole tarua. Tuo keskustelu antaa johtolangan, joka auttaa meitä päättelemään, sekaantuuko joku mestarillinen pettäjä ihmisten asioihin.

PETOKSEN ALKU

Eräänä päivänä, kun ensimmäinen nainen Eeva ei ollut miehensä seurassa, hän kuuli äänen. Se näytti ulkonaisesti olevan käärmeen ääni. Tuosta keskustelusta Raamattu kertoo:

”Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”?’ Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”.’ Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä.” – 1. Moos. 3:1–6.

Tämä käärmeen välittämä sanoma oli valhe. Kysymyksessä oli ensimmäinen muistiinmerkitty valhe. Näin ollen sen lähteen täytyi olla valheitten alkuunpanija eli isä. Koska valhe johti kuolemaa tuottaviin seurauksiin, valehtelija oli myös murhaaja. Ilmeisesti tämä valehtelija ei ollut kirjaimellinen käärme, luontokappale, jolle ei ole annettu puhekykyä. Käärmeen takana on kuitenkin täytynyt olla joku, joka käyttäen menetelmää, jota me sanoisimme vatsastapuhumiseksi, sai näyttämään siltä kuin käärme olisi puhunut. Tämän ei pitäisi tuntua kovin oudolta meistä tällä 20. vuosisadalla, jolloin radion tai televisiovastaanottimen kaiuttimessa oleva kartio voidaan panna värähtelemään sellaisella tavalla, että se toistaa ihmisen puhetta. Mutta kuka oli käärmeen takana oleva puhuja?

NÄKYMÄTÖN PETTÄJÄ

Hänet tunnistaa Jeesus Kristus, joka itse oli tullut taivaista ja tiesi, mitä näkymättömässä maailmassa tapahtui. (Joh. 3:13; 8:58) Kun eräät uskonnolliset johtajat yrittivät tappaa Jeesuksen, hän sanoi heille: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” – Joh. 8:44.

Koska Saatana on valehtelija ja murhaaja, niin hän on ilmeisesti älyllinen luomus. Tämä herättää kysymyksen: miten hän tuli olemassaoloon?

Raamattu paljastaa, että jo ennen maan luomista oli olemassa näkymättömiä henkipersoonia. Job 38:7 sanoo näitä henkipersoonia ”Jumalan pojiksi”, jotka ”riemuitsivat”, kun maata luotiin. ”Jumalan poikina” he olivat saaneet elämänsä häneltä. – Ps. 90:2.

Siksi sen, joka petti Eevan käärmeen välityksellä, on täytynyt olla yksi näistä henkipojista, yksi Jumalan älyllisistä luomuksista. Puhuessaan vastoin Jumalan varoitusta, joka koski hyvän ja pahan tiedon puuta, hän panetteli Luojaansa ja sai Jumalan näyttämään valehtelijalta. Siksi on aivan oikein nimittää häntä ”Panettelijaksi”, koska vastaava kreikkalainen sana diábolos tarkoittaa ’väärinsyyttäjää, väärinesittäjää, panettelijaa’.a Toiminnallaan tuo luomus asettui vastustamaan Jumalaa ja teki siten itsestään Saatanan (hepreaksi satán, kreikaksi satanás), joka tarkoittaa ’vastustajaa’.

Jehova Jumalaa ei voida syyttää siitä, mitä tämä luomus teki. Raamattu sanoo Jumalasta: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Hän loi älylliset poikansa, sekä henkiluomukset että ihmiset, vapaan tahdon omaaviksi. Hän ei pakottanut heitä palvelemaan häntä, vaan halusi heidän tekevän sen halukkaasti, rakkaudesta. Hän antoi heille kyvyn kehittää vielä suurempaa rakkautta häntä, heidän Jumalaansa ja Isäänsä, kohtaan.

Se henkiluomus, joka teki itsestään Jumalan vastustajan ja panettelijan, ei kuitenkaan halunnut tulla täydelliseksi rakkaudessaan Luojaansa kohtaan. Hän salli itsekkään kunnianhimon juurtua sydämeensä. (Vrt. 1. Tim. 3:6.) Tämä heijastui ”Tyyron kuninkaan” toiminnasta, josta esitetään valituslaulu Hesekielin ennustuksessa. Valituslaulussa sanotaan Tyyron kuninkaasta, josta tuli Israelin valtakunnan kavaltaja:

”Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. . . . Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. . . . Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” – Hes. 28:12–17.

Petollisen ”Tyyron kuninkaan” tavoin tämä kapinallinen Jumalan henkipoika ajatteli itsestään liian suuria. Ylpeys sai hänet himoitsemaan ihmissuvun hallitsemista, ja hän yritti saavuttaa päämääränsä petoksella. Tähän päivään saakka useimmat ihmiset ovat yhä tuon petoksen uhreja. Kieltäytymällä tekemästä Jumalan tahtoa sellaisena kuin se on esitetty hänen Sanassaan, Raamatussa, he todellisuudessa asettuvat Saatanan puolelle. Niin tehdessään he hyväksyvät saman valheen kuin Eeva, nimittäin sen, että Jumalan tahdon vastaisen toiminnan valitseminen voi tuoda tosi hyötyä.

Koska Jumalan sana tuomitsee kanssakäymisen kuolleitten kanssa, niin ne, jotka koettavat puhua kuolleitten kanssa, asettuvat Saatanan puolelle. Vaikka he voivat luulla puhuvansa kuolleitten kanssa, heistä on tullut petoksen uhreja. Samoin kuin Saatana sai Eevan luulemaan, että käärme puhui, niin hän voi helposti myös saada näyttämään siltä, että kuolleet puhuvat meedioitten välityksellä. Merkitseekö tämä sitä, että Saatana on suoranaisesti vastuussa kaikista niistä oudoista ilmiöistä, joiden sanotaan usein johtuvan kuolleitten hengistä? Vai liittyykö asiaan muitakin?

MUUT NÄKYMÄTTÖMÄT PETTÄJÄT

Raamattu paljastaa, että Saatana ei ole ainoa kapinallinen henkiluomus. Ilm. 12:3, 4, 9 ilmaisee, että on muitakin. Tässä raamatunkohdassa Saatana kuvaillaan vertauskuvallisesti ”suureksi, tulipunaiseksi lohikäärmeeksi”, jolla on ”pyrstö”, joka ”vetää perässään kolmatta osaa taivaan tähdistä” (Um). Saatana kykeni todella käyttämään vaikutusvaltaansa niin kuin pyrstöä saadakseen muita ”tähtiä”, Jumalan henkipoikia, liittymään kanssaan kapinalliseen toimintaan. (Vrt. Job 38:7, missä Jumalan henkipoikia sanotaan ”aamutähdiksi”.) Tämä tapahtui ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta Nooan päivinä. Lukuisat enkelit ”jättivät oman asumuksensa” taivaissa vastoin Jumalan tarkoitusta, aineellistivat ihmisruumiit, elivät aviomiehinä naisten kanssa ja siittivät sekasikiöjälkeläisiä, jotka tunnettiin nimellä nefilim. Tästä kerrotaan:

”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. . . . Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä [nefilim, Um], ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” – 1. Moos. 6:1–4.

Vedenpaisumuksen aikana nämä Jumalan pojat menettivät vaimonsa ja sekasikiöjälkeläisensä. Heidän itsensä täytyi luopua aineellisesta ruumiistaan. Siitä, mitä heille myöhemmin tapahtui, Raamattu kertoo: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [tartarokseen, Um], pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” (2. Piet. 2:4) Ja Juud. 6:ssa se lisää: ”Hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.”

Koska näissä raamatunkohdissa kuvaillaan henkiluomuksia, niin on ilmeistä, että ”pimeyden kuilut” ja ”iankaikkiset kahleet” eivät ole kirjaimellisia. Nämä ilmaukset välittävät mieleemme vain kuvan vapauden rajoittamisesta, alennustilasta, joka on eristetty kaikesta jumalallisesta valistuksesta.

Ei ole mitään raamatullista perustetta päätellä, että nämä tottelemattomat enkelit ovat Homeroksen Iliadin tarunomaisen Tartaroksen kaltaisessa paikassa, toisin sanoen alimmassa vankilassa, missä Kronosta ja muita titaanihenkiä sanottiin pidetyn. Apostoli Pietari ei uskonut mihinkään sellaisiin tarunomaisiin jumaliin. Ei ole siis mitään syytä päätellä, että tämän kreikkalaisen sanonnan ’syöksi tartarokseen’ käyttäminen edes vihjaisisi sellaisen tarunomaisen paikan olemassaoloon, mistä Homeros puhui noin yhdeksänsataa vuotta aiemmin. Itse asiassa sanonta ’syöstä tartarokseen’ on kreikankielessä vain yksi ainoa sana, verbi tartaróo. Sitä käytetään myös tarkoittamaan alentamista kaikkein alimpaan asteeseen.

Esimerkiksi suomalainen sana ”alentaa” johtuu sanasta ”ala (alue)”, mutta sen käyttö ei merkitse, että alentamiseen liittyy jokin kirjaimellinen alue jollakin maantieteellisellä seudulla. Samaten sen kreikkalaisen verbin, joka on joissakin käännöksissä käännetty ’syöksemiseksi tartarokseen’, ei tarvitse ymmärtää viittaavan jonkin todellisen paikan olemassaoloon, vaan se viittaa tilaan.

1. Piet. 3:19, 20:ssä puhutaan alennetuista henkiluomuksista ”vankeudessa olevina henkinä, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia”. Näin Raamattu tekee selväksi, että vedenpaisumuksen jälkeen ne ”enkelit, jotka syntiä tekivät”, joutuivat johonkin sellaiseen tilaan, jossa heidän vapautensa oli rajoitettu. Ei ole mitään raamatullista todistusta siitä, että he kykenivät aineellistumaan ja ryhtymään näkyvään toimintaan maan päällä vedenpaisumuksen jälkeen. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että se rajoitus, jonka alaisiksi he joutuivat, teki heille mahdottomaksi pukeutua jälleen liharuumiiseen.

VARO DEMONIEN VAIKUTUSTA

On kuitenkin merkittävää, että näillä tottelemattomilla enkeleillä, jotka tulivat nyt tunnetuiksi demoneina, oli voimakas halu olla läheisessä yhteydessä ihmisten kanssa. He olivat halukkaita luopumaan taivaallisesta asemastaan saadakseen nautinnon elää aviomiehinä naisten kanssa. Raamatulliset todisteet osoittavat, että vaikka heiltä on nyt estetty tällainen fyysinen yhteys, niin heidän halunsa eivät ole muuttuneet. He käyttävät kaikkia heille avoinna olevia mahdollisuuksia päästä kosketukseen ihmisten kanssa ja vieläpä valvoa heitä. Jeesus Kristus viittasi tähän, kun hän kuvakieltä käyttäen sanoi:

”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” – Matt. 12:43–45.

On sen tähden tärkeää olla varuillaan, ettei antautuisi alttiiksi demonien vaikutukselle. Henkilö voi olla hyvin epävarma itsestään ja tulevaisuudestaan. Hän voi epätoivoisesti haluta saada jonkinlaista varmuutta siitä, että hän menestyisi elämässään. Tai hän voi tuntea jonkinlaista viehätystä okkulttisten tapojen outoja ja pelottavia ilmiöitä kohtaan. Hän voi kuulla jostakusta, jonka kerrotaan voivan ennustaa täsmällisesti tulevaisuutta. Tai hän voi saada tietää, että on käytettävissä erilaisia ennustamistapoja: aakkoslaudat, ESP (aisteista riippumaton havaitseminen), teelehtien kuviot kupissa, öljymuodostelmat veden pinnalla, taikavarvut, heilurit, tähtien ja planeettain asento ja liike (astrologia), koirien ulvonta, lintujen lento, käärmeitten liike, kristallipallosta katsominen ja niin edelleen. Hänen tilanteensa voi näyttää niin epätoivoiselta tai ennustelun viehätys voi olla hänestä niin suuri, että hän voi päättää mennä ennustelijan tai meedion luo tai turvautua johonkin ennustelutapaan. Hän haluaa ehkä kokeilla jotakin ainakin kerran.

Onko se viisasta? Ei missään tapauksessa. Hänen uteliaisuutensa voi saattaa hänet demonien valtaan. Sen sijaan, että sellainen menettely toisi hänelle helpotusta ja lohdutusta, hänen tilanteensa ehkä vain pahentuu. Yliluonnolliset häiriöt voivat riistää häneltä unen ja täyttää jopa päivän tunnit kauhulla. Hän voi alkaa kuulla outoja ääniä, jotka ehdottavat, että hän tappaisi itsensä tai jonkun toisen.

Eikö siis ole viisasta välttää tällaista vaaraa ja karttaa kaikkia ennustelun muotoja? Jehova Jumala ei suhtaudu tähän asiaan kevyesti. Suojellakseen israelilaisia joutumasta pahojen henkien pettämiksi ja vahingoittamiksi hän teki ennustelun harjoittamisesta kuoleman ansaitsevan rikkomuksen sanoen Laissa: ”Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla.” – 3. Moos. 20:27.

Jumalan suhtautuminen meedioihin, noitiin ja ennusteluun ei ole muuttunut. Jumalalta tullut säädös on yhä voimassa kaikkia spiritismin harjoittajia (Um) vastaan. – Ilm. 21:8.

Tee kaikkesi, ettet joutuisi jumalattomien henkiluomusten pettämäksi. Jos satut joskus kuulemaan oudon äänen, joka ehkä antaa ymmärtää kuuluvansa jollekulle kuolleelle ystävällesi tai sukulaisellesi, niin älä kiinnitä siihen huomiota. Huuda avuksesi tosi Jumalan, Jehovan, nimeä, jotta hän auttaisi sinua vastustamaan joutumista demonien vaikutuksen alaisuuteen. Kuten Jumalan oma Poika neuvoi, ano rukouksessasi: ’Vapauta minut paholaisesta.’ (Matt. 6:13, Um) Esineiden suhteen, jotka liittyvät jollakin tavalla ennusteluun, noudata niiden esimerkkiä, jotka omaksuivat tosi palvonnan muinaisessa Efesossa: ”Useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden.” Niin kalliita kuin nämä kirjat olivatkin, he eivät empineet hävittää niitä. – Apt. 19:19.

Olisiko sinusta tämän esimerkin valossa oikein seurustella tieten tahtoen niiden kanssa, joiden tiedetään harrastavan salatieteitä, ja ottaa vastaan lahjoja heiltä? Eikö niistä voisi tulla välikappaleita, joiden kautta sinä voisit joutua demonien vaikutuksen alaisuuteen?

Se, että me ymmärrämme pahojen henkien olevan usein vastuussa siitä, että ihmiset näkevät tai kuulevat outoja ja pelottavia ilmiöitä – ääniä, koputuksia ja varjomaisia hahmoja, joille ei ole mitään ilmeistä syytä – estää meitä tulemasta petetyiksi. Tämä tieto vapauttaa meidät kuolleitten pelosta ja osallistumasta arvottomiin menoihin heidän hyväkseen. Se estää meitä myös joutumasta pahojen henkien uhreiksi.

Mutta jos me haluamme suojautua kaikilta niiltä petoksen muodoilta, joihin Saatana ja hänen demoninsa ovat syyllistyneet kuolleitten yhteydessä, meidän täytyy uskoa koko Raamattu ja toimia sen mukaan. Näin on, koska se on kokonaan Jumalan henkeytettyä sanaa.

[Alaviitteet]