Lukijain kysymyksiä

● Miksi Jehovan todistajat puhuttelevat toisiaan ”veli” ja ”sisar”? En ole koskaan löytänyt sille mitään raamatullista oikeutusta. Jeesus puhutteli aina opetuslapsiaan sanoen ”Pietari”, ”Johannes” jne., mutta ei koskaan ”veli Pietari” ja ”veli Johannes”. – E. J., USA.

Antautuneilla kristityillä on pätevät syyt puhutella toisiaan ”veli” ja ”sisar”. On totta, että kun näitä sanoja käytetään evankeliumeissa ja Apostolien teoissa, niin ne tarkoittavat lihallisia sukulaisia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta Jeesus käytti sanaa ”veli” yleisessä merkityksessä toisista uskovista sanoessaan: ”Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni.” Ja: ”Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” – Matt. 12:49, 50; 18:15.

Jeesuksen apostolit ja opetuslapset käyttivät sanaa ”veli” suoranaisemmassakin merkityksessä. Ja niin me löydämmekin toistamiseen seuraavanlaisia lausuntoja pitkin heidän kirjoituksiaan: ”Jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä, . . . te ette seurustelisi . . . semmoisen kanssa”, sanoi Paavali. Uskollinen opetuslapsi Ananias viittasi vainooja Saulukseen, joka oli katunut, sanoilla ”veljeni Saul”. Paavali itse puhui myöhemmin ”veli Soosteneesta”, ”veli Apolloksesta”, ”Tiituksesta, veljestäni”, ja ”veljestämme Timoteuksesta”. Myös Pietari sanoi Paavalista ”meidän rakas veljemme Paavali”. Ja Apostolien tekojen 21:20:nnessä luemme: ”He . . . sanoivat Paavalille: ’Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon’.” Kun otamme huomioon kaikki nämä esimerkit, ei voi totisesti olla mitään pätevää estettä sitä vastaan, että kristityt puhuvat kristityistä tovereistaan ”veljenä” ja ”sisarina”. – 1. Kor. 5:11; Apt. 9:17; 1. Kor. 1:1; 16:12; 2. Kor. 2:13; Hepr. 13:23; 2. Piet. 3:15.

Sukunimen samoin kuin etunimenkin käyttö, mikä ei ollut tapana ensimmäisellä vuosisadalla, on myös tehnyt edulliseksi ”veli”-sanan käyttämisen sukunimen yhteydessä, kuten nykyään tehdään. Se auttaa välttämään liiallisen tuttavallisuuden ja liiallisen varovaisuuden sopimattomuutta. Aikuisen puhutteleminen hänen etunimellään ilmaisee nykyään sellaista tuttavallisuutta, mikä ei ole ehkä aina sopivaa, varsinkaan nuorten suhteessa aikuisiin ja tuntemattomien toisiinsa. Toisaalta taas kuulostaa muodollisen ”herra”-sanan käyttö epäystävällisyydeltä, pidättyväisyydeltä, jollaista ei ole antautuneitten kristittyjen yhdyskunnassa. ”Veli” ja ”sisar” näyttävät sen tähden olevan johdonmukaiset sekä raamatulliset käyttää, koska antautuneet kristityt pitävät toisiaan hengellisen eli uskonnollisen perheen jäseninä.

● Millä perusteella voidaan osoittaa, että Matteuksen 1. luvussa kerrottu sukuluettelo soveltuu Jeesuksen esivanhempiin Joosefin, hänen kasvatusisänsä, kautta, kun taas Luukkaan 3. luvussa kertoma esittää Marian, hänen äitinsä, kautta kulkevan sukuluettelon?

Kun nämä sukuluettelot mainitsevat kumpikin Daavidin, niin sen jälkeen ne eivät ole yhtäpitävät jälkeläisten nimissä, ja Luukkaan sukuluettelossa on viisitoista nimeä enemmän kuin Matteuksen sukuluettelossa. Ne eivät ilmeisestikään ole samat sukuluettelot, vaikka kumpikin sisältää lopulta Marian miehen Joosefin. Matteuksen sukuluettelo alkaa Luukkaan sukuluettelon vastakkaisesta päästä. Luukas aloittaa Jeesuksesta ja palaa taaksepäin Aabrahamiin ja edelleen Aadamiin. Matteus aloittaa Aabrahamista ja etenee Jeesukseen, ja hän jättää pois koko joukon välillä olevien miesten nimiä. Matteus huolehtii sen tähden sukuluettelon seuraamisesta miehestä mieheen eikä ota mukaan epäsuorasti naisia. Hän ei halua antaa ymmärtää heidän olevan todella välttämättömiä, mutta mainitsemattomia renkaita sukuluettelossa. Tämän osoittaa se seikka, että missä hänen mielessään on nainen, hän mainitsee suoraan tämän naisen sanoen: ”Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista” ja: ”Salmonille syntyi Booas Raahabista” ja: ”Booaalle syntyi Oobed Ruutista”. Ei Taamar, Raahab eikä Ruutkaan ollut Aabrahamin jälkeläinen. Siksi polveutumisen piti jatkua heidän miestensä kautta keskeytymättömänä Aabrahamista.

Toisin kuin Matteus Luukas ei mainitse suoraan yhtään naista. Tämä tuo mieleen sen, että naisten voidaan ymmärtää kuuluvan sukuluetteloon, missä tapauksessa heidän miehensä ovat vain vävyjä eikä suoranaisesti edellisen miehen poikia sukupuussa. Juutalaisten sukuluetteloja seurattiin aina miesten kautta avioliitossa. Tällaisissa tapauksissa kutsuttiin siis vävyä appensa pojaksi. Se, että on ymmärrettävä jotain mainitsematonta, ilmenee jo Luukkaan sukuluettelon alusta, sillä se alkaa sanoen: ”Jeesus, . . . oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika.” Joosef oli vain Jeesuksen kasvattaja eli kasvatusisä, jota vastoin Jumala oli Jeesuksen Isä ja Maria hänen maallinen äitinsä. Matteus sanoo Joosefista: ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies.” (Matt. 1:16) Mutta Luukkaan 3:23 sanoo, että ”Joosef oli Eelin poika”. Näin ollen on ymmärrettävä, että Joosef, Jaakobin poika, oli vain Eelin vävy, koska hänen vaimonsa Maria oli Eelin tytär.

Koska Jeesus oli Marian poika, niin hän oli Daavidin luonnollinen jälkeläinen. Koska Jeesus oli Joosefin kasvatti- eli ottopoika, niin hän oli Daavidin laillinen jälkeläinen ja perillinen. Jeesukselle ei riittänyt, että hän oli kuningas Daavidin laillinen perillinen ja pelkästään otettu Daavidista polveutuvaan sukuhaaraan. Jeesuksen täytyi olla Daavidin suoranainen lihaa ja verta oleva jälkeläinen. Siksi piti Jeesuksen luonnollisen äidin Marian polveutua suoraan Daavidista. Luukas todistaa tämän seikan Mariasta ja osoittaa siten, että Jeesus oli Daavidin suoranainen jälkeläinen ja että hänellä oli luonnollinen oikeus Daavidin valtaistuimeen. Matteuksen sukuluettelo osoittaa, että Jeesuksella oli vain laillinen oikeus siihen.

● Miten kristityn tulee suhtautua väestösuojeluun ja säteilysuojiin? – J. W., USA.

Kristityt mukautuvat kaikkiin keisarin lakeihin, mitkä eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Vaikka tietyt pasifistiryhmät vastustavat väestönsuojeluharjoituksia ilmahyökkäysten varalta, niin ne eivät ole ristiriidassa minkään Jumalan lain kanssa enempää kuin sellainen kaupungin määräyskään, mikä vaatii talonomistajaa rakentamaan säteilysuojan. Koska toiminta tällaisissa asioissa ei sisällä kristityn asennoitumista puolelle tai toiselle eikä aseisiin tarttumista, niin se ei riko puolueettomuutta. Tällaiset toimenpiteet ovat vain hengen varjelemista varten, ja siksi kristitty voi huoletta mukautua niihin. Mutta kristityn ei tarvitse tuntea olevansa velvollinen menemään pitemmälle kuin mitä laki vaatii näissä asioissa.