Luo hyvä nimi Jumalan edessä

”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.” – Saarn. 7:2.

 1. Mitä jokainen luo itselleen ja antaa joskus toisillekin?

JOKAINEN saa aikaan jotakin sen lisäksi mitä hän tekee, sekin joka ei tee mitään. Joku mies valmistaa hyviä huonekaluja ja lisäksi luo itselleen taitavan ammattimiehen nimen. Joku nainen valmistaa herkullisia aterioita ja luo siten itselleen hyvän ruoanlaittajan nimen. Joku taas ei tee mitään, ja hän saa aikaan laiskurin nimen. Jokainen luo nimen itselleen. Ja joskus me annamme nimiä toisille. Saul ja hänen toverinsa antoivat panettelullaan Daavidille huonon nimen. Daavid psalmeillaan antoi Jumalalle hyvän nimen. Jehova auttoi Daavidia tekemään hyvän nimen itselleen. Jotkut, jotka väittävät edustavansa Jumalaa, aiheuttavat hänelle huonon nimen uskonnollisilla valheillaan ja moraalittomilla teoillaan. Tosi palvojat taas tuottavat sanoillaan ja teoillaan Jumalalle hyvän nimen, ja siten tehdessään he luovat hyvän nimen itselleen Jehova Jumalan edessä. – Ps. 64:2–7; 1. Aikak. 17:8; Hes. 36:20–23.

 2. Mikä oudon tuntuinen lausunto esitetään Saarnaajan kirjassa, ja mikä neuvo sitä seuraa?

² Raamatun Saarnaajan kirjassa on jae, joka saattaa joistakuista lukijoista tuntua hyvin oudolta lausunnolta: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.” Miten näin voi olla? Kuinka kuolema voi olla parempi kuin elämä? Jos saisit valita, niin etkö mieluummin aloittaisi elämäsi alusta kuin tulisit sen loppuun? Lukekaamme tämä jae uudelleen ja myös sitä seuraavat jakeet:

”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä. Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset. Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa. Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua; sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta.” – Saarn. 7:2–7.

 3. a) Mistä vanhasta Israelissa vallalla olleesta tavasta tässä on puhe, ja mikä on lohduttavin ajatus sellaisena aikana? b) Mistä tiedämme, että tässä mainittu nimi tarkoittaa hyvää nimeä?

³ Selvittääkö tämä sitä outoa lausuntoa, että kuolinpäiväsi on parempi kuin syntymäpäiväsi? Selvittää, jos tuntee tilanteen ja noiden sanojen taustan. Ne koskevat muinaisessa Israelissa vallalla ollutta tapaa. Kun huonekunnasta joku kuoli, asunnosta tuli surutalo. Ystävien ja naapureitten oli tapana tulla esittämään surunvalitteluja. Lohduttavin ajatus oli, että kuolleen omaisen kuolinpäivä oli parempi kuin hänen syntymäpäivänsä – jos hän oli luonut hyvän nimen Jumalan edessä. Tosin hepreankielisessä alkutekstissä sanotaan tässä jakeessa kaksi vain ”nimi” eikä ”hyvä nimi”.a Nimen on kuitenkin ymmärrettävä tarkoittavan hyvää nimeä. Samanlainen tapaus on Sananlaskujen 22:1:ssä: ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta.” Joihinkin käännöksiin on lisätty adjektiivi ”hyvä” osoittamaan tarkoitetun nimen laatua.b Nimen täytyy sekä tässä sananlaskussa että Saarnaajan 7:2:ssa olla ehdottomasti hyvä, muutoin ei kummassakaan lausunnossa olisi järkeä.

 4. Mitä sellaista meillä voi olla kuollessamme, mitä meillä ei ollut syntyessämme, ja miksi?

⁴ Elämämme aikana me luomme itsellemme nimen – hyvän tai huonon. Jos toimimme viisaasti Jumalan silmissä, me luomme itsellemme hyvän nimen Jumalan edessä. Mutta siihen kuluu aikaa. Päivänä, jona me synnyimme, me emme olleet eläneet tarpeeksi kauan luodaksemme minkäänlaista nimeä. Sitä paitsi me synnymme Aadamilta perityn synnin alaisina ja kuolemaan tuomittuina. (Room. 5:12) Niinpä jos me vuosia myöhemmin, kuolinpäiväämme mennessä, olemme luoneet itsellemme hyvän nimen Jumalan edessä, niin meillä on jotakin sellaista, mitä meillä ei ollut sinä päivänä, jona synnyimme. Meillä on nimi, jonka Jumala muistaa, kun hän herättää kuolleet eloon Kristuksen valtakunnan alaisuudessa. ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” – Sananl. 10:7.

SUREVIEN SAAMA HYÖTY

 5. Mitä sureva saattaa pohtia surutalossa istuessaan?

⁵ Mutta kun israelilainen muinoin meni surutaloon lohduttamaan jälkeenjääneitä, hän sai siitä myös itse hyötyä. Ajattele tätä, kun luemme uudelleen joitakin jakeita. ”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.” (Saarn. 7:3) Sen lisäksi että hän osoittaa huomaavaista myötätuntoa jälkeenjääneitä kohtaan eikä tunteettomasti tavoittele omia nautintojaan, hän myös pohtii sitä tosiasiaa, että tästä talosta on joku kuollut, ettei ole lainkaan epätavallista, että kuolema tulee jokaisen osaksi, ja että se tulee kohtaamaan myös häntä. Kun se kohtaa häntä, niin onko hänen kuolinpäivänsä parempi kuin hänen syntymäpäivänsä? Onko hän toiminut elinaikanaan viisaasti, niin että hän kuolinpäiväänsä mennessä on luonut hyvän nimen Jumalan edessä? Elävän on painettava se mieleensä silloin, kun on vielä aikaa muuttua, sillä hyvää nimeä ei voida luoda muutamassa minuutissa kuolinvuoteella kaduttaessa.

 6. Miksi suru on parempi kuin nauru tässä tapauksessa?

⁶ ”Suru on parempi kuin nauru”, jatkaa kertomus, ”sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.” (Saarn. 7:4) Sen sijaan että kuluttaisi aikaa joutavaan ilonpitoon, on parempi tutkia elämäänsä, tunnustaa menneisyydessä tehdyt erehdykset ja olla murheellinen suoritettujen väärintekojen vuoksi. Se parantaa sydämen ja saa ihmisen muuttamaan tapansa ja ryhtymään viisaaseen toimintaan, sen sijaan että hän nauraa kikattaisi läpi elämänsä kuin vastuuntunnoton typerys. ”Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa.” – Saarn. 7:5.

 7. a) Millaiseen mielentilaan tämä voi saada surevan? b) Miksi tyhmien naurua verrataan orjantappuroiden rätinään padan alla?

⁷ Edelleen ”parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua”. (Saarn. 7:6) Kuoleman kanssa kosketukseen joutuminen hautajaisissa on vakavoittava kokemus, ja sen pitäisi saada ihminen ajattelemaan omaa elämäntapaansa. Se voi saada hänet myös kuuntelemaan viisaita neuvonantajia. Huomaavaisestikin esitettyä arvostelua on vaikea kestää, mutta se on parempi kuin kuunnella tyhmien laulua tai ”tyhmien ylistystä”. (The New English Bible) Raamatun sivuilla esitettyjen viisaitten nuhteitten kuuleminen ja noudattaminen auttaa meitä luomaan hyvän nimen Jumalan edessä. Aikamme tuhlaaminen typerän imartelun kuuntelemiseen on turhuutta: ”Sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta.” (Saarn. 7:7) On hyödytöntä käyttää orjantappuroita polttoaineena keittopadan alla. Liekit leimahtavat äänekkäästi rätisten mutta sammuvat nopeasti orjantappuroiden muuttuessa tuhkaksi. Orjantappuroissa ei ole riittävästi palavaa ainesta, jotta tuli palaisi niin kauan että liharuoka kypsyy. Tulen rätinä on yhtä hyödytöntä kuin tyhmän nauru. Kumpikaan ei saa aikaan mitään arvoltaan kestävää.

VIELÄ OUDOMPI LAUSUNTO

 8. Minkä opetuksen huomaamme nyt, kun meillä on asiasta syvempi ymmärrys?

⁸ Palatkaamme vielä lausuntoon ’kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä’, kun meillä on nyt asiasta syvempi ymmärrys. Toteamme, ettei se kuulosta enää oudolta, vaan opettaa meille voimakkaasti, kuinka meidän pitäisi viettää elämämme luodaksemme hyvän nimen Jumalan edessä. Silloin kuolinpäivämme on parempi kuin syntymäpäivämme, mikäli kuolinpäivämme joskus tulee. ’Mitä se sitten tarkoittaa?’ hämmästelevät jotkut. ’Mikäli kuolinpäivämme joskus tulee? Tarkoitatteko, että se ei ehkä tulisi? Sehän on vielä oudompi lausunto kuin se, että kuolema on parempi kuin syntymä!’

 9. Millaiset olosuhteet silmäsi näkevät, ja mitä niiden pitäisi todellisuudessa nähdä?

⁹ Jälleen on kysymys ymmärtämisestä, sen ymmärtämisestä mitä aikaa me elämme. Onko sinulla silmät, jotka näkevät, jotka todella näkevät? Varmaankin näet, että ajat ovat kriittisiä ja että niistä on vaikea selviytyä, että monet ihmiset ovat itsekeskeisiä ja kopeita, etteivät avioliitot kestä ja että perheet hajaantuvat, että kaikkialla on petosta ja valehtelua ja väkivaltarikoksia ja että jopa monet kristityiksi tunnustautuvistakin osoittautuvat ulkokultaisiksi. Mutta näkevätkö silmäsi, mitä tällainen asiaintila merkitsee? 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5, 13 kertoo, mitä se merkitsee:

”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, josta on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois. Mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.”

10. Mitä korvasi kuulevat, ja mitä niiden pitäisi lisäksi tajuta?

¹⁰ Onko sinulla korvat, jotka kuulevat, jotka todella kuulevat? Varmaankin olet kuullut sodista, nälänhädästä, maanjäristyksistä ja ruttotaudeista, jotka ovat vitsanneet maailmaa vuodesta 1914 lähtien. Tiedät moraalin luhistumisen vaivaavan koko maailmaa. Ja olet kuullut siitä, että Jehovan todistajat saarnaavat kautta maailman Kristuksen valtakunnan hyvää uutista ja että he ovat saaneet osakseen vainoa siksi, että he julistavat tämän tuhatvuotisen valtakunnan olevan käsillä. Mutta kuulevatko korvasi näiden seikkojen merkityksen? Tajuavatko ne sen totuuden, että Jeesus ennusti nämä seikat lopun tunnusmerkiksi, kun hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” – Matt. 24:3.

11 Mitä pilkkaajat sanovat, ja minkä he siten täyttävät?

¹¹ Tunteeko sydämesi herkästi kaiken tämän merkityksen, vai onko se kovettunut ja saako se sinut sanomaan: ”Onhan kaikkea tätä sattunut ennenkin”? Ne, jotka pilkkaavat, täyttävät yhden osan siitä tunnusmerkistä, joka ilmaisee meidän elävän ”viimeisissä päivissä”. Heidän esiintymisensä ennustettiin Pietarin 2. kirjeen 3:3, 4:ssä: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’”

JOTAKIN UUTTA

12. Mikä nykyisin on uutta maailmanhistoriassa?

¹² Mutta varmaankin tunnet sydämessäsi herkästi sen seikan, että kun ajattelet planeettamme maailmanlaajuista saastumista, niin huomaat, että ’kaikki EI ole pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti’. Koskaan aikaisemmin ei ihmisillä ole ollut voimaa tuhota maapalloa olemasta asuttu planeetta. Nyt heillä on tämä voima, ja he käyttävät sitä juuri siihen! Tiedemiehet ovat antaneet teollisuusmiehille teknologian, jonka piti koitua koko ihmiskunnan siunaukseksi, mutta tämä siunaus onkin muuttunut kiroukseksi, koska se saastuttaa ympäristön ja tappavat taudit leviävät vähitellen yli koko maapallon. Ilmassa jota hengitämme on myrkkyjä, maaperä jossa ravintoaineemme kasvavat on myrkyllistä, monet joet ja järvet joista me saamme juomavetemme ovat kuolemassa, ja valtameristä on tulossa kansainvälisiä likakaivoja!

13. Mistä tunnusmerkin piirteestä pilkkaajat eivät voi sanoa: ”Sitä on sattunut ennenkin”?

¹³ Tiedätkö sydämessäsi, että maapallon kyky ylläpitää elämää on vaarassa, että sellaista ei ole sattunut koskaan ennen ja että pilkkaajat eivät voi hylätä sitä mielestään väittäen historian toistuvan? Mahdollisesti he haluaisivat tehdä siten, sillä tämä maan turmeleminen ennustettiin myös osaksi ”viimeisten päivien” tunnusmerkkiä. Raamatun Ilmestyskirja paljasti tämän melkein 1 900 vuotta sitten 11. lukunsa jakeessa 18: ”Kansat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihasi sekä määräaika tuomita kuolleet ja antaa palkka . . . nimeäsi pelkääville, . . . ja saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.”

14. Miksi enemmistö Jeesuksen aikana ei ottanut varoitusta varteen, ja miksi enemmistö nyt meidän aikanammekaan ei ota sitä varteen?

¹⁴ Jos silmäsi todella näkevät ja korvasi todella kuulevat eikä sydämesi ole kovettunut, niin ymmärrät, että me elämme ”viimeisiä päiviä” ja että tämän pahan asiainjärjestelmän loppu lähestyy. Mutta ihmisten enemmistö ei ymmärrä tätä, niin kuin ei enemmistö Jeesuksen aikanakaan tajunnut hänen varoitussanomaansa. Se, mitä hän sanoi silloisille ihmisille lainatessaan Jesajan profetiaa, soveltuu nykyajan ihmisiin:

”Katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä, ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: ’Kuullessanne te kuulette, mutta ette suinkaan tajua kuulemanne merkitystä, ja katsoessanne te katsotte, mutta ette suinkaan näe. Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi, ja korvillaan nämä ihmiset ovat kuulleet osoittamatta vastakaikua, ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä tajuaisi kuulemansa merkitystä sydämellään eivätkä kääntyisi takaisin enkä minä parantaisi heitä.’” – Matt. 13:13–15.

15. Ketkä voivat nyt iloita ja mikä toivo näköpiirissään?

¹⁵ Seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo seuraajilleen: ”Mutta onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.” Nykyisin ne, joiden silmät näkevät ja joiden korvat kuulevat ja joiden sydän ymmärtää, että me elämme ”viimeisissä päivissä”, voivat olla todella onnellisia. Heille sanotaan: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28) Joidenkuiden ”viimeisinä päivinä” elävien ei ehkä tarvitse koskaan kohdata kuolinpäiväänsä. Jeesus vertasi tätä aikaa Nooan päiviin. Niin kuin Nooa ja hänen perheensä varjeltiin vedenpaisumuksen läpi, joka tuhosi silloisen jumalattoman maailman, niin nykyäänkään ne, jotka toimivat viisaasti ja luovat hyvän nimen Jumalan edessä, eivät näe kuolemaa, kun Jehova Jumala tuhoaa tämän pahan asiainjärjestelmän Harmagedonin-sodassaan. Ei siis ole mahdottomien puhumista sanoa, että jotkut eivät ehkä koskaan näe kuolinpäiväänsä. Se on sen sijaan Jumalalta saatavan toivon esittämistä.

16, 17. Mitä ihmiset ovat haluttomia kohtaamaan, ja mikä on meille nyt ratkaisevan tärkeää?

¹⁶ Muinaisessa Israelissa joku mies saattoi ajatella, että hän voi loppuelämänsä aikana luoda hyvän nimen Jumalan edessä. Hän välttelee sitä tosiasiaa, että hän voi kuolla huomenna. Hän tietää, että toiset saattavat kuolla, mutta ei hän. Toiset häntä nuoremmatkin saattavat kuolla, mutta ei hän. Hänen mielestään hänellä on aina muutamia vuosia elinaikaa jäljellä. Tällainen järkeily on ihmiselle vaarallinen erehdys. Muinaisessa Israelissa mies olisi tehnyt siten ajatellessaan vaarallisen erehdyksen, mutta meille sellainen ajattelu on vielä paljon vaarallisempi erehdys nykyään. Me emme elä normaaleja aikoja, jolloin voisimme odottaa elävämme normaalin eliniän, 70 tai jopa 80 vuotta. Me olemme ”viimeisissä päivissä”. Erään asiainjärjestelmän kuolema lähestyy. Meidän on ratkaisevan tärkeää ottaa vaari siitä, mitä Efesolaiskirjeen 5:15–17 sanoo: ”Pitäkää . . . tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne, koska päivät ovat pahat. Älkää sen vuoksi enää tulko mielettömiksi, vaan tajutkaa jatkuvasti, mikä Jehovan tahto on.”

¹⁷ Nyt kun sinulla on elämä, ennen kuolinpäivääsi, sinun on aika luoda itsellesi hyvä nimi Jumalan edessä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Kuinka kuolinpäivä voi olla parempi kuin syntymäpäivä?

[Kuva s. 24]

Kuinka kuolinpäivä voi olla parempi kuin tämä?