Pelto jossa kasvaa vehnää ja rikkaruohoja

”Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.” – Matt. 13:36.

1, 2. a) Mihin kylvämistä koskeviin periaatteisiin voidaan luottaa? b) Mikä kuvaus perustuu näihin kahteen periaatteeseen?

’KYLVÄMINEN ja leikkaaminen’ muodostavat yhden niistä kiertokuluista, joista Jehova Jumala sanoi sydämessään, etteivät ne koskaan lakkaa ”niin kauan kuin maa pysyy”. (1. Moos. 8:21, 22) Yhden tähän liittyvän perusperiaatteen esitti apostoli Paavali, kun hän kirjoitti: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

² Näihin kahteen perustavaa laatua olevaan tosiseikkaan luottaen maanviljelijä, joka oli kylvänyt ahkerasti hyvää vehnänsiementä kylvöaikana, oli varma siitä, että hän aikanaan saisi sadon. Yhtä vaihetta seuraisi johdonmukaisesti toinen. Samoin, kun hänen peltomiehensä ilmoittivat hänelle jonkin aikaa myöhemmin, että hänen pellossaan kasvoi vehnän lisäksi myös erästä rikkaruohoa, hän tiesi varmasti, että joku oli kylvänyt sitä sinne salaa. Hän tiesi, että hän oli kylvänyt vehnää eikä rikkaruohoja. Tämä uusi tilanne vaati ratkaisun tekemistä. Hänen työntekijänsä ehdottivat, että ryhdyttäisiin heti toimeen. He halusivat kitkeä rikkaruohot heti pois, mutta viisas maanviljelijä hillitsi heidän intoaan. Hän käski heidän lykätä kitkemistä, jotteivät he rikkaruohoja nyhtäessään aiheuttaisi vahinkoa vehnällekin. Molempien piti antaa kasvaa yhdessä. Elonkorjuuaikana olisi sopiva aika erottaa aito vehnä väärästä.

 3. Mitä tärkeitä Valtakuntaan liittyviä kehitysvaiheita Jeesus kuvasi, ja minkä tunnusomainen piirre erottelutyö olisi?

³ Jeesus Kristus käytti tätä kuvausta esittämään eräitä kehitysvaiheita, jotka ilmenisivät hänen maan päällä aloittamassaan työssä. Kylvötyön oli määrä tuottaa tarvittava joukko tosi kristittyjä, jotka olisivat hänen kanssaan ”taivasten valtakuntana” tunnetussa taivaallisessa hallituksessa. Hän ennusti täten, että vihollinen Saatana Panettelija tunkeutuisi hänen hyvän kylvönsä alueelle. Pelto ei tuottaisi ainoastaan haluttua vehnänkaltaista eloa, tosi kristittyjä, vaan myös rikkaruohon kaltaisten tekokristittyjen sadon. Molempien sallittaisiin kasvaa yhdessä elonkorjuuaikaan saakka, jolloin erottelutyö tapahtuisi. Sitä paitsi tämä erottelutyö olisi ”viimeisten päivien”, ”asiainjärjestelmän päättymisen”, yksi tunnusomainen piirre. – Matt. 13:24–30, 36–43; vrt. Matt. 24:3; 2. Tim. 3:1.

 4. Miksi tämän kuvauksen pitäisi kiinnostaa meitä?

⁴ Kiinnostaako sinua nähdä nykyisen pahan järjestelmän loppu? Vaikuttaako tämän elonkorjuutyön lopputulos sinuun henkilökohtaisesti? Ja antaako muuten Jeesuksen kuvaus avaimen satojen vuosien pituisen kristillisyyden historian ymmärtämiseen? Katsokaamme.

VERTAUS VEHNÄSTÄ JA RIKKARUOHOISTA

5, 6. a) Miksi ilmaus ”taivasten valtakunta” ei voi tässä vertauksessa tarkoittaa Kristuksen taivaallista hallitusta? b) Mitä sitten valtakuntakuvaukset tarkoittavat ja valaisevat?

⁵ Jeesus esitti tämän vertauksen opetuslapsilleen ja suurelle uteliaalle ihmisjoukolle Galileanmeren rannalla lähellä sitä taloa, jossa hän oleskeli, ja hän sanoi siinä: ”Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa. Ihmisten nukkuessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi vehnän sekaan rikkaruohoja ja meni pois. Kun oras nousi ja tuotti hedelmää, silloin rikkaruohotkin ilmaantuivat.” – Matt. 13:24–26.

⁶ Muiden Matteuksen 13. luvussa esitettyjen valtakuntakuvausten silmäileminen auttaa meitä ymmärtämään, ettei ilmaus ”taivasten valtakunta” näissä kuvauksissa käytettynä voi tarkoittaa taivaissa olevaa täydelliseksi saatettua messiaanista hallitusta eli valtakuntaa. Voitaisiinko ”rikkaruohojen”, hapatuksen kaltaisen ”pahuuden” (jae 33; 1. Kor. 5:8) tai pahojen, kelpaamattomiin ”kaloihin” (jakeet 47–50) verrattavien ihmisten kuvitella olevan Kristuksen yhteydessä hänen taivaallisessa valtakunnassaan? Tuskin! Näiden kuvausten täytyy sen tähden tarkoittaa niitä hyviä ja huonoja kehitysvaiheita, jotka liittyvät niiden valitsemiseen, jotka tulevat olemaan Kristuksen kanssa ”taivasten valtakunnassa”. Varsinkin vertaus vehnästä ja rikkaruohoista valaisee niiden maan päällä olevien keskuudessa vallitsevaa tilaa, jotka väittävät olevansa kutsuttuja hallitsemaan Kristuksen kanssa hänen valtakunnassaan. Tällaista tilannetta sallittaisiin jonkin aikaa, ennen kuin se lopetettaisiin vertauskuvallisessa ”elonkorjuussa”.

7, 8. a) Kuka on ”Ihmisen Poika”? b) Mikä muu profetia mainitsee ”Ihmisen Pojan” ja ”hyvän siemenen” vertauskuvaamat?

⁷ Jeesus itse selitti myöhemmin, mikä vertauskuvallinen merkitys oli ”talonisännällä” eli ”miehellä, joka kylvi”, hänen ”pellollaan”, ”hyvällä siemenellä”, ”hänen vihollisellaan” ja ”rikkaruohoilla”. Selostuksessa sanotaan: ”Päästettyään sitten ihmisjoukot luotaan hän meni taloon. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ’Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.’ Vastaukseksi hän sanoi: ’Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika; pelto on maailma; hyvä siemen taas on valtakunnan lapset, mutta rikkaruohot ovat paholaisen lapset, ja vihollinen, joka kylvi ne, on Panettelija.’” – Matt. 13:36–39.

⁸ Jeesus ilmaisi olevansa ”Ihmisen Poika”. (Matt. 8:20; 25:31; 26:64) On kiinnostavaa, että Danielin saamassa näyssä Jeesusta nimitettiin profeetallisesti ”Ihmisen Pojaksi” Valtakunnan yhteydessä. Tässä profetiassa sanotaan: ”Hänelle [’Ihmisen Pojalle’] annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” Profeetallinen näky osoittaa myös, että Ihmisen Pojalla olisi hallitsijatovereita, kun se sanoo: ”Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” – Dan. 7:13, 14, 27.

”HYVÄN SIEMENEN” KYLVÄMINEN

 9. Mikä on ”pelto”, ja miksi Jeesus on kylvänyt siihen ”hyvää siementä”?

⁹ Jeesus, vertauksen ”talonisäntä”, kylvää ”hyvää siementä peltoonsa”, jotta maailmasta saataisiin kootuksi tarvittava määrä sellaisia ”pyhiä” eli ”valtakunnan lapsia”. ”Pellon” selitetään olevan ”maailma [kreikaksi kosmos]”, ihmismaailma. Jeesuksen maanpäällisen palveluksen ajasta lähtien ihmiskunnasta tuli ”viljelysmaa”, uskonnollinen pelto johon oli mahdollista kylvää ”hyvää siementä” eli ”valtakunnan lapsia” ja jossa heitä voitiin viljellä. (1. Kor. 3:9) Jeesus valmisti innokkaasti ”pellon” juutalaista osaa 3 1/2 -vuotisen maallisen palveluksensa aikana. (Matt. 9:35–38) Sitten, vuoden 33 helluntaista lähtien, hän kylvi ”hyvää siementä” ensin juutalaisten keskuuteen ja lopulta koko maailmaan eli koko ”pellolle”. – Apt. 1:8.

10. Miten kylvötyö edistyi juutalaisten ja käännynnäisten keskuudessa?

¹⁰ Selittäessään ”hyvää siementä” Jeesus sanoi: ”Hyvä siemen taas on valtakunnan lapset.” Ensimmäiset näistä hengestä siinneistä, voidelluista ”valtakunnan lapsista” olivat Jeesuksen uskolliset apostolit ja noin sata muuta opetuslasta, joiden joukossa oli sekä miehiä että naisia ja jotka saivat pyhän hengen lahjan helluntaina vuonna 33 Jerusalemissa. (Apt. 1:13–15; 2:1–4) Samana päivänä noin 3 000 muuta, sekä juutalaista että käännynnäistä, lisättiin vastaperustettuun kristilliseen seurakuntaan. (Apt. 2:5–11, 41) Jehova siunasi tämän kylvötyön ja ”liitti jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin”, niin että pian ”miesten [naisia ei mahdollisesti laskettu] luku nousi noin viiteentuhanteen”. Hieman myöhemmin kertomus sanoo: ”Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.” (Apt. 2:47; 4:4; 5:14) Kylvötyö edistyi nopeasti juutalaisten ja käännynnäisten keskuudessa.

11. Miten kylväminen edistyi samarialaisten ja ei-juutalaisten keskuudessa?

¹¹ Järjestettyään siementen kylvämisen samarialaisten keskuuteen (Apt., 8. luku) Kylväjä Jeesus ulotti pyhän hengen välityksellä kylvötyön ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten eli pakanoiden keskuuteen. (Apt., 10. luku; 13:1–5, 46, 47) Muutaman vuosikymmenen kuluessa kristillisiä seurakuntia perustettiin Pohjois-Afrikasta Mustallemerelle ja Babyloniasta Italiaan saakka, ellei kauemmaksikin länteen. (Apt. 2:5–11; 1. Piet. 5:13; Room. 15:24; Kol. 1:5, 6, 23) Ahkerasta kylvämisestä oli seurauksena, että ”oras nousi ja tuotti hedelmää”. – Matt. 13:26.

RIKKARUOHOJEN KYLVÄMINEN SEKAAN

12, 13. Kuka on ”vihollinen”, ja miten hän kylvi rikkaruohoja ”ihmisten nukkuessa”?

¹² Mutta tekeillä oli ilkivaltaa. Jeesuksen vertaus oli varoittanut: ”Ihmisten nukkuessa tuli hänen [Kylväjän] vihollisensa ja kylvi vehnän sekaan rikkaruohoja ja meni pois. Kun oras nousi ja tuotti hedelmää, silloin rikkaruohotkin ilmaantuivat.” (Matt. 13:25, 26) Jeesus ilmaisi ”vihollisensa” olevan ”Panettelija”, joka tekisi tihutyönsä ”ihmisten nukkuessa”. ”Uni” voi Raamatussa vertauskuvata kuolemaa tai hengellistä uneliaisuutta. (Matt. 9:24; Room. 13:11; 1. Tess. 5:6) Puhuttuaan ’juoksunsa päätökseen viemisestä’ Paavali sanoi Efesoksen kristillisen seurakunnan vanhimmille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa. Pysykää siksi valveilla.” – Apt. 20:24–31.

¹³ Historialliset tosiasiat osoittavat, että ”ihmisten nukkuessa” Saatana tuli ”ja kylvi vehnän sekaan rikkaruohoja”. Kun apostolit, jotka yhdessä ’pidättivät’ luopumusta, alkoivat nukkua kuolonuneen, monet kristityt vanhimmat eivät enää ’pysyneet valveilla’. (2. Tess. 2:3, 6–8) Tultuaan hengellisesti uneliaiksi he eivät enää suojelleet ”valtakunnan lapsia” ”sortavilta susilta”, joita alkoi tulla heidän keskuuteensa. Nämä olivat ”hyvän siemenen” sekaan kylvettyjä ”rikkaruohoja”. Viitatessaan apostolisen aikakauden lähestyvään loppuun Johannes, joka kuoli apostoleista viimeisenä, kirjoitti: ”On viimeinen hetki, ja niin kuin olette kuulleet, että antikristus on tulossa, niin onkin nyt tullut monia antikristuksia; siitä me tiedämme, että on viimeinen hetki. He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme. Mutta he lähtivät, jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme.” – 1. Joh. 2:18,19.

14. Mitä tietoja esitetään siitä rikkaruoholaadusta, johon Jeesuksen vertauksessa viitataan?

¹⁴ Jeesus sanoi: ”Rikkaruohot ovat paholaisen lapset.” (Matt. 13:38) H. B. Tristram puhuu kirjassaan siitä, millaiseen rikkaruoholajiin tässä vertauksessa viitataan: ”Luste (zizania) on sama kuin arabialainen zawân, josta kreikkalainen nimi juontuu, Lolium temulentum eli myrkkyluste. . . . Se on eräs raiheinälaji, ja se on ainoa heinäkasvisuku, jonka siemenet ovat myrkyllisiä. Nimi zawân tulee sanasta zân ’antaa ylen’, koska lusteen syöminen aiheuttaa voimakasta pahoinvointia, kouristuksia ja ripulia, mikä johtaa usein kuolemaan. Kasvi, jonka lehtilapa on leveämpi kuin luonnonvaraisten ruohojen, on täysin vehnän kaltainen, kunnes tähkä ilmaantuu.” – Natural History of the Bible.

15. a) Ovatko ”rikkaruohot” rappeutunutta ”vehnää”? b) Mihin ”Ihmisen Poika” siksi on syytön?

¹⁵ On aihetta panna merkille, että ”rikkaruohot” eivät ole, niin kuin jotkut juutalaiset talmudistita ja muut kerran uskoivat, vehnän rappeutunut muoto. Vehnän siemenet eivät koskaan muutu rikkaruohoiksi. Se olisi vastoin Jehovan muuttumatonta lakia: ”Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää.” (1. Moos. 1:11, 12) Tämä tieteellinen tosiasia vapauttaa ”Ihmisen Pojan”, Kristuksen Jeesuksen, ”hyvän siemenen kylväjän”, kaikesta vastuusta sen suhteen, mitä tapahtui hänen ”pellollaan”. Hänen kylvämänsä ”hyvä siemen” ei olisi koskaan muuttunut rikkaruohosadoksi. Se voi tuottaa vain ”vehnää” eli aitoja ”valtakunnan lapsia”. Se, mitä myöhemmin tapahtui hänen ”pellollaan”, oli suoranainen seuraus siitä, että hänen vihollisensa tahallaan ja ilkeämielisesti kylvi sekaan ”rikkaruohoja” eli ”paholaisen lapsia”.

16. Miksi vertaus ”vehnästä” ja ”rikkaruohoista” on historiallisesti kiinnostava?

¹⁶ Täten ”vehnää” ja ”rikkaruohoja” koskeva Jeesuksen kuvaus selittää suuressa määrin kristillisyyden historiaa kautta vuosisatojen. Historialliset tosiasiat osoittavat, että apostolien kuoleman jälkeen Saatana ujutti tosi kristittyjen seurakuntiin paljon ”rikkaruohoja”, ”sortavia susia” ja ”antikristuksia”, aivan niin kuin Jeesus, Paavali, Pietari, Johannes ja Juudas olivat ennustaneet. (Apt. 20:29; 2. Piet. 2:1–3; 1. Joh. 2:18; Juud. 4) On käynyt aivan niin kuin Jeesus sanoi: ”Kun oras nousi ja tuotti hedelmää, silloin rikkaruohotkin ilmaantuivat.” – Matt. 13:26.

17. Milloin ”rikkaruohot” tulivat erityisesti ilmeisiksi?

¹⁷ Nämä ”rikkaruohot” tulivat erityisesti ilmeisiksi toisella ja kolmannella vuosisadalla, jolloin niin kutsutut kirkkoisät alkoivat opettaa sellaisia epäraamatullisia oppeja kuin synnynnäistä sielun kuolemattomuutta, helvetintulta ja kolminaisuutta. Monet näistä miehistä olivat enemmän filosofeja kuin Raamatun opetuksille uskollisia tosi kristillisiä valvojia. Huippukohta saavutettiin 300-luvun alussa, jolloin pakanallinen keisari Konstantinus sulautti tämän luopiokristillisyyden Rooman pakanauskontoon. Sellainen tekokristillisyys, jonka eri lajeja edustavat roomalaiskatolilaisuus, Venäjän ortodoksinen kirkko, Kreikan ortodoksinen kirkko ja protestanttisuus, on tuottanut ennätyssadon ”rikkaruohoja” kautta vuosisatojen aina nykyaikaan saakka.

”ANTAKAA MOLEMPIEN KASVAA YHDESSÄ”

18. Mitä muita kehitysvaiheita esiintyi Jeesuksen vertauksen mukaan?

¹⁸ Tämä tilanne ei voinut olla häiritsemättä ”Ihmisen Pojan” ”orjia”. Jeesuksen vertaus jatkuu: ”Niinpä talonisännän orjat tulivat paikalle ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Mistä siihen sitten on tullut rikkaruohoja?’ Hän sanoi heille: ’Joku vihamies on tämän tehnyt.’ He sanoivat hänelle: ’Tahdotko sitten, että menemme ja keräämme ne?’ Hän sanoi: ’En, jottette vain sattuisi rikkaruohoja kerätessänne nyhtämään vehnää niiden mukana. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkaruohot ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun aittaani.’” – Matt. 13:27–30.

19. Miksi ”talonisännän orjat” olivat huolestuneita?

¹⁹ Jeesus ei selitä, ovatko nämä (jakeen 27) huolestuneet ”orjat” samoja kuin (jakeen 30) ”elonkorjaajat”. Jos he ovat, niin se merkitsisi sitä, että enkelit olivat huolestuneita Isäntänsä pellon runsaasta ’rikkaruohokasvustosta’. (Matt. 13:39) Nämä ”orjat” kysyivät, pitikö heidän nyhtää heti pois myrkkyluste, joka vertauskuvasi ”paholaisen lapsia”. (Matt. 13:38) He pelkäsivät, että nämä ”vihollisen”, Panettelijan, ilkeämielisesti kylvämät tekokristityt eli ”rikkaruohot” saattaisivat tukahduttaa aidon ”vehnän”, aidot ”valtakunnan lapset”.

20. Mitä ”talonisäntä” vastasi ’orjilleen’, ja miten historia on vahvistanut tämän?

²⁰ Mutta ”talonisäntä”, ”Ihmisen Poika”, ei valtuuttanut ’orjiaan’ lähtemään kokoamaan ”rikkaruohoja” eli valekristittyjä ja erottamaan heitä ”vehnästä”, tosi kristityistä. Hän sanoi: ”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.” Ja siksi tosi ja valekristillisyys ovat kasvaneet yhdessä ihmiskunnan ”pellolla” eli ”maailmassa”. ”Elonkorjuuaika” oli kuitenkin tuleva. Milloin? Ja miten se vaikuttaa sinuun?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Myrkkylusterikkaruoho

Aito vehnä