Maailmanlaajuinen todistaminen vai maailman käännyttäminen?

 1. Miksi 1 900 vuotta sitten annettu käsky ansaitsee sen, että me tarkastelemme sitä erittäin huolellisesti nyt?

KUN joku tarkastelee käskyä yli 1 900 vuotta sen jälkeen, kun se ensiksi annettiin, niin hän voi päätellä, missä määrin käsky on toteutettu ja miten hyvin. Jos se on käsky, joka vaikuttaa ehdottomasti koko ihmismaailmaan, niin silloin se ansaitsee erittäin huolellisen tarkastelumme. Mitä on tehty tähän mennessä tuon käskyn suhteen? Tilanne on todellinen, sillä tällainen maailmanlaajuisesti tärkeä käsky on olemassa. Käskyn toteuttaminen on vaikuttanut maailmaan. Pidämmepä tilanteesta tai emme, niin se koskee meitä tänäkin päivänä.

 2. Minä vuonna ja minä kuukauden ja viikon päivänä tämä käsky annettiin ja missä?

² Milloin tämä käsky annettiin, ja kuka sen antoi ja keille? Se annettiin viikon viidentenä päivänä eli torstaina, niin kuin me sanoisimme nykyään, ijarkuun (eli siivkuun) 25. päivänä vuonna 33 yleistä ajanlaskuamme, tuon vuoden keväällä. Ovatpa ihmiset yrittäneet merkitä paikankin, missä käsky annettiin, rakentamalla siihen pyhäkön, sillä se annettiin kuuluisalla Jerusalemin itäpuolella sijaitsevalla vuorella, Öljymäellä.

 3. Miksi Käskijä oli poikkeuksellinen persoona, ja mikä hänen nimensä oli?

³ Käskijä oli poikkeuksellinen persoona, persoona, joka oli palannut kuolemasta vain 40 päivää aikaisemmin. Hänen surmaamisessaan oli käytetty roomalaisia sotilaita. Hänet oli surmattu sen syytöksen perusteella, jonka hänen syyttäjänsä tekivät häntä vastaan, kun he sanoivat roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.” Vaatiakseen roomalaisia teloittamaan hänet syyttäjät sanoivat lisäksi: ”Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.” Näiden syytösten perusteella tietänet, kuka tuo mies oli. Hän oli Jeesus Kristus. – Luuk. 23:2; Joh. 19:7.

4, 5. a) Mitä vihamiehet olivat tehneet Jeesuksen ylösnousemusta koskevien tosiasioiden suhteen? b) Mitä Jeesus käski nyt opetuslapsiaan tekemään häntä koskevien tosiasioitten suhteen?

⁴ Jerusalemin uskonnolliset johtajat olivat yrittäneet pimittää hänen ylösnousemustaan koskevat tosiseikat. He koettivat vääristellä tosiasiat lahjomallakin. (Matt. 28:11–15) Mutta kaikesta huolimatta Jeesus Kristus oli täysin elossa jälleen tuona torstaina, ijarin 25. päivänä vuonna 33, ja ilmestyi viimeisen kerran lihassa uskollisille opetuslapsilleen. Hän antoi heidän ymmärtää, ettei Daavidin valtakuntaa ollut määrä ennallistaa maalliselle Israelin kansalle. Eikä silloin ollut aika perustaa Jumalan valtakuntaa Jumalan Messiaan eli Kristuksen käsiin. Pitikö sitten opetuslasten jättää Jeesuksen Kristuksen asia sikseen? Oliko heidän sallittava hänen kuolemaansa vaativien levittää vääristeltyjä tietoja hänestä maailmanlaajuisesti ja sallia koko ihmiskunnan jäädä vaille hyötyä Jeesuksen Kristuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta? Pitikö heidän olla hiiskumatta mitään siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet ja mihin he olivat olleet osallisia niin henkilökohtaisesti? Ei missään tapauksessa! Heidän oli määrä saada voima tehdä jotain asian hyväksi, mutta heidän piti aloittaa oikeaan aikaan, nimittäin sinä päivänä, jolloin ennustus, jonka Jooel 2:28–32 esitti, oli alkava täyttyä. Siksi hän sanoi heille:

⁵ ”Te saatte voiman, kun pyhä henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Apt. 1:8, Um.

 6. Mistä lähtien opetuslasten piti siis olla Jeesuksen todistajia ja keille?

⁶ ’Olemaan todistajia’! Sellainen käsky heille annettiin, ja heidät valtuutettiin tähän todistamiseen, kun Jumalan pyhä henki vuodatettiin heihin Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi kymmenen päivää myöhemmin, tuon saman vuoden 33 helluntaijuhlassa. Heidän ei pitänyt olla Jeesuksen Kristuksen todistajia vain juutalaisille, jotka tulivat juhliin Jerusalemiin useista maista Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolelta, ja koko Juudealle ja Samarialle, vaan ”maan ääriin asti”. Siis pakanakansoillekin.

 7. Pitikö tämän todistamisen Jeesuksesta lakata noiden opetuslasten kuoltua, ja miten me olemme nyt joutuneet osallisiksi siihen?

⁷ Tämän todistamisen ei pitänyt lakata noiden Öljymäellä olleiden opetuslasten kuoltua ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan aikana. Tällä Jeesusta Kristusta koskevalla maailmanlaajuisesti tärkeällä todistamisella oli ratkaiseva merkitys kaikille tuleville sukupolville, 20. vuosisadan viimeisellekin sukupolvelle. Todistamisen piti jatkua läpi vuosisatojen, ja siihen piti ryhtyä niiden kristittyjen opetuslasten, jotka Öljymäellä olleet opetuslapset tekisivät, ja sitten koko heitä seuraavan opetuslasten ketjun, kunnes todistaminen olisi ulottunut maan ääriin asti. Ja niin se on nyt saavuttanut meidät. Me olemme joutuneet osallisiksi. Asia kiinnostaa meitä.

 8. Kenen opastuksella maailmanlaajuinen todistaminen oli määrä suorittaa, ja mistä opetuslapset olivat vakuuttuneita lähtevän Jeesuksen suhteen?

⁸ Tämä maailmanlaajuinen todistaminen piti suorittaa Herran Jeesuksen Kristuksen näkymättömän ohjauksen alaisena. Miksi niin? Koska kun Jeesus Kristus oli antanut tämän niin kauaskantoisen, maailmanlaajuisesti tärkeän käskyn, niin läsnä olleet opetuslapset näkivät hänen kohoavan kohti taivasta ja katoavan Jumalan ihmevoimalla. Apt. 1:10, 11 ilmoittaa meille: ”Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.’” Messias oli tuleva jälleen!

MITEN ON EDISTYTTY KOHTI MAAILMAN KÄÄNNYTTÄMISTÄ?

9, 10. a) Miksi kysymys maailman käännyttämisestä tulee tässä esiin? b) Mitä tri Adam Clarke sanoo hapatusvertauksesta?

⁹ Mutta miten on maailman käännyttämisen laita nykyään? Minkä ”maailman käännyttämisen”? Eivätkö nuo Jeesuksen Kristuksen käskysanat merkitse koko ihmismaailman käännyttämistä kristillisyyteen, ennen kuin Jumalan valtakunta perustetaan taivaissa ja Kristuksen tuhatvuotishallitus alkaa? Näinhän jotkut näitä ja eräitä muita Jeesuksen Kristuksen sanoja tulkinneet raamatunselittäjät ovat ymmärtäneet ne, esimerkiksi Jeesuksen vertauksen hapanneesta taikinasta: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani.” (Matt. 13:33) Lakit. tri Adam Clarke sanoo tästä:

¹⁰ ”Nämä molemmat vertaukset ovat profeetallisia ja tarkoitetut osoittamaan pääasiallisesti, miten Kristuksen evankeliumi hyvin vähäisestä alusta oli tunkeutuva kaikkiin maailman kansoihin ja täyttävä ne vanhurskaudella ja tosi pyhyydellä.” – A Commentary and Critical Notes, s. 155, 2. palsta.

11, 12. Mitä Clarken selitysteos sanoo kivestä, joka iski Nebukadnessarin unessa näkemään metalliseen kuvapatsaaseen?

¹¹ Kivestä, joka iski kuningas Nebukadnessarin unessa näkemää metallista kuvapatsasta ja murskasi sen ja kasvoi sitten koko maan täyttäväksi suureksi vuoreksi, Adam Clarken edellä mainittu selitysteos sanoo:

¹² ”Kivi alkoi iskeä kuvapatsasta, kun apostolit menivät Rooman valtakunnan jokaiseen osaan ja hävittivät epäjumalanpalveluksen ja perustivat kristillisiä kirkkoja. . . . Mutta suuren iskun antoi pakanalliselle Rooman valtakunnalle Konstantinuksen kääntymys, . . . Konstantinuksen kääntymys tapahtui hänen ollessaan Galliassa v. 312, . . . Hän lopetti epäjumalanpalveluksen vallan vuonna 331 julistuksella, joka määräsi kaikki pakanatemppelit hävitettäviksi. Tämä teki KRISTILLISYYDEN valtakunnan uskonnoksi. . . . Se on se valtakunta, jonka taivaan Jumala perustaa. Se, että tämä merkitsee evankeliumin koko järjestelmää ja sen aikaansaamia moraalisia vaikutuksia ihmisten sielussa ja maailmassa, tarvitsee vain vähän todistusta, sillä viitatessaan tähän ja muihin tässä kirjassa oleviin ennustuksiin Herramme kutsuu sen vaikutusta ja evankeliumiaan Jumalan valtakunnaksi ja taivaan valtakunnaksi ja osoittaa siten, että se on . . . itsensä Jumalan armon perustama ja ylläpitämä hengellinen valtakunta, missä hän itse asuu ja vallitsee halliten omien lakiensa perusteella, vaikuttaen ja ohjaten omalla Hengellään; ei aikaansaaden sotia ja riitoja vaan kunniaa Jumalalle korkeudessa ja maassa rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken.” – S. 3209, 3210, v:n 1836 painos; Dan. 2:44, 45.

13, 14. Mitä metodistipiispa Foster sanoi v. 1885 kristillisyyden edistymisestä ja edessä olevasta maailman käännyttämistyöstä?

¹³ Vajaat sata vuotta sitten, vuonna 1885, jolloin maailman väestö oli pienempi eikä tarjonnut niin suurta urakkaa, metodistipiispa Foster sanoi puhuessaan metodistis-episkopaalisen kirkon konferenssissa 9. marraskuuta tuona vuonna, kuten julkisessa lehdistössä selostettiin:

¹⁴ ”Kristillisyyden edistymisestä puuttuu tietoja. Tosiasioita esitetään joka päivä väärin saarnastuoleissa kautta maan. Papit empivät esittää pahinta puolta peläten aiheuttavansa masennusta. He herättävät toiveita, jotka eivät koskaan toteudu. Me emme ole tuhatvuotiskauden sarastuksessa. Verrattuna tehtävään työhön mennyt ei ole mitään. Meidän lastenlastemme kymmenessä tulevassa sukupolvessa täytyy tehdä ankarammin työtä kuin me teemme aikaansaadakseen maailman kääntymyksen. Maailman väestö on 1 500 000 000. Kristittyjä on tästä vähemmän kuin kolmasosa. Puolet tästä kolmasosasta kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Protestanttien määrä on 113 000 000. He ovat jakaantuneet 500 lahkoon. Ja tähän niiden lukumäärään kuuluvat myös kaikki kristikunnassa olevat varkaat, entiset rangaistusvangit, rappeutuneet, tylsistyneet, turmeltuneet ja häiriytyneet. . . . edessämme on suuri pulma – kristillisyyteen käännytettävät 1 100 000 000 pakanaa. Tämä on se kiintokallio, joka kohoaa polullamme. Katsokaa sitä; nähkää millainen työ on suoritettu 1 800 vuotena ja kuinka paljon on vielä suoritettava. . . . Se on suuri limppu hapatettavaksi, ja tämä on ollut jo kauan käynnissä.” – Ks. The Watch Tower, tammikuu 1886, s. 3–6, ”Sokeat oppaat”.

15, 16. a) Mitkä esteet kristillisyyden edistymisen tieltä poistettiin Japanissa toisen maailmansodan jälkeen? b) Mikä tarjous kerrotaan tehdyn kristillisyyden tekemiseksi valtionuskonnoksi, ja miten tarjoukseen suhtauduttiin?

¹⁵ Kun toinen maailmansota päättyi 2. syyskuuta 1945, niin näytti siltä kuin kristikunnalle olisi tarjoutunut tilaisuus laajentaa jäsenmääräänsä äkillisellä rynnistyksellä. Amerikkalainen kenraali MacArthur poisti 10. joulukuuta tuona vuonna kukistetun Japanin sotilaskomentajana šintolaisuuden kansallisuskonnon asemasta. Myöhemmin liitettiin uskonnonvapaus Japanin sodanjälkeiseen perustuslakiin, joka oli Yhdysvaltain perustuslain mallin mukainen. Kun sitten Japanin keisari 1. tammikuuta 1946 hylkäsi sen selityksen, että hän oli auringonjumalattaren jälkeläinen, joten häntä ei pitänyt palvoa jumalana, niin se poisti edelleen yhden esteen kristikunnan leviämiseltä Japanissa. Luotettavista lähteistä kerrotaan kenraali Douglas MacArthurin torjuneen keisari Hirohiton tarjouksen tehdä Japanista ”kristitty” maa. New York Times kertoo:

¹⁶ ”Tarjous hylättiin . . . koska kenraali uskoi olevan väärin määrätä mitään uskontoa kansalle. Kenraali MacArthur . . . sanoi japanilaisten antauduttua keisarin yksityisesti selittäneen, että hän oli halukas tekemään kristinuskosta valtionuskonnon. Kenraali pyysi aikaa ’ajatella sitä’ . . . ja harkittuaan ehdotusta vastasi keisarille: ’Ei koskaan. Mitään kansaa ei saa panna mukautumaan mihinkään uskontoon. Sen täytyy tapahtua vapaaehtoisuuden perusteella.’ . . . Kenraali MacArthur hylkäsi keisarin ehdotuksen, . . . pyytäen sen sijaan Amerikan kansaa lähettämään 10 000 lähetyssaarnaajaa. ’Me vastasimme kourallisella lähetyssaarnaajia’, sanoi [Billy] Graham.” – N.Y. Times 7.4.1964, otsikon ”Kenraali kertoi torjuneensa tarjouksen luoda kristitty Japani” alla.

17. Kun kristikunnan kasvua verrataan maailman väkiluvun kasvuun tuosta ajasta lähtien, niin kumman se osoittaa olevan oikeassa maailman käännyttämisen suhteen, kristikunnan vai Jeesuksen Kristuksen?

¹⁷ Japanissa oli siihen aikaan asukkaita 73 110 995. Maailman väkiluku oli noussut 2 139 958 919:ään. Vaikka kymmenet miljoonat kristikunnan kirkkojen jäsenet olivat tappaneet toisiaan toisessa maailmansodassa, niin kristikunnan jäsenmääräksi ilmoitettiin silloin 592 406 542 eli noin neljäsosa maailman väestöstä. Vuonna 1970 arvioitiin kristikunnan väkiluku 924 274 000:ksi, mikä ei ole edes kolmannesta 3 483 263 000 ihmistä käsittävästä maailman asukasluvusta, joten kristikuntaan käännytettäviä ei-kristittyjä on toista miljardia enemmän kuin vuonna 1946. Selvästikään ei kristikunta maailmankäännytysohjelmassaan pysy ei-kristityn maailman väestön räjähdysmäisen lisääntymisen tasalla. Kumpi on siis väärässä – kristikuntako vai Jeesus Kristus ja Raamatun pyhät kirjoitukset? Säälimättömät tosiasiat todistavat kristikunnan olevan surkean väärässä mutta Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun olevan oikeassa.

18. a) Minkä työn Jeesus Kristus ja Raamattu ennustivat suoritettavan ennen tämän asiainjärjestelmän täydellistä loppua? b) Mistä syystä hän ennusti Jerusalemin ja tämän asiainjärjestelmän hävityksen tulevan?

¹⁸ Jeesus Kristus ja Raamattu eivät ennustaneet koskaan maailman käännyttämistä kristillisyyteen ennen Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallitusta. Kumpikin ennusti maailmanlaajuisen todistamisen ennen sitä ”suurta ahdistusta”, jossa tämä koko asiainjärjestelmä, kristikunta mukaan luettuna, pian kohtaa tuhonsa. Jeesus sanoi ennustuksessaan asiainjärjestelmän lopusta: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3–14) Opetuslapsilleen Öljymäellä esittämissään loppusanoissa hän lausui: ”Te tulette olemaan minun todistajiani . . . maan ääriin asti.” (Apt. 1:8, Um) Hän ei sanonut, että Jerusalem tai koko Juudea ja Samaria tai maan ääret käännytettäisiin. Niitä ei pitänyt käännyttää, eikä niitä ole käännytetty. Hän ennusti Jerusalemin hävityksen, joka kohtasi sitä vuonna 70, sekä myös nykyisen asiainjärjestelmän lopun lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, koska ne eivät kadu eivätkä käänny niille annetun todistuksen johdosta. (Matt. 24:15–22) Maailmanlaajuinen todistaminen on yhä käynnissä.

KENEN TODISTAJIA?

19. Millaisen vaikutelman kristikunnan papit ovat antaneet Jumalan nimen paikasta Jeesuksesta todistamisen yhteydessä?

¹⁹ Kun Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Te tulette olemaan minun todistajiani”, niin oliko hänen tarkoituksensa kääntää heidän huomionsa pois korkeimmasta Jumalasta? Tarkoittiko hän sitä, että Jumalan nimi piti siitä lähtien panna taka-alalle ja että hänen oma persoonanimensä piti asettaa etualalle ja käytettäväksi melkein yksinomaisesti? Tapa, jolla kristikunnan uskonnolliset papit menettelevät, on omiaan antamaan maailmalle sellaisen vaikutelman, että Jeesus tarkoitti tätä. Mutta miten Jeesus Kristus olisi koskaan saattanut kieltää opetuslapsiaan olemasta juuri Hänen todistajiaan, jonka todistaja hän itse oli?

20. Miten Jeesus Kristus todistaa Ilm. 3:14, 21:ssä Jumalan olevan hänen Luojansa ja Elämänantajansa?

²⁰ Hän puhuu aivan Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilm. 1:5:ssä, ”Jeesuksesta Kristuksesta, uskollisesta todistajasta, hänestä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija”. Mutta Ilm. 3:14:ssä puhuu itse kirkastettu Jeesus Kristus ja sanoo: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja.” Kenen ”uskollinen ja totinen todistaja”? Ei kenenkään muun kuin Jumalan, ja siitä syystä hän jo seuraavassa lauseessa ilmaisee itsensä tarkemmin sanoen: ”Jumalan luomakunnan alku.” Ja sanoman, jonka Jeesus Kristus aloittaa noilla sanoilla, hän lopettaa sanomalla: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” (Ilm. 3:21) Näin Jeesus Kristus todistaa Jumalan, taivaallisen Isänsä, olevan hänen Luojansa ja Elämänantajansa.

21. Kenet Jeesus Kristus mainitsee Ilm. 3:12:ssa neljä kertaa, ja millaisen suhteen hän ilmaisee vallitsevan tämän ja itsensä välillä?

²¹ Jeesus oli Jumalan luomusten Alku. Muutamia jakeita aikaisemmin, Ilm. 3:12:ssa, Jeesus Kristus sanoo: ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen, ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” Hän mainitsee lupauksessaan neljä kertaa ”Jumalani” todistaakseen Hänen olevan hänen oma Jumalansa, jota hän itse palvoo. Hän kiinnittää myös huomion siihen, että Jumalalla on hänen omasta nimestään eroava nimi, ilmaistakseen kaksi eri persoonaa.

22, 23. a) Miten Jeesus osoitti vuorisaarnassaan ja palvojien keskellä Jerusalemissa vuonna 33, pitikö hänen nimensä panna Jumalan nimen edelle? b) Miten huomattavan sijan Jeesus antoi Jumalan nimelle rukouksessaan ”Herran illallisen” asettamisen jälkeen?

²² Jeesus ei mitenkään voinut käskeä opetuslapsiaan panemaan hänen persoonanimeään sen Jumalan persoonanimen edelle, jota hän rukoili. Hän sanoi vuorisaarnassaan opetuslapsilleen: ”Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Jeesus ei rukoillut oman nimensä pyhittämisen puolesta, vaan että hänen Isänsä ja heidän Isänsä nimi pyhitettäisiin. (Matt. 6:9) Vuoden 33 keväällä ratsastettuaan riemullisesti Jerusalemiin Jeesus rukoili äänekkäästi palvojajoukon kuullen: ”Isä, kirkasta nimesi!” Vastattiinko Jeesuksen rukoukseen? Kirjoitettu kertomus sanoo: ”Niin taivaasta tuli ääni: ’Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava’.” (Joh. 12:23–28) Kun Jeesus useita päiviä myöhemmin oli asettanut ns. ”Herran illallisen”, hän rukoili Jumalaa yhdentoista uskollisen apostolinsa läsnä ollessa sanoen:

²³ ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. . . . Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi.” – Joh. 17:3, 6, 11.

24, 25. a) Mitä se käsky, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen Galilean vuorella, ilmaisee siis hänen Öljymäellä heille antamastaan viimeisestä käskystä? b) Mikä Jeesuksen lain alaiseksi syntyneenä juutalaisena piti olla Jehovaan nähden Jes. 43:1, 10–12:n mukaan?

²⁴ Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet erään vuoren luo Galileaan, ja sanoi heille: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” (Matt. 28:18, 19, Um) Täten kaikki muistiinmerkityt tosiasiat ovat omiaan todistamaan, ettei Jeesus Kristus käskenyt opetuslapsiaan syrjäyttämään Jumalan, hänen taivaallisen Isänsä, nimeä ja panemaan hänen omaa nimeään, Pojan nimeä, Isänsä nimen edelle. Hän ei siis opetuslapsilleen Öljymäellä esittämissään jäähyväissanoissa käskenyt heitä olemaan, kuten hän sanoi, ”minun todistajiani”, syrjäyttäen Jumalan, hänen taivaallisen Isänsä, todistajina olemisen. Meidän täytyy muistaa, että Jeesus Kristus oli noiden juutalaisten opetuslastensa tavoin syntynyt juutalaisesta vaimosta ”lain alaiseksi”, ts. profeetta Mooseksen kautta annetun lain alaiseksi. (Gal. 4:4) Näin ollen Jeesus Kristus kuului juutalaisten opetuslastensa tavoin Israelin (eli Jaakobin) kansaan, jolle Jumala puhui seuraavat sanat henkeytetyn profeettansa Jesajan suun kautta:

²⁵ ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole [epäjumalia palvovissa kansoissa] luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.” – Jes. 43:1, 10–12.

26. Miten Raamatun viimeinen kirja todistaa ylösnousseen Jeesuksen yhä olevan Jehovan nimen todistaja?

²⁶ Tuolla Öljymäellä olleet Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat siis välttämättä Jaakobin eli Israelin kansan syntyperäisinä jäseninä velvoitetut olemaan Jumalan todistajia, Jehovan todistajia. Ollessaan maan päällä lihassa Jeesus oli Jehova Jumalan todistaja samoin kuin hänen juutalaiset opetuslapsensakin. Noustuaan kuolleista Jeesus Kristus oli jatkuvasti Jehovan todistaja. Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, jonka antamisessa juutalaiselle apostoli Johannekselle käytettiin Jeesusta Kristusta, osoittaa kirkastetun Jeesuksen Kristuksen yhä todistavan Jehova Jumalasta. Ilm. 19:1–6 mainitsee neljä kertaa iloisen huudahduksen ”Halleluja”, joka on heprealainen ilmaus ja merkitsee ’Ylistäkää Jahia!’, ja nimi ”Jah” on lyhennys Jehovasta. – Ilm. 1:1, 2.

27. a) Poistiko Jeesus Apt. 1:8:ssa mainitulla käskyllään opetuslapsiltaan velvoituksen olla Jehovan todistajia? b) Pitikö tämä paikkansa senkin jälkeen, kun heistä tuli hengellisiä israelilaisia vuoden 33 helluntaina?

²⁷ Taivaallinen Jeesus Kristus on oleva koko tulevan iäisyyden Jehova Jumalan todistaja. Näin ollen ei Jeesus Kristus juutalaisille opetuslapsilleen lausumillaan sanoilla ”te tulette olemaan minun todistajiani” poistanut opetuslapsiltaan velvollisuutta olla Jehova Jumalan todistajia sen täyttymykseksi, mitä Jes. 43:1–12 sanoo. Tämä piti paikkansa senkin jälkeen, kun pyhä henki vuodatettiin heihin helluntaina, sillä vasta silloinhan heistä tuli hengellisiä israelilaisia uuden liiton alaisuudessa Jeesuksen Kristuksen itsensä ollessa Välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. – Apt. 2:1–38; Gal. 6:16; 1. Tim. 2:5, 6; 1. Piet. 2:9.

[Kaavio s. 56]

(Ks. painettu julkaisu)

4 MILJARDIA

1970

2

1

1970

Lisäys

vuodesta 1946

[Kuva s. 53]

”Te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Apt. 1:8, Um.