Millä tavoin ohjaat elämääsi?

”Onnellisia ovat tiellään moitteettomat, Jehovan laissa vaeltavat.” – Psalmit 119:1, UM.

 1. Minkä historia osoittaa olevan tärkeää onnellisuudelle?

’MITEN voi viettää onnellista elämää?’ Monet mainitsisivat vastaukseksi esimerkiksi ruoan, vaatteet ja asunnon tai joitakin rentoutumis- ja huvittelumuotoja. Historia osoittaa kuitenkin, että tärkeämpiä onnellisuudellesi ovat elämänkatsomuksesi ja elämäntapasi. Kun olet tekemisissä työnantajasi, tovereittesi ja perheen jäsentesi kanssa, niin puhutko totta, otatko sellaista mikä ei ole sinun, ryhdytkö johonkin kyseenalaiseen työhön tai osallistutko arveluttavaan ajanvietteeseen?

 2. Millä tavoin jotkut ohjaavat elämäänsä, ja mitä kysymyksiä se herättää?

² Jotkut haluavat tällaisten kysymysten ratkaisemiseen selviä sääntöjä, jotka he joko tietävät tai voivat tarvittaessa ottaa selville. Toiset tekevät niin kuin heistä heidän omantuntonsa mukaan ”tuntuu” oikealta. Mutta ehkä mielesi tekee kysyä: Mikä ”omatunto” oikein on, kun Raamattu puhuu siitä niin paljon? Miten se toimii? Vaikuttaako se tärkeällä tavalla ratkaisujen tekemiseemme ja onnellisuuden saamiseen? Ja kuinka me kykenemme sanomaan niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Olen toiminut Jumalan edessä täysin hyvällä omallatunnolla tähän päivään saakka”? – Apostolien teot 23:1.

Mikä omatuntosi on?

 3, 4. Mikä ”omatunto” on, ja keillä on omatunto?

³ Useimmat ihmiset pitävät omaatuntoa sen yleisenä tajuamisena, mikä on oikein ja mikä väärin. Meillä on kuitenkin sitä koskevan tarkemman tiedon lähde, Jumalan sana. Raamatun avulla ymmärrämme, että omatunto on sisäinen todistaja. Niinpä Paavali sanoi: ”Omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä.” (Roomalaisille 9:1) Hän käytti kreikkalaista sanaa synei’desis, joka merkitsee kirjaimellisesti tietoisuutta itsensä kanssa. Omatunto on siis kyky katsella itseään ja esittää itseään koskeva tuomio, todistaa itsestään.

⁴ Omatunto ei ole pelkästään yhteiskunnallisen kehityksen tuote, sillä Raamattu osoittaa Jumalan istuttaneen sen alkuperäiseen ihmispariin. (1. Mooseksen kirja 3:7, 8) Käsitellessään juutalaisten ja pakanoitten vastuuta Paavali kirjoitti: ”Sillä aina kun kansojen ihmiset [pakanat], joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” (Roomalaisille 2:14, 15) Siis sellaisetkin kansat, joilla ei ole ollut Jumalalta saatua kirjoitettua lakia, ovat pitäneet esimerkiksi murhaa, varastamista ja sukurutsausta väärinä. Näistä jakeista voimme myös nähdä, että omatunto on sydämen ja mielen (”ajatusten”) vuorovaikutusta.

 5. Mainitse yksi tapa, jolla omatuntosi toimii.

⁵ Tutuinta meille on todennäköisesti se, että omatunto arvostelee käytöstämme tapahtuman jälkeen, väärän teon jälkeen. Kun me päättelemme tehneemme väärin tai toimineemme häpeällisesti, omatuntomme syyttää meitä ja tuomitsee meidät. (Vrt. 2. Samuelin kirja 24:10; 1. Johannes 3:20.) Jos me reagoimme siihen, me voimme tämän omantunnon toiminnan vaikutuksesta välttää väärinteon toistamista. Ja se voisi saada meidät katumaan, pyytämään anteeksi tai jopa hyvittämään vahingon, jos se on mahdollista. – Psalmit 32:3, 5; Matteus 5:23, 24; Luukas 19:1–8.

 6. Millä muulla tavalla omatuntosi voi toimia?

⁶ Omatuntomme voi palvella toisellakin tavalla. Vaikka jotkut sanovat, että hyvä omatunto on vaiti oleva omatunto, niin omantuntomme pitäisi puhua meille ja kannustaa meitä tekemään oikein, kun edessämme on ratkaisu tai ongelma. Joosef antoi hyvän esimerkin torjuessaan Potifarin vaimon lähentelyt. Vaikkei Jumala ollut vielä antanut kirjoitettua lakia aviorikosta vastaan, Joosefin omatunto sai hänet torjumaan moraalittomuuden. (1. Mooseksen kirja 39:1–9) Jos me ennen toimimistamme kuuntelemme omaatuntoamme, voimme välttää huonon omantunnon aiheuttaman tuskan.

 7. Mitä me haluamme saada selville tästä tutkittavana olevasta kirjoituksesta?

⁷ Vastattavaksi jää kysymys: kuinka voimakkaasti omantunnon pitäisi vaikuttaa? Oletko sitä mieltä, että useimmat moraaliset ja henkilökohtaiset kysymykset pitäisi ratkaista omantunnon perusteella? Vai ovatko säännöt suotavampia? Meidän tarvitsee tietää vastaus. Onko olemassa myös vaaroja, joista meidän tulee olla tietoisia? Mitä ilmaistaan Jumalan sanassa, jonka sanotaan olevan ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”? – 2. Timoteukselle 3:16.

Äärimmäisiä näkökantoja

 8. Miltä kahdelta äärimmäiseltä kannalta moraaliin on suhtauduttu?

⁸ Sääntöjen ja omantunnon välinen ristiriita on ikivanha. Britannica-tietosanakirja selittää artikkelissa ”Kasuistiikka”, että moraalia ”on joskus pidetty ulkoisena lakina, joskus sisäisenä taipumuksena. . . . Lakiin uskovat ovat turvautuneet arvovaltaan tai logiikkaan, kun taas taipumuksen kannalla olevat katsovat pääasiassa vaistomaisiin kykyihimme – omaantuntoon, terveeseen järkeen tai tunteeseen.” (Encyclopædia Britannica, 11. painos) Kummankin äärimmäisen mielipiteen kannattajia oli olemassa silloin, kun Jeesus ja apostolit olivat maan päällä. Voimme ymmärtää paremmin Raamatun hyödyllisen tasapainoisen näkemyksen ja jumalisen viisauden, kun tarkastelemme silloista tilannetta.

 9, 10. a) Miten fariseukset ilmaisivat äärimmäisyyksiin menevää näkökantaa? b) Mikä vastakkainen näkökanta oli yleinen kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa?

⁹ Juutalaiset fariseukset kannattivat innokkaasti sääntöjä. Tyytymättä Mooseksen lakiin he laativat lukuisia sääntöjä eli ”ihmisten käskyjä”, jotka tekivät tyhjäksi Jumalan käskyt. Sen lisäksi, että he laativat näitä sääntöjä, jotka menivät pitemmälle kuin Jumala vaati, heidän lakipykäliin tarrautuva suhtautumistapansa edisti sellaista näkemystä, että vanhurskaus voitiin saada näiden ihmisten tekemien sääntöjen tuntemisesta ja pitämisestä. – Matteus 15:1–20; 23:1–5; Luukas 18:9–12.

¹⁰ ”Toisena äärimmäisyytenä oli vanhan ajan Kreikka”, sanoo klassisen kirjallisuuden tutkija Samuel H. Butcher. ”Kreikkalaisten keskuudessa . . . ei esitetty asiakirjamuodossa mitään oppi- ja riittijärjestelmää eikä käsikirjoja, jotka olisivat sisältäneet virallisia moraalisääntöjä. . . . Muuttumattomat säännöt jähmettivät toiminnan.” Roomalaisista Britannica-tietosanakirja sanoo: ”Cicero ja Seneca pitivät tervettä järkeä oppaanaan. He ratkaisivat kunkin ongelman erikseen katsoen enemmän henkeen kuin kirjaimeen.” Tällainen kreikkalais-roomalainen filosofia oli yleistä ensimmäisellä vuosisadalla. Miellyttikö se kristittyjä? Paavali kirjoitti: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella . . . maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” – Kolossalaisille 2:8; Apostolien teot 17:18–21.

11. Miten kaksi äärimmäisyyttä olivat ilmeisiä myöhemmin historian kuluessa?

¹¹ Myös myöhempinä vuosisatoina molemmilla äärimmäisyyksillä oli kannattajansa jopa niin kutsuttujen kristittyjen keskuudessa. Jesuiitat olivat tunnettuja siitä, että he tähdensivät lukuisiin kirkkolakeihin perustuvaa moraalioppia. Uskonpuhdistuksen jälkeen protestantismi korosti yksilöllisyyttä ja omaatuntoa, mikä on johtanut nykyiseen ”tilanne-etiikkana” tunnettuun näkemykseen, jonka episkopaali tri Joseph Fletcher teki tunnetuksi. Eräs sanomalehti sanoo: ”Tri Fletcher on esittänyt kiistanalaisen julistuksen yksilön vapaudesta ja vastuusta, mikä perustuu veljesrakkauden etiikkaan, minkä, hän sanoo, pitäisi vapauttaa nykyajan ihminen kankeista vanhentuneista säännöistä ja laeista, kuten ’kymmenestä käskystä’. . . . Kun rakkautta pidetään ainoana oppaana, niin abortista, esiaviollisista sukupuolisuhteista, avioerosta . . . ja muista tavanomaisista väärinteoista tulee tri Fletcherin mielestä moraalisesti hyväksyttäviä joissakin tilanteissa.” – The National Observer.

12. Mitä vaaraa meidän tulee karttaa?

¹² Ihmiset ovat selvästi taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin – pitämään oppaanaan joko sääntöjä tai omaatuntoa. Jotkut, jotka näkevät yhden äärimmäisyyden heikkouden, menevät toiseen äärimmäisyyteen, aivan samoin kuin heiluri heilahtaa ääriasennosta toiseen. Esimerkiksi keskiajalla heiluri heilahti jesuiittojen sääntöjä suosivasta asenteesta uskonpuhdistajien vapautta ja omaatuntoa korostavaan asenteeseen. Mahdollisesti tunnet myös vanhempia, jotka ovat olleet erittäin ankaria lapsiaan kasvattaessaan. Mutta kun nämä lapset kasvoivat aikuisiksi, he menivät toiseen äärimmäisyyteen ja sallivat omien jälkeläistensä kasvaa täysin vapaasti, mistä on ollut tuhoisat seuraukset. Voimme nähdä, että Raamattu on totuudellinen sanoessaan: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” – Jeremia 10:23.

Jumalan antama tasapainoinen, hyödyllinen opas

13. Mitä apua saamme Raamatusta moraalin ja omantunnon suhteen?

¹³ Jehova on antanut kristityille tasapainoista apua Raamatussa, niin että voimme karttaa 1) ankaran rasittavia sääntöjä, jotka voivat johtaa ahdasmieliseen, jäykkään elämänkatsomukseen ja palvontaan, tai 2) omantunnonvapauden liiallista korostamista, joka on johtanut jotkut ihmisten järkeilyihin, jotka suvaitsevat jopa väärintekemistä. Omaksuaksemme itsellemme Jumalan sanan tasapainoisuuden ja hyötyäksemme sen opastuksesta tarvitsemme Daavidin asennetta: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” – Psalmit 25:4, 5.

14, 15. Mitä saamme tietää juutalaisten suhtautumisesta Lakiin ja Jumalaan Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista?

¹⁴ Raamattu ilmaisee, ettei Jeesus hyväksynyt kirjanoppineitten ja fariseusten sääntöjäsuosivaa mielenlaatua. Jotkut juutalaiset, jotka eivät halunneet käyttää Jumalan meille antamaa ajattelukykyä, olisivat ehkä halunneet sääntöjä siitä, kuinka ylhäältä käsivarret tuli pestä, mikä oli ”työtä” sapattinaa, minkä kasvien sadosta täytyi maksaa kymmenykset ja niin edelleen. Tällainen menettely johti rasittaviin sääntöihin, vaati loputtomia tulkintoja ja käänsi huomion pois Raamatun hengestä ja tärkeämmistä piirteistä. Jeesus sanoi uskonnollisille johtajille: ”Te annatte kymmenesosan mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden!” – Matteus 23:23; Markus 7:3, 4.

¹⁵ Mooseksen laki edisti juutalaisten hengellisyyttä, hyvää moraalia ja terveyttä ja osoitti heille, että he syntisinä tarvitsivat Messiasta. (Galatalaisille 3:19, 23–25; Roomalaisille 7:7–14) Koska se oli täydellinen mittapuu, kukaan israelilainen ei kyennyt pitämään sitä virheettömästi ja saamaan siten täydellistä omaatuntoa. (Heprealaisille 9:9, 10) Niinpä, vaikka tämä lakikokoelma olikin lähtöisin Jumalasta, hän otti sen pois, kun se oli täyttänyt hänen tarkoituksensa. Jumala ei sitten enää kohdellut nimelleen ottamaansa kansaa laajan kirjoitetun lain perusteella, vaan ’pani lakinsa heidän mieleensä ja sydämeensä’. – Jeremia 31:33; Heprealaisille 10:16; 2. Korinttolaisille 3:5–11.

16. Mikä opetus tässä on a) niille, jotka ovat hyvin ankaria itsensä suhteen, ja b) meille, kun on kysymys suhtautumisestamme sääntöihin?

¹⁶ Tämän huomioon ottaen henkilöiden, jotka ovat nykyään valvonta-asemassa tai koordinoivat toisten toimintoja, täytyy varoa rasittamasta heitä tarpeettomilla ihmisten laatimilla säännöksillä. Ne, jotka ovat hyvin ankaria itsensä suhteen tai vaativat paljon itseltään ja jotka siten ajattelevat, että toisten tulisi suhtautua asioihin samalla tavalla, voivat tuntea voimakasta halua sellaiseen menettelyyn. Mutta Paavali kirjoitti kristityille: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” (2. Korinttolaisille 1:24) Tähän liittyy se, ettei kristittyjen yleensäkään tulisi haluta jonkun vastuuasemassa olevan tekevän sääntöjä joka asiaa varten. Meidän pitäisi sen sijaan lisätä Jumalan sanan tuntemustamme valmentaaksemme omaatuntoamme ja havaintokykyämme. – Heprealaisille 5:14.

17. Mitä muuta väärää näkemystä meidän täytyy varoa?

¹⁷ Mutta on myös vaara heilahtaa toiseen äärimmäisyyteen ja ajatella, että jokainen kristitty on vapaa tekemään melkein mitä tahansa, mitä hänen omatuntonsa sallii. Jotkut ovat viime aikoina esittäneet ajatuksen ”kristillisyys ei ole sääntöuskonto” ja viitanneet seuraavankaltaisiin raamatunkohtiin: ”Teidät kutsuttiin tietysti vapauteen, veljet; älkää vain käyttäkö tätä vapautta lihan houkutuksena, vaan palvelkaa rakkauden välityksellä toisianne kuin orjat. Sillä koko Laki on täyttyneenä yhdessä lauseessa, nimittäin: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Galatalaisille 5:13, 14) On totta, että kristityt eivät ole Mooseksen lain tai minkään muunkaan Jumalan antaman laajan lakikokoelman alaisia. Meidän tulee kuitenkin valvoa, ettei ’kukaan pettäisi meitä suostuttelevilla puheilla (”suostuttelevilla ja puoleensavetävillä todisteluilla ja pettävillä puheilla”, Amplified Bible)’, sillä Raamatun rehellinen tutkiminen osoittaa, että siinä on meitä varten joitakin lakeja tai sääntöjä. – Kolossalaisille 2:4.

Kristityt eivät ole vailla lakeja

18, 19. Miten kristittyjen pitäisi suhtautua Raamatun lakeihin ja sääntöihin?

¹⁸ Paavali kirjoitti korinttolaisille, että haureuteen syyllistynyt mies piti erottaa. Lisäksi hän sanoi, etteivät epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, homoseksualistit, varkaat, ahneet, juopot, herjaajat ja kiristäjät ”peri Jumalan valtakuntaa”. (1. Korinttolaisille 5:1, 6, 7, 11–13; 6:9–11) Me luemme myös, että kristittyjen tulee ’karttaa epäjumalille uhrattua, verta, sitä mikä on kuristettua ja haureutta’ ja että sellaiset veljinä pidetyt, jotka edistävät vääriä opetuksia, täytyy hylätä. (Apostolien teot 15:28, 29; Tiitus 3:10; 2. Johannes 9–11) Näihin asioihin liittyy siis aivan selvästi lakeja. Sellaisten syntien harjoittaja ei voi tulla tosi kristityksi. Ja jos joku Jumalan palvelija katumatta jatkaa tällaisten syntien tekemistä, hänet täytyy erottaa.

¹⁹ Me löydämme Raamatustamme myös sellaisia asioita koskevia sääntöjä, jotka eivät ole erottamiseen johtavia rikkomuksia. Esimerkiksi Paavali kirjoitti, että naimattomien kristittyjen pitäisi mennä naimisiin ”vain Herrassa”, ja hän määräsi, että ”jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään”. (1. Korinttolaisille 7:39; 2. Tessalonikalaisille 3:10) Joku saattaisi järkeillä: ’Koska minua ei erotettaisi, vaikka en noudattaisikaan näitä neuvoja, niin ne eivät voi olla vakavia sääntöjä.’ Miten epäviisasta ajattelua! Jumala pitää näitä sääntöjä vakavina. Eikö Paavali käskenyt tessalonikalaisten ’merkitä’ laiskat, jotka tahallaan rikkoisivat tätä työntekoa koskevaa sääntöä, ja ’lakata seurustelemasta heidän kanssaan’? – 2. Tessalonikalaisille 3:14, 15.b

20, 21. Mitä voimme oppia seurakuntaa koskevista ohjeista, ja miten meidän tulisi suhtautua niihin?

²⁰ Joitakin sääntöjä esitetään erityisesti seurakunnan hyödyksi. Esimerkiksi menneisyydessä jotkut kristityt osasivat puhua kielillä. Paavali neuvoi, että vain kaksi tai kolme heistä puhuisi yhdessä tilaisuudessa vuorotellen ja että läsnä olisi tulkki, mitkä säännöt edistivät rauhaa ja järjestystä. (1. Korinttolaisille 14:26–33) Samoin nykyään seurakunnan vanhimmat saattaisivat antaa ohjeita siitä, että valtakunnansalin uloskäyntiväylät tulee pitää esteettöminä, ettei paikkoja tule varata tarpeettomasti tai että autoja paikoitettaessa tulee ottaa huomioon naapurit ja turvallisuus. Tällaiset seurakuntia koskevat säännöt eivät ole epäraamatullisia, sillä niillä on sama tarkoitus (rauha ja hyvä järjestys) kuin Paavalin esittämillä neuvoilla, jotka koskivat kielilläpuhumista. Tähän liittyy Raamatun neuvo: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne.” (Heprealaisille 13:17) Koska siihen, että kartamme sellaisia syntejä kuin valehtelemista tai varastamista, sisältyy tottelevaisuus Jumalaa kohtaan, niin tämän raamatunkohdan täytyy tarkoittaa vanhinten ohjauksen tottelemista seurakunnallisissa asioissa. Eikä se ole vaikeaakaan, jos he lakeja säätäessään eivät ’hallitse herroina niitä, jotka ovat Jumalan perintö’. – 1. Pietari 5:3.

²¹ Toiset ”säännöt” tai menettelytavat hyödyttävät koko maailmanlaajuista laumaa. Esimerkiksi Jehovan todistajia pyydetään jättämään raportit todistamistyöstään. (Vrt. Apostolien teot 2:41, 42; 8:14:) Joku, joka kannattaa äärimmäistä yksilön vapautta, voisi vastustaa tällaista menettelyä. Mutta ajattele sen hyödyllisyyttä, kun laumaa valvovat ovat saaneet raporteista tietää, missä määrin todistusta valtakunnasta on annettu, missä tarvitaan apua ja milloin uusista opetuslapsista voidaan muodostaa seurakunta. Ja emmekö me ole iloiten tarkastelleet maailmanlaajuisia raportteja? (Hesekiel 9:11; Markus 6:30; Apostolien teot 14:21–23; 15:3; 19:1–6) Me voimme antaa tukemme ja ilmaista yhteistoimintahenkeä luottaessamme siihen, että Jumala ohjaa kansaansa.

22. Miksi meidän on aiheellista tutkia vielä lisää omantunnonasiaa?

²² Nimenomaisten lakien tai sääntöjen lisäksi Raamatussa on hyödyllisiä periaatteita, joita viisaat kristityt voivat soveltaa ollakseen ’nuhteettomia tiellään’. (Psalmit 119:1) Periaatteet ovat erittäin hyödyllisiä omantuntomme saattamisessa sopusointuun Jumalan ajattelun kanssa. Mutta mitä merkitystä sillä on ’omantunnonasioissa’? Jotkut ovat ajatelleet: ’Jos jokin on omantunnonasia, niin on täysin oma asiani, mitä teen.’ Tarkastelkaamme asiaa seuraavassa kirjoituksessa ja hankkikaamme lisää tietoa siitä, miten voimme valmentaa omaatuntoamme saadaksemme siitä suurimman mahdollisen hyödyn.

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

◻ Mikä on omatuntosi, ja millä tavoilla se voi olla sinulle avuksi?

◻ Mitkä kaksi äärimmäistä katsanto kantaa on esiintynyt moraalin suhteen?

◻ Miten Raamattu auttaa meitä saamaan oikean näkemyksen moraalia koskevasta ohjauksesta?

◻ Minkä raamatullisen katsantokannan me tarvitsemme lakien tai sääntöjen suhteen?

[Huomioteksti s. 20]

Ihmisten, jotka vaativat paljon itseltään, tulee varoa taipumusta tehdä paljon sääntöjä toisia varten ja panna ne pakolla voimaan

[Huomioteksti s. 21]

Jotkut ovat ajatelleet erheellisesti, että kristitty on vapaa tekemään mitä tahansa mitä hänen omatuntonsa sallii

[Kuva s. 18]

Moraaliasioissa ihmiset ovat usein heilahtaneet äärimmäisyydestä toiseen

VELVOLLISUUS TUNNE OMATUNTO

LAIT SÄÄNNÖT AUKTORITEETTI