Korkein tahto tapahtukoon

’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi Jumala.’ – Hepr. 10:7

 1, 2. a) Miten Jumalan tahto liittyy hänen luomustensa loputtomaan elämään? b) Minkä valitseminen on oikein suoramielisille ihmisille?

VOITTAJAT elävät loputtomasti Jumalan korkeimman tahdon mukaan. (Ilm. 2:10, 11; 21:6, 7) Voittajista ensimmäinen on Jeesus Kristus, hän, joka sanoi: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Kun elävä Jumala, Jehova, oli herättänyt maan päällä kuolemasta ja kirkastanut taivaassa tämän surmatun Voittajan, niin Jeesus pysähdytti äkkiä erään matkalla olevan miehen Syyriassa, Tarsosta kotoisin olevan Saul-nimisen murhanhimoisen vainoojan, ja sanoi hänelle: ”Sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut . . . todistajaksi, . . . Ja minä pelastan sinut . . . pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät . . . saatanan vallasta Jumalan tykö.” (Apt. 26:16–18) ”Saatanan valta” oli siihen aikaan ja ennen meidän aikaamme (lähes kuusituhatta vuotta ennen vuotta 1914) tuon jumalattoman vapaassa käytössä tähän maailmaan eli asiainjärjestelmään nähden, minkä Jeesus Kristus voitti ja mikä hänen seuraajiensakin on voitettava.

² Ollessaan maan päällä Jeesus opetti totuudenmukaisesti: ”Kukaan ei voi olla kahden herran orja, sillä joko hän vihaa toista ja rakastaa toista tai pysyy uskollisena toiselle ja halveksii toista. Te ette voi olla Jumalan ja rikkauksien orjia.” (Matt. 6:24, Um) Ottaen asian vakavasti: Onko se rakas Herra, jota Jeesus palveli ja jota hän palvelee jatkuvasti – onko tämä jalo ja rakastettava Herra Se, jota sinä nyt palvelet? Oletko sinä Jeesuksen tavalla ylimmän Jumalan orja? Toisin sanoen, oletko sinä valinnut tietoisesti ja halusta Jeesuksen Herran, tosi Jumalan, Jehovan, kuuntelemisen ja tottelemisen? Teetkö sinä mielelläsi Jumalan tahdon niin kuin Jeesus? Oletko sinä kääntynyt ehdottomasti pois ”Saatanan vallasta” Ylimmän valtaan antamalla harkitusti ja vapaaehtoisesti elämäsi Jehovan palvelukseen? Sinä kysyt: Mitä antautuminen merkitsee?

 3. Mitä antautuminen merkitsee?

³ Antautuminen merkitsee, että erottautuu vapaaehtoisesti omistautuakseen jumaluudelle, pyhään tarkoitukseen, tai jollekulle nimenomaiselle persoonalle, periaatteelle, tieteelle, kansalle tai vaikkapa valitsemalleen elämänalalle eli tielle. Suurin merkitys ja tärkeys on sillä antautumisella, mikä tapahtuu, kun ihminen erottautuu kaikista muista pyrkimyksistä ja tarjoutuu juhlallisesti jumalalliselle persoonalle antautuen Jehova Jumalalle. Se merkitsee tahtonsa mukauttamista Korkeimman Jumalan tahtoon. Antautumisen Jumalpersoonalle täytyy olla ehdoton, varaukseton. Se ei voi olla jakautunut antaumus eli omistautuminen, koska varauksin tehty antautuminen olisi kelpaamaton Jehova Jumalan silmissä. Hän vaatii ehdotonta eli yksinomaista antautumista. – 2. Moos. 20:5; 34:14; 5. Moos. 4:24; 6:15.

 4. Miten Jeesus katseli antautumista?

⁴ Me löydämme täydellisen esimerkin antautumisesta Jumalan Pojassa, Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen antautumisensa on ilmaistu lyhyesti seuraavissa sanoissa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” Hänen antautumisensa Jumalalle oli täysin jakamaton. Hän ei sallinut minkään muun rikkoa eikä loukata sitä. Jeesus tunsi maan päällä ollessaan taivaassa olevan Isänsä, ja hän tunsi hänen lakinsa ja rakasti sitä. Hän tiesi, mitä oli tapahtunut Israelin kansalle ja muille, jotka rikkoivat liittosuhteensa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tämä tieto teki Jeesuksen sitä innokkaammaksi, niin, timantinlujaksi halussaan mukauttaa oma tahtonsa Isänsä tahtoon. – Ps. 40:9; Joh. 4:34; 6:38.

 5. a) Mitä vaaditaan kristityltä, joka on antautunut? b) Miksi jyrkkä muutos elintavoissa on välttämätön?

⁵ Kun siis joku antautuu tekemään Jumalan tahdon, niin se merkitsee täydellistä muutosta hänen entisestä elämäntavastaan, mikä on yleinen tälle maailmalle, joka on ollut ”Saatanan vallassa”. Antautuneen henkilön taipumukset muuttuvat samoin kuin hänen halunsakin. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan on seuraus hänen mielensä uudelleen muovautumisesta vanhan maailman ajattelu- ja toimintatavasta uudeksi. Se on seuraus Jumalan Sanan tyynestä, huolellisesta, raittiista harkitsemisesta eikä se ole ihmeen enempää kuin mielenliikutuksenkaan kautta tapahtuva muuttuminen, mikä tulisi perusteellisesti yhdessä hetkessä. Ihmisen luonnollinen mielen taipumus kallistuu syntiin, koska meidän ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva valitsivat vapaaehtoisesti Saatanan, Jehova Jumalan vihollisen, tahdon tekemisen ja unohtivat tosi Jumalan tahdon heihin nähden. ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja kuolema synnin kautta, ja siten kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he olivat kaikki tehneet syntiä.” (Room. 5:12, Um) Me olemme muodostuneet tämän syntisen mallin mukaan synnissä kuolemantuomion alaisuudessa. Siksi muutoksen täytyy ehdottomasti tapahtua. Siksi on erittäin tärkeätä, että mieleen otetaan uutta tietoa Jumalan Sanasta. Täytyy kääntyä jatkuvasti pois vanhasta ajattelutavasta, mikä on muodostunut tämän vanhan maailman eli asiainjärjestelmän mukaisesti. Täytyy tunnustaa uusi, omata halu muuttua, ts. katua vanhaa menettelytapaa ja muokata elintapa uuden mallin mukaan. Tämä määrää Paavalin ohjeen noudattamisen: ”Riisukaa pois vanha henkilöllisyytenne tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka loi sen, . . . vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa.” Tämä osoittaa, että ihmisen elämässä tapahtuu täydellinen muutos vanhan maailman tavasta uuden maailman tapaan. Meidän täytyy muistaa tässä, että Kristus Jeesus antoi tämän uuden vanhurskaan maailman puolesta elämänverensä, koska iankaikkinen elämä on saavutettavissa uudessa maailmassa. Johanneksen kirjoituksen mukaan nykyinen vanha maailma häviää pois. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. . . . Sitäpaitsi maailma häviää ja samoin sen halu, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – Kol. 3:9, 10; 1:10; 1. Joh. 2:15, 17, Um.

 6. Miksi voimme sanoa jonkun ihmisluomuksen olevan nykyään Jumalan kuva?

⁶ Koska vanha maailma häviää pois, niin kristityn täytyy kääntää selkänsä tuolle vanhalle maailmalle voidakseen elää edelleen uuteen maailmaan. Kun hänen mielensä on sitten uudistunut, kun hänen ajatustapansa on muuttunut mukautumaan Kaikkivaltiaan Jumalan Sanaan, niin voidaan sanoa sopivasti, että ihminen on Jumalan kuva, niin kuin Aadam oli alkujaan ennen rikostaan. Kun luomus muovautuu Jumalan korkeimman tiedon mukaan, niin hänen voidaan sanoa silloin palanneen Jumalan kuvaksi. Se ei merkitse sitä, että tuo henkilö olisi täydellinen silloin, vaan että hänen ajattelutapansa on palannut siihen korkeaan ja ylevään ajatteluun, mitä Jehova Jumala käyttää. Näin menetellen ihminen tulee mieluiseksi ja otolliseksi Kaikkivaltiaalle Jumalalle.

SOPIVA MIELENLAATU ENNEN ANTAUTUMISTA

 7. Mitä katumus on? Miksi sitä vaaditaan?

⁷ Nöyrä, katuva ihminen on kuvailtu Jesajan kirjoittamin sanoin: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja epävanhurskas mies ajatuksensa ja palatkoon Jehovan luo, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme luokse, sillä hän antaa yltäkylläisesti anteeksi.” Tämä osoittaa, miten Jehova on lähestyttävissä. Jehova ottaa Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta vastaan sen nöyrän, joka haluaa löytää hänet. Hän antaa luomukselle anteeksi ne synnit, mitkä on peritty syntisistä vanhemmista syntymisen tähden. Paavali osoittaa edelleen, miten tärkeätä on panna pois vanha henkilöllisyys, sanoen: ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu hänen petollisten halujensa mukaan; mutta . . . teidän on tultava uusiksi mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukeuduttava uuteen henkilöllisyyteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa.” Paavali kiinnittää täten eloisasti huomioomme sen, että meidän entinen elämistapamme ja entiset halumme täytyy hylätä kokonaan. Silloin on se uusi ajattelutapa, mikä saadaan tutkimalla Jehovan Sanaa ja tuntemalla hänen päätöksensä, vaikuttavana voimana kristityn elämässä. – Jes. 55:7, As; Ef. 4:22–24, Um.

 8. Mitä ominaisuuksia ihmisen tulee kehittää vesikasteen jälkeen?

⁸ Kun mielenmuutos on tapahtunut, niin henkilö kunnioittaa sen jälkeen äärimmäisessä määrässä Jehovaa ja Hänen Sanaansa. Hän noudattaa Paavalin kehotusta: ”Pukeutukaa . . . myötätunnon, ystävällisyyden, nöyrämielisyyden, lempeyden ja pitkämielisyyden hellään rakkauteen.” Näitä ominaisuuksia ei löydetä vanhasta maailmasta, vaan ainoastaan uudesta. Vaikka Paavalin sanat kirjoitettiin kristityille, niin Jehovan paljon varhaisempi lausunto osoittaa, miten suureksi hän arvostaa tällaisia ominaisuuksia: ”Minä huolehdin nöyristä, murtuneista luomuksista, jotka tuntevat kunnioitusta kaikkea sitä kohtaan, mitä minä sanon.” Nöyrä ihminen osoittaa äärimmäistä kunnioitusta Korkeinta Jumalaa Jehovaa, kohtaan. – Kol. 3:12, Um; Jes. 66:2, Mo.

 9. Millaista vallanalaisuutta vaaditaan, ja mihin sen täytyy perustua?

⁹ Voiko kukaan tavallinen ihminen ilmaista lujaa, jakamatonta rakkautta Kaikkivaltiasta Luojaa kohtaan? Kyllä, hänen täytyy olla yksinomaisesti antautunut Hänelle, ja sitten hänellä täytyy olla sydämessään palava into palvella Häntä, niin kuin halukas orja palvelee rakastamaansa isäntää. Palveleminen merkitsee tottelemista. Ne, jotka tottelevat Jehovaa, tekevät sen rakkaudesta häneen: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 14:23, 24) Rakkaus on todellisuudessa Jumalan käskyjen lain pääsisällys ja ydin. Kristus Jeesus todisti niin sanoen: ”Sinun täytyy rakastaa Jumalaasi Jehovaa koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko [elin-] voimastasi.” Mitään ei jätetä suinkaan pois. Luomusta vaaditaan rakastamaan ja palvelemaan Luojaa, Jehovaa, täydellisesti, tosisydämisessä kuuliaisuudessa. – Mark. 12:30; 5. Moos. 6:5.

10. a) Miten henkilön tulee katsella itseään antautumisen jälkeen? b) Missä määrin täytyy olla alistuvainen Jehovalle?

¹⁰ Tämä merkitsee Kristuksen tosi seuraajan puolelta itsensä täydellistä unohtamista, niin kuin hän sanoi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä.” Joka kieltää itsensä, hän kieltää omat henkilökohtaiset pyrkimyksensä ja elämänuransa valinnan. Hän koettaa sen sijaan tehdä tahdokseen sen tekemisen, mikä Jehovan tahto ja päätös on häneen nähden nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Hän käyttäytyy sitten sen mukaan.

ANTAUTUMINEN TUO VASTUUN

11. a) Miten tulee katsella vastuutaan? b) Minkä esimerkin mukaan kristittyjen tulee muovata elämänsä?

¹¹ Tämä laskee tosiaan raskaan vastuutaakan sen hartioille, joka antaa elämänsä Jehovalle. Uskollisuus tämän taakan kantamisessa on ehdoton vaatimus, ei valinnanvarainen. Se merkitsee halukasta luopumista omakohtaisesta elämäntien valinnasta, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. Pilkka, häpäisy, vaikeus, vaino, kidutus tai vankeus voivat kohdata henkilöä siksi, että hän haluaa noudattaa Jehovan Päätodistajan, Kristuksen Jeesuksen, menettelytapaa. Antautunut seuraa kaikissa tällaisissa olosuhteissa Jeesusta tehden Jehovan tahdon. Hän toteaa suostuneensa tekemään Jumalan tahdon, ja siksi hänen täytyy suhtautua myönteisesti vastuuseensa, niin kuin Jesaja teki sanoessaan: ”Tässä olen minä, lähetä minut.” Kun henkilö oppii Jumalan Sanaa ja oivaltaa vastuunsa, niin vastuu ei tunnu hänestä liian raskaalta, eikä hän tunne arkuutta sen suhteen eikä pelkää epäonnistuvansa. Koska hän odottaa elävänsä Jehovan iankaikkisessa uudessa maailmassa, niin hän tottelee jatkuvasti Jumalan Sanaa: ”älä pelkää”. Hän voittaa pelon ja arkuuden hengen. Hän muistaa Johanneksen näkemän ja kirjoittaman Jehovan ilmestyksen: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, . . . Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten . . . ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema [merkitsee toista kuolemaa].” Paavalikin antoi erittäin rohkaisevan ja vakuuttavan kehotuksen Timoteukselle kirjoittaessaan: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen. Älä häpeä sen tähden todistusta Herrasta äläkä minua, vankia hänen tähtensä, vaan ota oma osasi pahan kärsimisessä hyvän uutisen takia Jumalan voiman mukaan.” Me emme katso Juudas Iskariotin tai muidenkaan epäonnistuneitten, Saatanan itsensäkään, käsittäneen kovin vakavasti antautumisen merkitystä, vaan me katsomme Raamatun mainitsemien voimakkaitten, uskollisten, rohkeitten voittajien pitkää riviä. Heidän elämässään me näemme esimerkit, jotka ovat seuraamisen arvoisia. Me voimme olla aivan yhtä päättäväisiä kuin hekin. Me voimme olla yhtä tottelevaisia Jumalan palvelijoita kuin hekin. Varhaiskristityt, Kristuksen uskolliset apostolit mukaan lukien, olivat kaikkea muuta kuin pelokkaita. Sitten ovat sellaiset miehet kuin Aabraham, Iisak, Jaakob ja Daavid sekä naiset sellaiset kuin Saara, Raahab, Debora ja Jaael sekä monet muut tuossa Jehovan rohkeain liittonsa pitävien todistajien pitkässä rivissä, mikä ulottuu taaksepäin aina vanhurskaan Aabelin päiviin asti. Heillä oli luja toivon ankkuri Jehovan ylimmässä voimassa, toivo siitäkin, että hän herättää kuolleista. Tällainen vahvistunut usko auttaa ihmistä olemaan pelkäämättä vihollista, vaikka se maksaisi hänelle elämänkin nykyisenä aikana. – Luuk. 9:23; Jes. 6:8, As; Ilm. 21:1, 7, 8; 2. Tim. 1:7, 8, Um.

12. Mikä valinta on jokaisen tosi kristityn edessä?

¹² Elämäntavan valitseminen on henkilökohtainen asia, niin kuin Mooses osoitti: ”Minä olen asettanut elämän ja kuoleman teidän eteenne, siunauksen ja kirouksen, ja sinun täytyy valita elämä voidaksesi pysyä elossa, sinä ja sinun jälkeläisesi.” Mutta miten joku voi nyt valita elämän? Noudattamalla tosi kristitylle viitoitettua tietä, ”rakastamalla Jumalaasi Jehovaa, kuuntelemalla hänen ääntään ja pitämällä kiinni hänestä, sillä hän on sinun elämäsi ja päiviesi pituus”. Me valitsemme elämän antautumalla kokonaan Jehovalle siinä mielessä, että tottelemme häntä ikuisesti ja kannamme vastuutaakkamme. – 5. Moos. 30:19, 20, Um.

13. a) Minkä ratkaisun Joosua teki? b) Mitä tapahtuu meidän aikanamme niille, jotka eivät valitse oikein?

¹³ Joosuakin osoitti suoraan, että vaaditaan henkilökohtaista valintaa yksinomaisen antaumuksen toteuttamiseksi Jehovalle. ”Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa [Jehovaa], niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa [Jehovaa].” (Joos. 24:15) Jokaisella antautumattomalla henkilöllä on sama vapaus valita. Tämä valinta ratkaisee hänen kohtalonsa, onko se elämä vai kuolema. Jos joku kieltäytyy antautumasta palvelemaan Jehovaa tänä Jehovan voiman päivänä, niin hänen elämänsä päättyy pysyvästi Harmagedonissa (jos ei jo ennemmin), sillä hän on tuomittu syntinen. Kun joku tulee siihen kohtaan, että hän haluaa palvella Jehovaa koko sydämestään, sielustaan ja mielestään, niin kysymys ei ole: Onko minun antauduttava? Antautuminen tekemään Jumalan tahdon on Kristuksen Jeesuksen aikaisemmin viitoittama menettelytapa. Sen tähden tulisi kysyä itseltään: Ymmärränkö minä oikein Jehovan tahdon ja sen, mitä hän vaatii, jotta myöntyisin olemaan Kristuksen Jeesuksen tosi askeleissa seuraaja, tekemään Jehovan tahdon tästä lähtien? Kun henkilö, joka haluaa vilpittömästi palvella Jehovaa, ymmärtää tämän oikein, niin ei hän epäröi mitään. Jehova on viitoittanut tämän ehdottoman askeleen eteenpäin. Ihmisen täytyy ottaa tämä askel saavuttaakseen elämän. Se, joka suostuu seuraamaan Kristuksen askeleissa ja tekee tämän sopimuksen, on tosi kristitty. Kristuksen tottelevainen seuraaja vertauskuvaa sitten tämän antaumuksen toisten edessä vesikasteella.

MITÄ ANTAUTUMINEN MERKITSEE SINULLE

14. a) Mikä edeltää antautumista? b) Mikä seuraa antautumista? c) Mitä Jehovalle antautuminen sisältää?

¹⁴ Ennen antautumista tulee sielun tutkinta. On oivallettava, että antautumisen täytyy merkitä Jehovan puoleen kääntymistä. Se merkitsee sen vanhan maailman elintavan katumista, missä asianomainen on elänyt siihen asti, ja siitä poiskääntymistä. Katuva näkee syntisenä itsensä nyt Jumalan näkökulmasta. Hän tunnustaa Jehovan rakkaudellisesti varanneen Kristuksen Jeesuksen Pelastajaksi, Ostajaksi eli Lunastajaksi. Hän ymmärtää, että hänet voidaan saattaa sopusointuun eli ykseyteen Pyhän, Jehovan, kanssa, kun hän uskoo Kristuksen Jeesuksen vuodatetun veren lunastusarvoon. Silloin tapahtuu muutos. Se ei ole ihmemuutos, vaan uuden mielenlaadun alku, mikä muokkaa tästä lähtien hänen elämänjuoksuaan hänen ollessaan Jumalan paljastetun tahdon luja ja halukas tekijä. Antautuminen merkitsee tässä suhteessa ratkaisua, mikä on toteutettava. Kun henkilö antaa elämänsä Jehovalle, niin hän odottaa Jehovan täyttävän lupauksensa, eikä siitä ole epäilystäkään, etteikö Jehova tekisi sitä. Jehova odottaa myöskin sen, jonka hän vastaanottaa, täyttävän antautumislupauksensa. Mitään osittaista antautumista ei ole olemassakaan, so. pidättelemistä tai sellaisen päättelemistä mielessään, että antautuu Jehovalle rajoitetusti. Minkään ei saa antaa vaarantaa antaumuksen täydellisyyttä. Jehovalle antautumista seuraa siis totisesti vakava vastuu. Älköön henkilö tuudittautuko sellaiseen ajatukseen, että Jumalan Sanan saarnaaminen on vain mielivaltaista. Evankeliuminpalvelustyö kuuluu velvoittavana osana työmääräykseen samoin kuin Kristukselle Jeesuksellekin. Hänen antautumishetkensä merkitsi hänen evankeliuminpalvelustyönsä alkua, eikä hän poikennut siitä koskaan eikä sallinut minkään häiritä uutta elämänuraansa, minkä hän oli päättänyt ja suostunut toteuttamaan.

15. Mihin antautumista voidaan verrata?

¹⁵ Koska tämä oli alku, niin sitä voidaan verrata henkilön syntymäpäivään, so. hänen uuden elämänsä alkuun. Hän nautti tätä ennen ainoastaan hyvin vähäisessä määrässä ihmiselämästä, mikä oli kuolemantuomion alaisuudessa, koska me olemme muovautuneet Aadamin langenneeseen tilaan.

16, 17. a) Miten vasta antautuneitten henkilöitten tulee katsella tätä tärkeätä askelta? b) Mikä on vasta antautuneen henkilön pyrkimys?

¹⁶ Ihmisen täytyy olla lapsen tavoin innokas oppimaan ja jatkaa oppimistaan kasvaakseen kypsyyteen. Me huomaamme, miten lapsi jäljittelee innokkaasti vanhempiaan, ja me näemme myöskin, mikä ajava voima lapsessa on kohti kypsää miehen tai naisen ikää. Hän on tosiaan halukas pyrkimään innokkaasti siihen. Lapsen mieli on valpas hankkimaan tietoa, koska hänellä ei ole halua jäädä lapsuuteen eikä edes nuoruudentilaan. ”Vasta syntyneen” kristityn tulee katsella tällä tavalla edessään olevaa elämää.

¹⁷ Lapset ovat aina halukkaita pääsemään pelkästä maitoruoasta tai pehmeästä ruokavaliosta. He ovat halukkaita syömään kiinteää ruokaa, mitä he huomaavat vanhempiensakin nauttivan, koska he havaitsevat, että kiinteä ruoka kuuluu täysikasvuisille ihmisille. Näin on kristittyjenkin laita, kuten Paavali neuvoo: ”Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille, joiden käsityskyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän. Kun olemme nyt jättäneet alkeisopin Kristuksesta, niin ponnistelkaamme tästä syystä eteenpäin kypsyyteen älkäämmekä laskeko jälleen perustusta, nimittäin katumusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, opetusta kasteista ja käsien päälle panemisesta, kuolleista ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta.” – Hepr. 5:14–6:2, Um.

18. Mitä antautuneen tulee tavoitella? Mikä tuottaa iloa hänen sydämelleen?

¹⁸ Kristityn tulee tavoitella innokkaasti tietoa, jotta hän voisi saavuttaa hengellisen kypsyyden ja täyttää paremmin antautumisensa ja sitten auttaa toisia ja sillä tavalla auttaa heitä elämään. Sitä voidaan verrata nuorten kasvamiseen täysi-ikäisyyteen miehinä tai naisina. Kun he saavuttavat tämän kypsyystilan ja menevät naimisiin, niin he kasvattavat uusia lapsia maailmaan. Näin on kristittyjenkin laita. Sanomalla: ”Tule!” he tuovat toisia, ja nuo uudet, jotka kuulevat, kääntyvät pois aikaisemmasta menettelytavastaan ja tutkivat samalla tavalla ja tulevat siihen kohtaan, että antavat elämänsä Jehovan tahdon tekemiseen. Kristillinen kypsyys on ihmeellinen, onnellinen tila elää ja huomioida.

19. Miksi kustannusten vakava laskeminen on tärkeä sille, joka harkitsee antautumista?

¹⁹ Punnitessaan antautumisasiaa joku voi ajatella: Minä en voisi mitenkään tehdä tätä evankeliuminpalvelustyötä enkä osallistua siihen, ja kuitenkin minä rakastan Jumalaa ja haluan palvella häntä. Annan hänelle täyden tunnustuksen elämässäni, mutta täydellinen antautuminen – sitä minä en voi tehdä! Ihmisellä saattaa olla alussa tällaiset ajatukset, mutta jos hän on tällaisessa mielentilassa, niin hänen pitäisi silloin tutkia jatkuvasti, hankkia täsmällistä tietoa, koska kypsempi ajattelu auttaa häntä pääsemään oikeaan ratkaisuun. Tämä on totisesti tärkeä ratkaisu. Sitä voidaan valaista miehellä, joka suunnittelee talon rakentamista katsellessaan tulevaisuuteen. Mutta talon rakentamisenkin ollessa kysymyksessä hänen täytyy istuutua ja laskea kustannukset, niin kuin Jeesus sanoi: ”Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’?” Kun antaudutaan, niin se merkitsee sitä, että henkilön tulee laskea sellaisen elämäntien valitsemisen ja sillä loppuun asti pysymisen kustannukset sekä tehdä se raittiisti ja huolellisesti. – Luuk. 14:28–30.

ANTAUTUMINEN TUO ONNEN

20. Mitä siunauksia mm. Jehova suo antautuneille palvelijoille? Mikä tuottaa iloa?

²⁰ Miksi et silloin arvioisi, mistä sinä luovut, verraten sitä siihen, mitä Jehova lupaa sinulle? (Matt. 19:27–29) Pysähdy ajattelemaan sitä! Mitä hyvää sinulla on, mitä et ole saanut ensi sijassa Jehovalta, ottaen huomioon myöskin voiman osoittaa alttiutta, antaa ylistystä ja palvella halukkaasti? Nämähän sinä omistat onnellisena Jehovalle, itsesi kokonaisuudessaan, palvellaksesi häntä. Nämä annetaan halukkaasti Jehovalle tuon Vanhurskaan, Jeesuksen Kristuksen, kautta niistä sanomattomista eduista ja siunauksista, joita Jumalan antautuneille palvelijoille jaellaan jatkuvasti. Muista kumminkin, että tämä suo tuolle henkilölle valtuuden tulla kutsutuksi Jehovan nimellä ja puhua hänen nimessään yhtenä Hänen todistajanaan. Nämä Jumalan antautuneet palvelijat ovat tässä vanhassa tuomitussa ja kuolevassa maailmassa onnellisimpia eläviä ihmisiä. Nämä ihmiset odottavat tosiaan varjeltuvansa Jumalan yleissodassa Harmagedonissa sekä odottavat luottavaisesti elävänsä ikuisesti täydellisessä maailmanlaajuisessa paratiisissa. Antautumisesta riippuu siis paljon, ja sitten riippuu kaikki uskollisuudesta tässä antautumisessa. Nuhteettomuuden säilyttäminen ja uskollinen eläminen antautumislupauksen mukaan tuo ylimmän onnen. Sen laiminlyöminen tuottaa epätoivoa.

21. Miten laajakantoinen täytyy antautumisen olla?

²¹ Antautumisen täysi sisällys ja tärkeys voidaan nähtävästi koota Jeesuksen sanoihin: ”Näin ollen voitte olla varmat, että yksikään teistä, joka ei sano hyvästi kaikelle omistamalleen, ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33, Um) Minkään ei tule sallia vaikuttaa häiritsevästi antautumiseen. Tässä voi olla kysymyksessä miehen vaimo tai vaimon mies tai perhe tai mikä tahansa muu tässä maailmassa, mitä saatetaan pitää rakkaana. Jehovalle antautumisen täytyy olla kaiken käsittävä. Henkilöä sitoo velvollisuus omistaa yksinomainen antaumus Jehovalle.