Lukijain kysymyksiä
● Onko sisaren välttämättä peitettävä päänsä rukoillessaan jonkun antautuneen veljen läsnä ollessa, kun tämä veli ei ole hänen miehensä? Onko hänen tehtävä siten, kun hän johtaa Raamatun tutkistelua sellaisissa olosuhteissa, kuten esim. jonkun seurakunnan palvelijan läsnäollessa, joka valmentaa häntä, tai kun kierrospalvelija on hänen seurassaan? – M. S., USA.
Ei näytä olevan mitään syytä, miksi antautuneen naisen pitäisi koskaan johtaa rukouksessa aikuisten antautuneitten mieshenkilöitten ollessa läsnä. (1. Kor. 11:3) Brooklynin Beetel-kodissa ei keitään sisaria pyydetä milloinkaan johtamaan perhettä rukouksessa. Kun aikuinen antautunut mieshenkilö on läsnä seurakunnassa tai kodissa, niin hänen tulee edustaa muita Jehova Jumalalle esitettävässä anomuksessa. Jos aviomies, joka ei ole antautunut, haluaa vaimonsa johtavan ääneen rukousta, niin tämä voi tehdä sen, mutta hänen tulee silloin peittää päänsä kunnioituksesta miestään kohtaan päänä. (1. Kor. 11:5, 10) Kun mies on poissa, mutta antautuneita alaikäisiä miespuolisia henkilöitä, poikia, on läsnä, tulee äidin myös peittää päänsä, jos hän rukoilee. Sellaisissa tapauksissa riippuu hänestä, pitääkö hän rukouksen itse vai pyytää jotakuta antautuneista pojistaan esittämään sen. Mutta kastamattoman pojan ei pidä koskaan pitää rukousta perheen antautuneitten jäsenten puolesta. Kun ainoastaan antautunut äiti ja antautuneita tyttäriä on läsnä kotona, niin äiti saattaa pyytää jotakuta tyttäristä rukoilemaan, jos hän haluaa. Kenenkään ei tarvitse peittää päätään tällaisissa tapauksissa.
Mutta voi olla tilanteita, joissa on viisasta, että sisar johtaa Raamatun kotitutkistelua antautuneen veljen läsnäollessa, sellaisia kuin kysymyksessä on mainittu; tai hän saattaa johtaa Raamatun kotitutkistelua vastakastetulle veljelle, joka tarvitsee vielä apua. Miten on silloin? Antautuneen veljen tulee tällöin pitää rukous, ja sisar voi johtaa tutkistelua peitetyin päin. Hän tekee näin kunnioituksesta teokraattista järjestystä kohtaan, koska veli samoin kuin hänkin on Jumalan seurakunnan jäsen, ja seurakunnassa tulee miehen suorittaa opetus. (1. Tim. 2:11, 12) Jos antautunut sisar johtaa tutkistelua miehelleen, joka ei ole antautunut tai jollekulle toiselle henkilölle, mutta ei-antautuneen miehensä läsnäollessa, niin hänen päänsä tulee olla myös silloin peitetty. Tämä tunnustukseksi siitä, että miehen pitäisi olla se, joka antaa raamatullista valistusta perheensä läsnäollessa, jota perhettä hänen vaimonsa edustaa.
Mooseksen laki muistutti eri tavoilla israelilaisille naisille siitä etuoikeusasemasta, mikä miehillä oli Jehovan edessä, jotta he eivät olisi unohtaneet miehen asemaa päänä ja hairahtuneet Eevan tekemään rikkomukseen. Siksi tunnusomainen ruumiillinen merkki, mikä erotti Jehovan liittokansan muista, oli ainoastaan miehille sopiva, nimittäin ympärileikkaus. Edelleen kesti äidin saastaisuusaika tytön synnyttämisen jälkeen kaksi kertaa niin kauan kuin pojan synnyttyä. Kun Jeesus ruokki ihmeen avulla ihmisjoukkoja, niin hänen apostolinsa laskivat ainoastaan läsnäolleet miehet: ”Niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.” ”Niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.” – 2. Moos. 12:48; 3. Moos. 12:2, 5; Matt. 14:21; 15:38.
Samoin painotetaan kristillisessä seurakunnassa naisen teokraattista asemaa mieheen nähden päänpeitolla. Rikkaan kuvaannollisen merkityksensä lisäksi se edistää sopusointua ja rauhaa. Se on myöskin varoittamassa kristittyjä naisia harjoittamasta sopimatonta naisellista vaikutusta ja valpastuttaa kristittyjä miehiä alistumasta siihen, niin kuin Aadam, Simson, kuningas Salomo ja Tyatiran seurakunnan miehet tekivät. – Ilm. 2:20–23.
● Onko kukaan maan päällä kuullut koskaan Jehovan ääntä? – N. P., USA.
Henkeytetty apostoli Johannes sanoo Johanneksen 1:1–3:ssä, että Jeesus Kristus tunnettiin ennen ihmiseksi tuloaan Logoksena eli Sanana, Jehova Jumalan virallisena puhemiehenä. Me ymmärrämme näin ollen, että suurimmassa osassa Raamatun tapauksia, joissa Jehovan mainitaan puhuneen kansalleen, hän teki siten edustajan välityksellä eikä suoraan. Jumala puhui etupäässä pääpuhemiehensä, Sanan, välityksellä.
Kun Jehova ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja puhui hänelle, niin hän teki sen siis enkelisanansaattajan välityksellä, kuten on osoitettu 2. Mooseksen kirjan 3:2:sessa ja vahvistettu Apostolien tekojen 7:30, 35:nnessä. Mooseskin muistutti myös israelilaisia heidän Siinain vuoren luona saamastaan kokemuksesta: ”Herra [Jehova, Um] puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoansa, kuulitte vain äänen. Ja hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa; ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.” (5. Moos. 4:12, 13) Sekä Stefanus että Paavali tekivät selväksi, että tämä tapahtui edustajan välityksellä, sanomalla, että Laki annettiin ”enkelien toimen kautta”. Heprealaiskirjeen 2:2:sessa osoitetaan nimenomaan, että se oli ”enkelien kautta puhuttu”. – Apt. 7:53; Gal. 3:19.
Mutta Jumalan Sanassa on mainittu kolme tapausta, joissa Jehovan ainoasyntyinen Poika eli pääpuhemies oli täällä alhaalla maan päällä ja jolloin Jehova Jumala puhui hänelle. Näissä kolmessa paikassa ilmaisevat sekä tekstiyhteys että olosuhteet, että kuultu ääni oli itsensä Jehova Jumalan ääni. Esimerkiksi silloin, kun Jeesus kastettiin, kertomus sanoo meille: ”Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:17) Kun Pietari, Jaakob ja Johannes seurasivat Jeesusta Kristusta vuorelle ja näkivät kirkastusnäyn, niin kuultiin Jehovan äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” (Matt. 17:5) Kerran taas Jeesus rukoili: ”Isä, kirkasta nimesi.” Kertomus sanoo: ”Niin taivaasta tuli ääni: ’Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava’.” – Joh. 12:28.
Kristus sanoo niille, jotka eivät rakastaneet Jehovaa eivätkä halunneet tunnustaa Jeesusta Messiaaksi, eräässä tilaisuudessa: ”Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.” (Joh. 5:37, 38) Jehova Jumala on henki ja niin ollen näkymätön ihmissilmille. Kukaan lihaa ja verta oleva ihminen ei ole tästä syystä voinut koskaan nähdä Jehovan puhe-elimiä toiminnassa, mutta jotkut ihmiset ovat kuulleet hänen äänensä. Mutta nuo epäuskoiset, joille Jesus puhui, eivät olleet henkilökohtaisesti kuulleet milloinkaan Jehovan ääntä. – 2. Moos. 33:20.
● Me luemme Danielin 11:37:nnestä ”Pohjan kuninkaasta”: ”Hän ei välitä . . . naisten lempijumalasta [halusta, As].” Keitä ”naisia” tässä tarkoitetaan? – J. H., USA.
Raamatussa käytetään kerran toisensa jälkeen 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka naista esittämään kaupunkia eli järjestöä. (1. Moos. 3:15; Jes. 62:2, Um; Gal. 4:26; Ilm. 12:1) Samoin kuin Jumala antoi Aadamille naisen, Eevan, ”hänelle avun”, niin ovat järjestöt olleet apuna eli palvelijattarina niille, jotka ovat muodostaneet ne tai valvoneet niitä. Tämä ei ole pitänyt paikkaansa ainoastaan Jehova Jumalasta, kuten edelläolevista viittauksista on havaittu, vaan myöskin Saatana Perkeleestä, sillä hänelläkin on nainen, vaimonsa: ”Ja nainen jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” – Ilm. 17:18.
Danielin 11:37:nnessä olevan sanan ”naisten” täytyy soveltua kuvaannollisessa merkityksessä koska ”Pohjan kuningas” ei myöskään ole yksi mies, vaan tarkoittaa nykyisen totalitaarisen maailmanvallan hallitsevia tekijöitä. Sana ”naisten” tarkoittaa sen tähden kaikkia niitä ryhmiä tai järjestöjä, mitkä toimivat Pohjan kuninkaan heikompina astioina eli palvelijattarina hänen valta-alueillaan. Nämä ovat sivistyksellisiä, tieteellisiä, uskonnollisia ja muita senkaltaisia yhtymiä eli järjestöjä, joilla on tiettyjä haluja, palvontamuotoja eli omia ”jumaliaan”, mutta jotka Pohjan kuningas jättää huomioonottamatta palvoessaan ”linnoitusten jumalaa”. Näihin ”naisiin” kuuluvat myös satelliittimaat, varsinkin niiden johtajat, joilla on tiettyjä omia kunnianhimoisia pyrkimyksiään omien maittensa suhteen, mutta Pohjan kuningas ei ota niitä huomioon, jos ne eivät sovi hänen kunnianhimoisiin pyyteisiinsä, kuten kävi erityisesti Unkarin tapauksessa ja kuten on havaittu jossain määrin sanomalehdistä äskettäin Puolasta. Voitaisiin sanoa, että marsalkka Tito veti Jugoslaviansa pois kommunistisen Venäjän alaisuudesta, koska hän ei halunnut jättää halujaan sen alaiseksi, hän ei halunnut näytellä naisen eli palvelijattaren osaa kommunistiselle Venäjälle. Kaikki, jotka alistuvat, ovat kuin omavaltaisen Pohjan kuninkaan ”naisia”.