Kaste pelastukseen ja tulikaste
”Kaste, sen vastine, pelastaa teidät nyt (ei pelkkä lihan saastan peseminen, vaan Jumalan edessä puhtaan omantunnon rukoileminen).” – 1. Piet. 3:21, Mo.
1. Kuka on suuri Kastaja, ja mikä on seurauksena hänen suorittamistaan kasteista?
JEHOVA Jumala on suuri Kastaja. Hän suorittaa kasteita, mitkä johtavat joko elämään tai kuolemaan, pelastukseen tai tuhoon. Historia todistaa tämän. Me saamme lähitulevaisuudessa nähdä suunnattoman tulikasteen. Onko se suuri nykyinen helluntai, ja varjeltuvatko siinä ne, joita se kohtaa? Ainoa keino tuon tulikasteen kohtaamiseksi on nyt kaste pelastukseen. Me emme tarkoita tällä kastamista veteen upottamalla tai vajottamalla kokonaan ruumis veden alle tai siten, että joku uskonnollinen pappismies pirskottaa tai valelee vettä pään päälle. Miljoonat kristikunnassa olevat ihmiset väittävät saaneensa vesikasteen muodossa tai toisessa, mutta he eivät saa pelastusta sen perusteella. Me tarkoitimme sitä kastetta, minkä suorittaa Jumala eikä ihminen.
2. Kuka pani alulle vesikasteen ja missä, ja mistä kasteesta hän puhui ihmisille?
2 Noin kuusi kuukautta ennen kuin Jeesus tuli Jordanin virralle lähetti Jehova Jumala Johanneksen, leeviläispapin Sakariaan pojan, aloittamaan niiden juutalaisten veteenkastamisen, jotka katuivat sitä Lakia vastaan tekemiään syntejä, minkä Jumala oli antanut heille Mooseksen kautta. Kuinka sopivaa olikaan, että Johannes aloitti kastamistyönsä Jordanin virralla! Juuri tähän jokeenhan Jehovan profeetta Elisa lähetti satoja vuosia aikaisemmin syyrialaisen kenraalin Naemanin peseytymään, jotta hän puhdistuisi spitaalistaan. Naeman kastoi itsensä Jordanin virrassa eli upottautui siihen (kastaminenhan merkitsee upottamista eli vajottamista) seitsemän kertaa ja parani kuolettavasta vaivastaan. (2. Kun. 5:10–14; katso LXX-käännöstä) Ja nyt kastoi Johannes juutalaisia Jordanissa, mikä vertauskuvasi heidän pesemistään puhtaiksi heidän synneistään, koska he katuivat Jehova Jumalan edessä. Mutta Johannes sanoi heille, että joku häntä väkevämpi oli toimittava vielä suuremman upotuskasteen. Johannes varoitti juutalaisia seuraavin sanoin: ”Kirves on jo puitten juurella; sentähden tulee jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakattavaksi maahan ja heitettäväksi tuleen. Minä kastan toisaalta teidät vedellä teidän katumuksenne tähden, mutta se, joka tulee minun jäljessäni, on minua voimakkaampi, jonka kenkiäkään minä en ole sovelias ottamaan pois. Hän kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella. Hänen viskinkauhansa on hänen kädessään, ja hän puhdistaa perusteellisesti puimatantereensa ja kokoaa vehnänsä vilja-aittaan, mutta akanat hän polttaa tulella, mitä [ihminen] ei voi sammuttaa.” – Matt. 3:10–13, Um.
3. Kuka vastusti Jeesuksen kastetta, mutta miten sen osoitettiin olevan oikea?
3 Tuo Johannes Kastajaa voimakkaampi oli Jeesus Kristus. Kun Jeesus tuli Johanneksen luokse Jordanille kastettavaksi, niin nöyrä Johannes vastusti sitä vilpittömästi. Nähden Jeesuksen synnittömyyden Johannes ei voinut käsittää, että vesikaste olisi ollut hänelle sopiva, ja sanoi Jeesukselle: ”Minunhan tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinäkö tulet minun luokseni?” Mutta Jeesus vakuutti Johannekselle, että vesikaste oli sopiva vertauskuva hänen noudatettavakseen, sanoen: ”Salli sen tapahtua tällä kertaa, sillä sillä tavalla on meidän sovelias suorittaa kaikki, mikä on vanhurskasta.” Jehova Jumala näytti, että se oli oikea vertauskuva Jeesuksen noudatettavaksi, sillä Jumala kastoi sitten Jeesuksen pyhällä hengellään. Kun Jeesus nousi vedestä, niin ”hän näki Jumalan hengen laskeutuvan kuin kyyhkysen päälleen. Katso! Taivaista kuului myös ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.’” Jumala toimi tällä tavalla suurena Kastajana ja teki sen, mikä johti lopulta Jeesuksen pelastumiseen kuolemattomaan elämään taivaaseen Jumalan oikealle puolelle. – Matt. 3:13–17, Um; Hepr. 5:7; Joh. 12:27; Ps. 116:7–15; Matt. 26:39.
4. Mikä kaste alkoi tällöin Jeesukselle, ja miten se täydentyi?
4 Jeesus aloitti tässä kasteen kuolemaan ihmisenä, ihmisluomuksena. Kolme vuotta myöhemmin hän ilmaisi tämän opetuslapsilleen sanoen: ”Minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!” Kohta sen jälkeen hän sanoi Johannekselle ja Jaakobille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin.” (Luuk. 12:50; Mark. 10:39) Hän oli juuri kokemassa upotuskastetta kuolemaan ihmisuhrina, ihmisen syntien takia, Jordanissa tapahtuneesta vesikasteestaan lähtien. Se päättyi hänen kuollessaan kidutuspaalussa Golgatalla, Jerusalemin ulkopuolella. Jumala täydensi silloin tuon suuren toimituksen pelastamalla kuuliaisen Poikansa kuolemasta, herättämällä hänet kuolemattomaan elämään näkymättömänä henkenä taivaassa. Johannes Kastaja ei olisi voinut koskaan suorittaa tätä upotuskastetta. Vain kaikkivaltias taivaallinen Isä saattoi tehdä sen. – 1. Piet. 3:18, 21, 22.
ERO
5. Miksi helluntaina suoritettu henkikaste ei ollut tulikaste?
5 Johannes sanoi juutalaisille, että Jeesus ”kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella”. (Luuk. 3:16, Um) Monet kristikunnan papit ymmärtävät pyhän hengen ja tulen merkitsevän tässä samaa, niin että tuli on pyhä henki. Tukeakseen väitettään he viittaavat helluntaipäivään, jolloin Herra Jeesus Kristus, joka oli kirkastettuna taivaassa, vuodatti pyhän hengen maan päällä oleville uskollisille opetuslapsilleen. Lainaamme kertomuksesta: ”Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä henki heille puhuttavaksi antoi.” Mutta sitä ei voida sanoa ’tulella kastamiseksi’, koska ilmestyneen liekin olisi pitänyt kietoa ja peittää heidän koko ruumiinsa, jotta he olisivat tulleet kastetuiksi tulessa.
6. Miten Jooelin ennustus osoittaa, ettei se ollut tulikaste?
6 Apostoli Pietari lainasi sitten Jooelin ennustuksen (2:28–32) osoittaakseen sen täyttyneen silloin. Mutta tämä ennustus edeltäkertoi, että Jehova Jumala oli vuodattava henkensä, eikä tulta, kaikenlaiseen lihaan viimeisinä päivinä. Mutta niiden merkkien joukossa, mitkä Jumala oli tuova esiin alhaalla maan päällä, oli oleva ”verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin [Jehovan] päivä tulee, se suuri ja julkinen.” (Apt. 2:1–21) Tämä osoittaa, että tuli on eri asia kuin henki ja liittyy kuolemaan ja tuhoon, vereen ja savuharsoon.
7, 8. (a) Miten Johannes osoitti, mitä tulikaste merkitsee? (b) Kuinka Jeesus kokosi vehnän ja poltti akanat?
7 On ilmeistä, että tuli kuvaa tuhoa. Johannes Kastaja tekee tämän selväksi omassa puheessaankin sanoessaan, että puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan kirveellä maahan juuresta ja heitetään tuleen ja että Kristuksella Jeesuksella on puimamiehen tavoin viskinkauha kädessään puhdistaakseen puimatantereensa sekä että hän kokoaa vehnän vilja-aittaansa, mutta polttaa akanat tulella, jota kukaan ihminen ei voi sammuttaa.
8 Johannes puhui juutalaisille kuvakieltä. Puu, joka ei tuottanut hyvää hedelmää, on luonnollinen Israelin kansa, epäuskoisten juutalaisten muodostama kansa. Vehnä, jonka Jeesus erotteli ja kokosi vilja-aittaansa säilytettäväksi ja toisten elämän ylläpidoksi, on se pieni juutalaisjäännös, joka uskoi ja otti hänet vastaan Jehovan Messiaana eli Kristuksena. Mutta akanat, mitkä hän erotti pois ja poltti tulella, jota juutalaiset eivät voineet sammuttaa, olivat tuon kansan suuri enemmistö, joka ei uskonut ja joka vainosi Kristuksen seuraajia. Profeetta Jesaja käytti samaa akanavertausta osoittaakseen jumalattoman, uskottoman Israelin tuhon. (Jes. 5:24, 25; 33:11, 12) Uskovien juutalaisten vehnäluokka kastettiin taivaasta tulevalla pyhällä hengellä helluntaipäivästä lähtien. Hylättyjen uskottomien juutalaisten akanaluokka kastettiin tulisella tuholla vuonna 70, jolloin Rooman keisarin legioonat tuhosivat kansan pääkaupungin Jerusalemin; miljoona satatuhatta juutalaista tuhoutui ja yhdeksänkymmentäseitsemäntuhatta joutui vankeuteen, ja niin heidät hajotettiin maan ääriin kodittomaksi kansaksi.
9. Minkä kasteen Jeesus lupasi opetuslapsilleen, mutta minkä kasteen hänen vertauksensa ilmaisi tulevan juutalaisille epäuskoisille?
9 Kun ylösnoussut Jeesus neuvoi opetuslapsiaan jäämään Jerusalemiin, kunnes heidät verhottaisiin ylhäältä tulevalla voimalla, niin hän ei sanonut, että heidät kastettaisiin tulella. Hän sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan pyhässä hengessä joitakin päiviä tämän jälkeen. . . . te saatte voiman, kun pyhä henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajiani . . . maan etäisimpään osaan asti.” (Luuk. 24:49; Apt. 1:4, 5, 8, Um) Nämä kastettiin pyhällä hengellä, minkä vuodattamisessa Jehova Jumala käytti kirkastettua Kristusta Jeesusta, mutta mitä muihin juutalaisiin tulee, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan kutsua Jehovan Pojalleen valmistamaan hengelliseen hääjuhlaan, niin Jeesus sanoi vertauksessaan: ”Kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.” (Matt. 22:7) Jehova, taivaallinen Kuningas, käytti Rooman legioonia tuomionsa toimeenpanoarmeijoina v. 70 jKr. tuhoamaan Jerusalemin ja sen temppelin, ja siten nuo epäuskoiset, jotka olivat aikaansaaneet Jeesuksen ja hänen opetuslastensa murhaamisen, kastettiin kuvaannollisella tulella.
10. Miten tämä esikuvattiin v. 607 eKr., ja miten Jeremia valitti?
10 Tämä kaste oli jo esikuvattu Jerusalemin ja Siionin vuorella olevan kuninkaallisen palatsin ensimmäisellä hävityksellä, minkä Babylonian armeijat toimeenpanivat v. 607 eKr. Myöskin Jehovan profeetat sanoivat ennustaessaan tästä kansallisonnettomuudesta, että se tulee luopioisraelilaisille tulen kautta. (Sef. 1:18; Jer. 32:26–35) Ja Jeremia, joka valitti kansaa kohtaavaa tuhoa, vaikeroi: ”Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri. . . . Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen. [Jehova] on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.” (Valitusv. 2:3, 4; 4:11) Hän noudatti tässä sitä toimintaohjetta, mikä on mainittu kuningas Daavidin Psalmissa: ”[Jehova] tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa. Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.” – Ps. 11:5, 6.
11. Mikä on ensimmäinen kerrottu tulikaste, niinkuin Jeesus osoitti?
11 Juudan kansaa vuosina 70 jKr. ja 607 eKr. kohdannut tulinen tuho, mikä johtui sen tottelemattomuudesta Jumalan lakia kohtaan, ei ollut ensimmäinen tulikaste, minkä Raamattu kertoo. Varhaisin kerrottu tulikaste oli se, mikä kohtasi Sodoman ja Gomorran pakanakaupunkeja hyvin kirjaimellisella tavalla. (1. Moos. 18:20–19:29) Jeesus itse vahvisti tämän kertomuksen totuudenmukaisuuden sanomalla: ”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Koska Jeesus esitti meille tällöin ennustuksensa tämän maailman lopusta, niin hän antaa meidän ymmärtää, että maailmanlaajuinen tulikaste odottaa nykyään elävää sukupolvea. – Luuk. 17:28–30.
12, 13. (a) Miten Jesaja osoitti tuollaisen kasteen tulevan Israelille? (b) Miten Juudas osoittaa tämän olevan meidän päivillemme varattu profeetallinen näytelmä?
12 Osoittaen, että taivaasta Sodomaan ja Gomorraan langennut tulitulva oli profeetallinen kuvaus luonnollista Israelia kohdanneesta tulikasteesta, Jehova henkeytti profeetta Jesajan puhumaan Israelin kansalle noiden kirottujen kaupunkien vastineena ja sanomaan: ”Jollei sotajoukkojen Jehova olisi jättänyt meille hyvin pientä jäännöstä, niin me olisimme olleet kuin Sodoma, me olisimme olleet Gomorran kaltaiset. Kuulkaa Jehovan sana, te Sodoman hallitsijat; kallistakaa korvanne meidän Jumalamme laille, te Gomorran ihmiset. Mitä on minulle teidän uhrienne paljous? sanoo Jehova. Minä olen saanut kylläni polttouhreista . . . lakatkaa tekemästä pahaa, oppikaa tekemään hyvin; etsikää oikeutta, vapauttakaa sorrettu, hankkikaa oikeus isättömälle, puhukaa lesken puolesta.” – Jes. 1:9–17, As.
13 Israel ei ottanut vaarin tästä kehoituksesta vanhurskauteen ja osoitti olevansa suuremmassa vastuussa Jumalan edessä kuin Sodoma ja Gomorra. Se saikin sentähden kauhistavassa tulikasteessa samanlaisen kohtalon kuin nuo jumalattomat kaupungit. Vain uskollinen jäännös pelastui. Tämä on profeetallinen näytelmä, mikä varmistaa sen, että samankaltainen tulikaste peittää myös Sodoman, Gomorran ja luopuneen Israelin nykyisen vastineen. Tämä ilmenee siitä varoituksesta, minkä opetuslapsi Juudas kirjoitti kristityille tovereilleen sanoen: ”Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, . . . ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Juud. 7) Mutta luopiokristikunta ei ole kiinnittänyt huomiota tähän varoittavaan esimerkkiin. Sekin kastetaan tuliseen tuhoon, eikä Jumala nosta sitä koskaan pois siitä.
VARHAISIN VERTAUSKUVALLINEN UPOTUSKASTE
14. Mikä pelastus kiinnostaa meitä? Miten Pietari mainitsee sen?
14 Nähdessämme, että meidän edessämme on tällaiset asiat, meitä kiinnostaa pelastuminen ja se upotuskaste, mikä johtaa siihen. Apostoli Pietari kertoo meille, että tästä annettiin muinainen kuvaus. Me teemme sentähden hyvin tutkiessamme sitä huolellisesti tietääksemme, mitä tehdä, jotta voisimme saavuttaa haluamamme pelastuksen tänä vaarallisena aikana. Pietari kertoo, että tämä kuvaus annettiin Nooan päivinä. Nooan mainitseminen muistuttaa meitä heti vedenpaisumuksesta – vedestä – ja se herättää mielessämme ajatuksen vesikasteesta. Mutta tutkikaamme ja katsokaamme, viittaako Pietari siihen. Hän kirjoittaa: ”Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, kun rakennettiin arkkia, missä muutamat ihmiset, se on, kahdeksan sielua, vietiin turvassa veden läpi. Se, mikä vastaa tätä, pelastaa nytkin teidät, nimittäin kaste, . . . Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. Hän on Jumalan oikealla puolella, sillä hän meni taivaaseen, ja enkelit ja vallat ja voimat tehtiin hänen alamaisikseen.” (1. Piet. 3:20–22, Um) Ketkä pelastuvat nyt tämän kautta, mikä vastaa tuota Nooan aikana annettua muinaista esikuvaa?
15. Ketkä pelastuivat siinä Pietarin aikana? Ja ketkä pelastuvat siten nykyään?
15 Olemme onnellisia voidessamme sanoa: Sekä juutalaisista että pakanoista tulleet kristityt, jotka saavat kasteen pyhässä hengessä, ja nyt myöskin heidän hyvätahtoisten tovereittensa ”suuri joukko”. Elämää etsivät juutalaiset tarvitsivat Pietarin aikaan pelastamista siitä tulikasteesta, mikä uhkasi kansaa, ja Pietari kehoitti heitä helluntaipäivänä: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Kolmetuhatta uskoi sen sanoman, että Jeesus oli kirkastettu taivaassa ollakseen sekä Herra että Kristus, ja myöhemmin vielä useammat tuhannet, ja heidät kaikki kastettiin hänen nimessään syntiensä anteeksiantamiseksi ja pyhän hengen lahjan saamiseksi ja osallistumaan sen kasteeseen. Nämä noudattivat ajan kuluessa Jeesuksen ohjeita eivätkä menneet Jerusalemin kaupunkiin pääsiäisaikaan vuonna 70 jKr. He eivät joutuneet näin ollen tuota kaupunkia piirittävien Rooman legioonien ansaan, ja niin he eivät kaatuneet nälkään, ruttoon eikä miekkaan, eikä heitä otettu vangiksi ja viety maanpakolaisuuteen Rooman orjina. He säästyivät tulikasteelta, mikä kohtasi tuota uskotonta kansaa. He kuvasivat tässä sitä, miten ne ihmiset, joilla on uskoa Jumalaan ja Kristukseen, varjeltuvat nyt samanlaiselta tapahtumukselta, mikä on pian kohtaava kristikuntaa.
16. Miksi Nooan päivien ja nykyisen ajan välillä täytyy olla vastaavaisuutensa?
16 Mainittuaan Nooan päivien tapahtumia apostoli Pietari kertoo, että se, mikä nytkin pelastaa meidät, ”vastaa tätä”. Mitä se vastaa? Ilmeisesti sitä menettelyä eli järjestelyä, mikä muodosti pelastuskeinon silloin vedenpaisumuksen aikaan. Täytyy olla vastaavaisuuksia, koska Jeesus puhui profeetallisesti ”lopun ajasta”, missä me nyt olemme, ja sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan [läsnäolo] oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan [läsnäolo] oleva.” (Matt. 24:35–39; Luuk. 17:26–30) Jeesus antoi näillä sanoilla lisätodistuksen siitä, että vedenpaisumus oli historiallinen tosiasia ja että myös tämä tämän maailman ”lopun aika”, jonka kuluessa hän on näkymättömänä läsnä Valtakunnan voimassa, on tuon muinaisen maailman lopun kaltainen, missä Nooa oli läsnä.
17. Mitä Nooan nimi merkitsee, mutta miten hän oli toimelias?
17 Pankaamme sentähden merkille nämä tärkeät vastaavaisuudet. Silloin me voimme olla varmoja siitä kasteesta, mikä tuo pelastuksen. Tuolla muinaisella näyttämöllä ollut päähenkilö oli Nooa, arkin rakentaja. Ketä hän kuvaa? Lemek, Nooan isä, antoi hänelle hänen nimensä, koska Lemek sanoi hänen syntyessään: ”Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka [Jehova] on kironnut.” (1. Moos. 5:29) Nimi Nooa merkitsee ”lepoa” tai ”lohdutusta”. Mutta Nooa ei ollut mikään toimeton laiska mies vedenpaisumuksen edellä eikä sen jälkeenkään. Hän oli sen ajan tärkeimmän tehtävän näkyvä johtaja. Nooa oli kymmenettä sukupolvea Aadamista laskien, joten hän täydensi erään Aadamista lähtevän sukupolvisarjan kymmenen ollessa maallisia asioita koskeva täydellisyyden luku. Nooa ei levännyt ennen vedenpaisumusta. Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja”, ja kun hänelle annettiin Jumalan varoitus asioista, joita ihminen ei ollut vielä nähnyt, niin hän rakensi ”pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee”. – Hepr. 11:7.
18. Miten Nooa täytti vedenpaisumuksen jälkeen nimensä merkityksen?
18 Ensimmäinen tehtävä, mihin Nooa ryhtyi sen jälkeen kun hän ja hänen perheensä tulivat pois arkista vedenpaisumuksen mentyä, oli alttarin rakentaminen ja uhrin uhraaminen Jehovalle. Tämä oli rauhoittavaa Herralle Jehovalle, sillä me luemme: ”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun [levon tuoksun, KJ, reunam.; tyydyttävän tuoksun, Ro] ja sanoi sydämessänsä: ’En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.’” Jehova siunasi sitten Nooan ja hänen poikansa. (1. Moos. 8:21; 9:1) Me näemme nyt tässä, että Nooa toi nimensä mukaisesti lohdutusta ihmiskunnalle sen uudessa alussa vedenpaisumuksen jälkeen hankkien helpotusta ihmisten käsien työhön ja raadantaan, mistä he olivat aikaisemmin kärsineet Jehovan maata koskevan kirouksen takia.
19. Miten Jeesus vastaa Nooaa varsinkin siinä suhteessa, mitä tämän nimi merkitsee?
19 Nooaa vastaa Kristus Jeesus. Jeesus oli seitsemäskymmenes seitsemäs Aadamista Luukkaan 3:23–38 mukaan, ja hänen nimensä merkitsee ”Jehova on pelastus”. Mutta hänkin saattaa ihmisiä lepoon Nooan tavalla jo nyt. Hän sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon . . . te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28–30) Jeesus antaa tänä tämän maailman ”lopun aikana” tämän levon ja virvoituksen kaikille lampaille, joita hän palvelee Oikeana Paimenena, sekä taivaallisten perijätovereittensa ”pienen lauman” jäännökselle että ”muiden lampaitten” suurelle joukolle. (Luuk. 12:32; Joh. 10:16) Mutta sen jälkeen kun Harmagedonin taistelu kastaa tulella tämän vanhan maailman, kristikunta mukaanlukien, niin hän lohduttaa ihmiskuntaa suurella sapattilevolla hallituksensa tuhat vuotta. ”Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.” Hän sanoi tämän juutalaisille, jotka vastustivat sapattipäivänä suoritettuja armotöitä. Hän hallitsee tuona tuhatvuotissapattina Kuninkaana ja Ylimmäisenä Pappina ja johtaa ihmiskunnan Jumalan puhtaaseen palvontaan, niin ettei Jumalan kirous paina kuuliaista ihmiskuntaa. Jeesus on totisesti vastakuvallinen Nooa. Muinainen Nooa suoritti rakennustyötä ”perhekuntansa pelastukseksi”. Niin tekee Kristus Jeesuskin. Mitä hän rakentaa? Taiten se vastaa arkkia?
20, 21. Mikä vastaa Nooan arkkia ja miten?
20 Arkkia vastaa Jehova Jumalan teokraattinen järjestö, jonka valvojaksi hän on asettanut vastakuvallisen Nooan, Kristuksen Jeesuksen. Tämä Jumalan Poika on myöskin Nooan kaltainen rakentaja, ja hän kertoo rakentavansa kirkkonsa eli seurakuntansa sille Kalliolle, mikä hän itse on. (Matt. 16:18) Me luemme lisäksi Heprealaisten 1:1, 2, 8, 9:nnestä, että hän on ”vanhurskauden saarnaaja”, jonka kautta Jumala on puhunut meille ja ”jonka hän määräsi kaiken perilliseksi ja jonka kautta hän teki asiainjärjestelmät”. (Um) Tämän Suuremman Nooan rakentama arkki muodostaa uuden asiainjärjestelmän, uuden jumalallisen järjestelyn, mikä tarjoaa meille suojan ja varjelee meidät iankaikkiseen pelastukseen. Sen seurakunnan, teokraattisen järjestön, minkä hän rakentaa, täytyy elää tässä uudessa asiainjärjestelmässä ja ajatella, puhua ja työskennellä sopusoinnussa sen kanssa. Tämä arkki eli teokraattinen rakennelma on maailman pilanesine, koska se on rakennettu Jumalan ohjeitten mukaan ja hänen tarkoitustaan varten. Se on erilainen! Maailma ei ole nähnyt mitään sen kaltaista eikä ymmärrä sitä.
21 Sen rakentamiseen vaaditaan sentähden uskoa Jumalaan, ja niiden, jotka työskentelevät tämän uuden asiainjärjestelmän hyväksi, täytyy osoittaa uskoa kestääkseen tämän maailman pilkkaamisen ja häpäisyn. Mutta se täyttää uskollisesti tarkoituksensa edessä olevassa suuressa ahdingossa varjelemalla kaikki ne, jotka etsivät siitä turvaa, samoin kuin arkki kantoi Nooan ja hänen perheensä turvassa tulvavesien läpi. Me muistamme myöskin, miten sellainen arkki, arkku eli teebaa (hepreaksi) pelasti Mooses-lapsen kuolemasta Niilin virran veteen. – 2. Moos. 2:3, 5.
22. Miten tuo uusi järjestelmä osoittautui pelastavaksi? Miten se tekee sen nytkin?
22 Tämä on uusi asiainjärjestelmä verrattuna vanhaan järjestelmään, mikä oli olemassa juutalaisten keskuudessa Mooseksen lain alaisuudessa. Kun tuo juutalainen järjestelmä loppui täysin Jerusalemin tulisessa hävityksessä v. 70, niin tämä uusi kristillinen asiainjärjestelmä säilyi. Jehovan todistajat iloitsevat nyt, tuhat yhdeksänsataa vuotta sen jälkeen, samasta uudesta asiainjärjestelmästä ja saavat nauttia yhä useammista sen uusista asioista. Me olemme tehneet hyvin etsiessämme turvaa siitä eikä tuosta asiainjärjestelmästä, mikä on vallalla kristikunnassa ja muussa maailmassa. Sillä ulkokultainen maailmallinen järjestelmä kastetaan tulisella tuholta Harmagedonissa, mutta Jumalan uusi asiainjärjestelmä säilyy ja aikaansaa niiden pelastumisen, jotka muovaavat elämänsä sen mukaan. Tämän nykyisen jumalattoman maailman loppu merkitsee Saatanan rakennelmien, hänen taivaittensa ja maansa, loppua. Mutta Suurempi Nooa, Kristus Jeesus, on pyhissä taivaissa Jumalan oikealla puolella, ja hän selviytyy Harmagedonista voittoisana. Hän varjeltuu hengissä samoin kuin hänen voideltujen seuraajiensa jäännöskin ja heidän hyvätahtoiset toverinsa, jotka ovat etsineet turvaa arkkina toimivasta Jumalan uudesta asianjärjestelmästä. Ollessaan maan päällä Jeesus tunnusti Nooan tavoin, ettei hän tiennyt sitä päivää eikä hetkeä, milloin vedenpaisumusta vastaava tapaus puhkeaa, mutta nyt hän tietää ollessaan taivaassa yhteydessä Jumalan kanssa.
SUUREMPAAN NOOAAN
23, 24. (a) Jollei heitä kastettu pelastumisekseen veteen eikä arkkiin, niin mihin sitten? (b) Miten heidät kastettiin siinä merkityksessä?
23 Tutkiessamme edelleen Nooan päivien ja tämän ”lopun ajan” välisiä vastaavia kohtia me kysymme: Mihin meidät kastetaan pelastukseksemme ottaen huomioon lähestyvän maailmantuhon? Kristuksen ”pienen lauman” voideltu jäännös kastetaan luonnollisesti pyhässä hengessä, niinkuin varhaiset opetuslapsetkin kastettiin helluntaipäivänä. Mutta apostoli Pietari ei puhu siitä tässä kohdassa. Nooan päivinä kastettiin muinainen jumalaton maailma tuhoonsa vedessä: ”sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä”. (2. Piet. 3:6, Um) Noita kahdeksaa henkiinjäänyttä ei kastettu siis tähän tulvaan heidän pelastumisekseen. Eikä heitä kastettu pelkästään tuohon arkkiin eli alukseenkaan, sillä epäilemättä oli joitakin laivoja kellumassa niillä joilla, mitkä virtasivat Eedenistä, ja ne ovat saattaneet ajelehtia jonkin aikaa vesillä, mutta lopulta ne ovat täyttyneet vedellä ja hukkuneet. Raamatullinen johtopäätös on näin ollen se, että pelastuksen tuosta tulvasta tuotti noiden varjeltuvien kastaminen Nooaan, arkin rakentajaan.
24 Niillä seitsemällä, jotka menivät Nooan mukana arkkiin, täytyi olla luottamusta häneen Jehovan profeettana. Heidän täytyi olla järkähtämättä liittyneet häneen ja vaeltaa hänen kanssaan niinkuin hän ”vaelsi Jumalan kanssa”. Heidän täytyi olla halukkaita kärsimään ne herjaukset ja häpäisyt, mitkä kohtasivat häntä, ja kärsimään hänen kanssaan vanhurskaan asian takia. Heidät täytyi yhdistää asiainjärjestelmään, mikä ei ollut siitä maailmasta, teokraattiseen järjestelyyn, missä Nooa oli päärakentaja, pääneuvonantaja ja -laivuri ja -ohjaaja. Heidän täytyi siis olla alamaisia hänelle, päämiehelle, joka otti johdon ja ohjasi työtovereitten joukkoa. Kun he tekivät kaiken tämän, niin heidät kastettiin toden teolla Nooaan.
25, 26. (a) Miten tuollainen kaste toistui Mooseksen tapauksessa? (b) Kuka sanoo sitä kasteeksi, ja mihin egyptiläiset kastettiin?
25 Tämä johonkin Jehovan valittuun palvelijaan kastetuksi tuleminen toistui Mooseksen tapauksessa. Pietari kertoo meille Nooaan kastamisesta, mutta apostoli Paavali puhuu Moosekseen kastamisesta. Ne, jotka pelastuivat Egyptistä Mooseksen mukana, olivat ympärileikattuja juutalaisia eli israelilaisia ja hyvätahtoista ”sekakansaa”, ja nämä kaikki kastettiin häneen. Miten? Jehovan Punaisella merellä suorittamalla vertauskuvallisella teolla, ja Jehova toimi siellä jälleen enkelinsä kautta suurena Kastajana. Hän muodosti vesimuurit heidän oikealle ja vasemmalle puolelleen, kun he menivät itään päin Punaisen meren pohjaa pitkin. Hän varasi vesipilven heidän yläpuolelleen, ja hän kätki heidät sen avulla faraon takaa-ajavien sotajoukkojen näkyvistä. Hän nosti sitten kansansa noista vesistä tuoden sen hengissä Punaisen meren itärannalle vapaana kansana. Mutta voidakseen kokea tämän kasteen heidän täytyi hyväksyä Mooseksen johto. Kapinoiminen häntä, Jehovan valittua, vastaan rangaistiin tuholla. Koska hän oli Jumalan ja israelilaisten keskinen välittäjä, niin heillä ei ollut pääsyä yhteyteen Jumalan kanssa muuten kuin hänen kauttaan. Heidän täytyi hyväksyä Jehovan lait hänen kauttaan. Mooseksen näkyvän johdon alaisuudessa olevan teokraattisen järjestön ulkopuolella ja tämän ”Israelin valtion” ulkopuolella ei ollut mitään toivoa, ja ihminen oli siellä ”ilman Jumalaa maailmassa”. Niin luemme Efesolaiskirjeen 2:12:nnesta.
26 Seuraamalla Moosesta läpi Punaisen meren ihmeellisen pilven peitossa israelilaiset ja hyvätahtoinen ”sekakansa” tulivat kastetuiksi Moosekseen. He olivat siitä lähtien sidottuja hänen johtoonsa ja riippuvaisia hänen toimimisestaan välittäjänä Jehova Jumalan ja Israelin välillä. Mooses puhui näin ollen, että hän kantoi heitä, niinkuin isä kantaa lasta sylissään. (4. Moos. 11:11–14) Apostoli Paavali sanoo tätä kaikkea kasteeksi kirjoittaessaan: ”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä.” (1. Kor. 10:1, 2) Takaa-ajavat Egyptin armeijat eivät olleet tuon suojelevan pilven alla. Kun Jehovan enkeli katsahti tuon pilven läpi ja näki egyptiläiset Punaisen meren pohjalla, niin vesimuurien sallittiin luhistua, ja niin nuo armeijat tulivat kastetuiksi vedessä tuhoon. Niitä ei nostettu koskaan sieltä elävinä, ei ihmisten eikä Jumalan voimin.
27. Mihin kaste pelastukseen suoritetaan nykyään, ja ketkä saavat sen?
27 Jumala käytti Moosesta ennustamaan, että oli tuleva hänen kaltaisensa Profeetta, joka oli oleva kumminkin suurempi kuin hän. Apostoli Pietari osoittaa selvästi, että Suurempi Mooses, jonka piti tulla, on Herra Jeesus Kristus. Mikä koski Moosesta, se koskee Kristustakin. Häneenkin kastetaan pelastumiseksi. Hänen ”pieni laumansa”, jonka jäsenistä tulee hänen perijätovereitaan taivaan valtakunnassa, on kastettu häneen pyhän hengen välityksellä, minkä Jumala vuodatti ensin Jeesukseen, joka on Pää ja joka alkoi helluntaina vuodattaa sitä ”pienen laumansa” jäseniin. ”Sillä”, apostoli Paavali sanoo, ”niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1. Kor. 12:12, 13, 27) Mutta Pietari viittaa kasteeseen, joka tapahtuu häneen tänä tämän maailman ”lopun aikana”, kasteeseen, mikä käsittää Oikean Paimenen ”muut lampaat” sekä hänen pienen laumansa jäännöksen, sillä hän saattaa heidät kaikki yhteen, ”ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen”. (Joh. 10:16; Apt. 3:19–23; Hepr. 3:4–6) Tämä on kaste Suurempaan Nooaan. Kun muinainen maailma loppui, niin arkin sisäpuolella oleminen kuvasi sitä, että oli kastettu Nooaan teokraattisen asiainjärjestelmän alaisuudessa. Nooan vaimo, hänen kolme poikaansa ja heidän vaimonsa olivat ne seitsemän henkeä, jotka kastettiin Nooaan. Keitä nämä kuvasivat?
NOOAN VAIMO
28. Ketkä vastaavat nykyään Nooan vaimoa?
28 Ottakaamme ensiksi Nooan vaimo. Hän on nainen, joka on kokonaan syrjäytetty tämän profeetallisen näytelmän aikaisemmissa tarkasteluissa. Mistä hän tapaa vastineensa nykyään? Ilmeisesti niistä, joita Raamattu sanoo Kristuksen ”morsiameksi”, ”Karitsan vaimoksi”. He ovat ”Kristuksen ruumis”, hänen 144 000 uskollista voideltua seuraajaansa, jotka muodostavat hänen hengellisen ”pienen laumansa”. – Ilm. 19:7–9; 21:2, 9; Joh. 3:29; 2. Kor. 11:3; Ef. 5:21–32.
29. Kuinka kauan Nooalla oli vaimonsa? Mikä tätä vastaa?
29 Nooalla oli vaimo ainakin sata vuotta ennen vedenpaisumusta, sillä hänen poikansa Jaafet oli vanhin ja syntyi noin sata vuotta ennen vedenpaisumusta, koska Nooa oli viisisataa vuotta vanha, kun hänestä tuli isä. Seem, hänen seuraava poikansa, syntyi yhdeksänkymmentä kahdeksan vuotta ennen vedenpaisumuksen alkua. (1. Moos. 5:32; 7:11; 10:21; 11:10; 9:22–25) Miten monta vuotta noista kuudestasadasta vedenpaisumusta edeltäneestä vuodestaan Nooalla oli tämä vaimo, sitä emme tiedä, mutta hänellä oli tämä vaimo kauan ennen tuon jumalattoman maailman loppua ja mahdollisesti jo kauan ennen kolmen poikansa syntymää. Kristuksen morsiankin alkoi samoin muodostua kauan, kauan ennen tämän jumalattoman maailman loppua, nimittäin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, tämän kristillisen asiainjärjestelmän alussa. Tätä vaimoa edustaa tänä ”lopun aikana” maan päällä hänen voidellun pienen laumansa jäännös.
30. Mitä Nooan vaimon läheinen yhteys Nooaan kuvaa?
30 Nooan vaimolla oli Nooaan hänen vaimonaan mitä läheisin suhde. Samoin on ”morsian”-luokkakin, mihin nykyinen jäännös myös kuuluu, kastettu nykyiseen Nooaan, Kristukseen Jeesukseen, aivan erikoisella tavalla pyhän hengen kautta. Tämä merkitsee sitä, että siihen kuuluvien täytyy olla kastettuja hänen kuolemaansa Jehova Jumalan valtakunnan kunniaansaattamiseksi, jotta heidät herätettäisiin lopulta samanlaisessa ylösnousemuksessa kuin hänetkin, ensimmäisessä ylösnousemuksessa, taivaan ”kirkkauteen, kunniaan ja katoamattomuuteen”. Apostoli Paavali kysyy heiltä: ”Ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” (Room. 6:3–5) Jehova Jumala on tässä suuri Kastaja. Nooa työskenteli muinaisaikoina vaimonsa pelastumiseksi osoittamalla uskonsa käytännöllisellä tavalla. Vaimo ei hylännyt häntä, vaan seurasi häntä arkkiin eikä kuollut, vaan eli joitakin vuosia vedenpaisumuksen jälkeenkin, vaikka ei synnyttääkseen enää lapsia Nooalle. Samoin on nyt jäännöksenkin laita.
POJAT JA MINIÄT
31, 32. Ketkä vastaavat Nooan poikia ja näiden vaimoja?
31 Nyt ryhdymme tarkastelemaan Nooan kolmea poikaa ja heidän vaimojaan. Ketkä vastaavat heitä tänä aikana? Meidän täytyy olla rehellisiä ja katsoa tosiasioita suoraan silmiin omana aikanamme, ”lopun aikana”. Meidän iloiset silmämme näkevät nyt suuren joukon miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä, kerääntyvän Jehovan teokraattisen järjestön luo ja ryhtyvän pyhään palvelukseen hänen hengellisessä temppelissään. He näkevät, ettei heillä ole pelastusta missään tämän kohtalokkaan ajan paholaisten henkeyttämissä ihmisten laatimissa järjestelytoimenpiteissä. He kääntyvät senvuoksi pois ihmisten ja tämän maailman tahdon tekemisestä ja pyhittäytyvät kokonaan tekemään Jumalan tahdon. He tunnustavat kaiken pelastavan voiman tulevan Jehova Jumalalta, joka istuu valtaistuimella, ja hänen Pojaltaan Jeesukselta Kristukselta, jonka Isä antoi Karitsana uhriksi. He tervehtivät häntä palmunoksin Jehovan voideltuna Kuninkaana, ja he seuraavat hänen johtoaan, hänen, joka on Oikea Paimen. Hänestä tulee heidän ”iankaikkinen Isänsä”. (Jes. 9:5) Näiden lukumäärä on nyt paljon suurempi kuin jäännöksen, jonka kanssa Paimen on tehnyt heistä yhden lauman, ja me näemme, että he ovat tulleet uuden asiainjärjestelmän alaisuuteen sopivaan aikaan, Saatanan maailmaa kohdanneen ”suuren ahdistuksen” alkuosan ja loppuosan välisenä suosion aikana. Heidät ennustettiin täten Ilmestyskirjan 7:9–17.
32 Me emme voi tämän tähden poistaa heitä maailman lopun näyttämöltä. Me emme voi jättää heitä pois kuvasta. He kuuluvat arkkijärjestelyyn pienen lauman jäännöksen kanssa. Heillä täytyy siis olla vastaavaisuutensa joissakin, jotka olivat Nooan arkissa vedenpaisumuksen aikana. On täysin järkevää ja totuudenmukaista, että he vastaavat Nooan kolmea poikaa ja näiden kolmea vaimoa.
33. Ketkä kuvasivat Sodoman ja Gomorran päivinä tätä samaa luokkaa?
33 Tämä ei ole lainkaan outoa eikä tavatonta. Olemme jo huomanneet, että ”sekakansa” tuli kastetuksi israelilaisten kanssa Moosekseen Punaisella merellä ja meni lopulta Luvattuun maahan. Ja kun Jeesus vertasi Harmagedonin taistelua edeltäviä toisen läsnäolonsa päiviä muinaisiin päiviin, jolloin suuret onnettomuudet ja huomattavat vapautukset sattuivat, niin hän ei ottanut vertailuun mukaan ainoastaan Nooan päiviä, vaan myöskin Lootin ajan. Loot oli Aabrahamin veljenpoika, Aabrahamin, jossa kaikki maan sukukunnat piti siunattaman. Loot oli asettunut asumaan Sodomaan, mikä oli tuomittu tuhottavaksi tulella. Osoittaen, että Loot ja hänen kaksi tytärtään, jotka pelastuivat tulituhosta, olivat profeetallisia kuvauksia tulevista henkilöistä, Jeesus sanoi: ”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:28–30, 32) Loot ja hänen tyttärensä, joiden hengen puolesta Aabraham esitti anomuksia Jehovan enkelille, kuvaavat epäilemättä samaa luokkaa kuin Mooseksen ajan sekakansa ja Nooan kolme poikaa ja heidän vaimonsa. Tämä kaikki kuvaa sitä, että Harmagedonin läpi ei viedä turvassa ainoastaan hengellistä luokkaa, jäännöstä, vaan myöskin hyvää tahtovien ihmisten maallinen luokka.
34. Mikä oli Nooan poikien ja miniöitten lukumäärä häneen ja hänen vaimoonsa verrattuna, ja mikä heidän etunsa oli?
34 Nooan poikien ja miniöitten lukumäärä voitti hänet ja hänen vaimonsa suhteessa kolme yhteen, ja he olivat vedenpaisumuksen jälkeen ne, jotka täyttivät Jumalan toimeksiannon: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Moos. 9:1) Heidät oli kastettu Nooaan siten, että he toimivat uskollisesti yhdessä hänen, Jehovan palvelijan, kanssaan kaikkina arkin rakentamisvuosina ja että he astuivat lopulta hänen kanssaan arkkiin, mennen luultavasti kaksittain niinkuin uros- ja naaraseläimetkin. He tulivat näin ollen Jehovan siunauksen alaisuuteen vedenpaisumuksen jälkeen, ja heillä oli toimeksianto, mikä vastasi osaltaan Aadamille ja Eevalle Eedenissä annettua toimeksiantoa.
35. Miten he ovat näin ollen kuvaus nykyisestä ”suuresta joukosta”?
35 Kuinka sopiva kuvaus he ovatkaan nykyisten muiden lampaitten ”suuresta joukosta”! Nämäkin on kastettu Suurempaan Nooaan, Kristukseen Jeesukseen, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin ”pienen lauman” jäännös. Heitä ei kasteta Kristuksen kuolemaan, sillä suuren Kastajan Jehova Jumalan tahto ei ole se heidän suhteensa. Hänen tahtonsa on, että he olisivat vanhurskaassa uudessa maailmassa hedelmällisiä saaden lapsia, kun he ovat varjeltuneet Harmagedonin taistelussa nykyisessä pelastus-”arkissa”, ja osallistuisivat paratiisin valmistamiseen puhdistettuun maahan ja sen asuttamiseen täydellisinä ihmisinä, Jumalan kuvina ja kaltaisina iankaikkisesti. He eivät ole siis Kristuksen jäännöksen kaltaisia, johon kuuluvat ovat ”haudatut kasteen kautta kuolemaan” eli ”hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa”. Vaikka jotkut ”muut lampaat” saattavat kuollakin jäljelläolevana aikana ennen Harmagedonin taistelua, niin he eivät uhraa kuitenkaan koskaan odotettaan saada täydellinen elämä maanpäällisessä paratiisissa. He nukahtavat pois siinä toivossa, että saavat ylösnousemuksen elääkseen ihmisinä maan päällä Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa. Heidät kastetaan siis Suurempaan Nooaan siten, että he kuulevat nyt Oikean Paimenen äänen julistavan Valtakunnan hyvää uutista koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja seuraavat antautuneina häntä, joka on Jumalan voideltu Kuningas. He ovatkin tästä syystä muuttaneet elämäntapansa. He eivät tuhlaa enää aikaa tämän maailman tapojen jäljittelemiseen, vaan elävät uuden asiainjärjestelmän, turva-arkin, mukaisesti.
Kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. – Room. 15:4; 2. Tim. 3:16.