Jumalan hallitusvallan Pääedustajan tuottaminen

”Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan Israelille katumusta ja syntien anteeksiantoa.” – Apt. 5:31, Um.

 1. Miksi emme saa pelastusta, jos jätämme huomioon ottamatta Jumalan hallitusvallan Pääedustajan?

MEILLÄ ei ole varaa jättää huomioon ottamatta häntä, jonka kaikkeuden Jumalhallitsija korottaa Pääedustajakseen ja Pelastajaksi. Jos me jättäisimme huomioon ottamatta tämän Pääedustajan ja yrittäisimme lähestyä Jumalhallitsijaa palvonnassa, me emme saisi pelastusta. Vain tämän Pääedustajan välityksellä Jumalhallitsija antaa meille keinon pelastua täydelliseen elämään ja onneen siinä siunatussa uudessa järjestyksessä, jonka Jumalhallitsija on luvannut. Kaikkialla asuvien ihmisten on tarpeellista tietää tämä elintärkeä tosiasia.

 2. Minkä Jerusalemin sanhedrinin vähän aikaisemmin suorittaman toimenpiteen huomioon ottaen tuon oikeusistuimen tarvitsi tietää tämä tosiasia?

² Jerusalemin korkeimmat uskonnolliset arvohenkilöt tarvitsivat tämän tosiasian tuntemusta 1 900 vuotta sitten. Nuo miehet muodostivat maan korkeimman oikeusistuimen sanhedrinin. Muutamia viikkoja aikaisemmin antamallaan päätöksellä he olivat tuominneet tämän paljon kiistellyn henkilön, Jeesuksen Kristuksen, kuolemaan. Nyt heidän edessään oli tämän kiistanalaisen henkilön kaksitoista huomattavinta seuraajaa. Simon Pietari ja ne toiset yksitoista seuraajaa sanoivat todistajan paikalta oikeusistuimelle, että siitä miehestä, jonka se oli tuominnut kuolemaan, oli tehty Jumalan ”Pääedustaja ja Pelastaja”. Vastaukseksi oikeudenpäätökseen he sanoivat.

 3. Mitä nämä kuolemaan tuomitun miehen kaksitoista seuraajaa sanoivat tottelevaisuudesta ja Pääedustajasta vastaukseksi sanhedrinin päätökseen?

³ ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te surmasitte ripustamalla hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan Israelille katumusta ja syntien anteeksiantoa. Ja me olemme näiden seikkojen todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” – Apt. 5:29–32, Um.

 4. Mitä Pääedustajaksi ja Pelastajaksi korotettu oli antava Israelille ja minkä Jumalan liiton mukaisesti?

⁴ Pitipä Jerusalemin korkein oikeus asiasta tai ei, niin paaluun pantu Jeesus oli palautunut eloon kuolleista ja oli Jumalan oikealla puolella ja siten kykenevä toimimaan Jumalhallitsijan Pääedustajana ja Pelastajana Israelin kansan hyväksi. Mitä varten hän oli ”Pääedustaja ja Pelastaja”? ”Antamaan Israelille katumusta ja syntien anteeksiantoa.” Tämän ”syntien anteeksiannon” piti tapahtua ”uuden liiton” mukaan, jonka Jumalhallitsija oli luvannut solmia valitun kansansa kanssa. – Jer. 31:31–34; Luuk. 22:20.

 5. a) Kuka oli saarnannut katumusta Israelille ennen Jeesuksen kuolemaa? b) Mitkä kysymykset olivat nyt paikallaan syntien katumisen ja anteeksi antamisen sekä sanhedrinin jäsenten suhteen Jumalaan ollessa kysymyksessä?

⁵ Tuo Jerusalemin oikeusistuin tiesi, että Johannes Kastaja oli saarnannut ennen Jeesuksen Kristuksen ilmaantumista maalliselle näyttämölle: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Kun Johannes Kastaja oli sitten vangittu, niin Jeesus Kristus, jonka Johannes oli kastanut, ryhtyi saarnaamaan samaa sanomaa ja sanoi: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2, 13–17; 4:12–17) Näin jatkui aina Jerusalemin sanhedrinin yllytyksestä aiheutettuun Jeesuksen kuolemaan asti. Oliko katumisasiassa nyt mitään eroa Israelin kannalta? Mitä olivat ne synnit, jotka piti antaa anteeksi? Eivätkö Simon Pietarin oikeusistuimen jäsenten edessä lausumat sanat olleet antaneet heille hyvää ajattelemisen aihetta? Miten heidän suhteensa Jumalaan oli nyt muuttunut? Lepäsikö tämä suhde samalla perustalla kuin aikaisemmin? Katsokaamme.

 6. Miten Jehova tuli velvoitetuksi lunastamaan kansansa Israelin Egyptistä, ja miten hän teki sen?

⁶ ”Israelin kansakunta sai alkunsa Egyptin maassa Jaakobin (Israelin) ja hänen jälkeläistensä oleskellessa siellä 215 vuotta. (1. Moos. 49:28–33) Jonkin aikaa sen jälkeen, kun Egyptin pääministeri Jaakobin poika Joosef oli kuollut, israelilaiset joutuivat orjuuteen, ja tehtiin yritys kansakunnan pyyhkäisemiseksi kokonaan pois. Sitten Jumala toi nämä Jaakobin (Israelin) jälkeläiset ennustamanaan aikana ”pois Egyptistä, orjuuden pesästä”. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Jumala oli käskenyt heitä viettämään Egyptissä uutta illallista, pääsiäisillallista, niisanin 14. päivänä vuonna 1513 eaa. Tuon päivän iltana teurastettiin pääsiäiskaritsa, jonka verta vihmottiin israelilaistalojen ovenpieliin ja kamanaan, ja sitten se paahdettiin kokonaisena ja syötiin verellä merkittyjen suljettujen ovien takana. Jumala hyväksyi pääsiäiskaritsan uhrin ja vapautti israelilaiset Egyptistä heidän uhri-illallisensa jälkeen. Hän oli ikään kuin ostanut heidät pääsiäisuhrikaritsan välityksellä. (2. Moos. 12:1–13:18) Näin Israelin kansakunta oli kansa, ”jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa”. – 2. Sam. 7:23.

 7, 8. a) Miten Jumala vahvisti jälleen Punaisellamerellä omistusoikeutensa Israelin kansaan? b) Mitä Jehova ryhtyi tekemään Israelin kanssa Siinain vuoren luona, ja mitä hän käski Moosesta sanomaan ehdotukseksi?

⁷ Jumala johdatti profeetta Mooseksen johdolla lunastetut israelilaiset turvallisesti Punaisenmeren vesien halki, mutta hukutti heitä takaa ajavan Egyptin sotajoukon. (2. Moos. 14:1–15:21) Tämä Israelin kansan yliluonnollinen vapauttaminen vahvisti Jumalan omistusoikeutta siihen; se kuului tosiaan hänelle. Kolmantena kuukautena (siivan) Egyptin maasta lähtemisen jälkeen Jumala vei kansan Siinain vuoren juurelle Arabian niemimaalla. Profeetta Mooses nousi Jumalan ja Israelin kansakunnan välittäjänä Siinain (Hoorebin) vuorelle toimimaan Jumalan kanssa tämän lunastetun kansan hyväksi. Nyt ryhdyttiin toimenpiteisiin liiton solmimiseksi, ts. juhlallisen, vahvistetun sopimuksen tekemiseksi Jumalan ja tämän lunastetun kansan Israelin kesken. Huomaa, mitä Jumala käski Moosesta sanomaan kansalle:

⁸ ”Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” – 2. Moos. 19:3–6.

 9. Ryhtyikö Jumala oikeutensa perusteella saattamaan Israelia pyhään liittoon kanssaan, vai miten hän käsitteli asiaa?

⁹ Liiton velvoitukset lausuttiin täten selvästi ja liitolle annettiin tietty tarkoitus, Jumalalle kuuluvan ”pappisvaltakunnan” ja ”pyhän kansan” aikaansaaminen. Tässä ei pidä sivuuttaa sitä, että Jumala ei pakottanut tätä liittoa Israelin kansalle. Hän ei sanonut: ’Minä olen lunastanut teidät Egyptin orjuudesta, ja minä olen myös pelastanut teidät Punaisenmeren vesistä, ja te kuulutte sen tähden minulle oikeuden ja oston perusteella. Minä voin tehdä kanssanne mitä haluan, ja se, mitä minä sanon, käy laista, ja teidän on toteltava sitä.’ Sen sijaan se, mitä Jumala neuvoi Moosesta sanomaan kansalle, ilmaisee Jumalan tahtoneen tietää, halusiko, tahtoiko hänen lunastamansa kansa tehdä pyhän liiton hänen kanssaan. Sen sijaan, että Jumala olisi käskevästi, tyrannimaisesti pakottanut kansan liittoon, hän odotti sen ilmaisevan tahtonsa asiassa. Jos kansa ei tahtoisi, ei liittoakaan tehtäisi!

LUNASTETUN KANSAN TAHDONILMAISUA ODOTETTIIN

10. Miksi liitolle tarvittiin välittäjä, ja minkä inhimillisen tekijän Jumala tunnusti asiassa?

¹⁰ Liiton piti olla kaksipuolinen, ts. juhlallinen sopimus eli sitoumus kahden osapuolen välillä. Koska se oli oleva liitto Pyhimmän Jumalan ja epätäydellisten, syntisten ihmisluomusten välillä, jotka olivat perineet tuomion ja kuoleman Aadamilta ja Eevalta, niin tämä liitto vaati välittäjää, jonka Jumala tunnusti vanhurskaaksi uskon perusteella, nimittäin Moosesta, leeviläisen Amramin poikaa. (Gal. 3:19, 20) Jumala, toinen Osapuoli, osoitti haluavansa tehdä liiton, mutta mikä oli sen toisen osapuolen tahto, jota kutsuttiin yhtymään liittoon? Jumalan ja Israelin välisen liiton muodollinen vihkiminen odotti kutsutun vähäisemmän osapuolen tahdon ilmaisua. Tässä määrin Jumala tunnusti ihmisen tahdon.

11. Miten Israel ilmaisi suhtautuvansa ehdotettuun liittoon, ja mitä Jehova ei esittänyt israelilaisille ennen tätä Jehovalle esitettyä ilmaisua?

¹¹ Miten kansa, jota sen kansalliset vanhimmat tässä edustivat, suhtautui tarjottuun liittoon? Raamatun kertomus sanoo: ”Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’. Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle.” (2. Moos. 19:7, 8) Ennen kuin Jehova Jumala sai tämän kansan halukkuuden ilmaisun, hän ei esittänyt sille Siinain vuoren huipulta kymmentä käskyä, ehdotetun lakiliiton peruslakeja. – 2. Moos. 19:9–20:22.

12. a) Mitä kansa siis sai tehdä liiton suhteen? b) Miksi voimme kutsua israelilaisten menettelyä liiton suhteen, ja mikä kuvaava ilmaisu ilmenee Room. 6:13:sta?

¹² Kansa sai ilmaista vapaan valintansa, joko hyväksyä tai hylätä Jumalan ehdotuksen. Sillä oli moraalinen toimintavapaus päättää joko tulla Jehovan ’erikoisomaisuudeksi ennen kaikkia muita kansoja’ tai kieltäytyä tulemasta siksi noudatettaviksi määrättyjen ehtojen vuoksi. Kun tämä lunastettu kansa vastasi yhtenä miehenä Jumalan ehdotukseen: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme” tai kirjaimellisesti ”me tulemme tekemään”, niin mitä se siis teki? Miten nimittäisimme tuota sen tekoa toisin sanoin? Onko liikaa sanoa, että se merkitsi sitoutumista Jehova Jumalan tahdon tekemiseen Hänen osoittamallaan tavalla? Onko se rinnastettavissa siihen, mitä kristitty apostoli Paavali sanoi Rooman kristilliselle seurakunnalle: ”Antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle”? (Room. 6:13) Amerikkalainen käännös (An American Translation [AT]) esittää tämän voimakkaammin sanoessaan: ”Tarjoutukaa Jumalalle.” Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanoo: ”Asettukaa Jumalan käytettäviksi.” Tarkistettu standardikäännös (Revised Standard Version [RS]) sanoo: ”Luovuttakaa itsenne Jumalalle.” Moffattin Uusi käännös (A New Translation [Mo]) esittää: ”Teidän täytyy antautua Jumalalle.”

13, 14. a) Miksi Jehova tarjosi israelilaisille liittoa sen sijaan, että olisi pakottanut sen heille, ja mitä he itse asiassa tekivät antaessaan vastauksensa? b) Milloin he vahvistivat uudelleen tahtonsa, ja mikä heistä siten tuli Jehovalle?

¹³ Jehova ei suostutellut voimakkaasti israelilaisia ja sanonut: ’Minä olen lunastanut teidät Egyptistä, ja minä olen pelastanut teidät Punaisestamerestä. Sitä paitsi te olette ystäväni Aabrahamin luonnollista siementä. Teidän täytyy sen tähden solmia tämä liitto minun kanssani.’ Tosin Jumala noiden syiden tähden tarjosi heille liittosuhdetta kanssaan, ja hän asetti heidän eteensä houkuttelevan odotteen, jos he solmisivat liiton. Mutta israelilaisten asia oli valita, tullako kansaksi, jonka Jumala on Jehova. Kun he sanoivat: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme”, niin he siis antautuivat Jehovalle ollakseen Hänen kansansa ja tehdäkseen Hänen tahtonsa, joka piti esittää liitossa. Myöhemmin, kun kymmenen käskyä ja niiden jälkeen lakikokoelma oli annettu Moosekselle, liitto vahvistettiin eläinuhrien verellä. Ja siten israelilaisista tuli Jumalan antautunut kansa Jehova Jumalan kanssa tehdyn sitovan liiton välityksellä. Omatessaan siinä tilaisuudessa vielä paremman tiedon kansa vahvisti uudelleen päätöksensä tehdä Jehovan tahto, sillä 2. Moos. 24:7, 8:n kertomus sanoo:

¹⁴ ”Ja hän [Mooses] otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ’Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme’. Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella’.” – Ks. myös Hepr. 9:18–20.

15. Miten kauan tuo liitto kesti, ja keitä se sitoi?

¹⁵ Tämä liitto, joka vihittiin tuon lunastetun kansan jäsenten kanssa Siinain vuoren luona, ei sitonut ainoastaan siellä läsnä olleita vaan myös heidän lihallisia, luonnollisia jälkeläisiään. Se oli ”liitto määräämättömään aikaan asti”. (3. Moos. 24:8, Um) Se saattoi heidän kaikki luonnolliset jälkeläisensä liittoyhteyteen Jumalan kanssa niin pitkäksi aikaa kuin liitto kesti. Näin ollen ne israelilaiset, jotka syntyivät erämaassa sen jälkeen, kun tuo liitto oli vihitty Siinain vuoren luona, olivat liitossa Jumalan kanssa vaeltaessaan pakollisesti erämaassa neljättäkymmenettä ja viimeistä vuottaan. He olivat siis jatkuvasti antautunutta kansaa eli antautunut kansakunta.

16. Miten Mooabin tasangolla kävi ilmi, että monet eivät halunneet jäädä liittoyhteyteen Jehovan kanssa?

¹⁶ Tuhannet tuon antautuneen kansakunnan jäsenistä eivät kuitenkaan halunneet pysyä liittoyhteydessä Jehovaan tuona viimeisenä vuonna (1473 eaa.). He osoittivat sen Mooabin tasangolla. 4. Moos. 25:1–5 esittää tästä luettavaksemme Mooseksen kertomuksen:

”Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria [liittyi Baal-Peoriin, Um, AT; tai: iestäytyi Baal-Peorin kanssa, RS], syttyi Herran viha Israelia kohtaan.

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista’. Niin Mooses sanoi Israelin tuomareille: ’Surmatkoon jokainen miehistään ne, jotka ovat antautuneet palvelemaan Baal-Peoria [jotka ovat liittyneet Baal-Peoriin, Um, AT; iestäytyneet Baal-Peorin kanssa, RS]’.”

17. a) Kuinka moni kuoli siellä siksi, että oli rikkonut liittonsa Jehovan kanssa? b) Miten Jehova puhuu Hoos. 9:10:ssä heidän liittymisestään Baal-Peoriin?

¹⁷ Tämän johdosta kuoli 24 000, kun he rikkoivat sopimuksensa ’tehdä kaikki, mitä Herra oli puhunut’. (4. Moos. 25:9; 1. Kor. 10:8) Yli 700 vuotta myöhemmin Jehova viittasi tähän kauhistavaan tapahtumaan profeettansa Hoosean välityksellä. Hän kertoo ensin, miten haluttu Israelin kansa oli hänelle, ja sanoo sitten, miten monet israelilaiset tekivät itsensä inhottaviksi hänelle. Jehova sanoo: ”Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät [antautuivat, Um, AT] häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.” (Hoos. 9:10) Moffattin raamatunkäännös sanoo: ”He omistautuivat Baalille, tuolle Häpeälliselle.” (Samoin myös Leeserin käännös [Le]) Koska israelilaiset erottautuivat Jehova Jumalasta liittyäkseen toiseen jumalaan, niin Tarkistettu standardikäännös sanoo: ”He . . . vihkiytyivät Baalille.” (Samoin myös American Standard Version [AS]; New American Bible; New English Bible)

18. a) Miten Juutalaisen julkaisuseuran käännös Hoos. 9:10:stä esittää heidän tekonsa uskottomuuden Jehovaa kohtaan? b) Miten uskottomuus esitetään saman heprealaisen sanan yhteydessä Hes. 14:7, 8:ssa?

¹⁸ Nuo uskottomat israelilaiset olivat olleet antautuneet ainoalle elävälle tosi Jumalalle, mutta nyt he erottautuivat Hänestä omistautuakseen eli antautuakseen Baalille. Esittäessään tuon uskottoman teon Juutalaisen julkaisuseuran Raamattu sanoo: ”He erottautuivat tuohon häpeälliseen asiaan.” Tässä oleva tärkeä heprealainen teonsana on nazár, jota on käytetty sen yhteydessä, mitä juutalainen nasiiri teki erottautuessaan nimenomaan Jumalalle. (4. Moos. 6:1–8) Profeetta Hesekielin päivinä, vähän ennen Jerusalemin vuonna 607 eaa. tapahtunutta ensimmäistä hävitystä, oli monta israelilaista, jotka menettelivät samalla tavalla kuin uskottomat israelilaiset Mooseksen päivinä Mooabin tasangolla. Jehova sanoi tällaisista uskottomista profeetta Hesekielille:

”Kuka ikinä israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, luopuu [nazár] minusta ja sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, . . . Minä . . . hävitän hänet kansastani; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 14:7, 8.

19. a) Liittyykö uskottomien israelilaisten antautumiseen Baal-Peorille jokin muukin antautuminen? b) Mitä 4. Moos. 25:3 sanoo nimenomaan sen sijaan, että se puhuisi heidän erottautumisestaan Baal-Peorille?

¹⁹ Näin jo ilmaisutapa osoittaa, että nuo eristäytyneet israelilaiset olivat ensin liittosuhteessa Jehova Jumalaan, mihin suhteeseen heidän esi-isänsä olivat saattaneet heidät sanoessaan välittäjälle Moosekselle: ”Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” (2. Moos. 24:7; 19:8) Mutta hylätessään liittonsa ja kääntyessään epäjumalanpalvelukseen he rikkoivat nyt antaumuksensa Jehovalle ja antautuivat sille, mitä epäjumaloitiin. Sen sijaan että 4. Moos. 25:3 puhuisi Israelin erottautumisesta Baalille, se sanoo nimenomaan: ”Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria [iestäytyi Baal-Peorin kanssa, RS, AS; antoi sitoa itsensä Baal-Peoriin, Rotherham; liittyi Baal-Peoriin, Um, Yg,a Mo, Le, Jeb; myös jae 5].” Tämän pitäisi olla meille nykyään varoituksena, jos kenellä meistä on suhde Jehova Jumalaan. (1. Kor. 10:6, 11) Me emme halua tehdä samaa kohtalokasta erehdystä. Se merkitsisi uskottomuutta Jumalan hallitusvallalle eli kapinaa sitä vastaan.

TIEN NÄYTTÄMINEN UUTEEN LIITTOON

20. a) Miksi tuo ensimmäinen liitto ei ollut virheetön, ja mille se sen tähden jätti sijaa? b) Minkä profeetan kautta uusi liitto ennustettiin, ja mitä Mooses sanoi paremmasta välittäjästä?

²⁰ Liitto, jonka Jehova teki Mooseksen välityksellä Israelin antautuneen kansan kanssa, oli ”liitto määräämättömään aikaan asti” (Um). Tuo Siinain vuoren luona tehty liitto ei ollut virheetön israelilaisten ja heidän välittäjänsä Mooseksen epätäydellisyyden takia. Se jätti sen tähden sijaa paremmalle liitolle, uudelle liitolle. Tämän mukaisesti Jehova Jumalan tarkoituksena oli tehdä uusi liitto, ja etu päästä tähän toiseen liittoon piti tarjota luonnolliselle Israelin kansalle. Enemmän kuin 600 vuotta ennen tämän uuden liiton vihkimistä uuden välittäjän välityksellä Jehova ennusti sen profeetta Jeremian kautta seitsemännellä vuosisadalla ennen tämän paremman Välittäjän tuloa. (Jer. 31:31–34; Hepr. 8:6–13) Tämän paremman ja suuremman Välittäjän tulon ennusti profeetta Mooses, ja hän sanoi, että tämä välittäjä herätettäisiin israelilaisista; hän oli oleva luonnollinen israelilainen. – 5. Moos. 18:15–19; Apt. 3:22, 23; 7:37, 38.

21. a) Milloin, missä ja minkä ilmoituksen yhteydessä parempi välittäjä syntyi? b) Miksi Jeesus vietti juutalaisten pääsiäistä, ja mikä hän ilmaisi olevansa ja miten viettäessään sitä viimeistä kertaa?

²¹ Tämä parempi Välittäjä syntyi vuonna 2 eaa. kuningas Daavidin jälkeläisenä Daavidin kaupungissa Beetlehemissä. Hän oli samalla Jumalan Poika, ja hänen syntyessään Jumalan enkeli ilmoitti Beetlehemin lähellä sijaitsevalla kedolla olleille paimenille: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10, 11) Koska tämä, joka oli oleva ”Kristus, Herra”, oli syntynyt juutalaisesta äidistä, hän oli luonnollinen juutalainen ja sen liiton lain alainen, jonka Mooses oli välittänyt Jumalan ja Israelin välille. Me luemme tämän vahvistukseksi Gal. 4:4:stä: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen.” Koska Jeesus Kristus oli Israelin kanssa tehdyn liiton lain alainen, hän vietti pääsiäisillallista. Viettäessään viimeistä kertaa pääsiäistä vuonna 33 hän osoitti olevansa luvatun uuden liiton Välittäjä. Miten? Hän asetti silloin niin kutsutun Herran illallisen, ja kun hän ojensi viinimaljan uskollisille apostoleilleen, niin hän sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” (Luuk. 22:20) Jeesus vuodatti oman verensä tämän liiton vahvistamiseksi.

22. a) Milloin Jeesus ryhtyi tulemaan uuden liiton välittäjäksi? b) Miksi Johannes ensin vastusteli Jeesuksen kastamista?

²² Mutta Herran Jeesuksen oli profeetta Mooseksen tavalla ryhdyttävä tulemaan täksi uuden liiton Välittäjäksi. Milloin hän ryhtyi sen tekemiseen? Siihen aikaan, kun hänet kastettiin Jordanissa. 30-vuotiaana hän jätti puusepänverstaansa Nasaretissa ja meni Johannes Kastajan luo kastettavaksi veteen. Tämä oli uudenlaatuinen kaste Johanneksen suoritettavaksi. Kuten luemme Mark. 1:4:stä, niin siihen saakka ”Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen [katumuksen, Um] kastetta syntien anteeksisaamiseksi.” (Luuk. 3:3) Mutta Jumalan Poika Jeesus ei tullut Johannes Kastajan luo kastattamaan itseään vertauskuvaksi katumuksesta syntien anteeksi saamiseksi. Jeesus oli täydellinen ja synnitön. (Hepr. 7:26) Hän ei tullut Johanneksen luo siksi, että hänellä olisi ollut huono omatunto ja että hän olisi etsinyt ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. (1. Piet. 3:21) Johannes tiesi tämän, ja siksi me luemmekin, että Johannes ”esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’” Mutta mitä Jeesus vastasi?

23. Mitä Jeesus vastasi Johannekselle, ja miksi hän sanoi siitä, että ”näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”, vaikka hän oli pitänyt lain?

²³ ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’.” (Matt. 3:13–15) Mitä Jeesus sillä tarkoitti? Hän oli luonnollisena juutalaisena pitänyt moitteettomasti Mooseksen välityksellä tehdyn liiton lain. Hän sanoi tästä myöhemmin vuorisaarnassaan: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” (Matt. 5:17) Israelin kanssa tehty lakiliitto oli luonnollisesti Jumalan tahto, mutta Jeesus oli täyttänyt Jumalan tahdon siinä suhteessa läpi koko maallisen elämänsä aina kasteeseensa asti. Jeesuksen sanat ”kaikki vanhurskaus” merkitsivät näin ollen jotakin, mikä meni lakiliittoa pitemmälle mutta mikä olisi lakiliiton vertauskuvallisten piirteitten täyttymystä. Se oli ”kaikki vanhurskaus”, sillä Jumalan tahto hänen suhteensa oli, että hän tämän täyttäisi. Kasteessaan hän siis ryhtyi tekemään tätä.

24. Mikä Hepr. 10:5–10 sanoo sen nimenomaisen ennustuksen olleen, jonka Jeesus täytti tarjoutuessaan kastettavaksi?

²⁴ Tarjoutuessaan kastettavaksi Jeesus todellakin täytti mainitsemiensa ”profeettain” sanat. Apostoli Paavali osoittaa, kuten Hepr. 10:5–10 sanoo, mitkä ennustukset Jeesus täytti. Me luemme siitä Jeesusta hänen kasteelle tulonsa aikaan koskevat sanat: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ . . . Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Jeesus täytti näin Psalmin 40:7–9. Jumalan ”tahto” vaati Jeesusta uhraamaan itsensä, ”ruumiinsa”.

25. a) Minkä vertauskuva Jeesuksen vesikaste näin ollen oli? b) Miten Jeesus oli jo antautunut ja lunastettu?

²⁵ Koska ennustus vaati tätä, niin Jeesuksella olisi ollut huono omatunto, jollei hän olisi tullut tekemään Jumalan erikoistahtoa ja sen tähden tarjoutumaan Johanneksen kastettavaksi. On ilmeistä, että Jeesuksen kastaminen oli vertauskuvallinen toimitus. Hänen kasteensa ei merkinnyt ”parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi”. Se vertauskuvasi Jeesuksen tulemista eli tarjoutumista Jumalan tahdon tekemiseen, joka Jumalan ”tahto” sisälsi Jeesuksen ruumiin uhraamisen kerta kaikkiaan. Hän oli luonnollisena juutalaisena jo Mooseksen lain alainen ja sen ainoan maan päällä olevan kansakunnan jäsen, joka silloin oli antautunut Jumalalle tekemään ”kaiken, mitä Herra on puhunut”. Jeesus oli myös pyhitetty Jumalalle ja kuului hänelle Marian esikoispoikana, jonka Marian esikoispojan hänen aviomiehensä Joosef otti omaksi esikoispojakseen. (2. Moos. 13:1, 2) Tästä syystä Joosefin ja Marian täytyi lunastaa Jeesus, jotta he voisivat sallia hänen ryhtyä maalliseen työhön. (4. Moos. 3:13–51; 18:14–16) Jeesuksen kaste ei siis kuvannut hänen antautumistaan Jumalalle, vaan hänen tarjoutumistaan Jumalan tahdon tekemiseen aina uhriin asti.

26. a) Miten Jumala ilmaisi hyväksyneensä Jeesuksen tarjoutumisen? b) Missä määrin Jeesus täytti lihassa tämän Jumalan ”tahdon”?

²⁶ Jehova Jumala hyväksyi Poikansa Jeesuksen tarjoutumisen, ja hän ilmaisi sen vuodattamalla pyhän henkensä kastetun Jeesuksen päälle ja antamalla äänensä kuulua taivaasta ja sanoa: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:16, 17) Sen jälkeen Johannes Kastaja teki voideltua Jeesusta tunnetuksi ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:28–36; Apt. 10:37, 38) Jeesus toteutti Jumalan tahtoa päiviensä loppuun asti, kun hän oli lihassa maan päällä. Hän rukoili Jumalaa luonnollisessa ihmisruumiissaan maan päällä olonsa viimeisenä yönä ja sanoi: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi.” (Matt. 26:39–44) Kun Jeesus seuraavana iltapäivänä kello viidentoista aikaan riippui kidutuspaalussa, niin kuten Joh. 19:30 kertoo, ”Jeesus . . . sanoi . . .: ’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä”. Näin Jeesuksen ruumis uhrattiin Jumalan tahdon mukaisesti kerta kaikkiaan.

27. a) Millaisen ylösnousemuksen Jeesus Kristus sai ja miksi? b) Miten hän sitten tuli omistamaan koko ihmiskunnan, ja mitä on varattuna kuolleille?

²⁷ Sen mukaisesti, että Jeesus Kristus uhrasi täydellisen ihmisruumiinsa, häntä ei herätetty kuolleista kolmantena päivänä verta ja lihaa olevassa ruumiissa vaan henkiruumiissa. (1. Piet. 3:18; 1. Kor. 15:42–45) Neljäntenäkymmenentenä päivänä ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus nousi taivaaseen ja esitti siellä Jumalalle koko ihmiskunnan edestä antamansa ihmisuhrin arvon eli ansion. Maan päällä ollessaan hän oli sanonut tulleensa ”palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”. (Matt. 20:28) Apostoli Paavali puhuu Jeesuksesta, että hän kärsi kuoleman, jotta ”hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa”. Paavali puhuu myös ”ihmisestä Kristuksesta Jeesuksesta, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä”. (Hepr. 2:9; 1. Tim. 2:5, 6) Siten Jeesus Kristus lunasti koko ihmiskunnan, osti sen, esittämällä Jumalalle ihmisuhrinsa elämän arvon, ilman että ihmiset pyysivät häntä tekemään niin. Tämän perusteella tulee hänen taivaallisen valtakuntansa alaisuudessa olemaan ”ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin”. (Apt. 24:15) Jeesus Kristus omistaa heidät kaikki.

28. a) Mikä ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta tuli näin ollen ihmiskunnan pelastuksen ollessa kysymyksessä? b) Missä suuremmassa tehtävässä hän Pääedustajana myös toimii?

²⁸ Tällä tavalla Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli Jumalan ”tahdon” mukaisesti koko ihmiskunnan pelastuksen Pääedustajaksi. Tämän me ymmärrämme Hepr. 2:9, 10:stä, joka kuuluu näin: ”Hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies [Pääedustaja, Um] täydelliseksi.” Ja Hepr. 5:9, 10 sanoo: ”Ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ’ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” Hän osoittautui arvolliseksi palvelemaan Jumalan hallitusvallan Pääedustajana.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 53]

Vaikka Israelin kansa kuului todella Jehovalle, niin hän ei pakottanut sille liittoaan, vaan odotti sen ilmaisevan oman halunsa asiassa