Yhdessäasuminen kunniassa

”Kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa [ykseydessä, Um] asuvat!” – Ps. 133:1.

 1. Kenelle kuuluu kaikki kunnia ja miksi?

JEHOVALLE kuuluu kaikki kunnia, ylistys ja kirkkaus. Se kuuluu hänelle hänen kaikkivaltaisuutensa perusteella ja koska hän säilyttää siinä asemassaan täydellisen nuhteettomuuden. Hänen periaatteensa ovat oikeat samoin kuin hänen lakinsa ja tuomionsakin, ja hän vartioi niitä uutterasti poikkeamatta milloinkaan uskollisuudestaan niille vähääkään. Hän arvostaa niitä siinä määrin, että hän ei ainoastaan itse mukaudu niihin, vaan myöskin vaatii enkelisotajoukkojaan ja maan päällä olevia uskollisia palvelijoitaankin ojentautumaan niiden mukaan.

 2. Mitä taivaallisella valta-alueella asuvilta vaadittiin, ja mitä tapahtui poispoikenneille?

² Samoin kuin niiltä, jotka asuvat yhdessä kunniassa Jehovan läsnäolossa taivaallisella valta-alueella, vaaditaan hyvää mainetta, hän asettaa yhtäläisen vastuun maankin päällä oleville luomuksilleen. Taivaassa tapahtui poikkeaminen nuhteettomuudesta, kun se, josta tuli Saatana, kapinoi tätä kunniallista ilmapiiriä vastaan, missä koko taivaallinen joukko asusti. Hänet poistettiin aikanaan sieltä. Hänellä on nyt pahamaineinen nimi. – Ilm. 12:9.

 3. a) Miksi hyvää nimeä tulee vaalia? b) Mitkä ovat hyvän nimen omaajan ominaisuudet?

³ Hyvää mainetta pitäisi hellä ja etsiä ihmisten keskuudessa myöskin siksi, että se asetetaan yhdeksi vaatimukseksi Jumalan Sanassa. Sananlaskujen 22:1:sessä sanotaan: ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta.” Me näemme tästä, että Jehova arvostaa suuresti hyvää nimeä. Tällainen nimi saadaan esimerkillisellä toimintatavalla, koska henkilö, joka on suora, on kunniallinen ja pitää kiinni oikeista periaatteista. On siis ilmeistä, että hyvän nimen omaava henkilö on luotettava, tottelevainen, uskollinen, järkkymätön – mikä osoittaa hänen olevan kiitettävä Jehovan edessä.

 4. a) Mitä ohjeita hyvämaineinen ihminen noudattaa? b) Millaiset seuraukset rikkoja aiheuttaa itselleen ja kristittyjen joukolle?

⁴ Kristitty evankeliuminpalvelija säilyttää kunnialliset mittapuut kaikilla elämän aloilla. Niitä noudatetaan kristillisessä seurakunnassa, aviosuhteissa, liike-elämässä liiketovereitten kanssa sekä muiden uuden maailman yhteiskunnassa olevien kanssa, niin ja sitä paitsi myöskin maailman ihmisten edessä. Toisin sanoen, hän on arvossapidetty mies kaikissa suhteissaan toisiin. Jos kunniallisia periaatteita ei noudateta tai jos niitä rikotaan, niin kohta kehittyy vaikeuksia, ja jos niitä jatketaan, niin ne aikaansaavat onnettomat seuraukset. Kun tapahtuu rikkomuksia, kuten aviorikoksia, luonnottomuuksia, liikepetosta, valehtelua tai herjausta, niin seuraukset ovat tuhoisat. Jehovan lain halveksiminen ja turmeluksen harjoittaminen on Jumalan ohjeitten rikkomista. Sellaisen tekijä tuottaa häpeää Jehova Jumalalle, sille kristilliselle seurakunnalle, minkä yhteydessä hän on, ystävyyssuhteilleen ja itselleen, mikä johtaa hänen poistamiseensa seurakunnasta. Asumista yhdessä sopusoinnussa, yksimielisyydessä ja kunniallisesti ei näin ollen ainoastaan vaadita, vaan sitä myöskin hellivät ne, jotka palvelevat Jehovaa yksinomaisesti antautuneina.

 5. a) Millainen tulee olla seurakunnassa olevien välinen suhde? b) Miten Kristus Jeesus säilytti ykseyden Isänsä kanssa?

⁵ Missä on ryhmä uskollisia kristittyjä evankeliuminpalvelijoita kokoontunut yhteen seurakunnaksi, siellä on toisen suhde toiseen oikea kuva yhteistoiminnasta. Sitä voidaan verrata ruumiiseen, mikä on monien jäsenten muodostama. Kun jäsenet toimivat siten kuin pää ohjaa voidaan odottaa ihmeellisiä aikaansaannoksia, koska kaikki työskentelevät saman päämäärän hyväksi. Kaikkien jäsenten yhteisponnistus voidaan säilyttää, kun kunnioitetaan täysin toisen asemaa. On tärkeätä seurata pään johtoa. Kristus Jeesus valaisi hyvin pään kunnioittamista, kun hän sanoi Johanneksen 5:30:nnessä asemastaan Jehova Jumalan edessä, jonka hän aina tunnusti ja myönsi pääkseen: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” Ja Johanneksen 8:29:nnessä: ”Minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista.” Kristuksen Jeesuksen tapauksessa ei hänen täydellisestä ykseydestään Isänsä kanssa tapahtunut ainoatakaan poikkeusta, ja voidaan totisesti sanoa, että ’he asuivat yhdessä ykseydessä ja kunniassa’.

 6. a) Mikä kunniallinen periaate säilytetään teokraattisessa järjestössä? b) Minkä neuvon Paavali antoi seurakuntalaisille ja valvojille tässä suhteessa?

⁶ Sama periaate tunnustetaan teokraattisessa järjestössäkin, kun auktoriteettiä kohtaan osoitetaan oikeaa arvonantoa ja kunnioitusta. Kristillinen seurakunta ei ole millään tavalla demokraattinen järjestö, vaan täysin teokraattinen, ja Jehovan henki on asettanut apulaispalvelijat heidän palvelusasemiinsa hänen järjestönsä välityksellä. Apostoli Paavali antoi neuvoja sen suhteen, miten seurakuntaan kuuluvien tulee sopeutua valvonnan jumalisiin periaatteisiin. Hän pyysi heitä: ”[Antakaa] tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä [pitäkää] heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden”, ei tuossa asemassa olevan yksilön, vaan itsensä aseman tähden. Tosi kristilliset palvelijat pitävät asemaa oikeassa kunniassa ja arvostuksessa. Paavali antoi edelleen neuvoja valvojien puolesta sanoessaan: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä [se vahingoittaisi teitä, Um].” Kun seurakunnan valvoja huolehtii asianmukaisesti asemastaan valvojana, niin hän ei esitä omia lausuntojaan eikä opetuksiaan, vaan tuo vain esiin niitä Jehovan Sanasta, Raamatusta, sekä siten kuin häntä opastetaan Jumalan järjestön välityksellä, mikä hallitsee häntä. Hän vartioi joka suhteessa kunniallisesti noita yksilöitä ilmaisten siten rakkautta, mitä hän tuntee veljiään kohtaan. Se on myöskin epäitsekäs rakkauden ilmaus siten, että hän tekee sen iloiten eikä ikään kuin se olisi hänelle raskas taakka. – 1. Tess. 5:12, 13; Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:2.

VELJEYS

 7. Mikä on kristittyjen evankeliuminpalvelijoitten oikea suhde toisiinsa seurakunnassa?

⁷ Kristityt evankeliuminpalvelijat eivät ainoastaan saa sopivia ohjeita valvojilta, vaan heillä on myöskin rakkautta, kunnioitusta ja huomaavaisuutta niitä veljiään kohtaan, joiden kanssa he ovat alituisesti yhteydessä seurakunnassa. Psalmista lausui painottaen: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” (Ps. 133:1) On mitä sopivinta, että osoitetaan kunnioitusta ja huomaavaisuutta toinen toistaan kohtaan. Sanonnalla ”tuttavuus synnyttää halveksintaa” ei ole mitään sijaa Jehovan järjestörakenteessa. Läheisen tuttavuuden tulee todellisuudessa saattaa kristityt lähemmä yhteen ja tehdä heidät suvaitsevammiksi toisiaan kohtaan mikäli puutteellisuuksien sivuuttaminen ja jokaiselle epätäydellisyydessään olevien synnynnäisten vähäpätöisten ominaisuuksien anteeksiantaminen on kysymyksessä. – Kol. 3:13.

 8. a) Miten seurakunnassa olevien keskinäiset erimielisyydet tulee selvittää? b) Mikä kuvaus antaa meille hyvän mallin? Selitä.

⁸ Jos erimielisyyksiä syntyy veljien kesken, niin ne selvitetään ilmapiirissä, joka on suvaitsevainen ja harkitseva asianosaisia kohtaan. He välttävät siten vakavamman tilanteen. Katsokaamme esimerkkinä oikeasta asenteesta tällaisissa asioissa Aabrahamin ja Lootin kokemusta. Kun he vaelsivat yhdessä uudella alueellaan, niin Aabrahamin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riita. Heidän piti erota ja kummankin ottaa eri osa maasta. Pane merkille Aabrahamin Lootille esittämä jalomielinen ratkaisu. Hän sanoi: ”Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” ”Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden [Ala-Jordanin] kaupunkeihin.” (1. Moos. 13:8–12) Tämä osoittaa, että Aabraham ei katsonut omaa itsekästä etuaan ensisijaisesti, vaan halusi selvittää asiat sovinnollisesti. Kun veljien kesken tarvitaan erimielisyyksien tai kiistojen selvittämistä, niin he voisivat hyvin harkita tätä kuvausta. Eripuraisuuksien ja pahojen tunteitten välttäminen seurakunnassa on tärkeätä seurakunnan terveydelle ja kasvulle.

 9. Minkä neuvon Paavali antoi havaitessaan erimielisyyttä Korintossa? Roomassa?

⁹ Apostoli Paavali tuli eräässä tilaisuudessa Korinttoon ja havaitsi epämieluisen tilanteen, sillä eräitten kesken oli tapahtunut hajaannusta seurakunnassa. Jotkut sanoivat kuuluvansa Paavalille, toiset Apollokselle ja taas toiset Keefaalle ja jotkut Kristukselle. Paavali sanoi: ”Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.” ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1. Kor. 1:10, 11) Kun tulee eroavaisuutta mielipiteissä, on etsittävä vaikeuden syy, niin että se voidaan poistaa, ja Paavali neuvoi roomalaisia: ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Ja Paavali lausui lisävaroituksena: ”Minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Tämä on hyvä ennaltavaroitus. Varokaa häiriöitä ja poistakaa ne seurakunnan ykseyden säilyttämiseksi. – Room. 12:17, 18; 16:17, 18.

ERIMIELISYYKSIEN SELVITTÄMINEN

10. Jos kristityllä evankeliuminpalvelijalla on valittamista veljeään kohtaan, niin mitä sen suhteen tulee tehdä?

¹⁰ Jos veljien kesken on mielipiteen eroavaisuutta tai jos joku on tehnyt toiselle vääryyttä tai jos veli huomaa kristityn toverinsa tekevän syntiä tai hänellä on valittamista, niin hänen tulee mennä asianomaisen luo henkilökohtaisesti ja keskustella asiasta hänen kanssaan. Tämä on täysin Raamatun mukaista, koska meitä neuvotaan: ”Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” Miten terve ja johdonmukainen tapa tämä onkaan kiistojen selvittämiseksi! Kun kahden henkilön kesken on kaunaa, niin toinen menee liian usein juttelemaan siitä muille. Tämä ei ole kristillinen menettelytapa. Ja vaikka hän menisikin jonkun luo, mutta tämä ei kuuntelisi häntä, niin olisi silti sopimatonta, että hän menee keskustelemaan asiasta siihen kuulumattomien kanssa. Oikea menettely tällaisissa olosuhteissa on ’ottaa vielä yksi tai kaksi [kypsää veljeä] kanssaan, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Jos tämä menettely epäonnistuu, niin saata asia seurakuntaan. – Matt. 18:15–17.

11. Kun anteeksiantoa halutaan, niin miten loukatun tulee kohdella loukkaajaa, vaikka loukkaus uusiutuisikin?

¹¹ Tosi kristitty näkee vikansa ja pyytää anteeksi siltä, jolle hän on tehnyt väärin. Mitä seurakunnan jäsenen tulee tehdä, jos sama henkilö tekee hänelle jälleen väärin? Silloin on paikallaan saman menettelyn toistaminen, ja rikkoja voisi jälleen pyytää anteeksi. Voiko hän pyytää jatkuvasti anteeksi tehtyään edelleen vääryyttä ehkä tarkoituksetta? Voiko kristitty toveri antaa veljelleen anteeksi useammin kuin yhdessä tapauksessa? Kyllä, aivan varmasti! Kun sinä ymmärrät itsekin olevasi syntinen ja tekeväsi monia erehdyksiä, niin kysy itseltäsi: haluaisinko minä saada anteeksi ainoastaan kerran? Tässä valossa se, jolle on tehty väärin, hyväksyy rikkojan anteeksipyynnön. Apostoli Pietari kysyi juuri tästä asiasta: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” ”Jeesus vastasi hänelle: ’Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän [seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, Um]’.” – Matt. 18:21, 22.

12. a) Miksi olisi väärin, jos loukattu sättisi jatkuvasti veljeä, joka on pyytänyt anteeksi tai korjannut sopivasti asian? b) Miksi on välttämätöntä pitää tällaista asiaa päättyneenä?

¹² Loukatun velvollisuus on siis selvästi hyväksyä rikkojan anteeksipyyntö ja antaa sen päättää asia. Jollei hän tee sitä, niin hän ei elä ykseydessä veljiensä kanssa. Jos hän sättisi jatkuvasti veljeään tai ei haluaisi hyväksyä anteeksipyyntöä tai korjattua tilannetta ja kertoisi edelleen muille, miten hänelle on tehty vääryyttä, niin hänestä itsestään tulisi Jumalan vanhurskaitten periaatteitten rikkoja. Meille on sanottu: ”Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.” (Sananl. 26:20) Tämä ilmaisee, että kun asia on oikealla tavalla selvitetty, niin sen on päätettävä se. Jos tulenliekkiä lietsotaan jatkuvasti, niin se johtaa lisäriitoihin ja -pulmiin ja rikkoo ykseyttä ja kunniallista yhdessäasumista koskevat Jumalan periaatteet, koska ”hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies”. (Sananl. 26:21) Tällainen henkilö luokiteltaisiin herjaajaksi, vaikka häntä olisikin loukattu alun perin, ja Raamattu sanoo selvästi: ”Panettelijain puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.” (Sananl. 26:22, 23) Koska ihmisen ulkonäkö ei ehkä paljasta, mitä hänen sisällään on, niin ulkoapäin viattomalta näyttävän pinnan alla saattaa olla paha sydän. On kunniallista antaa riitaisuuksien lakata, kun tavoitellaan oikeaa anteeksiantoa, kun loukatulle tehdään oikeutta ja kun asian sallitaan raueta. Silloin on mahdollista elää yhdessä kunniallisesti.

TOISTEN ASIOIHIN SEKAANTUMINEN

13. Miksi omien asioitten hoitaminen on hyve?

¹³ Omien asioitten hoitaminen on hyve kristityillä evankeliuminpalvelijoilla. Osoittakaa kunnioitusta ja rakkautta toisianne kohtaan ja edistäkää ykseyttä järjestössä. ”On kunniaksi miehelle lakata riitelemästä, mutta jokainen hullu sekaantuu toisten asioihin.” Noin tuhat vuotta sen jälkeen, kun tämä lausuttiin, annettiin samankaltainen neuvo Tessalonikan kristityille: ”Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.” Toisten asioihin sekaantuminen on hyvin kiusallista. Niin, se ei pysähdy tavallisesti tähän, ja kun se ei pysähdy, niin se aiheuttaa riitaa. – Sananl. 20:3, Ak; 2. Tess. 3:11.

14. Mitä saattaa tapahtua, jos evankeliuminpalvelijat eivät käytä aikaansa palvelusvelvollisuuksien asianmukaiseen hoitamiseen, ja minkä neuvon Paavali ja Pietari antoivat?

¹⁴ Tämä tapahtuu usein, kun ihmisillä ei ole kylliksi tehtävää tai kun he eivät toimi palvelustyössä siinä määrin, että heidän aikansa tulisi käytetyksi täysin hyödyllisesti. Kun sattuu niin, että ihmisillä on käytettävänään ylimääräistä aikaa, niin voi syntyä vaikeuksia. Juuri tämän vaaran takia varhaiskristillisessä seurakunnassa Paavali kirjoitti: ”He [nuoret lesket] oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi [olemaan toisten ihmisten asioihin sekaantuvia, Um] ja sopimattomia puhumaan.” Me voimme jälleen nähdä, että epäsopua saattaa tulla seurakuntaan ja riitaa voi syntyä sen jäsenten kesken, kun jotkut puhuvat asioista, joista heidän ei pitäisi keskustella, sekaantuvat toisten ihmisten asioihin ja juoruavat. Pankaamme tämä huomioonottaen kaikki sydämellemme Pietarin terveellinen neuvo: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö . . . sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin.” Meillä on yllin kyllin ohjeita, mitkä valaisevat, kuinka viisasta on toimia ahkerasti palvelustyössämme. Muuten me saatamme sekaantua juuri siihen, mistä meitä on varoitettu, ja siten me saattaisimme vaaraan Jehovan järjestön sopusoinnun ja ykseyden. – 1. Tim. 5:13; 1. Piet. 4:15; 2. Tess. 3:11.

KUNNIA PERHEPIIRISSÄ

15, 16. a) Mikä asema aviomiehellä ja isällä on kristityssä kodissa? b) Mikä on vaimon oikea asema perheessä?

¹⁵ Jehova johti muinaisaikoina patriarkallista hallintaa. Tässä järjestelyssä oli miehen (ja isän) velvollisuus opettaa koko perhettään Jumalan lain mukaan. Niin kauan kuin kaikki perheen jäsenet noudattivat näitä neuvoja ja toteuttivat niitä kuuliaisesti, vallitsi perhepiirissä sopusointu. Perhettä voidaan verrata tässä suhteessa pieneen järjestöön. – Hepr. 7:4; Apt. 7:8; 2:29.

¹⁶ Perhejärjestyksessä on vaimollakin kunnioitettu asema. Muinaiset pyhät vaimot valaisivat tätä, ja tällainen tieto kiinnitetään huomioomme 1. Pietarin kirjeen 3:5, 6:nnessa: ”Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on.” Naisen asema auttajana on myös kunniallinen, kuten Sananlaskujen kirjoittaja vahvistaa: ”Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa.” – Sananl. 31:11, 12, 26, 27.

17. Millaiset olosuhteet tulee vallita perhepiirissä?

¹⁷ Kun vanhempien arvovaltaa käytetään oikein ja kun lapset ovat alttiita ja tunnustavat sen ja mukautuvat siihen, niin nähdään sellainen perheryhmä, mikä on Jehovan päätöksen mukainen. Myöskin Jehovan järjestön ulkopuolella oleviin nähden käyttäydytään kunniallisesti. Kaikki valvovat huolellisesti, etteivät tuota häpeää Jehovan Sanan korkeatasoisille ohjeille ja periaatteille. – Ef. 6:1–3.

18. a) Miten lasten kurinpidon laiminlyöminen vaarantaisi perhettä? b) Missä määrin vanhempien tulee varjella lastensa toimintaa?

¹⁸ Jollei ryhdytä kuritoimenpiteisiin, kun lapset tarvitsevat niitä, niin vanhemmat lyövät laimin teokraattiset velvollisuutensa, ja se on lopulta vahingollista lasten kristilliselle hyvinvoinnille. ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” (Sananl. 29:15) Kurin laiminlyöminen tarvittaessa vahingoittaa perheykseyttä. Vanhempien tulee katsoa, että heidän lapsensa huolehtivat sopivasti palvelusvelvollisuuksistaan, käyvät kokouksissa saadakseen oikeaa opetusta ja pitävät Raamatun tutkistelua kotona perheen edistämiseksi hengellisesti, ja vanhempien tulee myös valvoa perheen virkistystä. Kun lapset ovat ahkeria, niin ei ole todennäköistä, että he joutuisivat vaikeuksiin. Rentoutumisaika vaatii samalla tavalla vanhempien yhtä läheistä ylivalvontaa kuin muutkin toiminnat. Lasten seuraa on myös varjeltava. Jokaiseen, vanhaan tai nuoreen, voivat suuresti vaikuttaa henkilöt ja asiat, joiden yhteyteen he joutuvat. Ihmisillä on sananparsi: ’Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon, minkälainen sinä olet.’ Jos lapset seurustelevat sellaisten kanssa, joiden tavat eivät ole sopusoinnussa uuden maailman yhteiskunnan korkeitten mittapuitten kanssa, niin he omaksuvat pian huonoja tapoja ja ajatuksia. Noudattakaamme tätä voimakasta neuvoa: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” Voimme sanoa päinvastoin taas, että hyödylliset tavat johtavat perheen pelastukseen. Jos huono seura on heikentänyt jonkun, tulee ryhtyä heti toimenpiteisiin hairahtuvan saamiseksi toipumaan siitä, kuten seuraavat sanat osoittavat: ”Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.” Koska se ennustus on tosi, mitä tapahtuu, jos huonoa seuraa suvaitaan, niin vanhempien tulee poistaa tällaiset kompastuskivet lastensa elämän polulta. Tämä oikea menettely lisää perheen siunauksia. – 1. Kor. 15:33, 34.

MORAALI

19. a) Miten kristityn siveä elämä voisi saastua? b) Mitkä vaatimukset koskevat naimatonta henkilöä siitä ajasta huolimatta, minkä hän käyttää evankeliumin palveluksessa?

¹⁹ Kristitty saattaa vaeltaa puhdasta ja kunniallista tietä monet monet vuodet eläen kokonaan Jehovan korkeitten ja ylevien periaatteitten mukaan. Sitten hän saattaa yhdellä moraalittomalla teolla pirstoa hienon elämänkaarensa ja vaarantaa asemansa uuden maailman yhteiskunnassa, jopa elämänsäkin. Älkäämme antako pettää itseämme tähän erittäin tyhmään tekoon! Haureuden tai aviorikoksen suorittaminen rikkoo kristityn nuhteettomuuden ja hänen antautumislupauksensa Jumalalleen. Eläkäämme puhdasta elämää, mikä on moitteen yläpuolella, vapaa itsensä tyydyttämisen ja kevytmielisen elämän sotkuista, elämän, mitä harrastetaan nyt niin vapaasti tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. Tässä suhteessa puhutaan naimattomuudesta niin ylevästi Raamatussa ja sitä pidetään parempana tienä, koska naimattomana elävä ihminen on eheä Jehovalle suorittamassaan palveluksessa. Mutta tämä ei takaa, että hän ei lähde moraalittomuuteen johtavalle tielle. Hänen täytyy valvoa tarkasti, miten hän vaeltaa, jottei lankeaisi kevytmieliseen käyttäytymiseen. ”Jos [naimattomat henkilöt] eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” Kaikki eivät voi kuitenkaan tehdä sijaa tälle naimattomuuden lahjalle elämässään. On totta, että naimaton henkilö voi ehkä omistaa enemmän aikaa ja tarmoa evankeliuminpalvelukseen, mutta miten paljon hän uhranneekin ajastaan, niin se on arvotonta, jollei hän voi pidättyä siveettömästä elämästä. Naimattoman henkilön haureutta ei voida hyväksyä hänen asemastaan tai sen ajan paljoudesta huolimatta, minkä hän omistaa palvelukselle, kuten Jumalan Sana osoittaa selvästi. ”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” – 1. Kor. 7:2, 9.

20. Mikä mitta niiden on täytettävä, jotka ovat naimisissa?

²⁰ Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jehovan asettama. Hän asetti ohjeen, että avioliittoa ei saa saastuttaa. Heprealaiskirjeen 13:4:nnessä on tämän vahvistukseksi sanottu: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – 1. Tess. 4:3; 1. Kor. 6:15–18.

21. Mikä tekee henkilön avioliiton kelpaavaksi antautuneitten kristittyjen keskuudessa?

²¹ Kunniallinen yhdessäasuminen sisältää myöskin ehdot, mitkä Jehova on asettanut antautuneitten kristittyjen avioliittoon sopivaisuudelle. Samoin kuin meitä kehotetaan voimakkaasti olemaan erossa maailmasta, tämä koskee myöskin aviosuhdetta sikäli, että meidän tulee avioitua ”vain Herrassa”. Se on vaatimus sille kristitylle, joka aikoo mennä naimisiin. Jos joku aikoo naida jonkun naisen, niin tämän tulee olla Jumalalle antautunut. Antautuneen naisen tulee varmistautua siitä, että hänen tuleva puolisonsa täyttää saman vaatimuksen. Tämä osoittaa oikeaa kunnioitusta Jehovaa kohtaan, joka on avioliiton alkuunpanija. Jotta avioliitto olisi täysin kunniallinen, molempien puolisoiden tulee olla antautuneita. Mutta asia ei pääty siihen, koska hyvän käyttäytymisen avioliitossa täytyy jatkua, jotta se tuottaisi kunniaa sen alkuunpanijalle, Jehovalle.

LIIKESUHTEET

22, 23. Miten työntekijän tulee suhtautua työnantajaan? Työnantajan työntekijään?

²² Kunniallisuuden täytyy vallita edelleen työnantajan ja työntekijän välisissä suhteissa ja erityisesti niiden, jotka ovat Jehovalle antautuneita palvelijoita. Tämän suhteen on oltava suora, ja kummankin on käyttäydyttävä niin kuin uskollisten kristittyjen tulee. Luotettavuus liikesuhteissa on hyve. Mutta tämä suhde voi huonontua ja huononeekin usein, kun toinen käyttää toista hyväkseen vain siksi, että molemmat ovat uskonveljiä. Kristitty sanoo toisinaan: ’Minä teen työtä eräälle Jehovan todistajalle ja voin sen tähden olla hätäilemättä. Ei minun tarvitse työskennellä lainkaan kovasti, ja minä voin lähteä milloin vain tahdon.’ Onko työntekijä oikeutettu ajattelemaan näin? Varmasti ei, koska työnantajalla on oikeus saada täysi ja asiaankuuluva päivätyö sitä suuremmalla syyllä, jos työntekijä on liittosuhteessa Jehovaan. Tällaiselle henkilölle työtä suorittavan antautuneen työntekijän tulee katsoa, että hän antaa kristitylle veljelleen täyden päivätyön, mistä hän saa palkan.

²³ Päinvastainen pitää myös paikkansa: työnantajan ei tule käyttää työntekijää hyväkseen vain siksi, että työntekijä on Jehovan palvelija ja hänen todistajatoverinsa. Paavali puhui oikeasta suhteesta: ”Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, . . . teilläkin on Herra.” Tätä painotetaan myöskin Mooseksen laissa, missä sanotaan: ”Älä tee vääryyttä . . . palkkalaiselle, olipa hän veljiäsi tai muukalaisia, . . . Maksa hänelle hänen palkkansa samana päivänä.” Tosi kristityt noudattavat sen tähden oikeudenmukaisuutta, mitä on toteutettava työnantajan ja työntekijän välillä. – Kol. 4:1; 5. Moos. 24:14, 15.

24, 25. a) Minkä periaatteitten tulee ohjata kristittyä liikeasioissa? b) Mitä tulee välttää ja miksi?

²⁴ Muissa liikesuhteissa, joissa ei ole kysymyksessä ehdottomasti työnantaja ja työntekijä, on tiettyjä oikeita menettelytapoja, joita kristityt noudattavat aina välttääkseen kunniallisen aseman vaarantamista Jumalan ja ihmisten edessä. Tämä pitää paikkansa kaupoissa, joidenkin tavaroitten myynnissä tai muissa asioissa. Myytäessä vaaditaan täyttä mittaa, mikä on mitattava, niin kuin laki neuvoi israelilaisia tekemään: ”Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempaa ja pienempää. Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää. Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset; olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi sinulle antaa. Sillä jokainen, joka näitä tekee, on kauhistus Herralle, jokainen, joka vääryyttä tekee.” (5. Moos. 25:13–16) Kristityn menettelyn liike-elämässä täytyy siis olla kunniallista, ei ainoastaan niiden keskuudessa, joilla on sama kallis usko, vaan myöskin kaikissa liikesuhteissa. Miikan 6:11, 13, 16 (Mo) esittää tämän seikan: ”Voinko minä antaa anteeksi väärät vaa’at ja kauppiaan pussissa olevat vajaat painot? Ei, ei, minä lyön sinut tuholla sinun syntiesi johdosta.” ”Minä teen sinut kauhuksi ja sinun kansasi pilkaksi, kantamaan pakanoitten ylenkatsetta.”

²⁵ Jehova inhoaa epäoikeudenmukaisia menettelyjä, ja jos joku syyllistyisi teokraattisessa järjestössä näihin menettelyihin niin se vaatisi kuritoimenpiteitä siinä toivossa, että rangaistus kiinnittäisi väärintekijän huomion hänen nurinkuriseen menettelyynsä ja että tämä kuri pelastaisi petosta harjoittavan. Mutta jos katumusta ei ilmenisi ja väärintekoa hellittäisiin, niin syyllinen poistettaisiin uuden maailman yhteiskunnasta. Kristittyjen maineen liikesuhteissa täytyy sen tähden olla täysin luotettava, joten ei milloinkaan ole syytä epäillä niiden nuhteettomuutta, jotka pitävät uskollisesti kiinni Jumalan Sanasta.

26. Miten uuden maailman yhteiskunta suhtautuu Jehovan periaatteisiin asioidenhoidossaan ja mistä syytä?

²⁶ Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta elää kaikissa liikesuhteissaan Jehovan mittapuitten mukaan ja varjelee niitä tarkoin, jottei mikään heittäisi sen ylle häpeän varjoa. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura osoittaa jatkuvasti esimerkillistä käyttäytymistä, mikä on johtanut erittäin hyvään maineeseen liikeasioissa tässä maailmassa. Samoja korkeita mittapuita tulee noudattaa myöskin niiden henkilöiden, jotka muodostavat Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan, jottei mitään häpeää aiheutuisi Jehovan puhtaalle järjestölle eikä heille itselleen yksilöinä. Rikkomukset tuottaisivat häpeää yksityisille kristityille ja uuden maailman yhteiskunnalle kokonaisuudessaan.

27. Miten Ananiaksesta puhuttiin Damaskossa, ja miksi se oli niin kiitettävää?

²⁷ Raamatusta löydetään eräitä erittäin hienoja esimerkkejä yksityisistä kristityistä, joilla on ollut erinomainen maine, ja ne on esitetty sitä varten, että me ottaisimme niistä vaarin. Meille on kerrottu eräästä uskollisesta kristitystä, Ananiaksesta, joka oli ”mies, hurskas lain mukaan, . . . josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää”. Tämä on sitäkin kiitettävämpää, koska hän oli kristitty ja koska juutalaiset puhuivat siten hänestä. – Apt. 22:12.

28. Millainen maine Korneliuksella oli ei ainoastaan Kesareassa, vaan koko kansan keskuudessa?

²⁸ Kun Kornelius etsi Jumalan Sanan totuutta, niin hänkin oli hyvin korkeassa arvossa pidetty mies siinä yhteiskunnassa, missä hän eli: ”Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää.” Näyttää tosiaan siltä, että hänen maineensa oli nuhteeton, koska juutalaiset itse puhuivat hänestä kiittävällä tavalla, vaikka hän olikin roomalainen soturi. – Apt. 10:22.

29. Miten me tiedämme, että Daniel oli kunniallinen mies?

²⁹ Profeetta Danielin käytös oli siveellinen esimerkki. Ihmiset sanoivat hänestä, että oli mahdotonta löytää häntä vastaan mitään syytä, minkä perusteella oikeudenmukainen laki voitaisiin pakottaa panemaan hänet vankilaan. ”Emme löydä tässä Danielissa mitään rikosta, jos emme sitä löydä hänen Jumalansa laissa.” Jotta nuo ilkeät ihmiset olisivat päässeet häneen käsiksi, niin heidän piti hankkia pahaa lain varjolla ja saada kuningas Dareios allekirjoittamaan kirjallinen julistus, missä Danielin Jehovalle esittämä rukous ja anomus leimattaisiin meedialaisten ja persialaisten lain rikkomiseksi. – Dan. 6:5–9, Väl.

30. Miten kristityn täytyy käyttäytyä Pietarin mukaan maailman ihmisten keskuudessa, ja miksi poikkeaminen siitä on kielletty?

³⁰ Kristityt säilyttävät samalla tavalla kunniallisen maineen kansojenkin keskuudessa siinä määrin, että heitä vastaan ei voida puhua tässä suhteessa. ”[Vaeltakaa] nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” Jos meidät on kutsuttu kärsimään vanhurskauden ja oikeitten töitten tähden, niin me kestämme tämän emmekä sovittele saadaksemme ihmisten ylistystä. Se merkitsisi häpeällistä käyttäytymistä ja aiheuttaisi Jehovan epäsuosion sekä niiden ihmisten halveksinnan, jotka katselisivat sellaista menettelytapaa. – 1. Piet. 2:12.

KUNNIALLISEN ELÄMÄN VIETTÄMINEN

31. Koska Jehovan todistajat ovat näin kiinteän tarkastelun alaisia, niin millaista huolta heidän täytyy kiinnittää käytökseensä?

³¹ On varmasti kunniallista, kun henkilö säilyttää hyvän maineen Jumalan seurakunnassa. Mutta vielä enemmän toivotaan, koska kristityllä tulee olla hyvä maine ulkopuolistenkin taholta. Tämä ilmenee Paavalin Timoteukselle 1. Timoteuksen kirjeen 3:7:nnessä kirjoittamista sanoista, joissa mainitaan, että valvojalla tulee olla suotuisa todistus myös ulkopuolella olevilta ihmisiltä, jottei hän joutuisi häpeään ja Perkeleen ansaan. Tämä olisi varmasti ilmeistä ulkopuolisille, jotka arvostelevat alituisesti Jehovan todistajain käyttäytymistä. He näkisivät, että nämä ovat nuhteettomia miehiä ja naisia, jotka elävät aidosti jumalisten periaatteitten mukaan. Paavali ymmärsi selvästi tämän tärkeän ominaisuuden, kuten näkyy hänen heprealaisille kirjoittamistaan sanoista: ”Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.” – Hepr. 13:18.

32. Minkä voimakkaan neuvon Paavali antoi kristittyjen käyttäytymisestä?

³² Eikö olisi näin ollen viisasta meidän kaikkien todeta kaivertaneemme syvälle sydämeemme ja mieleemme Filippiläiskirjeen 4:8, 9:nnessä kerrotut Paavalin sanat? ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” Tehköön siis jokainen uuden maailman yhteiskunnan jäsen näin, ja siten kaikki asuvat yhdessä kunniassa.