Ole rikas hyvistä töistä

”Velvoita heitä . . . tekemään hyvää, olemaan rikkaita hyvistä töistä, anteliaita ja jalomielisiä, laskien siten itselleen hyvän perustan tulevaisuuden varalta, jotta voisivat tarttua elämään, mikä on tosi elämää.” – 1. Tim. 6:17–19, T. s.-k.

 1. Miten Jumala osoittautui alusta pitäen ihmisen huoltajaksi?

JEHOVA Jumala on ihmeellinen huolenpitäjä. Hän on antanut ihmiskunnalle kaiken, mitä se tarvitsee. Heti alusta pitäen, kun hän loi Aadamin ja Eevan ja pani heidät Eedeniin, hän antoi heille kauniin kodin paratiisissa. Hän teki vielä enemmänkin. Jumala ei pannut ensimmäisiä älyllisiä maallisia luomuksiaan pyydystämään ravintoa pysyäkseen hengissä, vaan hän varasi kaiken senkin heille: ”Ja Jumala sanoi: ’Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi’.” (1. Moos. 1:29) Heillä olisi pitänyt olla riittävästi omatessaan kaiken tämän. Mutta vielä senkin jälkeen, kun tuo ensimmäinen pariskunta teki syntiä syömällä ainoan kielletyn puun hedelmää, mikä hedelmä oli kielletty heiltä heidän kuuliaisuutensa koettelemiseksi, Herra varasi heille vaatteet. ”Ja Jehova Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen vaipat nahoista ja puki heidät.” – 1. Moos. 3:21, A. s.-k.

 2. Mihinkä seikkoihin pitäisi ihmisen tyytyä?

² Siitä ajasta lähtien on ihminen tarvinnut lähes kuusituhatta vuotta näitä kolmea seikkaa: asuntoa, ravintoa ja vaatetta, voidakseen jatkaa tavallista olemassaoloaan elämässä. Hänen pitäisi tyytyä niihin. ”Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi mitään täältä viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:7, 8) Daavid, Jumalan oman sydämen mukainen mies, esittää miten anteliaasti Jumala huolehtii jokaisesta luomuksestaan, ei ainoastaan ihmisestä varaamalla hänelle kaikki hänen tarpeensa, vaan myös jokaisesta elävästä oliosta, linnuista, kaloista ja kedon eläimistä. Kaikkivaltias Jumala pitää huolen siitä, mitä hän luo, ja valvoo sitä. ”Kaikkien silmät odottavat sinua, ja sinä annat niille niiden ravinnon aikanaan. Sinä avaat kätesi ja tyydytät jokaisen luodun halun.” – Ps. 145:15, 16, A. s.-k.

 3. Merkitsikö ihmisen tarpeitten varaaminen sitä, että hänen tuli laiskotella? Miksi?

³ Varatessaan runsaasti kaikkia näitä tarpeita Jumala ei tehnyt ihmisestä laiskuria, niin että tämä voisi sanoa: ”Minulla ei ole mitään tehtävää.” Ei, Jumala piti ihmisen ahkerana hänen luomisestaan lähtien, kun Hän pani hänet puutarhaan ”viljelemään ja varjelemaan sitä”. (1. Moos. 2:15) Samoin on ihmisen laita uudessa maailmassakin. Mutta kun ihminen teki vastoin Jumalan lakia, niin Hän julisti: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä koko elinaikasi.” (1. Moos. 3:17) Vaikka Jehova tekikin ihmisen vähän enkeleitä alhaisemmaksi ja kruunasi hänet kirkkaudella ja kunnialla, niin hän antoi ihmiselle määräyksen pitää huolta maan päällä olevista asioista. Hän pani kaiken ihmisen jalkojen alle: ”Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat.” (1. Moos. 1:26) Ihminen on käyttänyt apunaan kotieläimiä ahertaessaan pellollaan kylväen, viljellen ja kastellen ja hankkiessaan ravintoa. Mutta silti Jehova on kaikkien tarpeittemme Antaja, ja meidän täytyy kiittää häntä kaikesta. Me olemme hänestä riippuvaisia sateen, auringon, ilman, mullan, hedelmällisen siemenen, kaiken ollessa kysymyksessä, ja hän antaa sen meille. Kun Jumala pani ihmisen hallitsemaan eläimiä ja velvoitti hänet hoitamaan peltoja ja metsiä niiden majesteettiudessa, niin hän ei määrännyt koskaan ihmistä toisen tyranniksi. Ihmisen ylimpänä Hallitsijana ja iankaikkisena Huolehtijana täytyy olla Jehovan. Ihmisen elämä on riippuvainen ainoasta tosi Jumalasta.

 4. Miksi meidän ei pidä olla ahneita, toisten omaisuuksien himoitsijoita?

⁴ Ihmisen pitäisi tietää, että kaikki luomukset, ihminenkin, tehtiin ilmaisemaan Jehovan, kaikkeuden Korkeimman, loistoa ja kunniaa. Ihmisen pitäisi tuntea tarvitsevansa turvata Jumalaan, sillä kun hän tulee maailmaan, ei hänellä ole mitään muuta kuin se elämän lahja, minkä Jumala antoi hänelle, eikä hän voi ottaa mitään mukaansa, kun hän lähtee elämästä. Kun ihminen tietää tämän, niin miksi hänen pitäisi vaatia toisten ihmisluomusten elämän ja kohtalon hallitsemista ja valvomista? Miksi hänen pitäisi olla ahne ja itsekäs sydämeltään? Jos, kuten tiedämme, Jumala varaa kaiken elämämme ylläpidoksi, niin miksi meidän pitäisi yrittää riistää toisilta se, minkä Jumala on heille antanut heidän elämäänsä varten? Useimmilla ihmisillä on hyvin vähän tässä kaupallistetussa maailmassa, ja kauppajättiläiset eivät tahdo antaakaan heille enempää. Niiden, jotka panevat sen tilalle kommunistisen yhteistoiminnan, ei onnistu parantaa tilannetta, ja ihmiset kärsivät edelleen elämän välttämättömyyksien puutteesta. Perustakootpa ihmiset minkä järjestelmän tahansa, niin itsekkyys ja vallanhimo nousevat ennen pitkää määrääviksi tekijöiksi. Olisi parempi antaa omaisuutemme köyhille kuin ahnehtia sitä vähää, mitä heillä on. Mitä me sillä voitamme, jos riistämme köyhältä? Me emme voi totisesti viedä sitä mukanamme!

 5. Miksi kristittyjen tulee olla avuliaita köyhille?

⁵ Herra on ollut aina kiinnostunut köyhistä ja avulias heille. Kristittyjenkin pitäisi olla samanlaisia. Daavid tiesi, että Jumalan suosio ei seurannut köyhäin sortajaa, sillä hän sanoi: ”Kaikki minun luuni sanokoot: ’Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?’” (Ps. 35:10) Koko Daavidin keho, hänen luunsakin, huusivat ylistystä hänen Luojalleen Jumalan rakkaudellisen kiinnostuksen tähden köyhiä kohtaan. On tosi lohdullista tietää, että Jehova suojelee köyhää jokaista sortajaa, voimakasta, rikasta ja mahtavaa vastaan. Hyvät ihmiset auttavat köyhiä. ”Joka [köyhää] sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.” (Sananl. 14:31) Köyhät rakastavat elämää samoin kuin kaikki muutkin ihmiset. Miksi heidät pitäisi panna kärsimään ja riistää heiltä, mitä heillä on?

 6. Miksi ei ole tarpeellista himoita, vaan on väärinkin tehdä siten?

⁶ Ihminen tehtiin vapaaksi jotta hän olisi voinut käyttää kaikkea sitä, mitä Jumala loi hänen hyvinvoinnikseen. Jos ihminen pitää jostakin, mitä toisella on, niin hänen ei tule ahnehtia sitä. Maailmassa on kylliksi kaikkea, niin että jokainen voi saada riittävästi. Maallisen rikkauden ja omaisuuden kokoaminen ei ole pääasia elämässä. ”Älä himoitse lähimmäisesi [kotia]. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” (2. Moos. 20:17) Ei ole väärin, jos jollakulla on koti, vaimo, palvelijoita tai eläimiä, mutta on väärin ahnehtia sitä, mitä toisella on. Kenenkään ei tule käyttää valtaansa tai rikkauttaan tai vaikutusvaltaansa ottaakseen toiselta sitä, mikä on tuon henkilön rakasta omaisuutta. Se on vanhan maailman henkeä, minkä Perkele on istuttanut ihmisten mieleen. Tällainen itsekkyys on kasvanut ihmisluomusten sydämessä, ja heillä on voimakas halu vallita toisia ihmisiä ja tehdä heidät riippuvaisiksi ihmisestä pikemmin kuin Jehova Jumalasta, joka on kaiken antaja. Jos Jumala on varannut niin runsaasti ruokaa, vaatetta ja muita elämiseen tarvittavia asioita, niin miksi riistäisimme köyhältä? Miksi emme etsisi suurempaa asiaa: iankaikkista elämää?

Maailmallinen itsekkyys ja tyytymättömyys

 7. Miten järjestelmällinen uskonto on osoittautunut itsekkääksi, sortavaksi?

⁷ Tämän maailman henki on itsekkyys, ja se sanoo: ”Me emme tarvitse Jumalaa!” Niin kaupalliset, poliittiset kuin uskonnollisetkin yhtymät ahnehtivat sitä, mitä toisilla on. Uskonto yrittää valvoa politiikkaa, samoin liikemaailma. Rikkauksilla on suuri vaikutus uskontoon. Politiikka kumartelee ja nostaa hattuaan uskonnolle saadakseen sen hymyn. Katsokaamme esim. maailman suurinta nykyistä uskontojärjestelmää, roomalaiskatolista pappisvaltaa. Huomatkaamme se paha, mitä se on tehnyt uskonnon nimessä: kuinka se on turmellut kansat; kuinka sen on onnistunut pitää jäsenensä lukutaidottomina; kuinka se on valvonut kasvatusta monissa maissa ja pitänyt köyhät ihmiset tietämättömyydessä; kuinka se on kätkenyt Raamatun ja polttanut Raamatuita, jottei tämä vapauden Kirja tulisi koskaan ihmisille elämän oppikirjaksi. Katsokaamme sitä maailmaa, jonka keskuudessa se vaikuttaa! Sen sotia! Sen kidutuskammioita! Sen verenvuodatusta! Sen köyhien sortoa! Miksi tuo järjestelmä ei ole antanut ihmisille Raamattua, niin että he olisivat voineet oppia tuntemaan tosi Jumalaa, hänen Poikaansa ja iankaikkisen elämän tietä?

 8. Miten hallitukset ovat toimineet vallitakseen ja korottaakseen itseään?

⁸ Kääntykäämme nyt maailman poliittisten järjestelmien puoleen. Yksikään niistä ei ole tyytyväinen omaan alueeseensa tai vaikutuspiiriinsä, vaan jokainen niistä haluaa saada valvontaansa ihmiset oman hallitusjärjestelmänsä avulla. Usein ne väittävät hallitsevansa jumalallisella oikeudella. Maailman kaikkien hallitusten tarkoitus on vallita ihmisiä tekemällä heidät riippuvaisiksi valtiosta eikä Jumalasta. Ne tahtovat saada kaikki ihmiset uskomaan, että se, mitä heillä on, tulee heille jonkun diktaattorin tai pääministerin tai presidentin tai poliittisen puolueen kautta. Kaikki tällainen propaganda on vain hallitussuunnitelma ihmisten sotilaallistamiseksi ja tekemiseksi kokonaan riippuvaisiksi ihmistekoisesta elämistavasta eikä Jehova Jumalasta, joka sanoo varaavansa heille kaikki elämän välttämättömyydet: asunnon, ravinnon ja vaatteet. Valtio sanelee maanviljelijälle, miten paljon hänen tulee kasvattaa vehnää, kuinka monta sikaa teurastaa ja haudata maahan, miten paljon polttaa kahvia, kun varastokasat ovat liian suuret liikemiesten tai poliitikkojen mielestä. He upottavat perunat mereen tai hävittävät ne muulla tavalla, kun hinnat ovat ”liian alhaiset”. Ihminen tuhoaa sen kasvun, minkä Jumala on antanut maalle ja eläimille, hedelmille ja yrteille, miellyttääkseen valtiota ja kauppamaailmaa. He pitävät huolta köyhistä omalla tavallaan, jos nämä eivät kuole ennen sitä. Ahneessa halussaan valvoa ja riistää toisilta ihminen on sanonut: ”Tämä on minun.” Hän ei ajattele koskaan hetkeäkään, että Jumala, taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan Luoja, on varannut kaiken tämän kaikille ihmisille eikä muutamien harvojen valvontaan.

 9. Miten liikemaailma on menetellyt itsekkäästi ja kiittämättömästi Jumalaa kohtaan?

⁹ Sitten tulee tämän sortavan, suuren, pirullisen järjestelmän kolmas osa, liikemaailma. Me näemme suurten yhtymäin ja trustien työskentelevän kuumeisesti toisiaan vastaan. Me näemme johdon ja työn kilpailevan teollisuuden valvonnasta. Me näemme pienten liikemiesten ponnistelevan saadakseen nipin napin toimeentulonsa kilpailevassa maailmassa. Suuret asiat ovat raha, valta, rikkaus, voitolle pääsy, parempi suoritus kuin mihin toinen pystyy, huipulle nousu, kilpailijain syrjäyttäminen maailman, valtion tai kaupungin markkinoilta. Köyhän auttamishenki on mennyt. Avuliaisuuden henki on melkein unohdettu, ja mitä tulee päivän työn suorittamiseen, niin ihmisen tunnuslauseena on: ”Tee niin vähän kuin voit ja tähyile kelloa.” Kun maa antaa kasvunsa, ei Jumalaa kiitetä siitä, vaan liikemaailma anastaa vallan ja joko korottaa tai alentaa hintoja omien etujensa mukaan. On kauhistavaa, jos kietoutuu tuohon suureen kauppajärjestöön, jolla ei ole sydäntä, ja jos saa tuntea sen itsekkään kahmaisevan, valtaansa ottavan ilmapiirin. On parempi pyytää Herraa ’antamaan meille tänä päivänä jokapäiväisen leipämme’ kuin tehdä niinkuin uskonnollisen, poliittisen ja kaupallisen maailman rikkaat tekevät. He kokoavat ”aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat”. – Matt. 6:19.

10. Mitä Jumalan käskyjen totteleminen takaa meille tarpeitamme silmälläpitäen?

¹⁰ Kuinka paljon parempi onkaan turvata Herraan ja uskoa hänen Sanansa! ”Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä. Ja puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti, ja teillä on kyllin leipää syödäksenne, ja te saatte turvallisesti asua maassanne.” (3. Moos. 26:3–5) Se oli se lupaus, minkä Jumala antoi valitulle kansalleen, ja se oli varma lupaus, mutta se merkitsi sitä, että yksityisten piti noudattaa Herran käskyjä ja vaeltaa niiden mukaan. Mitä elämää varten tehtyihin varauksiin tulee, niin Jumala takaa ne vuoden ympäri niille, jotka vaeltavat hänen säädöksiensä mukaan. Jehova varasi aivan luomisen alussa kaikki tarpeet ihmiselle, jolla oli yltäkyllin ravintoa ja muita elämän välttämättömyyksiä. Nämä taataan aivan yhtä varmasti nytkin niille, jotka rakastavat Jehovaa.

11. Mitä hallitsijat väittävät antavansa kootessaan varallisuutta ja valtaa? Tekevätkö he siten?

¹¹ Mutta miten erilaisia ovatkaan kaikki ne nykyiset kansat, jotka koettavat valvoa kaikkea tuotantoa ja määrätä, minkälaisen annoksen ihmiset saavat Jumalan suomista tarpeista! Saamalla valtaansa maailmalle välttämättömiä tarpeita toinen kansa voi pakottaa toisen hallintoonsa. Kuinka tosi onkaan sanonta: ’Jokaisen käsi on hänen lähimmäistään vastaan.’ (Sak. 14:13) Kansan hallitsijat kerskuvat, että ’me kokoamme rikkautta ja valtaa, jotta teillä, kansalaiset, olisi turva’. Onko Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö tuonut turvallisuuden kaikesta kokoamastaan suunnattomasta vallasta huolimatta? Mitä enemmän asioita kansat valvovat maailmassa, olkootpa ne sitten atomipommeja, lentokoneita, höyrylaivoja, ruokatarpeita, raaka-aineita tai mitä muuta tahansa, sitä enemmän ne haluavat ja sitä suuremmaksi tulee niiden vaikutus ja valta, samalla kun köyhät kärsivät. Kaikkien näiden rikkauksien kokoaminen viimeisinä päivinä ei ole turvallisuuden tae. Kun nämä miehet ovat ahnehtineet ja koonneet rikkautta, vaikutusvaltaa ja poliittista ja uskonnollista valtaa, niin mitä he tekevät tuomiopäivänä, jolloin Jehova Jumala purkaa vihansa köyhäin sortajaa, jumalatonta järjestöä, vastaan ja tuhoaa sen?

12. Miten heidän rikkautensa osoittautuvat turhiksi Jumalan vihan päivänä?

¹² Herran Sana ennustaa, miltä näistä miehistä tuntuu sinä aikana: ”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.” (Jaak. 5:1–3) Ei ole sellaista aineellista rikkautta, mikä pelastaisi hallitukset tai ihmiset siltä tuholta, mikä kohdistetaan niihin niiden pahojen tekojen takia Harmagedonin taistelussa. Kansakunta voi tuntea olevansa hetkellisesti voimakas aineellisen rikkautensa takia, mutta Jehova sanoi vapauttavansa ”köyhän väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan”. (Ps. 35:10) Miten maan kansat ovatkaan raadelleet ihmisiä erityisesti ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Niiden välillä ja tähänkään päivään mennessä ei ole ollut rauhaa, vaan kansojen ihmisiä raadellaan yhä. Ja mitä varten? ”Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä, eivät he sillä nälkäänsä tyydytä eivätkä vatsaansa täytä; sillä siitä tuli heille kompastus syntiin.” (Hes. 7:19) Miten tyhmää onkaan sen tähden, että ihmiset kokoavat varallisuuttaan tyydyttääkseen vain omia itsekkäitä halujaan! Siitä ei ole mitään hyötyä. He eivät voi ottaa sitä mukaansa. Viisas mies kirjoitti Sananlaskuihin: ”Ei auta [rikkaus] vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.” – Sananl. 11:4.

Miten voi saavuttaa elämän

13. Mikä merkitsee jotakin turvallisuuden ja onnellisen elämän saavuttamisessa?

¹³ On näin ollen aivan ilmeistä, ettei rikkauden kasaantuminen tuo rauhaa, turvaa eikä menestystä kansoille eikä todellista onnea sille ihmiselle, joka on saattanut koota sitä pahoilla tavoilla ja ahneudella. Vanhurskaus on ainoa, mikä merkitsee jotakin! Sen, joka haluaa elää ja nauttia tosiaan elämästä, täytyy kääntyä Herran Sanan puoleen saadakseen ohjeita ja sitten noudattaa niitä. Köyhän niinkuin rikkaankin täytyy panna luottamuksensa Jehovaan ja tehdä hänen tahtonsa sekä saarnata hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Voivatko rikkaatkin, ne, joilla on paljon tämän maailman hyvyyttä, tehdä siten? Onko heillä lainkaan toivoa saada elämä uudessa maailmassa? Jos on, niin mitä heidän täytyy tehdä?

14. Missä suhteessa Jumala käskee meitä olemaan rikkaita ja mitä varten?

¹⁴ Jumalan Sana sanoo, että meidän tulee olla rikkaita hyvistä töistä, mutta mitä nämä hyvät työt ovat? Tämä ongelma esitettiin suoraan Opettajalle, Kristukselle Jeesukselle, kun hän vaelsi maan päällä. Ihmisten harrastukset olivat hänen aikanaan samat kuin nytkin: he halusivat elämää ja vieläpä mitä yltäkylläisimpänä. Kuolemalla ei ollut heille mitään tarjottavaa, ja niin heräsikin kysymys: Miten voidaan saavuttaa iankaikkinen elämä?

15. Mitä eräs rikas nuori hallitusmies kysyi Jeesukselta? Mitä Jeesus sanoi?

¹⁵ Kuunnelkaamme erästä keskustelua. ”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’ Hän sanoi hänelle: ’Mitkä?’ Jeesus sanoi: ’Nämä: ”Älä tapa”, ”Älä tee huorin”, ”Älä varasta”, ”Älä sano väärää todistusta”, ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ja: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”’. Nuorukainen sanoi hänelle: ’Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua’. Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” – Matt. 19:16–22.

16. Miksi tuo rikas nuori hallitusmies ei noudattanutkaan Jeesuksen neuvoa?

¹⁶ Tuo rikas mies, jolle Jeesus puhui, sai vastauksen kysymykseen, miten voi saavuttaa iankaikkisen elämän, mutta noudattiko hän sitä? Ei! Yksilönä hän oli luultavasti loistava persoonallisuus, ja hän eli kaikesta ulkonaisesta päätellen Jumalan lain mukaan. Eräs hänen huomattavista ominaisuuksistaan oli, kuten keskustelusta kävi ilmi, että hän rakasti lähimmäistään niinkuin itseään. Hän ei todennäköisesti ollut köyhäin sortaja. Hän sai mahdollisesti rikkautensa omien hyvien, ankarien ponnistustensa kautta ja hoitamalla rehellisesti suuria omaisuuksiaan. Näyttää siis siltä, että jos joku yksilö sattuu olemaan rikas tai saa suuren varallisuuden omalla työllään, niin siinä ei ole mitään pahaa. Rikkaan edessä on nytkin kysymys: Miten hän käyttää varakkuuttaan? Jos annat köyhille, Jeesus sanoi, ”sinulla on oleva aarre taivaissa”. Mutta iankaikkisen elämän saamiselle oli vielä eräs vaatimus, ja se oli: ”Tule ja seuraa minua”. Jos joku käyttää rikkautensa Korkeimman Jumalan tosi palvonnan edistämiseksi, niin hän käyttää ”paljon omaisuutensa” oikealla tavalla. Jeesus antoi tuolle rikkaalle miehelle parhaan neuvon, jotta hän olisi voinut tosiaankin iloita elämästä. Opettaja halusi hänellä olevan rikkauksia hyvissä töissä, aarteita taivaassa. Mutta niinkuin on useimpien ihmisten laita, niin oli tämänkin rikkaan miehen: hän halusi pitää siitä kiinni, minkä hän uskoi kuuluvan itselleen oikeutetusti. Hän työskenteli sen eteen, ja siksi se oli hänen. Kukaan toinen ei voinut koskea siihen, eikä ollut mitään syytä antaa sitä pois. Oliko hän unohtanut, että ”niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin hänen on palattavakin, alastomana, mennäkseen niinkuin tulikin, eikä hän ole vievä mukaansa mitään vaivannäöstään”? (Saarn. 5:15, e.h.k.) Hänen maallinen omaisuutensa ei anna hänelle iankaikkista elämää.

Köyhille antaminen

17. Miksi hän ei voinut seurata Jeesusta ja kuitenkin pitää kiinni suuresta rikkaudestaan?

¹⁷ Otaksukaamme, että tuo rikas mies halusi seurata Jeesusta, mutta ei myydä kaikkea omaisuuttaan ja antaa köyhille. Olisiko hän voinut seurata Herraa ja kuitenkin huolehtia koko maallisesta omaisuudestaan? Se olisi ollut mahdotonta. Kristus Jeesus oli ahkera mies, hän huolehti Valtakunnan eduista. Hän liikkui ympäri kaupungeissa, kylissä ja kaikkialla maaseudulla saarnaamassa Valtakunnan hyvää uutista. Hänen opetuslapsensa seurasivat häntä, ja hän opetti heitä. Hän ei voinut asettua mihinkään erityiseen paikkaan huolehtimaan karjasta tai maasta tai muustakaan omaisuudesta enempää kuin hänen opetuslapsensakaan, jos he halusivat saarnata evankeliumia Valtakunnasta koko Israelin kansalle. Jeesuksella ei ollut edes paikkaa, mihin olisi kallistanut päänsä, vielä vähemmän taloa, jota olisi sanonut kodikseen. Ei, rikas mies ei olisi koskaan voinut pysytellä Jeesuksen mukana pitäessään vielä huolta ”paljosta omaisuudestaan”.

18. Miksi Jeesus ei yrittänytkään koota suurta maallista varallisuutta?

¹⁸ Jehova piti huolen Jeesuksesta, toisesta Aadamista, aivan samalla tavalla kuin ensimmäisestäkin Aadamista. Jumalan Pojalla oli tarpeellinen ravinto, vaatetus ja asunto. Hän oli tervetullut vieras niiden koteihin, jotka rakastivat totuutta ja vanhurskautta. Jeesus tiesi, että työntekijä on ansaitseva palkkansa, sillä hän työskenteli Jumalan valtakunnan hyväksi. Elämän välttämättömyydet olivat taatut; miksi hän olisi sitten koettanut kasata suuria rikkauksia? Hänellä oli ruoka ja vaatteet, ja hän tyytyi niihin.

19. Millaisia toimeliaita, kiinnostuneita ihmisiä Jeesus etsi?

¹⁹ Jeesus etsi kokoajan opetuslapsia, niitä, jotka kulkisivat hänen kanssaan ja tekisivät samanlaista työtä, mitä hänkin teki, ihmisiä, jotka hän voisi lähettää viikoiksi ja kuukausiksi eri alueille suorittamaan samankaltaisia töitä, joita hänkin teki, jotta ihmisiä saataisiin siten katumaan. Hän etsi luotettavia ihmisiä, sellaisia, jotka oppisivat ja sitten saarnaisivat: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Mikään ei saanut olla heidän tiellään heidän palvellessaan Jumalaansa. He eivät saaneet olla useimpien ihmisten kaltaisia, jotka ovat liiaksi kiinni työssä ehtiäkseen elämän todellisiin tärkeisiin asioihin. Muista sitä tilaisuutta, missä Jeesus kertoi eräästä miehestä, joka valmisti suuret illalliset ja kutsui monia tulemaan niille. Se oli riemujuhla, ja siksi hän lähetti palvelijansa pyytämään niitä tulemaan, joita hän halusi. Mutta koska kutsutuilla oli omaisuutta ja asioita, mitkä kiinnostivat heitä enemmän kuin tämän miehen juhla, niin he vastasivat: ”Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. . . . Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. . . . Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla.” – Luuk. 14:18–20.

20, 21. Miksi useimmilla ihmisillä ei ole aikaa Valtakunnan harrastuksiin?

²⁰ Niin on nytkin: useimmat ihmiset ovat niin kiireissään omissa velvollisuuksissaan ja töissään, että heillä ei ole aikaa huolehtia Valtakunnan eduista. Heillä ei ole aikaa astua Herran iloon ja juhlia Mestarin kanssa kaikkein tärkeimmän työn tekemisessä nykyään maan päällä. Juuri rakkaus rahaan on muodostunut heille suureksi esteeksi.

²¹ Tuon rikkaan miehen oli erittäin vaikeaa luopua kaikesta omistamastaan saadakseen aarteita taivaaseen. Monien on nytkin yhtä vaikeaa luopua pienistäkin seikoista ja työskennellä köyhien hyväksi ja lohduttaa murehtivia Valtakunnan sanomalla. He ahkeroitsevat pitääkseen kiinni maallisesta omaisuudesta ja saadakseen sitä lisää. Se on itsekkyyttä. Se on ahneutta. Se on himoamista. ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.” (1. Tim. 6:10) Juhliakin suunnitellessaan rikkaat miettivät, mitä hyötyä siitä voi olla heille.

22. Miksi tulee tehdä hyvää köyhille, jotka eivät voi maksaa takaisin samalla mitalla?

²² Jeesus oli kutsuttu eräälle ilta-aterialle, ja hän sanoi isännälleen: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” (Luuk. 14:12–14) Herran osoittama periaate oli, että tulee antaa toisille odottamatta vasta-antia. Miksi tuhlaisit rikkauttasi niille, jotka ovat varakkaita? He voivat maksaa sinulle takaisin tekemällä samoin itsellesi. Kutsu mieluummin köyhiä, jotka osoittavat todellista kiitollisuutta, ja niin antaja tulee siunatuksi. Niin: ”Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.” Sinä olet oleva ”rikas hyvistä töistä”.

Elämä enemmän kuin aineellinen varallisuus

23. Miksi tulee kavahtaa kaikenlaatuista himoitsemista eli ahnehtimista?

²³ Koska ihminen on syntynyt synnissä ja siinnyt vääryydessä, niin hän on taipuvainen kallistumaan elämän huonolle puolelle ja rakastamaan rahaa. Häntä opetetaan kiipeämään huipulle, jotta hänellä olisi varma olo. Hänen täytyy olla oman onnensa seppä, joka on tyytyväinen omaan suuruuteensa. Kuinka typerää! Eikö ole mitään, mikä olisi paljon arvokkaampaa kuin turvallisuus ja maallinen omaisuus? Eikö elämä itse ole tärkeämpi? Kuinka me saimme sen? Ja entä nuo rikkaudet – eivätkö ne ole vain sen varauksen kasaumia, minkä Jumala on tehnyt kaikille? Jeesus sanoi: ”Varokaa! Kavahtakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei kuulu hänelle, olkoonpa hän kuinka rikas hyvänsä.” (Luuk. 12:15, Amer. käänn.) Eräs toinen Kreikkalaisten Kirjoitusten kääntäjä, Mr. Rotherham, esittää tämän näin: ”Välttäkää ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä runsaudenkaan päivinä verso hänen omaisuudestaan.” Toisin sanoen, me voimme tämän totuuden perusteella päätellä, että jokaisen henkilön täytyy olla alinomaa varuillaan ja kavahtaa jokaista ahneuden ja himokkuuden muotoa, koska hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa, vaikka hänellä olisi yltäkylläisesti tämän maailman hyvyyttä. Eikö elämä ole siis enemmän arvoinen kuin rikkaus?

24. Mitä aineellinen rikkaus ei takaa kenellekään? Osoita vertauksella.

²⁴ Paavali noudatti tätä Jeesuksen viisasta ja tervettä neuvoa kirjoittaessaan Timoteukselle ja sanoessaan: ”Velvoita heidät tekemään hyvää, olemaan rikkaita hyvistä töistä, avokätisiä ja jalomielisiä, varastoiden arvokkaita aarteita itselleen tulevaisuuden varalle, voidakseen siten tarttua siihen elämään, mikä on todellista elämää.” (1. Tim. 6:18, 19, Amer. käänn.) Miten paljon ihminen lieneekin koonnut itselleen rikkautta, omaisuutta tai voimakasta vaikutusvaltaa – se kaikkineen ei takaa hänelle elämää. Tarvitaan jotakin muuta. Jatkaen todisteluaan, että ”ihmisen elämä ei kuulu hänelle, olkoonpa hän kuinka rikas hyvänsä”, Jeesus sanoi edelleen: ”Erään rikkaan miehen maat antoivat runsaasti satoa. Ja hän sanoi itselleen: ’Mitähän minun pitäisi tehdä, koska minulla ei ole, minne varastoisin satoni?’ Sitten hän sanoi: ’Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan suuremmat, ja niihin minä varastoin kaikki viljani ja tavarani. Ja minä sanon sielulleni: ”Sielu, sinulla on suuri varallisuus varastoituna tuleviksi vuosiksi. Asetu nyt lepoon; syö ja juo ja nauti olostasi.”’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä tyhmyri! Juuri tänä yönä vaaditaan sinulta sinun sielusi. Kuka saa silloin kaiken, mitä olet valmistanut?’ Näin käy miehelle, joka kokoaa rahaa itselleen eikä ole rikas Jumalan edessä.” – Luuk. 12:16–21, Amer. käänn.

25. Miten vertauksen rikas mies oli tyhmä, itsekäs ja laiska?

²⁵ Kuinka totta tämä onkaan! Sellainen ihminen, joka kokoaa rahaa itselleen, ei ole rikas Jumalan kannalta katsoen. Hän ajattelee ainoastaan itseään, omaisuuttaan, omaa huviaan. Kun joku tulee näin omakeskeiseksi, niin ei ole ihme, että Jeesus sanoi: ”Rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. . . . Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Katselkaamme hetkinen tämän rikkaan miehen suunnitelmia. Hän aikoi rakentaa suuremmat aitat, joihin voisi varastoida satonsa ja sitten unohtaa muun ihmiskunnan ja elää vain sillä rikkaudellaan, minkä hän oli pannut varastoon. Miten itsekästä! Miten harkitsematonta! Miten laiskaa! Hän olisi voinut antaa paljon varallisuudestaan köyhille, ja silti hänellä olisi ollut kyllin itsellään. Hän olisi saattanut suunnitella maittensa viljelemistä tulevana vuonna ja siten pitää työssä palkattuja apulaisiaan. Jos hän olisi huolehtinut maasta vuosi vuodelta, niin hän olisi saanut aina suuremmat tulot ja isommat ruoka-annokset köyhille. Mutta hänkös olisi tehnyt siten! Hän sanoi sen sijaan itselleen: ”Asetu nyt lepoon; syö, juo ja nauti olostasi.” Mikä tyhmyri! Hän ei saanut nauttia lainkaan rikkaudestaan, eikä hän ollut varastoinut rikkautta taivaaseenkaan antamalla köyhille. ”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.” – Sananl. 27:1.

26. Mihin turvallisuus- ja elämänkysymyksiin meidän täytyy vastata? Miten?

²⁶ Mitä sinä haluat yksilönä? Turvaako tässä maailmassa, mikä häviää kohta olemattomiin, vai elämää uudessa vanhurskaassa maailmassa? Jumalan Sana esittää neuvon, mitä kaikkien kristittyjen täytyy noudattaa saadakseen iankaikkisen elämän joko Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen morsiamenaan taivaan Valtakunnan kirkkaudessa tai luomuksena, joka nauttii siunauksia taivaan valtakunnan alaisuudessa ja iankaikkisen elämän iloja uudessa ihanassa maassa, jonka Jumala valmistaa ihmisen asuttavaksi. Kummatkin saavutetaan tosi rikkauksien avulla. Varastoi siis itsellesi aarre taivaaseen!

27. Miten rikkaat ja köyhät voivat olla samalla tavalla ”rikkaita hyvistä töistä”?

²⁷ Kaikilla ihmisillä on jotakin omaisuutta, toisilla enemmän kuin toisilla, joten periaate ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”, soveltuu rikkaisiin, keskiluokkaan ja köyhiin samalla tavalla. Köyhä leski, joka tuli uhriarkun luo ja pani siihen kaksi ropoa, ”pani . . . koko elämisensä, mikä hänellä oli”, käytettäväksi Jumalan työssä, kuten Jeesus sanoi; jota vastoin ne rikkaat, jotka tulivat ja panivat antinsa temppelin uhriarkkuun, antoivat ”liiastaan”. (Luuk. 21:1–4) Nuo rikkaat eivät joutuneet puutteeseen sen lahjan takia, minkä he antoivat Herralle. Voitaisiin siis kysyä: Kuka antoi enimmän? Eikö tuo leski, jolla oli kaksi pientä vähäarvoista ropoa? Jos sinä siis tahdot olla rikas Jumalan edessä, niin käytä omaisuutesi ja Jehova Jumalan ja hänen vanhurskaan hallituksensa tuntemuksesi köyhien hyväksi ja lohduta kaikkia murehtivia Jumalan valtakunnan hyvillä uutisilla. Älä anna rikkautesi sitoa itseäsi äläkä tule omaisuutesi orjaksi, vaan tee varallisuudestasi palvelijasi saarnatessasi Jumalan Sanaa.

28. Mihin Timoteusta käskettiin ”velvoittamaan tämän maailman rikkaita”? Miksi?

²⁸ Paavali tunsi eräitä seurakunnan keskuudessa olleita henkilöitä, joilla oli varallisuutta ja jotka kokosivat uutterasti lisää, ja hän sanoi Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä näin: ”Velvoita tämän maailman rikkaita, etteivät olisi ylpeitä eivätkä panisi toivoaan niin epävarmaan asiaan kuin rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille runsaasti kaikkea nautittavaksemme. Velvoita heidät tekemään hyvää, olemaan rikkaita hyvistä töistä, avokätisiä ja jalomielisiä, varastoiden arvokkaita aarteita itselleen tulevaisuuden varalle, voidakseen siten tarttua siihen elämään, mikä on todellista elämää.” (1. Tim. 6:17–19, Amer. käänn.) Se, että jollakulla on vähän tai paljon tämän maailman hyvyyttä, ei oikeuta suinkaan häntä suhtautumaan ylpeästi ystäviinsä ja lähimmäisiinsä eikä niihin, jotka ovat kristillisessä seurakunnassa, yhtä vähän kuin niihinkään, jotka ovat maailmassa. Heidän ei tule koskaan panna toivoaan epävarmoihin rikkauksiin, kuten kultaan ja hopeaan, millä kaikella ei ole mitään arvoa tämän vanhan maailman viimeisinä päivinä. Rikkaiden tulisi ymmärtää yhtä hyvin kuin köyhienkin, että Jumala varaa runsaasti kaikkea nautittavaksemme. Se, että jollakulla on enemmän tämän maailman rikkauksia kuin toisella, ei oikeuta suinkaan tuota varakasta katsomaan halveksien köyhää ikään kuin jotakin alhaista luomusta. Kaikki voivat olla ja heidän täytyy olla rikkaita ”hyvistä töistä”.

29. Miten Jaakob neuvoi meitä olemaan osoittamatta puolueellisuutta?

²⁹ Jaakob antoi neuvon kaikille Herran omille sanoessaan: ”Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.” – Jaak. 2:5–9.