”Mitä muuta hankkinetkin, hanki ymmärrystä”
”Ennen kaikkea muuta hanki viisautta; mitä muuta hankkinetkin, hanki ymmärrystä.” – Sananl. 4:7, Amer. käänn.
1. Miksi Pyhimmän tunteminen on tärkeä? Mitä se merkitsee?
JEHOVA, suuri Teokraatti, ymmärtää kaiken ja antaa ymmärrystä uskollisille palvelijoilleen, kun he tarvitsevat sitä. Tämä ymmärrys on oikean teokraattisen palveluksen eräs pääedellytys. Se on ominaisuus, mikä erottaa kypsyneen palvelijan aloittelijasta. Muinaisten aikojen viisain mies sanoi: ”Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10) Hän, joka on viisaampi kuin tuo muinainen viisas, sanoi tälle Pyhimmälle: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Tämä Pyhimmän tunteminen merkitsee paljon enemmän kuin pelkästään hänen olemassaolonsa käsittämistä järjellä. Se merkitsee niin koeteltua tietoa Jehovasta ja hänen päätöksistään, että se kestää jokaisen ja kaikki kumoamisyritykset. Se merkitsee hänen ymmärtämistään ja sen arvostamista, miksi hän tekee niinkuin tekee.
2. Mikä suositus ymmärryksen puolesta annetaan meille?
2 Tämä todistettu, koeteltu ja kumoamaton tieto on tavoittelemisen arvoinen. Se on sellaista, mitä ilman me emme voi päästä eteenpäin, jos toivomme saavamme nauttia Jumalan valtakunnan siunaamaa iankaikkista elämää. Pidä mielessäsi tämä tosiasia, niin sinä arvostat paremmin Sananlaskujen 4:7:nnessä olevien henkeytettyjen sanojen voimaa ja merkitystä, sanojen, joita olemme käyttäneet otsikkonamme. Jos ymmärrämme, että Jumala on Isämme, niin otamme huomioon, mitä hän opettaa meille, ja tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin häntä ja suhdettamme häneen. ”Kuule, poikani, isän opetusta ja ota siitä vaarin, jotta hankkisit ymmärrystä; koska minä annan sinulle tervettä oppia, niin älä hylkää opetustani! Ennen kaikkea muuta hanki viisautta; mitä muuta hankkinetkin, hanki ymmärrystä.” (Amer. käänn.) Isän kehoituksen lisäksi on meillä myöskin hänen viisaan ja uskollisen poikansa neuvo, pojan, joka itsekin hyötyi Isänsä ohjauksista: ”Sillä minä olin isäni poika, hellä ja ainokaisena rakas äitini silmissä. Ja hän opetti minua ja sanoi minulle: ’Säilyttäköön sinun sydämesi minun sanani; pidä minun käskyni ja elä’.” – Sananl. 4:1–4, 7, Am. stand.–käänn.
3. Miksi ymmärrys on välttämätön viisauden lisäksi?
3 Me havaitsemme tässä ymmärryksen hankkimistoiminnassa, että jollakulla saattaa olla melkoisesti tietoa, mutta ei kuitenkaan ymmärrystä. Ymmärrys ei käsittele ainoastaan tosiseikkoja, vaan myöskin asiain syitä ja vaikuttimia. Se ilmentää tämän tiedon sovellutuksen eli käytön parhaimmaksi hyödyksi. Tieto on sen tähden ilman ymmärrystä hyvin vähän arvoinen. Tämä pitää erityisesti paikkansa, kun tulee kysymykseen sen tiedon soveltaminen, mikä meillä on Jumalasta, hänen valtakunnastaan ja laistaan. Edelläolevat raamatunpaikat ilmaisevat myöskin, että on mahdollista omata viisautta, muttei silti ymmärrystä. Me saatamme päättää, että jokin menettely on meille oikea. Voimme olla vihkiytyneet palvelemaan Herraa, mikä kaikki on viisaasti tehty, mutta meidän täytyy saada sen lisäksi ymmärrystä. Apostoli sanoo, että ero pojan ja palvelijan välillä on se, että Herra Jeesus tekee pojille tunnetuksi, mitä hänen Isänsä tekee. (Joh. 15:15) Hän paljastaa meille syyt ja vaikuttimet niihin asioihin, jotka meidän täytyy tietää. Tämä ymmärrys on jokaisen Jumalan lapsen ulottuvilla, mutta hänen täytyy ryhtyä hankkimaan sitä. Hän ei voi menestyä ilman sitä kristityn kutsumuksessaan.
4. Ketkä neuvovat meitä täten todellisuudessa? Mikä on meidän suoritettava osuutemme?
4 Tämä isän neuvo pojalle tulee pääasiassa Jehovalta hänen ainoasyntyiselle Pojalleen, Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, ja käsittää myöskin Kristuksen kehon jäsenet. Mutta se soveltuu periaatteessa jokaiseen ihmisluomukseen, joka haluaa lainkaan saavuttaa elämän Jehovan valtakunnassa tai sen alaisuudessa. Tämä kaikkeuden kahden suurimman neuvonantajan, Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kehoitus ottaa varteen Jumalan Sana, hankkia ymmärrystä tästä Sanasta, jotta osaisimme täysin arvostaa suhdettamme Jumalaamme ja hänen järjestöönsä, on sen tähden suuresti arvossapidettävä ja hyvin vakavasti otettava. ”Poikani, kuule isäsi oppia äläkä hylkää äitisi opetusta.” (Sananl. 1:8, Am. stand.–käänn., reunam.) Meidän täytyy tehdä jotakin omasta puolestamme. Meidän täytyy hankkia ymmärrystä Jehovan päätöksien suhteen ja oppia, miten ne soveltuvat meihin yksilöinä ja yhteisönä. Jos me kieltäydymme hankkimasta tätä ymmärrystä tai laiminlyömme sen, niin me vaarannamme tulevan olemassaolomme kaikissa Jumalan valta-alueen osissa.
5. Mistä nuoren kuningas Salomon valinnasta Herra Jumala antoi kiitoksen?
5 Herra, lausui muinoin kuningas Salomosta hyvin kiittäviä sanoja, koska hän halusi ymmärtävää sydäntä ennen kaikkea muuta. On hyödyllistä tarkastaa tässä Salomon menettelyä ja Herran sen johdosta osoittamaa mielihyvää. ”Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: ’Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin’.” Salomo vastasi: ”Anna sentähden palvelijallesi [ymmärtäväisen] sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?” ”Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. Ja Jumala sanoi hänelle: ’Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi’.” – 1. Kun. 3:5, 9–13.
6. Miksi hänen valintansa miellytti Jehovaa? Mitä se esikuvasi?
6 Salomon valinta miellytti Jehova Jumalaa, koska se tunnusti hänet ylimmäksi. Se osoitti, että Jehova on ainoa oikea ymmärryksen lähde ja että Salomo oli palvelija, joka halusi palvella häntä uskollisesti, sekä että kansa, jota piti tuomita, oli Jehovan kansaa. Tämä viisas valinta asettaa oikean tien kaikkien Jumalan palvelijain kuljettavaksi, ja se esikuvasi sitä moitteetonta vaellusta, minkä heidän Johtajansa, Jehovan uskollinen ja totinen palvelija, oli omaksuva. Profeetta Mooseskin ilmaisi esimerkillistä nöyryyttä ja odotti Jehovalta ymmärrystä ja ohjausta, minkä vuoksi Herra Jumala käyttikin Moosesta voimakkaasti. – 4. Moos. 12:3.
7. Kuka on suurin esimerkkimme ymmärryksen etsimisessä? Miksi?
7 Mutta suurin esimerkki, mikä meillä on ymmärryksen etsimisestä ja sovelluttamisesta, on luonnollisesti kumminkin Jeesus Nasaretilainen, sillä hän sanoi: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. . . . minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen [Isän] tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30) Kun hän ei etsinyt omaa tahtoaan, niin hän ei turmellut viisauttaan ja ymmärrystään. ’Tämä Jeesus on tehty Jumalan toimesta meille viisaudeksi.’ (1. Kor. 1:17–19, 30) Me teemme sen tähden hyvin kiinnittäessämme erikoishuomiota siihen esimerkkiin, minkä hän on eteemme asettanut. Mutta tarkastakaamme kumminkin sitä ennen erästä toista puolta asiasta.
8. Voidaanko ymmärrys menettää? Kenen esimerkki vahvistaa vastauksesi?
8 Se seikka, että jollakulla on ollut ymmärrystä tähän saakka, ei ole tae siitä, että hänellä on tämä ymmärrys aina. Jotta tämä ymmärrys voitaisiin pitää, niin sitä täytyy vaalia, varjella ja tavoitella. Minkään Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa koskevan kysymyksen ei tule sallia nousta, ilman että sen suhteen hankitaan oikea ymmärrys ja näkemys. Mikä on Jumalan päätös sen suhteen? Mikä on minun teokraattinen vastuuni sitä kohtaan? Me emme voi maksaa liian suurta hintaa ymmärryksestä. Salomo, tuo Jehovan paljon ylistetty palvelija, menetti ymmärryksensä, joka oli kerran niin kallisarvoinen ja tärkeä hänelle. Hän kiintyi muihin asioihin kuin Herraan. Hän tyydytti ihmissydämensä haluja, sydämen, joka on ”petollisempi kuin kaikki muu ja toivottoman turmeltunut”. (Jer. 17:9, e. h. k.) Tämä turvautuminen omaan tahtoon turmeli hänen ymmärryksensä, ja hän kuoli Jumalan tuomitsemana. (1. Kun. 11:1–11) Tämä antaa sen opetuksen, että yhdenkään toisen luomuksen, vaikka hän olisi niin läheinen ja rakas kuin vaimo, ei voida sallia tulla palvelijan ja hänen Jumalansa väliin. Salomoa varoitettiin asianmukaisesti hänen menettelynsä seurauksista, mutta hän päätti olla välittämättä siitä, ja se oli arveluttava askel ja ilmaisi ymmärryksen turmeltuneen.
”Kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä”
9. Miten Mooses valaisi tätä surullista tosiasiaa eräässä koettelevassa tilanteessa?
9 Samaten Mooses, joka oli tunnettu nöyrimmäksi mieheksi koko maailmassa, ilmaisi Jehovan tahdon ja päätösten suurta huomioimis- ja ymmärtämiskykyä itsensä ja Jumalan kansan suhteen, jota hänellä oli etu palvella. Mutta hänen oma tärkeytensä vei häneltä siinä määrin mielenmaltin, ja israelilaisten toistuvat rikkomukset hämmensivät hänet niin, että hän kieltäytyi kunnioittamasta oikealla tavalla Jehovaa, heidän edessään. Panehan merkille tuon kerran nöyrän Mooseksen sanat. ”Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: ’Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?’ . . . Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ’Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan’.” (4. Moos. 20:10, 12) Mooseksen ymmärrys turmeltui, hän piti itseään Jumalan vertaisena siunausten jakamisessa Israelille.
10. Mikä on ymmärryksen suurin vihollinen? Miksi?
10 Ymmärryksen suurin vihollinen on oma itse kaikissa muodoissaan, omahyväisyys, itsesääli tai itsensähemmottelu. Oma itse pimittää aina asian ja himmentää näkökyvyn. Jos me siis haluamme säilyttää ymmärryksen, meidän täytyy pitää jatkuvasti oma itsemme alamaisuudessa ja silmämme terveenä näkemään Herran kirkkauden, tutkimaan hänen Sanaansa ja miettimään ja noudattamaan läheisesti niitä esimerkkejä, mitkä Herra esittää Raamatussa oppaaksemme. Tarkastelkaamme nyt Jeesusta, joka tehtiin meille viisaudeksi ja esimerkiksi siitä, miten oikea ymmärrys saadaan ja säilytetään.
11. Miten Jeesus sai ymmärrystä? Miten me saamme sitä?
11 Jeesuksella oli tietoa, viisautta ja täydellinen ymmärrys Jumalan päätösten suhteen. Tämä täydellinen tieto, viisaus ja ymmärrys ei tullut hänelle itsestään, vaan hänen piti hankkia se tutkimalla, harkitsemalla ja rukoilemalla, niinkuin meidänkin pitää. (5. Moos. 17:18–20) Hänen uskollinen menettelynsä tässä suhteessa on esitetty meidän seurattavaksemme esimerkiksi. (1. Piet. 2:21) Hänen ajattelunsa ja johtopäätelmänsä perustuvat Jumalan tahdon täydelliseen ymmärtämiseen. Nämä ajattelut ja johtopäätökset ovat kokonaan vieraat inhimillisille päätelmien tekotavoille, ja useimmat hänen johtopäätöksistään eroavat täysin meidän johtopäätöksistämme meidän epätäydellisyyksiemme ja inhimillisten taipumustemme tähden, jotka ovat lihan mukaisia. (Jes. 55:8, 9) Se toimintatapa, mitä hän suosittelee seuraajilleen, on oikea siitä huolimatta, miten suuressa ristiriidassa se on meidän oman menettelytapamme kanssa, ja sille on annettava etusija omien ja kaikkien toisten luomusten johtopäätösten rinnalla. Meidän täytyy muuttua mielemme uudistumisen kautta mukautumaan Jumalan mieleen, joka on esitetty hänen Sanassaan, ennen kuin meillä voi olla todellista tietoa, viisautta ja ymmärrystä.
12, 13. Mikä periaate Jumalaa kohtaan ohjasi häntä? Mitkä koetukset todistavat tämän?
12 Jeesuksen asenne siihen suhteeseen nähden, mikä hänellä itsellään oli ja mikä meillä on Jehova Jumalaan, on esitetty Matteuksen 22:37:nnessä: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Tämä periaate ohjasi häntä aina, ja hän suositteli sitä jokaiselle toisellekin. Kun Perkele lainasi väärin raamatunkohtia ja ehdotti, että Jeesus olisi väärinsovelluttanut niitä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa, niin hän kunnioitti kaikissa tilaisuuksissa Jehovan nimeä ja sanaa ja ilmaisi ymmärryksensä soveltamalla raamatunkohdat oikein.
13 ”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ’Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi’. Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Kirjoitettu on: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”.’ Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: ’Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta”, ja: ”He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi”.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Taas on kirjoitettu: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”.’ Taas Perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja [palvot] minua’. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun [palvoman] ja häntä ainoata palveleman”.’ Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.” (Matt. 4:1–11) Jehova saattoi puolestaan kunniaan Jeesuksen uskon ja uskollisuuden antamalla enkeltensä tulla palvelemaan häntä koetuksen mentyä ohitse. Mutta Jeesuksen piti ensin kestää tuo koetus ja osoittaa uskonsa.
14, 15. Mitkä ymmärryksen merkit huomaamme Jeesuksen esimerkistä?
14 Jehovan nöyrä palvelija, joka on halukas hankkimaan ymmärrystä, harkitsee tätä esimerkkiä. Hän huomaa ensiksi, että Jeesus ei valinnut itse noudatettavaa menettelytapaansa eikä omaa aluettaan. ’Henki johti häntä.’ Hänen omat mieltymyksensä ja ajatuksensa sen suhteen, mitä tuli tehdä, eivät olleet tärkeitä. Sama asenne ilmenee hänen suhtautumisessaan asiaan. Kysymyksen ydin ei ollut hänen omien kehontarpeittensa tyydyttäminen, näyttivätpä ne sitten miten oikeutetuilta hyvänsä, eikä näennäisesti helpomman ja halutumman tien kulkeminen hänen Isänsä asian suorittamisessa. Hänellä oli ymmärrystä. Hän tiesi Isänsä päätökset. Tämä ymmärrys ynnä Jehovan henki auttoivat häntä ymmärtämään ja soveltamaan oikein nämä raamatunkohdat, jotka Saatana oli väärinsovelluttanut, ja antamaan vastaiskun sovelluttamalla raamatunkohtia Isänsä päätösten mukaan.
15 Jeesus tiesi hyvin, että jos hän olisi käyttänyt voimaansa kivien muuttamiseksi leiviksi, niin se olisi antanut esimerkin itsekkyydestä hänen opetuslastensa noudatettavaksi. Hän olisi käyttänyt Jumalan hänelle antamaa voimaansa omaksi mukavuudekseen eikä Isänsä kunniaksi. Se olisi ollut hänen seuraajilleen kompastuskivenä eikä sopivana esimerkkinä. Hänellä oli se usko, että hänen Jumalansa pitää huolen hänen tarpeistaan, kun aika tulee, niinkuin Hän tekikin. Jeesuksen ymmärrys sanoi hänelle, että jos hän hyppäisi maahan temppelin huipulta ja varjeltuisi, niin hän voisi saada seuraajia, mutta sellaiset seuraajat eivät ottaisi häntä vastaan hänen Jumalansa ikuisten periaatteitten takia, joita hän oli liittoutunut pitämään esillä, vaan sen vaikuttavan teon vuoksi, minkä hän suorittaisi. Sellainen menettely ei kirkastaisi Jehovaa eikä hyödyttäisi ihmisiä. Mitä hyötyä olisi ollut myöskään siitä, että hän olisi kumartunut palvomaan Saatanaa, vaikka se suunnitelma olisi ollutkin menestyksellinen? Jos hän olisi ottanut vastaan tämän maailman valtakunnat, niin hänellä olisi ollut ainoastaan joukko astioita, jotka on valmistettu väistämättömään ja lopulliseen tuhoon. Perkeleen suunnitelmat eivät ole koskaan se kanava, jonka kautta tehtäisiin tunnetuksi Jumalan kirkkauden rikkaudet niille armon astioille, jotka hän on valmistanut kirkkauteensa. (Room. 9:21–23) Jeesuksen ymmärrys auttoi häntä oivaltamaan selvästi, että Herran tapa kutsua hyvätahtoisia ihmisiä alistumaan Jehovan periaatteisiin, jotka on paljastettu Kristuksessa Jeesuksessa heidän omaksi muuntumisekseen ja Hänen lakinsa kirjoittamiseksi heidän sydämeensä, oli paras ja ainoa oikea tapa.
16. Mitä meiltä siis vaaditaan voidaksemme vastustaa Perkeleen kiusauksia?
16 Tämä Jeesuksen rakennukseksemme esittämä esimerkkien sarja käsittää ne eri tavat, joilla Perkele lähestyy Herran palvelijoita: lihan himon, silmäin pyynnön ja elämän korskeuden kautta, yrittäen vieroittaa heidät palvelemasta uskollisesti Jehovaa. (1. Joh. 2:16, 17) Niiden vastustaminen vaatii ymmärrystä. Tutki niitä huolellisesti, harkitse niitä ja hanki kaikella hankkimallasi ymmärrystä. Perkeleellä oli tietoa, ja hän käytti sitä. Jeesuksella oli ymmärrystä, ja hän käytti sitä. Siinä on valtava ero.
17, 18. Mitä ymmärrys aikaansaa? Mitä tämä auttaa meitä tekemään?
17 Jeesuksesta on kirjoitettu, että hän ”sen ilon vuoksi, mikä oli asetettu hänen eteensä, kärsi ristin, halveksien häpeää, ja on asetettu Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”. (Hepr. 12:2) Raamattu ilmaisee Jeesuksesta olleen henkilökohtaisen ilon täyttäessään Isänsä päätöksiä ja saadessaan luvatun palkinnon. Ne ilmaisevat henkilökohtaisen tavoitteen, palkinnon, mikä olisi kokonaan hänen omansa, täysin sopusoinnussa hänen taivaan Isänsä kanssa ja miellyttäen hänen Isäänsä, joka asetti tämän ilon hänen eteensä.
18 Osan tästä suuresta ilosta muodosti Kuninkaana oleminen Jumalan loistavassa valtakunnassa, ilo, että jos hän on uskollinen, niin hän voi olla taivaan Isänsä käyttämä väline niiden Valtakunnan toimintojen johtamisessa, jotka kunniaansaattavat Jehovan nimen ja suovat määrättömät siunaukset kaikkialla kaikkeudessa oleville luomuksille. Tämä ilo, mikä oli asetettu Jeesuksen eteen ja mitä hän halusi niin suuresti, kuvataan Raamatussa peltoon kätkettynä aarteena, ja häntä vaadittiin myymään kaikki omaamansa saadakseen tämän pellon. Kristuksen kehon jäseniä, jotka ovat Jumalan perillisiä ja Kristuksen perintötovereita, kutsutaan ja vaaditaan seuraamaan hänen askeleissaan. Heitäkin vaaditaan myymään kaikki, mitä heillä on, voidakseen olla hänen kanssaan Valtakunnassa. Heidän eteensä on asetettu sama kuluttava ilo, ja sen täytyy henkeyttää heidät samalla muuttumattomalla päätöksellä, ettei mikään uhri ole liian suuri eikä este liian vaikea heidän voitettavakseen, jotta he saisivat osan tästä ihanasta palkinnosta, mihin Jehova on kutsunut heidät. – Matt. 13:44.
19. Koskeeko tämä lainkaan joonadabeja? Jos se koskee, niin miten?
19 Samoin vaaditaan joonadabejakin eli ”muita lampaita”, jotka ovat suuresti siunattuja ja kunnioitettuja tämän loistavan valtakunnan alaisuudessa ja saavat vastaanottaa sen siunauksia, harkitsemaan tätä arvaamattoman kallisarvoista etua ja kulkemaan uskollisuuden tietä Jeesuksen ja hänen kehonjäsentensä tavalla ollakseen päteviä saamaan sen siunaukset. Siksi ’kaiken hänen omaamansa myyminen’, kaikesta luopuminen tuon ”kallisarvoisen helmen” saamiseksi, on elinehto kaikille Kristuksen kehon jäsenille ja heidän uskollisille joonadabliittolaisilleen. Oikea ymmärtäminen lisää arvostustamme tätä kohtaan. Hanki ymmärrystä! – Matt. 13:45, 46.
20. Miten Jeesus lähestyi tätä toimeksiottamusta vapaana taakoista?
20 Jeesuksen asenne ja hänen tapansa lähestyä tätä suurta toimeksiottamusta on kerrottu Matteuksen 8:20–22: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” Hänen suuri päämääränsä oli hänen Jumalansa palveleminen ja Häneen turvaaminen kaikessa muussa. Häntä ei kiinnostanut henkilökohtaisten maallisten aarteitten kokoaminen. Hänellä ei ollut halua hankkia tämän maailman rikkautta, ei maata eikä edes kotia. Hän ei yrittänytkään omistaa niitä tavallisia asioita, joita muut luomukset pitivät välttämättöminä olemassaololleen. Hän huolehti vain yhdestä asiasta: sen pellon hankkimisesta, jossa kätketty aarre oli. Kaikki muut maalliset omaisuudet olisivat olleet taakkoina ja häirinneet hänen suunnitelmiaan; siksi hän luopui niistä iloiten eikä antanut niiden millään tavalla estää itseään saavuttamasta tätä yhtä suurta päämäärää.
21. Miten hän lähti toimintaansa?
21 Jeesus aloitti ryhtyen virallisesti työhön liittyviin velvollisuuksiin. Hän esittäytyi Isälleen lausuen (niinkuin psalminkirjoittaja sanoo): ”Katso, minä tulen; . . . Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” Oltuaan neljäkymmentä päivää autiomaassa, missä hän epäilemättä tutki, mietti ja suunnitteli huolellisesti tulevan vaelluksensa, ja Perkeleen suoritettua hänen kiusaamisensa hän astui esiin ehdottomasti päättäneenä hankkia ”peltonsa” ja sen kallisarvoisen aarteen hinnalla millä hyvänsä. Hän ei pysähtynyt sanomaan: ’Onkohan minulla kylliksi rahaa pankissa pitääkseni itsestäni huolta, jos tämä romahtaisi tai jos asiat eivät onnistuisikaan?’ Eikä hän vaatinut itselleen perävaunua [jollaisissa tienraivaajat asuvat Amerikassa] eikä mitään muitakaan varusteita hankkiakseen itselleen mukavuutta toimensa aikana. Ei, vaan hän tuli suoraan autiomaasta ja meni heti työhön täyttämään Kaikkivaltiaan Jumalan päätöksiä liittonsa mukaan. Hän ymmärsi, mitä hän teki julistaessaan tätä Valtakunnan evankeliumia ja kehoittaessaan seuraajiaan yhtymään kanssaan siihen.
Ymmärryksen osoittaminen Jeesuksen tavoin
22. Minkä asenteen ne ottivat, joita hän kehoitti liittymään mukaansa?
22 Hän kehoitti Pietaria, Andreasta, Jaakobia ja Johannesta muiden muassa liittymään kanssaan työhön, mikä oli ihmisten kalastamista. Nämä jättivät heti paikalla kalastushommansa. He eivät pysähtyneet enempää kuin Jeesuskaan määrättömästi harkitsemaan: ’Mitähän tämä maksaa minulle?’ tai: ’Onkohan minulla riittävästi rahaa tarpeisiini tässä työssä?’ tai sanomaan: ’Jos se epäonnistuu, niin kaikki minun entiset asiakkaani häviävät, ja miten minulle sitten käy?’ Ei, vaan he jättivät heti kalastamisensa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Ajan mittaan liittyi heihin toisiakin opetuslapsia, joilla oli sama mieli, ja niin muodostuikin siitä todellisen järjestön kantajoukko.
23, 24. Ketkä ja millaisin ohjein hän lähetti työhön ensiksi?
23 Tuli sitten lopulta aika lähettää nämä opetuslapset heidän ihmisten kalastamistehtäväänsä. Hän valikoi edistyneimmät, kypsimmät ja teokraattisimmat täksi ensimmäiseksi tienraivaajaryhmäksi ja lähetti heidät palvelukseen Valtakunnan edustajina. Heitä oli tasan kaksitoista.
24 Herran heille antamat ohjeet olivat täsmälliset ja varmat, Matteuksen 10:5–10 (Amer. käänn.) kuuluu: ”Jeesus lähetti nämä kaksitoista annettuaan heille seuraavat ohjeet: ’Älkää menkö pakanain joukkoon älkääkä mihinkään samarialaiseen kaupunkiin, vaan jatkakaa sen sijaan kulkuanne Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja kun kuljette ympäri, niin saarnatkaa ja sanokaa: ”Taivaan valtakunta on käsillä!” Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, tehkää terveiksi spitaalisia, ajakaa ulos paholaisia. Antakaa maksutta, aivan niinkuin itsekin saitte maksutta. Älkää ottako vastaan kultaa tai hopeaa tai kuparirahaa pannaksenne taskuihinne, älkää ottako laukkua matkallenne, älkääkä kahta paitaa, älkää kenkiä tai sauvaa, koska työntekijä ansaitsee ruokansa!’” Tämän tehtävän ja Jeesuksen oman menettelyn välinen samanlaisuus on erittäin silmäänpistävä.
25. Miksi Jeesus lähetti heidät ilman taakkoja?
25 Tämän työntekotavan on täytynyt kuulua oudolta opetuslapsista, koska se oli niin inhimillisen ajattelutavan vastainen, että voi otaksua, etteivät opetuslapsetkaan olisi ymmärtäneet sitä, mutta he olivat auliita. Emme voi päästä siitä tosiasiasta, että Jeesus itse noudatti tätä menettelyä ja suositteli tätä toimintamuotoa seuraajiensakin käyttöön. Nyt herää luonnollisesti seuraava kysymys: Miksi Jeesus puolsi tällaista menettelyä itselleen ja seuraajilleen? Jeesus tiesi, että kaiken muun maallisen kokoaminen, kuin mikä oli heidän toimeentulolleen ehdottoman välttämätöntä, olisi vain lisätaakkana heille ja häiritsisi sitä tehtävää, minkä he olivat saaneet Jehovalta. Hän oli määrännyt heille erittäin tärkeän työn, ja siksi täytyi luopua kaikista tarpeettomista taakoista, mitkä häiritsivät sen suorittamista. Nehän olisivat olleet heille vain huolen aiheuttajina ja hajoittaneet heidän huomionsa niiden kokoamisen ja heidän Herralta saamansa tehtävän välillä. Jeesus halusi ennen kaikkea sitä, että heidän mielensä olisi vapaa ja uponnut kokonaan tähän tehtävään, jotta sen menestyminen olisi taattu. Jeesuksella oli ymmärrystä, ja hän auttoi opetuslapsiaankin ymmärtämään.
Mitä seuraa sen puuttumisesta
26. Miten se erosi kokonaan inhimillisestä menettelytavasta?
26 Tämä tie eroaa kokonaan ihmisten tiestä. Nytkin voimme huoletta sanoa, että melkein kaikki niistäkin, jotka tunnustautuvat kristityiksi ja harkitsevat kokoajan palvelusta, ajattelevat ensimmäiseksi: ’Mitä maallisia varoja minulla on, joiden turviin voin vetäytyä? Saatanhan tulla sairaaksi, tai kuka ties tämä ei menesty tyydyttävästi: mitä teen silloin, jollei minulla ole kotia tai muita varoja, joihin turvautuisin?’ Tämä on luonnollisen ihmismielen ajattelua, mikä asettaa meidät itsemme ensimmäiseksi ja Jumalan ja hänen vaatimuksensa toiseksi. Se ei ole Herramme Jeesuksen Kristuksen ymmärryksen mukaista harkintaa. Se on sen tähden aistillista, maallista, demonista. Jokaisen kristityksi tunnustautuvan eteen nousee tällaisessa asiassa kysymys: Kumpi on oikeassa, Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Päämme, vai minäkö? Kaikki myöntävät Herran olevan oikeassa. Onko minulla siis kylliksi uskoa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan omaksuakseni Herramme Jeesuksen Kristuksen ohjeen ja noudattaakseni sitä menettelytapaa, minkä hän viitoitti kaikille uskollisille seuraajilleen ja mitä hänen uskolliset opetuslapsensa pitivät voimassa hänen ollessaan heidän kanssaan ensimmäisessä tulemuksessaan? Kysymyksen ydin on: Olenko minä valmis myymään kaiken omistamani päästäkseni Jumalan valtakunnan siunauksista osalliseksi?
27, 28. Miksi meidän tulee lisätä ymmärrystä eikä taakkoja? Valaise asiaa.
27 Tietäen meidän rajoituksemme ja maallisten pyyteittemme voiman sekä Perkeleen valppauden auttaakseen tyydyttämään niitä Herra on painottanut tätä Raamatun ymmärtämisen hankkimista. Hän osoitti, että on erittäin tärkeää hankkia ensiksi ymmärrystä, ja kun olemme saaneet sitä, niin kykenemme oivaltamaan, että olisi totisesti hyvin tyhmää pyrkiä Valtakunnan siunauksiin tarpeettomasti kootun taakkaruuhkan painamana, mikä ehkäisee varmasti edistymistämme ja turmelee antaumustamme.
28 Valaisemme asiaa: Henkilön, jolla on nykyään 100 000 dollarin arvoinen omaisuus, täytyy maksaa lähes 4 000 dollaria vuodessa veroja eli enemmän kuin kolmesataa dollaria joka kuussa. Hän ei voi viedä omaisuuttaan taivaaseen mukanaan, jos hän on Kristuksen kehon jäsen. Mitä hän tekee sillä? Vaikka hän olisi joonadabkin, niin on kovin kyseenalaista, pystyykö hän säilyttämään sitä Harmagedonin lävitse. Miksi hän sitten käyttäisi kaiken tämän aikansa, tarmonsa ja rahansa yrittäessään suojella jotakin, mitä hän ei voi viedä Jumalan valtakuntaan eikä sen alaisuuteen? Se aika ja tarmo ja mammona voitaisiin käyttää Valtakunnan palveluksessa ja muuntaa tuon omaisuuden omistajalle taivaaseen kasaantuvaksi aarteeksi. Muuten hän tuhlaa niin paljon ponnistelujaan hukkaan. Niinpä kerrotaan eräästä miehestä, jolla oli paljon rikkautta ja joka oli hieno mies maailman mittapuun mukaan, että hän oli saanut varallisuutta enemmän, kuin hän oli kauneimmissa unelmissakaan toivonut. Hänellä oli koti kaupungissa, maalla ja merenrannalla, ja kuolema kohtasi hänet aivan yksin yhdessä näistä monista asunnoista. Koko hänen omaisuutensa ei voinut auttaa häntä; ei yhtään palvelijaa eikä muutakaan ihmisluomusta ollut lähellä; hän kuoli kärsimyksissä kenenkään lohduttamatta; hänen suuret aarrekokoelmansa eivät olleet hänelle miksikään avuksi. Jos tuo mies olisi saanut Jehova Jumalan ja Hänen Kuninkaansa Kristuksen Jeesuksen ystävikseen käyttämällä tarmonsa Valtakunnan palveluksessa, luopumalla kaikesta, mitä hänellä oli, saadakseen ”kallisarvoisen helmen”, niin hänellä olisi ollut taivaassa aarre, jota ei koi eikä ruoste olisi voinut vahingoittaa eikä varas varastaa sisäänmurtautuen. Ja kun loppu tuli, niin hänellä olisi ollut rauha, tyytyväisyys ja onni, mikä tulee ollessamme yhteydessä noihin suuriin ystäviin, Jehova Jumalaan ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
29, 30. Miksi Jeesuksen opetuslasten valitsema menettely oli viisas?
29 Niin sanottujen ”kristittyjen” suuri enemmistö noudattaa ymmärryksen puutteessa tätä samaa menettelyä kuin tämäkin varakas mies. Saatana Perkele, joka käyttää halukkaina välikappaleinaan uskottomia saarnaajia, periaatteettomia poliitikkoja ja ahneita etuilijoita, on sokaissut heidät elämän tosiasioiden suhteen. He tuhoutuvat ymmärryksen puutteessa. Tämän ymmärryksen täytyy tunkeutua jokaisen ihmisten perimätiedon ja alhaisen, himokkaan pyyteen läpi, mitä ihmisluomus on kasvattanut kuluneet 6 000 vuotta. Sen on valistettava meidät näkemään se tosiasia, että mitään varmuutta tai varjelusta ei voi olla olemassa erossa Jehova Jumalasta ja hänen Kuninkaastaan Kristuksesta Jeesuksesta.
30 Kun me saamme tämän ymmärryksen, niin me käsitämme täysin määrin, että Jeesuksen opetuslapset valitsivat viisaan tien. He ottivat tehtävänsä iloiten vastaan. He oivalsivat, että yksin Herra voi ohjata heidän askeleensa. Ja he olivat halukkaat hyväksymään tämän ohjauksen nojaamatta omaan ymmärrykseensä. – Sananl. 3:5, 6.
Kenelle teemme työtä
31. Kenelle he tekivät työtä, ja mitä heille varattiin?
31 Tarkastelkaamme nyt Herran tähän kehoitukseen liittämiä loppusanoja: ”Työntekijä ansaitsee ruokansa.” Kenelle nämä opetuslapset tekivät työtä? Tekivätkö he sitä jollekulle ihmisjohtajalle tai edes suurelle Jeesus Nasaretilaiselle? Tekivätkö he työtä hyvätahtoisille ihmisille, joita he kävivät tapaamassa ja palvelivat? Eivät. He olivat Kaikkivaltiaan Jumalan, taivaan Isänsä, palvelijoita. Ja Hän oli taannut heille ravinnon. Kaikki kokoaminen maan päällä ilmaisisi sen tähden uskon puutetta, niin ettei luota Jehovaan loppuun asti. Opetuslapset eivät joutuneet tähän vaikeuteen, vaan he turvasivat Jehovaan. Heillä oli ymmärrykseen perustuva usko, ja he toimivat sen mukaan ja saivat palkinnon. He todistivat Daavidin tavalla vaelluksellaan: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.
32. Millaista uskoa he tarvitsivat? Keillä muillakin täytyy olla se?
32 Mitä Jeesukseen ja hänen opetuslapsiinsa tulee, niin heille ei olisi ollut mahdotonta saada näitä maallisia etuja. Jeesus olisi saattanut hankkia ne kaikki, koska hänellä oli kykyjä, jollaisia ei ole yhdelläkään toisella maan päällä vaeltaneella ihmisellä. Mutta hänen ilonsa ei ollut siinä. Hänen uskonsa perustui sille ymmärtämykselle, että kun hän menee Herran palvelukseen, niin hänen Isänsä pitää huolen siitä, että hänellä on kylliksi syötävää, että hän saa tarvittavan unen ja riittävät vaatteet. Sama koski hänen opetuslapsiaankin. Ei ollut epäonnistumisen mahdollisuutta, koska kaikkeuden Kaikkivoipa Jumala takasi nämä asiat. Eikä tämä ollut ainoa ja erillinen tapaus tai sellainen, mikä olisi koskenut vain tuota erikoista aikaa. Se oli ehdoton menettelytapa, minkä Herra asetti itsensä ja opetuslapsiensa noudatettavaksi nyt yhtä hyvin kuin silloinkin, jos tahdotaan saavuttaa Valtakunnan siunaukset. Kun hän lähetti myöhemmin ne seitsemänkymmentä, niin heillekin annettiin samanlaiset ohjeet: ”Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkääkä laukkua, älkää kenkiä, älkääkä [vaihtako kohteliaisuuksia kenenkään kanssa] tiellä’.” (Luuk. 10:1–4) Tässä pidettiin kiinni aivan samasta periaatteesta, mikä esitettiin niille aikaisemmille kahdelletoistakin, ja saman periaatteen täytyy soveltua nykyäänkin Herran Jeesuksen Kristuksen uskollisiin seuraajiin.
33. Miksi meidän täytyy ”antaa kuolleitten haudata kuulleensa”?
33 Kuvaus siitä, miten kirjaimellisesti tämä menettelytapa soveltui, on annettu meille Luukkaan 9:59, 60:nnessä. Eräs Jeesuksen opetuslapsista tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Jeesuksen antama neuvo oli: ’Ei, tule ja seuraa minua. Anna kuolleitten haudata kuolleensa, se on heidän tehtävänsä. Heidän harrastuksensa ovat siinä. Mutta sinä olet ryhtynyt uusiin harrastuksiin etkä voi olla niiden asiain kuormittama. Sinut on kutsuttu korkeammalla kutsulla: palvelemaan nyt Jumalaa ja osallistumaan valtakuntaan kautta iankaikkisuuden.’
34, 35. Miten me siis voimme oikealla tavalla ”koetella” Jehova Jumalaa?
34 Jos voisimme pitää vain nämä seikat mielessämme jatkuvasti, niin siitä olisi meille arvioimaton hyöty. Jos me ymmärtäisimme, että meidän Jumalamme varaa meille kaikki tarpeemme Kristuksen Jeesuksen, Herramme, kautta, jos ymmärtäisimme, että voimme luottaa häneen kaikissa odottamattomissa tapauksissa, niin se auttaisi meitä käsittämään kristillisen elämän täyteyden.
35 Auttaakseen meitä saamaan tämän ymmärryksen Jehova kehoittaa meitä profeettansa kautta: ”Koetelkaa minua nyt tällä, sanoo sotajoukkojen Jehova, enkö minä avaa teille taivaan ikkunoita ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole riittävästi tilaa ottaa sitä vastaan.” (Mal. 3:10, Am. stand.–käänn.) Miten me voimme muuten koetella Jehovaa, jollemme tartu hänen lupauksiinsa, jollemme tuo kaikkia kymmenyksiämme varastohuoneeseen ja turvaa häneen? Kun siten teemme, niin Herra ilmaisee itsensä ja auttaa meitä arvostamaan lupauksiaan ymmärtäen, kuinka todellisia ne ovat ja kuinka viisaita hänen neuvonsa.