Raamatun kanta

”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän” – missä mielessä?

FILIPPUS, Jeesuksen opetuslapsi, pyysi kerran: ”Herra, näytä meille Isä, niin se riittää meille.” (Joh. 14:8) Vastatessaan tähän pyyntöön Jeesus selitti: ”Niin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne, ja etkö ole kuitenkaan tullut tuntemaan minua, Filippus? Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:9) Mitä Jeesus tarkoitti tällä lausunnolla?

Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, tarkastelkaamme erästä Jeesuksen sanojen tyypillistä tulkintaa. Jotkut uskovat, että jos se, joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isänkin, Jeesuksen täytyy olla Kaikkivaltias Jumala, täysin yhdenvertainen Isänsä, Jehovan, kanssa.

Ne jotka uskovat siten, lainaavat myös monia raamatunkohtia ”Vanhasta testamentista”, joissa viitataan Jehova Jumalaan, mutta jotka kristityt raamatunkirjoittajat soveltavat (”Uudessa testamentissa”) Jeesukseen Kristukseen. Valaisemme tätä: Profeetta Jesajan kautta Jumala sanoi: ”Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.” (Jes. 43:11) Ja psalminkirjoittaja sanoi rukouksessa Jumalalle: ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” (Ps. 36:10) Kuitenkin kristityt raamatunkirjoittajat julistavat, että Jeesus Kristus on ihmiskunnan pelastaja ja elämän ja valon lähde. – Joh. 1:4; 5:26; 8:12.

Eivätkö vastaavanlaiset raamatunkohdat ja se, että Jumalan Poika sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän”, osoita Jeesuksen olevan Kaikkivaltias Jumala? Katsokaamme.

Raamattu viittaa toistuvasti Jeesukseen Kristukseen sellaisena, jonka Jumala on ”lähettänyt” pääedustajanaan. (Ks. esimerkiksi Joh. 3:17, 28, 34; 5:23, 24, 30, 37.) On mielenkiintoista, että Raamattu kuvailee usein ihmisiä, jotka edustavat toisia, ikään kuin sellaisina, joita he edustavat. Ajattele kahta esimerkkiä:

1) Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus, sen jälkeen kun hän oli pitänyt vuorisaarnan, saapui Kapernaumiin, jossa hänen luokseen tuli ”upseeri, joka pyysi häntä hartaasti” parantamaan hänen orjansa. (Matt. 8:5–13) Kuitenkin Luukkaan 7:1–10:ssä olevasta rinnakkaiskertomuksesta saamme tietää, että upseeri ”lähetti juutalaisten vanhimpia [Jeesuksen] luokse pyytämään, että hän tulisi ja saisi aikaan, että hänen orjansa selviytyisi”.

2) Markuksen evankeliumista luemme, että ”Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen kaksi poikaa, astuivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: . . . ’Suo meistä toisen istua oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi kirkkaudessasi.’” (Mark. 10:35–37) Mutta Matteus kertoo, että todellisuudessa ”Sebedeuksen poikien äiti” esitti tämän pyynnön Jeesukselle heidän edustajanaan. – Matt. 20:20, 21.

Kukaan ei tietenkään tekisi näistä Raamatun kertomuksista sellaista johtopäätöstä, että nuo juutalaiset vanhimmat olivat samanveroisia upseerin kanssa tai että Jaakobin ja Johanneksen äiti oli yhdenvertainen poikiensa kanssa. Vastaavasti kenenkään ei pitäisi päätellä, että Jeesus on yhdenvertainen Jumalan kanssa vain siksi, että joissakin osissa Raamattua Jehova Jumalasta esitetyt asiat sovelletaan toisaalla Raamatussa Jeesukseen Kristukseen. Todellinen syy tähän on se, että Jeesus edustaa Jumalaa.a

Siksikö Jumalan Poika sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän”? Kyllä, mutta tuohon ilmaisuun sisältyy muutakin kuin pelkkä edustaminen. Filippuksen pyyntö ”Herra, näytä meille Isä” antaa ymmärtää, että hän halusi Jeesuksen varaavan opetuslapsilleen näkyvän ilmauksen Jumalasta, jollainen suotiin esimerkiksi näyissä Moosekselle, Elialle ja Jesajalle vanhoina aikoina. (2. Moos. 24:10; 1. Kun. 19:9–13; Jes. 6:1–5) Mutta Jumalan palvelijat eivät nähneet tällaisissa näyissä itse Jumalaa, vaan vertauskuvallisia esityksiä hänestä. (2. Moos. 33:17–22; Joh. 1:18) Jeesuksen vastaus osoitti, että Filippuksella oli jo parempaa kuin tuollaiset näyt. Koska Jeesus heijasti täysin Isänsä persoonallisuutta, jonka ainoastaan Poika täysin ’tunsi’, Jeesuksen Kristuksen näkeminen oli verrattavissa Jumalan itsensä näkemiseen. – Matt. 11:27.

Esimerkiksi Jumalan Pojan tekemät ihmeet ilmensivät sitä rakkautta ja hellää kiinnostusta ihmisen hyvinvointia kohtaan, mikä on luonteenomaista Jehova Jumalalle. Ei ihme, että sen jälkeen kun Jeesus herätti galilealaisesta Nainin kaupungista kotoisin olevan lesken kuolleen pojan, tarkkailijat huudahtivat: ”Jumala on kääntänyt huomionsa kansaansa!” – Luuk. 7:11–16.

Se, mitä Jeesus sanoi, tarjosi sisältönsä ja ilmaisutapansa puolesta ihmisille edelleen tilaisuuksia ’nähdä Isä’ (toisin sanoen ymmärtää hänen persoonallisuuttaan, tahtoaan ja tarkoitustaan). Ihmiset, jotka kuuntelivat Jeesusta, saivat tietää, että Jumala tuomitsee ihmiset pikemminkin heidän sydämentilansa mukaan kuin ulkonaisten olosuhteiden, kuten esimerkiksi varallisuuden, koulutuksen, palvontamenojen mukaisen puhtauden tai kansallisen syntyperän, mukaan. (Matt. 5:8; 8:11, 12; 23:25–28; Joh. 8:33–44) Miten se erosikaan juutalaisten uskonnollisten johtajien hellimästä näkökulmasta! – Huom. Joh. 7:48, 49.

Myös se tapa, jolla Jeesus puhui, sai hänen kuulijansa tajuamaan, että he kuuntelivat Jumalalta tulevaa sanomaa, ”sillä hän opetti näitä ihmisiä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa”. (Matt. 7:29) Sen sijaan että Jeesus olisi puhunut epäsuorasti toisten ihmisopettajien nimissä (kuten oli tapana kirjanoppineiden keskuudessa), Jeesus puhui usein yksikön ensimmäisessä persoonassa käyttäen ilmaisuja ”minä sanon teille”, ”totisesti minä sanon teille” ja ”totta totisesti minä sanon teille”. (Huom. Matt. 5:20, 22; 6:2, 5, 16; Joh. 1:51; 3:3, 5, 11; 5:19, 24, 25.) Erään kerran Jeesus jopa julisti joidenkin ihmisten synnit anteeksi, ja sen johdosta jotkut syyttivät häntä siitä, että hän herjaavasti anasti itselleen Jumalan yksinomaisen etuoikeuden. – Mark. 2:1–7; Luuk. 5:17–21; 7:47–49.

Mutta Jeesus ei milloinkaan anastanut Jumalan asemaa. Hän myönsi auliisti, ettei se valta, jolla hän puhui ja toimi, ollut lähtöisin hänestä. Se oli hänelle uskottua valtaa, sillä ”Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä”. (Joh. 13:3; vrt. Matt. 11:27; 28:18; Joh. 3:35; 17:2.) Sen tähden Jeesus sanoi: ”Totta totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.” – Joh. 5:19; vrt. Joh. 5:30; 8:28, 42.

Koska kaikki se, mitä Jeesus teki, oli täysin Jumalan tahdon mukaista, Jeesusta huomioineet ihmiset tarkkailivat tavallaan Jumalaa toiminnassa. Raamatunselittäjä Albert Barnes ilmaisee sen sattuvasti Johanneksen 14:9:ään liittyvissä huomautuksissaan: ”On nähnyt Isän. Se ei voi tarkoittaa Jumalan olemusta, sillä hän on näkymätön, ja siinä suhteessa kukaan ihminen ei ole nähnyt Jumalaa milloinkaan. Kun sanotaan, että on nähty Jumala, tarkoitetaan vain sitä, että Hänet on ilmaistu jollakin tavalla tai tuotu esille siten, että me voimme oppia tuntemaan hänen luonnettaan, tahtoaan ja suunnitelmiaan. . . . On selvää, että itse Pojan tunteminen merkitsee Isän tuntemista. He olivat luonteensa ja rakenteensa puolesta niin läheisesti yhteen liittyneitä, että se joka ymmärsi toista, ymmärsi toistakin.” – Vrt. Joh. 10:30.

[Alaviitteet]