Elämän antavan viisauden kirjan arvostaminen

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun.” – Ilm. 22:18, 19.

 1. Millainen arvo elämällä on, ja mitä ovat ihmisten ponnistelut elämän pidentämiseksi aikaansaaneet?

ELÄMÄ! Mikä kaikesta siitä, mitä meillä on, voisi olla kallisarvoisempi kuin elämä itse? Ilman sitä emme voisi iloita mistään muusta omaamastamme. Suurin maan päällä elänyt ihminen kysyikin sen tähden järkevästi: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26) Halu elää, itsesäilytysvaisto, on yksi ihmistä ohjaavista perusvoimista. Muinaisista ajoista asti epätäydellisinä kuolevat ihmiset ovat yrittäneet paljastaa elämän salaisuutta ja siten pelastua kuoleman väistämättömyydestä. Mutta enempää muinaisten ihmisten viisaus kuin nykyisten lääkäreitten ja tiedemiesten teknillinen ja käytännöllinen taitokaan ei ole osoittautunut menestykselliseksi tässä etsinnässä. Kaikesta inhimillisestä viisaudesta huolimatta ihminen yhä kuolee, ja täydellinen elämä jää yhä ihmiseltä tavoittamatta.

 2. Mitä todella viisas ihminen tunnustaa elämästä, ja mikä näin ollen käy välttämättömäksi?

² Mutta todella viisas ihminen käsittää sen tärkeän totuuden, että elämä on kaiken elollisen ja elottoman suuren Luojan varaus. Raamattuna tunnettu kirja ilmaisee Hänen olevan Jehova, ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, . . . joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. . . . sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” (Apt. 17:24, 25, 28; 1. Moos. 2:4, 7) Luojana tosi Jumala voi olla Ainoa, jolla on avain iankaikkiseen elämään, jonka Hän on luvannut lahjana niille, jotka uskollisesti palvovat häntä. (Room. 6:23) Jos olet kristillisyyttä tunnustava henkilö, niin olet epäilemättä täysin yhtä mieltä tämän lausunnon kanssa. Mutta ajatelkaamme hetkinen, mitä se merkitsee. Se merkitsee sitä, että me kaikki olemme täysin riippuvaisia Luojasta elämän saamisessa. Hän suo elämän meille, mutta ei meidän omilla ehdoillamme, vaan niin kuin hän hyväksi näkee ja sikäli kuin me mukaudumme hänen tahtoonsa. Siksi Jumalan tahdon täsmälliseen tuntemiseen pääseminen on yhtä tärkeätä elämälle kuin kirjaimellinen ruoka ja juoma, niin, jopa tärkeämpääkin.

 3. Miten ihmisen riippuvaisuus siitä, että hän ravitsee itseään Jumalan sanoilla, selvitettiin voimakkaasti israelilaisille?

³ Tähän elämisen periaatteeseen kiinnitettiin voimakkaasti kokonaisen kansan, Israelin kansan, huomio, ja sen teki itse elämän Luoja. Tuolle kansalle, joka oli liiaksi huolissaan pikaisesta ruumiillisen ravinnon tarpeestaan erämaassa, Mooses selitti: ”[Jehova] nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, . . . opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” Ensimmäinen Luojalta elämän saanut oli ”Jumalan luomakunnan alku”, ja hänestä tuli Kristus Jeesus. Kun Saatana kiusasi häntä erämaassa, niin hän lainasi nuo Mooseksen sanat. Siten hän ei ainoastaan varmentanut tapauksen historiallisuutta vaan myös tähdensi tärkeätä periaatetta: ihmisen täytyy elääkseen ravita itseään Jumalan sanoilla. – 5. Moos. 8:3; Ilm. 3:14; Matt. 4:4.

 4. Mitä Jumala oli johdonmukaisesti varaava ihmiselle?

⁴ Tästä seuraa johdonmukaisesti, että koska Jumala on tehnyt sanojensa käytön ravintona elämän saannin edellytykseksi, niin hän varaa myös ’suunsa sanat’ ihmiskunnan saataviksi kautta aikain. Tämän hän on tehnyt säilyttämällä nämä sanat kirjoitettuina kirjassa, jota me nyt nimitämme Raamatuksi. Tätä kirjaa voidaan sen tähden sopivasti kutsua Jumalan sanaksi. – Vrt. Mark. 7:13.

 5. a) Miksi Raamatun täsmällinen tuntemus on välttämätön ihmisen Jumalan-palvonnalle? b) Mitä Paavali rukoili kristittyjen tovereittensa puolesta?

⁵ Jehova Jumala paljastaa juuri Raamatussa itsensä ja päätöksensä ihmiselle. Jotta joku kykenisi siis palvomaan Jumalaa, niin hänen täytyy tulla täsmällisesti tietämään, mitä Raamattu sanoo Hänestä. Raamatustahan ihminen voi oppia tuntemaan Jehovan suuruuden, niin että ’sukupolvi ylistää sukupolvelle hänen tekojaan’. Sen sivut paljastavat ’Jumalan suuren hyvyyden’ ja osoittavat, kuinka Jehova on ”armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa”. Vain ymmärtämällä nämä Jumalan ominaisuudet, jotka ilmenevät hänen menettelyssään ihmiskunnan kanssa, ihmisten sydän herää antamaan Jehovalle hänelle kuuluvan palvonnan, ja siten he alkavat elää häntä miellyttävällä tavalla. Käsittäen tämän tiedon tarpeen apostoli Paavali kirjoitti: ”Sentähden emme mekään, . . . ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa [täsmällistä, Um] tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla.” – Ps. 145:4, 7, 8; Kol. 1:9–11.

 6. Mikä muovasi Jeesuksen henkisen asenteen, ja miten me voimme olla hänen kaltaisiaan tässä suhteessa?

⁶ Meidän on tosiaan tutustuttava hyvin Raamattuun, ”vanhurskauden sanaan”, jos haluamme tulla lasketuiksi Jumalan tosi palvojien joukkoon. Jeesus Kristus tunsi hyvin taivaallisen Isänsä ja häneltä tulleet ilmaisut. Tämä Jumalan persoonallinen, läheinen tuntemus muovasi hänen koko henkisen asenteensa. Se johti hänet palvelemaan arvostaen Luojan huomattavimpana palvojana, jonka ainoana haluna oli kirkastaa häntä. (Joh. 17:1) Jos sinun vilpitön halusi on seurata Jeesusta tosi palvonnan tiellä, niin kun luet Raamattua, joka sisältää sen, ”mikä ennen on kirjoitettu . . . meille opiksi”, sinäkin voit muiden kanssa kasvaa samanlaisessa tiedossa ja arvostuksessa, ja tällä tavalla Jehova Jumala voi todella armollisesti suoda sinulle edun elää ’Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisit Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää’. – Room. 15:4–6.

 7. Miten Jehova valmentaa havaintokykyämme erottamaan oikean ja väärän?

⁷ Jeesus tunsi täsmälleen Jehovan näkökannan asioissa, kuinka Hän suhtautui siihen, mikä oli oikein ja mikä väärin. Hän ei koskaan ollut epätietoinen siitä, miten hänen piti menetellä miellyttääkseen taivaallista Isäänsä. Jehova Jumala on meidän hyväksemme säilyttänyt Sanassaan Raamatussa lausuntonsa siitä, mikä on hyvä ihmiselle ja mikä paha hänelle. Merkityttämällä muistiin ihmisten ja kansojen historiaa, sikäli kuin se koski Hänen päätöksiään, Jehova opettaa ihmistä myös esimerkillä sen suhteen, millaisen menettelyn hän hyväksyy tai hylkää ja mitkä sen seuraukset ovat. Siten hän valmentaa meitä tekemään selvän eron oikean ja väärän välillä. Paavali ilmaisi tämän hyvin henkeytyksestä: ”Jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” – Hepr. 5:13, 14.

 8. Mitä on siis kehitettävä, ja mille neuvolle vilpitön ihminen haluaa koko sydämestään olla herkkä?

⁸ Jos sinä siis haluat tulla lasketuksi niiden joukkoon, jotka palvovat Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”, niin sinä haluat kehittää hänen kirjoitetun Sanansa nälkää toivoen vilpittömästi oppivasi tämän kirjan sisältämää elämän antavaa viisautta. Sinä haluat noudattaa koko sydämestäsi tätä henkeytettyä neuvoa: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” – Sananl. 2:1–5.

 9. Mitkä kysymykset Raamatun suhteen joku saattaisi haluta tehdä?

⁹ Sinä saatat kuitenkin kysyä, voimmeko me olla varmat siitä, että kun avaamme Raamatun ja luemme sitä, luemme todella Jumalan henkeyttämää kirjaa. Onko meillä perustellut syyt uskoa, että Raamattu, sellaisena kuin se meillä on, on tosiaan Jumalan oma ilmoitus itsestään ja päätöksistään ihmiskuntaan nähden? Eikö voisi olla niin, että Raamattu on vain inhimillistä alkuperää olevien kirjoitusten kokoelma, jonka perimätieto on ajan kuluessa ruvennut hyväksymään Jumalasta lähteneeksi, mutta ilman todellista todistusta siitä?

10. a) Jos Raamattu olisi inhimillistä alkuperää, niin mitä me odottaisimme havaitsevamme? b) Mitä Raamatun sisältö kuitenkin todistaa?

¹⁰ Raamattu on tosin sellaisten eri lähdekirjojen kokoelma, jotka on laadittu ja koottu kirjoitettuun muotoon noin 1 600 vuoden kuluessa. Jos tällainen kokoelma, joka on käytännöllisesti katsoen kaikilta elämän aloilta olevien vähintään 39 miehen kirjoittama, olisi pelkästään inhimillistä alkuperää, niin siitä puuttuisi epäilemättä yhtenäisyys ja sopusointu, ja se olisi inhimillisen epätäydellisyyden tähden täynnä ristiriitaisuuksia ja erehdyksiä. Tässä on heti alussa edessämme yksi Raamatun huomattavimmista ominaisuuksista. Siitä huolimatta että se on kirjoitettu niin pitkän ajanjakson kuluessa ja että sen laatijoina ovat olleet niin monet kirjoittajat, tämä kirja osoittautuu kokoonpanoltaan niin yhtenäiseksi ja esittämissään tosiasioissa ja opetuksissa niin sopusointuiseksi, että sitä voi odottaa vain yhdeltä yhteiseltä tekijältä. Ja niin juuri Raamattu itse väittääkin: että vaikka eri ihmisiä käytettiin sen kirjoittamisessa, niin tällä kirjalla on ainoastaan yksi tekijä, Jehova Jumala, jonka näkymätön voima eli henki vaikutti sen kirjoittajiin. Ja niin onkin kirjoitettu: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” – 2. Tim. 3:16, 17, Um.

RAAMATUN KAANONIN VAHVISTAMINEN

11. Millä tavoilla sana kaanon on sopiva Raamatulle?

¹¹ Tätä henkeytettyjen Kirjoitusten kokoelmaa kutsutaan toisinaan Raamatun kaanoniksi. Sana kaanon tarkoitti alun perin ruokoa, jota käytettiin mittakeppinä. Henkeytetyn Raamatun kirjat käsittävät siis vakiomitan sen ratkaisemiseksi, mikä on oikea usko ja oppi ja Jumalalle otollinen menettelytapa. Lisäksi Raamatun yhtenäisyys ja sopusointu ovat ratkaisseet sen, millä kirjoilla on ollut oikeus päästä niiden 66 kirjan kokoelmaan, jotka muodostavat tämän jumalallisen kirjaston.

12. Millainen alku Raamatun kaanonilla oli, ja mikä todistus leimaa tämän alun paikkansapitäväksi ja luotettavaksi?

¹² Mutta miten tämä kokoelma sai alkunsa? Mikä ratkaisi, mitkä kirjoitukset vuosien mittaan piti lukea pyhän Raamatun kasvavan kaanonin osaksi? Raamatun kaanon sai johdonmukaisesti ajatellen alkunsa niistä kirjoituksista, jotka kertoivat ihmiskunnan alkuperästä ja Luojan varhaisimmasta toiminnasta ihmisperheen kanssa. Päinvastoin kuin ne taikauskoiset ja epäjohdonmukaiset kertomukset ihmisen alkuperästä, joita on pakanallisessa tarustossa, ensimmäiset Raamatun kaanoniin otetut kirjoitukset sisältävät johdonmukaisen ja ymmärrettävän selityksen maan ja ihmisen luomisesta. Siten sen esitys siitä järjestyksestä, missä mikin luotiin, on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä nykyinen paleontologia, varhaisia geologisia aikakausia ja fossiileja tutkiva tiede, on vahvistanut. Nuo samat kirjoitukset kertovat yksinkertaisella, suoralla tavalla, miten ihminen lankesi täydellisyydestä, ja laskevat siten perustan sen ymmärtämiselle, miksi ihminen on perinyt synnin, epätäydellisyyden ja kuoleman. Tähän kertomukseen viittasi suurin konsanaan maan päällä elänyt opettaja pitäen sitä totena ja luotettavana, ja hän ja hänen seuraajansa perustivat siihen opetuksensa. – Matt. 19:4, 5; 23:35; 24:37–39; Room. 5:12–14; 1. Kor. 15:45; jne.

13. a) Mikä Pentateukki on? b) Miten Israelin kansa suhtautui näihin kirjoituksiin?

¹³ Raamatun ensimmäisiä kirjoituksia ruvettiin kutsumaan Pentateukiksi (’viisi kääröä’ kreikaksi), joka oli yhden kirjoittajan Mooseksen kirjoittama. Pentateukki, joka alkujaan oli yksi kirja, jaettiin myöhemmin viideksi kirjakääröksi helpomman käsittelyn vuoksi, ja ne tulivat myöhemmin tunnetuiksi viitenä Mooseksen kirjana. Israelin kansa hyväksyi alusta lähtien nämä kirjoitukset oikean käytöksen ja palvonnan kaanoniksi eli ohjeeksi. Mooseksen seuraaja Joosua sanoi: ”Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle. Ottakaa siis henkenne tähden tarkka vaari siitä, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne.” (Joos. 23:6, 11) Juutalaiset hyväksyivät nämä myös henkeytetyiksi ja täysin luotettaviksi lähdekirjoiksi. Niinpä psalmista myöhemmin kertoi Ps. 78:n 54 ensimmäisessä jakeessa monia Pentateukissa mainittuja tapahtumia kiistattomina historiallisina tosiasioina.

14, 15. Mitä muita todisteita voidaan esittää Pentateukin oikeaperäisyyden tueksi?

¹⁴ ”Mooseksen lain kirjassa”, joksi Joosua kutsuu Pentateukkia, on kaikki henkeytyksen todisteet. Sen lisäksi, mitä on edellä tarkasteltu kappaleessa 12, voitaisiin esittää paljon muitakin henkeytyksen todisteita. Kirjoittaja Mooses väittää, että hän kirjoitti Jumalan käskystä ja että se, mitä hän kirjoitti, tuli Jehovalta. Henkeytysväite ei ollut siis perimätiedosta syntynyt, vaan alusta pitäen esitetty väite. (2. Moos. 17:14; 24:4) Sitä paitsi silloin, kun on mahdollisuus tutkia Mooseksen kirjoitusten historiallista ja maantieteellistä tarkkuutta, ne kestävät ankarimmankin tutkinnan. 1. Mooseksen kirjan kertomus viittaa esimerkiksi Sinearin lakeuteen eli tasankoon (nykyään osa Irakin maasta) paikkana, mihin ihmisperhe asettui vedenpaisumuksen jälkeen ja missä ihmisten kieli sekoitettiin heidän yritettyään onnettomasti rakentaa Baabelin tornia. Arkeologi Sir Henry Rawlinson huomautti tästä seikasta: ”Jos antaisimme pelkästään kielipolkujen risteyksen opastaa itseämme riippumattomina kaikesta vetoamisesta Raamatun kertomukseen, niin meidän katseemme joutuisi silti kohdistumaan Sinearin tasangolle sinä keskuksena, mistä eri reitit olivat säteittäin lähteneet.”a

¹⁵ Samoin on nykyinen geologinen tutkimus antanut vakuuttavaa tukea Raamatun kertomukselle Sodoman ja Gomorran kaupunkien tuhosta, joiden olemassaoloa raamatunkriitikot olivat kauan pitäneet kyseenalaisena. (Ks. kirjan ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” s. 332.) Pentateukista voidaan sen tähden sanoa samoin kuin muistakin henkeytetyistä Kirjoituksista: ”Aina kun on olemassa riittäviä asiakirjatodisteita tutkimusten tekemiselle, Raamatun alkutekstissä olevat lausunnot ovat kestäneet kokeen. . . . Ajanlaskua ja maantiedettä koskevat lausunnot ovat tarkempia ja luotettavampia kuin minkään muun muinaisen asiakirjan tarjoamat; elämäkerralliset ja muut historialliset kertomukset ovat ihmeellisesti sopusoinnussa Raamatun ulkopuolisten asiakirjojen todistuksen kanssa.” Näin kirjoitti professori R. D. Wilson kirjassaan A Scientific Investigation of the Old Testament (Vanhan testamentin tieteellinen tutkimus) s. 213.

16. a) Mikä todistaa, että Pentateukki on enemmän kuin vain tarkkaa historiaa? b) Mihin se sen tähden kiistattomasti kuuluu, ja kuka todisti niin?

¹⁶ Mutta Pentateukki on enemmän kuin muinaisten tapahtumain tarkkaa historiaa. Vaikka historiallinen, maantieteellinen ja geologinen tarkkuus tukeekin voimakkaasti sitä väitettä, että Mooses kirjoitti Jumalan henkeyttämänä, niin sen kaiken epäilyn poistamiseksi pitäisi olla enemmän todisteita. Ja niitä onkin yllin kyllin. Esimerkiksi Mooseksen muistiin merkitsemiä viisaita ja oikeudenmukaisia lakeja eivät pelkästään ihmiset olisi voineet keksiä. Ruokavaliota, sairauksia, kuolleitten ruumiiden käsittelyä, sairaiden eristämistä jne. koskevilla ohjeilla, jotka mainitaan 3. Mooseksen kirjassa, oli mitä suurin käytännöllinen arvo, ja ne olivat kirjaimellisesti tuhansia vuosia nykyisen lääketieteen sovellutusten edellä. Vaikkei Pentateukin kirjoja tavallisesti pidetäkään profeetallisina, ne sisältävät kuitenkin ennustuksia, jotka ovat täsmälleen täyttyneet, kuten muistiin merkitty historia on osoittanut.b Mutta Mooseksen kirjoitusten oikeaperäisyyden arvovaltaisin todistaja on itse Raamattu. Ne kuuluvat ilmeisesti yhden tekijän Jehovan yhteen kirjaan, koska ne ovat täysin sopusoinnussa sen kanssa. Jeesus tunnusti tämän selvästi ollessaan maan päällä, sillä hänestä kerrotaan: ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk. 24:27) Kerran toisensa jälkeen Jeesus ja henkeytetyt kristilliset raamatunkirjoittajat ottavat lainauksia henkeytettyinä pitämistään Mooseksen kirjoituksista.c

17. a) Mikä siis varattiin Pentateukin kera? b) Mitä kanonisuuden todisteita jokainen peräkkäinen kirja tarjoaa?

¹⁷ Näin laskettiin ilmeisesti henkeytyksestä laadituilla Mooseksen kirjoituksilla luja perustus muille sen jälkeen tuleville henkeytetyille kirjoituksille. Näiden piti seurata johdonmukaisesti selitykseksi sekä historiallisesti että opillisessa yhteydessä, ollen sopusoinnussa Pentateukissa vahvistetun tosi palvonnan perusperiaatteitten kanssa. Raamatun kirjojen lähempi tutkiminen osoittaakin näin olevan. Jokainen peräkkäinen kirja ei ainoastaan sisällä itsessään (samoin kuin Pentateukki) todisteita henkeytyksestä, vaan jokainen kirja todistaa myös olevansa saman jumalallisen tekijän tuote, ja sen yhtenäisyys ja sopusointu edellä olevien kanssa osoittaa sen kuuluvan saman Jumalan henkeyttämän kirjoituskokoelman yhteyteen.

18. Paitsi Raamatun yksityisten kirjojen kirjoittamisen henkeytystä, mitä muutakin pyhän hengen toimintaa vaadittiin Raamatun kaanonin aikaansaamiseksi?

¹⁸ Vaikka oli toisiakin Raamatun kaanoniin kuuluvien kirjoitusten aikaisia kirjoituksia, niin niissä kaikissa ei ollut henkeytyksen todistuksia eivätkä ne suurimmalta osaltaan väittäneetkään olevansa henkeytettyjä, joskin ne sisälsivät historiallisesti todenperäisiä kertomuksia. Jehova Jumala ohjasi epäilemättä henkensä välityksellä henkeytettyjen kirjoitusten vertailua. Samoin kuin kukin yksityinen kirja ilmaisi hänen henkeytyksensä ja siis hänet sen tekijäksi, niin koko kokoelman täytyi osoittaa todiste hänen henkeytetystä opastuksestaan ja ohjauksestaan. Ja niin onkin. Missään yksityisissä kirjoituksissa ei saanut olla mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa sen kaiken sisäisen sopusoinnun kanssa. Tässä suhteessa Raamattu eri kirjoittajien kirjakokoelmana on ainoalaatuinen. Ei ole totisesti mitään muuta sen kaltaista. Mikään muu kirja ei voi menestyksellisesti puolustaa sellaista väitettä, että se on Jumalan tahdon ja päätösten ja hänen ihmiskuntaan kohdistuvan menettelynsä edistyvä ilmoitus.

19. a) Mitkä näkökohdat opastivat Esraa ja suurta synagoogaa Heprealaisten kirjoitusten kaanonin vahvistamisessa? b) Milloin tämä kaanon todennäköisesti tuli valmiiksi, ja mitä se sisälsi?

¹⁹ Epäilemättä nämä näkökannat mielessään ja Jumalan opastavan näkymättömän voiman alaisuudessa kirjuri Esra ja suuren synagoogan jäsenet hänen jälkeensä laativat Heprealaisten kirjoitusten kanonisten kirjoitusten luettelon. Näyttää todennäköiseltä, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli vahvistettu 5. vuosisadan lopulla eaa., niin kuin juutalainen perinnäinen käsitys väittääkin. Tähän kaanoniin eivät kuuluneet eräisiin raamatunpainoksiin sisältyvät apokryfikirjoitukset, vaan ainoastaan ne 39 kirjaa, jotka ovat yleisesti hyväksytyt ja esiintyvät useimmissa nykyisissä Raamatuissa. Tämä kaanon oli Jeesuksen ja varhaiskristillisen kirkon hyväksymä, ja siitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa ottivat lainauksia pitäen sitä auktoriteettina, Jumalan sanana.d – Joh. 17:17.

20. Millä tavoilla kasvava Raamatun kaanon ilmaisi sopusointunsa ja todisti, että sillä oli yksi tekijä?

²⁰ Kun Raamatun kaanon kasvoi, niin 1. Mooseksen kirjassa kerrotut alkuperäiset ilmoitukset Jumalasta ja hänen päätöksistään ihmisen suhteen pysyivät kiistattoman tosina. Myöhemmät kirjoitukset vain vahvistivat, selvittivät ja laajensivat ne. Yhteen ääneen ne todistivat jatkuvasti, että on vain yksi Jumala, Luoja, jonka nimi on Jehova. Koska hän on Jumala, joka ei voi valehdella, niin hänen tosi oikeudenmukaisuuden mittapuunsa, mitkä ilmaistiin ensiksi hänen Aadamille ja Eevalle lausumassaan tuomiossa, pysytetään voimassa. Mutta edistyvä ilmoitus paljastaa hänet ansaitsemattoman hyvyyden Jumalaksi toisille, jotka onnettomuudekseen ovat syntyneet epätäydellisille ihmisvanhemmille. Sitä paitsi Raamatun ensimmäisessä kirjassa olevat profeetalliset lausunnot osoittautuvat peruskiviksi, joille Jumalan tahdon myöhemmät paljastukset on lujasti rakennettu. Niinpä 1. Moos. 3:15:ssä oleva lupaus Siemenestä aloittaa ihmeellisen profeetallisten ilmoitusten sarjan, joka kulkee läpi Raamatun kuin jalokiviketju. Samalla se toisten innostavien Raamatun teemojen ohella sitoo Raamatun yksityiset kirjat yhteen todistukseksi niiden yhteisestä tekijästä.

21. a) Millaisena meidän tulee pitää Raamattua, sen sijaan että katsoisimme sen sisältävän epäyhtenäisiä tapahtumia ja erillisiä kuvia? b) Mihin se johtaa ihmisen?

²¹ Sitä mukaa kuin kukin kirja valmistuu, Jumalan sykähdyttävä päätös paljastuu – ei irrallisten sivutapahtumain tai erillisten profeetallisten kuvien sarjana vaan kuin mestarillisena kuvakudoksena. Raamattu ilmaisee Jumalan päätökset yhtenäisenä kuvana, jonka kaikki osat liittyvät toisiinsa, jokaisella Raamatun historian kohtauksella tai tapahtumalla on jokin osa esitettävänä kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Jokainen ajatus, oppi, tapahtuma, ilmoitus tai ennustus sopii kuvaan oikeassa paikassaan koskaan rikkomatta sen eheyttä tai olematta ristiriitainen, vaan aina edistäen käsitystämme Jehova Jumalan yhdestä suurenmoisesta päätöksestä. Ennen kaikkea tämä ihmeellinen kirja, Raamattu, auttaa meitä tuntemaan Jumalan, ja se tieto merkitsee elämäämme. – Joh. 17:3.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 256]

(Ks. painettu julkaisu)

Sinearin tasangolla sekoitettiin ihmisten kieli

Eufrat-virta

Baabel

Sinearin tasanko

Tigris-virta

(Persian lahti)