aivojen alue on varattu kasvojen, erityisesti suun, kielen ja huulten, liikkeitten ohjaamiseen. Puhe auttaa mieltä varastoimaan suuret määrät tietoa tiiviissä muodossa. Sanat ovat ”merkkikielelle” käännettyä tietoa. Ajattelehan vain kaikkia merkitysvivahteita ja mielleyhtymiä, joita sana ”talo” tuo sinulle.

Näin ollen kehittämällä kielenkäyttöämme kehitämme mieltämme. Kun käytät oikeaa puhetapaa, ilmaisukykyisiä sanoja ja vältät ala-arvoista ja säädytöntä kieltä, niin rakennat hyödyllistä ”kirjastoa” mieleesi. – Ef. 4:29; Kol. 3:8, 9.

Erittäin tärkeä mielemme kehitykselle on asenteemme. Se hallitsee suuressa määrin sitä, mitä panemme pysyvään muistiimme. Jos rakastamme pelkästään sellaista, mikä vain viihdyttää mieltä, emme ehkä koskaan pääse 12-vuotiaan lapsen henkistä tasoa korkeammalle. Muistissamme ei ole sellaista, mitä se tarvitsee voidakseen yhdistellä osasia vakavien johtopäätösten tekemiseksi elämän tärkeissä asioissa. Jos kiinnitämme mieltymyksemme ja huomiomme sellaiseen, mikä on epäolennaista tai alentavaa, mielemme täyttyy ”roskasta” ja saamme sieltä esiin ainoastaan roskaa.

Kun joku puheessaan ja teoissaan toistaa joko hyvää tai huonoa, hänessä kehittyy ”henki” eli vallitseva henkinen taipumus jompaankumpaan suuntaan. Mutta vaikka olemmekin sallineet mielemme olla käyttämättömänä tai olemme askarrelleet suuressa määrin huonojen asioitten parissa, meidän ei tulisi menettää toivoamme. Ei ole liian myöhäistä ryhtyä ahkeroimaan ja elpymään, olimmepa minkä ikäisiä tahansa. Apostoli Paavali sanoi, että me voimme ’uudistua mielemme hengeltä’ eli ’mieleemme vaikuttavassa voimassa’ (Um) ja voimme ’pukea päällemme uuden persoonallisuuden’ (Um). (Ef. 4:23, 24) Kun tutkimme vilpittömästi Jumalan sanaa Raamattua, saamme apua Jumalalta. Kun ajattelemme oppimaamme ja panemme sen käytäntöön, mielemme herää toimintaan ja saa uutta tarmoa ja saamme onnellisuutta ja todellisen tarkoituksen elämällemme.

Tämä viittaa väistämättä erääseen mielen ominaisuuteen, jonka toimintaa tiedemiehet eivät ole kyenneet tarkkailemaan tutkiessaan aivoja, mutta jonka monet tunnustavat. Se on hengellisyyden kyky, Jumala-suhteen tarve. Mieleen itse asiassa luotiin tuo kyky. (1. Moos. 1:26) Kaikilla ihmisillä on palvontahalu, eivätkä edes ateistiset hallitukset ponnisteluistaan huolimatta ole kyenneet kätkemään sitä täysin. Jos tätä kykyä eli tarvetta ei tyydytetä, ihminen ei voi olla onnellinen. Jeesus Kristus toisti Jumalan muinaiselle Israelille lausumat sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”, ja: ”Sinun pitää kumartaman Herraa [Jehovaa, Um], sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman.” – Matt. 4:4; Luuk. 4:8; 5. Moos. 6:13; 8:3; 10:20.

Näin ollen mieli, joka ei omaksu hengellisiä asioita, ei toimi täysin sen mukaisesti, miten se luotiin toimimaan. Mielen väärä toiminta vaikuttaa vuorostaan rappeuttavasti koko ihmiseen. (Jaak. 1:13–15) Me voimme kuitenkin muuttaa mielemme toimimaan sen Tekijän tarkoittamalla tavalla. (Room. 12:2) Koemme elämässämme suurta tyydytystä, kun toimimme siten.

Neulainfektioita

● Huumeitten käytön epidemia on lisännyt saastuneitten neulojen ja ruiskujen aiheuttamia tartuntatauteja. Toistuvat neulanpistot rikkovat ihon suojamuurin ja avaavat infektioille tien kaikkialle ruumiiseen. Eräässä kaupungissa kuoli yhdessä vuodessa 24 nuorta aikuista yksistään sydämen infektioihin. Erään nuoren tytön tapauksessa bakteerit siirtyivät hänen ihostaan, jota oli pistetty saastuneilla neuloilla, verisuonia pitkin sydänläppään. Siitä huolimatta että hänelle annettiin kymmeniä miljoonia yksikköjä antibiootteja, hän kuoli.