Muistoilta

Tervetuloa!

Jeesuksen Kristuksen kuoleman vuotuinen muistonvietto

torstaina 27. maaliskuuta 1975

Jehovan todistajain valtakunnansali

KAIKESTA, mitä voisit tehdä auringonlaskun jälkeen torstaina 27. maaliskuuta, yksi on kaikkein arvokkain ja tärkein. Mikä?

Läsnäolosi Kristuksen Jeesuksen kuoleman muiston vietossa.

Hänen kuolemaansa seuranneitten 1 900 vuoden aikana ovat sadat miljoonat ihmiset kuolleet. Mutta suuren enemmistön muisto on nyt mennyt – elämä, teot ja nimetkin on kaikki unohdettu. Tosin useissa maissa pidetään joitakuita kuolleita muistamisen arvoisina määräpäivinä vuodessa, yleensä miehiä, jotka ovat saavuttaneet mainetta sotilaallisilla tai poliittisilla urotöillään. Miten Kristuksen Jeesuksen kuoleman muisto on verrattomasti suurempi tärkeydeltään ja arvoltaan? Ja miksi häntä tulee muistaa tänä erityisenä päivänä enemmän kuin muina päivinä?

Tarkastellaksemme ensin tätä jälkimmäistä kysymystä, tämän vuoden maaliskuun 27. päivä (auringonlaskun jälkeen) merkitsee niisankuun 14. päivän alkua vanhassa heprealaisessa kalenterissa (kalenterissa, joka on kytketty kuunkiertoihin kunkin kuukauden kulun määräämiseksi). Niisanin 14. päivä oli muinaisen pääsiäisjuhlan vuotuinen viettopäivä. (2. Moos. 12:1–3, 6–14) Sinä päivänä vuonna 33 Jeesus nautti viimeisen ateriansa opetuslastensa kanssa ja vetäytyi myöhemmin heidän kanssaan siihen puutarhaan, missä hänet vangittiin. Ennen kuin se päivä päättyi, hän oli kuollut paalussa teloitettuna ikään kuin hän olisi ollut tuomittu rikollinen.

Mutta Jeesuksen kuoleman muisto merkitsee enemmän kuin vain sen muistamista, että se tapahtui, että sellainen tapaus sattui. Harvat unohtavat sen. Se on paremminkin sen muistamista, mitä hänen kuolemansa merkitsee kullekin meistä, sekä sen muistamista, millainen persoonallisuus Kristus Jeesus oli, hänen ominaisuuksiensa ja sen muistamista, mitä hänen esimerkkinsä pitäisi saada meidät tekemään omassa elämässämme. Säilyttääksemme arvostuksemme näitä asioita kohtaan voimakkaana ja selvänä meidän on käytettävä aikaa ja toimittava virkistääksemme muistiamme.

Osoittaen eräitä etuja, joita tämän tekemisestä on, apostoli Paavali kirjoittaa: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettuna hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” – Hepr. 12:1–3, Um.

Erityisesti se osa, joka Jeesuksella oli Jumalan tarkoituksissa, tekee hänen kuolemastaan niin erikoisen muistamisen arvoisen. Se osa ei tuonut poliittista eikä sotilaallista mainetta, vaan se koskee yhtä koko ihmiskunnan suurimmista tarpeista, elämää itseään. Ilmaisten ihmiskunnan pulman syyn Raamattu sanoo Room. 5:12:ssa: ”Niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”

Koska ensimmäisestä isästämme Aadamista tuli Jumalaa vastaan kapinoitsija ja niin ollen syntinen, niin hän ei jättänyt perinnöksi elämää, vaan antoi meille kuolemaan johtavan heikkouden, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle tähän päivään asti. (Ps. 51:7) Koko ihmiskunta on näin ollen kipeästi tarvinnut jotakuta, joka voisi pyyhkiä pois tämän jatkuvan, myrkyllisen synnin tahran; jotakuta, joka voisi itse asiassa antaa sille uuden alun – ikään kuin mennyt olisi pyyhkäisty pois ja sillä olisi nyt toinen ensimmäinen isä, eri elämän alkulähde.

Kristus Jeesus varasi tämän. Hän itse sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28) Koska ensimmäinen isämme Aadam menetti meiltä täydellisen ihmiselämän, niin Kristus Jeesus lunasti ihmiskunnalle sen, minkä Aadam menetti, avaten siten sille jälleen tien täydellisen elämän saamiseen. Hän teki tämän antamalla oman täydellisen ihmiselämänsä samanarvoiseksi vastineeksi. Niin, ”yksi on kuollut kaikkien edestä”, mikä tosiasia kävi mahdolliseksi siksi, että hän oli täydellinen ihminen, syntynyt maan päälle Jumalan voimasta, kun hänen elämänsä siirrettiin taivaasta neitsyttyttö Marian kohtuun. – 2. Kor. 5:14; 1. Tim. 2:5, 6; Luuk. 1:34, 35.

Mitä hänen uhrikuolemansa avasi koko ihmiskunnalle? Tilaisuuden ottaa vastaan tämä uusi elämän lähde ja hyötyä kaikesta, mitä hän voi antaa. Jumalahan antoi Pojalleen laillisen vallan pyyhkiä pois syntivelkamme ja suoda meille isän perinnöksi ikuinen elämä, vapaus epätäydellisyyden ja kuoleman orjuudesta. (Hepr. 2:14, 15; Room. 5:21) Ne, jotka uskovat häneen sydämestään, voivat itse asiassa siirtyä sellaisen kuolemattoman isän perheeseen, joka voi ”täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa”. – Hepr. 7:25.

OIKEA MUISTAMISTAPA

Miten voimme sopivasti viettää Kristuksen Jeesuksen kuoleman muistoa? Hän itse näytti sen, ja se on tavattoman yksinkertaista. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti [happamattoman] leivän [jota pääsiäisenä käytettiin], kiitti, mursi ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini [tarkoittaa minun ruumistani, Um], joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni’. Samoin hän otti myös [viini-] maljan aterian jälkeen ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto [tarkoittaa uutta liittoa, Um] minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni’.” – 1. Kor. 11:23–25.

Maaliskuun 27. päivänä auringonlaskun jälkeen Jehovan todistajat lähes 35 000 seurakunnassa ympäri maailman ’tekevät tämän hänen muistokseen’. Kaikki eivät kuitenkaan osallistu vertauskuvien nauttimiseen, sillä Raamattu osoittaa, että niitä, joiden kanssa Jeesus teki ’liiton valtakunnasta’, hän kehotti nauttimaan näitä vertauskuvia. (Luuk. 22:29, Um) Se osoittaa niin ikään, että vain ”jäännös” näistä Valtakunnan perillisistä on maan päällä tähän aikaan. (Ilm. 12:17) Vaikka Jehovan todistajain muistonvietto, samoin kuin Jeesuksen asettama alkuperäinen viettokin, on yksinkertainen ja vailla mutkikkaita muotomenoja, niin se valistava puhe, joka aina liittyy siihen, auttaa kaikkia läsnä olevia arvostamaan siihen sisältyvän merkityksen rikkautta.

Jos tunnustamme Kristuksen Jeesuksen siksi, joka Raamattu osoittaa hänen olevan, ”meidän ainoa valtiaamme ja Herramme”, niin me haluamme varmasti olla niiden joukossa, jotka muistavat häntä hänen ohjeittensa mukaisesti. (Juud. 4) Jehovan todistajat tekevät yksimielisesti näin ympäri maailman 27. maaliskuuta auringonlaskun jälkeen. He iloitsevat, jos sinä vierailet heidän paikallisessa valtakunnansalissaan ja olet heidän kanssaan tänä muistoiltana.