Mikä on Raamatun kanta?
Onko sinulla varaa olla rehellinen liikeasioissa?
KULUNEESEEN sanontaan: ”Rehellisyys kannattaa”, nykyajan kyynikko letkauttaa terävästi: ”Mutta ei kylliksi!” Samaa näkemystä heijastaa kirja The Importance of Lying (Valehtelemisen tärkeys), jossa vakuutetaan, että rehellisyys ”saattaa olla jalo ihanne, mutta sillä on tuskin lainkaan arvoa hengissä säilymisestä ja turvallisuudesta käytävässä elämän ja kuoleman kamppailussa. Ihmisellä on vähän valinnanvaraa tässä asiassa. Hänen täytyy valehdella elääkseen.”
Uskotko sinä sen? Monet liikemiehet uskovat. Epärehellisyys on niin yleistä, että erästä ”koko perheen seurapeliä”, jossa harjoitetaan liiketoimintaa, mainostetaan lauseella: ’Voit tehdä mitä tahansa, kunhan vain et joudu kiinni.’ Epärehellisyys ei ole kuitenkaan mikään ”seurapeli” niille, jotka harjoittavat sitä liikeasioissa. He järkeilevät usein: ”Ei ole varaa olla rehellinen.”
Viime vuosisadan häikäilemätön finanssimies Daniel Drew sanoi omastatunnosta: ”Me emme halkoneet hiuksia vähäpätöisyyksien tähden . . . Kirvelevä omatunto olisi kuin valkoinen silkkiesiliina sepän yllä. Toisinaan on pakko liata kätensä.”
Onko totta, että ihmisen on tukahdutettava omantuntonsa ääni, jotta hän voisi menestyä liikemaailmassa? Eikö liikemiehellä ole varaa olla rehellinen? Koska omatunto liittyy asiaan, Raamatun kanta on arvokas. Raamattu auttaa katsomaan rehellisyyttä oikeasta näkökulmasta ja paljastaa epärehelliset menettelyt siksi, mitä ne todellisuudessa ovat.
Eräs vaatimus, joka asetetaan kristillisen seurakunnan vastuullisille miehille, on se, että he eivät saa olla ”epärehellistä voittoa ahnehtivia”. (1. Tim. 3:8, Um; Tiit. 1:7) Nopeasti tai helposti saatavan rahan ahnehtiminen saa ihmisen uhraamaan rehellisen omantunnon. ”Joka kiiruhtaa rikastumaan, ei jää viattomaksi.” – Sananl. 28:20, Um.
On kuitenkin niitä, jotka puolustelevat epärehellisyyttä sanomalla: ”Se on liike-elämää.” He yrittävät panna vastuun kuluttajalle sanomalla: ”Caveat emptor” eli ”Olkoon ostaja varuillaan.” Mutta onko epärehellisyys jollakin tavalla laillisempaa, kun se verhotaan ”liike-elämään”? Voiko varas sanoa: ”Olkoot uhrini varuillaan”, ja vapautua siten varkautensa tuomasta vastuusta? Raamattu luokittelee liikeasioissa ilmaistun epärehellisyyden ja suoranaisen varkauden samaan ryhmään. Mooseksen laissa sanotaan: ”Älkää varastako, älkää valhetelko älkääkä lähimmäistänne pettäkö. Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin.” – 3. Moos. 19:11, 13; vrt. Jer. 21:12; Ps. 62:11; 3. Moos. 6:2–5.
Yhdenmukaisesti tämän kanssa Jeesus kutsui ”ryöväreiksi” niitä, jotka vaihtoivat rahaa ja myivät uhrieläimiä Jerusalemin temppelissä. (Matt. 21:12, 13) Miksi? Heillä oli ”myyjän markkinat”, ja siksi heidän hintansa olivat kohtuuttomat. Heidän menettelystään kerrotaan moittivaan sävyyn myös juutalaisten mišnassa. Jeesus ilmeisestikin piti sellaisia liiketapoja eräänlaisena kiristyksenä tai ’rosvouksena’.
Liikemiehet eivät varmastikaan pidä itseään samaan luokkaan kuuluvina varkaitten kanssa. Raamattu paljastaa kuitenkin ne, jotka saavat voittoa petollisin keinoin, juuri siihen luokkaan kuuluviksi – varkaiksi. Harhaan johtava mainonta, ala-arvoisten aineitten käyttö, veloittaminen tarpeettomasta työstä tai asentamattomista osista, käytetyn tavaran vikojen peittäminen, tuloveron kavaltaminen, lahjusten vastaanottaminen tai antaminen – siinä vain muutamia, epärehellisiä menettelyjä, joita jotkut harjoittavat ”varastaakseen” sitä, mikä ei oikeuden mukaan kuulu heille. Raamatun käsky kaikenlaisille varkaille kuuluu: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin [kovaa, Um] työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on.” (Ef. 4:28) Niin, rehellisenä oleminen liikeasioissa saattaa vaatia enemmän aikaa ja ”kovaa työtä” eikä rahallinen voitto ehkä ole yhtä suuri kuin muuten, mutta ”hyvästä” työstä tuleva runsaampi tyydytys ylittää suuresti epärehellisyydestä saatavan tyydytyksen.
Onko tämä näkemys realistinen? Onko sinulla varaa elää sen mukaan? Monet kristityt elävät sen mukaan, ja tulokset ovat hyvät. Eräs portugalilainen ruokatavarakauppias hyötyi suuresti seuraavasta neuvosta: ”Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.” (Sananl. 20:23) Kun hänestä tuli antautunut kristitty, hänen liikkeensä menestyi huomattavasti entistä paremmin. Kerrotaan ”kaikkien naapurien sanoneen, että hän ei petä eikä petkuta niin kuin muut kauppiaat, koska hän on nyt yksi Jehovan todistajista ja he ovat rehellisiä ihmisiä”.
Monet arvostavat yhä asioimista rehellisten liikkeenharjoittajien kanssa. Mutta entä jos olosuhteet ovat sellaiset, että liikemies ei saa voittoa? Entä jos hän kokee jopa tappiota? Hänen täytyy silti muistaa, että epärehellisyydestä koituva tappio on vielä paljon suurempi: ”Ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? . . . Eivät huorintekijät, . . . eivät varkaat, ei ahneet, . . . eivätkä anastajat.” – 1. Kor. 6:9, 10.
Miten työntekijän pitäisi menetellä, jos hän havaitsee, että hänen työnantajansa tai toiset työntekijät tekevät sellaista, joka häiritsee hänen omaatuntoaan? Pitäisikö hänen sanoa itsensä irti? Raamattu osoittaa, että työntekijä on vastuullinen ilmaisemaan vilpitöntä uskollisuutta täysin määrin kaikessa, mitä hän itse tekee. (Tiit. 2:10) Se ei kuitenkaan tee häntä välttämättä vastuulliseksi siitä, mitä kaikki muut hänen ympärillään tekevät. ”Silloinhan”, kuten Paavali sanoo, hänen ”täytyisi lähteä pois maailmasta”. (1. Kor. 5:10) Niinpä sen mukaan, missä määrin kristityn omatunto häiriintyy, hän voi päättää jäädä työhönsä, ellei työnantaja vaadi häntä tekemään mitään epärehellistä. Työnantaja saattaa alkaa arvostaa häntä enemmän kuin muita työntekijöitään hänen luotettavuutensa tähden.
Kun Kreikassa ortodoksipappi painosti erästä liikkeenharjoittajaa erottamaan työntekijän, joka oli Jehovan todistaja, kauppias sanoi papille: ”Minulla on lisäksi 25 ortodoksista tyttöä, ja he kaikki varastavat monenlaista. Ainoastaan häneen minä luotan ja olen jopa antanut hänen tehtäväkseen suorittaa heille kaikille ruumiintarkastuksen.” Sen sijaan että kauppias olisi erottanut hänet, hän nosti hänen palkkaansa.
Olitpa siis työnantaja tai työntekijä, sinulla on varaa olla rehellinen liikeasioissa. Jumalan lupaus kuuluu: ”Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, . . . hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.” – Jes. 33:15, 16.
Huomaa, että rehellisestä liiketoiminnasta ei luvata nopeasti tai helposti saatavaa rikkautta, mutta riittävä toimeentulo luvataan. Voit kuitenkin saada syvempää tyydytystä, joka tulee siitä, että omaat itsekunnioitusta ja toisten kunnioituksen, täytät velvollisuutesi lähimmäistäsi kohtaan ja säilytät ”rehellisen omantunnon” lain edessä ja, mikä tärkeintä, Jumalan edessä. Kaikki tämä on todella ”suuri voitto”. (Hepr. 13:18, Um; 1. Tim. 6:6–10) Niinpä kun rehellisenä olemista liikeasioissa tarkastellaan Jumalan sanan näkökannalta, kysymys kuuluu todellisuudessa näin: Onko sinulla varaa olla olematta rehellinen liikeasioissa?