Nuori mies joutuu harhaan
1. a) Miksi Jeesus käytti usein vertauksia? b) Miten Jeesus paljasti vaikeuden todellisen syyn?
JEESUS esitti useita kuvauksia, mitkä saavat meidät miettimään, miksi hän niin usein käytti sitä opetustapaa. Kuvauksen tarkoitus on tavallisesti asian tekeminen helposti ymmärrettäväksi vaikuttavalla tavalla. Mutta tästä yleisestä säännöstä voi olla poikkeuksia, kuten on ilmeistä tässä tapauksessa. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?” Kun luemme hänen vastauksensa, havaitsemme hänen viittaavan siinä juuri niihin asioihin, joita olemme korostaneet ja jotka ovat tarve tulla järkiinsä ja ylen tärkeä sydämentila. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.” Tämä voisi näyttää mielivaltaiselta ratkaisulta Jeesuksen puolelta, mutta hän jatkoi osoittaen, että vaikeuden todellinen syy oli ihmisissä itsessään. Ottaen lainauksen Jesajan ennustuksesta ja soveltaen sen täyttymyksen aikaansa hän sanoi: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi [sen merkitystä, Um] sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” – Matt. 13:10, 11, 15, 34.
2. Miten Jeesuksen opetusmenetelmä koitui koetukseksi ja millaisin seurauksin?
2 Tosiaan, Jeesuksen aikana ihmiskunnan enemmistö kuunteli mielellään häntä ihmeellisenä tarujen kertojana, jolta hän heistä näytti, mutta he eivät halunneet häirittävän näkemystään eikä elämäntapaansa. He eivät tahtoneet antaa sanoman tunkeutua niin pitkälle. Siksi he sulkivat henkiset korvansa ja silmänsä, jotteivät olisi tulleet järkiinsä eikä heidän olisi tarvinnut tunnustaa, miten välttämätöntä heidän oli kääntää sydämensä ja jalkansa aivan eri suuntaan. Markus sanoo, että Jeesus oli ”murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta”. (Mark. 3:5) Näin ollen Jeesuksen opetustapa vertauksin oli koetus, missä he epäonnistuivat, ja se sai heidät menettämään senkin tiedon ja ne tilaisuudet, jotka heillä olivat. Jeesus sanoikin: ”Siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” – Matt. 13:12.
3. Mikä samankaltainen tilanne vallitsee nykyään, ja mikä on viisas menetelmätapa?
3 Sama koskee nykyaikaa, varsinkin kristikunnan ihmisiä. Heillä on uskontonsa ja valitsemansa kirkko, eikä monella ole aikomustakaan muuttua eikä tunnustaa muuttumisen tarvettakaan. Kun joku Jehovan todistajista tulee heidän luokseen koettaen kääntää heidän huomionsa Raamatun nykyajan sanomaan, he korkeintaan kuuntelevat kiusaantuneina. He itse asiassa sulkevat korvansa ja silmänsä ja ovensakin. He ovat tehneet mielessään päätöksen. Se on: Ei! Jehovan todistajille, lähestyttäköönpä heitä miten tahansa. Se on tosin heidän oikeutensa ja vastuunsa, mutta niin ei tarvitsisi olla. Samoin kuin Jeesuksen aikana, niin nytkin jää ratkaisu yksityiselle henkilölle. Niin kuin omana aikanaan opetuslastensa kysyessä Jeesus pysähtyi selittämään eräitten vertaustensa merkitystä, samoin mekin nyt teemme hyvin, jos jäämme miettimään ja tiedustelemaan näiden raamatunkohtien merkitystä ja nykyistä sovellutusta. Me tiedämme, että ne ”on kirjoitettu meille opiksi” erityisesti nyt, jolloin ”maailmanaikojen loppukausi on tullut”. – Matt. 13:36; Room. 15:4; 1. Kor. 10:11.
4. Millainen juoni on tuhlaajapoikakuvauksessa?
4 Kuvaus tuhlaajapojasta on tulvillaan merkitystä. Saadaksemme kuvan mieleemme kertaamme lyhyesti kertomuksen, joka koskee miestä, jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi pyysi isältään osuuttaan omaisuudesta. Se annettiinkin, ja nuori mies otti sitten kaiken omaisuutensa ja meni kaukaiseen maahan, missä hän tuhlasi kaiken omistamansa irstaassa elämässä. Nälänhätä kohtasi maata, ja hän sai toivottomassa hädässään toimen sikopaimenena, mutta hänen ei sallittu edes syödä sikojen ruokaa. Huutavassa ahdingossa hän tuli järkiinsä ja päätti palata kotiin. Hän halusi tunnustaa syntisen elämänsä ja pyytää, että hänet otettaisiin vastaan, ei poikana, vaan palkkapalvelijana. Mutta kun hänen isänsä näki poikansa kaukaa, hän juoksi kohtaamaan häntä ja otti hänet sydämellisesti vastaan. Hänelle annettiin nopeasti paras viitta, sandaalit ja hieno sormus, ja sen jälkeen seurasi juhla soittoineen ja tansseineen. Mutta kun vanhempi poika lähestyi taloa ja kun hänelle kerrottiin, mitä oli tekeillä, niin hän raivostui eikä halunnut liittyä joukkoon. Hänen isänsä pyysi häntä hartaasti, mutta hän vain pani vastaan. Isä selitti jälleen menettelyään mitä ystävällisimmällä ja vetoavimmalla tavalla. Siihen kertomus jyrkästi päättyy jättäen vanhemman pojan lopullisen suhtautumisen avoimeksi. – Luuk. 15:11–32.
5. Millä tavalla tämän kuvauksen nähdään olevan ainoalaatuinen?
5 Jotkin piirteet leimaavat tämän kuvauksen ainoalaatuiseksi. Se on pisimpiä, mitä Jeesus esitti, joten se antaa yksityiskohtaisemman kuvan asiasta ja tekee syvemmän vaikutuksen. Mutta huomattava piirre, joka tekee vaikutuksen syvemmäksi, on kuvaukseen sisältyvä perhesuhde. Toiset vertaukset sisälsivät elottomia asioita, kuten erilaisia siemeniä tai maalaatuja tai sitten isännän ja hänen palvelijoittensa välisiä suhteita. (Matt. 13:18–30; 25:14–30; Luuk. 19:12–27) Mutta tässä on isän ja hänen poikiensa välinen läheinen ja intiimi suhde. Usein tosin tapahtuu, ettei isä rakenna sellaista ystävällistä tai luottamuksellista suhdetta poikiensa kanssa, jotka kasvatetaan pelkäämään ja kunnioittamaan häntä pikemmin kuin rakastamaan häntä oma-aloitteisella tavalla. Mutta meidän tarvitsee vain lukea tämä kuvaus käsittääksemme, kuinka lämminsydäminen rakkaus tällä isällä oli molempia poikiaan kohtaan ja kuinka auliisti hän osoitti sitä kummallekin heistä, joskin tässä tapauksessa ansaitsemattomasti. Kertomus itse vaikuttaa lämpimän vetoavasti, niin kuin Jeesus tarkoittikin, ja me odotamme sen tähden erittäin kiinnostuneina nähdäksemme sen nykyisen yksityiskohtaisen täyttymyksen.
KUVAUKSEN TAUSTA
6. Mitkä olosuhteet aiheuttivat tämän kuvauksen ja kaksi muuta?
6 Meidän täytyy ensin katsoa niitä olosuhteita, joissa tämä kuvaus esitettiin. Oli Jeesuksen palveluksen loppuaika, ja hän oli viimeistä edellistä kertaa matkalla Jerusalemiin. (Luuk. 13:22) Mikä välittömästi aiheutti tämän kuvauksen ja kaksi muutakin, on sanottu selvästi Luuk. 15. luvun alussa: ”Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen [Jeesuksen] tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ’Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan’.” (Luuk. 15:1, 2) Sen johdosta Jeesus esitti kolme kuvausta, jotka kaikki kertoivat menetetyn takaisinsaannista, nimittäin kadotetun lampaan, kadotetun rahan ja – mikä oli kaikkein kallein – nuoren pojan, joka ”oli kadonnut ja on jälleen löytynyt”. Kussakin tapauksessa pannaan myös suuri paino omistajan ilolle, kun takaisinsaanti on tapahtunut. – Luuk. 15:32.
7. Miten Jeesuksen näkemys ja asenne oli päinvastainen kuin uskonnollisten johtajien?
7 Tämä uskonnollisten johtajien ja muiden nuriseva ja valittava asenne ei ollut suinkaan uutta. Se oli nähtävissä Johannes Kastajan palveluksen alusta lähtien. Kuten Jeesus sanoi heille, ”publikaanit ja portot [syntiset]” uskoivat Johanneksen sanoman ja vastasivat siihen. Uskonnollisten johtajien mielestä, jotka omissa silmissään olivat niin vanhurskaita, tämä luokka oli kadotetussa tilassa ja halveksittu sekä arvoton saamaan lainkaan huomaavaisuutta. Mutta vaikka Jeesuksen silmissä tähän luokkaan kuuluvat olivatkin joutuneet harhaan ja olivat kadotetussa tilassa, niin he osoittivat olevansa valmiit kuuntelemaan häntä ja tulemaan järkiinsä, ja ”heitä oli paljon häntä seuraamassa”. Niin kuin Jeesus sanoi, he todella menivät ”ennen teitä [fariseuksia] Jumalan valtakuntaan”. Ja hän sanoi myös Sakkeuksen, erään ”publikaanien päämiehen”, kutsuilla, että ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. – Matt. 21:31, 32; Mark. 2:15–17; Luuk. 19:10.
8. Mitä puolia korostetaan edellä olevissa kuvauksissa?
8 Voimme näin ollen ymmärtää taustan, kun Jeesus esitti kuvaukset kadonneesta lampaasta ja hopearahasta korostaen sitä kiihkeää etsintää, mihin kadottaja ryhtyi menetetyn löytämiseksi. Mutta kolmas, tuhlaajapoika, tähdentää eri puolta. Se osoittaa, mihin toimenpiteisiin kadotetun täytyy ryhtyä.
9. Miksi iloitsemiselle pantiin niin paljon painoa?
9 Huomaa kaikissa kolmessa kuvauksessa, että kun kadonnut oli löydetty, ei ainoastaan omistaja iloinnut, niin kuin oli ymmärrettävää ja oikein, vaan myös koko huonekuntaa ja ystäviä ja naapureita kutsuttiin mukaan. Jeesus selitti tämän sanoen: ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Luuk. 15:10) Jeesus osoitti täten noudattavansa taivaallisen viisauden menettelyä ottaessaan iloiten vastaan ne, jotka katuivat vilpittömästi. Hän osoitti myös uskonnolliset johtajat epäviisaiksi ja heidän menettelynsä epäoikeutetuksi, kun he suhtautuivat omavanhurskaasti ja kitsaasti vähemmän onnellisiin veljiinsä. He olivat tosiaan juutalaisina kaikki veljiä, Jumalan kansaa, ja kuuluivat yhdelle Omistajalle sekä olivat todellisuudessa kaikki Lääkärin, Kristuksen Jeesuksen, palvelusten tarpeessa parantuakseen ja palatakseen Jehovan luo. – Mark. 2:17.
10. Millä tavalla näiden kuvausten tausta auttaa meitä?
10 Tämän taustan pitäminen mielessä auttaa meitä ymmärtämään tuhlaajapoikaa koskevan kuvauksen nykyisen täyttymyksen. Samoin kuin Johannes Kastajan ja Kristuksen Jeesuksen sanoma ja työ johti eri luokkien ilmestymiseen, niin nytkin, kun Jeesuksen askeleiden seuraajat esittävät samanlaista sanomaa ja tekevät samanlaista työtä, voimme odottaa samanlaisten luokkien tulevan ilmi. Nämä seikat ovat meille oppaina ja lohtuna sekä varoituksena, samoin kuin ne olivat Jeesuksen opetuslapsillekin, joille ”taivasten valtakunnan salaisuudet” ensiksi esitettiin. – Matt. 13:11.
HENKILÖIDEN TUNNISTAMINEN
11. a) Ketä ”eräs mies” kuvaa? b) Mikä opastus annetaan Jumalaan nähden Isän suhteessa?
11 Jeesus mainitsi kuvauksensa alkusanoissa kolme päähenkilöä: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.” (Luuk. 15:11) Tämä ilmaisee heidän välillään vallitsevan perhesuhteen. Tämä ”eräs mies”, kahden pojan isä, kuvaa Jehovaa taivaallisena Isänä. Herää kysymys: keiden Isä hän on? Sana ”isä” merkitsee elämänantajaa, mutta se ei yksin riitä vastaukseksi. Kristikunnan papit puhuvat mielellään ”Jumalan isyydestä ja ihmisen veljeydestä”, mutta tässä he pahasti erehtyvät. Jeesus sanoi fariseuksille, aikansa juutalaiselle papistolle: ”Te olette isästä perkeleestä”, koska heillä oli hänen vihan henkensä aina murhanhimoon asti. Aadam oli tosin Jumalan poika, mutta Jumala ei tunnustanut tätä suhdetta enää hänen tahallisen kapinointinsa jälkeen häneen eikä häntä seuraavaan ihmiskuntaan nähden. Siksi Raamattu sanookin: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” Raamattu osoittaa tämän mukaisesti, että Jehova tunnustaa Isän suhteen ainoastaan niiden luomusten huonekuntaan nähden, jotka ovat ehdolla elämään hänen Kristuksen Jeesuksen hallitsemassa valtakunnassaan. – Joh. 8:44; Luuk. 3:38; 1. Joh. 5:19, Um.
12. Kenen ainoastaan voidaan oikeastaan sanoa palaavan Jumalan luo, ja mihin johtopäätökseen tämä vie näihin kahteen poikaan nähden?
12 Tämän käsittäminen on tärkeätä tarkasteltaessa, keitä kuvauksen kaksi poikaa kuvaavat. He eivät kuvaa niitä, jotka eivät ole koskaan tunteneet eivätkä löytäneet tosi Jumalaa, Jehovaa. Kun Paavali puhui Ateenan miehille, hän kehotti heitä etsimään ”Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää.” (Apt. 17:27) Mutta kuten aikaisemmin olemme huomanneet, Jumala ei kehottanut niitä israelilaisia hapuilemaan, jotka olivat joutuneet harhaan. Hän sanoi päinvastoin: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne”, koska he olivat vielä hänen kansaansa ja liittosuhteessa häneen, vaikka olivatkin kyllin kauan olleet syrjäytyneinä omille kieroille teilleen. (Mal. 3:7) Samaten ”erään miehen” kaksi poikaa kuvaavat niitä, jotka ovat tulleet riittävästi tuntemaan Jehovaa ja hänen päätöksiään, niin että se voi olla pohjana heidän pääsemiselleen suhteeseen hänen kanssaan, vaikka monet heistä eivät ehkä käytäkään sitä hyväkseen ja voivat harhailla jonkin aikaa.
13. Keille Jeesus ilmaisi Jehovan Isänä, ja miten tämä luokka voidaan tunnistaa nykyään?
13 Jeesus ilmaisi ensinnä Jehovan niiden Isäksi, jotka tulivat hänen yhteyteensä. Hän opetti heitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! . . .” Hän sanoi heille edelleen: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Tähän ”piskuiseen laumaan” kuuluu 144 000, jotka muodostavat kristillisen seurakunnan. He ovat ehdolla elämään Valtakunnassa, pääsemään Kristuksen kanssa hänen valtaistuimelleen taivaassa. Näillä on oikeus osallistua vertauskuviin Herran jokavuotisella illallisella eli muistonvietossa, ja raportit osoittavat, että tämän joukon jäännös on vielä ollut maan päällä tähän päivään asti. Näistä puhutaan ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakuntana”. Kuvauksen ”vanhempi poika”, esikoinen, esittää nykyään niitä, jotka väittävät kuuluvansa tosi kirkon eli seurakunnan jäännökseen, kuten juuri mainitsimme. – Matt. 6:9; Luuk. 12:32; Ilm. 3:21; 14:1; Hepr. 12:23; ks. myös Vartiotorni 1965, s. 69, 73.
14. Miten Jeesus osoitti muidenkin kuin ’pienen lauman’ pääsevän hänen suosioonsa?
14 Mutta mitä luokkaa ”nuorempi poika” kuvaa? Jeesus mainitsi taivaallisen toivon omaavan ’pienen lauman’ ohella ”muut lampaat, jotka eivät ole tästä lammastarhasta”. Nämä samastetaan niiden lampaitten kanssa, jotka kootaan Kristuksen oikealle puolelle vertauksessa lampaista ja vuohista. He ovat perhesuhteessa Jumalan kanssa, sillä Kuningas, Kristus Jeesus, sanoo heille: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut . . .” Ajan, jonka kuluessa heidät kootaan, osoitetaan seuraavan sitä aikaa, jolloin ”Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja . . . istuu kirkkautensa valtaistuimelle”, mikä tapahtui vuonna 1914. Kuningas käskee näitä lampaankaltaisia: ”Omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna”, ei jakamalla valtaistuinta hänen kanssaan, vaan päästen ’vanhurskaina iankaikkiseen elämään’ maan päälle. Lupauksen mukaan ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”. – Joh. 10:16; Matt. 25:31–34, 46; Ps. 37:29.
15. Miksei nuorempi poika kuvaa kaikkia ”muita lampaita”?
15 On näin ollen kaksi luokkaa, jotka saavat iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa ja jotka luottavat häneen ja huutavat häntä avukseen taivaallisena Isänään. Yleisesti puhuen näitä kuvataan Jeesuksen kuvauksen kahdelle pojalla. Ei olisi kuitenkaan totta, jos sanoisimme, että ”nuorempi poika” kuvaa kaikkia Joh. 10:16:n ”muita lampaita”. Monet näistä, kuten Ateenan miehet, olivat ”ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa” eivätkä huutaneet häntä avukseen Isänään. (Ef. 2:12) Mahdollisesti he hapuilivat hänen puoleensa ja, jos olivat vilpittömiä ja vilpitönsydämisiä, ottivat totuuden sanoman vastaan ”ja uskoivat”, kuten eräät tekivät Ateenassa kuunneltuaan Paavalia. (Apt. 17:33, 34) Siitä lähtien he ovat säilyttäneet järkähtämättömän vaelluksensa, minkä vuoksi heitä ei kuvata ”nuoremmalla pojalla”. Keitä hän sitten kuvaa?
MENETTELYTAPA, JOKA JOHTAA HARHAAN
16. Miten nuorempi poika menetteli, ja millaisen asenteen hän siten paljasti?
16 Kun seuraamme nuoremman pojan vaellusta, näemme ne ominaisuudet, mitkä auttavat meitä määrittämään hänen kuvaamansa luokan. Kertomuksen alussa kuulemme hänen pyytävän isältään: ”Anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.” Isä suostui ja ”jakoi heille omaisuutensa”. Toisin sanoen, nuorempi halusi silloin sen, mikä kuului hänelle hänen isänsä tilasta. Hän halusi sen rahana tai tavaroina, mikä voitiin helposti muuttaa rahaksi. Sitten hän heti otti kaiken omaisuutensa ja matkusti kaukaiseen maahan ja tuhlasi pian sen kaiken vajoamalla riehakkaisiin aistillisiin nautintoihin eli irstaaseen elämään. (Luuk. 15:12, 13) Me näemme siis tässä kärsimättömän nuoren miehen, joka halusi kaiken, mitä hän voi saada, kouraantuntuvassa muodossa välittömäksi itsekkääksi nautinnokseen. Eläminen kotona isänsä silmien alla ja hänen palvelemisensa ei houkutellut häntä siihen aikaan, koska se oli liian rajoitettua elämää. Hän halusi elää omaa elämäänsä omalla tavallaan.
17. Milloin ja miten maallinen toivo ilmaistiin meidän aikanamme?
17 Onko meidän aikanamme ollut samanlaisessa asemassa joitakuita, jotka ovat menetelleet samoin kuin juuri kuvailtiin? On. Jehovan todistajain nykyinen liike alkoi hahmottua noin 40 vuotta ennen vuotta 1914, mikä vastasi Johannes Kastajan palvelusta. Vastoin kristikunnan yleistä opetusta noina varhaisina päivinä alettiin nähdä ja opettaa, että taivaallinen toivo ei ollut ainoa pelastus. Toivo, että ihmisperhe yleensä saa iankaikkisen elämän maan päällä ennallistetuissa Eedenin kaltaisissa olosuhteissa Kristuksen lunastusuhrin perusteella, kuului olennaisena osana silloin julistettuun sanomaan. Tämä nähtiin ensi kerran selvästi vuonna 1881 ja esitettiin kirjasessa Tabernaakkelivaroja paremmista uhreista. Se oli kirjan Jumalan aikakausisuunnitelma huomattava piirre (julk. engl. 1886), jota kirjaa levitettiin laajalti ja tutkittiin seuraavat 40 vuotta. Kirjanen Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan sekä tällä nimellä ympäri maailmaa pidetyt yleiset esitelmät vuoden 1918 alusta alkaen esittivät vielä ytimekkäämmin Raamatun todistuksen sille, että joukko ihmisiä varjeltuu Harmagedonissa ja elää iankaikkisesti maan päällä Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
18. Miten jotkut suhtautuivat sanomaan samalla lailla kuin nuorempi poika?
18 Monet eivät ainoastaan kuulleet sanomaa, vaan myös tulivat läheisesti kosketukseen sitä julistavan Jumalan kansan järjestön kanssa. He tunsivat Jumalan varaaman täydellisen elämän ennallistuksen maan päällä ja uskoivat siihen, mutta, samoin kuin nuorempi poika, he eivät halunneet odottaa nauttiakseen elämästä Jumalan määräämällä tavalla ja säätämänä aikana ”uudessa maassa” ”uuden taivaan” silmäin alla. (Ilm. 21:1) He toisin sanoen halusivat välittömäksi nautinnokseen taivaalliselta Isältä heille kuuluvaa osaa omaisuudesta. Se oli arvottomasta vaikuttimesta johtuva ennenaikainen vaatimus.
19. Miten nuoremman pojan luokka ei ole osoittanut haluavansa esikoisen osaa?
19 Huomaa Jeesuksen esittämästä kuvauksesta, ettei pyyntöä tehty vanhemmalle veljelle, esikoiselle, kuuluvan osan suhteen. Jumalan ”esikoisoikeutta” koskevan lain mukaan esikoinen oli perivä ”kaksinkertaisen osan” isänsä tilasta nuoremman saadessa vain yhden osan. (5. Moos. 21:17) Niin meidänkin aikanamme. Nuoremman pojan luokka ei omaksunut taivaallista toivoa tietäen, että siihen kuului uhrautuvaisuuden kaidan tien kulkeminen Jumalalle omistetussa elämässä. Siihen kuuluvat eivät ottaneet antautumisaskelta eivätkä astuneet Jehovan palvelukseen. Ymmärtääksemme heidän asemaansa meidän täytyy muistaa, että vuoteen 1934 asti ajateltiin antautumisen Jumalalle kuuluvan ainoastaan niille, joista oli tuleva Jumalan henkilapsia edessään taivaallinen toivo. Sinä vuonna osoitettiin selvästi Vartiotornissa, että ”muiden lampaitten” sopi hyvin antautua tekemään Jumalan tahto vertauskuvaten sen vesikasteella. – Vartiotorni, 15.10.1934, s. 316.
20. Miten jotkut valitsevat nyt nuoremman pojan tien?
20 Vuoteen 1935 asti ei ”muiden lampaitten” kokoamista ennen Harmagedonia suoritettavana työnä tähdennetty. Mutta siitä eteenpäin varattiin raamatullista ravintoa ja apua Vartiotornin sivuilla niiden vahvistukseksi, joilla oli maalliset toiveet. Sittenkin on jatkuvasti pitänyt paikkansa, että monet ovat saaneet tiedon Jehovasta ja hänen päätöksestään tietäen sen olevan totuus, mutta eivät ole edistyneet sen pidemmälle. He ovat nähneet, mitä siihen sisältyy. He ovat nuoremman pojan tavalla halunneet nyt jotain erilaista.
21. a) Mitkä kysymykset usein heräävät, kun nuoret omaksuvat tällaisen menettelytavan? b) Mitä vanhempien tulee pitää mielessään tässä suhteessa? c) Miten antautumista tulee oikealla tavalla katsella?
21 Tosiasiat osoittavat, että nämä ovat monissa tapauksissa nuoria ihmisiä tai kenties antautuneitten vanhempien lapsia ja siis hyvin perehtyneitä ennallistetussa paratiisissa saatavan elämän toivoon. Joskus näitä nuoria, jotka ovat kenties olleet vähän toisella kymmenellä, on kastettu, koska he ovat väittäneet olevansa antautuneita. Sitten he häviävät pian Jehovan todistajain näkyvistä. He uppoavat täysin maailman tapoihin ja huvituksiin, toisinaan antautuen häpeälliseen käytökseen tuottaen häpeää vanhemmilleen. Vanhemmat herättävät silloin suuressa surussa kysymyksen, onko heidän nuori poikansa tai tyttärensä ymmärtänyt todella antautumisen ja kasteen merkitystä. Mutta eikö silloin ole huono aika tehdä tätä kysymystä? Eikö heidän olisi pitänyt varmistautua siitä siihen aikaan? Nuoret yhtyvät varsin helposti johonkin toimintaan hyvin innostuneita joksikin aikaa ja sitten taas johonkin muuhun yhtä innokkaasti. He alkavat juuri saada maistaa, mitä elämällä on tarjottavana tämän maailman houkutukset unelmineen ja turhuuksineen mukaan luettuna. (Saarn. 4:7) He ovat vastaanottavaisia ehdotuksille. He näkevät toisia ikäisiään kastettavan, mikseivät siis hekin? Totuuden tuntemuksensa perusteella he ajattelevat voivansa sanoa: ”Olen” kysymyksiin, jotka heille tehdään kasteelle mentäessä. Mutta voidaanko sanoa, että he sillä asteella ymmärtävät todella, että antautumisaskeleen ottaminen merkitsee pysyvää ”lupausta Jumalalle” tehdä hänen tahtonsa ainiaan, koko elämänsä ajan? Raamattu sanoo: ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä” ja puolustelet: ”Se oli erehdys.” ”Miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt?” Näin juuri tapahtui tuhlaajapojalle. – Saarn. 5:3–5.
22. Mihin yksilöitä tulee kannustaa, mutta mitä tulee välttää?
22 Ihmiset, nuoretkin, ovat luonnollisesti hyvin erilaisia. Hämmästyttävän varhaisessa iässä jotkut voivat katsella asioita vakavasti ja pysyä sellaisina. Tästä on Raamatussa esimerkkejä, kuten Samuel. Me emme voi asettaa yleistä sääntöä eikä ikärajaa. Jokaista perheen jäsentä täytyy käsitellä yksilönä. Me haluamme samalla välttää menettelyä, mikä on itse asiassa omiaan tuottamaan tuhlaajapoikia.
23. Mitkä kysymykset heräävät harhaanjoutuvien suhteen?
23 Harhaan joutuvien suhteen herää monia kysymyksiä. He eivät ole tahallisia vihollisia. Onko heillä toipumismahdollisuutta, ja jos on, niin miten? Miten tuhlaajapoikavertaus auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin? Mitä valoa se heittää, ei ainoastaan tuhlaajapoikaluokkaan, vaan myös siihen asenteeseen ja menettelyyn, mikä niiden tulee omaksua, jotka pysyvät lähellä Jumalan järjestöä? Näitä ja toisia kysymyksiä tarkastellaan myöhemmin.