Niiden kokoaminen jotka tulevat häihin toisten tilalle

 1. a) Miten häihin ”kutsutut” osoittivat, etteivät he olleet ”arvollisia”? b) Mitä itsekkäitten materialististen harrastusten hylkääminen olisi merkinnyt heille?

MIKSI noiden antikristillisten ”murhamiesten” surmaaminen heidän pyhän kaupunkinsa Jerusalemin tuhossa ja heidän juutalaisen kansansa hajottaminen vuonna 70 tapahtui? Siksi, että häihin kutsutut ”eivät olleet arvollisia”, niin kuin kuningas Jeesuksen vertauksessa sanoi. (Matt. 22:8) Juutalaiset olivat osoittaneet sen, kun he olivat solvaten, epäkunnioittavasti, uskottomasti ja usein väkivaltaisesti kieltäytyneet noudattamasta taivaallisen Kuninkaan kutsua saatuaan Häneltä toisen ilmoituksen. Mitä heille olisi merkinnyt jättää itsekkäät materialistiset kiinnostuksen kohteensa ja tulla hengellisiin ”häihin”? Se olisi merkinnyt katumista, ei ainoastaan sen katumista, etteivät he olleet pitäneet Mooseksen välittämää lakiliittoa, vaan myös sen katumista, että he väkivaltaisesti hylkäsivät Jumalan lähettämän Messiaan, ja sitten tulemista kastetuksi vedessä Jeesuksen, heidän Messiaansa, opetuslapsina. Mutta he olivat liian ylpeitä, liian omavanhurskaita, liiaksi kietoutuneita omiin suunnitelmiinsa ja niin he laiminlöivät sellaisten vaatimusten täyttämisen. Tämä piti paikkansa Israelin kansasta yleensä.

 2. a) Miksi eivät kaikki paikat häissä jääneet tyhjiksi toisen ilmoituksen päättyessä? b) Kuinka monta paikkaa Kuningas aikoi täyttää ”arvollisilla”?

² Merkitseekö tämä, että kaikki paikat ”häissä” jäivät siten tyhjiksi? Ei, eivät kaikki! Raamatun kertomus osoittaa, että jotkut ”kutsutuista” juutalaisista noudattivat kutsua ensimmäisen ilmoituksen jälkeen ja vielä useammat juutalaiset ja ympärileikatut juutalaiskäännynnäiset sen jälkeen, kun toinen ilmoitus alkoi helluntaina vuonna 33. Mutta näiden lukumäärä oli hyvin vähäinen verrattuna siihen, kuinka paljon häähuoneessa oli käytettävissä sijoja. Kuinka monta paikkaa Kuningas aikoi täyttää? Koska ne, jotka olivat arvollisia täyttämään paikat ”pöydän” ääressä, kuvasivat niitä, joista tulee perijätovereita Kuninkaan Pojan kanssa ”taivasten valtakunnassa”, taivaallinen Kuningas Jehova laski täytettäväksi 144 000 paikkaa, jotta ”häähuone” olisi tullut täyteen ”arvollisista”. Se, mitä Jeesus Kristus osoittaa Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, todistaa tämän. (Ilm. 7:4–8; 14:1–3; 20:4–6) Hääaterialla oli siis oleva monta paikkaa.

3, 4. a) Keille Jeesuksen vertauksen mukaan oli tarjottu tilaisuus täyttää kaikki 144 000 paikkaa? b) Oliko heitä niin paljon, että he olisivat voineet täyttää niin monta paikkaa?

³ Jeesuksen vertauksen mukaan Jehova, Kuningas, avasi koko lakiliitossa olevalle Israelin kansalle tilaisuuden varata riittävästi arvollisia täyttämään kaikki nuo 144 000 paikkaa. Se oli Aabrahamin luonnollinen, lihallinen ”siemen”, ja Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa liittonsa maan kaikkien sukujen siunaamiseksi sellaisen ”siemenen” välityksellä. (1. Moos. 12:3; 22:17, 18) Lakiliitto, johon Jumala oli saattanut kansan Mooseksen välityksellä, asetti israelilaiset ehdolle tulemaan ”pappisvaltakunnaksi”, joka Jumalan oli tarkoitus perustaa Messiaan, Moosesta suuremman Välittäjän, alaisuuteen. Ainoastaan he olivat ”kutsuttuja” hengellisiin häihin.

⁴ Heidän kansansa olisi kokonaisuutena voinut varata 144 000 luonnollista juutalaista täyttämään monet saatavissa olevat paikat. Juutalainen kansa oli kyllin suuri tarvittavien ehdokkaitten varaamiseksi, heitä oli epäilemättä miljoonia. Josephuksen mukaan pääsiäisen vietossa Jerusalemissa vuonna 70 oli 1 197 000 juutalaista. Eivätkä kaikki ympäri silloista asuttua maata hajaantuneet juutalaiset olleet siellä pääsiäisenä.

 5. a) Mikä nimitys ilmaisee Paavalin arvion niistä luonnolliseen lihalliseen Aabrahamin ”siemeneen” kuuluvista, jotka noudattivat kutsua? b) Oliko paikkoja kuitenkaan saatavissa yhtä paljon kuin aikaisemmin?

⁵ Niitä, jotka kutsuttiin Aabrahamin luonnollisen, lihallisen ”siemenen” keskuudesta, oli siis monta, kaikkiaan 144 000. Mutta Raamatun esitys osoittaa, että ainoastaan harvat Aabrahamin luonnollisesta siemenestä noudattivat kutsuaan, joka sisältyi lakiliittoon. Noin vuonna 56 kristityksi tullut juutalainen, apostoli Paavali, arvioi valittujen juutalaisten lukumäärän pelkäksi Israelin kansan ”jäännökseksi”. (Room. 9:27–29; 11:5) Kuitenkin tämän juutalaisen ”jäännöksen” läsnäolo ”häähuoneessa” jätti jäljelle vähemmän paikkoja saataviksi kuin olivat ne monta paikkaa, täydet 144 000, jotka olivat saatavissa silloin, kun ensimmäisen ilmoituksen antaminen alkoi vuonna 29.

 6. Miten kuningas ei Jeesuksen vertauksessa antanut jalon tarkoituksensa häpeäkseen epäonnistua?

⁶ Jeesuksen vertauksen mukaan kuninkaalta alkoi olla aika loppumassa sikäli, että häät olivat jo valmiina. Koska niin monet kutsutut eivät tulleet, niin kuinka kuningas aikoi saada pitohuoneen täyteen vieraita tilaisuuden kunniaksi? Jos tässä huoneessa olisi vähän väkeä, niin se olisi hänelle häpeäksi, se tekisi tyhjäksi hänen jalon tarkoituksensa. Mutta kuningas ei ollut kärsivä tappiota. Jos alkuperäiset kutsuvieraat eivät kunnioittaisi häntä läsnäolollaan, niin hän antaisi heille varatut paikat muille! Viipymättä, ennen noiden ”murhamiesten” ”kaupungin” tuhoa, kuningas lähetti palvelijansa kaupungin, tuon yhdyskunnan, ulkopuolella oleviin paikkoihin, ”kaupungin ulosmenoteille” (Um). Sieltä kuninkaan ”palvelijat” toisivat muita, niin, ”kaikki, keitä vain tapasivat”.

 7. Mikä osoittaa, kokosivatko kuninkaan palvelijat toisia tilalle samanlaisella kutsulla kuin alkuperäinen kutsu oli?

⁷ Palvelijat pystyivät suostuttelemaan nämä tuntemattomat ihmiset, jotka eivät olleet kotiosoitteissaan, ottamaan paikan hääjuhlissa. Tätä sanottiin kutsumiseksi, koska ne, jotka nyt koottiin, eivät itse ottaneet aloitetta eivätkä tulleet ”kuokkavieraiksi” häihin. Näitä, jotka nyt koottiin tilalle, ei ollut kutsuttu siinä merkityksessä kuin alkuperäiset kutsuttiin. Vastaavanlaisessa Jeesuksen esittämässä vertauksessa, jonka Luuk. 14:15–24 kertoo, isäntä, joka laittoi ”suuret illalliset”, sanoo palvelijalleen, kun vieraille on esitetty kolmas ja viimeinen kutsu: ”Mene [kaupungin ulkopuolelle] teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani.” – Luuk. 14:23, 24.

 8. Keitä nyt koottiin, ja milloin ja miten näiden kokoaminen alkoi?

⁸ Tämä työ vieraiden kokoamiseksi riittävässä määrin kutsuttujen ”kaupungin” ulkopuolella olevilta ”teiltä” ei alkanut vuonna 70 vaan vuoden 36 syksyllä, seitsemän vuotta eli yhden ”vuosiviikon” Jeesuksen, taivaallisen Kuninkaan Pojan, kasteen ja voitelemisen jälkeen. (Dan. 9:24–27) Ensimmäinen palvelija, joka lähetettiin, oli kristillisyyteen kääntynyt juutalainen, apostoli Pietari. Hänet lähetettiin Kesareaan, roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen provinssin pääkaupunkiin, ja siellä hän saarnasi ympärileikkaamattomille pakanoille, ei-juutalaisille. Jumala vuodatti pyhää henkeä kuuntelevan italialaisen sadanpäämiehen Korneliuksen ja hänen uskovien ystäviensä päälle, minkä jälkeen apostoli Pietari kastoi heidät. (Apt. 10:1–11:18) Siitä lähtien tämä ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten kokoaminen on jatkunut aina tälle 20. vuosisadalle saakka. Kaikki nämä tulevat toisten tilalle.

 9. a) Mihin Paavali vertaa Aabrahamia ja hänen luonnollisia lihallisia jälkeläisiään? b) Miksi ”oksia” katkaistiin, ja mitä tuli niiden tilalle?

⁹ Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 11. luvussa esittämän valaisevan esimerkin mukaan lakiliiton alaiset luonnolliset juutalaiset olivat kuin öljypuun luonnollisia oksia. Tällaisessa puussa on rajallinen määrä oksia. He olivat Jumalan ystävän Aabrahamin luonnollisia jälkeläisiä, ja sellaisina he olivat Jumalan Aabrahamille antaman liittolupauksen luonnollisia perillisiä. Patriarkka Aabraham oli tämän kuvaannollisen öljypuun runko, ja puun juuret olivat lujasti kiinni Jumalan liittolupauksessa. Mutta Jumala halusi Aabrahamin hengellisen ”siemenen”, hengellisen Israelin. Kun siis luonnolliset juutalaiset, jotka oli kutsuttu tulemaan ”pappisvaltakunnaksi”, kieltäytyivät täyttämästä sen vaatimuksia, heidät katkaistiin pois kuvaannollisesta öljypuusta; heistä ei tehty ”taivasten valtakunnan” perillisiä. Heidän tilalleen täytyi saada muita, jotta kuvaannollisessa öljypuussa voisi olla täysi määrä oksia. Tässä vaikeassa tilanteessa Jumala armollisesti oksasti heidän tilalleen uskovia pakanoita, aivan kuin oksia metsäöljypuusta. Täten Jumala saa täysimääräisen hengellisen Israelinsa, Aabrahamin hengellisen ”siemenen”.

MIES JOLLA EI OLLUT ”HÄÄVAATTEITA”

10. Missä vertauksen piirteen täyttymisajassa meidän pitäisi olla ja miksi?

¹⁰ Nyt, kaiken kuluneiden 1 800 vuoden aikaisen kokoamistyön jälkeen, pitäisi tällä 20. vuosisadalla olla tarpeen täyttää verrattain harvoja paikkoja tai paljon vähemmän paikkoja. Ei siis koottaisi monia. Pakanain aikojen päättymisestä ja siten ”lopun ajan” alusta, vuodesta 1914, lähtien meidän pitäisi elää ajassa, jolloin taivaallisen Kuninkaan ”häähuoneen” tulisi olla täynnä. Jeesuksen vertaus on edennyt tähän vaiheeseen, ja hän sanoo: ”Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi.” – Matt. 22:11, 12.

11. Miksi mies, jolla ei ollut häävaatteita, jäi sanattomaksi, kun kuningas teki hänelle kysymyksen?

¹¹ Kuningas oli varannut jokaisen vieraan käyttöön häävaatteet hääjuhlissa, joten miehellä, joka oli ilman häävaatteita, ei ollut mitään puolustusta. Hän jäi syystä sanattomaksi. Jeesus ei sano vertauksessaan, että mies pani ne ylleen päästäkseen sisään ja otti ne sitten pois. Sen sijaan mies kieltäytyi ottamasta vaatteita, kun kuninkaan palvelija tarjosi niitä hänelle tai näytti hänelle, missä oli kuninkaan vaatekaappi vieraita varten. Kuningas ei kysynyt häneltä: ’Miksi olet ottanut pois häävaatteet?’ vaan: ”Kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” Hän kieltäytyi käyttämästä häävaatteita. Hän kieltäytyi käyttämästä niitä juhlapöydässä. Hän ei täyttänyt vaatimuksia pöydän ääressä olemiseen, eikä hän kuulunut sinne. Keitä hän kuvaa nykyään?

12. Keitä mies, jolla ei ollut häävaatteita, lyhyesti sanoen kuvaa, ja mitä raamatunselittäjät sanovat häävaatteitten kuvanneen?

¹² Hän kuvaa niitä, jotka sanovat olevansa jumalisia kristittyjä mutta jotka eivät ole panneet ylleen sitä, mitä ”häävaatteet” kuvasivat. Isännän ilmaiseksi varaamat vaatteet olivat tiettävästi pitkiä valkoisia pellavavaatteita, niin että kaikki vieraat olivat samalla tavoin pukeutuneita, olivatpa he sitten alkuperäisiä juutalaisia kutsuvieraita tai tilalle otettuja pakanoita. Niinpä monet raamatunselittäjät viittaavatkin Ilm. 19:7, 8:aan, missä sanotaan Karitsan vaimosta: ”Hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Siksi on väitetty, että ”häävaatteet” kuvaavat kastetun kristityn vanhurskauttamista uskon kautta.

13. Miksi ”häävaatteet” kuvaavat enemmän kuin ”vanhurskauttamista”?

¹³ Mutta häävaatteiden täytyy merkitä enemmän kuin sitä, että Jumala on julistanut ihmisen vanhurskaaksi siksi, että tämä uskoo Kristuksen olevan lunastusuhri. (Room. 5:1, 9) Sellainen vanhurskaaksi julistaminen nyt ei ole sinänsä päämäärä; se ei ole nyt ainoa asia. Sen tarkoitus nyt on, että Jumala, Vanhurskauttaja, ottaisi vanhurskaaksi julistetun hengelliseksi pojakseen ja että hänestä tulisi Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäsen ja siten hengellisen Israelin jäsen. Sellaisena tämä, joka on otettu Jumalan pojaksi, otetaan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, välittämään uuteen liittoon. (Gal. 4:4–7; Room. 8:16, 17; Luuk. 22:19, 20) ”Häävaatteet” vertauskuvaavat siis kaikkea tätä katuvan, kastetun häävieraan suhteen. Kysymyksessä on siis ihmisen tunnistaminen hengelliseksi israelilaiseksi, Aabrahamin hengelliseen ”siemeneen” kuuluvaksi.

14. Keitä sitten ilman häävaatteita ollut mies kuvasi?

¹⁴ Koska yksi, jonka kuningas havaitsi, ei käyttänyt saatavissa olevia häävaatteita, hän kuvasi luokkaa, joka ei uskonut eikä ryhtynyt uskon mukaiseen toimintaan, jotta Jumala olisi julistanut hänet vanhurskaaksi ja ottanut hänet hengelliseksi pojakseen ja uuteen liittoon, joka on tehty hengellisen Israelin kanssa Kristuksen välityksellä. Hän ei kuvaa kristittyjä, jotka on voideltu Jumalan hengellä ja jotka on tehty perijätovereiksi Kristuksen kanssa mutta jotka osoittautuvat uskottomiksi Jumalaa kohtaan ja menettävät taivaallisen valtakunnan. Sen sijaan hän kuvaa tekokristittyjä, joista kristikunta nykyään koostuu ja jotka väittävät ja teeskentelevät olevansa hää-”pöydässä”. Jumala, Kuningas, ei ole koskaan tunnustanut heidän olevan siellä oikein tunnistettuina, eikä hän siksi ole voidellut heitä pyhällä hengellä Valtakunnan perillisiksi.

15, 16. a) Mitä Kuninkaan tulee aika tehdä ilman häävaatteita olevan luokan suhteen? b) Milloin Kuningas lähtee tarkastamaan vieraita?

¹⁵ On tuleva aika, jolloin Jumala paljastaa, että kristikunta on väärässä väittäessään ja teeskennellessään olevansa hää-”pöydässä”, ja panee täytäntöön sille langettavan tuomion kaikkien katselijoiden silmien edessä. Jumala, Kuningas, tekee tämän, kun hän Poikansa häiden Järjestäjänä ’tulee sisään tarkastamaan vieraita’ (Um). Jeesuksen vertauksen mukaan tämän täytyy tapahtua, kun ”häähuone” on ”täynnä”. (Matt. 22:10, 11) Kun tässä huoneessa on riittävästi vieraita, kuninkaan palvelijoiden suorittama kokoamistyö päättyy. ”Valittujen” tultua kootuiksi Jumalan enkelien näkymättömässä ohjauksessa taivaallinen Kuningas lähtee suorittamaan tarkastuksen, kun Jeesuksen ennustama työ täyttyy asiainjärjestelmän päättymisessä:

¹⁶ ”Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” – Matt. 24:30, 31.

17, 18. a) Mitä on aika päättää ilman häävaatteita olevan luokan suhteen, kun kokoamistyö on saatettu päätökseen? b) Miten Jeesuksen vertaus osoittaa, mitä tälle luokalle silloin tehdään?

¹⁷ Tämä ”valittujen” kokoaminen saatettaisiin päätökseen vähän ennen kuin ”suuri ahdistus”, jota Jeesus vertasi Nooan ajan vedenpaisumukseen, alkaa. (Matt. 24:21, 22, 37–41) Otetaanko sitten luokka, jota kuvasi ilman häävaatteita ollut mies, mukaan yhtenä ”valituista” silloin, kun taivaallinen Kuningas suorittaa tarkastuksen? Vai jätetäänkö tämä luokka kokemaan samaa kuin ”kaikki maan sukukunnat”, jotka parkuvat tulevan tuhon takia? Luokalla, joka muodostaa kristikunnan, ei ole esitettävänä mitään puolustusta Kuninkaalle sen johdosta, että se yrittää olla ”häissä” ilman vertauskuvallisia vaatteita. Tällä luokalla ei ole esitettävänä mitään syytä, minkä vuoksi sen pitäisi sallia nauttia häämenoista ja hää-ateriasta. Lopullisen tarkastuksen aikana tämä luokka havaitaan ”sanattomaksi”. Miten Kuningas kohtelee tätä luokkaa? Jeesuksen vertaus osoittaa:

¹⁸ ”Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 22:13.

19. Mihin tämä luokka tullaan heittämään, ja mistä se ei saa nauttia?

¹⁹ Tämä luokka on siis sidottuna täysin kykenemätön tekemään vastarintaa. Siten se heitetään ”ulos pimeyteen”, missä pimeyttä eivät hälvennä edes katulamput. Saamatta minkäänlaista valistusta Jumalalta tämä luokka itkee ja kiristelee hampaitaan siinä ”suuressa ahdistuksessa”, jossa uskonnollinen Suuri Babylon ja kaikki muu tästä asiainjärjestelmästä tuhotaan. (Ilm. 17:14–18) Tämä luokka eristetään pois ”taivasten valtakunnasta”, eikä sillä ole mitään osaa ”Karitsan hääaterialla” taivaissa. – Ilm. 19:9.

MONET KUTSUTUT, HARVAT VALITUT

20. Mihin lausuntoon Jeesus päätti vertauksensa, ja tarkoittiko tämä miestä, jolla ei ollut häävaatteita?

²⁰ Vertauksen päätökseksi ja sen ydinajatuksen osoittamiseksi Jeesus sanoi: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14) Jeesus ei sanonut näitä sanoja miehestä, joka ajettiin pois, koska hänellä ei ollut vaadittuja häävaatteita.a Tämä mies ei ollut vertauksen päähenkilö. Mies ei tosiaankaan kuvannut sitä, mitä oli jäljellä ”monista” kutsutuista sen jälkeen, kun ”harvat” valitut oli otettu. Vastaavasti eivät ”vieraat”, joilla on häävaatteet ja joita ei heitetä ulos ”häähuoneesta”, kuvaa niitä ”harvoja”, jotka oli valittu juutalaisesta kansasta sen jälkeen, kun suuri enemmistö kaikista ”kutsutuista” juutalaisista oli estellyt esittämällä tekosyitä. Keitä sitten Jeesus tarkoitti niillä ”monilla”, jotka oli kutsuttu, ja keitä ”harvoilla” valituilla?

21. Keitä siis olivat ne harvat, jotka valittiin, ja muodostivatko he kaikki ”vieraat”, jotka olivat ”häissä”?

²¹ Ne ”monet”, jotka kutsuttiin, olivat juutalainen kansa, joka oli lakiliitossa, joka auttoi juutalaisia tulemaan ”pappisvaltakunnaksi” Jumalalle. Ne ”harvat”, jotka valittiin, jotka olivat arvollisia ”taivasten valtakuntaan”, olivat luonnollisten juutalaisten ”jäännös”, joka toimi taivaalliselta Kuninkaalta tulleen ilmoituksen mukaan. Sellaiset juutalaiset jättivät maailmalliset asiat taakseen, tulivat ”häähuoneeseen” ja ottivat Kuninkaalta vastaan ”häävaatteet”, panivat ne ylleen ja olivat sitten ”pöydän” ääressä. Koska vuoteen 36 mennessä ainoastaan ”harvat” (juutalaiset) toimivat Jumalalta, Kuninkaalta, tulleen ilmoituksen mukaan, hän havaitsi tarpeelliseksi lähettää ”palvelijansa” juutalaisen ”kaupungin” eli yhteisön ulkopuolelle ja antaa määräyksen tuoda muita heidän tilalleen ympärileikkaamattomista pakanoista. Lopulta huone on täynnä vieraita. Siten ne ”harvat”, jotka muodostivat juutalaisen jäännöksen, olivat vain osa juhlissa olevista ”vieraista”.

22. a) Miten Jumala, Kuningas, osoitti valinneensa puetut ”vieraat”? b) Mitä Jeesuksen vertauksen oli tarkoitus osoittaa Kuninkaan järjestämistä häistä?

²² Näin ollen kaikki häävaatteisiin pukeutuneet ”vieraat” kuvaavat jotakin muutakin kuin vain juutalaisten ”jäännöstä”, josta tuli hengellisiä israelilaisia. ”Vieraisiin” sisältyvät myös kaikki uskolliset tilalle tulleet pakanat. Jumala ilmaisi aikanaan valinneensa kaikki nämä puetut ”vieraat” voitelemalla heidät pyhällä hengellään Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jeesuksen vertaus ei missään kohdassa kuvaa eikä sitä ollut tarkoitettu kuvaamaan, että tuntematon määrä voideltuja kristittyjä tulisi uskottomiksi ja osoittautuisi arvottomiksi ”taivasten valtakuntaan”. Jeesuksen vertauksen tarkoitus oli osoittaa, että taivaallinen Kuningas onnistuisi vaikeuksista huolimatta järjestämään ”häät”, joissa olisi täysi läsnäolijamäärä. Hänellä olisi menestykselliset ”häät” loistavan tarkoituksensa täyttymykseksi.

23. Antoiko Kuningas Jehova ”palvelijoittensa” tuoda liikaa mahdollisia ”vieraita”, vai millä tavoin hän menetteli?

²³ Kuningas Jehova tiesi koko ajan, kuinka monta paikkaa hänellä oli juhla”pöydässä”. Siksi hän ei antanut ”palvelijoittensa” tuoda liikaa mahdollisia ”vieraita”. Hän antoi palvelijoittensa tuoda sisään vain niin monta kuin oli tarpeen kaikkien käytettävissä olevien paikkojen täyttämiseksi. Määräaikanaan hän antoi ”palvelijoittensa” tuoda sisään jäännöksen alun perin kutsutuista juutalaisista. Sen jälkeen hän kutsui kaikista ympärileikkaamattomista pakanakansoista kaikki ne, jotka tarvittiin tilalle. Vähitellen kaikki paikat tulivat ”täyteen”.

24. a) Mitä Jeesuksen vertaus ei osoita, kun on kysymys ulos heitetystä miehestä? b) Miksi täyttymyksessä ei ole tarpeellista tuoda keitään ilman häävaatteita olevan luokan tilalle?

²⁴ Yhtä seikkaa Jeesuksen vertaus ei osoita. Mitä? Sitä, että kuningas olisi lähettänyt palvelijansa tuomaan sisään jonkun sen miehen tilalle, joka heitettiin ulos, kun hänellä ei ollut häävaatteita. Kuningas ei varmaankaan olisi lähettänyt palvelijaa yöhön, ”ulos pimeyteen”, etsimään jotakuta ulos heitetyn miehen tilalle. Kuka olisi ollut ”teillä” kaupungin ulkopuolella siihen aikaan yöstä? Kuningas hyväksyy pukeutuneet häävieraat, ja juhlat jatkuvat nyt, kun kaikki nämä ovat läsnä ja kun mies, jolla ei ollut häävaatteita, on heitetty ulos. Jeesuksen vertauksen loppuosan täyttymyksessä nykyään ei ole tarpeellista tuoda sisään ketään kristikunnan ja sen uskonnollisen joukon tilalle. Siihen kuuluvat vain yrittivät päästä sisään juhlapöytään täyttämättä Jumalan vaatimuksia. He eivät onnistu pyrkimyksessään olla siellä.

25. a) Kuka siis esittää kutsun ja miten? b) Miten valitseminen ilmaistaan, ja mitä valituilta vaaditaan?

²⁵ Jehova, Kuningas, esittää kutsun. Jumala lukee ensin sen ihmisen sydämen, johon hän kiinnittää huomion, niin kuin kävi Korneliuksenkin tapauksessa, joka oli ensimmäinen kristillisyyteen kääntynyt pakana. Lupaavan sydämen asenteen vuoksi Jumala sitten lähettää tarpeellista apua vastaanottavaiselle. Siten tämä saa Raamatun opetusta taivaallisen valtakunnan toivosta. Niin ollen ei kaikille niille sadoille miljoonille, joille on saarnattu ”tätä valtakunnan hyvää uutista”, ole esitetty Jumalan kutsua saapua hengellisiin ”häihin”. (Matt. 24:14, Um; 28:19, 20) Enemmistö saa ainoastaan ”todistuksen” Valtakunnasta. Ne todella ”kutsutut”, jotka täyttävät Jumalan vaatimukset, tulevat sitten ”valituiksi” siten, että hän voitelee heidät pyhällä hengellä Jeesuksen Kristuksen perijätovereiksi. (2. Kor. 1:21; 1. Joh. 2:20, 27) Kun heidät nyt on tällä tavalla valittu, heidän täytyy osoittautua uskollisiksi loppuun saakka. – Ilm. 17:14; 2:10.

26. Mistä vielä maan päällä olevat valitut ”vieraat” nauttivat nyt, ja minkä uskolliset tulevat nauttimaan ”suuren ahdistuksen” jälkeen?

²⁶ Nykyään, tänä asiainjärjestelmän ”lopun aikana”, koko ihmismaailma on vaikeuksissa. Mutta uskolliset valitut ”vieraat” kirkkaasti valaistussa ”häähuoneessa” kokevat Kuninkaan hyväksymyksen iloja ja siunauksia. Kun he ovat pitäneet lujasti kiinni kristillisestä nuhteettomuudestaan läpi lähestyvän ”suuren ahdistuksen”, joka tuottaa lopun maailmalliselle asiainjärjestelmälle, heidät päästetään ”Karitsan hääaterialle” taivaisiin. (Ilm. 19:7, 9) Koska he muodostavat Kristuksen ”morsiamen”, niin ilmeisesti sen takia Jeesuksen vertauksessa ei mainita eikä esitellä kuninkaan pojan morsianta.b Kaikki morsian-seurakunnan 144 000 valittua uskollista jäsentä tulevat siellä nauttimaan aterian Ylkänsä kanssa.

KUVAANNOLLISET MORSIUSNEIDOT

27. Keiden yhteydessä morsian-seurakunnan jäännös on nyt maan päällä, ja miten nämä kunnioittavat Kuningasta ja hänen Ylkänä olevaa Poikaansa?

²⁷ Avioliittoon vihkiminen ja hääjuhlallisuudet tuovat tavallisesti mieleen myös morsiusneidot. Ps. 45:14–16 ilmaisikin profeetallisesti, että heitä olisi läsnä. Nykyään, jolloin Kristuksen morsian-seurakunta on tulossa täysilukuiseksi, he ovat yhteydessä tämän seurakunnan ”jäännöksen” kanssa. Nämä kuvaannolliset morsiusneidot eivät tietenkään odota menevänsä taivaaseen ”jäännöksen” kanssa, mutta he kunnioittavat taivaallista Kuningasta ja hänen Ylkänä olevaa Poikaansa ja osoittavat asianmukaista arvostusta morsian-seurakunnan jäännöstä kohtaan. Ilm. 7:9–17 esittää, että näitä tovereita on lukematon ”suuri joukko”.

28. Keitä tähän ”suureen joukkoon” kuuluvat nyt auttavat, ja minkä palkan he saavat Iankaikkisen Isän välityksellä?

²⁸ He iloitsevat tämän Jumalan tarkoituksen kauniin piirteen toteutumisesta ja antavat rakkaudellista apua morsian-luokan jäännökselle. He yhtyvät kunnioittavasti taivaallisen Kuninkaan palvontaan ja palvelemiseen hänen hengellisessä temppelissään. Häneltä he tulevat saamaan pysyvän elämän siunaukset hänen Ylkä-Poikansa välityksellä, joka on heidän Iankaikkinen Isänsä. (Jes. 9:5, 6) He tulevat saamaan osakseen loputtomia siunauksia paratiisimaassa Jumalan avioituneen Pojan valtakunnan alaisuudessa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 137]

Jeesuksen vertauksessa kuningas käski palvelijoittensa heittää ulos miehen, joka kieltäytyi käyttämästä häävaatteita. Tämä mies kuvasi tekokristittyjä, joista kristikunta koostuu