Pyri johdonmukaisuuteen

”JOHDONMUKAISUUS, olet jalokivi!” Tämän sanonnan kuulee toisinaan, kun joku ilmaisee epäjohdonmukaisuutta. Ja koska me kaikki olemme epätäydellisiä, niin me kaikki olemme todennäköisesti joskus epäjohdonmukaisia.

Mutta se ei merkitse sitä, että meidän ei tulisi pyrkiä johdonmukaisuuteen. Meidän tulee, sillä johdonmukaisuus merkitsee ”käyttäytymisen tai menettelyn sopusointua julkisen tunnustuksen kanssa; järkähtämätöntä pysymistä moraalisissa tai eetillisissä mittapuissa ajatuksissamme ja teoissamme”. Toisin sanoen meidän tulee toteuttaa sitä, mitä saarnaamme, eikä antaa houkutella itseämme pois oikean käyttäytymisen tieltä. Luoja, Jehova Jumala, ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, ovat johdonmukaisia, ja meidän tulee noudattaa heidän esimerkkiään tässä. – Matt. 5:48; Hepr. 6:18; 13:8.

Koska epäjohdonmukaisuus on yleinen inhimillinen vika, niin ei ole hämmästyttävää havaita, että ne, jotka kirjoittavat tästä asiasta, puhuvat usein väheksyen johdonmukaisuudesta. ”Älä ole ’johdonmukainen’, ole vain luotettava”, sanoi kerran eräs huomattava amerikkalainen lakimies. Mutta osuiko hän ytimeen? Ei sanakirjan mukaan. Ja eräs toinen kirjoittaja sanoi asiasta: ”Johdonmukaisuus on lamaantuneen mielen ominaisuus”, ikään kuin johdonmukaisuus ehkäisisi edistymisen. Se ei ehkäise! Ja eräs suosittu amerikkalainen esseekirjailija kirjoitti vuosia sitten: ”Suurella sielulla ei ole suoraan sanoen mitään tekemistä johdonmukaisuuden kanssa.” Mutta eivätkö luonnonlait ole johdonmukaisia? Ovat, ja ne ovat kaikkeuden suurimman Sielun laatimat. – Jer. 51:14.

Voi hyvinkin olla, että jotkut väheksyvät johdonmukaisuutta, koska he eivät halua alistua sen vaatimuksiin. Niinpä eräs historioitsija kertoo, että Thomas Jefferson, jota monet amerikkalaiset pitävät demokraattisena ja vapautta rakastavana miehenä, ei nähnyt ilmeisesti mitään epäjohdonmukaisuutta siinä, että hän tuomitsi ankarasti orjuuden, mutta omisti itse useita orjia. Vaikka hän saarnasi, ettei ’erehdystä tarvitse pelätä niin kauan kuin järki on vapaa taistelemaan sitä vastaan’, niin hän yritti epäjohdonmukaisesti tehdä Virginian yliopistosta unitaaristen uskonkäsitystensä ja republikaanisen poliittisen filosofiansa linnoituksen. – Annals of the American Academy of Political and Social Science, toukokuu 1963.

Raamattu, ihmisen ainoa varma opas, ei puolustele epäjohdonmukaisuutta, se ei ummista silmäänsä sille eikä ilmaise sitä oikeutetuksi. Päinvastoin se tuomitsee epäjohdonmukaisuuden voimakkaasti kauttaaltaan. Miten suorasukaisesti Jeesus, Jumalan Poika, paljastikaan oman aikansa uskonnollisten johtajien epäjohdonmukaisuuden! He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia, mutta he eivät tehneet Aabrahamin tekoja. He väittivät uskovansa Moosekseen, mutta silloin he olisivat uskoneet Jeesukseenkin, sillä Mooses kirjoitti Jeesuksesta. – Joh. 5:44–47; 8:39, 40.

Nuo miehet olivat istuutuneet Mooseksen istuimelle opettamaan hänen lakiaan, mutta noudattivatko he elämässään sitä, mitä he saarnasivat? Eivät, he olivat epäjohdonmukaisia. ”He sanovat, mutta eivät tee”, Jeesus lausui. Valottaen edelleen heidän epäjohdonmukaisuuttaan Jeesus sanoi, että he siivilöivät hyttysiä niellessään kameleita. – Matt. 23:2, 3, 24.

Vaikka apostoli Paavali oli oppinut mies, niin hän ei väheksynyt johdonmukaisuutta niin kuin nykyiset oppineet ovat taipuvaisia tekemään. Jeesuksen esimerkkiä noudattaen hän ruoski ankarasti juutalaisia, jotka olivat syypäitä epäjohdonmukaisuuteen: ”Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin?” – Room. 2:17, 21, 22.

Nykyään on paljon epäjohdonmukaisuutta varsinkin saarnastuoleissa. Ihmiset väittävät olevansa kristittyjä pappeja ja kohdistavat kuitenkin pilkkansa Raamatun kertomuksiin luomisesta, Nooan ajan vedenpaisumuksesta jne., joihin tapahtumiin Jeesus Kristus viittasi historiallisina. Eikö Jeesus sitä paitsi sanonut: ”Sinun sanasi on totuus”? Ja Jeesuksen aikana Jumalan kirjoitettu sana koostui Heprealaisista kirjoituksista. – Joh. 17:17; Matt. 19:3–6; 24:37–39.

Mutta eivät ainoastaan papit pidä pilkkanaan johdonmukaisuuden vaatimusta. On paljon ihmisiä, jotka kerskuvat äänekkäästi isänmaallisuudellaan ja näytelläkseen sitä liehuttavat ja tervehtivät lippuja, laulavat kansallishymnejä ja viettävät kansallisia pyhäpäiviä. Mutta heidän halunsa pettää maataan verojen maksussa paljastaa heidän oikean värinsä.

Vanhemmat taas ovat usein epäjohdonmukaisia lastensa suhteen. He varoittavat lapsiaan, että näitä rangaistaan, jos he tekevät sitä tai tätä, ja kun lapset sitten kuitenkin tekevät niin, vanhemmat jättävät tottelemattomuuden huomioon ottamatta. Tai isä tai äiti saattaa rangaista lasta jostain teosta jonakin päivänä ja antaa hänen päästä siitä rangaistuksesta toisena päivänä. Ja mikä kaikkein vakavinta, epäjohdonmukaisuutta osoitetaan silloin, kun isä tai äiti kieltää lasta valehtelemasta, varastamasta, juoruamasta jne. ja kun lapsi näkee ja kuulee sitten vanhempiensa tekevän juuri siten.

Mikä saa ihmiset epäjohdonmukaisiksi? Se saattaa olla vain huolimattomuutta, tai se voi olla itsekkyyttä – mitä se todennäköisimmin on monissa tapauksissa. Mutta se voi johtua myös siitä, että ei ole eikä tunneta lujaa ja tervettä mittapuuta, minkä mukaan meneteltäisiin.

Ihmisen Luoja, Jehova Jumala, on varannut ihmiselle varman oppaan, Sanansa Raamatun. Se annettiin ’jalkaimme lampuksi ja valkeudeksi tiellemme’. Se on täynnä tervettä neuvoa, mikä koskee kaikkia elämän tilanteita ja suhteita. Toisaalta se osoittaa, että ’meidän tulee palvoa yksistään Herraa Jumalaa’, ja toisaalta, että ’meidän tulee tehdä toisille kaikki, mitä me haluaisimme heidän tekevän itsellemme’. – Ps. 119:105; Matt. 22:37–39; 4:10; 7:12.

Raamattu osoittaa tämän lisäksi myös syyn johdonmukaiseen vanhurskaaseen menettelyyn. Tämän se tekee teroittamalla mieleen Jehovan pelkoa, mikä merkitsee pahan vihaamista ja viisauden alkua. Johdonmukaisuuden noudattaminen merkitsee hyviä suhteita sekä ihmisen Tekijään, Jehova Jumalaan, että lähimmäiseen. Se tuo mielenrauhan ja onnen nyt ja johtaa loputtomaan elämään lähellä olevassa täydellisessä uudessa asiainjärjestelmässä. Johdonmukaisuuden vaatimus on haaste, mutta me olemme onnellisia vain siinä määrin kuin pystymme vastaamaan siihen.