”Lähtekää siitä ulos, minun kansani”

”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jollette halua osallistua sen kanssa sen synteihin ja jollette halua saada osaa sen vitsauksista. Sillä sen synnit ovat kasaantuneet suorastaan taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut sen väärinteot mieleen.” – Ilm. 18:4, 5, Um.

 1. Mikä johtopäätös on sekä järkevä että raamatullinen?

NÄINÄ viimeisinä päivinä on olemassa perusmädännäisyyttä, mikä on saastuttanut tämän maailman toiminnan kaikilla aloilla. Sen politiikka on turmeltunutta. Sen liike-elämä on sortavaa. Sen sotalaitos on tuhlaava. Sen uskonto on ulkokultaista. Sen huvitukset johtavat usein rikollisuuteen ja siveettömyyteen ja sen urheilu epärehelliseen peliin ja kierouteen. Ihmisten suuri enemmistö kulkee maailman mukana sen mädännäisyydessä nähden sen, antaen sille tukensa, osallistuen siihen, ollen välinpitämätön siitä, paatunut siihen nähden tai häpeämättömästi hyväksyen sen. Monet tällaista harjoittavat pitävät kiihtyneitä puheita sitä vastaan, mutta kuinka monet nousevat todellisesti sitä vastaan vihastuneina hävittääkseen sen? Enemmistö pitää kiinni tästä jumalattomasta vanhasta maailmasta tukien sitä, taistellen sen puolesta, kuollen sen edestä, äänestäen valtaan sen turmeltuneita hallitsijoita ja tehden muutenkin itsestään täydelleen siihen kuuluvan osan. He liittävät kohtalonsa tähän maailmaan. He kylvävät sen mukana lihan himoja. He korjaavatkin sen kanssa oman osansa sen vitsauksista. Tämä ei ole ainoastaan johdonmukaista ja oikeudenmukaista, vaan se on myöskin Raamatun mukaista.

 2. Miten meidän täytyy pelastua suurta Babylonia kohtaavista vitsauksista?

² Ilmestyskirjan 18. luvussa puhutaan koko maailmanjärjestöstä eli asiainjärjestelmästä, mitä Saatana Perkele valvoo, ”suurena Babylonina”. Babylonin kukistaminen alkoi, kun Kristus sinkosi sen näkymättömän osan kohti maata noustuaan valtaistuimelle v. 1914 jKr. (Ilm. 12:1–12) Näkymättömien paholaisjoukkojen kukistuminen täydellistetään Harmagedonissa, kun ne ajetaan pohjattomaan syvyyteen, ja Saatanan näkyvä valtakunta kärsii perusteellisen tuhon. (Ilm. 19:11–21; 20:1–3) Mutta jotkut pelastuvat niistä tulisista tuomioista, mitkä sitä kohtaavat. Miten? Heräämälläkö myöhemmin Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana? Eivät kertomuksen mukaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jollette halua osallistua sen kanssa sen synteihin ja jollette halua saada osaa sen vitsauksista. Sillä sen synnit ovat kasaantuneet suorastaan taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut sen väärinteot mieleen. Siitä syystä tulevat sen vitsaukset yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja se poltetaan perusteellisesti tulessa, koska Jehova Jumala, joka sen tuomitsi, on väkevä.” – Ilm. 18:4, 5, 8, Um.

 3. Mitkä ne vitsaukset ovat? Mikä on johdonmukaisena seurauksena?

³ Sen vitsaukset merkitsevät tulista ja lopullista tuhoa. Babylonilaista järjestöä ei nosteta eikä herätetä koskaan tuosta tulikasteensa tuhosta. Jos tämä on sen vitsaus ja jos siihen jäävät saavat osansa siitä, niin miten me voisimme väittää niiden ihmisten, jotka kokevat sen mukana tulikasteen, nousevan ihmiskunnan ylösnousemuksessa? Me emme voi tehdä sitä Raamatun mukaan. Sanotaanhan selvästi, että tuohon järjestöön jäävien ihmisten kohtalo on sama kuin järjestön itsensäkin. Jos henkilöt palaavat, niin järjestökin palaa, mutta jollei järjestö tule takaisin, eivät siinä kerran olleet ihmisetkään tee sitä. Pelastukseen johtava tie on pako nyt, ennen sen kukistumista: ”Lähtekää siitä ulos!” Muinaisessa Babylonissa olevia israelilaisvankeja neuvottiin pakenemaan siitä jumalattomasta järjestelmästä: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran [astiain] kantajat.” ”Lähtekää pois sen keskeltä, minun kansani, ja pelastakoon kukin henkensä Herran vihan hehkusta.” (Jes. 52:11; Jer. 51:45) Ilmestyskirjan 18:4 osoittaa, että sama neuvo pitää paikkansa suuremman Babyloninkin kukistuessa.

 4. Mikä on vastoin inhimillistä näkökantaa oikea näkemys Babylonin vankien vapauttamisesta?

⁴ Useimmat ihmiset katselevat asioita inhimilliseltä näkökannalta ja pitävät siitä syystä luomusten pelastamista liian tärkeänä. Se on vain Babylonin vankien vapauttamisen toisarvoinen tarkoitus. Jehovan näkökanta on pääasia, ja se osoittaa ensisijaisen syyn tähän vapauttamiseen: ”En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet [kansain] seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty [kansain] seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja [kansat] tulevat tietämään, että minä olen [Jehova], sanoo Herra [Jehova], kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois [kansoista] ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.” (Hes. 36:22–24) Jehova aikoi autiomaassa sattuneissa tilaisuuksissa hävittää Israelin, mutta Mooses esitti sen puolesta hartaan pyynnön Jehovalle ja sai hänet säästämään kansan. Millä perusteilla? Luomusten pelastamiseksiko? Ei, vaan Jehovan suuren nimen tähden. (2. Moos. 32:9–14; 4. Moos. 14:11–24; 16:44–50; 5. Moos. 9:18, 26–29; Hes. 20:9) Miten tärkeä on meille heinäsirkkojen pelastuminen? Me olemme kuin heinäsirkkoja Jumalan silmissä. (Jes. 40:22) Meidän täytyy siis tehdä Jumalan ajatuksista omia ajatuksiamme, jos aiomme nähdä selvässä polttopisteessä ja oikeasta näkökulmasta tuomiokausien lopussa tapahtuvat Jehovan tuhoavat teot. Jos me pidämme itsepintaisesti kiinni omakeskisestä inhimillisestä katsomuksesta, mikä kohdistuu luomusten pelastukseen ja jättää Jehovan kunniaansaattamisen hämärään taustaan polttopisteen ulkopuolelle, niin me voimme havaita Raamatun opetuksen ankaraksi ja korvillemme epämieluiseksi sanomaksi sekä loukkaantua ja kompastua siihen. – Jes. 55:8, 9; Joh. 6:60, 66.

 5. Mitkä tuomitsemiskaudet on tässä mainittu?

⁵ On luultavaa, että maan päällä eläneitten ihmisten enemmistön tuomitsemisaika on Kristuksen tuhatvuotishallinnon alaisuudessa, ihmiskunnan noustessa kuolemasta ja sen jälkeen. Mutta monien ihmisten tuomitsemisaika on ollut jo kauan ennen tätä, niinkuin Raamattu osoittaa Jumalan saattaneen eräät tuomitsemiskautensa ihmisyhteiskunnalle määrättyinä aikoina, jolloin Jumala on pitänyt ihmisiä vastuullisina menettelytavastaan. Jotta he olisivat tosiaan vastuussa sellaisina aikoina, niin hän on antanut viedä todistusta, jotta he tietäisivät, mistä on kysymys, ja tekisivät ratkaisunsa, millä he määräävät kohtalonsa riippumatta mistään Aadamilta peritystä tuomiosta. Eräs tällainen tuomitsemiskausi oli Nooan päivien vedenpaisumus, minkä edellä Nooa saarnasi vanhurskautta. Toinen oli Sodoman ja Gomorran tulinen loppu, mitkä kaupungit näkivät enkelten varoittavia ihmetöitä ja kuulivat todistuksen Lootilta ennen tulisateen tuloa. Jeesuksen päivinä oli tuomitsemisaika, ja hän varoitti eräitä juutalaisia samanlaisesta kohtalosta, mikä kohtasi Sodomaa ja Gomorraa, ja tuomitsi eräät kirjanoppineet ja fariseukset valmiiksi Gehennan iankaikkiseen tuhoon. Meidän nykyinen aikamme on myös tuomitsemisaikaa, ja siihen mennessä, kun Harmagedon puhkeaa, ovat kaikki silloin elävät ihmiset sinetöineet kohtalonsa.

VESI- JA TULIRYÖPYT

 6. Miksi tarkastelemme Nooan aikaista vedenpaisumusta? Mitkä ovat sitä koskevat tosiseikat?

⁶ Me voimme saada paljon tietoja tästä nykyisestä tuomitsemiskaudesta tarkastelemalla meidän päiväämme kuvaavia menneitä samanlaisia kausia. Ensimmäinen oli Nooan aikainen vedenpaisumus. Jeesus sanoi sen olleen kuvaus nykyisestä tuomitsemiskaudesta: ”Juuri niinkuin tapahtui Nooan päivinä, niin on oleva myös ihmisen Pojan päivinä: he söivät, he joivat, ihmiset menivät naimisiin, naisia naitettiin, siihen päivään asti, jona Nooa astui arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.” (Luuk. 17:26, 27, Um) Miksi heidät tuhottiin? Heidän turmeluksensa tähden: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Jehova päätti sentähden: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.” Nooan piti pelastua. Miksi? ”Nooa [yksin] oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.” Että toisten tuho oli heille toimeenpantu lopputuomio, sen osoittavat Jehovan Nooalle lausumat voimalliset sanat: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun [kaikista kuolevaisista], sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät [maan päältä]. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniöittesi sinun kanssasi.” – 1. Moos. 6:5, 7, 9, 13, 18.

 7. Miten Pietari osoittaa vedenpaisumuksen ja Sodoman tuhon lopullisiksi?

⁷ Tätä lopputuhoa ei tee varmaksi yksistään Jumalan käyttämä ilmaisu ”tehdä lopun” ja Jeesuksen käyttämä sana ”tuhosi”, vaan myöskin 2. Pietarin kirjeen 2:5–9 (Um) vahvistaa sen: ”Hän ei empinyt rangaista muinaista maailmaa, mutta säilytti Nooan, vanhurskauden saarnaajan, seitsemän muun ohella, kun hän tuotti tulvan jumalattomien ihmisten maailmalle; ja hajoittamalla Sodoman ja Gomorran tuhkaksi hän tuomitsi ne antaen jumalattomille ihmisille näytteen tulevista asioista, ja hän vapautti vanhurskaan Lootin, jota vaivasi kovasti lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstaaseen käytökseen – sillä se, mitä tuo vanhurskas mies näki ja kuuli asuessaan heidän keskuudessaan päivästä päivään, vaivasi hänen vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa vuoksi – Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koetuksesta, mutta säilyttää epävanhurskaat ihmiset tuomiopäivään hävitettäviksi.” Pietari mainitsi nämä muinaiset hävittämisesimerkit osoittaakseen niiden kristillisessä seurakunnassa olevien väärien profeettojen ja väärien opettajien kohtalon, jotka toivat siihen tuhoisia lahkoja ja hylkäsivät Kristuksen ja jotka siten ”aiheuttivat pikaisen tuhon itselleen”. Kuka haluaa väittää, ettei tällaisten kristillisen seurakunnan saastuttajien tuho ole lopullinen? Nooan aikalaisia ja Sodomaa ja Gomorraa kohdanneitten muinaisten tuhojen täytyy olla yhtä lopulliset, sillä miten ne voisivat muuten kuvata sitä, mitä Pietari selittelee? – 2. Piet. 2:1–4, Um.

 8. Miksi Sodoman tapaus on tärkeä, ja mikä muukin osoittaa sen tuhon lopulliseksi?

⁸ Osoitettuaan vedenpaisumuksen olleen esikuva nykyisestä tuomitsemiskaudesta Jeesus ryhtyi osoittamaan Sodoman ja Gomorrankin olleen esikuvia: ”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:28–30) Aikaisempi 2. Pietarin kirjeen 2:5–9 esitetyn tarkastelu on osoittanut, että ne, jotka Jumala tuhosi Sodomassa ja Gomorrassa, on ”hävitetty” iäksi. Tämän vahvistaa Juudaan 7. jae, missä sanotaan, että nämä kaupungit on ”pantu eteemme varoittavaksi esimerkiksi kärsiessään iankaikkisen tulen oikeudenmukaisen rangaistuksen”. (Um) ”Iankaikkinen tuli” kuvaa samaa kuin Gehennakin, nimittäin toista kuolemaa. Sodoman ja Gomorran tuhon täytyy olla lopullinen, sillä Juudas ei olisi muuten käyttänyt sitä kuvaamaan niiden saastuttajien kohtaloa, joille ”pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu”. (Juud. 13) Juudaan 7. jae osoittaa, että noiden muinaisten kaupunkien tuomiopäivä oli silloin, niiden tuhon aikaan, koska niistä puhutaan jo tuomion toimeenpanon, ”iankaikkisen tulen oikeudenmukaisen rangaistuksen”, kärsineinä. Tätä ei voida saada kirjoituksia vääristelemällä merkitsemään Herran surmaamien tulevaa ylösnousemusta. Noista kaupungeista ei pelastunut lainkaan jäännöstä, sillä Loot ja hänen tyttärensä olivat muukalaisia eivätkä vakituisia asukkaita. – Room. 9:29.

 9. Miksi ja miten eräät koettavat osoittaa, ettei Sodoman tuho ollut lopullinen?

⁹ Jollei Herran Sodomassa surmaamilla ole ylösnousemusta, niin ei hänen Harmagedonissakaan surmaamillaan ole sitä, sillä edellinen kuvaa jälkimmäistä. Yrittäessään sentähden todistaa väitettään, että kaikki Harmagedonissa surmatut eivät jää kuolemaan, eräät koettavat osoittaa, että tulella tuhotut sodomalaisetkin palaavat ylösnousemuksessa. He lainaavat Hesekielin 16:53–55: ”Ja minä tahdon kääntää heidän kohtalonsa: Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon sekä Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon; ja minä tahdon kääntää sinun kohtalosi, sinun, joka olet heidän keskellänsä, että kantaisit häpeäsi ja olisit häpeissäsi kaikesta, mitä teit, kun lohdutit heidät. Sinun sisaresi – Sodoma tyttärineen saa palata entisellensä, ja Samaria tyttärineen saa palata entisellensä. Ja sinä tyttärinesi saat palata entisellesi.”

10. Mikä täyttää Hesekielin Jerusalemin ja sen tytärten ennallistamista koskevan ennustuksen?

¹⁰ Tekstiyhteys osoittaa, että tässä käsitellään vankeuden jälkeistä ennallistamista eikä tuhatvuotiskauden ennallistusta. Pienoistäyttymyksessä tuli Juudan ja Jerusalemin ennallistaminen 70-vuotisen autionaolon (607–537 eKr.) jälkeen, kun juutalaiset ja netinimit ja muut muukalaiset palasivat asumaan maassa. Suurempi ennallistaminen alkoi Jeesuksen päivinä ja jatkuu nyt. Kun Jeesus tuli, niin juutalaiset olivat Perkeleen järjestön, suuren Babylonin, vankeudessa. He olivat poliittisesti Rooman vankeja, synnin vankeja ja väärän uskonnon vankeja. Mutta kun Jeesus tuli, saarnasi, kuoli, nousi kuolleista, ilmaantui taivaaseen uhriansioineen, varasi lunastuksen perusteen, vuodatti pyhän hengen uskolliselle juutalaisjäännökselle, joka etsi lunastusta hänen nimessään, valisti heidän mielensä ymmärtämään vapauden antavat totuudet ja vapautti heidät vastakuvallisen Babylonin orjuudesta, niin silloin heidät ennallistettiin Jehova Jumalan teokraattiseen järjestöön. Vapauttavaa sanomaa annettiin kolme ja puoli vuotta yksinomaan juutalaisille, ja heistä muodostunut jäännös ennallistettiin. Kaikki tämä tapahtui tuon Hesekielin 16:53–55 olevan kohdan täyttymykseksi, missä puhutaan Jerusalemin ja sen tytärten ennallistamisesta.

11. Milloin ”Samaria ja hänen tyttärensä” ennallistettiin?

¹¹ Kun vainot kasvoivat kiihkeiksi ja uskovat juutalaiskristityt hajaantuivat, niin he menivät kaikkialle saarnaten. Evankelista Filippus meni Samariaan, missä Jeesus oli saarnannut vähän aikaisemmin. Monet samarialaiset uskoivat, heidän luokseen lähetettiin enemmän saarnaajia, ja pyhä henki laskeutui heihin. Heidät saatettiin Jumalan seurakuntaan. Hesekielin 16:53–55 täyttyi silloin tuossa Samariaa edustavassa jäännöksessä. – Joh. 4:39–42; Apt. 8:1–25.

12. Mikä osoittaa, miten juutalaiset yhdistivät Sodoman ja koirat ja pakanat?

¹² Evankeliumi vietiin sitten pakanoille. Juutalaiset pitivät heitä koirina. (Matt. 15:26, 27; Mark. 7:27, 28) Koirat olivat saastaisia eläimiä, joita pidettiin sukupuolisesti turmeltuneina ja jotka yhdistettiin sodomiaan: ”Israelin tyttäristä älköön kukaan olko portto, älköönkä Israelin pojista yksikään olko sodomiitti. Älä tuo porton palkkaa äläkä koiran palkkaa Jehovan, Jumalasi, huoneeseen mistään lupauksesta, sillä molemmat näistä ovat iljetys Jehovalle, sinun Jumalallesi.” (5. Moos. 23:17, 18, As) Haureutta harjoittavan naisen ansiota verrataan porton palkkaan ja sodomiittimiehen ansiota verrataan koiran palkkaan. Amerikkalainen käännös käyttää ”koiran” asemesta sanoja ”haureutta harjoittava mies”, ja Moffatin käännös käyttää sanaa ”catamite”, mikä merkitsee luonnottomia tarkoituksia varten pidettyä poikaa. Tällainen sukupuolinen turmelus esiintyi huutavan räikeänä Sodomassa, ja alhainen sodomiasynti on saanut nimensä tuosta kaupungista. Kaikki tämä osoittaa siis, miten juutalaiset yhdistivät Sodoman ja koirat ja pakanat.

13. Mikä lainaus tukee tätä näkökantaa?

¹³ Huomaa tämän näkökannan tueksi seuraava lainaus, mikä on otettu viime vuonna julkaistun kirjan The Interpreter’s Bible 7. osan johdannosta. Ensimmäinen kappale, jonka otsikkona on ”Moraali” ja joka alkaa sivulta 80, kuuluu: ”Varhaiskristilliset kirjailijat, joiden näkemys ajan moraalista oli muuttumattomana periytynyt heidän juutalaisilta edeltäjiltään, viittasivat usein pakanamaailman moraaliseen elämään. Sekä juutalaiset että kristityt kirjailijat olivat yksimielisiä siitä, että pakanat olivat moraalisesti turmeltuneita. Vanhan Testamentin kertomus Sodomasta ja Gomorrasta, joihin Herra oli antanut sataa tulta ja tulikiveä, edustaa heprealaista suhtautumista pakanoiden jumalattomuuteen, niin egyptiläisten, kanaanilaisten, filistealaisten, assyrialaisten, babylonialaisten kuin roomalaistenkin.”

14. Miten ennallistaminen tapahtui siis ”Sodomalle ja hänen tyttärilleen”?

¹⁴ Apostoli Pietarilla oli tämä mielipide pakanoista, että he ovat sodomiitteja ja koirien kaltaisia, ja siksi hänen oli niin vaikea käsittää Jumalan päätös, että hän veisi evankeliumin pakanoille. Mutta kun hän ymmärsi, niin hän totteli, ja Jumala vuodatti henkensä pakanauskoville ottaen heidät samaan ennallistettuun seurakuntaan uskovien juutalaisten ja samarialaisten kanssa. (Apt. 10:9–48) Kun uskolliseen juutalaiseen jäännökseen kuuluvat näkivät ympärileikkaamattomat pakanat, joita he olivat aikaisemmin katselleet koirina ja sodomiitteina, ennallistettuina rinnallaan, niin he häpesivät jonkin verran. He olivat pitäneet juutalaisia erikoisen pyhinä ja ajatelleet Jumalan käyttävän ainoastaan juutalaisia Messiaan morsiamen muodostamisessa. Nyt he saivatkin tietää, että he eivät olleetkaan niin tärkeitä ja pyhiä ja että Jumala ei tee arvollisiksi Valtakuntaan ainoastaan samarialaisia, vaan myös ympärileikkaamattomia pakanoita. Hesekielin 16:53–55 täyttyminen pantiin täten alulle varhaiskristillisinä aikoina. Hesekiel ei tarkoittanut kirjaimellista Sodomaa enempää kuin Jesajakaan sanoessaan Israelia Sodomaksi tai Johannes, kun hän kirjoitti, että Jeesus kuoli Sodomassa. (Jes. 1:10; Ilm. 11:8) Hesekiel käytti sitä vertauskuvallisesti ympärileikkaamattomista pakanoista puhuessaan teokraattisen järjestön ennallistamisesta eikä ylösnousemuksesta.

ISRAELIA JEESUKSEN PÄIVINÄ KOHDANNUT TUOMIO

15. Miksi jotkut väittävät sekä Sodoman että Jeesuksen päivien juutalaisten saavan tuomion tulevaisuudessa?

¹⁵ Toinenkin tuomitsemiskausi tuodaan esiin, kun hävitettyjen sodomalaisten ylösnousemusta puoltavat lainaavat Jeesuksen eräässä tilaisuudessa lausumat sanat. Hän oli lähestynyt katumattomia juutalaisia kaupunkeja Korasinia ja Beetsaidaa, jotka olivat nähneet hänen monet voimatekonsa, ja sanoi sitten: ”Ja sinä Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan [hadekseen] on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” (Matt. 10:14, 15; 11:20–24; Luuk. 10:10–15) Jotkut tekevät tästä sen johtopäätöksen, että sekä Sodomalle että näille juutalaisille kaupungeille on varattu tuleva tuominta tuhatvuotishallituksen aikana.

16. Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tuomion olevan helpomman Sodomalle kuin eräille juutalaisille kaupungeille?

¹⁶ Jos me katsomme tämän lausunnon merkitsevän sitä, niin se olisi ristiriidassa Juudaan lausunnon kanssa, että Sodoma on jo kärsinyt ”iankaikkisen tulen oikeudenmukaisen rangaistuksen”. Jeesus käytti todellisuudessa sellaista esitystapaa, mikä oli yleinen raamatullisina aikoina. Hän käytti samanlaista esitystä sanoessaan: ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 18:25) Kukaan tervejärkinen ihminen ei usko kamelin voivan tunkeutua neulansilmän läpi. Jos tämä ilmeisen mahdoton seikka sanotaan helpommaksi kuin jokin muu, niin eikö se painota voimakkaasti tuon toisen asian täydellistä mahdottomuutta? Jeesus osoitti siis tehokkaasti, että rikkaat, jotka ovat haluttomia luopumaan varallisuudestaan, eivät pääse valtakuntaan. Samoin ei Sodomakaan kestänyt tuomiopäivänään, vaan epäonnistui täysin, ja juutalaiset tiesivät, että sen kohtalo oli sinetöity. Heidän käsityksensä Sodomasta oli mahdollisimman alhainen. Kun Jeesus sanoi siis heille, että perusteellisesti turmeltuneella Sodomalla on helpompaa kuin näillä juutalaisilla kaupungeilla, niin he ymmärsivät voimaperäisen esityksen.

17. Miksi olisi hyödytöntä herättää juutalaisia pappeja, heidän juutalaisia seuraajiaan ja heidän pakanakäännynnäisiään?

¹⁷ Nämä juutalaiskaupungit olivat kuulleet varoituksen ja nähneet voimateot, niillä oli ollut suotuisa tuomiokoetuksensa, ja ne osoittivat ratkaisullaan ansainneensa ikuisen tuhon. (Matt. 10:5–15; Luuk. 10:8–12; Joh. 12:37) Noiden kaupunkien asukkaat tekivät syntiä pyhää henkeä vastaan, mikä on toisen kuoleman ansaitseva anteeksiantamaton synti, kun he saivat nähdä pyhän hengen voimalla suoritetut ihmeparannukset ja kieltäytyivät kumminkin ottamasta sanomaa vastaan. He asettuivat fariseusten rinnalle, jotka näkivät Jeesuksen parantavan paholaisten riivaaman miehen, mutta kieltäytyivät hyväksymästä tätä ilmeistä pyhän hengen toimintaa. Jeesus sanoikin sentähden heille, että he eivät saa milloinkaan sitä anteeksi, eivät nykyisessä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa, uudessa maailmassa. Koska heidät tuomittiin epäsuotuisesti, niin ettei heille anneta anteeksi vanhassa enempää kuin uudessakaan maailmassa, niin olisi hyödytöntä herättää heitä tuhatvuotiskauteen. Jeesus julisti heille tuomion: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte [Gehennan] tuomiota pakoon?” Jos sokeitten uskonnollisten johtajien piti päätyä sinne, niin oli heidän sokeille juutalaisille seuraajilleen käyvä samoin. Ja kun väärät uskonnolliset johtajat käänsivät jonkun pakanan, niin he eivät saattaneet häntä tosi palvontaan, mikä olisi puhdistanut hänet hänen Jumalaa vastaan tekemistään menneistä synneistä, vaan lisäsivät vain hänen menneisiin synteihinsä sen uskonnollisen syntisyyden ja ulkokultaisuuden, mitä he hänelle opettivat, kaksinkertaistaen hänen syyllisyystaakkansa. Niin tuli käännynnäisestä kaksin verroin pahempi ”[Gehennan] lapsi” kuin kirjanoppineet ja fariseukset. – Matt. 12:22–32; 15:14; 23:15, 33.

18. Miksi on epäjohdonmukaista väittää, että Matteuksen 12:41, 42 tarkoittaa noiden juutalaisten ylösnousemusta?

¹⁸ Eivätkä Jeesuksen seuraavatkaan sanat kiellä sitä tosiasiaa, että luonnollisen Israelin tuomitsemispäivä oli tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten: ”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” (Matt. 12:41, 42; Luuk. 11:31, 32) Tämä ei merkitse sitä, että niiniveläiset ja etelän kuningatar asettuisivat vastatusten Jeesuksen päivien juutalaisten kanssa tuhatvuotistuomitsemiskautena. Miksi he tekisivät siten vain tuomitakseen nuo juutalaiset jonkin heidän aikaisemmassa olemassaolossaan tekemänsä tähden? Ihmiset tuomitaan tuhatvuotiskautena sen perusteella, mitä he tekevät silloin, ei sen, mitä he tekivät aikaisemmassa elämässään. Nämä juutalaiset ovat kuitenkin saaneet epäsuotuisan tuomion ja ovat tuomittuja kuolemaan, koska he hylkäsivät Joonaa ja Salomoa suuremman, nimittäin Messias-Kristuksen tuhatyhdeksänsataa vuotta takaperin, elinaikanaan, tuomitsemiskaudellaan. Heillä ei ole toista tilaisuutta toisen tuomitsemiskauden kuluessa, tuhatvuotiskautena.

19. Mitä nuo Jeesuksen sanat merkitsevät?

¹⁹ Jeesus tarkoitti sitä, että katuvien niiniveläisten esimerkki, mikä oli kerrottu Heprealaisissa Kirjoituksissa ja mikä asetettiin noiden juutalaisten vastakohdaksi silloin heidän tuomitsemiskautenaan, tuomitsi hänen aikansa juutalaiset. Samalla tavalla nousi etelän kuningatarta koskeva kertomus katumattomia juutalaisia vastaan. Nuo pakanat kuulivat pelkkiä ihmisiä, sellaisia kuin Joona ja Salomo, mutta Juudan liittokansa ei halunnut kuulla edes Messiastaankaan. Ennenkuin noiden juutalaisten tuomitsemiskausi oli ohitse, niin heidät asetettiin kirjaimellisesti niiniveläisten ja etelän kuningattaren kaltaisten pakanoitten kanssa vastatusten, oman aikansa pakanoitten, jotka katuivat ja joista tuli osa Kristuksen morsianluokasta. Juutalaiset tuomitsivat itsensä arvottomiksi elämään. (Apt. 13:44–50) Aabelin ei tarvinnut olla elossa, jotta hänen verensä olisi voinut huutaa maasta tuomiten Kainin, ja hänen nuhteeton elämänsä ja sitä koskeva kertomus puhuu, vaikka Aabel onkin kuollut. (1. Moos. 4:10; Hepr. 11:4) Samoin voi niiniveläisten ja etelän kuningattaren menettely sekä niistä tehty kertomus nousta ja lausua tuomion juutalaisille heidän silloisena tuomitsemiskautenaan.

20. Miksi Johanneksen 12:47–49 ei kiellä juutalaisilla olleen silloin tuomitsemiskautta, ja miksi Jeesus saattoi puhua tuomiosta tulevana?

²⁰ Todistaakseen sitä vastaan, että se aika ei ollut tuomitsemiskautta juutalaisille, jotkut lainaavat Jeesuksen sanat: ”Jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.” (Joh. 12:47–49) Se ei ollut maailman tuomitsemiskautta, vaan juutalaisten. Jeesuksen ei tarvinnut tuomita heitäkään. Ne sanat, mitkä hän puhui, tekivät sen, eivätkä ne sanat olleet hänen, vaan Jumalan. Ne toivat valistusta ja vastuuta, ja juutalaisten suhtautuminen niihin ilmaisi heidän asenteensa Messiaaseen nähden ja heidän asemansa tuomiolla. (5. Moos. 18:18, 19; Joh. 3:18–21; Hepr. 4:12) Ne raamatunkohdat, joita olemme tarkastelleet, vaikuttavat siltä kuin juutalaisten tuominta olisi tulevaisuudessa, ja tämä puhuu heistä sellaisina, jotka tuomitaan ”viimeisenä päivänä”. Kun Jeesus puhui juutalaisten tuomiosta aikanaan, niin sen kauden pääosa oli tulevaisuudessa, koska se oli silloin vasta alussaan, kun hän puhui. Sen viimeiset päivät eivät tulleet ennenkuin v. 70 jKr., lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Luonnollisen Israelin kansan tuomitsemiskausi saavutti ratkaisevan loppunsa silloin, kun Jehova käytti Titusta toimeenpanemaan ne tuomiot, mitkä olivat kasaantuneet neljänkymmenen edellisen vuoden kuluessa.

21. Miten Jeesuksen tuomitsemat Galilean kaupungit joutuivat tuomion toimeenpanon alaisiksi v. 70 jKr.?

²¹ Jotkut väittävät nyt vastaan sanoen, että tämä onnettomuus kohtasi ainoastaan Jerusalemissa olevia juutalaisia, koska Titus piiritti sitä. He kysyvät: Miten tuomio kohtasi toisia juutalaisia kaupunkeja, sellaisia kuin Galilean kaupunkeja Korasinia ja Beetsaidaa ja Kapernaumia, joille Jeesus julisti murheita? Nämä kysyjät eivät tunne historian kertomusta. Rooman legionat kulkivat läpi Galilean toimeenpannen sellaisen tuhon, että Josephus kirjoittaa: ”Galilea oli kauttaaltaan tulen ja veren peittämä; eikä se säästynyt minkäänlaiselta kurjuudelta ja onnettomuudelta.” Kun tuomiopäivä tuli Korasinille ja Beetsaidalle ja Kapernaumille, niin se ei ollut niille lainkaan helppo. Ne hävisivät kokonaan, eikä kukaan tiedä tarkalleen, missä ne edes sijaitsivat, vaan siitä kiistellään. Meidän täytyy myös muistaa, että Titus aloitti lopullisen Jerusalemin piirityksensä pääsiäisaikaan v. 70 jKr. ja sai sentähden käsiinsä kaupungista tavallisten asukkaitten ohella juutalaisia koko Palestiinasta, jotka pitivät yhä kiinni Mooseksen Laista hyläten Messiaan ja uuden liiton. Heidän joukossaan oli monta Korasinin ja Beetsaidan ja Kapernaumin asukastakin.

22. Miten juutalaisten tuomitsemiskausi oli Matteuksen 24:nnen pienoistäyttymystä? Miten meidän aikamme on suuremman täyttymyksen aikaa?

²² Juutalainen asiainjärjestelmä tuli Jeesuksen päivinä ”lopun aikaansa”, erityisesti hänen kuoltuaan paalussa ja Jehovan naulattua Lain paaluun sen voiman ja tehon kumoamiseksi. Mutta temppelipalveluksen ja sen papiston ja uhrien todellinen loppu ei tullut ennenkuin vuonna 70 jKr. Silloin oli sen täydellistetty loppu, vaikka temppelipalvelus ei ollut enää pätevää Jumalan silmissä heti Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeenkään. Silloin oli luonnollisen Israelin kansan ”lopun aika”, ja kun Jerusalemin kukistuminen tuli, niin tuomio pantiin lopullisesti toimeen niille, jotka eivät olleet noudattaneet Jeesuksen varoitusta pakenemalla vuorille. Silloin tapahtui Matteuksen 24. luvussa olevan Jeesuksen kuuluisan ennustuksen osittainen ja pienoistäyttymys. Suurempi ja täydellinen täyttymys tulee meidän aikanamme ja on nyt käynnissä. Saatanan maailma joutui ”lopun aikaansa” v. 1914 jKr. Silloin päättyi sen lupa ja valtuus hallita Jehovan kannalta katsoen, vaikka se jatkuukin jonkin aikaa, täydellistettyyn loppuun asti, samoin kuin juutalainen asiainjärjestelmäkin. Tämä nykyinen saatanallinen asiainjärjestelmä on tuomitsemiskaudessaan, ja tuomion toimeenpano tulee tämän sukupolven aikana Harmagedonissa. Tämä tuomion toimeenpano kansoille ja yksilöille on yhtä lopullinen kuin menneitten aikojenkin esikuvallisten tuomitsemiskausien lopuilla tapahtuneet tuomion toimeenpanot, Nooan ajan vedenpaisumus, tulisade Sodomaan ja Gomorraan ja luonnollisen Israelin tuhoaminen v. 70 jKr.