”Onnelliset ovat silmät, jotka näkevät”
SILMÄT kuuluvat kalleimpiin omaisuuksiimme ollen välttämättömät täydelliselle onnellisuudellemme. Ne auttavat meitä nauttimaan yllämme olevan tähtitaivaan tarjoamasta näystä, maanpiirimme kauneuksista ja ihmeistä ja itsestään auringon valosta. Käyttämällä silmiämme ja harkintakykyämme me voimme ymmärtää, että Jumala on tosiaan olemassa, ja että hän teki kaiken kauniin aikanaan. – Saarn. 3:11; Room. 1:20.
Jehova Jumala ei ainoastaan tehnyt luonnollista valoa ja varustanut ihmistä silmillä, joilla hän voi nähdä luonnollisia asioita, vaan hän on myöskin tehnyt varauksen, minkä avulla ihminen voi nähdä hengellistä valoa ja ymmärtää hengellisiä asioita ’sydämen silmillä’. (Ef 1:18) Hänen Sanansa on meidän polkumme valo, ja se loistaa nyt yhä kirkkaammin. (Ps. 119:105; Sananl. 4:23) Tämän valon avulla saadaan tietoa Jehova Jumalasta, kuka hän on ja mitkä hänen päätöksensä ovat; opitaan tietämään, että Jumalan valtakunta on läsnä ja että tämä vanha jumalaton asiainjärjestelmä korvataan pian uudella maailmalla, missä asustaa vanhurskaus. – 2. Moos. 6:3; Ilm. 11:15–18; 2. Piet. 3:1–13.
Niin suuri onnettomuus kuin silmien näkökyvyn menetys onkin, niin henkisen eli hengellisen näön puute merkitsee vielä paljon suurempaa menetystä, niin, se merkitsee tuhoa. (Matt. 15:14) Ja miten laajalle levinnyt tämä hengellinen sokeus onkaan! Kun Yhdysvalloissa on vain yksi tai kaksi henkilöä tuhannesta ruumiillisesti sokeita, niin suhde on aivan päinvastainen hengellisen näön ollessa kyseessä: vain yksi tuhannesta voi nähdä! Intiassa on ainoastaan yhdellä miljoonasta tämä hengellinen näkö, kun taas Kiinassa vain yksi neljästämiljoonasta ymmärtää jotakin Jehovasta ja hänen päätöksistään.
MIKSI ON NIIN PALJON HENGELLISTÄ SOKEUTTA?
Miksi niin monet ihmiset ovat hengellisesti sokeita? Ennen kaikkea siksi, että Saatana, tämän asiainjärjestelmän jumala, on sokaissut heidän mielensä totuuden suhteen. (2. Kor. 4:4) Hän on pimeyden ruhtinas ja valon päävihollinen, ja hän ja hänen paholaisensa tekevät kaikkensa pitääkseen ihmiset pimeydessä. – Jes. 60:2; Ef. 6:11, 12.
Hänen sokaisevan vaikutuksensa takia eivät miljoonat ihmiset Kiinassa, Intiassa ja rautaesiripun takana ole saaneet koskaan tilaisuutta nähdä valoa. Kaikki nuo ihmiset ovat sokeita yksinkertaisesti siksi, että heillä ei ole koskaan ollut tilaisuutta käyttää silmiään, oppia totuutta. Nykyään tehdään suurta työtä, mikä säteilee tätä valoa maailman kaikkiin osiin. Sadat tuhannet valonkantajat antavat valonsa loistaa talosta taloon ja kadunkulmissa; radiotakin käytetään, ja lähetystyöntekijöitä valmennetaan ja lähetetään niihin maihin, joissa pimeys on suurin, jotta niin monet kuin mahdollista tulisivat kosketukseen valon kanssa ja näkisivät, jos he nimittäin haluavat nähdä.
Jos he haluavat nähdä? ”Eikö jokainen tahdo nähdä valoa?” kysyt sinä. Luonnolliselta kannalta katsoen useimmat ihmiset haluavat nähdä, mutta eivät hengellisestä näkökulmasta katsottuna. Samoin kuin on eräitä villipetoja, jotka pitävät pimeyttä valoa parempana petomaisten tapojensa, huonon näkökykynsä jne. vuoksi, niin osoittavat tosiseikat, että eräät ihmisluomuksetkin rakastavat syystä tai toisesta pimeyttä enemmän kuin valoa. He ovat Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien vastineita. Hekin olivat sokeita, vaikkakaan eivät valon puutteen takia, vaan siksi, että he kieltäytyivät näkemästä tuota Valoa, kieltäytyivät tunnustamasta Jeesusta luvatuksi Messiaaksi. – Matt. 4:15, 16; Joh. 3:19–21.
Miksi he sulkivat silmänsä valolta? Ylpeydestä, ennakkoluulosta ja ahneudesta. Yrittäessään puolustella asemaansa he pyysivät enemmän merkkejä ja halusivat, että Jeesus olisi sanonut heille suoraan, oliko hän Messias vai ei. Mutta Jeesus ei myöntynyt heidän lisätodisteita vaativiin saivarteleviin pyyntöihinsä. Heidän kysymykseensä: ”Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille”, hän vastasi: ”Jos minä teille sanon, niin te ette usko.” – Matt. 16:1; 21:23; Luuk. 22:67.
Jeesus varoitti ’nurjasta silmästä’. (Mark. 7:22; Matt. 20:15) Ilkeys, kateus ja ahneus tekivät hänen vastustajansa sokeiksi totuuden suhteen, he eivät nähneet sen kauneutta, järkevyyttä ja raamatullisuutta, mitä hän sanoi heille. Kuinka he olisivatkaan nähneet, koska halusivat enemmän ihmisten ylistystä kuin Jumalan hyväksymystä? (Joh. 5:44) Sama pitää paikkansa nykyään järjestetyn uskonnon johtajista: ylpeys, ennakkoluuloisuus ja ahneus sokaisevat heidät näkemästä Jehovan Sanan ja päätösten yksinkertaisia ja järkeviä selityksiä, joita hänen palvelijansa ja todistajansa tuovat heille.
Toinen syy siihen, miksi jotkut eivät voi nähdä, on se, että heidän ’silmänsä ei ole terve’. On ikäänkuin silmät eivät kykenisi keskittymään oikealla tavalla, joten mieli täyttyy ristiriitaisten säteitten paljoudella, eikä siitä, mitä silmät katselevat, synny selvää kuvaa. Niiden vika, joilla ei ole ’tervettä silmää’, on se, että he yrittävät palvella Jumalaa ja rikkautta eli mammonaa eli omanvoiton saamista samalla kertaa. Tällainen on kaksijakoista näkemistä eli näkemystä, kun ei pysty näkemään, että osittainen antaumus ja osittainen palvelus ei miellytä kumpaakaan näistä kahdesta mestarista, Jehova Jumalaa eikä Saatana Perkelettä. Kumpikin vaatii kaiken tai ei mitään.
Kenellä on näin hämärä, sovitteleva näkö, hän on pimeydessä Jumalan valtakunnan ja juuri käsillä olevan uuden maailman elämän suhteen sekä haparoi milloin tällä puolella, milloin tuolla, eikä pääse minnekään valon tiellä, vaan hoipertelee leveää tietä, mikä vie tuhoon. Hän saattaa luulla olevansa valossa, mutta se, mitä hän luulee valoksi, onkin todellisuudessa pimeyttä, ja ”kuinka suuri onkaan pimeys” hänen väärän, itsekkään mielipiteensä takia! – Matt. 6:23.
NÄKEMÄÄN OPPIMINEN
Vaikka syntynyt lapsi katseleekin silmät auki, niin hän ei huomaa mitään. Mutta kun päivät ja kuukaudet kuluvat, niin samat hahmot ja väriläiskät ilmestyvät yhä uudelleen. Lapsi perehtyy niihin, muistaa ne ja voi tuntea ne näöstä. Hän oppii siten käyttämään silmiään ja tutustuu ympärillään olevaan maailmaan.
Samoin on sen laita, joka joutuu kosketukseen totuuden valon kanssa. Se on aluksi kaikki tuntematonta maaperää, ja me voimme nähdä vain vähän siitä, mitä meille paljastetaan. Mutta jos sydämemme on vilpitön ja pyrkii tuntemaan ja säilyttämään sen, mitä opimme, niin me katselemme jatkuvasti syvemmälle Jumalan Sanan sivuille ja sen järjestön toimintaan, mitä hän käyttää maan päällä. Siten me tutustumme niihin. Hyvän muistin ja perehtyneisyyden avulla meidän havaintokykymme kasvaa, se on, meidän kykymme valita eli poimia eri seikkoja ja erottaa ne toisista asioista sekä havaita yksityiskohtia ja erikoispiirteitä. Herra vastaa rukoukseemme: ”Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.” – Ps. 119:18.
Tällainen näkemään oppiminen vaatii luonnollisesti aikaa ja harjaantumista, mutta palkka on tuloksiltaan siunattu. Ei seurata enää sokeita oppaita, ei haparoida pimeydessä, ei ole enää hämminkiä monien uskontunnustusten takia, yllättävät kysymykset eivät hämmästytä enää. Jumalan totuuden kauneus panee meidät huudahtamaan: ”[Jehovasta] tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.” – Ps. 118:23.
Meidän täytyy suojella nyt ’sydämen silmiämme’ mitä tarkimmin ja huolehtia niistä mitä parhaimmin. Me emme saa antaa niiden koskaan turmeltua näkökyvyltään ja terävyydeltään eikä herpaantua jälleen maailmalliseen sokeuteen. Niitä täytyy vahvistaa alituisesti, jotta ne eivät jännittyisi eikä vahingoittuisi Jumalan Sanasta nykyään tulevan valon lisääntyvässä kirkkaudessa. Me emme saa antaa niiden tulla hämäriksi, vaan meidän täytyy harjaannuttaa niitä jatkuvasti sopusoinnussa hengellisen näkemisen taidon hienojen ohjeitten kanssa.
Kun Jeesus puhui opetuslastensa kanssa, jotka olivat juuri tulleet kenttäpalvelusrynnistyksestä saarnaamasta Jumalan valtakuntaa, niin hän sanoi: ”[Onnelliset] ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät ole kuulleet.” (Luuk. 10:23, 24) Meidän silmämme ovat vielä paljon siunatummat kuin heidän, koska me voimme nähdä nyt Raamatun ennustusten täyttymyksestä, että Jehovan kuninkaallinen hallitus, jota hänen Kristuksensa johtaa, on nyt täysin perustettu taivaissa iäksi. Me voimme näin ollen julistaa mitä suurimmassa luottamuksessa kaikille kansoille Jumalan valtakunnan läsnäoloa ja aktiivista toimintaa. – Matt. 24:14.
Jehova Jumala on suuri Opettajamme, ja profeetta sanoo hänestä: ”Ei sinun opettajasi . . . enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.” (Jes. 30:20) Meidän täytyy pitää silmämme hänessä tarkkaamalla hänen ohjeitaan, mitkä hän ilmoittaa paljastuvan Sanansa ja järjestönsä kautta, samoin kuin palvelijan silmät tarkkailevat hänen isäntänsä käsiä. (Ps. 123:1, 2) Meidän täytyy pitää myös silmämme kiinnitettyinä tarkkaavaisina ”uskon alkajaan ja täyttäjään”, Kristukseen Jeesukseen. – Hepr. 12:2.
Ja kun me ponnistelemme edelleen ainoaa oikeaa tietä silmämme kiinnitettyinä Jehova Jumalaan, Kristukseen Jeesukseen ja Valtakuntaan, niin katsokaamme myöskin anteliaina niitä pimeydessä olevia ihmispoloisia, jotka isoavat Valtakunnan totuuden valoa. Muistakaamme liikkuessamme: ”Jolla on antelias silmä, hänet siunataan, sillä hän antaa leivästään köyhälle.” (Sananl. 22:9, KJ) Ei aineellisesta leivästä, vaan siitä, mikä on paljon tärkeämpää, hengellisestä leivästä, mikä johtaa hyvään näkökykyyn samoin kuin se hunaja, mitä Joonatan söi takaa-ajaessaan filistealaisia. (1. Sam. 14:27–29; Matt. 4:4) Samaa merkitsee tämäkin sananlasku: ”Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.” – Sananl. 28:27.
Kristus Jeesus katseli oman aikansa köyhiä, sokeita lampaita myötätuntoisena. Tehkäämme me nyt samoin osallistuen siten tämän raamatunkohdan täyttämiseen: ”Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät.” (Room. 15:21) Meidän silmiämme on siunattu totuuden valolla; antakaamme toistenkin saada tämä valo, jotta hekin näkisivät!