10. luku

”Tunnusmerkki” sen tulemisesta lähelle

 1. Miksi meidän pitäisi olla jännittyneen kiinnostuneita saamaan tietoa tuhatvuotiskauden läheisyydestä?

KUN tarkastelemme tuhatvuotiskautta sen mukaisesti, mitä Raamattu sanoo siitä, se on erittäin haluttu koko ihmiskunnalle, sekä eläville että kuolleille. Sen tähden ilmoitus siitä, että se on tullut lähelle, on mitä tervetullein uutinen kaikille, jotka ymmärtävät sen. Meidän pitäisi olla jännittyneen kiinnostuneita tietämään, mitä päteviä syitä meillä on olla vakuuttuneita siitä, että se on tullut lähelle. Mitä nuo syyt ovat? Varaammeko aikaa tarkastellaksemme joitakin niistä?

 2. a) Mikä kokoaminen, jonka näemme olevan käynnissä, on itsessään selvä todiste siitä, että tuhatvuotiskausi on tullut lähelle? b) Kuka johtaa ”sotaa” Jumalan puolella, ja missä asemassa hän jo palvelee?

² Siitä, mitä olemme tarkastelleet tuhatvuotiskaudesta tähän mennessä, tiedämme sen tosiasian, että sitä täytyy välittömästi edeltää ihmisen koko historian tuhoisin sota, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa. Voimme nyt nähdä poliittisten hallitsijoiden eli ”koko asutun maan kuninkaiden” tulevan kootuiksi ihmisen valvonnan ulkopuolella olevien voimien alaisuudessa tuohon sotien sotaan. Tämän tosiasian pitäisi itsessään olla selvä todiste siitä, että myös toivottu tuhatvuotiskausi, joka seuraa sitä sotaa, on tullut lähelle. (Ilm. 16:13–16, Um) Tuohon sotaan ottaa aktiivisesti osaa Jumalan Kaikkivaltiaan puolella Jumalan taivaallisten sotajoukkojen johtaja, jota kutsutaan Uskolliseksi ja Totiseksi, Jumalan Sanaksi. Jo ennen kuin tämä Harmagedonin sota alkaa, tämä taivaallinen johtaja on Kuningas. ”Hänen päässään oli monta kruunua”, ja ”hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:11–16) Hän hallitsee näin ollen jo Kuninkaana, ennen kuin hän astuu tuhat vuotta kestävään kauteen, jolloin hän hallitsee 144000 kristityn perijätoverinsa kanssa. – Ilm. 12:5; 14:1–4; 20:4–6.

 3. Mitä sellaista Johannes näki, kun kirjakäärön kaksi ensimmäistä sinettiä avattiin, mikä viittaa Kristuksen tuhatvuotiskautta edeltävän hallituskauden alkuun (Ilm. 6:1–4)?

³ Tämän kuningasten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiskautta edeltävän hallituskauden alkuun viitataan meidän 20. vuosisatamme maailman tapahtumia esittävässä aikaisemmassa kuvauksessa. Tämä kuvaus esitetään Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa, missä apostoli Johannes kertoo meille, mitä hän näki, kun Jumalan Karitsa Jeesus Kristus alkaa avata seitsemää sinettiä, jotka sulkevat ”kirjakäärön”, jonka hän on saanut taivaallisella valtaistuimella istuvan Jumalan kädestä. Johannes sanoo: ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan [täydentääkseen voittonsa, Um]. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ’Tule!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.” – Ilm. 6:1–4.

 4, 5. a) Mitä näemme tulipunaisella hevosella ratsastavan vertauskuvaavan? b) Kuka lähti tuolloin voittamaan täydellisesti, ja miten tämä asetti näyttämön, missä Ps. 2:1–6 täyttyisi?

⁴ Näemme tässä vertauskuvat, jotka kuvaavat ensimmäistä maailmansotaa, joka puhkesi vuonna 1914 mutta joka vain edelsi toista maailmansotaa, joka otti pois rauhan maasta vielä kuudeksi vuodeksi. Tuo maailmansodista ensimmäinen ilmaisi ajan, jolloin vanhurskas soturi Jeesus Kristus sai taivaallisen kruunun ja lähti maan päällä olevia vihollisiaan vastaan, voittamaan taistelun, voittaakseen täysin maalliset vihollisensa. Tämä merkitsi sitä, että hän taistelisi myöhemmin Jumalan puolella ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. Hänen kruunaamisensa Kuninkaaksi taivaassa ensimmäisen maailmansodan aikaan asettaa näyttämön toisen psalmin sanojen täyttymykselle:

⁵ ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa [Kristustaan, kreikankielinen Septuaginta-käännös] vastaan: ’Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä’. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’.” – Ps. 2:1–6; vrt. Apt. 4:24–30.

 6. Ovatko maailmansodat ja Yhdistyneet Kansakunnat poistaneet Siioninvuorella olevan Jehovan Kuninkaan valtaistuimelta, ja mistä Harmagedonin sodan lopputulos saa meidät vakuuttuneiksi?

⁶ Huolimatta kaikesta kuohunnasta, joka on häirinnyt kansoja vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan ajoista lähtien, Jehovalla on ollut Kuninkaansa, Poikansa Jeesus Kristus, istumassa kuninkaallisen hallituksen, Siionin, taivaallisella valtaistuimella. (Ilm. 14:1; Hepr. 12:22) Ei ensimmäinen maailmansota, ei toinen maailmansota eikä Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö ole onnistunut poistamaan tätä messiaanista Kuningasta valtaistuimelta. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa lujittaa hänen asemansa taivaallisella valtaistuimella, ja hän istuu sillä valmiina aloittamaan tuhatvuotisen hallituskautensa 144000 uskollisen perijätoverinsa kanssa. (Ilm. 19:19–21) Tästä sangen tärkeästä syystä luvattu tuhatvuotiskausi ja sen ihmiskunnalle tuomat elämää antavat siunaukset ovat taatut meille. Se on tullut lähelle!

 7. Miksi me emme ole muinaisen ”pahan ja avionrikkojan sukupolven” kaltaisia, ja mistä löydämme kuitenkin Jeesuksen tarkasteltavaksemme antaman ”tunnusmerkin”?

⁷ Edellä esitetyistä todisteista huolimatta monet epäilevät ihmiset vaativat ”tunnusmerkkiä”, ennen kuin he päättävät olla vakuuttuneita siitä, että tuhatvuotiskausi on todellakin tullut lähelle, niin, että se alkaa meidän sukupolvemme aikana. Me emme ole 1900 vuotta sitten eläneitten uskonnollisten kirjanoppineitten ja fariseusten ”pahaa ja avionrikkojaa sukupolvea”, joka halusi Jeesukselta Kristukselta merkkiä vakuuttuakseen siitä, että hän oli Messias. (Matt. 12:38, 39) Meillä on kuitenkin kuvaus ”tunnusmerkistä” (Um), jonka Jeesus Kristus itse antoi, ja koska hän teki meille mahdolliseksi saada tietoa siitä, jäisimme vakavaan tietämättömyyteen kieltäytymällä tarkastelemasta sitä. Kuvaus on luettavissamme Matteuksen 24. ja 25. luvusta, Markuksen 13. luvusta ja Luukkaan 21. luvusta. Jeesus kuvaili tunnusmerkin apostoleilleen näiden pyynnöstä, ei todistaakseen että hän oli Messias eli Kristus, vaan sen ilmaisemiseksi, että eräät luvatut tulevat tapahtumat olivat lähellä, täyttymäisillään. Se annettiin niisankuun 11. päivänä vuoden 33 keväällä, kolme päivää ennen Jeesuksen väkivaltaista kuolemaa.

”TUNNUSMERKKIÄ” KOSKEVA ENNUSTUS

 8. Miten Jeesus ilmaisi, että hän menisi pois, ja mitkä sanat sanottaisiin hänen palatessaan?

⁸ Jeesus oli juuri ennustanut jotakin, joka kuulosti hirvittävältä juutalaisten korvissa, nimittäin heidän Jerusalemissa olevan temppelinsä tuhon. Hän oli ilmoittanut siellä uskonnollisille vastustajilleen: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen’.” (Matt. 23:38, 39) Tämä viittasi siihen, että hän menisi pois. Kun hän palaisi, olisi niitä, jotka omaksuisivat Psalmin 118:26 sanat ja sanoisivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen.”

 9. Miten Jeesus ilmaisi, että noita hänen paluunsa tervetuliaissanoja eivät lausuisi Jerusalemin temppelissä olevat palvojat?

⁹ Jehovan palvojat eivät ilmeisestikään tervehtisi Jehovan nimessä tulevaa noilla profeetallisilla sanoilla aineellisessa temppelissä Jerusalemissa. Tämän Jeesus osoitti hyvin selvästi sen mukaan, mitä kertomus sanoo tapahtuneen hänen seuraavien pahaenteisten sanojensa jälkeen: ”Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ’Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.’” – Matt. 24:1, 2.

10. Minkä kysymyksen neljä apostolia esitti Jeesukselle Öljymäellä, josta oli näköala temppeliin päin, ja miten eri käännökset esittävät heidän kysymyksensä?

¹⁰ Kaksitoista apostolia eivät esittäneet kysymyksiä tuosta pelottavasta ennustuksesta, ennen kuin he saapuivat Öljymäelle, jolta on näköala Jerusalemiin ja josta voitiin nähdä erinomaisesti temppeli, jonka kuningas Herodes Suuri oli uudistanut. Näkymä näyttää herättäneen neljässä apostolissa tärkeän kysymyksen, joka sytytti toistenkin kiinnostuksen, sillä luemme: ”Hänen istuessaan Öljymäellä tulivat opetuslapset yksityisesti hänen luokseen ja sanoivat: ’Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi [kreik. parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?’” (Matt. 24:3, Um) Youngin Pyhän Raamatun kirjaimellinen käännös (Young’s Literal Translation of the Holy Bible) kääntää heidän sanansa kreikan kielestä seuraavasti: ”Sano meille, milloin nämä tulevat tapahtumaan ja mikä on sinun läsnäolosi ja aikakauden täyden lopun tunnusmerkki.” Rotherhamin raamatunkäännös The Emphasised Bible esittää samaten: ”Sano meille, milloin nämä tulevat tapahtumaan, – ja mikä on sinun läsnäolosi ja aikakauden päättymisen tunnusmerkki.” Arkkipiispa Newcomen Uudessa raamatunkäännöksessä (New Translation, korjattu teksti) sanotaan: ”Mikä on oleva sinun ilmaantumisesi ja aikakauden lopun merkki?” – Vuoden 1808 painos.

11. a) Milloin Jerusalemin temppelin tuho tapahtui, mutta mitä muuta ei tapahtunut samalla kertaa? b) Mitä meidän olisi näin ollen luonnollista tehdä historian suhteen?

¹¹ Me tiedämme nykyään, milloin Jerusalemin kirjaimellisen temppelin tuho tapahtui. Se tapahtui 1900 vuotta sitten, kesällä vuonna 70, jolloin kenraali Tituksen johtamat Rooman legioonat tuhosivat koko kaupungin. (Luuk. 21:20–24) Mutta entä nuo muut seikat, Kristuksen parusian (läsnäolon, esiintymisen) ja aikakauden eli asiainjärjestelmän (eli tilana) päättymisen ”tunnusmerkki”, joka sisältyi opetuslasten kysymykseen? Juutalaisen asiaintilan eli asiainjärjestelmän täysi loppu eli päättyminen tapahtui tosin vuonna 70, mutta silloin ei tapahtunut sen suuremman asiainjärjestelmän päättymistä, josta tuo juutalainen järjestelmä oli pelkkä profeetallinen malli eli esikuva. Myöskään Herran Jeesuksen Kristuksen parusia, läsnäolo eli esiintyminen ei tapahtunut tuona vuonna. Koska me elämme tällä 20. vuosisadalla, meidän olisi mitä luonnollisinta tarkastella 20. vuosisatamme historiaa saadaksemme selville, onko ennustettu ”tunnusmerkki” ilmaantunut oman sukupolvemme aikana.

12. Miksi meidän pitäisi kysyä, tiedustelivatko apostolit Jeesuksen ”tulemista” eli ”tulemusta”, sen valossa, mitä Stefanus sanoi Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta?

¹² Meidän tulee panna merkille, että opetuslapset tiedustelivat Herran Jeesuksen Kristuksen parusiaa. Kysyivätkö he sitä tiedustellessaan hänen ”tulemistaan” eli ”tulemustaan”, kuten jotkut sitä kutsuvat? Tämä kysymys ansaitsee tulla esitetyksi, koska kristitty marttyyri Stefanus puhuessaan Herran Jeesuksen ensimmäisestä ”tulemisesta” sanoi juutalaiselle sanhedrinille Jerusalemissa: ”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista [kreik. eleusis], jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet.” (Apt. 7:52) Huomaamme, että puhuessaan Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta Stefanus ei käyttänyt sanaa parousía vaan kreikan kielen sanaa eleusis. Nämä kaksi kreikankielistä sanaa eivät eroa toisistaan ainoastaan muodoltaan ja johdoltaan, vaan ne eroavat myös merkitykseltään.

13. Mitä sana parousía kirjaimellisesti merkitsee, sen mukaan mistä sanoista se on johdettu, mutta mitä kreikan kielen asiantuntijat selittävät sen merkitsevän?

¹³ Sana parousía merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’, sillä se on muodostettu kreikan kielen prepositiosta pará (’vieressä’) ja sanasta ousía (’oleminen’). Liddellin ja Scottin kreikkalais-englantilainen sanakirja (A Greek-English Lexicon), II osa, sivun 1343 2. palsta esittää parousían ensimmäiseksi merkitykseksi ’läsnäolon’. Sanan toiseksi merkitykseksi se esittää saapumisen ja lisää sitten: ”Erityisesti kuninkaallisen tai huomattavan virkamiehen vierailu.” Sopusoinnussa tämän kanssa (Gerhard Friedrichin) Uuden testamentin teologinen sanakirja (Theological Dictionary of the New Testament) antaa V osassa ”yleismerkitykseksi” sanan ’läsnäolo’. (S. 859) Sitten se esittää ”sanojen tekniseksi käytöksi” hellenismissä ”1. Hallitsijan vierailu.” Sivulla 865 se sanoo ”[Verbin] pareimi ja [sanan] parousía teknisestä käytöstä UT:ssa”: ”UT:ssa näitä sanoja ei koskaan käytetä merkitsemään Kristuksen tulemista lihassa, eikä parousía merkitse koskaan palaamista. Ajatus useammasta kuin yhdestä parousíasta esiintyy ensimmäisen kerran vasta myöhemmässä kirkossa.”

14. a) Mitä ilmausta käytettäisiin ”läsnäolon” sijasta tuon kreikankielisen sanan teknisen käytön mukaan hellenismissä? b) Missä käännöksissä parousía käännetään johdonmukaisesti ”läsnäoloksi”, ja mikä vastakohtaisuus osoitetaan Fil. 2:12:ssa?

¹⁴ Niinpä Jeesuksen opetuslapset eivät siis tiedustelleet hänen ”saapumistaan” vaan sitä, mitä tapahtuisi hänen saapumisensa jälkeen. He tiedustelivat hänen ”läsnäoloaan”. Ja jos sen sijaan, että käyttäisimme sanaa ”läsnäolo”, turvaudumme ”sanojen tekniseen käyttöön” hellenismissä, opetuslasten ymmärrettäisiin kysyneen Jeesukselta: ”Mikä on [kuninkaallisena merkkihenkilönä suorittamasi vierailun] ja asiainjärjestelmän päättymisen merkki?” ”Vierailuun” sisältyy enemmän kuin ”saapuminen”. Siihen sisältyy ”läsnäolo”. Niin sanotussa Uudessa testamentissa kreikankielinen sana parousía esiintyy 24 kertaa, eikä ainoastaan englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös käännä sitä ”läsnäoloksi” jokaisessa kohdassa, jossa se esiintyy, vaan myös toiset käännökset, esimerkiksi Youngin Pyhän Raamatun kirjaimellinen käännös (Young’s Literal Translation of the Holy Bible) vuodelta 1862, Wilsonin The Emphatic Diaglott vuosilta 1857–1863 ja Rotherhamin The Emphasised Bible vuodelta 1897. Havaitsemme, miten sopivasti ’läsnäolo’ ja ’poissaolo’ asetetaan toistensa vastakohdaksi Fil. 2:12:ssa (Um), missä apostoli Paavali sanoo: ”Olette aina totelleet, ei ainoastaan minun läsnä ollessani vaan nyt paljon alttiimmin minun poissa ollessani.”

VERTAUS KYMMENESTÄ NEITSYESTÄ

15. Millä sanalla monet Jeesuksen ennustaman ”tunnusmerkin” piirteet vaativat kääntämään parusían, kuten esimerkiksi missä vertauksessa?

¹⁵ Parusian ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” koskevan Jeesuksen ennustuksen lukuisat piirteet vaativat parousíalle ’läsnäolon’ merkitystä. Tarkastelkaamme esimerkiksi sitä ennustuksen osaa, jota yleensä sanotaan vertaukseksi viisaista ja tyhmistä neitsyistä. Jeesus oli juuri esittänyt ennustuksen ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä palvelijasta” ja ”pahasta palvelijasta”, ja nyt hän esittää ennustuksen eräästä toisesta parusiaansa liittyvästä piirteestä. Hän sanoo: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.” – Matt. 25:1–4; 24:45–51.

16. Missä mielessä naiset ovat ”neitsyitä” vertauksen johdannon mukaan?

¹⁶ Ensinnäkin meidän on todettava se, että tämä vertaus käsittää ihmisluokan eikä sitä siis tule pelkästään soveltaa kunkin yksilön elämään ja kuolemaan. Ne, joita vertaus koskee, ovat ”neitsyitä” erityisessä merkityksessä, koska he edustavat ”taivasten valtakuntaa” siksi, että ”silloin”, kuten Jeesus sanoi, ”on taivasten valtakunta oleva [minkä?] kymmenen neitsyen kaltainen”. Tämä on se ”valtakunta”, josta Jeesus puhui aikaisemmin ennustuksessaan, kun hän sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

17. a) Keitä ”neitsyet”, joita on kymmenen, kuvaavat? b) Milloin vertaus alkoi täyttyä ja miksi silloin?

¹⁷ Koska ”kymmenen” on Raamatussa maallisten asioitten suhteen täydellisyyttä merkitsevä luku, niin kymmenen ”neitsyttä” kuvaisi kaikkia kristittyjä, jotka ovat ehdolla tai jotka väittävät olevansa ehdolla taivaalliseen valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen perijätoveruuteen. Milloin profeetallinen vertaus sitten alkoi täyttyä? Helluntaipäivänä, sunnuntaina 6. siivankuuta vuonna 33. Miksi niin? Koska neitsytluokka tuli silloin olemassaoloon. Tämä johtui siitä, että Jeesuksen Kristuksen uskolliset opetuslapset, jotka olivat kokoontuneet erääseen ylähuoneeseen Jerusalemiin, kastettiin tuona päivänä pyhällä hengellä. Jumala siitti heidät siten hengellisiksi pojikseen asemaan, jossa he olivat ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:17) Mutta Raamatussa perilliset ovat tavallisesti poikia; mistä sitten johtuu, että vertauksessa kaikkia Kristuksen opetuslasten hengestä siinneen seurakunnan jäseniä kuvataan naispuolisiksi, kuin neitsyttytöiksi, jotka menevät hääiltana ylkää eli sulhasta vastaan? Ja kuka on tämä ”ylkä”?

18. Keihin Johannes Kastaja vertasi itseään ja Jeesusta avioliittoasiain yhteydessä, ja kenen luo Johannes ohjasi omat opetuslapsensa?

¹⁸ Ensinnäkin tämä ”ylkä” on ylösnoussut, kirkastettu Herra Jeesus Kristus. Johannes Kastaja puhui hänestä siltä näkökannalta ja vertasi itseään sen mukaisesti ”yljän ystävään”. Niihin aikoihin ”yljän ystävä” tavallisesti järjesti sulhasen ja morsiamen avioliiton. Noiden kahden kihloissa olevan ihmisen liiton solmimisen iltana kiinnitettiin enemmän huomiota sulhaseen kuin sulhasen ystävään. Niinpä Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen, joita hän valmisti Jeesukselle Kristukselle, heidän kuvaannolliselle ”yljälleen”: ”En minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:28–30) Niinpä Johannes aivan oikein ohjasi opetuslapsensa Jeesuksen luo.

19, 20. a) Miten Jeesus vertaa itseään sulhaseen eräässä vertauksessa ja Ilmestyskirjassa? b) Millä nimellä Uutta Jerusalemia vastaavasti kutsutaan?

¹⁹ Jeesus omasta puolestaan vertasi itseään sulhaseen toisessa kertomassaan vertauksessa. Tämä oli vertaus ”häistä”, jotka kuningas valmisti pojalleen, ja tämä poika edusti suuren Iankaikkisuuden Kuninkaan Jehova Jumalan Poikaa. (Matt. 22:1–14) Ja ilmestyksessä, jonka Jeesus Kristus sai Jumalalta ja välitti apostoli Johannekselle, Jeesusta, Jumalan Karitsaa, verrataan sulhaseen, joka vihitään opetuslastensa seurakunnan kanssa, seuraavin sanoin: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus. . . . Kirjoita: Autuaat [onnellisia, Um] ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Lisäksi apostoli Johannes kertoo enkelistä, joka tuli hänen luokseen ja sanoo:

²⁰ ”’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon’. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus.” – Ilm. 19:7–9; 21:9–11.

21. Mihin Paavali vertaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä suhdetta sen mukaan, mitä Ef. 5:23–27 esittää?

²¹ Apostoli Paavali vertaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 perijätoverinsa seurakunnan välistä suhdetta aviomiehen ja -vaimon suhteeseen. Hän kirjoittaa: ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” – Ef. 5:23–27.

22. Missä avioliiton solmiminen tapahtuu, ja miksi Jeesuksen vertaus ei mainitse lainkaan sulhasen morsianta?

²² Sulhasen Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakunta ”morsiamensa” avioliitto solmitaan tietysti taivaassa, missä heidät yhdistetään Jehova Jumalan, taivaallisen Isän, siunauksella. On kuitenkin merkille pantavaa, että vertauksessa kymmenestä neitsyestä ei mainita lainkaan morsianta. Näin siksi, että vältettäisiin ajatuksen sekaantuminen. Syynä on itse asiassa se, että ”morsian” otetaan eli valitaan juuri ”kymmenestä neitsyestä”. Valitut ”neitsyet” ovat niitä ”onnellisia”, jotka ”ovat kutsutut Karitsan hääaterialle”. (Ilm. 19:9) Sopusoinnussa tämän kanssa Jeesuksen vertaus osoittaa kelvollisten ”neitsyitten” menevän sisään ovesta häähuoneeseen. Vertaus valaisee nimenomaan sitä, millä tavalla he osoittautuvat kelvollisiksi.

23. Mitä vaatimuksia se, että Kristuksen seurakunnan jäseniä verrataan ”neitsyihin”, asettaa heille?

²³ Kristuksen morsianseurakunnan jäseniä verrataan ”neitsyihin” muustakin syystä kuin siksi, että heidät on kihlattu puhtaalle Yljälle. He ovat ”neitsyitä” hengellisessä lisämerkityksessä. Samoin kuin neitsyttyttö on puhdas, siveä, koskematon sukupuolisesti, niin näiden kristillisen seurakunnan uskollisten jäsenten täytyy olla puhtaat ja tahrattomat pysyttelemällä erossa tästä maailmasta, sitoutumatta millään lailla tämän maailman uskonnollisiin ja poliittisiin järjestöihin. He eivät yhdy mihinkään kirkon ja valtion liittoon. He säilyttävät hengellisen neitsyytensä olemalla sekaantumatta tämän maailman asioihin. (2. Tim. 2:3, 4) Tätä tarkoitetaan sillä, mitä sanotaan niistä 144000:sta, joiden nähdään seisovan Jumalan Karitsan kanssa hengellisellä Siioninvuorella: ”Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten [kuten uskonnollisen porton Suuren Babylonin ja sen tytärten] kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee.” – Ilm. 14:4; 17:3–5.

24. Mitä Jaak. 1:26, 27 sanoo niiltä vaaditusta puhtaudesta, joita verrataan neitsyisiin?

²⁴ Vaaditusta puhtaudesta opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” – Jaak. 1:26, 27.

MENEMINEN ”YLKÄÄ” VASTAAN

25. Miten Kristuksen seurakunnalla, joka alkoi vuoden 33 helluntaina, oli Jumalan kannalta puhdas ja tahraton uskonto, ja mitä todisteita siihen kuuluneilla oli siitä?

²⁵ Vuoden 33 helluntaipäivänä, jolloin pyhä henki laskeutui kasteena Jeesuksen Kristuksen uskollisiin opetuslapsiin heidän odottaessaan Jerusalemissa, kristillinen seurakunta sai alkunsa, ja sillä oli ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä”. He olivat hengellisesti puhuen neitsytluokka, erossa siitä uskonnollisesta järjestöstä, joka oli hylännyt Jeesuksen Kristuksen ja aiheuttanut sen, että roomalainen maaherra Pontius Pilatus tuomitsi hänet pantavaksi paaluun. (Apt. 2:1–42) Heillä oli alusta asti Messiaan Jeesuksen opetukset ja hänen kahdentoista apostolinsa opetukset, ja he pysyivät erossa siitä ”nurjasta sukupolvesta”, joka oli vajonnut syvälle epäraamatullisiin uskonnollisiin perinteisiin, jotka se oli saanut harhaan johdetuilta esi-isiltä. (Apt. 2:40; Gal. 1:13–17; Matt. 15:1–9) Pyhän hengen kaste yhdessä kielten lahjan kanssa oli todiste siitä, että heillä oli tosi uskonto, ja he tiesivät sen. Nyt heidän täytyi pysyä siinä ”neitsyinä”.

26, 27. a) Kenelle kristillinen seurakunta kihlattiin hengellisellä tavalla vuoden 33 helluntaina? b) Miten Paavali ikään kuin ”yljän ystävänä” puhui kristityille, kuten 2. Kor. 11:2–5 esittää?

²⁶ Juuri tuona päivänä (siivanin 6:ntena vuonna 33) kristillinen seurakunta kihlattiin eli luvattiin puolisoksi taivaalliselle Yljälle, Jeesukselle Kristukselle. Kaikki ne, jotka sen jälkeen lisättiin tuohon Jerusalemissa olleeseen 120 opetuslapsen alkuperäiseen seurakuntaan, tulivat osaksi tuota kihlattua luokkaa, ja heillä oli velvollisuus pysyä ”neitsyinä”. Apostoli Paavali viittaa tähän seikkaan, kun hän varoittaa Korinton kristittyjä purkamasta kihlaustaan Jeesuksen Kristuksen kanssa ja menemästä avioliittoon väärän Kristuksen kanssa. Paavali sanoo ikään kuin hän olisi ”yljän ystävä”:

²⁷ ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.” – 2. Kor. 11:2–5.

28. Miten sekä Jeesus että enkelit kertoivat opetuslapsille, että hän tulisi juutalaisen sulhasen tavoin hakemaan heidät kotiinsa?

²⁸ Heidän häänsä puhtaan Yljän kanssa taivaassa oli määrä pitää epämääräisessä tulevaisuudessa, jonakin kaukaisena ajankohtana tuosta vuoden 33 helluntain kihlauspäivästä. Viisikymmentäkaksi päivää aikaisemmin, sinä yönä, jona uskoton apostoli Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen, Jeesus oli sanonut uskollisille apostoleilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh. 14:2–4) Kun hän neljäkymmentäkaksi päivää sen jälkeen nousi Öljymäeltä taivasta kohti useitten opetuslastensa silmien edessä, kaksi enkeliä näyttäytyi näille ja sanoi: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:9–11) Opetuslapset tiesivät näin ollen, että heidän luotaan lähtenyt Jeesus toimisi samoin kuin juutalainen sulhanen hääiltana ja tulisi hakemaan heidät taivaallisen Isänsä kotiin, kuten Jeesus oli aikaisemmin vakuuttanut heille. – Joh. 14:1–3.

29. a) Milloin ”neitsyt”-luokka lähti matkaan Ylkää vastaan? b) Mikä kysymys heräsi nyt, ja mitä sillä ilmaistaan, että kumpiakin neitsyitä oli yhtä paljon?

²⁹ Tuo tuleva häätilaisuus toiveenaan kihlattu neitsytluokka lähti Ylkää vastaan toivottaakseen hänet tervetulleeksi ja iloitakseen hänen kanssaan. Siihen kuuluvien täytyi pysyä valppaina, sillä he ’eivät tietäneet päivää eivätkä hetkeä’. (Matt. 25:13) Miten monet niistä, jotka lähtivät matkaan helluntaipäivänä vuonna 33, ja niistä tuhansista, jotka liittyisivät heihin myöhemmin, osoittautuisivat vertauksen ”ymmärtäväisten” neitsyitten kaltaisiksi ja miten monet ”tyhmien” eli ajattelemattomien neitsyitten kaltaisiksi? Vertaus esittää ymmärtäväisten ja tyhmien määrän yhtä suureksi osoittaakseen, että kaikilla, jotka todella lähtevät matkaan, oli yhtäläinen tilaisuus, ja ollakseen myös antamatta sellaista kuvaa, että toisia olisi enemmän kuin toiseen ryhmään kuuluvia; asia jätettiin epämääräiseksi. Mutta vertaus kertoi kylläkin edeltä, että kaikki, jotka lähtisivät matkaan ”neitsyinä”, eivät osoittautuisi arvollisiksi pääsemään sisään ja nauttimaan ”Karitsan hääateriasta”. – Luuk. 12:35–38.

30. a) Mikä seikka erotti ymmärtäväiset neitsyet tyhmistä? b) Oliko kaikilla lähtiessään sytytetyt lamput, ja mikä oli siis sangen tärkeä kysymys tässä suhteessa?

³⁰ Mikä sitten erotti ymmärtäväiset eli harkitsevat neitsyet tyhmistä eli harkitsemattomista neitsyistä? Tämä: ”Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.” (Matt. 25:3, 4) Kuitenkin he kaikki tiesivät, että se, että heillä olisi sytytetyt lamput tervetuliaiskulkueen loppuun asti, olisi heidän tunnistusmerkkinään, todisteena heidän arvollisuudestaan pääsemään hääjuhlaan. Tämän tähden he tarvitsivat riittävästi öljyä, niin että se kestäisi heillä siihen asti, kunnes hääkulkue saapuisi sulhasen kotiin. Mitä öljyllä kuvattiin vertauksen täyttymyksessä? Neitsyet lähtivät ylkää vastaan, ennen kuin hänen tuloaan ilmoitettiin, ja heidän lamppunsa paloivat heidän lähtiessään matkaan. Ainakin silloin heidän lampuissaan oli öljyä. Mutta riittikö sitä pitämään heidän lamppunsa palamassa siihen asti, kunnes hääkulkue saapui sulhasen kotiin?

31, 32. a) Mitä vertauksen tarkoitus oli osoittaa vertauskuvallisten ”neitsyitten” suhteen? b) Mikä odottava asenne heidän täytyy säilyttää, kuten Paavali ilmaisi Fil. 3:20, 21:ssä?

³¹ Öljy oli valaisuun käytetty neste. Ilman sitä lampun sydän ei antaisi tasaista, jatkuvaa valoa. Mitä se, että he kantoivat sytytettyjä lamppuja hääjuhlaan, vertauskuvasi? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän on muistettava tarkoitus, miksi Jeesus esitti tämän vertauksen. Tarkoituksena oli osoittaa, että niillä, jotka halusivat päästä taivaallisiin häihin, täytyisi olla tietty tunnistusmerkki, tietty persoonallisuus, ja että heidän täytyisi säilyttää se loppuun asti, alkoipa hääkulkue milloin tahansa ja jatkuipa se miten pitkälle tahansa, kunnes se lopulta saapui Yljän ’morsiamelleen’ varaamaan kotiin. Ensinnäkin ”taivasten valtakunnan” luokkaan kuuluvien täytyisi maan päällä tämän pimentyneen maailman keskellä ollessaan pysyä hengellisellä tavalla ”neitsyinä”. He kiinnittivät toiveensa taivaalliseen Ylkään, eikä tämä asenne sallinut heidän saastua epäpuhtaasta maailmasta. Heidän täytyy ’seurata Karitsaa, mihin ikinä hän menee’. (Ilm. 14:4) Heidän täytyy pysyä samanlaisina kuin apostoli Paavali, joka sanoi:

³² ”Mutta meillä on yhdyskuntamme [kansalaisuutemme, Um] taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” – Fil. 3:20, 21.

33. a) Miten kauan heidän täytyy säilyttää tämä hengellinen neitsyys, ja mihin he siten osoittautuisivat arvollisiksi? b) Mitä Jeesus sanoi siitä, miten he heijastaisivat tätä hyväksyttyä tilaa?

³³ Niinpä he säilyttävät hengellisen neitsyytensä, koska he haluavat ja päättävät osoittautua arvollisiksi siihen, että taivaallinen Ylkä hyväksyy heidät ’morsiamekseen’. Heidän jokapäiväisen elämänsä täytyy heijastaa sitä ihmismaailman pimeyden keskellä. Vuonna 31 esittämässään vuorisaarnassa Ylkä Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maailman valkeus [valo, Um]. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Matt. 5:14–16.

34. Miten kristittyjen oli määrä loistaa niiden Paavalin sanojen mukaan, jotka Fil. 2:14–16 esittää?

³⁴ Myös apostoli Paavali sanoi kristityille tovereilleen: ”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä [väittelyittä, Um], että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet [valaisijoina, Um] maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa [säilyttäen lujan otteen elämän sanaan, Um], ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.” – Fil. 2:14–16.

35. Mitä siis kuvataan sillä, että neitsyet pitävät koholla sytytettyjä lamppujaan, ja mitä he odottavat näin tehdessään?

³⁵ Jotta ”taivasten valtakunnan” luokka loistaisi ”maailman valona”, siihen kuuluvien täytyy tehdä ”hyviä tekoja”, jotka kirkastavat taivaallista Isää; heidän täytyy tehdä kaikki nurisematta ja väittelyittä, pysyä moitteettomina ja viattomina kristillisen elämänsä suhteen ja osoittautua tahrattomiksi Jumalan lapsiksi. Heidän täytyy toimia näin odottaessaan Yljän tuloa ottamaan heidät hänen taivaallisen Isänsä kotiin. Heidän toimimistaan tällä tavalla kuvataan sillä, että neitsyet pitävät koholla sytytettyjä lamppujaan. Se on jotakin sellaista, joka ilahduttaa Ylkää maailman pimeän yön keskellä.

VERTAUSKUVALLINEN ÖLJY JA VERTAUSKUVALLISET ASTIAT

36. Mitä valaisemiseen käytetty neste, ”öljy”, kuvaa?

³⁶ Mitä sitten valaisemiseen käytetty neste, öljy, kuvaa? Se vertauskuvaa sitä, mikä pitää ”taivasten valtakunnan” luokan loistamassa valaisijoina pimenneen maailman keskellä. Sen mukaisesti se kuvaisi ”elämän sanaa”, johon siihen kuuluvien täytyy säilyttää ”luja ote”, sillä on kirjoitettu: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) ”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.” (Ps. 119:130) ”Öljy”-kuvaus sisältäisi myös Jumalan pyhän hengen, sillä tämä Jumalan pyhä näkymätön toimiva voima auttaa ihmistä ymmärtämään Jumalan sanaa. (Joh. 16:13) Lisäksi tämä kristityssä oleva pyhä henki ilmenee hedelmissä, hengen hedelmissä, kuten rakkaudessa, ilossa, rauhassa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, hyvyydessä, uskossa, lempeydessä ja itsensä hillitsemisessä. (Gal. 5:22, 23) Sellaisella hengellisellä ”öljyllä” on valaisuvoimaa.

37. Mitä se, että neitsyillä on ’astioissaan’ öljyvarasto, kuvaa ja miksi niin?

³⁷ Vertauksessa ”neitsyillä” täytyi olla öljyvarasto astioissa, joista he saattoivat kaataa sitä kantamiinsa lamppuihin. He eivät voineet tehdä omista ruumiistaan ”astioita” juomalla öljyä ja antaa sitä sitten tarvittaessa sisältään lamppuihin, jotta olisivat voineet pitää ne palamassa jatkuvasti. Mutta se, että ”astiat” olivat täynnä öljyä, merkitsi sitä, että heillä oli hallussaan öljyvarasto, ei tietenkään omassa ruumiissaan, jotka olisivat toimineet säiliöinä. Niinpä ”taivasten valtakunnan” luokalla on hallussaan, niin, itsessään, Jumalan sanan ja hänen pyhän henkensä varasto. Vertauksessa kuvatut ”astiat” edustavat siten sopivasti ”neitsyt”-luokan jäseniä itseään vertauskuvallisen ”öljyn” haltijoina. He tarvitsevat varmasti runsaan varaston sellaista ”öljyä” mennessään Ylkää vastaan ja liittyessään hänen kulkueeseensa.

38. Mitä sitten vertauskuvataan neitsyitten lampuilla, ja millä tavalla loistaminen tapahtuu?

³⁸ Kymmenen neitsyttä käyttivät vertauksessa öljylamppuja valaistakseen yöllistä tapahtumapaikkaa. Mitä nuo lamput sitten kuvaavat vertauksen täyttymyksessä nykyään? Samaa kuin öljy-”astiat” kuvaavat, sillä muinaisissa lampuissa oli samaa valaistukseen käytettyä öljyä kuin vara-”astioissakin”. ”Taivasten valtakunnan” luokan jäsenet ovat itse vertauskuvallisia lamppuja. Ei niin, että he nielisivät itsensä täyteen öljyä ja sitten vuodattaisivat öljyä yltympäri päälleen ja sytyttäisivät itsensä tuleen, niin että heistä tulisi ”eläviä soihtuja”, jotka reunustaisivat kulkueen reittiä itsensä uhraavien marttyyrien tavoin Yljän kunniaksi. Ei, vaan he ovat täynnä Jumalan valistavaa sanaa ja hänen pyhää henkeään, ja tämä saa heidät loistamaan hengellisellä tavalla loistoisan taivaallisen Yljän kunniaksi. He ovat itse hengellisten ominaisuuksiensa tähden ”valaisijoita maailmassa”. Sen laatuisen elämän tähden, jota he elävät Jumalan sanan ja hengen vaikutuksessa, he loistavat Hänen kunniakseen.

39. a) Miksi ”neitsyet” eivät tienneet, miten kauan heidän täytyisi odottaa sulhasta? b) Mitä ymmärtäväiset neitsyet sen tähden havaitsivat viisaaksi tehdä?

³⁹ Koska ei ollut määrätty mitään nimenomaista yön tuntia, jolloin sulhanen lähtisi talosta, missä hänen morsiamensa annettiin hänelle, ja sitten johtaisi kulkuetta takaisin omaan kotiinsa, missä hän aloittaisi avioelämän, niin vertauksen neitsyet eivät tietäneet täsmälleen, miten kauan heidän täytyisi ehkä odottaa, ennen kuin sulhanen ilmaantuisi. Niinpä he eivät tietäneet, miten kauan heidän ehkä täytyisi pitää lamppunsa palamassa. Sen tähden heidän ei olisi viisasta pitää mukanaan vain täysinäisiä lamppuja vaan myös astia, joka oli täynnä lisäöljyä. ”Ymmärtäväiset” eli harkitsevat neitsyet näkivät tämän ja ”ottivat öljyä astioihinsa” sytytettyjen lamppujensa lisäksi. ”Tyhmät” eli ymmärtämättömät, harkitsemattomat neitsyet eivät tehneet sitä, ja heidän tässä suhteessa osoittamansa tyhmyys tuli ajan mittaan ilmeiseksi.

40. a) Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka ottaa vertauksen täyttymyksessä öljyä mukaan astioissaan? b) Miten tämä auttaa heitä osoittautumaan uskollisiksi kihlaukselleen Ylkänsä kanssa?

⁴⁰ Vertauksen täyttymyksessä ne, joita viisi ”ymmärtäväistä” neitsyttä kuvaavat, ottavat mukaansa ylimääräistä öljyä astioihinsa, niin sanoaksemme, täyttämällä itsensä Jumalan sanalla, saamalla sen mieleensä ja sydämeensä henkilökohtaisen, yksityisen tutkistelun avulla, olemalla läsnä kristillisissä kokouksissa, missä Jumalan sanaa opetetaan ja missä siitä keskustellaan, ja panemalla tuon Jumalan sanan käyttöön jakamalla sitä toisille. He rukoilevat Jumalan henkeä ja pyrkivät jatkuvasti ’täyttymään hengellä’. (Ef. 5:18) Minä tahansa tulevana vaikeana aikana tämä: hengellisen ”öljyn” paljous auttaisi heitä uudistamaan kestokykynsä ja loistamaan jatkuvasti ”maailman valona” todisteeksi siitä, että he ovat pysyneet uskollisina kihlaukselleen taivaallisen Ylkänsä kanssa.

”YLJÄN VIIPYESSÄ”

41. a) Milloin pakanat tulivat ensimmäisen kerran osaksi ”puhtaan neitsyen” luokasta, joka meni Ylkää vastaan? b) Kohtasivatko ”neitsyet” Yljän vuonna 70 sen tähden, mitä juutalaisille tapahtui silloin?

⁴¹ Vuoden 36 syksyllä avautui ovi ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten, pakanoitten, kääntymiselle kristillisyyteen, joka on ”puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta” Jumalan näkökannalta katsoen. Nämä uskovat pakanat saivat Jumalan pyhän hengen ja sen lahjat, samoin kuin juutalaisuskovat olivat saaneet vuoden 33 helluntaipäivänä. (Apt. 10:1–11:18; 15:7–19) Siten näistäkin tuli osa ”puhtaan neitsyen” luokasta, joka on ’kihlattu’ Kristukselle. (2. Kor. 11:2) Siitä pitäen heillä on ollut osansa ”kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymyksessä, ja, käyttääksemme vertauksen kieltä, he ’ovat ottaneet lamppunsa ja lähteneet ylkää vastaan’. Vuonna 70 Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin kaupungin ja sen komean temppelin, mutta vaikka tuo kauhistava hävitys oli Jumalan tuomion ilmaus uskottomia, antikristillisiä juutalaisia vastaan, niin ”puhtaan neitsyen” luokka ei kohdannut taivaallista Ylkää, jota se oli mennyt ottamaan tervetulleena vastaan. – Luuk. 21:20–24; Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20.

42, 43. a) Minkä ilmestyksen on täytynyt rohkaista ”puhtaan neitsyen” luokkaa sen toivossa ensimmäisen vuosisadan lopulla, mutta miten tuo ilmestys päättyi? b) Kenen läsnäoloon Johannes jo viittasi sen jälkeen kirjoittamassaan ensimmäisessä kirjeessä?

⁴² Vuodet kuluivat, ja ensimmäisen vuosisadan lopulla noin vuonna 96 apostoli Johannes sai suurenmoisen ilmestyksen, joka sisälsi paljastuksia taivaallisesta Yljästä Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen ’morsiamestaan’, joka kuvattiin Uudeksi Jerusalemiksi. (Ilm. 21:1–22:17) Tämän on täytynyt olla sanoin kuvaamaton rohkaisu ”puhtaan neitsyen” luokalle, joka yhä toivoi lujasti kohtaavansa palaavan Yljän. Taivaallinen Ylkä päätti kuitenkin tuon ilmestyksen sanoihin: ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’.” Iäkäs apostoli Johannes vastasi siihen: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” ja sitten Johannes lisäsi lopuksi: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien [pyhien, Um] kanssa. Amen.” (Ilm. 22:20, 21) Mahdollisesti kaksi vuotta sen jälkeen, noin vuonna 98, apostoli Johannes kirjoitti ensimmäisen kolmesta kirjeestään, ja hän sanoi siinä:

⁴³ ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee [harjoita, Um] syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” – 1. Joh. 2:18; 5:18, 19.

44. a) Kenen tulolle Johanneksen kuolema sen jälkeen avasi tien? b) Miten kirkkaasti ”kymmenen neitsyen” luokan sytytettyjen lamppujen on siihen mennessä täytynyt palaa, ja mitä toivoa oli Yljän kohtaamisesta?

⁴⁴ Kirjoitettuaan kolme kirjettään ja myös Johanneksen evankeliumina tunnetun Jeesuksen elämäkerran iäkkään apostolin on täytynyt pian sen jälkeen kuolla, epäilemättä viimeisenä ”Karitsan kahdestatoista apostolista”. Johanneksen poismeno avaisi näin ollen vähitellen oven, ei Kristus-Yljän tulolle, vaan antikristuksen, josta Johannes oli varoittanut. (2. Tess. 2:7, 8) Silloin ”maailman valo” melkein sammutettiin. ”Kymmenen neitsyen” kuvaaman luokan vertauskuvallisten ”lamppujen” on täytynyt palaa hyvin himmeinä. Itse asiassa tosi ”neitsyitten” määrän on täytynyt pudota hyvin pieneksi. On täytynyt käydä niin, että muut halut, maailmalliset materialistiset kiinnostuksen kohteet pikemmin kuin Herran Jeesuksen paluun haluaminen valtasivat niiden mielenkiinnon, jotka pelkästään tunnustautuivat kristityiksi. Kului niin pitkä aika, eikä hän vieläkään ilmaantunut.

45. Miten se, että ”yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat”, täyttyi erityisesti Konstantinuksen aikaan mennessä?

⁴⁵ Vertaus kymmenestä neitsyestä ennusti tämän seuraavin sanoin: ”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” (Matt. 25:5) Samaten uskonnollisissa ryhmissä, jotka väittivät olevansa kristillinen seurakunta, jäsenet väsyivät odottamaan Yljän tuloa. Kun Konstantinus Suuri ”kääntyi” ja teki aikansa tunnustuskristillisyydestä Rooman valtakunnan valtionuskonnon, vaikutti itse asiassa siltä, että ei tarvittaisi Kristuksen paluuta. Kristikunta oli nyt perustettu, ja monista kirkkojen uskonnollisista piispoista tuli Rooman valtion liittolaisia, ja he alkoivat hallita uskonnollisessa mielessä. Eivät ainoastaan Jeesuksen Kristuksen aidot apostolit nukkuneet kuolemassa, vaan nämä kristillisiksi tunnustautuvat piispatkin nukahtivat kristillisen vastuunsa suhteen ja sen suhteen, että tuli pitää kristillinen seurakunta puhtaana, vapaana ihmisten filosofioista ja perinteistä ja pysyä ehdottoman puhtaana ja tahrattomana maailmasta palvontamuodossa, joka on puhdas ja tahraton Jumalan edessä.

46. a) Miten tämä ”kymmenen neitsyen” luokan nukkuminen on rinnakkainen sen kanssa, mitä Jeesus ennusti vertauksessa nisusta ja lusteesta? b) Miten kauan hengellinen uni oli kestävä, ja mihin aikaan vertauksen lopullisen piirteen täyttyminen tulisi sijoittaa?

⁴⁶ Tämä uskonnollinen tilanne vaikuttaa rinnakkaiselta sen kanssa, joka kuvattiin Jeesuksen vertauksessa nisusta ja lusteesta ja jossa hän sanoi: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.” (Matt. 13:24, 25) Vasta pitkän kasvukauden jälkeen tulisi elonkorjuu ja aika vertauksen ”miehen” tulla korjuutyöhön ja määrätä luste vedettäväksi pois ja puhdas ”nisu” korjattavaksi hänen varastoaittoihinsa. On kiinnostavaa, että selittäessään koko tämän vertauksen Jeesus käytti samaa ilmausta, jota hänen apostolinsa käyttivät esittäessään hänelle Matt. 24:3:een muistiin merkityn kysymyksen. Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen.” (Matt. 13:39, Um) Maailmallisen asiainjärjestelmän päättymiseen oli vielä pitkä aika, ja ”kymmenen neitsyen” vertauksessa ennustettu uni osoittautui pitkäksi. Neitsyitä koskevan vertauksen loppupiirteitten täyttymys oli kuuluva osana ”tunnusmerkkiin”, joka osoittaisi meidän olevan ”asiainjärjestelmän päättymisessä”.

[Alaviitteet]