Kaikkien aikojen pahin surmaaja
VUOSIEN 1918 ja 1919 influenssa oli suurin maailmaa kohdannut influenssaepidemia muistiinmerkityn historian aikana. Tuo kauhistuttava rutto levisi väestöön melkein kaikkialla. Muutamassa viikossa se tappoi enemmän ihmisiä kuin ensimmäinen maailmansota.
Useimmat kuolemantapauksista sattuivat yhden ainoan vuoden muutamana kuukautena! Eräs asiantuntija sanoi: ’Jos epidemia olisi jatkanut matemaattisesti kiihtyvää vauhtiaan, sivistys olisi helposti hävinnyt maan päältä, kun olisi kulunut muutama viikko lisää.’
Sen alku ja leviäminen
Influenssa iski ensi kerran vuoden 1918 keväällä. Se oli suhteellisen lievä, sairaus kesti suunnilleen kolme päivää. Mutta saman vuoden syksyllä ilmaantui vaarallinen laji. Havaittiin, että ne, joilla aikaisemmin oli ollut ”kolmen päivän flunssa”, näyttivät yleensä olevan immuuneja ”tappaville taudinsiemenille”.
Jotkut sanoivat influenssaepidemian saaneen alkunsa Espanjasta, mistä johtuu nimi ”espanjantauti”. Influenssa raivosikin ankarasti Madridissa toukokuussa 1918. Influenssaa oli kuitenkin esiintynyt Kiinassa ja Yhdysvalloissa jo vuoden 1918 maaliskuussa. Itse asiassa kukaan ei näytä tietävän täsmälleen, mistä se sai alkunsa ja miten.
Bostonia pidetään vaarallisen influenssan alkamispaikkana Yhdysvalloissa. Muutamassa päivässä se levisi nopeasti itärannikkoa pitkin. Melkein samanaikaisesti influenssa iski armeijan leireihin kautta maan. Rockfordissa Illinois’ssa sijainneessa Grant-leirissä oli vaikea tilanne, kun 10000 sotilasta oli vuoteen omana. Vuorokauden kuluessa kuoli 115 sotilasta. Luku lähentelee suurinta määrää, mitä amerikkalaisia kaatui päivittäin taistelussa.
Pennsylvanian osavaltioon influenssa iski ankarimmin, ja siellä olikin sairastuneita yli kolmannesmiljoona, ja 10000 kuoli vajaassa kahdessa viikossa. Philadelphiassa ahdettiin 200 ruumista 36:lle rakennettuun ruumishuoneeseen. Kuolleita asetettiin kolme ja neljäkin päällekkäin käytäviin ja huoneisiin. Useimpia ruumiista ei ollut palsamoitu, joten jäähdyttämättömissä huoneissa oli hirvittävä löyhkä. Kun kaupungista loppui äkkiä ruumisarkut, eräs raitiovaunukorjaamo muutettiin ruumisarkkutehtaaksi.
Influenssa levisi joka puolelle maailmaa. Syrjäisellä seudulla Keski-Afrikassa brittiläinen siirtomaahallituksen virkailija kertoi löytäneensä 300–500 perheen kyliä, jotka influenssa oli hävittänyt. Viilakkokasvullisuus oli alkanut jälleen rehottaa. Pohjois-Persiasta tulleissa raporteissa ilmoitettiin, että monissa kylissä ei ollut yhtään eloon jäänyttä. Alaskassa monet eskimokylät olivat hävinneet viimeistä miestä ja lasta myöten. Influenssa kulkeutui Ison valtameren saarillekin. Tahitilla, jossa 4500 henkeä kuoli viidessätoista päivässä, kasattiin ruumiita rovioihin, joissa paloi jatkuvasti tuli.
Uskotaan, että vain kaksi paikkaa maailmassa säästyi maailmanlaajuiselta epidemialta, nimittäin St. Helena, alle 130 neliökilometrin suuruinen saari Atlantin valtameren eteläosassa, ja Mauritius, joka on pieni saari Intian valtameressä.
Sen merkitys
Mutta mitä merkitystä noin 50 vuotta sitten raivonneella rutolla on meille? Suhteellisen harvat ihmiset käsittävät nykyään, että tuo vuosien 1918–1919 influenssaepidemia oli Raamatun ennustuksen täyttymys. Jeesus Kristus ennusti, että kiistattomat tapahtumat olisivat tunnusomaisia niiden ”viimeisten päivien” ”merkille”, jotka edeltäisivät hänen Valtakunnan hallituksensa suurenmoisia siunauksia. Tapahtumiin sisältyisi laajakantoinen elintarvikepula, maanjäristyksiä ja ”ruttoa . . . monin paikoin”. (Luuk. 21:7, 10, 11) Lisäksi Jeesus selitti: ”Kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt. 24:8) Tuo influenssaepidemia vuosina 1918–1919 oli siis vain alkua. Nykyisen lääketieteen tekniikasta huolimatta syöpä, sydäntaudit – ja influenssakin – vaativat yhä veronsa maailmassa.
Maailma ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt ”ruttoa” muiden ennustettujen tapahtumien ohella niin maailmanlaajuisessa mitassa kuin vuoden 1914 jälkeen. (Ilm. 6:3–8) ”Synnytystuskat” ovat vallinneet täällä nyt runsaasti yli 50 vuotta ja meidän on tarpeellista muistaa, että Jeesus sanoi: ”Kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.” (Luuk. 21:31, 32) Se merkitsee siis sitä, että enää on vain vähän aikaa jäljellä, ennen kuin tämän pahan asiainjärjestelmän loppu tulee.
Muistoja rutosta
Monet tätä lukevat eivät tietenkään eläneet tuon epidemian aikaan vuosina 1918–1919. He saattavat havaita vaikeaksi käsittää kaiken tapahtuneen laajuuden. Nykyään on kuitenkin elossa ihmisiä, jotka elivät siihen aikaan, ja on kiinnostavaa tietää, mitä muistoja heillä on. Eräs eloon jäänyt sanoi: ”Influenssa ilmeni kaikkialla samanlaisena. Se alkoi korkealla kuumeella ja luitten säryllä. Kuume kesti viisikin päivää. Ellei ilmennyt mitään lisätauteja, parantuminen oli yleensä nopeaa, vaikka jotkut valittivat olevansa erittäin heikossa kunnossa sen jälkeen. Toiset sanoivat sen vaikuttaneen heidän sydämeensä tai vahingoittaneen heidän munuaisiaan tai keuhkojaan. Hyvin monet saivat keuhkokuumeen sairastettuaan influenssaa neljä päivää, ja se aiheutti heidän kuolemansa.”
Monet henkiin jääneet kertovat, että rutossa oli erittäin harvinainen piirre – suurin osa kuolleista oli aikaisemmin terveitä nuoria aikuisia, erityisesti miehiä. Tämä on päinvastaista kuin tavallisessa influenssaepidemiassa, jolloin vanhat ja heikot ovat ensisijaisia uhreja. ”Tunsimme erään vankkarakenteisen, terveen näköisen miehen”, muisteli maanviljelijä Minnesotasta Yhdysvalloista. ”Hän toipui lievästä influenssastaan kolmessa päivässä, mutta alkoi liikuskella liian aikaisin, ja tuskin tajusimmekaan tapahtunutta, kun häntä jo haudattiin.”
Sotapalveluksessa olleita fyysisesti vahvoja miehiä menehtyi paljon. Tri Ralph C. Williams, entinen johtavassa asemassa ollut Yhdysvaltain lääkintäviranomainen, muistaa selvästi nuo pelottavat ajat: ”Olimme pulassa sotilaitten, merimiesten, merisotilaitten ja rannikkovartijoitten paljouden takia. He saattoivat vain lyyhistyä kadulle keskellä kaupunkia, ja heidät tuotiin meille. . . . Eräs laivaston kersantti tuotiin tajuttomana, ja kolmen tunnin kuluttua hän oli kuollut. Yleisesti tiedettiin, että (Chicagossa) kuoli 400–500 ihmistä päivässä. Ihmisiä kuoli enemmän kuin voitiin haudata. Se oli hirvittävää.”
Äkillisyys, jolla influenssa iski, yllätti ihmiset. Brooklynissa asuva mies sanoi: ”Se saapui ovelasti mutta kuitenkin niin tuskallisesti. Ihmiset eivät tajunneet sen laajuutta; he eivät tienneet, että se oli levinnyt niin laajalle. Kun he lopulta tajusivat sen, he pelkäsivät hirveästi. Ihmiset olivat ymmällään. He eivät tienneet mitä ajatella siitä.”
Australiassa kertoi eräs sanomalehtimies kuolleita olleen niin paljon, että oli mahdotonta kaivaa yksittäisiä hautoja tarpeeksi nopeasti. Kuolleet vain kuljetettiin pois kotoaan yhteen suureen hautaan.
Hautajaissaattueiden määrä näytti loputtomalta. Pelon, surun ja masentuneisuuden ilmapiiri levisi yli maailman. ”Näimme surevien ihmisten menevän sukulaisensa tai ystävänsä hautajaisiin”, sanoi eräs eloon jäänyt, ”ja seuraavaksi kuulimme, että hekin olivat kuolleet. Se oli hirvittävää.” Eräs toinen eloon jäänyt sanoi lyhyesti seuraavaa: ”Suru näytti valtaavan jonkun joka hetki.”
Eräs Jehovan todistaja muistaa hyvin nuo ajat Sheboyganissa Wisconsinissa Yhdysvalloissa. ”Olimme todella järkyttyneitä”, hän sanoi. ”Kulkiessamme ovelta ovelle Valtakunnan palveluksessa näimme ruumisarkkuja melkein joka kodissa. Monet ihmiset eivät suostuneet kuuntelemaan, kun yritimme lohduttaa heitä Jumalan valtakunnan sanomalla. He olivat liiaksi surun murtamia.”
Hoito
Tavallisesti paras neuvo, joka lääkäreillä oli tarjottavana potilailleen, oli käskeä heitä lepäämään vuoteessa, peittämään itsensä lämpimästi ja juomaan paljon nestettä.
Jotkut lääkärit käyttivät uusia menetelmiä potilaitaan hoitaessaan. Chicagossa eräs lääkäri hoiti noin 600 potilasta greippivalmisteella, mikä näytti tehoavan. Kerrotaan, että hän menetti ainoastaan yhden potilaan – poikansa, joka nousi sairasvuoteelta huolehtiakseen menestyvästä hautaustoimistostaan.
”Isäni, äitini ja minä sairastuimme kaikki yhtenä yönä”, sanoi eräs mies Cincinnatista, missä ilmoitettiin noin 40000 influenssatapausta. ”Äidilläni oli keuhkokuume, eikä hänen odotettu jäävän eloon. Mutta eräs nuori lääkäri neuvoi meitä paistamaan suuren pannullisen sipulia ja asettamaan oikein kuuman kääreen hänen rintakehänsä päälle. Clara-tätini teki siten koko yön. Se jollain tavoin sai taudin irtaantumaan äidistä. Seuraavana aamuna tiesimme, että hän jäisi eloon.”
Monissa kaupungeissa oli mahdotonta saada lääkärinapua. Esimerkiksi Philadelphiassa yli kolmannes kaupungin lääkäreistä oli itse vuoteessa.
Varokeinoja
Melkein kaikkiin kuviteltavissa oleviin varokeinoihin ryhdyttiin, jotta olisi vältytty influenssatartunnalta. ”Käyttäkää puhtaita pyjamia”, kehotettiin joissakin yhdyskunnissa. Toisille sanottiin: ”Älkää kätelkö.” ”Nauttikaa risiiniöljyä.” ”Älkää matkustako maanalaisissa.”
Monilla paikkakunnilla ihmiset käyttivät kasvosuojusta. Ann-Arborissa Yhdysvalloissa Michiganin yliopiston opiskelijoita käskettiin käyttämään suojusta kaiken aikaa erottamisen uhalla. San Franciscossa pormestari julkaisi koko kaupunkia koskevan määräyksen, jonka mukaan jokaisen piti käyttää kasvosuojusta. Ellei joku käyttänyt, häntä odotti 100 dollarin sakko tai kymmenen päivän vankilaeristys. Kenenkään matkustajan ei sallittu Seattlessa nousta raitiovaunuun, jollei hän käyttänyt suojusta.
New Yorkin yleinen kirjasto lakkasi lainaamasta kirjoja. Monissa kaupungeissa kiellettiin partureita ajamasta asiakkaittensa partaa läheisen kosketuksen vuoksi. Dublinissa Irlannissa pestiin kadut desinfioivilla aineilla. Bostonissa Yhdysvalloissa kirkot olivat kiinni sunnuntaisin; monissa kaupungeissa kiellettiin julkiset kokoukset. Kouluja, elokuvateattereita ja kapakoita suljettiin.
New Yorkissa ”paljaskasvoisia aivastelijoita” uhkasivat sakot ja vankeustuomiot. Chicagossa poliiseja käskettiin ”pidättämään tuhansia, jos se oli tarpeen, julkisilla paikoilla aivastelemisen lopettamiseksi”. Monet varoitukset julkisilla paikoilla aivastelemisesta epäilemättä osaltaan estivät ruttoa leviämästä vielä laajemmalle. Brittiläisten lääketieteen tutkijoitten mukaan yksi ainoa aivastus voi levittää yli 85 miljoonaa bakteeria. Yhdysvalloissa tutkijat ovat havainneet, että yksi aivastus voi singota ilmaan 4600 hiukkasta ”alkunopeuden” ollessa 45 metriä sekunnissa. Usein hiukkaset sinkoutuvat kolmen ja puolen metrin päähän. Hiukkaset, jotka jäävät leijumaan ilmaan yli puoleksi tunniksi aivastuksen jälkeen, eivät ole pelkkiä vaarattomia pieniä vesipisaroita. Yhden hiukkasen eli pienen pisaran havaittiin aikaansaavan 19000 bakteeriyhdyskuntaa. Ei ole ihme, että Kanadassa ilmestyvä Toronto Telegram -lehti kertoi nyt tiedettävän, ”että vuoden 1918 influenssaepidemiaan liittynyt ylenmääräinen aivastaminen osaltaan teki siitä niin kauhistuttavan kuin se oli”.
Kuolonuhrien määrä
Ruton jälkeensä jättämä kuolonuhrien järkyttävä määrä oli arviolta 20000000–27000000. Tunnettu amerikkalainen bakteriologi tri Edwin Oakes Jordan mainitsee vuonna 1927 ilmestyneessä teoksessaan Epidemic Influenza influenssaan kuolleitten kokonaismääräksi 21642283. Näistä lähes 16000000 oli Aasiasta, yli 2000000 Euroopasta, yli 1300000 Afrikasta ja yli 1000000 Pohjois-Amerikasta. Etelä-Amerikassa laskettiin 327000:n kuolleen. Australiassa ja Etelämeren saarilla sattui yhteensä yli 1000000 kuolemantapausta.
Noin 500000000 ihmistä joutui influenssan takia vuoteeseen. Rutto oli erityisen vaarallinen raskaana oleville naisille. Tämän vuoksi miljoonissa kodeissa tapahtui kaksinkertainen murhenäytelmä.
Influenssan aiheuttaneet vaaralliset taudinsiemenet hävisivät melkein yhtä nopeasti kuin ne ilmaantuivat. Vielä tänäkin päivänä se, minne ne hävisivät, on lääketieteelle salaisuus. Koska espanjantaudin virusta ei koskaan nähty tuon ajan mikroskoopilla katsottuna, tiedemiehet eivät nykyään tiedä, eroaako tuo vaarallinen virus ulkonäöltään viimeaikaisesta aasialaisesta influenssaviruksesta.
Sen ajan terveydenhuoltoviranomaiset myönsivät, etteivät mitkään ihmisten ponnistelut näyttäneet lopettavan vitsausta, eivätkä maailman taitavimmat lääkärit olleet voineet rajoittaa epidemian kestoaikaa.
Monista silloin eläneistä ihmisistä on saattanut näyttää siltä, että Jeesuksen Kristuksen ennustama tämän asiainjärjestelmän täydellinen loppu oli aivan käsillä. Mutta tuon ajan tapahtumat olivat vain ”synnytystuskien alkua”. Kuitenkin, kuten Jeesus ennusti: ”Tämä sukupolvi ei [missään tapauksessa, Um] katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Se ihmissukupolvi, joka oli elossa ensimmäisen maailmansodan aikana ja välittömästi sen jälkeen, on nyt lähestymässä loppuaan. Tämä tosiasia yhdessä aikamme muitten tapahtumien kanssa on voimakas osoitus siitä, että tämä asiainjärjestelmä on hyvin lähellä täydellistä loppuaan. Mutta mikä on oleva sinun asemasi, kun se aika koittaa? Se riippuu siitä, mitä teet nyt saadaksesi oikean aseman Jumalan edessä. – Matt. 24:3, 8, 34.