Mitä tälle maailmalle on tapahtumassa?
KAIKKIEN järkevien ihmisten mielestä on ilmi selvää, että jokin tässä maailmassa on pahasti vialla. Vaikka ihmiset kaikkialla haluavat nauttia elämästä, niin nykyään on varsin paljon sellaista, mikä estää sen.
Esimerkiksi käy yhä vaikeammaksi ansaita kohtuullista toimeentuloa hintojen jatkuvasti kohotessa. Lisäksi rikollisuus, perheitten hajoaminen, köyhyys, kansalaislevottomuudet, sodat ja muut ongelmat ahdistavat ihmissukua.
Elämään kohdistuvan paineen lisääntyessä yhä useammat ihmiset sanovat, etteivät he näe mitään poispääsytietä näistä ongelmista. Juuri niin Jeesus Kristus ennustikin meidän ajastamme, kun hän sanoi, että olisi ”maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä”. – Luuk. 21:25.
Vuoden 1979 alkupuolella tähän ”kansojen ahdinkoon” on tullut muutakin hyvin merkittävää, sillä ensimmäisen kerran kansainvälisen kommunismin historiassa kommunistiset maat ovat ryhtyneet sotimaan toisiaan vastaan.
”PUNAINEN VELJESKUNTA SODASSA”, sanoi asian New York Times pääkirjoituksensa otsikossa. Lehdessä sanottiin:
’Internationaalia’ lauletaan tällä viikolla kaikilla Aasian taistelutantereilla, kun kommunisti-isien toiveet haudataan yhdessä heidän poikiensa ruumiitten kanssa.
”Oli kerran aika, jolloin kommunistit . . . ajattelivat olevansa veljiä, jotka eivät voi sotia toisiaan vastaan, . . . punainen veljeskunta uskoi, ettei enää voisi esiintyä muita kansainvälisiä sotia kuin kapitalismille ominaisia ristiriidoista johtuvia – jotka olisivatkin ’väistämättömiä’.”
Ristiriitaisuudet kommunistimaiden välillä ovat kuitenkin lisääntyneet kuluneitten parin vuosikymmenen aikana. Vuoden 1979 alussa ne lopulta puhkesivat avoimeksi sodaksi, kun kommunistinen Vietnam hyökkäsi kommunistiseen Kamputseaan. Kamputseaa suosiva Kiina hyökkäsi sitten Vietnamiin, joka sai tukea Neuvostoliitolta, ja jännitys Kiinan ja Neuvostoliiton välillä lisääntyi. Sota järkytti koko maailmaa. Times-lehti mainitsi sen merkityksestä:
”Taistelu, joka laajeni viime viikon lopulla Kamputseasta Kiinan ja Vietnamin rajalle, ja Kiinan ja Neuvostoliiton välinen vihamielinen sananvaihto muodostavat lopullisen todisteen siitä, ettei mikään ideologia tee ihmisiä immuuneiksi kansallisille ja rodullisille erimielisyyksille tai aggressiivisuudelle ja kansalliskiihkolle. Yhdistyneiden Kansakuntien katsellessa voimattomana kiivastuneet valtiot, joilla ei näytä olevan kiistakapulanaan mikään taloudellinen etu, asettuvat jopa suursodan vaaraan. Kansallismielisyys on jälleen kerran nostanut rumaa päätään ihmissuvun keskuudessa.”
Kommunismi, niin kuin kaikki muutkin poliittiset ideologiat ennen sitä, osoittaa siis, ettei sekään kykene saamaan aikaan tosi rauhaa ja ykseyttä ihmiskuntaan. Times-lehti sanoikin lopuksi: ”Kansat elävät niin kuin ne ovat aina eläneet: kuin rosvot.”
Masentavatko monet elinaikanasi sattuneet ikävät maailmantapahtumat sinua? Monia ihmisiä ne masentavat. Mutta Raamatun ennustusten valossa tarkasteltuna juuri nämä tapahtumat antavat aihetta rohkaistua suuresti ja herättävät tulevaisuuden toivon.
Kuinka se voi olla mahdollista? Siten, että kaikki nämä tapahtumat ovat osa Jeesuksen ennustuksessaan esittämästä suuresta aikain ”tunnusmerkistä”. Tämä ”tunnusmerkki” ilmaisee meidän aikakautemme ainutlaatuiseksi ihmisen historiassa, sillä tämän ajan jälkeen ei enää koeta näin ahdistavia olosuhteita. – Matt. 24:3.
Jeesus sanoi, että tämän aikakauden alussa esiintyisi sarja ennen kuulumattomia maailmantapahtumia. Hän sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Hän sanoi myös, että muun muassa esiintyisi ”suuria maanjäristyksiä, ja ruttotauteja ja nälänhätää paikassa toisensa jälkeen”. – Matt. 24:7; Luuk. 21:10, 11.
Nämä historiassa vertaansa vailla olevat tapahtumat alkoivat toteutua ihmiskunnan ensimmäisestä maailmanlaajuisesta sodasta, ensimmäisestä maailmansodasta, lähtien. Siinä sai surmansa noin yhdeksän miljoonaa sodassa ollutta ja viisi miljoonaa siviiliä. Sen uhrien määrä oli niin valtava, että eräs saksalainen sotilas kirjoitti kauhuissaan: ”Tällä sukupolvella ei ole tulevaisuutta eikä se ansaitse sitä.” Hän oli lähempänä totuutta kuin ehkä osasi kuvitellakaan.
Sotaan liittyi tai kohta sen jälkeen oli todettavissa muita merkittäviä tapahtumia, jotka täyttivät ennustuksen. Kohtalokas vitsaus, espanjantauti, vaati yli 20 miljoonaa ihmishenkeä. Tuhoisia maanjäristyksiä sattui esimerkiksi Italiassa, Kiinassa ja Japanissa, ja niissä kuoli satoja tuhansia ihmisiä. Ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät tapahtumat olivat todella ”ahdingon tuskien alkua”, kuten Jeesus ennusti. – Matt. 24:8.
Synkkä muistutus tästä ”alusta” on havaittavissa vielä nykyäänkin. Vuoden 1979 aikana Belgian armeijan joukkojen kerrotaan elektronisia ilmaisimia käyttäen kaivaneen esiin joka päivä tonnin verran räjähtämättömiä ammuksia ensimmäisen maailmansodan taistelukentiltä pelkästään tuossa maassa!
Toinen maailmansota aiheutti kuitenkin vielä kauheamman tuhon, jossa kuoli 55 miljoonaa ihmistä! Hirvittäviä uusia sodankäyntimenetelmiä ja -koneita otettiin käyttöön.
Yksi ikävä muistutin tuosta taistelusta on nykyään nähtävissä Pearl Harborissa Havaijin saarilla. Uponneen taistelulaiva Arizonan ylle on rakennettu monumentti, joka muistuttaa siitä, että laivan rungossa ovat yhä edelleen haudattuina sen yli tuhathenkisen miehistön jäännökset. Siinä on jälleen yksi synkkä todistus ihmisen kyvystä tuhota ja hänen kyvyttömyydestään ratkaista ongelmiaan.
Hallitusten keskinäisissä kanssakäymisissään meidän aikanamme ilmaiseman väkivallan ja anarkian henki on vaikuttanut ihmisjoukkoihin. Se on johtanut rikollisuuden, väkivallan ja muiden yhteiskunnalle vahingollisten käyttäytymismuotojen yleistymiseen epidemianomaiseksi, minkä johdosta New York Post -lehden eräässä pääkirjoituksessa sanottiin:
”Elämä on itse asiassa niin haavoittavaa, niin hirvittävää, että täytyisi olla valurautainen mahalaukku, jotta voisi lukea päivän uutisia. Televisiossa kärsimys esitetään hehkuvissa väreissä.
”Ei voi olla ihmettelemättä, missä viipyy tämän kaiken loppu – tappamisen, silpomisen, päiden katkomisen, lasten mukiloimisen, parin dollarin ja halvan rannekellon saamiseksi tehtyjen murhien loppu. . . .
”1970-luvun väkivaltaa on osuvasti sanottu ’sielumme syöväksi’. . . . Kukaan aikuinen ei voi muistaa mitään tämän kaltaista.”
Niin, me näemme nyt omin silmin sen ainutlaatuisen, koettelevan ajanjakson, josta Jeesus puhui ennustaessaan ”kansojen ahdingosta, kun ne eivät tunne pääsytietä”. Mutta merkitseekö tämä, ettei mitään pääsytietä ole olemassa?
Ei, sillä kun Jeesus oli lausunut ennustuksensa ”kansojen ahdingosta, kun ne eivät tunne pääsytietä”, niin hän sanoi seuraavaksi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28) Mutta miksi meidän pitäisi ’nostaa päämme’ rohkaistuneina ja toiveikkaina, kun ympärillämme on niin paljon vaikeuksia?