Uskollisuus yhdistetyin sydämin
”Varjele minun sieluni, sillä minä olen uskollinen. . . . Opeta minulle, oi Jehova, sinun tietäsi. Minä vaellan sinun totuudessasi. Yhdistä minun sydämeni pelkäämään sinun nimeäsi.” – Ps. 86:2, 11, Um.
1, 2. a) Mitä johtajalta odotetaan, ja miltä kansoilta odotetaan nykyään poliittista johtoa? b) Mitä muuta johtajaa tarvitaan, ja mitkä kysymykset heräävät näin ollen?
IHMISET, niin, kansatkin, tähyilevät tässä epävarmuuden, muutosten ja hämmennyksen maailmassa johtajaa. He haluavat asettua sellaisen luotettavan, horjumattoman johtajan taakse, jolla on hyvin määritelty, hyvät tulokset lupaava toimintaohjelma. Johtajan täytyy osoittaa arvonsa menestymällä, pääsemällä saavutuksiin, korkealla asemallaan, vakaumuksensa rohkeudella ja arvostelukykynsä kypsyydellä. Hänen täytyy olla sellainen, joka herättää uskollisuutta seuraajissaan, koska hän on vuorostaan uskollinen seuraajilleen ja vakiintuneille tarkoitusperilleen ja toimintatavoilleen.
2 Siksi eräät kansojen puhemiehet pyytävät tässä ”kylmän sodan” jakamassa maailmassa Amerikan Yhdysvaltoja ottamaan johdon maailman asioissa, erityisesti lännen demokraattisten kansojen puolesta. He ajattelevat Amerikan suuruuden, varallisuuden ja voiman takia, että sen pitäisi omaksua se johto, mihin kohtalo näyttää sen muovanneen. Toiset, kommunistiblokin kansat, odottavat johtoa kommunistisen Venäjän Moskovalta ja vannovat julkisesti uskollisuutta sille. Uskollisuutta vaaditaan, vaikka ei olisikaan sydämen vakaumusta. Poliittisen johdon hellittämättömään vaatimiseen liittyy uskonnollisen johdon vaatimus. Kaikki tämä tekee uskollisuuskysymykset monimutkaisiksi näinä aikoina. Kenelle meidän tulee osoittaa uskollisuuttamme yhdistetyin sydämin?
3. a) Mikä taistelu on nyt käynnissä poliittisten ja uskonnollisten mahtien välillä, ja mitä uskotaan yhä vähemmän? b) Mikä sanoma kuulostaa kuitenkin todelta ja miksi?
3 Me elämme propagandan aikaa suuremmassa mitassa kuin koskaan ennen. Kaikin keinoin, joilla ihminen voidaan silmien ja korvien välityksellä tavoittaa, on käynnissä taistelu poliittisten ja uskonnollisten mahtien välillä ihmisten mielen valloittamiseksi ja uskollisuuden anastamiseksi. Seurauksena on ollut hämminki ja jakautuminen. Sitä, mitä luetaan ja kuullaan, uskotaan yhä vähemmän, koska suuri osa siitä osoittautuu ”valheelliseksi propagandaksi”. Se kuuluu suuressa määrässä osana nyt raivoavaan ”kylmään sotaan”. Mutta läpi kaiken propagandataistelun räiskeen ja pauhun kaikuu yksi sanoma, mikä kuulostaa totuudelta. Sitä tukee kiistaton arvovalta, eikä se jätä ketään harhakuvitelmiin. Se on Jumalan valtakunnan hyvän uutisen sanoma. Se on sanoma, mikä ei petä eikä johda meitä ihmisten eikä heidän järjestelmiensä orjuuteen, sillä se tulee ”Jumalalta, joka ei valhettele”. (Tiit. 1:2) ”Jumala ei ole voinut valhetella.” – Hepr. 6:18.
4, 5. a) Miten tiedämme, että tämä Valtakunnan sanoma ei kaiu nyt pelkän sattuman eikä ihmisten suunnitelmien tähden? b) Mihin kysymykseen vastaukseksi ja minkä seikan todisteeksi tämä ennustettiin?
4 Tämä Jumalan valtakunnan sanoma on kaikunut kaikkeen maailmaan vuodesta 1914 lähtien, mutta ei sattumalta eikä pelkän ihmisten kekseliäisyyden ja suunnittelun avulla. Se ennustettiin kauan sitten, ja nyt se kaikuu ennustuksen täyttymykseksi. Suurin Jumalan valtakunnan saarnaaja, joka koskaan on ollut maan päällä, ennusti sen meidän aikaimme merkiksi yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Kertoen etukäteen meidän sukupolvemme historian tämä Valtakunnan saarnaaja, Jeesus Kristus, kuvaili ensimmäisen maailmansodan, mikä oli vuoden 1914 tunnus ihmiskunnan historian käännekohtana, sekä ruoan puutteen, ruttotaudit, maanjäristykset, uskottomuuden, laittomuuden, uskonvainon ja kansainvälisen hämmennyksen ja tulevaisuudenpelon, mitkä ovat olleet meidän aikakautemme tunnusmerkkejä vuodesta 1914 lähtien.
5 Mutta Jeesus Kristus ei jättänyt tulevaisuudenennustustaan kokonaan synkäksi. Hän sanoi myöskin: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3–14) Hän ennusti kaikki nämä asiat vastatessaan kysymykseen, miten me tietäisimme, milloin hän on läsnä Jumalan taivaallisen valtakunnan valtaistuimella ja milloin tämän vanhan maallisen asiainjärjestelmän viimeinen luku, loppupäätös, kirjoitetaan. Vuoden 1914 jälkeisen vanhan maailman historian viimeiseen lukuun on kirjoitettu tämän Jeesuksen ennustuksen sydäntä ilahduttavan piirteen täyttymys, nimittäin Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen maailmanlaajuisesti. Mutta ketkä sen suorittavat?
6, 7. a) Minkä ihmisluokan voidaan järkevästi odottaa saarnaavan Valtakunnan hyvää uutista? b) Ketkä nykyinen historia osoittaa niiksi, jotka suorittavat tätä ennustettua saarnaamista?
6 Eivät tietenkään Jumalan valtakunnan viholliset, vaikka nuo viholliset tahtomattaan vain mainostavat Valtakuntaa hyökkäämällä julkisesti sen ja sen saarnaajien kimppuun. Saarnaamista on suorittanut sama ihmisluokka, mikä saarnasi Jumalan valtakuntaa Jeesuksen ja hänen kahdentoista apostolinsakin päivinä, hänen antautuneet, kastetut seuraajansa. Ketkä saarnaavat esimerkiksi Amerikassa kaikissa poliittisissa vaalirynnistyksissä demokraattisen puolueen ja sen lupausten puolesta? Totta kai demokraatit! Ketkä saarnaavat republikaanisen puolueen ja sen menettelytapojen ja lupausten puolesta? Luonnollisesti republikaanit! Ketkä saarnaavat sosialistisen puolueen ja sen poliittisten tarkoitusperien ja ehdokkaitten puolesta? Tietenkin sosialistit! Ketkähän ovat sitten niitä, jotka saarnaavat Jeesuksen ennustuksen mukaisesti ”tätä valtakunnan evankeliumia kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”? Tietysti Jeesuksen Kristuksen seuraajat! He ovat kokonaan Jumalan valtakunnan puolella ja kannattavat sitä uskollisesti. He tekevät niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen vuorisaarnassa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” – Matt. 5:1, 2; 6:32, 33.
7 Merkitseekö tämä sitä, että kaikki ne 869 miljoonaa, jotka väittävät nyt olevansa katolisia ja protestanttisia kristittyjä, täyttävät Jeesuksen ennustuksen ja saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista tämän asiainjärjestelmän päättyessä? Ei lainkaan! Meidän aikamme historia todistaa, että sitä ovat suorittaneet vuodesta 1914 lähtien ja yhä suorittavat ne antautuneet, kastetut kristityt, jotka tunnetaan Jehovan todistajina. – Katso The Americana Annual (Amerikan vuosikirja) 1961, sivu 396, 2. palsta.
8, 9. a) Mihin Valtakunnasta todistamista koskeviin kysymyksiin meidän täytyy nyt vastata? b) Ketkä ihmiset eivät pääse Valtakunnan siunauksiin, ja miksi Jehovan todistajat ovat sitten niitä, joita käytetään hyvän uutisen saarnaamisessa?
8 Tämä Valtakunnan saarnaaminen piti suorittaa meidän aikanamme, koska Jumala ennusti sen Jeesuksen Kristuksen välityksellä, eikä Jumala voi valehdella eikä ole koskaan osoittautunut valehtelijaksi. Koska Valtakunnan saarnaaminen todistukseksi on nyt käynnissä henkeytetyn ennustuksen täyttymykseksi, niin meidän jokaisen on pysähdyttävä erään suuren kysymyksen eteen ja vastattava siihen. Se on: Olemmeko me ainoastaan niitä, joille saarnataan todistukseksi, emmekä tee mitään myönteistä sen suhteen, vai kuulummeko me niiden joukkoon, jotka suorittavat saarnaamista ja todistamista, ja osoitammeko me siten uskollisesti puoltavamme tätä valtakuntaa koko ihmiskunnan ainoana toivona ja parannuskeinona? Jos me tunnustaudumme kristityiksi, niin millainen on meidän sydämemme? Onko meidän sydämemme kaksimielinen siksi, että me häärimme toimeliaina tämän maailman politiikassa ajatellen, että ”Jumalan valtakunta” on nyt pelkästään sydämentila ja että kristitty alkaa toimia Jumalan valtakunnan hyväksi vasta kuollessaan ja mennessään taivaaseen?
9 Ihmiset, jotka eivät ole jakamattoman uskollisia, eivät pääse koskaan nauttimaan Jumalan valtakunnan siunauksia. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoo Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm. 3:16) Eivät ne ihmiset, joille vain todistetaan, vaan sellaiset, jotka suorittavat saarnaamista ja todistamista, varjellaan elossa tämän asiainjärjestelmän lopun läpi ja pääsevät Valtakunnan siunauksiin sen ”suuren ahdistuksen” jälkeen, ”jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21, 22) Tästä syystä Jehovan kristityt todistajat ovat niitä, joita Jumala käyttää täyttämään Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista koskevan ennustuksen.
SYDÄMEN YHDISTÄMINEN
10. a) Onko järkevää, että Valtakunnan saarnaajia vainotaan? b) Miksi nimikristityt antavat vain todistaa itselleen?
10 Poliittisissakin taisteluissa on ihmisillä, jotka puolustavat jotain hallitusta toisiin verrattuna, vastustajansa ja heitä vastaan puhutaan. Onko näin ollen järkevää odottaa, että niitäkin, jotka saarnaavat ja puolustavat Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan oikeutettuna hallituksena ja ainoana toivona, vastustettaisiin, parjattaisiin ja vainottaisiinkin? On, sen mukaan, mitä Jeesus itse ennusti ”maailman lopusta”. Jeesus sanoi kuunteleville opetuslapsilleen heti ennustettuaan maailmansodan: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9) Kuinka monen kansan? ”Kaikkien kansojen”, Jeesus sanoi, varmistaen siten sen, että kaikki poliittiset kansat olisivat Jumalan valtakuntaa ja sen saarnaamista vastaan. Tässä on syy, miksi useimmat ihmiset, katoliset ja protestanttiset kristitytkin, antavat vain todistaa itselleen, mutta eivät suorita itse todistamista.
11. Mitä ominaisuutta Valtakunnan saarnaaminen vaatii, ja mitä tosi kristitty rukoilee sen tähden?
11 Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen vaatii sydämen uskollisuutta Jumalan valtakuntaa kohtaan. Mutta kuka tosi kristitty haluaa olla uskoton Jumalan valtakunnalle, minkä puolesta Jeesus Kristus kuoli? Tosi kristitty haluaa palavasti olla uskollinen sille loistoisalle valtakunnalle, mitä hän on rukoillut Herran rukouksessa, vaikka se merkitseekin kaikkien kansojen vainoamaksi ja vihaamaksi joutumista. Hän rukoilee, että hän olisi uskollinen Jumalan valtakunnalle niin kuin Daavidkin rukoili, hän, joka oli voideltu istumaan ”Jehovan valtaistuimella” hallitsemaan Israelin kansaa. – 1. Aikak. 29:23, Um.
12. a) Mitä ominaisuutta Daavid ilmaisi Jumalaa kohtaan, ja mitä hän odotti Jumalan vuorostaan osoittavan? b) Milloin ja miksi me voimme odottaa Jumalan olevan uskollinen itsellemme?
12 Daavid sanoo Psalmissa 86, missä hän kertoo vainottuna olemisestaan: ”Kallista, oi Jehova, korvasi minun puoleeni. Vastaa minulle, sillä minä olen ahdistettu ja köyhä. Varjele minun sieluni, sillä minä olen uskollinen. Pelasta palvelijasi – sinä olet minun Jumalani –, joka turvaa sinuun.” (Ps. 86:1, 2, 14, 17, Um) Daavid rakasti uskollisesti Jehova Jumalaa, jonka valtakunnassa hänet oli voideltu palvelemaan toimeenpanevana päävirkailijana. Oman uskollisuutensa mukaisesti hän luotti Jehova Jumalaan. Hän odotti Jumalan olevan uskollinen hänelle ja niille, jotka kärsivät hänen kanssaan valtakunnan takia. Daavid sanoi Psalmissa 18:25 (Um) Jumalalle: ”Uskollisen kanssa sinä toimit uskollisesti.” (2. Sam. 22:1, 2, 26) Jos me siis olemme antautuneet Jumalan valtakunnan eduille ja etsimme sitä ensin, niin mekin pyrimme Daavidin tavalla olemaan uskollisia Jumalalle, jonka valtakunta se on. Siinä tapauksessa voimme olla varmoja Jumalan uskollisuudesta itseämme kohtaan. Miten ihmeellistä onkaan ajatella, että Jumala on uskollinen meille! Kuitenkin me luemme sen ihmeellisyydestä huolimatta: ”’Minä olen uskollinen’, sanoo Jehova.” (Jer. 3:12, Um) On oikein, että mekin olemme uskollisia Jumalalle, joka on uskollinen meille.
13. Mistä uskollisuus on lähtöisin, ja mitä meidän täytyy näin ollen tehdä uskollisuuden suhteen?
13 Uskollisuus on lähtöisin sydämestä. Me emme voi olla uskollisia, jos sydämemme on jakautunut kiintymyksessään, rakkaudessaan ja mieltymyksessään. Me emme voi olla uskollisia, jos pelkäämme jotakuta, joka vastustaa meidän rakkautemme ja antaumuksemme kohdetta ja vainoaa meitä tästä syystä. Meidän vainoojamme ja vastustajamme toimivat Saatana Perkeleen palvelijoina, ja heidän tarkoituksensa on murtaa uskollisuutemme Jumalaa ja hänen valtakuntaansa kohtaan. Jos me haluamme etsiä ensin hänen valtakuntaansa ja saarnata sitä niin kuin Jeesus Kristuskin, niin meidän on välttämättä kehitettävä uskollisuutta ja aina kasvatettava sitä, ruokittava sitä sekä poistettava vihollisen pelko. Daavid osoitti meille, miten tämä on tehtävä, kun hän sanoi Psalmissa 86:10, 11 (Um): ”Sinä olet Jumala, sinä yksin. Opeta minulle, oi Jehova, sinun tietäsi. Minä vaellan sinun totuudessasi. Yhdistä minun sydämeni pelkäämään sinun nimeäsi.”
14. a) Mitä sanonta ”yhdistä minun sydämeni” ilmaisee sydämentilasta? b) Miksi kuningas Saul osoittautui uskottomaksi?
14 Kuinka harvinainen sanonta: ”Yhdistä minun sydämeni”! Se viittaa siihen, että sydän ei ole ykseystilassa, että se on kiintymykseltään ja pelontunteiltaan jakautunut. Sanoja näyttää myöntävän, että sydämessä on hiukan ihmispelkoa, mikä riistää jotain pois kokonaisesta jumalanpelosta. ”Ihmispelko panee paulan”, sanoo Sananlaskut 29:25, ja tällainen paula merkitsee, että me joudumme kuolemaksemme niiden käsiin, jotka haluavat tuhota meidät. Daavidin vainooja kuningas Saul pelkäsi ihmisiä, ja hän unohti tämän pelon takia pelkonsa Jumalaa kohtaan ja rikkoi Jumalan määräykset ja käskyt. Kuningas Saul sanoi Jumalan profeetalle Samuelille: ”Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.” (1. Sam. 15:24) Tämä pelko johti uskottomuuteen Jehova Jumalaa kohtaan.
15. Minkä neuvon Jeesus antoi tässä suhteessa apostoleilleen lähettäessään heidät saarnaamaan ja miksi?
15 Daavid ei halunnut antaa perään tällaiselle pelolle. Kun Jeesus Kristus, Jumalan Poika, lähetti kaksitoista apostoliaan lähetystyöntekijöinä saarnaamaan sanoen: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”, niin hän varoitti heitä tästä ihmispelosta. Se olisi pidättänyt heidät saarnaamasta rohkeasti Valtakuntaa. Jeesus sanoi: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” (Matt. 10:5–7, 27, 28, Um) Oli sen tähden oikein, että Daavid rukoili Häntä: ”Varjele minun sieluni, sillä minä olen uskollinen.”
16, 17. a) Mitä Jehovan oli tehtävä yhdistääkseen Daavidin sydämen pelkäämään hänen nimeään? b) Miksi pelko sitoo Jehovan todistajain koko sydämen, kun heidän huomionsa kiinnitetään hänen nimeensä, ja mihin se johtaa?
16 Daavidin henkeytetty psalmi säilytettiin meidän hyväksemme nykyään. Mitä meidän on sitten ymmärrettävä Daavidin Jehovalle esittämästä rukouksesta: ”Yhdistä minun sydämeni pelkäämään sinun nimeäsi”? Mitä Jehova Jumalan oli tehtävä vastatakseen tähän rukoukseen? Se merkitsi sitä, että Jumalan piti poistaa kaikki muu pelko, mikä oli omiaan jakamaan Daavidin sydämen ja estämään häntä pelkäämästä kaikkivaltiasta Jumalaa, joka voi hävittää sekä sielun että ruumiin Gehennan tyhjäksiteossa. Se merkitsi Daavidin sydämen eheyttämistä yhdeksi kokonaisuudeksi Jehovan nimen pelkäämisessä. Tämän maailman ihmisillä saattaa olla vaikuttavia nimiä tai arvoja, ja pelkkä heidän nimensä mainitseminenkin voi täyttää pelolla kenen tahansa sydämen, joka ei tunne korkeampaa pelkoa. Ihmiset eivät vapise nykyään, kun mainitaan Jumala. Mutta mainitsepa uhaten heille jonkun rikollisjoukkueen päämiehen tai diktaattorin tai noitatohtorin nimi, niin he vakavoituvat, he vapisevat, he pelkäävät henkeään ja ruumistaan.
17 Mutta Daavid ei tehnyt niin kolmetuhatta vuotta sitten. Jehovan todistajat eivät tee niin nykyään. Kun Jehova Jumalan nimi saatetaan heidän mieleensä, kun heille mainitaan hänen nimensä, niin he ajattelevat kaikkea sitä kirkkautta, millä hän on kruunannut tämän nimen. He muistelevat kaikkia hänen ihmeellisiä töitään ja sankaritekojaan menneisyydessä ja kaikkia ennustuksia, joiden hän antaa toteutua näinä 20. vuosisadan päivinä. Pelkkä hänen nimensä mainitseminen tuo heidän mieleensä kaikki ne rangaistukset ja hävitykset, mitkä hän on toteuttanut tuomioinaan vihollisilleen ja niille, jotka ovat olleet uskottomia hänelle. Niin, senkin, kuinka hän hävitti koko ihmismaailman Nooan aikana. (2. Piet. 2:5; 3:6) Silloin heidän Jehovan-pelkonsa vallitsee kaikkia muita mahdollisia pelontunteita. Hänen nimensä pelkääminen sitoo koko heidän sydämensä yhdeksi ja ohjaa tämän yhdistyneen sydämen pelkoa herättävää Jumalaa kohtaan osoitettavan uskollisuuden tielle.
18. Miksi se ei ole raukkamaista pelkoa?
18 Tämä ei ole raukkamaista pelkoa. Psalmi 19:10 sanoo: ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti.” Se varjelee olemasta raukkamainen ihmisten edessä ja johtaa elämän puhtauteen. Se ottaa pois kaiken epäröinnin sen suhteen, onko pelättävä Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Se, jonka sydän on yhdistynyt jumalanpelossa, ei ole enää ”kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään”. (Jaak. 1:8) On siis viisasta, että olemme kokosydämisiä korkeimman Jumalan pelossamme.
19. Minkä Daavid osoittaa Jumalan välttämättä pitävän tehdä sydämen yhdistämiseksi?
19 Jehova Jumalalle antautunut henkilö rukoilee tätä sydämen yhdistämistä, mutta miten Jumala vastaa tähän rukoukseen? Mitä näin rukoileva kristitty tekee rukouksensa mukaisesti toimiakseen yhdessä Jumalan toiminnan kanssa? Daavid kertoo ennen tätä rukousta Jumalan osuuden asiassa ja sitten oman osuutensa sanoen: ”Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä; sinä olet Jumala, sinä yksin. Opeta minulle, oi Jehova, sinun tietäsi. Minä vaellan sinun totuudessasi.” (Ps. 86:10, 11, Um) Jehovan piti välttämättä antaa opetusta tiestään, ja Daavidin piti myös vaeltaa Jehovan tietä ja totuudessa. Sama on tarpeellista nytkin.
20. Kun me rukoilemme Jumalaa opettamaan itseämme, niin mitä se merkitsee myös meidän puoleltamme?
20 Jos me rukoilemme niin kuin Daavid Jehovaa opettamaan itseämme, niin se merkitsee sitä, että me olemme halukkaita opetettaviksi, valppaita ottamaan vastaan opetusta, etsimme opetusta kaikesta hänen tietään koskevasta. Tämä on ollut Daavidin kaltaisten Jehovan todistajien rukous monet vuosisadat.
21. Mitä Jehova on varannut vastaukseksi rukoukseemme suuremmassa määrin kuin mitä Daavidilla oli?
21 Jehova on varannut vastaukseksi tähän rukoukseen suunnattoman määrän opetusta, suuremman kuin mitä Daavidilla oli aikanaan. Daavidilla oli ainoastaan Raamatun kahdeksan ensimmäistä kirjaa ja mahdollisesti Jobin kirja, jos se on Mooseksen kirjoittama. Nyt meillä on koko Raamattu, mikä sisältää 66 henkeytettyä kirjaa. Millaisen opetuksen runsauden se sisältääkään, opetuksen, mikä ei vanhene milloinkaan, niin että olisi kirjoitettava uusi oppikirja kristillistä seurakuntaa varten tänä avaruusaikana!
22. a) Mikä Jumalan ennustuksia koskeva seikka paljastaa hänen tiensä meille? b) Mitä meidän täytyy sen tähden ensin tehdä saadaksemme opetusta hänen tiensä suhteen?
22 Millainen ennustusten sarja niiden ennustusten lisäksi, joiden Raamattu itse kertoo toteutuneen, onkaan täyttynyt sen jälkeen kun Raamattu valmistui tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten! Nämä täyttymykset ovat myös meidän opetukseksemme nykyään ja paljastavat meille Jumalan tien, minkä suhteen me rukoilemme opetusta. Se tapa, millä meidän on oltava yhteistoiminnassa Jumalan kanssa saadaksemme vastauksen rukoukseemme, on sen tähden selvä. Jos me rukoilemme häntä opettamaan itsellemme hänen tietään, niin meidän täytyy ennen kaikkea kääntyä hänen Kirjansa, hänen kirjoitetun Sanansa, puoleen, mikä kertoo meille enemmän hänen teistään kuin mikään muu olemassa oleva kirja, enemmän kuin luonnon kirjakaan. Jumala ei aseta syrjään omaa Kirjaansa ja opeta meitä suoraan. Meidän täytyy tehdä niin kuin hänen oma Poikansakin teki maan päällä: tutkia Jumalan kirjoitettua sanaa. Jeesus sanoi: ”Katso, minä tulen: kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:8, 9; Hepr. 10:5–9.
23. Mihin Raamatun tutkiminen tutustuttaa meidät, ja mitä se kasvattaa meissä Jumalaa kohtaan?
23 Jotta me saisimme opetusta hänen teistään, niin meillä ei ole muuta keinoa kuin ryhtyä tutkimaan hänen kallisarvoista kirjoitettua Sanaansa. Meidän täytyy haeskella sen sivuilta tietoa. Se ei ole tylsää, ikävystyttävää uskonnollista raadantaa, vaan yhtä jännittävää ja palkitsevaa kuin kätketyn aarteen etsiminen. ”Viisaat ovat niitä, jotka kokoavat tietoa”. (Sananl. 10:14, Um) Se tutustuttaa meidät Jumalaan ja hänen teihinsä. Se rakentaa luottamustamme häneen ja kunnioitustamme häntä kohtaan. Se herättää meissä puhtaan, terveellisen pelon häntä kohtaan. Sananlaskujen 22:17, 19:nnessä on sanottu kauniisti tämän olevan hänen tosi tuntemuksensa vaikutus: ”Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani. Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.”
24. Minkä Jeesus varmisti meille Johanneksen 17:3:nnessa?
24 Meidän iankaikkinen elämämme riippuu siitä, että tunnemme läheisesti Jumalan, minkä seikan Jeesus Kristus varmisti sanomalla: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Sen vakavan tosiseikan, että loppuratkaisu iankaikkisen elämämme tai iankaikkisen tuhomme suhteen riippuu Jehova Jumalasta, pitäisi riittää yhdistämään sydämemme pelkäämään hänen nimeään.
25, 26. a) Mitä täytyy tehdä henkilökohtaisen Raamatun tutkimisen lisäksi ja miksi? b) Millaisia ihmisiä Jehova haluaa uuteen maailmaansa, ja keiden välityksellä me etsimme näin ollen opetusta?
25 Mutta meidän opettamisemme tuntemaan Jehovan tietä ei tapahdu kokonaan siten, että me tutkimme henkilökohtaisesti hänen kirjoitettua Sanaansa. Ne ”ihmeet” (Ps. 86:10), joita hän on suorittanut Raamatun historiassa, ja se tapa, mitä hän on noudattanut täyttäessään Raamatun ennustukset siitä lähtien, kun Raamattu tuli valmiiksi, ovat aina tapahtuneet hänen kansansa, hänen todistajiensa yhteydessä. Saadaksemme täyden opetuksen, suoranaisen opetuksen, meidän täytyy yksinkertaisesti päästä hänen kansansa, todistajiensa, yhteyteen. Ne, jotka haluavat omistaa sydämensä kokonaisena Jehovan pelolle, eivät tutki toisistaan riippumatta eivätkä eristäydy toisista. He kokoontuvat yhteen. ”Silloin”, sanoo Malakian 3:16, ”myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”
26 Jos he ajattelevat hänen nimeänsä, niin he puhuvat siitä toisilleen ja lisäävät siten toistensa arvostusta tätä nimeä kohtaan. Tällaisia ihmisiä Jehova haluaa uuteen maailmaansa. Siksi nämä ovat sellaisia ihmisiä, jotka hän lupaa varjella elossa ”suurena ja pelkoa herättävänä Jehovan päivänä”, mikä lähestyy koko ajan. Hän antaa siis Raamatussa viitoitetun tiensä mukaisesti järjestetyn kansansa, hänen nimeään pelkäävien, välityksellä lisäopetusta, mikä heittää valoa hänen kirjoitettuun Sanaansa ja auttaa tekemään Raamatun ymmärrettävämmäksi monissa suhteissa. Jos meidän rukouksemme, että Jehova opettaisi meille tietänsä, on siis vilpitön, niin me olemme halukkaita saamaan opetusta hänen järjestäytyneen kansansa välityksellä. Me haluamme sitä innokkaasti.
27. Miten saatu opetus pannaan käyttöön, ja miten vaelletaan Jumalan totuudessa?
27 Daavid ei lopeta asiaa opetuksen rukoilemiseen. Hän lisää heti: ”Minä vaellan sinun totuudessasi.” Täten pannaan saatu opetus käyttöön, noudatetaan sitä. Tällä tavalla vaelletaan Jumalan totuudessa. Eletään totuuden mukaisesti. Saatetaan elämä sopusointuun tämän Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koskevan totuuden kanssa. Hylätään ne valheet, perimätiedot, muotomenot, tavat ja pyhäpäivät, mitkä saatiin tämän maailman vääristä uskonnoista. Saarnataan totuutta ja annetaan todistusta siitä sanoin ja teoin, niin kuin Jeesuskin teki, ja tämä on se tarkoitus, mitä varten Jeesus syntyi ihmisluomukseksi.
28. Miten totuus vapauttaa meidät, ja miten totuudessa vaeltaminen vaikuttaa meidän sydämeemme?
28 Totuuden avulla päästään taikauskon orjuudesta ja väärien jumalien ja paholaisten pelosta. Yhden ”elävän ja totisen Jumalan” pelko alkaa hallita ja muokata tällaisen ihmisen elämää. Jehova vastaa täten rukoukseemme, jossa me pyydämme häntä yhdistämään sydämemme pelkäämään hänen nimeään, siten, että me otamme vastaan Jehovalta hänen tietään koskevan opetuksen ja sitten vaellamme hänen totuudessaan. Minkä helpotuksen, minkä vapauden tällainen yhdistetty sydän tuokaan elämäämme!
29. Mikä ihmisten tila leimaa nämä päivät ”lopun ajaksi”, ja miten kunnianhimoiset ihmiset käyttävät itsekkäästi hyväkseen tätä ja aiheuttavat uskollisuuskoetuksen?
29 Nyt on ennen tuntemattomassa määrässä vallitsevan kansainvälisen pelon päivä. Se on pelko, mikä leimaa tämän maailman ”lopun ajaksi” eli ”asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseksi”. Asiaintila on sellainen, minkä Jeesus ennusti: ”Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” (Luuk. 21:25, 26) Tällainen pelko ja hirvittävä odotus panee opettamattomat ihmiset etsimään suojaa eli turvaa inhimillisistä järjestöistä, mitkä lupaavat suojelua, varmuutta ja varjelua. He katselevat ympärilleen etsien pätevää johtajaa. Ei ole sen tähden outoa, että on ihmisiä ja järjestöjä, mitkä käyttävät ihmisten toiveita ja pelkoa hyväkseen ja ottavat johdon ja vaativat sitten ihmisiltä uskollisuutta. Kaikki tämä tehostaa kysymystä, kenelle tai mille meidän tulee omistaa uskollisuutemme tekemättä sitä hairahdusta, että omistaisimme sen sellaiselle, mikä on väärä, ja kärsisimme sen johdosta auttamattomasti.
30, 31. a) Ketkä eivät osallistu maailman pelkoon, ja mitä he tekevät? b) Mistä lopputuloksesta meidän uskollisuutemme varmistaa meidät, ja minkä nykyisen palkinnon Jumala antaa sen tähden uskollisille?
30 Me – so. ne, joiden sydän on yhdistetty pelkäämään Jehovan nimeä – emme ole osallisia tämän vanhan maailman ihmisten ja kansojen pelkoon ja kauheisiin odotteisiin. Sen sijaan että me osallistuisimme heidän pelkoonsa, me teemme niin kuin Jeesus käski meitä tekemään juuri tänä aikana: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) Me emme sano millekään ihmisten järjestölle emmekä kenellekään diktaattorille, vaan kaikkivaltiaalle Jumalalle psalmista Daavidin sanoilla: ”Varjele minun sieluni, sillä minä olen uskollinen.” (Ps. 86:2, Um) Kun me olemme uskollisia Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen, niin me emme voi mennä väärään ja kärsiä sen johdosta auttamattomasti. Me luotamme siihen, että hän täyttää lupauksensa ja ohjaa askeleemme oikeaa tietä. Hänestä on kirjoitettu: ”Hän varjelee uskollistensa jalat, mutta jumalattomat vaiennetaan pimeyteen, sillä ei ihminen osoittaudu voimansa avulla etevämmäksi.” – 1. Sam. 2:9, Um.
31 Miten vahvistava voima tämä lupaus onkaan sydämellemme ja hermoillemme! Samoin on tämäkin lupaus: ”Nuhteettomuudessa vaeltaville hän on kilpi noudatettaessa oikeuden polkuja, ja hän varjelee uskollistensa tienkin.” (Sananl. 2:7, 8, Um) Millainen nykyinen palkinto tämä onkaan siitä, että olemme uskollisia Jehova Jumalalle sydän yhdistettynä hänen nimensä pelossa! Hän palkitsee meidät jo nyt, koska hän haluaa meidän saavan iloita pysyvästä palkasta uudessa maailmassa, minkä kaikki ne perivät, jotka ovat ikuisesti uskollisia hänelle.