Omatunto ja alamaisuus esivalloille
1. Milloin saadaan suurin hyöty alamaisuudesta esivalloille, ja ketkä sen vuoksi saavat suurimman hyödyn?
SUURIMMAN hyödyn alamaisuudesta ”olemassa oleville valloille”, joiden Jumala sallii hallita maan päällä, me saamme olemalla alamaisia oikeasta vaikuttimesta. Pelko ei aina estä ihmisiä tekemästä väärin tai vastustamasta ”ylivaltoja”. Henkilöitä, joiden alamaisuudesta on paras vaikutin, eivät kaikissa kansoissa ja maissa ole ne, jotka ovat osa kristikunnasta, vaan ne, jotka ovat Jehova Jumalalle antautuneita kristittyjä ja jotka seuraavat hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleita. Koska he ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon, he eivät asennoidu Jumalan ”ylivaltoja” koskevaa järjestelyä vastaan. Maan asukkaina he ylläpitävät hyvää järjestystä, eivät vain välttääkseen ylivaltojen vihaa, vaan elääkseen Jumalan sanan valistaman kristillisen omantuntonsa mukaan.
2. Minkä pakottavan syyn alamaisuuteen Roomalaiskirjeen 13:5 antaa, ja mitä ne, jotka ovat alamaisia, tästä syystä välttävät?
2 Apostoli Paavali kiinnittää huomion tähän parhaana vaikuttimena Roomalaiskirjeen 13:5:nnessä sanomalla: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei ainoastaan tämän vihan tähden, vaan myös omantuntonne tähden.” (Um) Maallinen esivalta ilmaisee suoranaisesti vihan väärintekoa vastaan. Mutta koska esivalta on Jumalan palvelija sen toimiessa oikeaan suuntaan, niin se on myös Jumalan viha epäsuorasti. Henkilö, joka halveksii tai vastustaa maan päällä olevia ”ylivaltoja”, asennoituu Jumalan järjestelyä vastaan ja ansaitsee myös Jumalan vihan. Kukaan ei iloitse rangaistuksesta, mutta välttämällä sen omantunnon tähden kristitty ei vältä ainoastaan ulkonaista vaikeutta, vaan myös syyllisen omantunnon synnyttämän sisäisen vaikeuden.
3. Mikä osoittaa, että kristittyjen alamaisuus esivalloille ei jätä omaatuntoa huomiotta, ja mistä kärsimyksestä he siten pysyvät vapaina?
3 Tosi kristittyjen päävaikutin lainkuuliaisuuteen ja järjestyksen ylläpitämiseen ei ole pelko vaan heidän omatuntonsa. Siksi alamaisuus ylivalloille ei heidän tapauksessaan jätä omaatuntoa huomioon ottamatta. Se ei ole vain isänmaallisuutta. Koska heidän omatuntonsa on Jumalan sanan, pyhän Raamatun, opettama, se ei salli heidän olla alamaisia maallisille ylivalloille kaikessa, ei esimerkiksi silloin, kun se, mitä epätäydelliset esivallat pitävät oikeana, on ristiriidassa Kristuksen kautta annettujen Jumalan käskyjen kanssa. Se saattaa johtaa epäoikeudenmukaisen rangaistuksen kärsimiseen esivallan käsissä, mutta siten me havaitsemme, että kristityillä omatunto on pakottava syy, koska se pakottaa heidät tottelemaan Jumalaa, vaikka se tuottaakin heille ansaitsemattoman kärsimyksen. Jos heillä ei olisi valistunutta omaatuntoa, he välttäisivät sellaisen kärsimyksen henkilökohtaisen mukavuuden vuoksi. Vaikka he omantunnon tähden joutuvatkin ulkonaiseen kärsimykseen ylivaltojen käsissä, he pysyvät vapaina sisäisestä kärsimyksestä; heidän omatuntonsa ei kurita heitä.
4, 5. a) Miksi kristityillä on syytä olla parempia kansalaisia? b) Mitä apostoli Pietari osoittaa tästä, ja mikä kaksinkertainen voima pitää siten kristityt hyvän tekemisessä?
4 Kristillinen omatunto estää meitä tekemästä väärin ja pakottaa meidät tekemään oikein Jumalan sanan mukaan. Me emme halua omantuntomme soimaavan meitä sen tekemisestä, mikä on pahaa Jumalan silmissä. Tästä syystä kristityillä on pahaa vastaan ehkäisevä pakote, mitä maailman ihmisillä ei ole. Se on syy siihen, miksi kristityt ovat parempia kansalaisia, vaikka he eivät osallistukaan politiikkaan.
5 Kristityn omatunto muistuttaa häntä siitä, että hän ei ole osa tästä vanhasta maailmasta eikä hänellä ole siten mitään asiaa sekaantua politiikkaan ja yrittää olla mukana maallisissa hallituksissa eli osana ”ylivalloista”. (Joh. 17:14–16) Apostoli Pietari puhuu ensimmäisessä kristityille kirjoittamassaan kirjeessä alamaisuudesta ja kiinnittää monta kertaa huomion omaantuntoon. Hän osoittaa, että sen pitäisi olla voima, mikä estää henkilöä kristittynä tekemästä väärin tai sekaantumasta asioihin, mitkä eivät kuulu hänelle. (1. Piet. 2:19; 3:16, 21) Siten pitää kaksinkertainen voima, nimittäin kristillinen omatunto ja vihan pelko, kristityt hyvän tekemisessä, sopusoinnussa niiden valtion lakien kanssa, mitkä ovat hyviä, lakien, jotka osoittavat vanhurskautta sen omantunnon rippeen vuoksi, mitä maailman ihmisissä on vielä jäljellä perintönä Jumalan ensimmäiseltä ihmisluomukselta, Aadamilta.
6. Mitä kaikki edellä oleva todistaa kristittyjen alamaisuudesta ”ylivalloille”?
6 Mitä tämä kaikki todistaa? Sitä, että kun Paavali käski kristittyjen olla alamaisia ”ylivalloille”, hän ei tarkoittanut, että heidän täytyy jättää huomioon ottamatta omatuntonsa tai vaientaa se. Hän ei tarkoittanut, että heidän täytyy jättää se huomioon ottamatta, kun esivallan lakien ja Jumalan sanan välillä on ristiriita. Jumalan lait ovat oikeita, eikä kristittyjen tarvitse olla huolissaan omastatunnosta, kun he tottelevat kaikkia Jumalan lakeja. Meidän omatuntomme ei vaivaa meitä, kun me pidämme Jumalan lait ja teemme hänen työtään. Se pikemminkin vahvistaa meitä ja antaa meille mielenrauhan. Vain silloin, kun edessämme on kysymys alamaisuudesta esivalloille Jumalan järjestön ulkopuolella, astuu omatunto esiin, ja meidän täytyy pitää omatuntomme valppaana, ettemme olisi vastenmielisiä Jumalalle ja rikkoisi hänen lakejaan.
”YLIVALLOILLE” KUULUVAN MAKSAMINEN NIILLE
7. Mitä se seikka, että Roomalaiskirjeen 13:6 ottaa esiin verokysymyksen, osoittaa ”ylivalloista”?
7 ”Sillä sen tähdenhän te maksatte verojakin, sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.” (Room. 13:6, Um) Meidän tulee siis maksaa veromme tunnollisesti. Jos Paavali ei olisi puhunut kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevista ”ylivalloista”, hän ei olisi ottanut esiin verokysymystä. Miksi ei? Koska seurakunnanvalvojat ja heidän apulaispalvelijansa eivät määrää jäsenille veroja valvojien ja heidän apulaistensa ylläpidoksi. Maailmanlaajuisen seurakunnan hallitseva elinkään ei määrää veroja sen enempää kuin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurakaan. Seurakunnan jäsenet antavat lahjoituksia oman halukkuutensa ja varojensa mukaan. Ne eivät ole veroja, joiden maksamatta jättäminen ulkopuolella maailmassa johtaa ”ylivaltojen” rangaistukseen.
8. Onko Roomalaiskirjeen 13:6:nnessa mitään sivuajatuksen sävyä, ja minkä syyn se esittää verotukselle?
8 Ei ”Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännös” (engl.) eivätkä muutkaan muinaiset sen enempää kuin nykyisetkään raamatunkäännökset pane sanoja ”sillä sen tähdenhän te maksatte verojakin” sulkeisiin, ikään kuin nämä sanat sisältäisivät vain mukaan liitetyn sivuajatuksen. Itse asiassa nämä sanat johdattavat suoraan lauseen loppuosaan osoittaen, miksi veroja maksetaan. Me maksamme veroja tukeaksemme ”julkisia palvelijoita”, jotka on valtuutettu tekemään hyvää, kiittämään hyväntekijöitä ja kostamaan pahantekijöille.
9. Miksi, sopusoinnussa Matteuksen 22:21:nnen kanssa, kristittyjen on sopivaa maksaa veroja, ja mikä ei ole heidän vastuullaan tässä suhteessa?
9 Jehovan kansa ei yritä vältellä verojen maksamista. Se maksaa verot tunnollisesti. Jeesus käski sen tehdä siten Matteuksen 22:21:nnessä, vaikka juutalaiset fariseukset luulivatkin, etteivät he voisi omantuntonsa mukaan maksaa veroa pakanakeisarille. On kuitenkin Jehovan lain mukaista maksaa julkisille palvelijoille hyvistä palveluksista. Veroilla ylläpidetään julkisia palvelijoitamme, henkilöitä, jotka suorittavat sellaisia palveluksia, joita kristillinen seurakunta ei tee. Se, miten nämä ”julkiset palvelijat” käyttävät kaikki julkiset varat, ei ole kristityn veronmaksajan vastuulla; se on julkisen palvelijan vastuu. Meidän omantuntomme ei tarvitse olla huolissaan siitä. Jumala ei valtuuta Kristuksen askeleiden seuraajia osallistumaan poliittiseen hallitukseen sen paremmin kuin hän valtuutti Jeesusta Kristusta, Poikaansakaan, tekemään siten. Meidän kristittyjen täytyy kuitenkin tässä maailmassa maksaa veroa niin kuin kaikkien muidenkin, vaikka me emme itse hoidakaan maallisia hallituksia.
10, 11. a) Milloin ihmisyksilöt toimivat ”Jumalan julkisina palvelijoina” ja milloin eivät? b) Vaikka ”julkiset palvelijat” käyttäisivät valtaa väärinkin, niin miten he silti suorittavat palveluksia?
10 Täten nämä maailman ihmiset vapauttavat epäpoliittiset kristityt hoitamasta hallituksia, mitkä hyödyttävät kristittyjäkin monessa suhteessa. Tällaiset hallitusviranomaiset ovat siis suhteellisessa mielessä ”Jumalan julkisia palvelijoita”, ja he palvelevat Jumalan kansaa hyödyttävää tarkoitusta, koska nämä kristityt etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja erikoistuvat sen saarnaamiseen. Tietystikin silloin kun nämä ”julkiset palvelijat” eivät palvele, vaan sortavat, kun he tulevat itseään ylistäviksi diktaattoreiksi ja kun he vainoavat Jehovan kristittyjä todistajia, he lakkaavat olemasta Jumalan julkisia palvelijoita näissä suhteissa. Mutta eivät kaikissa suhteissa!
11 Miksi eivät? Koska he yhä suorittavat yleisölle sellaisia palveluksia, joista vainotut todistajatkin hyötyvät. Niitä ovat esimerkiksi postin kuljetus, palokunnan palvelukset, veden varaaminen, koulut, yleiset liikennevälineet, katujen ja teiden kunnossapito ja niin edelleen. Muutoin eivät vainotut todistajat voisi ensinkään elää eivätkä pysyä hengissä diktatuurien ja totalitaaristen hallitusten alaisuudessa. Diktaattorit eivät säily hengissä, mutta Jehovan todistajat säilyvät!
12. Miten se, että Jumala sallii sortajien olemassaolon, koituu Hänen antautuneen kansansa hyväksi ja millä tuloksella?
12 Jumala sallii sellaisten diktaattoreiden ja totalitaaristen sortajien jatkaa toimintaansa jonkin aikaa koetellakseen antautuneen kansansa nuhteettomuutta, ja se koettelee myös heidän rauhaisan alamaisuutensa maailman ”ylivalloille”. Vainottujen todistajien uskollinen kestävyys auttaa maailman ihmisiä näkemään todistajien alamaisuuden ja ajan mittaan myös heidän viattomuutensa. Vainoon yllyttäneet väärät syyttäjät joutuvat häpeään ilkeämielisinä valehtelijoina.
13. Mikä ”ylivaltoja” koskeva seikka on seurauksena siitä, että Jehovan todistajat eivät osallistu politiikkaan?
13 Koska Jehovan todistajat eivät osallistu politiikkaan eivätkä hoida poliittista virkaa, heidän täytyy jättää ihmishallitusten hoito maailmallismielisille. On Jumalan tahto, että me käytämme sellaisia ylivaltoja hyväksemme ja kristillisen evankeliuminpalveluksen edistämiseksi.
14, 15. a) Mitä me siis kristillisen palveluksemme vuoksi käytämme hyväksemme, ja onko tällainen toiminta Jesajan 31:1–3 mukaista? b) Miksi me muussa tapauksessa emme olisi velvolliset maksamaan mitään takaisin keisarille?
14 Sen vuoksi me käytämme hyväksemme sellaisten esivaltojen varaamaa poliisisuojelua tai niiden kirjastoja, liikenne- ja rahtausvälineitä, postitoimistoja ja kouluja. Me käytämme hyväksemme konsulinvirastojen ja lähetystöjen apua ja suojelusta ulkomaisten haaratoimistojemme tai lähetystyöntekijöidemme hyödyksi. Meillä on oikeus mennä ministeriöön ja pyytää sitä puhumaan puolestamme vieraissa maissa, missä omaisuuttamme tai edustajiamme on kohdeltu väärin. Me käytämme hyväksemme oikeusistuimia ja julkisia viranomaisia avioliitto-, avioero- ynnä muissa asioissa. Se ei ole samaa kuin että me menisimme ”alas Egyptiin apua etsimään”, etsimään hevosia ja sotavaunuja, se on, sotilaallisissa tarkoituksissa. – Jes. 31:1–3.
15 Jos tämän maailman inhimillinen esivalta ei olisi ”sinulle Jumalan palvelija sinun hyväksesi”, meitä ei olisi velvoitettu maksamaan mitään takaisin keisarille. Kun Jeesus käski maksaa veroja, hän ei suinkaan sanonut, että keisari olisi Jumala, vaan että keisari oli Jumalan vallan alainen siinä mielessä, että Jumala rajoitti keisarille maksamisen siihen, mikä keisarille kuului. (Mark. 12:17) Niin kauan kuin Jumala sallii niiden olla olemassa, keisari ja hänen käskynhaltijansa ”palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten” hoitamalla asioita, joita kristittyjä ei ole valtuutettu tekemään.
KAIKILLE HEILLE KUULUVAN ANTAMINEN
16. Keitä Roomalaiskirjeen 13:7 tarkoittaa sanoessaan, että on maksettava ”kaikille” heille kuuluva, ja mitä sen laiminlyöminen merkitsisi?
16 Tunnustaen Jumalan kansalle suoritetut julkiset palvelukset apostoli Paavali sanoo edelleen: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Room. 13:7, Um) Kun Paavali käskee antamaan ”kaikille” heille kuuluvan, niin hän tarkoittaa selvästi Jumalan ”julkisia palvelijoita”. Juuri he vaativat veroa, tullia, pelkoa ja kunniaa. Kristityillä ei ole oikeutta riistää petoksella heille kuuluvaa. On epärehellistä, varastamista olla maksamatta heille kuuluvaa. Varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa eivätkä sen siunauksia.
17. Miksi vaatimus verojen maksamiseen ei ole epäoikeudenmukaista kristittyjä kohtaan, ja mitä vallankumousta ei olisi tapahtunut, jos Roomalaiskirjeen 13:1–7:ää olisi toteltu?
17 Julkinen palvelija ei ole epäoikeudenmukainen vaatiessaan veroa. Hän tarvitsee sitä voidakseen olla tehtävässään ja suorittaa palveluksiaan. Jos hän perii liikaa veroa, hän on epärehellinen, mutta hän on vastuussa siitä, mitä hän tekee ylimääräisellä rahalla. Vero täytyy maksaa, vaikka se olisi ”verotusta ilman vastaavaa edustusta”. Tämä oli eräs kiistakysymys Amerikan vallankumouksessa vuosina 1775–1783. Sen mukaan, mitä apostoli Paavali sanoo, Amerikan vallankumous ei ollut kristillinen teko. Amerikassa silloin olleet kolmetoista brittiläistä siirtokuntaa väittivät olevansa kristillisiä, ja niiden kuningas oli Yrjö III, jolla oli Englannin kirkon johtoasema. Jos nuo kolmetoista brittiläistä siirtokuntaa olisivat toimineet kristittyjen tavoin, noudattaneet Roomalaiskirjeen 13. lukua ja olleet alamaisia ”ylivalloille” ja suorittaneet kuuliaisesti veronmaksut ja muut velvollisuudet, ei Amerikan vallankumousta olisi ollutkaan.
18. Mikä mahdollisuus olisi aikanaan avautunut näille kolmelletoista siirtokunnalle, ja mikä uskontoa koskeva toimenpide ei silloin olisi ollut tarpeellinen?
18 Luonnollisesti ei nykyään olisi myöskään Amerikan Yhdysvaltoja. Siirtokunnat olisivat tulleet kuitenkin jäsenvaltioiksi Brittiläiseen kansainyhteisöön samoin kuin Kanadan dominiokin tuli sellaiseksi, ja se olisi tapahtunut ilman verenvuodatusta. Se ei olisi vaatinut siirtokuntia nousemaan kapinaan Yrjö III:ta vastaan, jonka monet siirtokuntien asukkaat tunnustivat Englannin kirkon pääksi. Yrjö III:n poliittista valtaa vastustavien kapinallisten ei olisi myöskään tarvinnut pystyttää Amerikkaan riippumatonta episkopaalista kirkkoa, protestanttis-episkopaalista kirkkoa vuonna 1789.
19. Mikä olisi samoin ollut totta nykyisestä Venäjästä, ja miten siis kristikunnalta on osoittautunut puuttuvan jumalisuuden voimaa?
19 Samoin, jos Venäjän kansa, joka piti tsaari Nikolai II:ta Venäjän ortodoksisen kirkon suojelijana, olisi toiminut kuten kristityt ja noudattanut Roomalaiskirjeen 13. luvussa olevia apostolin ohjeita, ei olisi ollut mitään Venäjän vallankumousta vuonna 1917. Eikä nykyään olisi mitään Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton aiheuttamaa kommunismin uhkaa. Kristikunnan papit ja saarnaajat ovat aina opettaneet, että Roomalaiskirjeen 13:1:sessä mainittu ”esivalta” tarkoittaa tämän maailman poliittisia esivaltoja. Kuitenkin kristikunta on monissa maissa alistunut moniin väkivaltaisiin poliittisiin vallankumouksiin, joissa on vuodatettu paljon verta. Se on tässä suhteessa osoittanut omaavansa pelkästään ’jumalisuuden ulkokuoren, mutta kieltänyt sen voiman’. (2. Tim. 3:5) Sen papisto ei ole syytön kaiken tämän suhteen.
TULLI, PELKO, KUNNIA
20. a) Mitä Paavali tarkoittaa maksettavalla ”tullilla”? b) Jos valtio vapauttaa uskontokunnat verojenmaksusta, niin miten se kuitenkin korvautuu?
20 Sanoessaan ”sille, joka vaatii tullia, tulli” Paavali tarkoittaa jotain aineellista, rahaa. Tullilla tarkoitettiin varsinaisesti tavaroille asetettua veroa. (Matt. 17:24–27) Tällaista tullia, samoin kuin edellä mainittua veroakaan ei esiinny kristillisen seurakunnan sisäpuolella, vaan sitä vaativat maailman ”ylivallat”. Joissakin maissa esivalta ei vaadi veroa seurakunnan tai kirkon omaisuudesta, vaan myöntää kaikkien uskonsuuntien uskonnollisille järjestöille verovapauden. Seurakunnalla on etu käyttää hyväkseen tätä varausta ja käyttää kaikki varansa uskonnollisiin tarkoituksiin. Jotkut maailmalliset ryhmät pitävät tietysti kirkoille myönnettyä verovapautta yhtenä kirkon ja valtion välisen yhteyden muotona. Mutta se, että kristillinen seurakunta ei tällaisessa tapauksessa maksa veroa uskonnollisesta omaisuudestaan, mitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin, ei ole apostoli Paavalin käskyä vastaan. Seurakunnan yksityisten jäsenten on kuitenkin maksettava henkilökohtainen vero eli tulli omasta omaisuudestaan ja tavaroistaan.
21, 22. a) Vaatiiko Roomalaiskirjeen 13:7 julkisten palvelijoiden ”pelkoa”? b) Millaista pelkoa tämä on, ja missä määrin se pitää paikkansa kristityistä?
21 Aineellisista tai raha-asioista Roomalaiskirjeen 13:7 siirtyy käsittelemään psykologista laatua olevia asioita sanomalla: ”Sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko.” Tarkoittaako se tämän maailman julkisten palvelijoiden pelkäämistä? Tarkoittaa, sillä kolmas jae sanoo: ”Hallitsevat ovat pelkona” pahoille teoille, ja neljäs jae sanoo, että jokaisen, joka tekee pahaa, tulee olla peloissaan.
22 Pelko, mikä meillä on sellaisia hallitsijoita tai julkisia palvelijoita kohtaan, on pahan tekemisen pelkoa, ja pahan tekemisestä me saamme osaksemme heidän vihansa tai kostonsa. Me osoitamme pelkoa heitä kohtaan olemalla tekemättä sitä, mikä on väärää, ja olemalla lainkuuliaisia alamaisia eli kansalaisia. Jos pelkoa on osoitettava orjanomistajille ja aviomiehille ja tuomareille, poliisille ja julkisille viranomaisille, niin miksi ei myös poliittisille hallitsijoille? (1. Piet. 2:18; 3:1, 2; 3:15; Ef. 5:33) Se ei ole raukkamaista pelkoa, mikä estäisi meitä saarnaamasta Jumalan valtakuntaa, vaan oikeaa arvonantoa ja tervettä kunnioitusta sitä toimeenpanovaltaa kohtaan, mikä poliittisella esivallalla saattaa olla. Meillä on pelkoa siinä määrin, mihin heidän virallinen valtansa ulottuu. Heidän valta-alueensa ulkopuolella meidän ei tarvitse pelätä heitä. Heidän valtansa rajoittuu tämän elämän alueelle tässä tuomitussa asiainjärjestelmässä.
23. Miksi tällainen julkisten palvelijoiden pelko ei estä meitä pelkäämästä Jehovaa yhdistynein sydämin?
23 Se ei siis estä meitä pelkäämästä Jumalaa yhdistynein sydämin. (Ps. 86:11, Um) Meidän tulee pelätä häntä paljon useammissa suhteissa, kuin missä me pelkäämme ”ylivaltoja”, joiden Jumala sallii olla olemassa määrätyn ajan. Itse asiassa osoittaessamme suhteellista alamaisuutta niille me teemme sen todellisuudessa kuin Jumalalle, sillä se on hänen järjestelynsä mukaista. Me haluamme elää ikuisesti hänen uudessa maailmassaan, missä hän ei salli nykyisten ylivaltojen olla olemassa. Me emme halua siksi olla miellyttämättä Jumalaa, sillä hän voi ottaa meiltä pois iankaikkisen elämän tuossa uudessa maailmassa tuhoamalla meidän sielumme ja eväämällä meiltä ylösnousemuksen kuolleista. – Matt. 10:28.
24. Miksi julkisille viranomaisille kuuluu kunnia, ja miten Paavali asetti esimerkin?
24 Pelon ohella niille kuuluu myös jotain muuta. Roomalaiskirjeen 13:7 sanoo: ”Sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” Tätä julkisille viranomaisille osoitettavaa kunniaa ei anneta heille heidän itsensä takia. Se annetaan heille siitä, mitä he edustavat yleisessä mielessä. Kuningas edustaa kansaa tai valtakuntaa, maaherra edustaa lääniä tai provinssia, pormestari kaupunkia. Tämä kunnian antamisvelvollisuus sille, jolle se kuuluu, sallii meidän puhutella julkisia viranomaisia heidän arvonimillään, eikä se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä nuori mies Elihu sanoi Jobin 32:21, 22:nnessa. Ollessaan maaherra Feeliksin, maaherra Festuksen ja kuningas Herodes Agrippa II:n edessä apostoli Paavali osoitti heille sopivaa kunniaa joko puhuttelemalla heitä heidän arvonimillään tai tunnustamalla heidän ylläpitämänsä hyvän hallinnan. – Apt. 24:10; 26:1–3, 24–29.
25. Millaista kunniaa me osoitamme ”ylivalloille”, ja millaista kunnia on merkitykseltään verrattuna pelkoon?
25 Me annamme ”ylivalloille” vain suhteellisen kunnian. Kuka haluaisi olla vain pelätty? Ne eivät halua. Mutta pelko on tähdellisempää kuin kunnioittamisen halu. Pelon ja kunnian suhteellinen merkitys käy ilmi siitä käskystä, mikä annetaan 1. Pietarin kirjeen 2:17:nnessa: ’Pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.’ (Um) Kristitty aviomies antaa kunnian vaimolleen heikompana astiana, naisena; mutta vaimon on apostolin käskyn mukaan pelättävä aviomiestään päänään ja herranaan. (1. Piet. 3:1, 5, 6; Ef. 5:33) Lasten täytyy kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä. (Ef. 6:1–3) Kristillisen seurakunnan on kunnioitettava arvollisia leskiä pitämällä heistä huolta heidän ansaitsemallaan tavalla. (1. Tim. 5:3) Täten me emme voi välttää kunnian antamista sekä kristillisen seurakunnan ulko- että sisäpuolella oleville.
26. Mitä on sanottava kristikunnan uskonnollisten arvohenkilöiden kunnioittamisesta arvonimillä?
26 Mutta kristikunnan tai juutalaisten uskonnollisten arvohenkilöiden kunnioittamisessa käyttämällä heistä heidän imartelevia arvonimiään meidän on toteltava Jeesuksen käskyä: ”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.” (Matt. 23:8–10) Me emme anna uskonnollisille arvohenkilöille epäkristillistä kunniaa.
IKUINEN RAKKAUDEN VELKA
27. Miksi velkojen maksamatta jättämistä on vältettävä?
27 Ei ole hyvä pitää velkojamme maksamattomina; se on epärehellistä ja saattaa meidät vaikeuteen. Velvollisuutemme täyttämisestä tämän maailman ”ylivalloille” Roomalaiskirjeen 13:8 sanoo: ”Älkää olko toisillenne mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne, sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” (Um)
28. Missä määrin tämä soveltuu siihen, mikä meiltä kuuluu julkisille palvelijoille?
28 Me emme voi sen vuoksi olla antamatta hallitsijoille ja julkisille palvelijoille heille kuuluvaa. Meidän tulee maksaa asianmukaisesti hallituksen palveluksista. Tässä rajoitetussa määrässä me tuemme ja ylläpidämme meitä hallitsevia maailman hallituksia eri maissa. Mutta me emme voi riistää Korkeimmalta Jumalalta ja antaa ”ylivalloille” mitään sellaista, mitä niillä ei ole oikeutta pyytää meiltä. Jos me olemme antautuneet tekemään Jumalan tahdon, niin Jumalan käskyt rajoittavat niiden meitä koskevat vaatimukset.
29. a) Mitä velkaa me emme voi koskaan täysin maksaa? b) Mitä tärkeätä seikkaa emme ole velkaa ”ylivalloille”, ja mitä sydämentilaa me emme salli niiden opettaa tai pakottaa itseämme kehittämään?
29 Meidän tulee kristittyinä olla vapaita veloista maailman hallitsijoille suorittamalla nopeasti maksuvelvollisuutemme. Siten meillä säilyy hyvä kristillinen omatunto. Ainoa velka, mitä meidän ei tulisi tuntea koskaan täysin maksaneemme, on rakkauden velka. Me emme ole ”ylivalloille” velkaa elämäämme. Jumala antoi meille elämän. Lisäksi, jos me olemme noudattaneet Kristuksen esimerkkiä ja antaneet elämämme Jumalalle ja vertauskuvanneet sen vesikasteella, me emme voi antaa elämäämme maailman esivalloille. Me emme ole niille velkaa elämäämme. Verot, tullin, pelon ja kunnian me olemme velkaa niille, mutta emme elämäämme, minkä me olemme antaneet Jumalalle hänelle kuuluvana. Jos me antaisimme elämämme maailman esivalloille, niin miten me voisimme maksaa pysyvän rakkaudenvelkamme, sillä vain elävä henkilö voi rakastaa. Rakkaus samoin kuin vihakin katoavat kuolemassa. (Saarn. 9:4–6) Rakkaus on ainoa velka, josta me elävät emme voi vapautua. Niin kauan kuin me elämme, me olemme rakkauden velassa toisille, lähimmäisillemme, Jumalan käskyn mukaan. Me emme salli maailman esivaltojen opettaa tai pakottaa itseämme vihaamaan toisia, niin että me tekisimme vääryyttä toisille.
30. Kenen lain lähimmäisenrakkautemme täyttää, ja miten kauan?
30 Näiden maailman ”ylivaltojen” lait häviävät, kun ne tuhoutuvat Harmagedonissa, mutta Jumalan laki pysyy ja soveltuu meihin ikuisesti. Sen vuoksi meidän on osoitettava rakkautta jatkuvasti. ”Sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” Tämä tarkoittaa Jumalan lakia eikä ”ylivaltojen” lakia. Jeesus sanoi, että toinen Jumalan suurimmista meitä koskevista käskyistä on tämä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” – Matt. 22:35–39.
31. Minkä seikan tämä rakkautta koskeva kysymys osoittaa alamaisuudestamme ”ylivalloille”?
31 Tämä osoittaa, että meidän alamaisuutemme maailman ”ylivalloille” on vain suhteellista, ei ehdotonta, ja ettei se velvoita meitä jättämään samanaikaisesti huomioon ottamatta Jumalan lakia. Jos me olemme alamaisia sellaisille esivalloille kaikessa, me emme monissa tapauksissa tottelisi Jumalan lakia; me emme osoittaisi rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseemme, ja me rikkoisimme kristillistä omaatuntoamme vastaan.
32. Miten tässä tarkoitetun lain lähde on osoitettu Roomalaiskirjeen 13:9:nnessä, ja miten tämä rajoittaa alamaisuutemme esivalloille?
32 Tässä tarkoitettu laki on Jehova Jumalan laki. Sen todistavat apostoli Paavalin seuraavat sanat: ”Sillä lain säännöt: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta, sinä et saa murhata, sinä et saa varastaa, sinä et saa himoita’, ja mikä tahansa muu käsky, on esitetty lyhyesti tässä sanassa: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Room. 13:9, Um) Näin ollen jos ”ylivallat” vaatisivat meitä tappamaan tai osallistumaan heidän kanssaan hyökkäykseen, minkä vaikuttimena olisi toisten omaisuuden himoitseminen, ja siten varastamaan omaisuutta tai ottamaan sitä pakolla, me emme voisi olla niille alamaisia silloin. Kaikki sellaiset asiat ovat meiltä lähimmäisenrakkautta vaativan Jumalan lain suoranaista rikkomista. Lihallisen sodankäynnin aikana ”ylivallat” vaativat kuitenkin kansalaisia tekemään sellaista, mistä ylivallat määräisivät heille rangaistuksen, jos he tekisivät sitä rauhan aikana.
33. Mitä lähimmäisenrakkaus estää meitä tekemästä ja tuottamasta itsellemme esivaltojen tahoilta?
33 Jos me rakastamme lähimmäistämme, me emme harjoita moraalittomuutta emmekä tee muitakaan lainvastaisia tekoja, jotka tuottaisivat meille poliittisten hallitsijoitten, julkisten palvelijoitten, esivaltojen, ylivaltojen, koston, eikä näiden tarvitse käyttää ”miekkaansa” meitä vastaan.
34. Mitä Paavali osoittaa alamaisuudestamme esivalloille lainatessaan tästä Jumalan laista?
34 Ne lain säännöt, joista apostoli Paavali lainasi, olivat Jehova Jumalan Mooseksen kautta antaman lain säännöt. (2. Moos. 20:13–15, 17; 3. Moos. 19:18; Matt. 22:39, 40) Kun Paavali lainasi siitä puhuessaan kristillisestä alamaisuudesta ”ylivalloille”, hän määrittelee sellaisen alamaisuuden merkityksen ja osoittaa, ettei se ole rajoittamaton. Hän haluaa meidän tietävän, että Jehova Jumalan laki rajoittaa ehdottomasti sellaisen alamaisuuden. Meidän täytyy ennen kaikkea totella Jumalan lakia.
35. Mitä Jumalan Kristuksen kautta antama rakkauden laki ei salli meidän tehdä, kuten on kuvattu Jumalan Mooseksen kautta antamassa laissa, ja mikä vaikutus sillä on esivalloille osoitettuun alamaisuuteen?
35 Kristityt eivät ole Mooseksen kautta annetun lain alaisuudessa, mutta he ovat ehdottomasti Jumalan rakkaudenlain alaisuudessa. Jumalan Poika sanoi opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34) Jos rakkaus on yhteenveto Jumalan Mooseksen kautta Israelille antamasta laista ja jos se ei ’sallinut israelilaisten tehdä vääryyttä lähimmäiselleen, niin varmastikaan Jumalan Kristuksen kautta antama rakkauden laki ei salli kristittyjen tehdä vääryyttä. Ylivalloilla ei ole Jumalan antamaa oikeutta tai valtuutta alistaa Kristuksen opetuslapsia vihamieliseen toimintaan toisia vastaan eikä yrittää sitten saada hänen opetuslapsiaan jatkamaan tällaista toimintaa väkivaltaisin keinoin.
36. Jos lähimmäisenrakkaus vaikuttaa alamaisuuteemme esivalloille, niin mitä voidaan sanoa rakkaudestamme Jumalaan?
36 ”Rakkaus ei tee pahaa lähimmäiselle. Sen tähden rakkaus on lain täyttämys”, lisää Roomalaiskirjeen 13:10. (Um) Rakkaus täyttää Jumalan lain. Rakkaus toimii turvallisesti rajoittavana voimana. Se asettaa rajan sille, miten pitkälle me voimme olla alamaisia maailman esivalloille. Jos lähimmäisenrakkautemme ei salli meidän mukautua maailman esivaltojen käskyyn tehdä vääryyttä lähimmäisellemme, niin paljon vähemmän korkeampi rakkaus, rakkautemme Jumalaan, sallii meidän tehdä sitä.
37. Mitä oikeutta ”ylivalloilla” ei ole Jumalaan kohdistuvan rakkautemme suhteen, ja miten tällainen rakkaus on suoja suhteissamme niihin?
37 ”Ylivalloilla” ei ole oikeutta vaatia antautuneita kristittyjä luopumaan lähimmäisenrakkaudestaan. Vielä vähemmän sellaisilla esivalloilla on oikeutta yrittää tehdä meistä ateisteja ja saada meidät luopumaan rakkaudestamme Jumalaan. Heillä ei ole mitään taivaasta saatua oikeutta yrittää saada meidät rikkomaan kaikkeuden suurinta käskyä. Jeesus sanoi: ”’Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.” (Matt. 22:37, 38, Um) Ja samoin kuin lähimmäisenrakkauden ollessa kysymyksessä, meidän täytyy olla Jumalallekin aina velkaa rakkautta; tässä suhteessa me olemme hänelle aina velkaa. Rakkaus häneen on suoja. Silloinkin kun epäoikeudenmukaiset, harhaanjohdetut ”ylivallat” painostavat meitä ja vaativat kristityiltä sellaista, mikä kuuluu ainoastaan Jumalalle, rakkaus Jumalaan estää meitä tekemästä vääryyttä.
ALAMAISUUS HALLITUKSILLE
38. Miksi nykyään on tärkeämpää noudattaa annettuja käskyjä, ja mistä lisäsyystä, koska pelastuksemme tulee Jumalan valtakunnan välityksellä?
38 Meidän on nykyään tärkeämpää noudattaa Roomalaiskirjeen 13. luvussa annettuja käskyjä kuin se oli apostoli Paavalin päivänä. Meidän pitäisi siksi painaa syvemmälle sydämeemme syy, miksi meidän tulee noudattaa noita käskyjä, kuten on sanottu Paavalin seuraavissa sanoissa: ”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.” (Room. 13:11) Ei ainoastaan esivallan vihamielisen koston välttäminen, minkä se toteuttaa ”miekallaan”, eikä ainoastaan kristillinen omatunto, vaan myös aika on tekijä, mikä kannustaa meitä tekemään hyvää eikä harjoittamaan sitä, mikä on pahaa. Pelastus kristittyinä Jehovan todistajina on meille nyt lähempänä kuin se oli Paavalin päivänä tai lähempänä kuin se oli silloin, kun meistä tuli uskovia. Pelastus tapahtuu Jumalan valtakunnan välityksellä, jonka Jumala perusti taivaissa vuonna 1914 asettamalla kuninkaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle. Tämä valtakunta on ainoa hallitusvalta tulevassa uudessa maailmassa. Me haluamme olla alamaisia sille. – 1. Kor. 15:24, 25.
39. a) Mikä velka Jumalan valtakunnalle on tärkeämpi kuin velkamme 1. Timoteuskirjeen 2:1, 2:sessa mainituista asioista? b) Minkä kiistakysymyksen suhteen me olemme heränneet unesta, ja minkä ratkaisun me olemme tehneet?
39 Jumalan sallinnasta nykyään olemassa olevat ”ylivallat” voivat auttaa meitä kristittyjä viettämään rauhaisaa ja hiljaista elämää täysin antautuneina Jumalalle, jos ne eivät vainoa meitä tai jos ne suojelevat meitä häiritsijöiltä ja vainoojilta. (1. Tim. 2:1, 2) Mutta ne eivät voi antaa meille iankaikkista pelastusta. Siksi velkamme Jumalan valtakunnalle on suurempi kuin velkamme niille. Niinpä vaikka ne tekisivät lakeja Jumalan valtakunnan saarnaamista vastaan, meidän täytyy jatkuvasti saarnata sitä Matteuksen 24:14:nnen täyttymykseksi. Me tunnemme ajan Raamatun ennustusten täyttymisestä, jotka osoittavat, että me olemme saapuneet tämän maailman asiainjärjestelmän ja sen ”ylivaltojen” lopun aikaan. (Matt. 24:3–33) Me olemme heränneet unesta. Me emme nuku ajan tärkeimmän kiistakysymyksen suhteen, mikä on Jumalan kaikkeudenherruus hänen Saatanan hallintoa vastaan olevan valtakuntansa välityksellä. Kristittyinä me olemme tehneet ratkaisun pelastavan Jumalan valtakunnan hyväksi.
40. a) Mikä päivä on lähellä, ja mikä yö on nyt pitkälle kulunut? b) Mihin pimeyden tekoihin me, emme siksi ryhdy esivaltojen suhteen?
40 ”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room. 13:12) Vuodesta 1914 lähtien Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan päivä on ollut lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, ja Perkeleen hallinnan ja sen näkyvän asiainjärjestelmän yö on pitkälle kulunut. Pelkkä terve järki sanoo, että nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin meidän on aika olla tekemättä ”pimeyden tekoja”, tekoja, joita ilkeämieliset ihmiset yrittävät tehdä pimeyden varjossa välttääkseen ”miekkaa” kantavien ”ylivaltojen” vihamielisen koston. Me emme voisi missään olosuhteissa osallistua poliittisiin salaliittoihin tai itsepuolustuksen vuoksi selkkauksiin joutuneiden hallitusten jarruttamiseen tai kapinahankkeiden ja kapinoiden hautomiseen. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana monia Jehovan todistajia syytettiin sellaisista pimeistä suunnitelmista. Kaikki sellaiset tapaukset todistettiin kuitenkin myöhemmin vääriksi asianmukaisissa oikeudenkäynneissä. Miksi niin? Koska me emme sekaannu politiikkaan.
41. Mitä Paavali sanoi taistelusta, johon olemme nyt ryhtyneet?
41 Me tunnemme sen taistelun, mihin me olemme ryhtyneet. Se ei ole verta ja lihaa vastaan. Se ei ole taistelua inhimillisiä ”ylivaltoja” vastaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan [hengellisiä] hallituksia vastaan, [hengellisiä] valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia [hengellisiä] maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” – Ef. 6:11, 12.
42. Mitä aseita Paavali osoittaa sen vuoksi kristityn olevan valtuutettu kantamaan hänen ollessaan esivalloille alamainen, ja minkä puolesta ja mitä vastaan näillä aseilla taistellaan?
42 Me emme ole siksi pulman edessä niin kuin Saksan protestantit ovat olleet kommunistisessa Itä-Saksassa. (Herätkää!, 22.10.1960, sivut 12–15) Me olemme pukeneet yllemme hengelliset ”valkeuden varukset” taistellaksemme pimeyttä, Perkeleen salajuonia vastaan. Nämä ovat senlaatuisia aseita, joita kristitty on valtuutettu kantamaan, ollessaan ”alamainen ylivalloille”. Muunlaisia aseita kristittyä ei neuvota kantamaan, ja näillä aseilla varustettuna hän ei ole tottelematon Jumalan rakkauden laille eikä loukkaa ketään. (Room. 6:13; 2. Kor. 6:7; 10:4) Näillä aseilla taistellaan pimeyttä, sen moraalittomuutta, murhia, ryöstöjä jne. vastaan. Niillä taistellaan kaikkien kansojen ihmisten valistamiseksi, jotta he asennoituisivat Jumalan valtakunnan puolelle, mikä on siunaava heidät.
43, 44. a) Miten meidän tulee käyttäytyä, ja keiden kanssa me siten vältymme joutumasta ristiriitaan? b) Ketä me miellytämme sellaisella käytöksellä, ja mitä me emme saata vaaraan?
43 Apostolin seuraavat sanat osoittavat selvästi, että juuri tämä on näiden ”valkeuden varusten” tarkoitus: ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät [älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi, Um].” – Room. 13:13, 14.
44 Vaeltaessamme säädyllisesti niin kuin päivällä, jolloin maan esivalta ja jokainen muukin voi nähdä meidät, me emme saata itseämme ristiriitaan ”ylivaltojen” kanssa, sillä me emme riko niiden lakeja, jotka vaativat hyvää, rauhaisaa, moraalista käytöstä. Koska me emme voisi miellyttää maallisia esivaltoja, jos me toimisimme vastoin sellaisia lakeja, paljon vähemmän me voisimme miellyttää Korkeinta Jumalaa tekemällä siten. Mutta vaeltamalla säädyllisesti niin kuin päivällä me saamme kiitosta miekkaa kantavilta ”ylivalloilta”, emmekä me tuota häpeää Jumalallemme tai hänen totuudelleen tai seurakunnalleen. Me emme myöskään vaaranna pelastustamme, jonka Jumalan valtakunta toteuttaa.
45. Miten ’Herran Jeesuksen Kristuksen päälle pukeminen’ vaikuttaa suhtautumiseemme pimeyden tekoihin, ja minkä välineen käytölle meitä vastaan me emme anna mitään aihetta?
45 Kun Jeesus oli maan päällä, hän ei ollut yhteydessä pimeyden tekoihin, mässäyksiin, juominkeihin, haureuteen, irstauteen, riitaan ja kateuteen tai asioihin; joita ihmiset tekevät, kun he antautuvat lihan haluihin ja tahallisesti suunnittelevat etukäteen näiden halujen tyydyttämistä. Niinpä, kun me ”puemme päällemme Herran Jeesuksen Kristuksen” ja esitämme ihmisille kuvan siitä, millainen hän oli, me pysymme erillämme sellaisista pimeyden teoista. Me taistelemme sellaisia tekoja vastaan ”valkeuden varuksilla” omaksi hyväksemme ja kristillisten veljiemme hyväksi. Siten me kaunistamme Jumalan valtakunnan hyvää uutista, mitä me saarnaamme. Me emme anna tässä suhteessa mitään todellista syytä ”ylivalloille”, joille me olemme yhä alamaisia, käyttää ”miekkaansa” meitä vastaan.
46, 47. a) Kuinka kauan me olemme alamaisia ”olemassa oleville valloille” ja miten? b) Mitä meidän tunnollinen alamaisuutemme auttaa meitä siten säilyttämään, kuten profeetta Danielin tapauksessa?
46 Noudattamalla Roomalaiskirjeen 13. lukua me olemme jatkuvasti alamaisia ”olemassa oleville valloille”, kunnes ne tuhotaan tulevassa Harmagedonin yleissodassa. Me haluamme olla alamaisia niille riippumatta siitä, mikä poliittinen puolue on vallassa tai tavoittelee valtaa.
47 Tällä tavalla meidän tunnollinen alamaisuutemme ”olemassa oleville valloille” auttaa meitä säilyttämään kristillisen puolueettomuutemme tämän maailman kaikkien kansojen poliittisiin rynnistyksiin ja taisteluihin katsoen. Me olemme niin kuin profeetta Daniel, joka ei noussut vastustamaan Meedo-Persian valloittajia, Dareiosta ja Kyyrosta, sen jälkeen kun he olivat kukistaneet jumalattoman Babylonian, vaan oli heille alamainen. – Dan. 5:26–6:5.
48. a) Mihin me emme siis puolueettomina kristittyinä ota osaa? b) Mitä vaikeuksia ei Jumalan uudessa maailmassa ole niillä, jotka ovat rakkaudellisesti alamaisia?
48 Puolueettomina kristittyinä me emme ota osaa kapinoihin, roskajoukkojen hyökkäyksiin, anarkiaan tai muihin julkisiin levottomuuksiin. Tulevassa Harmagedonin taistelussakaan me emme nosta kättämme ”olemassa olevia valtoja” vastaan jouduttaaksemme niiden tuhoa. Me annamme Jumalan, kaiken vallan Lähteen, riistää valvontavallan ”olemassa olevilta valloilta” ja korvata ne täysin hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen oikeudenmukaisella valtakunnalla. (2. Aikak. 20:15–17; Dan. 2:44) Jumalan uudessa maailmassa kristillinen omatunto ja alamaisuus kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle ei tule tuottamaan mitään vaikeuksia, sillä ”enkelit ja vallat ja voimat tehtiin alamaisiksi hänelle”. (1. Piet. 3:22, Um) Iankaikkiset siunaukset tulevat taivaasta kaikille paratiisimaassa asuville ihmisille, jotka rakkaudellisesti tulevat Kuninkaan alamaisiksi Jumalan tahdon mukaan ja tukevat hänen täydellistä järjestelyään.