Pietarin 1. kirjeen 3:21:ssä: ”Se, mikä vastaa tätä [ts. Nooan päivien vedenpaisumusta], pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole [pelkästään] lihan saastan poistamista [niin tärkeätä kuin se onkin], vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.”

19. a) Kuinka sopiva on kasteen vertauskuva? b) Mitä käytännöllisiä piirteitä siihen sisältyy?

¹⁹ Kaste on mitä sopivin vertauskuva siitä, että olemme tehneet valinnan työskennellä Jehova Jumalan kanssa antautumalla tekemään hänen tahtonsa Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraajina. Painuessamme veden alle ja olemalla sen peitossa me olemme ikään kuin haudattuina. Me kuolemme entiselle toimintatavalle; se merkitsee kuolemista itsekkäälle vaelluksellemme, sille, että valitsemme sen tekemisen, mikä MEITÄ miellyttää. Kun meidät nostetaan vedestä, se kuvaa sattuvasti sitä, että meidät tehdään eläviksi Jumalan tahdon tekemiselle, jotta vaeltaisimme ”elämän uutuudessa”. Vesikasteessa voitaisiin sanoa olevan myös hyvin käytännöllinen piirre, sillä ihminen voisi hyvin helposti unohtaa, että hän on suullisesti suostunut tekemään Jumalan tahdon, tai jopa unohtaa joskus allekirjoittaneensa sellaisen lupauksen sisältävän paperin. Kuinka paljon sellaista me unohdammekaan, mitä olemme sanoneet tai jopa kirjoittaneet! Mutta voiko joku unohtaa, että hän kerran kuunneltuaan kastepuheen ja yhdyttyään rukoukseen vaihtoi vaatteensa uimapukuun ja tuli kastetuksi monien todistajien läsnä ollessa? Tuskin! Kun ihminen on ottanut sellaisen askeleen, hänellä on velvoitus toimia sen mukaisesti olemalla Jehova Jumalan työtoveri. Sitä, mitä kaikkea tähän sisältyy, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Jehovan työn tekeminen